perjantai 11. maaliskuuta 2011

Dr Phil pohti hormoneita

Helsingin vaalipiirissä Suomen työväenpuolueen eduskuntavaaliehdokas Juha Molari, teologian tohtori ja BBA, Suomen antifasistisen komitean (SAFKA) aktivisti ja taloustoimittaja, on huolissaan keski-ikäiseksi vanhentumisestaan ja energisyytensä katoamisesta.

Dr. Phil pohti tänään TV-Nelosella näytetyssä ohjelmassa hormoneista saatavaa apua miesten ja naisten energisyyteen. Kyse on siitä miehellä, että testosteronin taso vähenee enemmän tai vähemmän iän myötä – ja erityisesti 40 ikävuoden jälkeen energisyys hupenee jopa tarpeettoman alhaiseksi.

Täytyy myöntää, että Dr. Phil herätti myös minut pohtimaan itseäni. Vanhan kansan tarpeettoman kyyninen ajattelu on opettanut, että sitä saa iän myötä energisyys loppua ihan luvallisesti, ei tarvitse olla aina nuori ja vahva. Kyse ei ole kuitenkaan nuoruuden väärämielisestä ihannoinnista! Sellainen kyyninen ajattelu johtaa alavireisyyden hyväksymiseen luonnollisena, vaikka kyse olisi poikkeuksellisen nopeasta testosteronin tai estrogeenin vähentymisestä. Niin miehestä tulee sellainen laiskimukseksi otaksuttu tyyppi kuin minuakin on syytelty: ikään kuin en olisi kiinnostunut mistään, vetäytyisin mielellään levolle, hikoilisin yksin väsymystäni, mihinkään ei riitä voimaa, lihakset surkastuvat ja tulevat heikoiksi, eivät edes tällaiset kauniit laulajattaret innosta:

(ero on huomattava: tein heille [Via GRA] haastattelun noin 2 vuotta sitten sittemmin julkaistavaa lehtijuttua varten, mutta nyt virtaa ei riitä toimeliaisuuteen, ei edes kauniiden naisten katsomiseen)

Puhutaan ”miehen vaihdevuosista”, jonka työtoverit ja työnantaja sekä lähi-ihmiset saattavat tulkita hyvin erheellisesti työhaluttomuudeksi ja laiskuudeksi kansanomaisten uskomusten mukaisesti, vaikka kyse olisi fysiologisesta prosessista, jota tulisi hoitaa hormonien avulla. Ja niin miehestä tulisi energinen jälleen. Tämä oli pääpiirteittäin Dr. Philin viesti ohjelmassa. Joskus alavireisyys ja tehottomuus tulkitaan erheellisesti psyykkisesti ”masennukseksi” tai sosiaalisesti ”elämän ongelmista” johtuvaksi, vaikka kyse on pikemmin fysiologisesta ilmiöstä – hormonitason muutoksista.

Minä suhtaudun varsin modernisti ihmisyyteen ja lääketieteeseen. Mielestäni miehen ja naisen tulee pohtia oman heikkoutensa syitä. Ei pidä suostua siihen liian pitkäksi aikaa, että energiaa ei riitä eikä jaksa innostua. Toki väsymykselle ja hiljaiselollekin on oma aikansa, sillä nämä ovat ihmiskehon suojamekanismeja silloin, kun on sopivaa hiljentää kuluttavaa toimintaa. Aina ei ole kyse terveellisestä suojamekanismista, vaan usein myös aineenvaihdunnallista muutoksista ikääntyvässä kehossa.

Itsekin olen huomannut, että en ole enää tehokas ja tuottelias kirjallisissa ja älyllisissä harrastuksissani: nykyään en saa mitään aikaan. En ole ylipäätänsä sama vireä mies kuin olin 5 vuotta sitten, jolloin saatoin asettaa itselleni päämääriä ja tavoitella niitä: nyt en viitsi yhtään mitään tavoitella elämäni hyväksi. Vielä muutama vuosi sitten uskalsin juosta jopa kerran tai kaksi päivässä sekä unelmoida juoksukilpailuista, jotka eivät toki toteutuneet kohta syntyvän pienen rikkoutumisen tähden, mutta nyt Innostus ei riitä tarpeeksi edes jokapäiväistä vähäistä urheilua. Keho on rapistunut rajusti. Seksikään ei ole kiinnostanut yhtään moneen vuoteen, mikään ei provosoi sellaiseen, turhaa vaivaa joutavan asian vuoksi! Psyykkisesti en koe kuitenkaan mitään erityisempää surua tai masennusta, ehkä joskus jotakin pientä ”mielipahaa”, mutta ei mitään suurempaa. Joskus puhutaan ”masennuksesta”, mutta mitä se lieneekin fysiologian kielelle käännettynä? Nukun ihan kohtuullisesti. Itse asiassa en haluaisi juuri muuta tehdä kuin nukkua. En koe stressiä: työt eivät paina mieltä eivätkä ole liian haastavat.

Tänään kävin kuntosalilla, johon olin ostanut kuukausilipun liki kuukausi sitten – liki kahden vuoden tauon jälkeen. Ensimmäisen viikon kävin tiiviisti, mutta sitten tuli oma nuhani ja sen jälkeen tulivat lasten kuumeet, joten kaksi viikkoa menetin kuntosalilta. Nyt mietin mahdollisuutta ostaa kuntosalilippu koko vuodeksi, jotta saisin käynnit vähän edullisemmiksi. Kieltämättä energisyyteni ja innostukseni ovat huomattavasti heikommat kuin vain muutama vuosi sitten. Periaatteessa pystyn juoksee edelleen varsin hyvällä vauhdilla juoksumatolla: käytän noin 17–18 km/h juoksuvauhtia, kun lenkkeilen noin 600–800 metrin jaksoissa ja aina välissä teen vatsalihasliikkeitä. Tämä ei ole tietenkään maksimaalinen nopeus. Niin teen kaiken kaikkiaan noin 10 kierrosta. Tänään en tehnyt niin paljon, koska minulla oli vähän päänsärkyä ennen kuntosalia. Sitten pyöräilen vähän yli toistakymmentä minuuttia maksimivastuksella. Erityisesti heikkous tulee ilmi, kun pitäisi tehdä jotain käsilihaksille. Enää en uskalla tarttua levytankoon samalla tavalla kuin ennen. Kotona jatkoin tänään vähän rasittamista käsipainoilla ja tehden etunojapunnerruksia. Etunojapunnerruksia teen noin 30 toiston sarjoissa. On todella totta, että itse kukin ikääntyy, mutta keski-ikäisen ei ole syytä heittäytyä jo heti vanhaksi papaksi tai muoriksi. Olen säikähtänyt viime päivinä monesta eri syystä todellisuutta, että en ole sama mies kuin muutama vuosi sitten: kai minun pitää mennä lääkäriin ja kysyä testosteronia, jotta fyysinen energisyyteni palautuisi ja koko innostukseni tarttua haasteisiin elpyisi. Minulla ei ole enää sellaista päämäärätietoista, pitkäjännitteistä taistelutahtoa. Sellaiseen surkeuteen ei pidä suostua!

Lähtökohdaksi sopii, että Alexander Stubb – toisen maailmansodan jälkeisen Suomen historian kehnoin ulkoministerimme – on fyysisen kuntonsa puolesta se alaraja, johon masentunut keski-ikäinen mies yltää, mutta jos Stubbin juoksukuntotaso ei ylity liki luonnostaan, niin silloin on aihetta hormonihoitoon. Tässä on toki sanottava sellainen huomautus, että kehon kokoon ja muuhun terveyteen liittyvät rajoitukset on otettava huomioon. Yhä edelleen näen juoksuvauhdistani, että Stubb ei pärjäisi minulle alle 5 km:n juoksukisoissa, mutta pitemmillä matkoilla hän saattaisi menestyä. Tämä tarkoittaa, että jotakin on pielessä kehossani!

Elämäntavoillakin mies ja nainen voivat vaikuttaa myönteisesti hormonitasonsa säilymiseen nuorekkaana. Yritän palauttaa voimakkuuteni luonnollisesti: urheilu, terveellinen ruoka ja riittävä uni. Urheilu, terveellinen ruoka ja riittävä uni eivät aina kuitenkaan palauta hormonitoimintaa - energisyyttä ja toimeliaisuutta - kohtuulliseksi, tällöin on aiheellista tutkia lääkärin kanssa hormonihoidon mahdollisuutta. Energisyys on luvallista myös keski-ikäiseksi vanhentuneille miehille ja naisille! Energisyyden tavoittelu on tervettä elämänasennetta, se ei ole vielä nuoruuden mieletöntä ylikorostamista!




- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)