keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Eduskuntavaaliehdokas Juha Molari miettii kalajuttuja



Olen Juha Molari, syntynyt vuonna 1964 Savonlinnassa, jossa Haapavesi ja Pihlajavesi tulivat rakkaiksi isän ja äidin kyydissä moottori- tai soutuveneellä. Helsingin yliopistossa opiskelin teologian tohtoriksi. Helsingissä ammattikorkeakoulussa ja Pietarissa finanssi- ja ekonomiyliopistossa suoritin BBA (tradenomi) –tutkinnon liiketaloudesta. Raamatussa verrataan pappeja ”kalamiehiin”, mutta en tiedä, olenko ihan paras kalamies, kun on kyse itse kalastuksesta.

Olen puolueeseen sitoutumaton. En ole minkään puolueen jäsen. Suomen työväenpuolue on nimenomaisesti korostanut suvaitsevaa avarakatseisuutta. Olen ehdolla Helsingin vaalipiirissä, numeroni on 253.

Suomen lohipolitiikassa on vakavia ongelmia

Lohelle on tuhoisin se paikka missä se tapetaan. Lohikarjasta on tapettu ennen jokea yli 90%. Nykyään poliittinen mielipidevaikuttaminen on jotenkin tarpeettomasti syyllistänyt henkilöitä, joiden lohen kalastuksella ole juurikaan merkitystä tässä kokonaisuudessa. Lohikannan kehittämiseksi Suomen pitäisi tehostaa yhteistoimintaa erityisesti Haaparannan (Ruotsin) alueen viranomaisten kanssa. Villin lohen kaupallisessa myynnissä tarvittaisiin myös tarkennuksia.

Kalastusharrastus ei saisi olla missään tapauksessa verollista – eihän metsässä hölkkääminen tai marjastaminenkaan ole verollista! Vaan päinvastoin: kalastustarvikkeiden ALV-veroa tulisi tarkistaa virkistyskalastusta paremmin tukevaksi, koska virkistyskalastuksella on huomattavan hyödyllinen terveydellinen ja sosiaalinen merkitys hyvinvoinnille.

Muistettakoon tässä yhteydessä myös, että vaelluskalakannoissa on ongelmia monilla alueilla Suomea. Monet kalakannoista ovat jopa uhanalaisia, mainittakoon meritaimen. Kalastuslailla tulisi jollakin tavalla tehokkaammin puuttua alamittaisten nuorten kalojen pyyntiin yhtä hyvin merialueella kuin sisävesilläkin. Myös lohen ja taimenen alkuperän toteamista pitäisi tehostaa.

Maaseudun päästöillä on merkitystä

Asiantuntemukseni ei ole riittävä ihan jokaisessa asiassa (ei edes läheskään), jotta voisin vastata ehdottoman varmasti siihen, miten ongelma pitäisi ratkaista kalastajien ja vesistöjen kannalta suotuisasti, mutta ongelman poistamiseksi pitää tehdä oikeita tekoja. Koska tietämykseni ei ole maatalouden asioista riittävä, niin toki omasta puolestani pitäisi saada keskustella monien osapuolten kanssa, ennen kuin voisin muodostaa lopullisen näkemyksen toimenpide-ehdotuksen tarkkuudella.

Lähtökohta on selvä: totta kai maatalouden päästöillä on merkitys vesiemme tilaan, hyvin suurikin merkitys. En toki ajattele, että KAIKKI maataloustuet tulisi sitoa ympäristötekoihin ja tällä tavalla pitäisi ”painostaa” maanviljelijöitä vain tämän yhden asian ratkaisuun. Maataloustukien kokonaisuus on kuitenkin varsin mittava. Tukien ympäristömerkitystä tulisi vahvistaa vesistöjemme hyväksi.

Vedenpuhdistamot

Nykyisellään vedenpuhdistamoista pääsee luvattoman paljon päästöjä vesistöihin ohijuoksutuksissa sekä vikatilanteissa. Nämä hurjat seikat tapahtuvat jopa ilman minkäänlaista vastuuta yrityksille.

Ilman muuta sanktio tai muu samaa tehtävää hoitava järjestelmä kannustaisi aiheellisesti yrityksiä parempaan ympäristövastuullisuuteen. Nykyään malli ei yksinkertaisesti toimi. Politiikkaan pitää saada muutos. Nykyinen hallitus (Kokoomus, Keskusta, RKP, Vihreät) eivät ole sitä muutosta rakentaneet, he eivät ole kunnioittaneet vesistöjämme ja kalakantojemme.

Turvetuotannon jätevesillä ei saa tuhota ympäristöä

VAPO ilmoitti vuonna 2009, että he suunnittelevat noin sadan uuden turvetuotantoalueen käyttöönottoa vuosittain. Tämä tarkoittaa, ettei jo tehtyjen suunnitelmien lisäksi ”ylimääräistä” lisäystä varmasti enää tarvita. Uuden turvetuotantoalueen suunnittelu on ihan varmasti kehittynyt 1980-luvulta erityisesti ympäristöselvityksen ja vesistökuormituksen ennakkotarkkailun johdosta.

Turvetuotanto on sinänsä yksi asia, mutta toinen asia on ongelmalliset seuraamukset: turvetuotanto muodostuu valitettavasti kalataloudelle ongelmaksi vesistöjen läheisyydessä. Tällöin näennäinen hyöty turpeesta menetetään toisaalla vesistöissä ja kalastuksessa. Monet ihmiset muistavat esimerkiksi Puulaveden kauniit vedet, jonka rannat ovat nyt muuttuneet liejuisiksi Leivonmäen turvesoiden jätevesien johdosta.

Ei voi olla oikein, että mökkiläisten rakentaessa harmaavesisäiliöt vastuullisesti ja ympäristöä arvostaen, niin turvesoiden jätevedet saavat kuitenkin pilata laillisesti vesistöt. Nimenomaisesti lainsäädännöllisesti tulisi määrittää tiukat ehdot turvesoiden jätevesille sikäli kuin turvetuotantoa aiotaan harjoittaa.

Vesivoimaa ei voi enää lisätä vastuullisen kestävän kehityksen rajoissa

Minä en näe vesivoiman lisäämiselle tarvetta. Ehkä monia hiukan kauhistuttaa, mutta näen Venäjän kaasun ja energian kustannustehokkaaksi ja varmaksi Suomen energiatarvetta varten, minkä tähden en pidä kansantaloudellisesti järkevänä resurssien käyttönä tehdä täällä asioita, joita toisaalta saa edullisemmin. En usko sellaisiin pelkokuviin, joita puoluerahoituksen ja russofobian nimissä on viritelty Venäjältä tulevaa energiaa vastaan, vaan globaalissa markkinataloudessa sekä ostaja että myyjä tarvitsevat toisiansa.

En näe vesivoiman vihreää statusta sen likaisesta historiasta käsin, mutta rakentamista varten asetetut istutus ja muut velvoitteet voivat toki luoda myös mahdollisuuksia: kokonaisuus ei ole vain mustavalkoinen. Esimerkiksi Lokassa ja Porttipahdassa tekojärvet ovat vireässä kalastuskäytössä. Miten sitten palautetaan ne joet, joista on tehty sähköä vuosikymmenet? Milloin Kemijoki palautetaan vesivoimasta maailman parhaaksi lohijoeksi?

Vesivoima ei ole uusiutuvana energiana suinkaan ongelmaton. Rakennettuihin altaisiin on toki saatu istutettua kalakantoja, mutta altaat aiheuttavat hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä. Kalastajan kannalta on ennenaikainen riemu altaasta pyydystetty lohi, jos ja kun myrkyllistä elohopeaa on vapautunut rakentamisen yhteydessä osaksi ravintoketjua. Nämä elohopeapitoisuudet ovat koholla kymmenisen vuotta rakentamisen jälkeen.

Kalastusmatkailu

Jos vesistöjemme ja kalastuksen muut puitteet saadaan asialliseen kuntoon (ks. edellä), niin Suomen brändin mukainen suuri kunnia olisi esitellä maamme kalastuksen kauniina maana matkailijoitakin varten. He eivät söisi kalastamillaan kaloilla Suomen vesiä tyhjiksi, vaan he kalastaisivat tuhansien järvien maan - Suomen - maailman kartalle. Tällöin itse asiassa havaitaan, että hyvin hoidetusta kalastus- ja vesistöpolitiikasta hyötyisi kansantaloutemme ja Suomi-imago paremmin kuin nykyisellä politiikalla. Tarvitaan muutos!

Merimetson suuresta kannasta on ongelmia

Merimetson kannan on sanottu kasvaneen hälyttävän nopeasti ja tuottaneen ongelmia kalastajille. Tietenkään ei ole tarkoitusmukaista tuhota merimetsoja kokonansa, mediassa on myös jossakin määrin liioiteltu (niin kuin mediassa aina rakennetaan hysteriaa ihan mistä tahansa) merimetson radikaaleja vaikutuksia. Esimerkiksi vuoden 2010 tietojen valossa merimetsokanta itse asiassa romahti edelliskesästä melkoisesti. Ilmeisesti vuodelle 2011 on odotettavissa reilun ja osittain kovan talven seurauksena, ettei merimetsokanta ainakaan kovasti pääse kasvamaan.

Merimetsojen ruokavalion on sanottu myös koostuvan enemmän särkikalasta ja pienikokoisista kaloista, joita kalastajat eivät suinkaan tavoittele, mikä pääsääntöisesti onkin totta, mutta näiden kaunopuheiden ja merimetson hyväksi lausuttjen puolustusten lisäksi näkyy myös ikävät kovat faktat: jopa kuhien saanti on romahtanut juuri siellä, missä merimetsot ovat lisääntyneet. Lisäksi merimetsot aiheuttavat pyydysvaurioita.

Ammattikalastajat ovat myös itse oman asiantuntemuksensa perusteella kertoneet hyvin selvästi, että merimetsot vaikeuttavat kalastuselinkeinon harjoittamista.

Miksi Suomen hallitus syöttää suomalaisille dioksiinia, Itämeren kalaa?

Suomi ja Ruotsi saivat vuoden 2011 loppuun poikkeusluvan markkinoida dioksiinipitoisia kaloja. Ajattelutapa on erikoinen, jos Suomi haluaa jatkaa poikkeuslupaa. Vasta äskettäin Suomen hallitus ilmoitti poikkeusluvan hakemisesta, jotta suomalaiset saisivat syödä dioksiinilohta, jota kauniisti markkinoidaan myös ”Itämeren luonnonlohena”. Mielestäni dioksiinilohi pitäisi laittaa myyntikieltoon, sillä kansantaloudellisesti tällä lohenkalastuksella ei ole merkitystä. Muutaman kymmenen kalastajan menetykset tulisi toki korvata.

Samanaikaisesti Suomessahan on annettu suositus, että lapset ja hedelmällisessä iässä olevat naiset eivät söisi Itämeren dioksiinilohta ja silakkaa enempää kuin noin kerran kuukaudessa, mutta toisaalla halutaan vahvistaa kalansyöntiä! On uskomatonta, että samanaikaisesti suositellaan kalan syönnin lisäämistä, mutta Suomi tahtoo tarjota syötäväksi dioksiinipitoista kalaa ja tuottaa lapsillemme keskushermoston kehityshäiriöitä. Dioksiinikala ei suinkaan tee kehoamme vahvaksi. Jopa miesten siittiöt muuttuvat rakenteellisesti.





- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)