perjantai 18. maaliskuuta 2011

Juha Molarin energiapoliittinen ohjelma tyrmää Suomen hallituksen ratkaisut, jotka ovat syntyneet vaalirahoituksen ja russofobian voimassa


Juha Molari, Suomen työväenpuolueen ja Suomen antifasistisen komitean (SAFKA) eduskuntavaaliehdokas numero 253 Helsingin vaalipiirissä, kysyy, eikö Suomen hallitus kykene parempaan rakkauteen suomalaisia kohtaan energiapolitiikassa kuin vallitsevat teot ilmentävät: syöttää rakennettujen altaiden metaani- ja elohopeakaloja suomalaisille, saattaa kauniit kalavedet liejuisiksi jätealtaiksi turvesoiden avulla, ja kaiken lopuksi räjäyttää suomalaiset maailman kartalle Olkiluodon ydinvoimalan avulla, jossa rakenteiden selviä vikoja on peitelty betonilla.

Niin uhrataan suomalaisten vähien rahojen lisäksi myös terveytemme, koska poliittinen eliitti saa "sopivilta" tahoilta vaalirahoituksensa ja valittujen päättäjien sieluissa jyllää jopa russofobinen sairauskin. Suomi teki ensin virheen, kun torjui United Powerin energiakaapelin, ja toisen virheen, kun ei liittynyt Nord Streamin kaasuputken käyttäjiin. Kahta virhettä korvataan ydinvoimalla!




Jossakin määrin olen pahoillani, että julkisen kohdun vuoksi minut määritellään lehdistössä ehdokkaaksi, joka kirkkoherrana on epäiltynä kunnian loukkauksesta ja laittomasta uhkauksesta: olen kritisoinut Jukka Mallisen antamaa tukea Kavkaz Centerin olemassaololle Suomessa ja tästä on muodostunut mainittu ”epäily”, kun Mallinen on uhrina kokenut mielipahaa ja tullut epäluuloiseksi. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että luultavammin 99 % kansanedustajaehdokkaista on huonommin informoitu Venäjän ja Suomen välisen kaupan ja liiketalouden dynamiikasta. Olen syventynyt hyvin intensiivisesti tähän aihepiiriin erityisesti vuodesta 2001, jolloin liiketalouden opinnoissani Helsingissä ja Pietarissa erikoistuin Venäjä-osaamiseen. Sittemmin olen seurannut päivittäin alan raportteja ja tapahtumia, kirjoittanut noin 400 talouspolitiikkaa ja liike-elämää analysoivaa julkaistua artikkelia (ei tarkoita blogiani, vaan ulkopuolista tahoa). Lisäksi olen tehnyt ei julkisia raportteja sekä opinnäytetyön aihepiiristä (tarkemmin sanottuna suomalaisen keskisuuren yrityksen kilpailustrategiasta Venäjän markkinoilla). Energiapolitiikan näkemykset ovat muodostuneet luultavasti enemmän mielenkiintoisissa kohtaamisissa energia-alan ammattilaisten kanssa ja koetun elämän avulla kuin väärään raamattutulkintaan perustuvassa "ilmestyskirjamaisissa" tulkinnoissa ihmiskuntaa uhkaavasta ”pedosta”. Valitettavasti suomalainen energiapolitiikka lähtee argumentaationsa tuosta jälkimmäisestä perusteesta: voin osoittaa teologian tohtorina, että "ilmestyskirjamainen russofobia" on ehdottomasti väärää raamattutulkintaa. Niin köyhiä ovat kuitenkin Suomen energiapolitiikan linjanvedot. Tarjoan siis fobian ja vaalirahoituksen sijaan pikemmin markkinatalouden ymmärtämistä, kun arvioidaan muutosta epäonnistuneesta suomalaisesta energiapolitiikasta parempaa Suomea kohti.

Tavallinen kuluttaja saattaa muistaa yhä edelleen suomalaisia pelokkaita reaktioita, kun Teboil ilmoitti 14. helmikuuta 2005, että LUKoil vahvistaa asemiaan suomalaisilla markkinoilla. Mainittu venäläinen öljy-yhtiö oli jo Suomen turvallisuuspoliittisessa selonteossa julistettu ilmaukseksi Venäjän valtaeliitistä. Teboil on toiseksi suurin öljy-yhtiö Suomessa. Teboilin pääjohtaja Boris Dyachenko lausui vuosikertomuksessa 2003 kiitollisuudella, että yhtiö oli kasvattanut markkinaosuuttansa lähes kaikissa tuoteryhmissä. Näistä lähtökohdista käsin oli luonnollista, että LUKoil ilmoitti kiinnostuksensa ostaa osake-enemmistö suomalaisista Teboil Oy Ab ja Suomen Petrooli Oy –yrityksistä noin 140 miljoonalla dollarilla. Tämä luonnollinen pyrkimys toimia globaalin markkinatalouden mukaisesti myös Suomen markkinoilla herätti kuitenkin järkyttävät russofobiset pelot siitä, miten Suomen nyt käy. Tuoko LUKoil (bensa)tankkien lisäksi (sota)tankit? Tosiasiassa olemme nyt puolivuosikymmentä voineet nähdä, että Suomen markkinat sitoutuivat entistä vastavuoroisemmin ja läpinäkyvämmin länsimaiseen talouteen. LUKoil-merkit koristavat jo nyt bensa-asemien kylttejä eikä Venäjä miehittänyt Suomea.

Suomi maksaa energiastaan ylihintaa energiayhtiöiden vaalituen ja patologisen russofobian tähden, vaikka Suomella olisi sijaintinsa vuoksi erinomainen kilpailuetu suuren energiajättiläisen naapurina.

Sisältö:
1. United Powerin kaapelit olisivat vähentäneet sähkön hintapaineita ja ydinvoimaloiden rakentamistarvetta Suomessa
2. Laulavatko suomalaiset poliitikot edes vähän vaalirahoituksensa sävelissä?
3. Olkiluoto
4. Nord Stream –kaasuputki
5. Baltian alueen russofobia, Gazprom, Eurooppa ja Suomen energiapolitiikka
6. Maailman kriisit ovat paljastaneet Venäjän luotettavuuden




1. United Powerin kaapelit olisivat vähentäneet sähkön hintapaineita ja ydinvoimaloiden rakentamistarvetta Suomessa

Soitin United Powerin hallituksen puheenjohtajalle, unkarinvenäläiselle liikemiehelle Andras Szepille 30. tammikuuta 2007, kun Suomen kauppa- ja teollisuusministeriö oli 19. joulukuuta 2006 päättänyt hylätä United Powerin hakemuksen sähkökaapelista. Szep huudahti aidosti päätöksestä: ”Se oli todellakin yllätys”!

Hakemusprosessi oli jo itsessään luvattoman pitkä. Hakemusta puolsivat monet asiantuntijat. Päätös oli kaikesta huolimatta kielteinen. Szep viittasi puhelinkeskustelussa poliittiseen painostukseen, jota Suomessa harjoitettiin. ”Itsenäinen tutkimus osoitti hankkeen perustelluksi. Tietysti jotkut osapuolet voivat olla tappion kärsijöitä uuden sähkötarjonnan tähden. Heillä on yhteys poliittiseen valtaan. Suomessa vaalit lähestyvät”.

Szep ei sanonut tuossa haastattelussa suoraan, että kaksi suurinta energiayhtiötä antoivat vaalirahaa suoraan tai välillisesti kahdelle tärkeimmistä puolueista, Keskustalle ja Kokoomukselle, jotka olivat päättämässä sähkökaapeleiden kieltämisestä ja uuden ydinvoimalan lupahakemuksista.

Energiamarkkinoilla ei vallitse reilu vapaa kilpailu, mutta Andras Szep ei hämmästynyt sinänsä Suomen epäreilua tilannetta: ”Sama tilanne on kaikkialla maailmassa. Toiset estävät säätelyllä uusien tulemisen markkinoille”. Hallituksen puheenjohtaja kertoi Korkeimmalle hallinto-oikeudelle lähetyn valituksen sisältävän vasta-argumentit.

Sain United Powerin valituksen, jonka he lähettivät Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksessa viitattiin Purasjoen selvitykseen, jonka mukaan keskeinen keino saada lisää kilpailua sähkömarkkinoille on tuonnin esteiden vähentäminen ja lisäyhteyksien rakentaminen. ”Minulla on myönteinen suhtautuminen”, Andras puhuu virkistävästi tulevaisuudesta. Andras Szep hämmästytti persoonallisuudellaan: avoimesti puhuva, kielitaitoinen, valoisa liikemies, kaukana vanhan byrokraatin kuivahkosta tyypistä. Sittemmin kävi kuitenkin niin ilmeiseksi Suomen hallituksen ja energiayhtiöiden läheinen symbioosi, että United Power näki mahdottomaksi menestyä Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja veti valituksensa pois. Tätä ennen oli tehty pitkä tuo hankkeen hyväksi.

Sain selvästi havaita, että kyse ei ollut mistään epäluotettavasta energiayhteistyötä kehittävästä hankkeesta, vaan hyvin arvovaltaisesta ja vakuuttavasta yhteistyötarjouksesta. United Powerin hallituksen kokoonpano oli jo itsessään järeää asiantuntemusta. Varapuheenjohtaja on Baltenergon puheenjohtaja Ivan Kuznetsov. Mukana oli myös Suomesta hyviä osaajia, erityisesti mainittakoon Jaakko Ihamuotila, joka tuli tunnetuksi 70-luvulla Valmetin toimitusjohtajana, 80–90 –luvuilla Neste Oyj:n toimitusjohtajana ja 1998–2000 Fortum Oyj:n päätoimisena hallituksen jäsenenä. Niin ikään hallituksen jäsenenä on kauppatieteen tohtori Kari Nars, joka on työskennellyt muun muassa Suomen pankissa, valtiovarainministeriössä ja ulkomailla pankkimaailmassa. United Powerilla oli lukuisia arvovaltaisiin tukijoita ja liittolaisia: silloinen pääministeri Fradkov, teollisuus- ja energiaministeri Hristenko, Atomienergian johtaja Rumyantsev ja Pietarin kuvernööri Matvienko. Porukka ei ollut ihan mikä tahansa epämääräinen väki, joka ei olisi osannut rakentaa strategisesti molempia osapuolia hyödyntävää energiayhteistyötä. Fradkovin kanssa olen kokenut yhdensuuntaiset intressit myös toisessa asiassa: Kavkaz Centerin sulkemisessa. Mutta Suomi torppasi kuluttajiemme ja yrittäjiemme tappioksi ratkaisun, joka olisi tarkoittanut edullista energiaa Suomeen. Syyt hankkeen romuttamiseen olivat mielestäni kahtaalla: yhtäällä sairaalloinen, joskus jopa paranoidinen russofobia, jonka tähden Suomi maksaa kaikesta ylihintaa eikä löydä isosta naapurista mahdollisuuksia. Toisaalta syynä on ollut ilmeisemmin vaalirahoitus, jonka euroista ovat Kokoomus ja Keskusta saaneet nauttia, kuten on tullut sittemmin ilmi.


Hylkäämisellä oli hyötyjänsä

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös 19.12.2006 hylätä sähkökaapelihanke tuli kiehtovaan aikaan. Suomessa oli kohuttu energiayhtiö Fortumin toimitusjohtajan Mikael Liliuksen 12 miljoonan euron optioita. Valtio omistaa enemmistön (51,52 %) mainitusta Fortumista. Muut suuret omistajat ovat Kansaneläkelaitos (1,02 %) ja Ilmarinen (1,25 %).

Kilpailuviraston entinen ylijohtaja Matti Purasjoki oli setvinyt raportissaan syyskuussa 2006 sähkömarkkinoita kilpailupolitiikan näkökulmasta. Ongelmat näyttivät kulminoituvan Fortumin asemaan ja Fortumin omistuksiin. Vuoden 2006 lopulla ärtymystä herättivät ilmoitukset sähkönhinnan kallistumisesta. Vuoden 2006 lopulla voimistuivat keskustelut lisäenergian ja uuden ydinvoimalan tarpeesta. United Power liittyi tunnettuihin selvityksiin energian lisääntyneestä tarpeesta Suomessa.

United Power kiinnitti huomiota 25.1.2007 valituksessaan (315/2/07) käytännössä monopoliasemalla sähkön siirrosta vastaavan kantaverkkoyhtiön Fingridin omistusoloihin: Fingridin omistajia ovat Fortum (25 %), Pohjolan Voima (25 %), institutionaaliset omistajat (38 %) ja valtio (12 %). Näiden tahojen moni-ilmeiset yhteydet vaalirahoitukseen ovat pohdittavana tässä artikkelissa hiukan jäljempänä.
Fingridin hallituksen puheenjohtajana toimi Fortumin ja varapuheenjohtajana Pohjolan Voiman edustaja. Valituksessa lausuttiin selvästi suomalaisen energiapolitiikan korruptoituneisuus: “Aivan kuten riippumattomissa asiantuntijalausunnoissa on todettu, Fingridin toimintaan liittyvä merkittävä ongelma on se, että sen päätöksenteko nojautuu liikaa kahteen suurimpaan tuottajaan, Fortumiin ja Pohjolaan. Kun Fingrid ottaa kantaa yhtiön toiminnan kannalta merkittävään Venäjän sähkökaapelihankkeeseen, on selvää, ettei yhtiö voi toimia vastoin pääomistajiensa intressejä” (valitus s. 8).

Fingrid Oyj on valtakunnallinen kantaverkkoyhtiö, joka vastaa Suomen päävoimansiirtoverkosta. Kantaverkkoyhtiönä Fingridillä on rooli fyysisten sähkömarkkinoiden markkinaehtoisten pelisääntöjen kehittäjänä. Valituksessa viitattiin kuitenkin Fingridin entisen toimitusjohtajan erikoiseen lausuntoon Talouselämä-lehdessä (31.3.2006; valituksessa s. 23). Toimitusjohtajan mukaan United Powerin saadessa jopa luvan rakentamiselle, ”me emme kytke sitä verkkoon”.

United Power haki jo 25.5.2004 ministeriöltä sähkömarkkinalain mukaista rakennuslupaa Venäjä ja Suomen väliselle, 1000 MW:n tehoiselle tasavirtakaapelille. Yhtiö täydensi hakemusta lukuisia kertoja eri täydennyspyyntöjen tähden. United toimitti myös 27.4., 14.6., 27.11. ja 7.12.2006 täydennykset kahdesta 500 MW kaapeliyhteydestä. Fingrid kieltäytyi annetusta tehtävästä selvittämästä kahden 500 MW kaapeliyhteyden mahdollisuutta, koska ei uskonut Pietarin alueelta riittävän sähköä. Siten ministeriö ei käsitellyt lainkaan yhtiön hakemusta kahdesta kaapelista. Selvitysmies Matti Purasjoen raporttia sähkömarkkinoista (9.9.2006), Svenska Cellulosa Aktiebolagetin kirjettä (27.7.2005) ja teollisuusyhtiöiden Stora Enso, Outokumpu ja M-real yhteistä lausumaa (7.3.2006) ei liioinkaan otettu huomioon päätöksenteossa.

Suomessakin syrjivää protektionismia

Päätöksen johdosta Suomi olisi voinut saada hyvinkin kielteistä julkisuutta ulkomailla ja joutua vastaamaan sähkömarkkinoidensa kilpailuesteistä ja omistusoloista jopa EU:n komissiolle. United Power ja Venäjän arvovaltaiset vaikuttajat päättivät kuitenkin loppujen lopuksi säästää Suomen imagoa pahemmilta vaurioilta eivätkä nostaneet asiasta kansainvälistä kohua.
Valituksessa viitattiin kattavasti Hallintolakiin, Rooman sopimukseen, Yhteisölainsäädäntöön, Yhteisöjen tuomioistuimeen sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksiin. Valituksessa viitattiin syrjimättömyys-periaatteen loukkaamiseen. Vastavuoroisuus-periaate ei toteutunut tämän hakemuksen käsittelyssä, kun sen sijaan EstLinkin 350 MW:n hakemuksessa ei käsitelty lainkaan kotimaisen sähköntuotannon omavaraisuuden tarvetta.

2. Laulavatko suomalaiset poliitikot edes vähän vaalirahoituksensa sävelissä?

Suomen hallituksen tyrmätessä United Powerin sähkökaapelit Paula Lehtomäki toimi Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä. Nykyään ympäristöministerinä toimiva Lehtomäki ei ole vain Kepun tulevaisuuden toivo, vaan hän on myös Kehittyvien maakuntien Suomi ry:n (15 000 euroa), Helsingin mekaanikontalo ry:n (10 000 euroa), Ruukki Group Oyj:n (10 000 euroa) ja Ajanta Oy:n (5000 euroa) toivo. Kyselin maaliskuussa 2007 eduskuntavaaleihin valmistautuvalta Lehtomäeltä näkemystä Venäjä-tavoitteista ja United Powerin sähkökaapelihakemuksen hylkäämisestä. Nainen selvästikin närkästyi jälkimmäisestä kysymyksestä ja ärähti vastauksessaan, että United Powerin sähkökaapelihakemuksen ”hylkääminen perustui laaja-alaiselle tarvearviolle rajan ylittävän sähköjohdon rakentamisesta sähkön siirron turvaamiseksi”.

Greenpeace väittää selvityksessään, että ydinvoiman lisärakentamista vastustava kansanedustaja sai viime eduskuntavaaleissa yrityksiltä, etujärjestöiltä ja säätiöiltä sekä tuntemattomista lähteistä keskimäärin 13 000 euroa vaalirahaa, yhden reaktorin kannattaja 24 000 euroa ja kahden reaktorin kannattaja 30 000 euroa.

Ydinvoimalayhtiöiden vaalirahat ovat kulkeneet hyvin pitkälle seminaarien kautta. Teollisuuden Voima käytti vuoden 2007 eduskuntavaaleissa puolueiden seminaareihin liki 10 000 euroa. Kesällä 2010 käytiin kiivasta keskustelua poliisin vaalirahatutkimuksista, koska Keskusta ja Kokoomus olivat ottaneet vaalirahaa Fennovoimalta ja Teollisuuden Voimalta (TVO). Pohjolan Voiman viestintäjohtaja Juha Poikola myönsi kesäkuussa 2008, että yhtiö osti edellisissä eduskuntavaaleissa lippuja ainakin Kokoomuksen, Sdp:n ja Keskustan seminaareihin, joista ainakin osa oli yksittäisten ehdokkaiden järjestämiä.

Kaksikymmentä valveutunutta suomalaista jättivät oikeusministerille jopa selvityspyynnön Keskustan ja Kokoomuksen ministereiden esteellisyydestä ydinvoimalupahakemuksen käsittelyssä. Kantelijoissa oli neljä professoria, insinöörejä, ekonomeja ja tohtoreita. Matti Vanhanen sai korkean viran Perheyritysten liitossa, jonka hallituksessa toimii myös rakennusyhtiö Lemminkäinen, joka hyötyy väistämättä ydinvoiman rakennusprojekteista. Teollisuuden Voima on osallistunut muutamien eri puolueiden, erityisesti Kokoomuksen, järjestämiin seminaareihin sekä tehnyt taidehankintoja puolueita lähellä olevilta säätiöiltä. Keskusta-puolue sai vuonna 2009 suurimman rahallisen tuen Suomenmaan jälkeen ydinvoimalan rakennuslupaa hakevalta Fennovoimalta. Keskustan varainhankintatiedoista vuodelta 2010 käy ilmi, että Pohjolan Voima on maksanut 700 euroa Keskustan seminaarin pitämiseksi. Myös Fennovoiman kilpailukumppani Teollisuuden Voima tuki keskustaa. Paula Lehtomäki on käynyt kauppaa Outokummun ja Rautaruukin osakkeilla, jotka ovat ydinvoimalarakentajan Fennovoiman merkittävimmät edunsaajat. Hänellä ei uskotaan olleen kuitenkaan sisäpiiritietoa ydinvoimalupapäätöksestä. Ylen Uutisia varten 9. elokuuta 2009 Pohjolan voima painotti osallistuvan vaalien alla seminaareihin ja vaalikaudella rahoittavan puolueita normaalisti. Fennovoima myönsi osallistuvansa seminaareihin vaalikampanjoiden lisäksi vaalikauden aikana. Valtio-omisteinen Fortum kertoi, ettei osallistuisi poliittiseen toimintaan. Kuitenkin Fortumin johtoryhmän kaksi jäsentä olivat edellisten eduskuntavaaliemme alla puhumassa ehdokkaiden vaaliseminaareissa.

3. Olkiluoto

Suomalaisreaktoria on mainostettu maailman ensimmäiseksi uuden sukupolven voimalaksi, jossa turvajärjestelyt on viety aiempaa pidemmälle. Tämän mainospuheen jälkeen onkin ollut sitten ongelmia, jotka eivät unohdu historiasta.

Eurajoen Olkiluotoa on rakennettu tunnetusti puolalaisella orjatyövoimalla – ei suinkaan Eurajoen omalla väellä. Olkiluoto 3 -laitosyksikön rakentamisesta vastaa kokonaisuudessaan Areva NP:n ja Siemensin muodostama ranskalais-saksalainen konsortio. Olkiluodon ydinvoimalatyömaan ulkomaalaisten yritysten ja suomalaisten työehtojen yhteensovittaminen ei ole juuri onnistunut, kuten mikään muukaan asia ei ole Olkiluodossa onnistunut. Suomi on saamassa ilmeisemmin oman Fukushimansa Olkiluotoon – ja Suomi palaa maailman kartalle seuraavan onnettomuuden jälkeen. Sitten muistamme, että turvamääräyksien noudattamisesta työmiehet raportoivat tammikuussa 2010 hyvin huolestuneesti:
- Tarkastajat antoivat meille käskyn, että rakenteen selvät viat täytyy peittää betonilla, kuvailee puolalainen työmies. (IL 30.1.2010)

Olkiluoto on osoittanut jo nyt epävarmuutensa: 10. kesäkuuta 2010 kuulimme palokunnan kovasta hädästä, kun Olkiluodon kolmosyksikön rakennustyömaalla kärähtivät rakennuksen ulkopuolella olevat eristeet. Syksyllä 2010 STUK havaitsi Olkiluodon putkissa pieniä painautumia ja naarmujen korjaushitsauksia.

Marraskuussa 2009 Britannian ydinturvallisuusviranomaiset nimenomaisesti ilmoittivat, etteivät he suosittele ranskalaisen Arevan Olkiluoto- reaktorimallia maan uusiin ydinvoimaloihin. Tämä varoitus lausuttiin siis jo puolitoista vuotta ennen kuin Kokoomuksen Jyrki Katainen oli näkevinään kriittisessä ydinvoimalakeskustelussa "tanssia haudoilla". Tällöin brittiläinen ydinturvallisuutta valvova viranomainen ”Health and Safety Executive” ilmoitti, etteivät he uskalla suositella Arevan reaktorimallia, koska siinä on epäselviä turvajärjestelmiä. Tutkimusraportti väittää, että Arevan ydinlaitoksen automaattisessa, elektronisessa hallinta- ja valvontajärjestelmässä olisi pahoja puutteita ja suoranaisia riskitekijöitä.


4. Nord Stream –kaasuputki

Itämeren kaasuputkihanke Nord Stream kohtasi Suomessa ja Baltian maissa outoa vastustusta, mikä paljastaa koko alueemme energiapolitiikan kipupisteen. Suomessa hallitus hyväksyi ratkaisun, vaikka hallituspuolueista ja hallituksen sisältä kuului tyhjien tynnyreiden kolinaa. Hallitus ei kuitenkaan päättänyt hyödyntää kaasuputkea Suomen energiatarvetta varten! Voisimme olla tyytyväisiä siihen, että Nord Stream edustaa täysin erilaista ajattelumallia, siinä ei rakenneta viholliskuvia menneisyyden avulla. Tämä putkisto on tällä hetkellä tärkeimpiä strategisia toimia Euroopan ja Venäjän yhteistyön tehostamiseksi. Tästä huolimatta russofobian avulla eräät tahot kaivoivat pirut alitajunnastaan ja keksivät nimetä sen uudeksi versioksi Molotov-Ribbentrop-sopimukselle alistaa Eurooppa!

Nord Stream AG on ilmoittanut keskeisiksi lähtökohdikseen turvallisuuden, ammattitaidon, ympäristöystävällisyyden ja avoimuuden. Putki on linjassa joulukuussa 2000 annetulle EU: n komission päätökselle TEN (Trans European Network). Tämä erityinen asema vahvistettiin myös 2006. Itämeren kaasuputkien vastustajat Suomessa ja Baltian maissa ovat erheellisesti nähneet hankkeen yksipuoliseksi osoitukseksi Venäjän vallasta: tällä tavalla he ovat lietsoneet pelkoa ja vastarintaa. Nord Stream on rajat ylittävä hanke. Nord Stream-hanke täyttää standardit myös kalastusta varten: Klassifiziergungsgesellschaft Det Norske Veritas F111.

Tulevina vuosina EU-maat tarvitsevat yhä enemmän maakaasua. Tätä varten täytyy varmistaa energian toimitusvarmuus. EU energiakomissaari Andris Piebalgs vahvisti uudelleen 16.7.2009, että "EU:n komission mukaan Nord Stream on myönteinen hanke. Tämä projekti (...) on EU:ssa tärkeä askel kohti energian toimitusvarmuutta tulevaisuudessa”. Liittokansleri Angela Merkel puhui 16.7.2009 hankkeen puolesta, koska: "Nord Stream-hanke on erittäin tärkeä sekä Saksalle että Venäjälle: puhumme sen puolesta, että tarvittavat hyväksynnät myönnetään. Olemme aina painottaneet strategista merkitystä ja tarpeellisuutta tässä hankkeessa. Uskomme, että nyt on oikea aika toteuttaa hanke”. Nord Streamin edustaja, entinen liittokansleri Gerhard Schröder kutsui hanketta ”tärkeäksi keinoksi varmistaa energiatoimitukset Euroopan unioniin". (30.12.2008). Erityisesti kaasukiista Ukrainan ja Venäjän välillä korosti pohjoisen kaasuputken välttämättömyyttä. Gazprom saa vapaat kädet viedä kaasua Eurooppaan ja EU saa halvemmalla tätä energiaa, kun Valko-Venäjä, Ukraina ja Baltian maat eivät pääse häiritsemään kaasun välittämistä. Länsieurooppalaiset asiakkaat saavat kaasua turvallisemmin kuin ennen, jos poliittiset riskit on minimoitu.

Nord Stream on edullinen vaihtoehto: Ilman putkea tarvittaisiin 600-700 TNG säiliöalusta 55 miljardia kuutiometriä kaasua varten, tai olisi rakennettava 30-50 uutta hiilivoimalaa tai uusia ydinvoimaloita. Venäjää pelkäävä Suomi salli keskustelujen jälkeen kaasuputken kulkea merialueella, mutta ei uskaltanut Venäjän kaasun käyttäjäksi.

Positiivinen riippuvuus vai uhka?

Gazpromin johtaja Aleksei Miller lausui SPIEGEL-lehden haastattelussa 3 Syyskuuta 2005, että huolestuneisuus energiariippuvuudesta Venäjästä on yksinkertaisesti ”hölynpölyä”. ”Kaikissa hankkeissa molemmat osapuolet hyötyvät.

Valko-Venäjän presidentti Alexander Lukashenko kutsui 15.1.2007 Nord Stream –hanketta "Venäjän typerimmäksi hankkeeksi” . Hän ehdotti hanketta Guinnessin ennätysten kirjaan. Maaliskuussa 2009 Tšekin pääministeri M. Topolánek kuvaili, että nyt syntyy vaarallinen ”riippuvuus Venäjästä”. Topolánek vaati, että hanke pitäisi tulla hyväksytyksi kaikkien 27 EU-maan sisällä. Syyskuussa 2007 Viro kieltäytyi ensisijaisesta suunnitelmasta, että Nord Stream-kaasuputken olisi kulkenut heidän talousvyöhykkeellä. Reitti oli siirrettävä toisaalle, mutta kaikesta huolimatta Baltian maiden ”ympäristösuojelujärjestöt” valittivat helmikuussa 2008. Latvian edustaja Aigars Kalvits valitti, että putkihanke ei sovi Euroopan energiapolitiikan yhteisiin tavoitteisiin 15 syyskuuta 2005 Liettuan pääministeri Algirdas Brazaukas väitti, että tämä hanke olisi ekologinen katastrofi Itämerelle. EU-parlamentissa Latvian Vyautas Landsbergis viittasi Molotov-Ribbentrop-sopimuksen henkeen ja katsoi, että " tämä uusi akseli Saksan ja Venäjän välillä muuttaa tahallisesti Euroopan poliittista karttaa”. Puolan presidentti Alexander Kwasniewski arvosteli hanketta siitä, että se olisi Puolalle uhka turvallisuudella ja maan itsenäisyydelle. Maaliskuussa 2005 Baltian maat Viro, Latvia ja Liettua ja Puola antoivat yhteisen julkilausuman hanketta vastaan.

Ruotsin pääministeri Göran Persson sanoi syyskuussa 2006 haastattelussa ruotsalaiseen lehteen Veckans, että hän olisi valmis estää kaasuputken. Erityisesti Ruotsista (Folkpartiet liberaali Erna) Carl Hamilton vaati, että Ruotsin pitäisi tehdä kaikkensa, jotta hanke loppuisi. Sitä vastoin ruotsalaisessa sanomalehdessä Dagens Nyheter Hamilton vaati vuonna 2003, että Ruotsin sotilaallinen yhteistyö Yhdysvaltain ja Naton pitäisi kehittyä ja syventyä. Samana vuonna hän kirjoitti raportin " Venäjän ja Euroopan taloudellinen integraatio: eskapismia ja tosiasioita". Hänen mallissaan Venäjä ja EU päätyvät konfliktiin geopoliittisten syiden vuoksi. Tämän visionsa tähden Hamilton on pyytänyt elokuussa 2008, että Itämeren kaasuputkea pitää arvioida puolustus- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta.

Suomen pääministeri Matti Vanhanen ilmaisi myötämielisyytensä Itämeren kaasuputkelle. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki tuki hanketta. Myös Suomen presidentti Tarja Halonen suhtautui hankkeeseen myönteisesti. Paavo Lipponen tuki kaasuputkea. Suomen ydinvoimalabisneksen kannalta kaasuputkea ei koettu uhkaksi, koska putki kiersi Suomen eikä tuonut kaasua kuluttajille tai yrityksille.

Suomen ulkoministeri Alexander Stubb moitti 2.syyskuuta 2009 Saksaa ja Venäjää, koska hänen mukaansa nämä tekivät sopimuksen "kahdenvälisesti". Kyse oli Stubbin propagandasta, sillä todellisuudessa kaasu kulkee lukuisten kuluttajien hyödyksi monessa eri valtiossa. Stubb piti tärkeänä Euroopan energiaturvallisuuden kannalta, että syntyisi "yleiseurooppalainen energiapolitiikka" kahdenkeskisten Venäjä-suhteiden sijasta. Sitä vastoin juuri tämä on se kohta, jonka tahtoisin muuttaa Suomen politiikassa.

Kokoomuksen Eija-Riitta Korhola syytti Suomen pääministeriä ja Suomen ympäristöministeriä kärsimättömän häitäisestä vastauksesta ja suomettumisesta. Korhola halusi arvioida kaasuputkea ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta. Natoa mainostava Liisa Jaakonsaari (demarit) toivoi, että Nord Stream –kaasuputkea olisi arvioitu ympäristönäkökohtien lisäksi enemmän turvallisuuskysymyksistä käsin.

Vihreiden poliitikko, toistuvasti Venäjää vastaan vihamielisiä lausuntoja tuottava Heidi Hautala julkaisi 15. elokuu 2008 psykologisen sodankäynnin oppikirjojen mukaisen provosoivan artikkelin: " ensiluokkaisesti ”. Siinä hän arvosteli suomalaisia päättäjiä nöyristelystä Venäjälle Nord Stream –kaasuputkipäätöksessä. Hautala näki pahaksi hankkeen edistävän ”Venäjän geopoliittisia etuja”. "Melko rohkea hanke hetkellä, jolloin koko maailmalla on havainnut sapelia kolistelevan imperiumin paluun”.

5. Baltian alueen russofobia, Gazprom, Eurooppa ja Suomen energiapolitiikka

Euroopan energiapolitiikassa on ollut suurina haasteina kustannustehokkuuden, ekologisten tavoitteiden ja kansallisten poliittisten erityiskorostusten ristipaineiden sovittamiset toisiinsa siten, etteivät Euroopan Unionin kilpailukyky ja talouskasvu joudu entistä kovemmin koetukselle [olen julkaissut tämän Baltian alueita käsittelevän kirjoitukseni toisaalla sanomalehdessä, mutta sanomalehti julkaisi teki sen minun tappiokseni nimettömänä, joten julkaisen sen tässä avoimesti, kuten vaadin oman nimeni hyväksymistä kaikissa julkaistavissa artikkeleissani jatkossakin].

Äskettäin Liettuan hallitus on nostattanut EU:ssa rintamaa Gazpromin kaasutoimituksia vastaan. Liettuan esimerkki paljastaa EU:ssa voimistuvan valitettavan pyrkimyksen rakentaa ”yleiseurooppalaista rintamaa” energiapolitiikan nimissä Venäjää vastaan, vaikka Venäjän kanssa ja avulla kukin valtio voisi palvella kansalaisiaan ja yrityksiään paljon tehokkaammin kuin nykyisessä vastakkainasettelun politiikassa. Suomessa erityisesti Kokoomus on tarkoitushakuisesti tukenut ”yleiseurooppalaista rintamaa”, Vihreiden Hautala on luonnollisesti mukana kaikissa Venäjää vastaan ajateltavissa olevissa hankkeissa, ja muista puolueista ei ole tietoa, missä määrin näiden edustajat edes ymmärtävät kummallisen päätöksenteon tarkoitusperiä.

Liettuan hallitus Gazpromia vastaan

Liettuan pääministeri Andrius Kubilius rakensi rintamaa Venäjän ja Gazpromin kaasutoimituksia vastaan helmikuun alussa 2011 EU:n huippukokouksessa Brysselissä. Hänen mukaansa Euroopan tulisi lähivuosina päästä ”eroon riippuvuudesta” Venäjän kaasusta. Kubilius vaati ratkaisuksi ”eurooppalaista aktiivista solidaarisuutta”. Nuo nimitykset ovat luonnollisesti kauniit, koska rintama pitää ”myydä” kansalaisille kauniiden sanojen avulla.

Liettua kehotti jopa Euroopan unionia yhteisiin pakotteisiin Gazpromia vastaan. Lisäksi Kubilius ilmoitti tiedotustilaisuudessa 7.2.2011, että Liettua vastustaa Itämeren nesteytetyn kaasun LNG-terminaalin rakentamista jopa Latviaan, koska
Liettua kokee terminaalin ”Gazpromin terminaaliksi”. EU:n presidentti Herman van Rompjus vastasi Liettuan vaatimuksiin, että Venäjän energiapolitiikasta tulisi järjestää EU:ssa erillinen keskustelu. 8.2.2011 Puolan kaasumonopoli Polskie Gornictwo Naftowe liittyi niiden vaatijoiden joukkoon, joiden mukaan Gazpromin tulisi alentaa kaasun hintaa. Joulukuussa puolalainen kaasuyhtiö ilmoitti jo saavansa alennuksia Gazpromin kaasusta vuoden 2011 alusta alkaen.

Vuonna 1956 Vilnassa syntynyt Andrius Kubilius on toiminut Liettuan pääministerinä vuodesta 2008. Hän oli 1980-luvun lopulla perustamassa Liettuan kansanrintamaa ”Sajudis”, joka oli keskeinen tekijä Liettuan itsenäistymiskamppailussa. Hän on liittynyt Puolan ja Viron kanssa hyvin voimakkaaseen kritiikkiin myös Nord Stream –kaasuputkea vastaan. Yleisradiossa Martti Puukon haastattelussa lokakuussa 2010 Kubilius painotti kaasuputken uhkaa Itämeren ekologialle. Hän piti kaasuputken taloudellista järkevyyttä kyseenalaisena.

25.1.2011 Liettua teki kantelun Euroopan komissiolle, koska Liettuan energiaministeriö koki Gazpromin hyötyvän väärästä määräävästä asemasta markkinoilla. Liettua yritti valituksessaan käyttää hyödyksi Euroopan komissiossa teknologiayritysten Intellin ja Microsoftin ennakkotapauksia. Liettuan hallitus vetosi, että Euroopan komissio velvoittaisi ”Gazpromin avoimeen, oikeudenmukaiseen ja syrjimättömään maakaasupolitiikkaan”. Gazpromin hallitseva asema on varsin selvää, mutta vaikeampi on näyttää toteen, että kilpailevien tuotteiden ja kilpailevien palvelujen tuottajat joutuisivat epäreilun kilpailutilanteen uhreiksi. Kubilius kertoi 31.1.2011, että hän olisi saanut Euroopan komissiolta jo tukensa Liettuan pyrkimyksille, kun hän oli keskustelut Jose Manuel Barroson kanssa.

4.2.2011 vahvistettiin EU:n huippukokouksessa EU:n yhteinen energiastrategia vuoteen 2020. EU tahtoo investoida uuden energiainfrastruktuurin rakentamiseen, vaihtoehtoisiin energialähteisiin, energiatehokkuuden parantamiseen ja yhtenäismarkkinoiden luomiseen kaasun kaupassa. Kovimmissa puheissa on kutsuttu Liettuan valmistavan Euroopan Unionia sotaan Gazporomin kanssa. EU ei ole kuitenkaan yhtenäisesti Liettuan rintamassa.

Gazprom ja E.ON Ruhrgas ihmettelevät Liettuan vuoksi

21.9.2010 Venäjän Gazpromin puolesta V. A. Golubev ja saksalaisen E.ON Ruhrgas Internationalin puolesta Peter Frankenberg julkaisivat liettualaisen Lietuvas Dujos –kaasuyhtiön suurimpina osakkeenomistajina avoimen kirjeen, joka oli osoitettu Liettuan hallitukselle. Gazprom omistaa 37,1 % ja E.ON Ruhrgas 38,9 % liettualaisesta kaasuyhtiöstä. Kirjeessään he arvostelevat Liettuan hallituksen jäsenten esittämiä julkisia väitteitä, jotka ovat olleet ”hyvin harhaanjohtavia ja vääriä”, kun arvioidaan Lietuvos Dujoksen toimintaa, kaasun tuotantoa ja kaasun toimittamisen erottamista toisistaan. Suurimmat osakkeenomistajat reagoivat julkisella kirjeellään, koska ”suorat ja luottamukselliset kirjeet presidentille, hallitukselle ja Liettuan pääministerille oli ohitettu toistaiseksi”.

Gazprom ja E.On Ruhrgas kutsuivat Liettuan hallitusta lopettamaan tukensa Euroopan Unionin direktiiville, jossa säädettäisiin kaasun tuotannon ja sen toimittamisen erottamisesta toisistaan. ”Liettuan poliitikot olivat erheellisesti korostaneet, että Liettua voisi saavuttaa energiariippumattomuuden, jos valtio voisi täysin valvoa jakeluverkostoa”. Gazprom ja E.On Ruhrgas huomauttivat, että EU:n direktiivit vaativat nimenomaisesti investointien edistämistä ja syrjimättömän pääsyn edistämistä kuljetusverkostoihin. Liettuan hallituksen välineenä olisi ”de facto kaasuverkon uudelleen kansallistaminen”. Gazprom ja E.On Ruhrgas eivät voi hyväksyä myöskään näkemystä, että liettualainen Lietuvas Dujos olisi syrjinyt kolmansien osapuolien pääsyä kaasuverkkoon, jonne on ollut vapaa pääsy Liettuassa vuodesta 1993. Myös ne moitteet, ettei Lietuvas Dujos investoisi riittävästi, eivät olleet puolustettavissa: viimeisen 5 vuoden aikana Lietuvas Dujos oli investoinut esimerkiksi 700 miljoonaa litiä pelkästään kaasutoimitusten infrastruktuuriin.

Väitteet kaasun ylihinnasta eivät pitäneet Gazpromin ja E.ON Ruhgrasin mukaan
paikkaansa, vaan Eurostatin tietojen mukaan Liettuassa kaasun kuluttajat maksoivat noin 5-20 % vähemmän kuin EU:n keskiarvo. Venäläisen ja saksalaisen kaasuyhtiön mukaan huonosti harkitulla päätöksellä erottaa omistaminen ja hallintaoikeudet toisistaan olisi kielteisiä vaikutuksia Lietuvos Dujoksen tehtävään ja rakenteisiin. Pääministeri Kubilius kutsui vaatimusta ”Liettuan uhkaamiseksi”.

”Liettua ei voi horjuttaa Gazpromia”

Tällä hetkellä Gazpromin kaasun osuus on noin 25 % Euroopan kaasusta. Vuonna 2010 Gazpromin kaasutoimitukset EU:n alueelle laskivat 0,6 %, vaikka kulutus kasvoi 6-8 %. EU:ssa on etsitty vaihtoehdoiksi nesteytettyä maakaasua Qatarista ja Yhdysvalloista. Nezavisimaja-sanomalehden artikkelissa 7.2.2011 Sergei Kulikov viittasi kansallisen energiainstituutin johtajan Sergei Pravosudovin näkemykseen, ettei Liettua kykene horjuttaa Venäjän kaasutoimitusten asemaa Euroopassa, koska maakaasun kulutus kuitenkin kasvaa voimakkaasti eikä uusia myyjiä ole tarjolla. Ainoastaan Iranin kaasu voisi horjuttaa Gazpromin asemaa, mutta Yhdysvaltojen tinkimätön suhtautuminen Teherania kohtaan ei anna mahdollisuuksia tuohon muutokseen.

Gazpromin globaali toiminta on nähtävä taustaksi, kun arvioidaan Liettuan rakentamien jännitteiden kokonaismerkittävyyttä. 8.2.2011 ilmoitettiin Shellin ja Gazpromin yhteistyömahdollisuuksista Sahalin 2 - ja Sahalin 3 - tuotantojen laajentamiselle ja kehittämiselle. Shell olisi mahdollisesti tarjonnut Gaspromille osuuksia Australiassa toteutettaviin hankkeisiin. 3.2.2011 kerrottiin Gazpromin valtuuskunnan tutustumiskäynnistä Tadžikistanissa, jossa Gazprom etsii ja tutkii hiilivetyjen resursseja. Tammikuussa Gaspromin edustajat keskustelivat Belgian kanssa energiayhteistyön lupaavista mahdollisuuksista. Tammikuussa Gazprom sopi Azerbaidžanista tapahtuvista kaasun ostoista. Joulukuussa Gazpromin johtaja Aleksei Miller tapasi Tadžikistanin johtoa energia-alan kehittämiseksi ja marraskuussa Korean tasavallan johtoa Itä-Siperian ja Kaukoidän kaasuvarojen mahdollisuuksien johdosta.

Luottoluokitustoimisto Fitch arvioi tammikuun 2011 lopulla, että Venäjän luottoluokitusnäkymät ovat ”vakaat”. Lähitulevaisuudessa Venäjän öljy- ja kaasuyhtiöt voivat säilyttää tuotannon tason ja taloudellinen tilanne pysyy kestävänä. Venäjän öljy- ja kaasuyhtiöillä on tarpeeksi vaihtoehtoja investointiohjelmien toteuttamiseksi.

6. Maailman kriisit ovat paljastaneet Venäjän luotettavuuden


Pohjois-Afrikan kriisien seurauksena yhä useammat asiantuntijat ovat muistaneet, että Venäjä on Euroopan Unionille luotettava ja tärkeä partneri. Japanin maanjäristysten ja tsunamin tuomien tuhojen sekä erityisesti ydinvoimaloiden uhkien tähden on Japanissakin käännytty Venäjän puoleen ja pyydetty tukea energian saannissa.

Venäjän maksutase parantuu

Maaliskuun alussa dollarin ja euron arvot laskivat jälleen suhteessa ruplaan. Samanaikaisesti öljy vahvistui lähelle absoluuttista maailmanennätystään, joka on vuodelta 1983. Maaliskuussa Brent-laatu saavutti Lontoossa jo 118 dollarin hinnan tynnyriltä. Japanilainen sijoitusyhtiö Nomura Holdings Inc. arvioi äskettäin, että mikäli Libyan ja Algerian levottomuuksissa pysähtyy öljyntuotanto, öljynhinnat saattavat nousta 220 dollariin tynnyriltä. Ennustetta on pidetty kuitenkin epätodennäköisenä arvailuna. Valtiovarainministeri Aleksei Kudrin on voinut kuitenkin jo saavutettujen öljydollareiden ja parantuneen vaihtotaseen tähden ilmoittaa, että Venäjä pienentää suunniteltua lainanotto 500 miljardilla ruplalla. Venäjällä oli aiemmin suunnitelmana ottaa lainaa 1700 miljardia ruplaa budjettialijäämän rahoittamiseksi.

Rupla vahvistuu aina silloin, kun öljy on kallista. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän levottomuudet ovat olleet tärkeimmät talouteen vaikuttavat tekijät Venäjällä helmi- ja maaliskuun aikana. Ongelmat ovat sattuneet maailman suurissa öljyntuottajavaltioissa, minkä tähden öljyn hinta on noussut huomattavasti. Hintaan ei ole vaikuttanut ainoastaan tuotannon vaikeudet, vaan ennen kaikkea keinottelijoiden tuntema jännittynyt mieliala. Eurolla sai lähes 44 ruplaa marraskuussa 2010, mutta maaliskuussa 2011 eurolla ei saa enää 40 ruplaa. Dollarilla sai marras-joulukuussa 2010 yli 32 ruplaa, mutta maaliskuussa 2011 jälkeen vain 28 ruplaa. Ruplan reaalinen efektiivinen valuuttakurssi nousi tammi- ja helmikuussa 5,6 %. Rupla ei ole kuitenkaan vahvistunut niin huomattavasti, että venäläisten yritysten kilpailukyky vaurioituisi.

Öljyn rinnalla maakaasun hinta nousee, koska kaasun hinta on sidottu öljytuotteiden hintaan. Kaasuyhtiöllä menee myös muutoin maineikkaasti: maaliskuun alussa 2011 julkaistu Fortune-lehden arviossa Gazprom-kaasuyhtiön maine arvioitiin 8. sijalle öljy-yhtiöiden joukossa, kun vuonna 2010 sijoitus oli 13. Gazprom sijoittui ensimmäiseksi maailmanlaajuisen kilpailukyvyn ja rahoitusjärjestelmän vakauden mittareilla. Pitkän aikavälin investoinneissa Gazprom arvioitiin kuudenneksi maailman 350 yrityksen joukossa. Fortune-lehden mukaan arvostetuimmat yritykset olivat Apple, Google, Berkshire, Hathaway, Southwest Airlines, Procter & Gamble, Coca-Cola, Amazon.com, FedEX, Microsoft ja McDonald’s.

Öljyn korkea hinta siirtyy inflaatioksi

Öljyn hinnan nousu siirtyy inflaatioksi. Vuoden 2011 alusta inflaatio on ollut maaliskuun alkuun mennessä yli 3 %, mikä on kuusi kertaa enemmän kuin EU:ssa (0,5 %). EU ei ole kuitenkaan yhtenäinen: eniten elintarvikehinnat nousivat EU:ssa Virossa (10,4 %) ja Latviassa (8,3 %).

Venäjän kilpailuvirasto on moittinut, että Venäjällä kotimaiset öljymarkkinamonopolit ovat luoneet keinotekoista niukkuutta ja nostaneet polttoaineiden hintoja. Myös pääministeri Vladimir Putin on huomauttanut, että polttoaineiden hinnat pitäisi olla alhaisemmat kuin olivat olleet jonkin aikaa.

EU lähenee Venäjää?

Liettuan vetämä Venäjä-vastainen "energiarintama" on joutunut kohtaamaan oman hölmöytensä, koska maailman levottomuudet ja ongelmat osoittavat, miten energian saatavuus saattaa häiriintyä Euroopassa, jos Eurooppa tahtoo eritäytyä Venäjän energiasta. Toisaalla on toki nähtävissä, että amerikkalaiset tahtoisivat ottaa myös kuohuvien muslimivaltioiden energialähteen hallintaansa. Ehkä rintamassa vielä on kestävyyttä siinä toivossa, että amerikkalaisten ja tiettyjen eurooppalaisten yhteisvoimalla nuo muslimivaltioiden energiat otetaan "suojaan". Tuollainen tuhon avulla spekulointi ei kuitenkaan tyydytä kaikkia tahoja.

Maxim Medvedkov, Venäjän pääneuvottelija WTO-jäsenyysasioissa, huomautti äskettäin maaliskuun alussa nerokkaasti Venäjän luotettavuudesta: Euroopan Unionin ja Venäjän suhteet voisivat vauhdittua taloudellisesti surullisten levottomuuksien (mm. Libya) johdosta. EU-byrokraatit ovat eläneet kauan Venäjää vastustavissa harhoissa, mutta nyt he ovat saaneet yhtäkkiä herätyksen öljyn ja kaasun toimituksen uhkista Libyan, Algerian ja Egyptin tähden. Muammar Gaddafi uhkasi pommittaa öljylaitoksia, mikäli kapinalliset ottavat näitä haltuunsa. Eurooppalaiset ideologit ovat heräämässä todellisuuteen, kiistat Ukrainan läpi kulkevasta kaasusta on ratkaistu, Valko-Venäjän kanssa neuvottelut ovat mahdollisia ja Nord Stream –kaasuputki etenee suunnitellusti.

Kiina vahvistuu

Samanaikaisesti kun dollarin ja euron arvot laskevat, Kiinan on sanottu päättäneen torpedoida dollarin, kun yuanin kansainvälistä roolia vahvistetaan järjestelmällisesti. Suunnitelmissa on kehittää vuoteen 2020 mennessä Shanghaihin kansainvälinen finanssikeskus. Kiina aikoo avata myös ulkomaisille sijoittajille pääomamarkkinat. Kiinan arvopapereiden tuotto on 3-4 % korkeampi kuin Saksan joukkolainojen, jolloin kiinnostus Kiinan pääomamarkkinoiden kasvaa merkittäväksi. Velkakriisi koskettaa dollaria ja euroa. 1. tammikuuta 2010 syntyi maailman suurin vapaakauppa-alue, kun Kiinan ja Kaakkois-Aasian maat (ASEAN) loivat yhteisen tullialueen. Kiinan, Brunein, Vietnamin, Indonesian, Kambodzhan, Laosin, Malesian, Myanmarin, Singaporen, Thaimaan ja Filippiineiden tullialueella tärkein laskennallinen välinen on nimenomaisesti Kiinan yuan. Kiinan kansantalous on toiseksi suurin Yhdysvaltojen jälkeen.

Mikäli yuan tulisi vapaasti vaihdettavaksi, tämä ei nostaisi merkittävästi kiinalaisten tavaroiden hintoja, koska maassa on alhaiset tuotantokustannukset. Kiinan menestys perustuu hyvään hinta/laatu –suhteeseen. Suurin osa Kiinan viennistä on korkean teknologian tuotteita. Vuonna 2010 ulkomaiset investoinnit Kiinaan olivat huikeat 106 miljardia dollaria. Kun yhtäällä Japani alkaa kotiuttaa Yhdysvalloissa olevia varojaan oman maansa jälleenrakennusta varten ja Kiina siirtyy vapaasti vaihdettavaan yuaniin, niin poliittisten pirujensa ansiosta EU ja Yhdysvallat joutuvat vakaviin taloushaasteisiin jo tässä vaiheessa, kun vanhoista ongelmistakaan selviytyminen ei ole lähellä näköpiirissä.

Venäjän kauppa Kiinan kanssa on ollut pienempi kuin Venäjän ja Intian välillä. Kiinan kanssa käytävä kauppa kehittää merkittävästi Kaukoidän ja Siperian alueita. 7. maaliskuuta Kiinan ulkoministeri Yang Jiechi painotti myös Kiinan tahtoa lisätä yhteistyötä Venäjän kanssa kansainvälisillä areenoilla ja kansainvälisissä järjestöissä. Myös maiden taloudellisen, tieteellisen ja alueellisen yhteistyön kehittäminen sai ulkoministeriltä kiitosta.

Pelaavatko Suomi ja EU itsensä rappiolle kehityksen ulkopuolelle muutaman paikallisen energiayhtiön vaaliseminaarituen ja patologisen russofobian tähden?

Tahtoisin nähdä Suomella sellaisia mahdollisuuksia, jotka on tässä vaiheessa Suomessa valitettavan johdonmukaisesti torjuttu: sen enempää hallitus kuin eduskunnan nykyinen oppositio eivät ole kyenneet Suomen edun kannalta älykkäisiin toimiin ja tavoitteisiin energiapolitiikassa.

Pitäisi ajatella Suomessa asuvan väestön ja vaalirahoitukseen sekaantumattoman tavallisen yrittäjän etua nykyistä rehdimmin!






- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)