lauantai 26. maaliskuuta 2011

Mitä opimme Naton tehottomuudesta Libyassa, kun arvioimme Suomen Nato-jäsenyyttä?

Konflikti Yhdysvaltojen aseistaman Georgian ja Etelä-Ossetian välillä puhkesi laajamittaiseksi sodaksi, kun Georgian armeija hyökkäsi 7. elokuuta 2008 Etelä-Ossetiaan ja sen pääkaupunkiin Tskhinvaliin. Georgia aloitti laajamittaisen kansanmurhan alueen väestöä ja täällä toimineita rauhanturvaajia vastaan. Venäjän federaation 58. yleisarmeijakunnan pataljoonatason taktinen osasto teki pian vastahyökkäyksen saarrettujen eteläosseettien ja venäläisten rauhanturvaajien tueksi Tskhinvalissa pohjoisesta Rokin tunnelin kautta kuljettamansa neljän moottoroidun rykmentin voimin vuorokauden kuluessa. Venäjä onnistui karkottaa georgialaisjoukot Tskhinvalista ja ympäröiviltä kukkuloilta. Venäjä otti hallintaansa Gorin ympäristöineen suoja-alueeksi, osittain sen jälkeen kun Georgian armeija oli käytännössä luopunut taistelusta ja vetäytynyt kymmeniä kilometrejä 20 kilometrin päähän Tbilisistä. Venäjän presidentti ilmoitti sotilasoperaation päättämisestä 12. elokuuta. Operaatio oli saatettu menestykselliseen päätökseen viidessä päivässä siitä, kun Yhdysvaltojen aseistama Georgia oli aloittanut kansanmurhan. 4,6 miljoonan asukkaan aseistettu, CIA:n nimeämän presidentin Mihail Saakašvilin käskemät sotajoukot olivat lyöty täydellisesti vajaassa 5 päivässä, kun Venäjä aloitti aseellisen operaation. Läntiset asiantuntijat arvioivat tapahtumien jälkeen, että Venäjän menetelmät olivat vanhanaikaisia, tehottomia eikä niillä olisi saavutettu mitään tulosta, jos vastassa olisi ollut merkittävämpi asevalta.

17. helmikuuta 2011 alkoi väkivaltainen konflikti Muammar Gaddafin kannattajien ja häntä vastustavien kapinallisten välillä. 18. maaliskuuta 2011 Libya ilmoitti lopettavansa kaikki sotatoimet kapinallisia vastaan ja hyväksyvänsä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman kokonaisuudessaan. 19. maaliskuuta Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy kertoi Ranskan hävittäjien tunkeutuneensa Libyan ilmatilaan. Tässä pienessä Libyassa asuu vähän yli 6 miljoonaa ihmistä. Liittouman hävittäjät osallistuivat operaatioon. Yhdysvallat ja Britannia laukaisivat Välimereltä käsin yli sata risteilyohjusta tämän pikkuvaltion Libyan ilmapuolustusta vastaan. Operaatioon osallistui joukkoja viidestä maasta: Yhdysvalloista, Ranskasta, Britanniasta, Kanadasta ja Italiasta. Tänään lauantaina on jo 7. päivä, kun liittouma pommittaa Libyaa, mutta tulokset ovat jääneet vähäisiksi. Yhdysvaltojen aseistama Georgia oli vetäytynyt vuonna 2008 jo tässä vaiheessa, koko operaatio oli saatettu loppuun 5. päivässä siitä, kun Venäjä ryhtyi aseellisesti puolustaa alueen väestöä ja rauhanturvaajia. Libyan sodan päätöstä ei ole näköpiirissä.

Libyan lähteet kertovat tuhonneensa tusinan verran Liittouman viholliskoneita. F-15E Strike Eagle on myös vahvistettu tuhoutuneeksi. Amerikkalaiset levittävät tietoja voitokkaista operaatioista ja sotakoneen kaatumisesta ”teknisten ongelmien vuoksi”. Sota ei ole ohi!

Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat erittäin haluttomia myöntämään tappionsa. Otetaan esimerkiksi hyökkäys Syyriaan ja Libanoniin vuonna 1982. C-200 osoittautui tehokkaaksi puolustukseksi amerikkalaista ylivoimaista asearsenaalia vastaan. Myös Saddam Husseinin ja Irakin ilmapuolustus onnistui lyödä useita moderneja F-15 –koneita.

Sotastrategit ovat jo tehneet julkisia ja ei-julkisia arvioita, että amerikkalainen uusi tekniikka on yhä edelleen altis ilmatorjunnalle.

Kun Nato hyökkäsi vuonna 1999 Jugoslaviaa vastaan, hyökkääjät eivät mitenkään tahtoneet tunnustaa tappioita, joita Jugoslavian ilmapuolustus aiheutti. 2. toukokuuta 1999 Jugoslavian ilmapuolustus tuhosi F-16 hävittäjän, mutta amerikkalainen virallinen selitys oli, että kone olisi eksynyt Serbian alueelle ”teknisten vaikeuksien vuoksi”! Vasta myöhemmin amerikkalaiset tunnustivat tappion.

Naton joukot ovat taistelleet kymmenen vuotta Afganistanissa, Naton kymmenet helikopterit ovat tuhoutuneet. Virallisen Nato-selityksen mukaan koneet ovat kokeneet ”teknisiä ongelmia”.

Pravda lehdessä 23.3.2011 Sergei Balmasov (Сергей Балмасов) kysyy, kuinka monta sotakonetta Gaddafin ilmatorjunta tuhoaa (Сколько самолетов НАТО поразила ПВО Каддафи?). Kirjoittaja kiinnittää huomiota siihen, että jopa Neuvostoliiton ajoilta peräisin olevat Irakin asevoimien SA-5 Gammon (Ангара\Вега\Дубна) –ilmatorjuntaohjukset aiheuttavat todellista vaaraa liittouman nykyaikaisille sotakoneille. Ohjus voidaan yhdistää myös tutkajärjestelmiin. Ensimmäiset S-200 –ilmaorjuntaohjukset rakennettiin jo vuonna 1966. Venäjä on itse pääasiassa jo luopunut näistä vanhoista ilmatorjuntaohjuksista, joita Libya on käyttänyt tehokkaasti Naton liittouman moderneja sotakoneita vastaan. Vaikka Gaddafin vanhentuneesta ilmapuolustuksesta on tuhoutunut yli 90 %, se on silti vakava uhka Naton lentotoiminnalle.

Naton tehottomuudesta monilla eri rintamilla on myös tehtävissä johtopäätöksiä. Nato ei kykene menestykselliseen aseelliseen toimintaan, jos sen liittouman vastustaja olisi nykyaikaisemmin varustettu valtio. Vähän yli 6 miljoonan asukkaan Libya kykenee vastustaa ilmeisemmin viikkoja ja kuukausia Naton valtioiden liittoumaa. Tällä hetkellä puhutaankin avoimesti sodan pitkittymisestä Afganistanin ja Irakin karut esimerkit muistaen. Naton antama ”turvallisuustakuu” muodostuu vähintäänkin kyseenalaiseksi kaikkien viimeaikaisten Nato-operaatioiden tehottomuuden perusteella: mikä on sellainen ”turvallisuustakuu”, kun Naton liittouman sotakoneet ja ohjukset eivät saavuta tuloksia edes pienen Libyan kanssa. Nato-jäsenyys ei toisi näin ollen Suomelle mitään sotilaallista turvallisuutta, mutta sitä vastoin aiheuttaisi poliittisia vakavia jännitteitä Suomen tärkeimmän talouspartnerin Venäjän kanssa.








- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)