maanantai 21. maaliskuuta 2011

Naton ja Viron uhka, Suomi ja kybersota 'venäjämielisiä' vastaan

Juha Molari, Suomen työväenpuolueen ja Suomen antifasistisen komitean (SAFKA) eduskuntavaaliehdokas numero 253 Helsingin vaalipiirissä, varoittaa Naton vihamielisistä suunnitelmista Venäjää vastaan ja Viron osallisuudesta noissa likaisissa teoissa.

Erityisenä murheena on Tallinnasta johdettu kybertarkkailu, jota perustellaan sillä, että ”Venäjän ystävät" olisivat muka valtiollisesti vihamielisiä tahoja.

Suomen tulisi erottautua nykyistä voimakkaammin kanssakäymisistä Nato-sotilasliiton kanssa. Vallitsevat sotilasoperaatiot ympäri maailmaa osoittavat rajulla tavalla, että sotilaat tappavat: Suomen ei pidä kuulua sotilasliittoon eikä sotaa käyvien maiden liittoumaan. Äskettäin Yhdysvallat olivat ilmeisemmin jopa sekaantuneet Iranissa toteutettavan ydinvoimalaonnettomuuden yritykseen virushyökkäyksen avulla. Sellaisessa joukossa ei kunniakas suomalainen tahdo olla!




Naton tietoturvakeskus (Cooperative Cyber Defence Centre of Excellence, Кооперативный Центр киберзащиты) sijaitsee Tallinnassa osoitteessa Filtri tee 12, 10132 Tallinn, Estonia, 3 km satamasta etelään.

Näytä suurempi kartta

Kuva: Täällä tarkkaillaan Venäjä-ystävien nettiliikennettä Cooperative Cyber Defence Centre of Excellence, Filtri tee 12, 10132 Tallinn, Estonia

Kuva: Nettiliikenteen valvonta on tiukkaa Virosta käsin. Kuva on peräisin Jen Töllen esitelmästä “Measurement, Disinfection & Defence” (Workshop on Botnet Detection) 10.3.2011 Enisan kokouksesta (European Network and Information Security Agency) 9-10 3. 2011 Cologne, Saksa. Tölle, Head of Cyber Defence Group at Fraunhofer FKIE.


Viron hallitus järjesti asiantuntijaseminaarin tammikuun lopulla 2011. Seminaarissa käsiteltiin informaatiosotaa jopa Venäjä-ystäviksi määriteltyjä Suomen antifasisteja vastaan! Presidentti Toomas Hendrik Ilves oli luonnollisesti keskeisesti esillä. Ilves on entinen Radio Free Europan työntekijä, Amerikassa koulutuksensa saanut, Ruotsissa syntynyt hyvin voimakas vihapropagandan kuuluttaja.

Kuva: Toomas Hendrik Ilves esitelmöi Naton kybersodan tilaisuudessa Tukholmassa vuonna 2010

Eräs osallistuja viittasi Naton amerikkalaiseen tiedustelukenraaliin, DIRNSAn johtajaan Keith B. Alexanderiin, jonka mukaan olisi 100 % varma kyber-konflikti Naton ja liittouman ulkopuolisen valtion välillä seuraavan 5 vuoden aikana. Tällainen viesti tulkittiin Viron kaltaisessa maassa viittaukseksi Venäjään, vaikka Keith B. Alexander on katsonut ilmeisemmin maailmaa huomattavasti laajemmin.

Tapahtumassa käyty keskustelu Suomen antifasistien "vaarallisuudesta" oli absurdi teema siihen nähden, että juuri vähän aiemmin oli paljastunut Yhdysvaltojen ja Israelin vakava yritys ydinvoimaonnettomuuden toimittamiseksi Iranissa. Ydinvoimalaonnettomuuden seuraukset eivät olisi rajoittuneet edes miljoonien eurojen omaisuustuhoon. Sopii kysyä, missä määrin Naton Kyber-keskus Tallinnassa hallitsee myös ne tietoturvauhkat, jotka Yhdysvallat ovat itse valmistaneet massiivisen tuhon aiheuttamiseksi?

USA ja Israel lähes ”onnistuivat” ydinonnettomuudessa Iranissa


Kesäkuussa 2010 Pentagonin kyberkeskuksen päällikkö Alexander kertoi Venäjän kanssa käydyistä neuvotteluista, että Venäjä olisi halunnut YK:n sopimusta kyber-aseiden käytöstä, kuten sellaisista ohjelmistokoodeista, joilla voi tuhota vihollisen tietokonejärjestelmän. Alexander myönsi Venäjän ehdotuksen harkinnanarvoiseksi. Käytännössä tämä vastaus merkitsi kohteliasta torjuntaa ehdotukselle. Tosiasiassa Pentagonin kyberkeskus työllistää tällä hetkellä jo noin tuhat ihmistä. Helmikuun alussa 2011 he ilmoittivat jopa 10 000 nuoren tietokoneneron ("hakkerin") palkkaamisesta.

Venäjällä on ollut hyvä syy etsiä kansainvälistä säätelyä ”loogisia pommeja” ja vahingoittavia ”botnet”-järjestelmiä vastaan. Yhdysvallat kieltäytyi kuitenkin kohteliaasti rauhanomaisesta yhteistyöstä. Sitä vastoin Pentagonista William Lynn ilmoitti 14. helmikuuta 2011, että Yhdysvallat investoi 500 miljoonaa dollaria tutkimukseen kyber-tiedustelutoimintaa varten! San Franciscossa järjestettyyn konferenssiin osallistui myös ilmeiset partnerit, kuten Google. Erityiseksi pelon aiheeksi Yhdysvallat nimesi terroristiryhmät, kuten Al-Qaidan. Ei ole kuitenkaan uskottavaa, että tällainen ryhmittymä olisi massiivista tuhoa aiheuttavien kyber-hyökkäysten suunnittelija, vaan Yhdysvalloilla näyttää olevan omat maailmanlaajuiset projektit ja valtapyrkimykset. Yhdysvaltojen oma missio on tullut ilmi julmalla tavalla Iranin ydinvoimalaonnettomuuden yrityksessä.

Naton tiedustelutoiminnan rinnalla Keith B. Alexander on ollut myös Bilderberg-ryhmän aktivisti: hän osallistui ryhmän keskusteluihin myös vuoden 2008 kokouksissa, kun siellä käsiteltiin cyber-terrorismia, Venäjää, islamia ja USA-EU-suhteita. Tällöin Suomesta Bilderberg-ryhmän kokoukseen osallistuivat Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen esimies Erkki Blåfield ja Suomen pankista Seppo Honkapohja. Vuoden 2009 Bilderberg-kokoukseen osallistuivat Suomesta Jyrki Katainen ja Matti Vanhanen. Ns. Aavikkomyrsky-operaatioissa Keith B. Alexander oli eräs avainhenkilöitä.

Vasta äskettäin 17. helmikuuta 2011 Keith B. Alexander piti varsin haastavan pääpuheenvuoron RSA-konferenssissa. Pääviestinä oli yhteistoiminnan tärkeys kyber-puolustuksessa. Valtiolliset turva-asiantuntijat ja tietokoneyritykset voisivat "työskennellä yhdessä loukkaamatta kansalaisten oikeusturvaa". Seminaarissa puhunut teknologiajohtaja Bruce Schneier uskalsi epäillä vallitsevaa intoilua: ”liioiteltu uhka on hyvä tapa hankkia virastoille rahoitusta”. Schneier epäili myös, onko ”sota” oikea metafora kyber-konflikteille. Ilmeisemmin ei ole liian ankara metafora, kuten Alexander tietää Stuxnet-tietokonemadon vaarallisuudesta: Yhdysvallat ovat itse kyberuhka maailman rauhalle. Missä määrin Tallinnan Nato-keskus avustaa tässä kyberuhkassa?

Naton kyberturvallisuuden asiantuntijat esittivät syytöksiä kesäkuun 2010 neuvotteluissa, että Venäjä olisi tehnyt vuonna 2008 kyber-hyökkäyksiä Georgiaa vastaan. Nämä syytökset on voitu osoittaa perusteettomiksi. Syytökset vaikuttavat tosiasiallisen tilanteen kannalta jopa kaksinaismoralistisilta. Syytöksiä vastaan Venäjä tarjosikin yhteistyötä. Yhteistyötarjoukseen oli erittäin vakava syy, kuten vuoden 2011 alussa kävi ilmi. Tammikuussa 2011 Venäjä kehotti Natoa jäljittämään syylliset Stuxnet-tietokonemadon taustalta: hyökkäys oli kohdistettu saksalais-venäläistä suurhanketta, Iranin 1000 megawatin suuruista Bushehrin ydinvoimalaa vastaan. Tietokonemato olisi voinut laukaista uuden Tsernobylin.

Kuka olisi tahtonut ydinvoimalaonnettomuutta Iraniin? Suunnitteliko Yhdysvallat ydinvoimalaonnettomuutta Iraniin?

Venäjän Nato-suurlähettiläs Dmitri Rogozin antoi kovan tuomion: Stuxnet-virus oli ”erittäin vaarallinen, sillä voi olla erittäin vakavia seurauksia ja johtaa uuteen Tsenobyliin”. Rogozin esitti pyynnön, että Naton tulisi tutkia viruksen synty. Israelin turvallisuusviranomaiset myönsivät, että cybersodankäynti on heidän tärkeä toimintastrategiansa. Israelin armeijan tiedustelupäällikkö Amos Yadlin kertoi kybersodan olevan kansallinen painopiste. Pääministeri Benjamin Netanjahu ei mitenkään torjunut stuxnet-tietokonemadon syntyä Israelin ja Yhdysvaltojen yhteisoperaationa.

Saksalainen tietoturvakonsultti, SCADA-tietoturvaorganisaation kansainvälisen tutkimusjohtaja, myös Langner Communications GmbH:n presidentti Ralph Langner on analysoinut heinäkuussa 2010 ensimmäistä kertaa havaittua Stuxnet-virusta. Virus löydettiin ensimmäiseksi Valko-Venäjällä toimivassa VirusBlokAda -laboratoriossa. Tämä virus oli nimenomaisesti suunniteltu teollisuusjärjestelmiä vastaan. Sillä oli kyky ohjelmoida uudestaan PLC (Ohjelmoitava logiikka, Programmable Logic Controller) ja piilottaa nämä muutokset. PLC ohjaa automaatioprosesseja. Alkuaan PLC on keksitty amerikkalaisen autoteollisuuden tarpeisiin. Langnerin mukaan Stuxnet on "uuden aikakauden todellinen kyber-sodankäynnin väline, jossa tuloksena on suurta fyysistä tuhoa teollisille järjestelmille". Hän olettaakin, että Stuxnet 2,0 –kehitystyö on jo valmistumassa. Hän pitää päivänselvänä, että Stuxnetin rakentamisessa eivät ole taustalla yksityiset yritykset, yksityishenkilöt tai akateemiset tutkimusryhmät, vaan viruksen synty edellyttää valtiollisesti rakennettua järjestelmää. Langner viittaa Yhdysvaltojen ja Israelin vahvaan panokseen. Itse mato pääsi mahdollisesti voimalaan venäläisen laitetoimittajan mukana, mutta tämä laitetoimittaja ei ollut osallinen itse viruksen kehittämiseen.

Iranin ydinalan erityisasiantuntija Carnegie-järjestössä määritteli, että ”muu maailma on riippuvainen Venäjän federaation ydinturvallisuusosaamisesta”. Hän antoi ymmärtää, että Iranissa ilmennyt katastrofi olisi herättänyt epäilyt venäläisen jäähdytysjärjestelmän laadukkuudesta ylipäätänsä. Ilmeisesti viruksella oli kaksi kohdetta: tuhota Iranin ydinvoimatuotanto ja saattaa Venäjän ydinvoimalaosaaminen häväistyksi. Venäjän virkamiehet ilmoittivat 28. helmikuuta 2011, että he poistavat ydinpolttoaineen, puhdistavat reaktorin sydämen ja korjaavat jäähdytysjärjestelmää.

Naton kyberkeskus elää perusteettoman Venäjä-vihan avulla

Tallinnassa toimivan Naton kyberkeskuksen syntyhistoria on saanut tuekseen vihamielisen tarinan, myytin, joka osoittaa koko keskuksen kyseenalaisen mission. Totta kai yksityiset ihmiset, yhteisöt, yritykset ja instituutit tarvitsevat suojautumista vihamielisiä kyberhyökkäyksiä vastaan. Keskuksen olemassaoloa perusteleva myytti paljastaa, että kaikki ei ole puhdasta myöskään itse tietoturvakeskuksessa.

30. huhtikuuta 2008 Liettuan presidentti Valdas Adamkus vieraili Viron puolustusministerin kanssa Tallinnassa sijaitsevassa Naton tietoturvakeskuksessa. Majuri Raul Ricky esitteli Naton kyperkeskuksen toimintaa ja tulevaisuuden suunnitelmia. Monia arvovieraita on käytetty keskuksessa. Tämä tietoturvakeskus on Baltiassa tietynlainen korkeantason itsetunnon symboli. Mitä varten tämä on symboli?

Cyber Defence Center (CCDCOE) vihittiin käyttöön toukokuussa 2008 Tallinnassa. Keskuksella on yhdeksän varsinaista jäsenvaltiota: Viro, Saksa, Italia, Latvia, Liettua, Slovakia, Espanja ja Unkari. USA on tarkkailijajäsen, mutta Turkki ja USA ovat ilmoittaneet aikomuksensa liittyä varsinaisiksi jäseniksi lähitulevaisuudessa. Viro on kutsunut myös Islantia jäsenyyteen. Sittemmin Wikileaks-paljastukset ovat tuoneet julki, että Nato on arvioinut Venäjän agressiiviseksi viholliseksi Viroa vastaan. Tällä täytyy olla merkitystä myös CCDCOE:n toiminnassa. Tuskin vasen käsi ei tiedä, mitä oikea käsi tekee ja pää ajattelee.

Kuva: Ilmar Tamm esitelmöi johtamansa CCDCOE:n jäsenvaltioista ja verkostoista

Keskus työllistää kolmekymmentä huippuasiantuntijaa. Keskuksessa on 11 huippuyksikköä. Kyse ei ole suinkaan tavallisesta datanomityöläisistä, vaan huippuosaajista, jotka kansanomaisesti sanottuna tekevät tietokoneella mitä tahtovat. Amerikkalainen Kenneth Gears työskentelee keskuksessa. Hän näkee tehtäväkseen ”analyysimenetelmien” edistämisen. Hänen kiinnostuksensa on erityisesti sähköinen turvallisuus.

Virolainen kenraaliluutnantti Ants Laaneots julisti marraskuussa 2008, että ”minulla on kunnia ja ilo ilmoittaa, että Viron alueella toimii nyt Naton sotilaallinen organisaatio”. Johannes Kert lisäsi, että tämä on ollut hyvin kauan odotettu hetki. Ilmar Tamm arvioi, että lähitulevaisuudessa kyberkeskus löytää myös yhteistyösuhteet Natoon kuulumattomien Ukrainan, Georgian, Ruotsin ja Suomen kanssa.

Keskustaa esiteltiin jo sen syntyjuhlassa Naton vastaukseksi ”Venäjältä tehtyyn tietoturvahyökkäykseen”, joka tapahtui Pronssisoturikiistan aikana. Hyökkäystä ei ole kuitenkaan osoitettu Venäjältä lähteneeksi, vaan liikenne itse asiassa tuli valta osin muualta päin. Keskuksen rakentamismytologia lähtee joka tapauksessa Venäjää voimakkaasti vastustavasta perustamistarinasta. Todellisuudessa jo vuonna 2003 , siis ennen Viron liittymistä Natoon ja paljon ennen Pronssisoturipatsaaseen liittyvää kohua, Viro esitteli ajatuksen ”kyberosaamisen keskuksesta”. Pronssisoturipatsasta on sittemmin käytetty propagandistisena todisteena ”Venäjän uhkasta”, kun suurelle yleisölle on halutettu selittää suunnitelmaa, joka oli todellisuudessa kuitenkin jo huomattavasti vanhempi.

Venäjän presidentin tiedottaja Dmitri Peskov kertoi 17. toukokuuta 2007, etteivät Venäjän valtiolliset instituutiot tee sellaisia hyökkäyksiä kuin Viroa vastaan oli tapahtunut. Itse asiassa Venäjän federaation presidentin sivustot altistuvat päivittäin sadoille hyökkäyksille. IP-osoitteiden valossa hyökkäykset tulevat ympäri maailmaa. Ensimmäisen kohun jälkeen jäi hiljaisuuteen varsinaiset tulokset: Viron kohtaamat hyökkäykset analysoitiin itse asiassa lähteneeksi monesta eri maasta, myös Yhdysvalloista.

International Herald Tribune ja New York Times kertoivat 27. helmikuuta 2011, että Naton huippukokouksessa Lissabonissa sovittiin kollektiivisen rauhan ja turvallisuuden käsitteistä sekä uhkista, joita kyberhyökkäykset voivat aiheuttaa. Tällä hetkellä Nato varustautuu kyberavaruuden valloitusta ja valvontaa varten erittäin intensiivisesti.

Helmikuussa 2011 Hillary Clinton ilmoitti, että Yhdysvallat myöntää 25 miljoonaa dollaria Internetin ”toisinajattelijoiden” hyväksi. Dmitri Babichin mukaan tuo dollarimäärä on vain pieni muru siihen verrattuna, mitä Yhdysvallat käyttää Afganistanin ja Irakin operaatioihin.

Hindu-lehdessä 11. maaliskuuta 2011 määriteltiin Yhdysvaltojen kybersodankäyntiä arabikapinoissa sekä näiden kapinoiden vaikutusta Venäjään. Venäläinen asiantuntija Vladimir Radyuhinin mukaan nuo kapinat ovat voineet alkaa myös spontaanisti, mutta länsi on osallistunut kapinan ohjaukseen. Yhdysvallat on käyttänyt samaa tekniikkaa jo värivallankumouksissa Georgiassa, Ukrainassa ja Kirgiassa. CIA:n tehtävää ovat hoitaneet George Soroksen Freedom House ja National Endowment for Demokratia (NED), jotka tukevat ja kouluttavat siviili-aktivisteja, edistävät vallankumousta Twitterin ja Facebookin avulla myös Egyptissä ja Tunisiassa. Radyuhin ei viitannut Soroksen aktivismiin Pohjois-Kaukasian ongelmissa. Alexander Knyazev, Moskovassa toimivasta Oriental Studies –instituutista, epäili, että Yhdysvallat pyrkisi arabimaiden kapinoiden avulla maailmanlaajuiseen ylivaltaan. Kapinat olisivat osa laajempaa hanketta, joka koskisi myös keskistä Aasiaa. Myös Dmitri Medvedev lausui, että arabimaailman kapinat ovat ulkopuolisten käynnistämiä: nämä samat tahot voivat juonittelevat Venäjän horjuttamista. Medvedev ei kuitenkaan nimennyt mitään yksilöityä nimeä.

Kun arabien kriisi oli kuumana, Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton vannoi George Washinton yliopistossa 15. helmikuuta 2011, että ”internetin vapaus” on osa Yhdysvaltain strategiaa. "Vapaudella" hän tarkoittaa värivallankumousten edistämistä kybersodan avulla. Clinton ilmoitti Yhdysvaltojen antavan 25 miljoonaa dollaria näiden toisinajattelijoiden toiminnan hyväksi, kun toisinajattelijat pyrkivät kiertämään kyber-rajoitteita. Clinton viittasi nimenomaisesti "Kiinan suureen palomuuriin", Iranin vaiennettuun sosiaaliseen mediaan, Kuubaan, Syyriaan, Vietnamiin ja Myanmariin. Clinton laajentaisi myös cyber-hakkereiden toiminnan kiinaa, venäjää ja hindiä puhuvaa väestöä varten, jotta ”ihmisoikeudet ja demokratia laajentuisivat”. ”Uskomme, että hallitukset, jotka rakentavat esteitä internetin vapautta vastaan, olivatpa nämä teknisiä suodattimia tai sensuuria tai iskuja ilmaisu- ja kokoontumisvapautta vastaan, joutuvat lopulta itse paitsioon” (Clinton). ”Yhdysvallat auttavat ihmisiä internet-ympäristössä kiertämään suodattimet askeleen edellä sensuuria”.

Naton yhteistoimintakutsu on avarampi kuin olisi toiminta vain arvovaltaisten, kunnioitettujen yritysten kanssa. Yhdysvallat ilmoittivat helmikuun alussa 2011 kutsun 10 000 nuorelle hakkerille! Tämä olisi vastaus Venäjää varten ”virtuaaliseen kilpavarusteluun”. Pentagonin päällikkö William Lynn III kutsuu uutta oppia symbolisesti ”uuden avaruuden puolustamiseksi”. Yhdysvaltojen on löydettävä kyberavaruudessa sama potentiaali taistelukentälle kuin sillä on jo maalla, merellä ja ilmassa. Jugoslavian sodan aikana Naton lentokoneet ampuivat myös Kiinan suurlähetystöä Belgradissa, koska Kiina tarjosi viestintäpalveluita Jugoslavian armeijalle. Tämän jälkeen Kiinasta tuli joitakin voimakkaita verkkohyökkäyksiä Yhdysvaltain hallituksen sivustoja vastaan. Erityisesti Richard Clarke, Valkoisen talon entinen tietoturvaneuvonantaja, ilmoitti, että edessä on maailmanlopun skenaario, jossa viholliset voivat palkata hakkerin, joka murtautuu sotilaskoneille, kopioivat asiapaperit tai jopa järjestää räjäytyksiä. Yhdysvalloissa on kova yritys kybertodellisuuden hallintaan.

Virusturva ei suojaa Naton kyttäystoiminnalta

Tavallinen kansalainen uskottelee, että päivitetty virusturva ja Windowsin palomuuri turvaisivat hänen koneensa ja nettitodellisuuden ulkopuoliselta tarkkailulta, mutta tuo uskomus on täysin kestämätön. Itse asiassa Windows ja virusturva -järjestelmät ovat valtaosin suunniteltu yhteistyössä Yhdysvaltojen vakoiluorganisaatioiden kanssa. Vanhan ajan tavat ovat kaikkein luotettavimmat: kasvotusten tapahtuva keskustelu ja asioiden hyvä muistaminen. Niitä ei voi kukaan varastaa, jos keskustelu tapahtuu tilassa, jonka tarkkailu on mahdotonta (eivätkä keskustelijat kanna mukanansa gsm-puhelimeitaan). Tavallisen kansalaisen kannalta on toki yhdentekevää, jos joku kyttää häntä.

Naton kyberpuolustus rakentuu ”yhteistoiminnalle” niin kuin Alexander määritteli osuvasti helmikuussa 2011 RSA-konferenssissa. Tämä "yhteistoiminta" ilmenee Tallinnan kyberkeskuksen työskentelyssä myös mm. siinä, että sen eräs partneri on Norton virusohjelmia toimittava Symantec. F-Securityn asiantuntija on ollut toivottu vierailija kyberpuolustuskeskuksessa Tallinnassa. Nato ilmoitti jouluaattona 2010, että ACT-hankkeen (Allied Command Transformation, ACT) mukaisesti syvennetään yhteistyötä IBM:n kanssa, jotta projektinhallinta, valvonta, tiedustelutyövälineet kehittyisivät. On vaikea uskoa, että tuon tason huippuosaajia vastaan olisi mitään turvallista virus- tai palomuuriohjelmistoa. Kaspersky on sinänsä hyvä, että se ei ole saanut syntynsä Naton tarpeista käsin.

Terrorismin ja kansallisuuden turvallisuuden komiteasta Richard Schaeffer ja National Security Agency (NSA) ilmoittivat jo aiemmin, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelut kehittävät Windows 7 –käyttöjärjestelmää. NSA, Yhdysvaltain tiedusteluelin "Kansallinen turvallisuusvirasto", on aiemmin työskennellyt Microsoftin kanssa Vistan, Windows XP:n ja Windows 2000 –järjestelmien kehittämiseksi. Windows-käyttöjärjestelmistä löytyy kuitenkin kuukausittain haavoittuvia ”reikiä”.

Asiantuntijat ovat kysyneet, missä määrin NSA ja muut erityispalvelut käyttävät näitä takaovia, joita Microsoftin järjestelmä jättää erikoispalvelujen käytettäväksi.

Nato määrittelee Venäjän vihollisekseen

19-20. tammikuuta 2011 Iso-Britannian pääministeri David Cameron isännöi Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin, Viron, Latvian ja Liettuan pääministereitä Itämeren ensimmäisessä huippukokouksessa. Kokousta luonnehdittiin ”mini-Natoksi”, Pohjoismaiden ja Baltian maiden sotilaallista rakenteellista suhdettä ”Skandinavian mini-Natoksi”. Tuon ajatuksen on esittänyt aiemmin Norjan entinen puolustus- ja ulkoministeri Thorvald Stoltenberg (vuonna 2009). Tällöin hänen raporttinsa nimi oli ”Pohjoismainen yhteistyö ulko- ja turvallisuuspolitiikassa”. Yhtenä osana oli tietoverkot ja cyber-puolustus.

Natoa vastustava analyytikko Rick Rozoff kirjoitti 8. joulukuuta 2010 osuvasti, että Nato kehittää sotilaallisia suunnitelmia vastakkainasettelua varten Venäjää vastaan Itämerellä. Rozoff viittasi Guardian-sanomalehdessä julkaistuun Wikileaks-paljastukseen Eagle-operaatiosta, jonka mukaan Puolan, Viron, Latvian ja Liettuan rinnalla Nato-joukot Yhdysvalloista, Britanniasta ja Saksasta oli kaavailtu Venäjä-uhkaa vastaan.

Paljastuneiden asiakirjojen suunnitelmat ”Venäjän aggressiota” vastaan herättävät kysymyksen, miten realistinen tällainen skenaario on, mutta erityisen paljastava Eagle-operaatio on siitä näkökulmasta, että se kertoo Naton sisäpiirien poliittiset tarpeet ja uskomukset. Salaisen päätöksen oli allekirjoittanut Hillary Clinton. Tämän kanssa on hyvin linjassa ohjuskilpisuunnitelma ja Yhdysvaltojen kybersodankäynnin järjestelmä sekä äskettäin Virossa käydyt keskustelut "Venäjä-ystävien" vaarallisuudesta.

Joulukuun 3. päivänä 2010 Viron puolustusministeri Jaak Aaviksoo vieraili Virginiassa Naton tiedustelukeskuksessa ja Marylandissa USA:n kyberkeskuksen päämajassa sekä tapasi Pentagonissa puolustusministeri Robert Gatesin. Gates ilmoitti Yhdysvaltojen päätöksestä liittyä Naton kyberpuolustuksen huippuyksikköön Tallinnassa. Nämä valmistelut kertovat asenteista, kun Venäjä luokitellaan uhkakuvaksi ja viholliskuvaksi Naton strategisissa suunnitelmissa ja päätöksenteossa. Suomen pitäisi olla erossa tuollaisia viholliskuvia suosivista yhteisöistä.

Rozoff muistutti 13. syyskuuta 2010 Suomen aluevesillä ja Itämeren alueella toteutetusta kolmentoista Naton jäsenmaan ja yhteistyökumppaneiden merivoimien harjoituksesta Northern Coasts, johon otti osaa yli 4000 sotilasta, yli 60 laivaa, lentokonetta ja helikopteria Yhdysvalloista, Britanniasta, Ranskasta, Saksasta, Italiasta, Tanskasta, Norjasta, Alankomaista, Puolasta, Virosta, Latviasta, Liettuasta, Ruotsista ja Suomesta. Soitin itse asiassa itsekin 10. syyskuuta 2010 merivoimiin tiedotuspäällikölle, joka ohjasi eteenpäin ja kohta komentaja Pasi Staff soitti merivoimien salaisesta numerosta minulle. Kyselin harjoituksesta, koska ystäväni soitti Venäjältä, jossa venäläinen media oli kiinnostunut sotaharjoituksesta. Julkisen mainoksen mukaan tuo operaatio oli "kriisinhallintatoimi", mikä ei ollut tietenkään uskottava kenellekään asiaan vähän paneutuvalle henkilölle. Mukana ei ollut Venäjän sota-aluksia, vaikka kriisinhallinnassa Venäjällä otaksuisi olevan suuri merkitys Itämerellä.

Geopoliittisia ongelmia tutkivan akatemian varapuheenjohtaja Konstantin Sivkov määritteli vähän aikaa sitten Viron, Naton ja Venäjän sotilaallisia suhteita: missään olosuhteissa Naton puolustustoimet Venäjää vastaan Baltiassa eivät olisi mahdollisia ilman yhteyttä suursotaan, Kolmanteen maailmansotaan. Venäjä saisi apujoukkoja turvallisuussopimuksen mukaisesti Armeniasta, Valko-Venäjästä, Kazakstanista, Kirgisiasta, Tadžikistanista ja Uzbekistanista. Itse kiinnostavin seikka on kuitenkin siinä, että Eagle-suunnitelma paljastaa Naton pitävän Venäjää todellisena vihollisenaan. Kenraali Vladimir Uskhopchik ei nähnyt mitään mahdollisuutta sille, että Venäjä suorittaisi sotilasoperaatioita Baltian maita vastaan, koska Latviassa on 40 % ja Liettuassa 25 % venäjänkielistä väestöä. Nämä joutuisivat sotilaallisissa operaatioissa välittömiksi uhreiksi. Venäjällä ei ole intressinä uhata Baltiaa, vaan pikemmin suojella alueen väestö apartheid-politiikalta. Ihmisten suojelu ei tapahdu pommitusten avulla, toisin kuin länsiliittouma uskottelee tällä hetkellä Libyassa.

Naton kyberkeskuksen johtaja Ilmar Tamm


Tallinnassa toimivan Naton kyberkeskuksen komentaja on everstiluutnantti Ilmar Tamm, joka työskenteli tätä ennen Saksan Heidelberissä Naton tehtävissä. Hän on työskennellyt aiemmin mm. puolustusvoimien pääesikunnan viestintä- ja tietetekniikkaosaston johtajana.

Ilmat Tamm valmistui Suomessa kadettikoulusta vuonna 1994. Hän kävi myös pataljoonan komentajan kurssin Suomessa vuonna 1998. Tamm on syntynyt vuonna 1972. Tamm on esiintynyt usein Suomessa eri tilaisuuksissa: 2.11.2010 Tamm otti osaa Suomessa viestintäviraston ja CERT-FI:n CIP-seminaariin.

Suomi ei ole jäsen hänen johtamassaan Naton tietoturvakeskuksessa eli kyperkeskuksessa, mutta Suomi on mukana monissa eri projekteissa. F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen on ollut myös pääpuhujana Naton tietoturvakeskuksen seminaarissa.

Naton tietoturvakeskus tarjosi kesällä 2009 yhteistyötä Suomelle. Naton tietoturvakeskuksen kanssa läheinen partneri on Viron tietokeskus (Estonian Informatics Center), jonka muuttumisesta valtion virastoksi päätettiin kesällä 2010. Viron tietokeskuksen virkailija on säännöllinen vierailija myös tämän yhden pienen kyläpapin blogissa, kuten olen toistuvasti ilmoittanut.

Kuva: Tällä tavalla Tallinassa Nato kyttää. Autenttinen kuva Naton keskuksen (CCDCOE:n) tietokoneiden näyttöruudusta, jossa valvotaan nettiliikennettä


Kuva: Autenttinen kuva Naton keskuksen (CCDCOE:n) tietokoneiden näyttöruudusta, jossa valvotaan nettiliikennettä

Kuva: Ilmar Tamm esitelmöi CCDCOE:n toiminnan rakenteesta


CCDCOE:n konferenssi kyberkonflikteista

Naton kyberkeskus järjesti 2010 kiinnostavan konferenssin ”kyberkonfliktista” (Cyber Conflict). Nämä esitelmät on eräässä mielessä ”puolijulkisia”. Esitelmiä ei löydy toki suoraan Googlen hakusanoilla eivätnä ne ole avoimesti kyberkeskuksen linkistä luettavissa, mutta Nato on kuitenkin julkaissut nämä artikkelit. Niiden lukemista varten tarvitaan käyttäjätunnukset ja salasana. Nämä käyttäjätunnukset ja salasanat Naton esitelmiin on löydettävissä pienellä vaivalla Suomen viestintäviraston ja CERT-FI:n CIP-seminaariaineistosta (erään powerpoint -kuvan taustalta).

Melanie Bernier ja Joanne Treurniet esitelmöivät Kanadan omasta strategisesta kontekstista käsin kyber-operaatioiden ymmärtämisestä (Understanding Cyber Operations in a Canadian Strategic Context: More than C4ISR, More than CNO). He määrittelivät vihollisten suorittamat mahdolliset kyberefektit (cyber effects): kineettiset välineet (servereiden tuhoamiset), cyber spyware, elektroninen hyökkäys, PSYOPS (esim. vahingollinen koodi) ja C4ISR toiminnot (raportit ihmisistä). Tämä jälkimmäinen tehtävä on ilmeisemmin kiinnostava myös yksityisyyden ja intimiteetin kannalta. Kyse on vanhasta henkilöprofiloinnista kyber-operaatioiden avustuksella.

Forrest Hare esitelmöi kyber-uhkasta kansalliselle turvallisuudelle (The Cyber Threat to National Security: Why Can’t We Agree?). Hän muistutti, että Obama määritteli 2009 kyber-informaation keskeiseksi taloudelliseksi ja kansalliseksi turvallisuusnäkökohdaksi.

Virolaisen Rain Ottisin esitelmäpaperi, jota hän ei esittänyt kuitenkaan seminaariväelle, käsitteli ”isänmaallista hakkerointia” (patrioottista hakkerointia), kybersodankäyntiä: ”From Pitchforks to Laptos: Volunteers in Cyber Conflicts”. Ottisin esitelmän teema on kiinnostavaa, kun muistaa virolaiset ”vapaaehtoiset” nettihäiriköt, jotka ovat viime aikoina hyökänneet mm. Yövartio-liikettä ja Suomen antifasistista komiteaa vastaan. Eräs sellainen tyyppi voisi olla Tony Wilu, joka on häirinnyt antifasisteja. Lähetin helmikuussa hänestä tiedot Viron alan asiantuntijoille ja kysyin, mikä mies häiritsee minua. Tämän jälkeen hyökkäyksiä on tullut monesta nimettömästä sähköpostiosoitteesta.

Rain Ottisin teema on hyvin linjassa sen kanssa, mitä Hillary Clinton äskettäin ilmoitti: kutsua hakkerit toimiin Yhdysvaltojen tarpeita varten. Hall pohti hakkereiden mahdollisuutta saada ”yhteisöllistä sponsorointia”, mutta ei pidä sopivana suoraa suhdetta hallitukseen (- - not direct representatives of a goverment or commercial entity”). Hall esittelee tiiviisti koko patrioottisen kybersodan työvälinepakin, jota patrioottinen hakkeri voisi käyttää uhria vastaan, ilmeisemmin siis venäläismielisiä antifasisteja vastaan. Hän kirjoittaa myös propagandaviestin luomisesta, joka ei vaadi edes tietokonetaitoja (Creating a propaganda message requires no computer skills - - -). Hän viitoittaa myös tehtäviä vapaaehtoisille Nato-taistelijoille: ”The (ad hoc) volunteer cyber militia groups have played a visible role in many recent international conflicts by waging a parallel campaign in cyberspace”.

Jaak Tepandi, Gunnar Piho ja Innar Liiv käsittelivät esitelmässään kyberpuolustusta terroristien käyttäytymismallia vastaan (Domain engineering for Cyber Defence: A Case Study and Implications). Scott J. Shackelford saapui Cambridgen yliopistosta esitelmöimään valtion vastuullisuudesta kyberhyökkäyksissä (State Responsibility for Cyber Attacks: Competing Standards for a Growing Problem). Hän rohkeni torjua myös paranoidisen russofobian, jonka avulla Tallinnan Kyberkeskuksen syntyhistoriaa on selitetty propagandistisesti. Hän huomautti, ettei vuonna 2007 kyberhyökkäyksessä Viroa vastaan mikään valtiollisesti sponsoroitu järjestelmä ollut osallinen tapahtuneeseen. Shackelford tukeutuu erityisesti J. Davisin artikkeliin Wired Magazinessa (21.8.2007 s. 9) ”Hackers Take Down the Most Wired Country in Europe”. Viron kohdatessa kyberhyökkäyksen vuoden 2007 aikana, monet virolaiset nostivat esille jopa Naton artiklan 5. Tämä oli ensimmäinen kerta Naton historiassa, kun joku jäsen vaatii välitöntä apua digitaalisten omaisuuksien puolustamiseen. Viro sai rajoitetun avun tuossa tilanteessa. Toinen kyberhyökkäys tapahtui Georgiaa vastaan, mutta Shackelford jälleen muistuttaa, ettei ole mitään kattavaa todistetta Venäjästä näiden hyökkäysten taustalla (there was also no conclusive evidence that Russia was indeed behind the attacks). Hän viittaa A.J. Schappsin artikkeliin Cyberlaw Edition – Cyber Warfare Operations, Development and Use Under International Law (Air Force Law Review 2009, 64:121)



Ihmisoikeudet ja sivistys eivät velvoita sotaliiton jäseneksi, vaan päinvastoin rauhan ja ystävyyden rakentajaksi!



- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)