lauantai 29. tammikuuta 2011

Venäläinen pikkupoika solvattiin pois itähelsinkiläisestä koulustaan

Tuttava perheen venäläinen poika oli erinomaisen ahkera ja lahjakas ensimmäisinä kouluvuosinaan suomalaisessa koulussaan - ja on yhä edelleen, mutta nyt hän käy venäläistä koulua. Hän oli luokkansa paras oppilas kolmena vuotena peräkkäin. Ensimmäisen stipendin jälkeen koulukaverit alkoivat huudella häntä vastaan ”ryssä, ryssä, ryssä”. Kolmannen stipendin jälkeen kiusanteko oli aivan tolkutonta. Lopulta koulukiusattu venäläispoika hermostui, kun hän oli matkalla koulusta kotiin suomalaispojan kanssa, joka ryssitteli häntä piinallisesti. Venäläinen pikkupoika antoi turpiin suomalaispojalle. Seuraavana päivänä suomalaispojan äiti soitti kouluun ja venäläispoika joutui jälki-istuntoon. Opettaja ei edes kysynyt, mitä kiusantekijä oli tehnyt häntä vastaan. Itse asiassa poika oli kuullut myös opettajan suusta tuomitsevat sanat ”ryssä”. Lopulta pojan vanhemmat päättivät vaihtaa lapsi suomalaiskoulusta pääkaupunkiseudulla sijaitsevaan venäläiseen kouluun, joita on varsinaisia oikeastaan vain kaksi: toinen on suurlähetystön koulu ja toinen on suomalaisvenäläinen koulu. Kummassakaan ei pilkata venäläisyyden tähden. Lisäksi pääkaupunkiseudulla on joidenkin suomalaisten koulujen yhteydessä venäjänkieltä kehittäviä luokkia muutaman alaluokan verran.

Tänään ihmettelin surullisena, kun näin poikani leikkivän ikätoverinsa, venäläisen pojan kanssa. Tämä venäläinen poika oli toinen lapsi kuin edellä mainittu, mutta edellä mainitun surullinen tapaus selitti hyvin, miksi poika halusi puhua vain suomeksi. Tämä venäläinen poika vastasi aina suomeksi, kun poikani kertoi asioitaan venäjäksi. Kommunikaatio toki eteni, koska poikani osaa aivan hyvin molemmat kielet. Ihmettelin kummallisuutta, sillä tuon ystäväpojan vanhemmat ovat kuitenkin venäläisiä, jotka eivät sanottavasti puhu suomea. Tämä venäläinen poika opiskeli suomalaisessa koulussa. Tulin surulliseksi, sillä ymmärsin, että venäläinen sivistynyt keskustelu jää myös oppimatta, kun koulua käydään yksipuolisesti suomeksi. Kodissa puhuttu venäjä ei riitä hyväksi venäjänkielisesti osaamiseksi elämää varten. Kyse oli kuitenkin paljon vakavammasta ongelmasta: poika oli jo ”oppinut” koulunsa ilmapiiristä, että turvallisinta on puhua lasten kanssa suomeksi. Surullista kehitystä vahvisti, ettei poika käynyt venäläisissä kerhoissa, joita pääkaupunkiseudulla olisi vaikka kuinka paljon. Hän ei siis harrastanut mitään "venäjäksi".

Venäläislasten derussifikaatio («дерусификация») ei tapahdu ainoastaan ulkoministeriömme suojeluksessa väkivaltaisena hyökkäyksenä Anton Salosen ja muiden julkisuudessa esillä olleiden venäläislasten venäläisyyttä ja ortodoksista uskoa vastaan, vaan se tapahtuu jatkuvasti jokaiselle venäjää äidinkielenään puhuvalle lapselle Suomessa. Vanhemmilta vaaditaan erityistä itsekunnioitusta, jotta lasten venäläisyyttä ei riistetä pois tässä maassa. Uutisissa on kohuttu, olisiko Anton-poika voinut sanoa, että hän vihaa Venäjä ja halveksii sitä, Venäjä on likainen, siellä on kauheaa, ja on valmis menemään kaikkiin muihin valtioihin, mutta ei Venäjälle. Tällainen derussifikaatio tapahtuu tarvittaessa järjestelmällisesti sosiaalitoimen painostuksen turvin, joskus kätketymmin. Valitettavasti nuo sanat ovat mahdolliset: lapsi vaistoaa nopeasti, mitä pitää vastata hyväksytyksi tulemista varten tässä Suomessa – terroristien suoja- ja tukivaltiossa.

Derussifikaatiota edistetään pilkan ja ylimielisyyden avulla, lapsia ei edes aina riistetä fyysisesti venäläisiltä vanhemmiltaan, mutta nämä vanhemmat menettävät lastensa venäläisyyden. Nämä lapset oppivat alitajuisesti käyttäytymään siten, että he ”integroituisivat” suomalaiseen yhteiskuntaan hiljaisiksi, ongelmattomiksi venäläisiksi maahanmuuttajiksi, jotka tyytyvät osaansa, kiittävät herrakansaansa asumisensa oikeudesta ja sinetiksi kuuliaisuudelleen mollaavat tarvittaessa Venäjän hallitusta ja päättäjiä. Suomalaisten kerrotaan testanneen menneiden sukupolvien aikana, onko joku henkilö venäläinen vakooja numerojen avulla: venäläinen lausui väärin ”yksi”, hän lausui ”jyksi”. Nykyään testaus tehdään sen avulla, osaako Suomessa asuva venäläinen lausua herjoja Putinia ja Medvedeviä vastaan. Suomalainen herrakansa osoittaa hirvittävät herjaukset maahanmuuttajaa ja tämän lapsia vastaan, jos venäläinen ei herrakansansa edessä lausu halveksuntaa Putinia ja Medvedeviä vastaan. En usko, että suomalainen herrakansa mitenkään on laatinut salaisen sopimuksen venäläisyyden tuhoamisesta, tuskin vanhemmat käskevät pääsääntöisesti lapsiaan ryssittelemään koulukavereitaan. Lapset oppivat tuollaiset pahan käytöksensä katsellessaan russofobisten vanhempiensa tunteita, eleitä, puheita ja käytöstä. Vanhemmat eivät ole ehkä aina edes tiedostavia omista asenteistaan, kunnes näkevät lastensa käytöksen.

Suomalaisessa käytöksessä on pelottavan syvällä vihamielisyys. Tämä vihamielisyys teki mahdolliseksi, että luokkansa etevimmän pojan oli paras vaihtaa pois suomalaisesta koulusta. Tämä vihamielisyys teki mahdolliseksi, että ystäväperheen venäläinen poika leikkii vain suomeksi lasten kanssa. Tämä vihamielisyys nosti suomalaissankareiksi kidnappauksen toteuttaneet suomalaishenkilöt, kun nämä veivät voimakeinoin Anton Salosen hänen äitinsä luota.



- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)