torstai 3. maaliskuuta 2011

Ovatko jatkuvat uudet kantelut vandalismia? Nyt tuli jo 18., 19. ja 20. kantelu

Helsingin vaalipiirin eduskuntavaaliehdokas, kirkkoherra Juha Molari, teologian tohtori ja BBA, Suomen antifasistisen komitean (SAFKA) aktivisti ja taloustoimittaja, on joutunut oikeusjärjestelmäämme ja tuomiokapituliamme häiritsevän vandalismin uhriksi jälleen kolmen uuden kantelun tähden: Jukka Mallinen, Ville Ropponen ja Antti-Pekka Mustonen. .

Oikeusjärjestelmämme ja tuomiokapitulimme vaikuttaisivat joutuneen vandalismin uhriksi, tahallisen ja toistuvan sotkemisen uhriksi, kun Jukka Mallinen, Ville Ropponen ja Antti-Pekka Mustonen yhä uudestaan kirjoittavat samoista asioista.
Itse kukin heistä oli jättänyt kantelun tai kantelun kaltaisen kirjelmän, johon oli laitettu diaarinumero ja johon oli vaadittu viranhaltijan (kirkkoherran) vastinetta, mutta vastineen jälkeen itse kukin heistä toisti uudestaan vaatimuksia, jonka jälkeen kirkkoherran tulee taas vastata. Mallinen on tehnyt tätä kierrosta jo lukuisia kertoja!

Ilmeisesti Mallinen, Ropponen ja Mustonen ovat otaksuneet, ettei kirkkoherra käyttäisi vastausoikeuttansa, kun tuomiokapituli on kuitenkin oikeusjärjestelmän mukaisesti aivan oikein pyytänyt kirkkoherran vastinetta kantelukirjoituksiin. Nyt Mallinen, Ropponen ja Mustonen moittivat, että kirkkoherra Juha Molari on kuitenkin antanut vastaukset, jotka eivät tyydytä heitä. Mallisten kirjoitusten määrä on jo niin runsas, etten muista niiden suurta lukumäärää. Jälleen tuli kuitenkin yksi uusi kantelukirjoitus.

Jukka Mallinen jatkaa yhä edelleen

Kääntäjä Jukka Mallinen on jättänyt 20.1.2011 uuden kantelun, vastauksen tuomiokapituliin antamaani vastaukseen. Nyt tuomiokapituli pyytää lausuntoani asian johdosta 10.3.2011 kello 15 mennessä. Jukka Mallinen moittii venäjänkielistä blogikirjoitustani 15.1.2011,jossa kirjoitan Suomen rakastavan Göbbelisiä ja Hitleriä. Mallisen mukaan tämä sisältö loukkaa syvästi vanhempiemme sukupolvea, joka uhrasi paljon Suomen vapauden eteen. Kyseisessä blogissani kohteena oli Suomen viranomaisten ja poliittisen johdon hyväksyntä Kavkaz Centerille. Tämän kaksinaismoralistisen politikoinnin ja Kavkaz Centerin olemassaolon moittiminen olisi Mallisen mukaan syvä loukkaus vanhempiemme sukupolvea vastaan, joka uhrasi paljon Suomen vapauden eteen!

Edelleen Mallinen moittii, että olisin julkaissut blogissani salassa pidettävää aineistoa, so. ilmeisemmin hänen kantelukirjoituksensa. Tosiasiassa en ole julkaissut salassa merkinnällä leimattuja kantelukirjelmiä, joten Mallinen moittii dokumentoimatta epäasiallisesti.

Mallinen erityisesti moittii, että en alistu hänen kantelujensa vaatimuksiin, vaan jatkan toimintaa hänen tahtonsa vastaisesti. Lisäksi Mallinen pistää kantelukirjelmässään sanoja ja ajatuksia kirjoituksiini. Hän myös toistaa Göbbelsin menetelmää noudattaen ystäväpiirissään hyvin tiedettyä valetta, että olisin laitanut internettiin kehotuksen FSB:lle tuhota Kavkaz Centerin toimittajat terroristeina. Ensinnäkään en ole kutsunut toimittajia terroristeiksi. Toiseksi internetiin latauksen on tehnyt Mikael Storsjö, en minä. Lisäksi kannatan toimittajakunnan tuhoamista tietovuodon ja kansalaisyhteiskunnan tuomion perusteella. Mistään muusta en ole puhunut tai kirjoittanut koskaan edes minulta varastetussa videossani, joka luvattomasti julkaistiin.

Mallinen toistaa, että julistaisin hänet ”sielunvihollisen riivaamaksi saatanan käsikassaraksi”. Tosiasiassa Mallinen itse keksii koko määritelmän. Myöskään tunnetun eksorsistisen esirukouksen yhteydessä en maininnut tai viitannut Jukka Malliseen. Mikäli hän lukee itsensä kohteeksi, tämä johtuu Mallisen omasta ajattelustaan. Jälleen Mallinen sovittaa itselleen mainitun surullisen osan ilman että itse olisin niin lausunut. On totta, että pidän Kavkaz Centerin puolestapuhujia saatanan sanansaattajina. Jos Mallinen ei koe enää olevansa tuollainen puolestapuhuja, niin miksi hän tuntee minun leimaavan hänet "saatanan käsikassaraksi". Erityisen selväksi Mallisen rooli muodostuisi, jos hän ryhtyi toimiin Kavkaz Centerin olemassaoloa vastaan.

Mallinen viittaa kuvamanipulaatioon 21.6.2010, mutta Mallinen ignoroi moitteissa lauseeni, että kyseessä lausun kuvan kuvamanipulaatioksi. Mallisen mukaan yrittäisin todistaa Mallisen tavanneen Doku Umarovin ja asettaisin hänet vaaraan ”Venäjän sotilasjärjestöjen ja kansallismielisen katuväkivallan” kohteena!

Mallinen moittii ankarasti, että Molari "ylistää ortodoksipappi Nikolai Bodrbujakin venäjänkielistä kirjaa 'Pahan voittaminen hyvällä' "Perusajatus on helppo nähdä: kauniiden sanojen ja rauhanrakkauden avulla manipuloimalla kristillisyys ja sen ainoa puhdas ja oikeaoppinen muoto, ortodoksisuus, on alistettu palvelemaan aabsoluuttista ja autoritääristä maallista valtiota ja valtaa ja jopa militarismia. Niimpä kirja julkaistiin pari vuotta sitten osuvasti Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n (entinen KGB) vuosipäivän juhlakirjana. Tuomiokapitulin kannattaisi tilata arvio kirjasta puolueettomalta asiantuntijalta" (Mallinen). Jukka Mallinen on siis erittäin vihamielinen, että näen hyvällä FSB:n julkaiseman hengellisen kirjan, jossa korostetaan rauhanrakkautta. Mallisen asenne kertoo mielestäni hyvin koko konfliktin ja kantelupelin lähtökohdat hänestä käsin.

Mallinen moittii uudessa kantelussaan, että katsoin hänen hyvätahtoisesti tukevan Putinin ja FSB:n toimia Pohjois-Kaukasiassa. Nyt Mallinen tahtoo jälleen sanoutua irti mainituista toimista, kuten edellä myös tyrmätessään hengellisen kirjan, jota hän tulkitsi mielikuvituksestaan käsin lukematta sitä koskaan.

Mallisen mukaan hän ei ole ”katkaissut välejään Kavkaz Centeriin”, koska hän ei ole ollut Kavkaz Centerin kanssaan ”missään väleissä?”. Mallisen väite on epäuskottava: (1) hän oli tärkein henkilö vaatimassa Kavkaz Centerin avaamista Suomeen, kun Mikael Storsjö oli joutunut ongelmiin Suojelupoliisin kanssa vuoden 2004 lopulla. Mallinen on siis ollut ainakin ”jossakin väleissä” KC:n kansa. (2) Mallinen istui Finrosforumin varapuheenjohtajana, kun Kavkaz Centerin omistaja istui sihteerinä, ja Finrosforumin hallitus hyväksyi monia Kavkaz Centerin kanssa läheisissä väleissä olevien esiintymiset.

Mallinen kokee syvästi loukkaavaksi ”erityisesti Politkovskajaa ja Venäjän kansoja” vastaan, koska olen arvostellut Mallisen järjestelyt Venäjän vastaisessa mielenosoituksessa (ns. Anna Politkovskaja mielenosoitus).

Yhtäällä Mallinen tuntee, että olisin kuvannut homoseksuaalista lähentymistä hänen ja Jevgeni Krishtafovitsin välillä, kun kirjoitin Sokrateen ja Faidroksen matkasta idylliselle seudulle ja ”vanhan miehen ja nuorukaisen kuumasta kosketuksesta fantasioihin”.

Jukka Mallisen mukaan suurkirkon portailla harjoitettu eksorsistinen esirukous olisi pakanallinen manaamisrituaali, mustaa magiaa.

Ville Ropponen jatkaa yhä edelleen

Ville Ropponen on kantelussaan 2.2.2011 loukkaantunut antamastani 69 sivua pitkästä vastineesta. Hänen mukaansa olisin loukannut julkisuuslakia, koska olen julkaissut vastineeni julkisesti. Ropposen, Mallisen ja Mustosen uudet kantelut tulevat myös pian julkaistuksi tässä blogissani, kunhan vain ennätän skannata nuo paperit.

Ville Ropponen olisi halunnut (niin kuin myös Mallinen) kannella sekä vaatia kirkkoherran virasta erottamista kulissien takana piilossa. Ropposen mukaan tuomiokapituli olisi ”erikseen tähdentänyt, että ko. asiaan liittyvät asiakirjat ovat salaisia”. Tosiasiassa tuollaista salainen –leimaa ei ole ollut Ropposen lähettämässä kantelussa, ei myöskään tässä 2.2.2011 kantelussa, joten sekin julkaistaan pian.

Lisäksi Ropponen moittii, että olisin julkaissut varastoduunarit –sivulla, johon minulla ei ole edes pääsyä julkaisijaksi! Miksi minua moititaan teoista, joita en ole itse tehnyt, enkä edes voisi tehdä. En ole siis julkaissut mitään varastoduunarit-sivustolla.

Mitä tulee julkiseen vastaukseeni Ville Ropposen kanteluun, en suinkaan julkaissut edes kokonaisuudessaan hänen kantelukirjelmäänsä, jossa ei siis ollut mitään salaisuus-leimaa, vaan poimin vain jonkun sitaatin osana omaa vastaustani. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (21.5.1999/621) määrittää lain tarkoitukseksi, että säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan. Lain 24 § kertoo salassa pidettävistä viranomaisasiakirjoista ja kohta 6 säätää, että kanteluasiakirjat ovat ei-julkisia ennen asian ratkaisua, jos tiedon antaminen niistä vaikeuttaisi asian selvittämistä tai ilman painavaa syytä olisi omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä asiaan osalliselle. Lain 25 § täsmentää salassapito- ja luokitusmerkinnöistä. ”Viranomaisen asiakirjaan, jonka viranomainen antaa asianosaiselle ja joka on salassa pidettävä toisen tai yleisen edun vuoksi, on tehtävä merkintä sen salassa pitämisestä. Asianosaiselle on annettava tieto hänen salassapitovelvollisuudestaan myös silloin, kun salassa pidettäviä tietoja annetaan suullisesti”. Sekä Ropponen että Mallinen moittivat heidän kantelukirjelmiensä julkista käsittelyä, mutta laiminlyövät lainsäätäjän julkisuusperiaatteen ja kiistattoman tosiseikan: julkaisemissani kantelukirjelmissä, jotka tuomiokapituli on lähettänyt, ei ole ollut mitään salassapito- tai luokitusmerkintää.

Erityisen pahentuneeksi Ropponen kokee, että vastineessani en ole muuttanut tyyliä, vaan jatkan ”parjausta”. Ropposen mukaan olen kaivanut esiin ”kaikenkarvaisia asiaankuulumattomia tietoja, joita sitten vatvotaan”. Jälleen Ropponen laiminlyö konkreettisen dokumentoinnin. Ropponen esittää vain epämääräisen valheellisen väitteen, että olisin kirjoittanut häntä halventavasti ”syksyllä 2008 em. Suomen Antifasistisen Komitean sivuilla tai Venäjän kauppatie –lehteen kirjoittamassa artikkeleissa”. Nyt Ropponen vakuuttaa: ”Enää en voi vaieta”. Ei pidä paikkaansa, että syksyllä 2008 olisin kirjoittanut yhtään mitään Suomen Antifasistisen komitean sivuille, koska sivuja ei edes ollut olemassa! En ole kirjoittanut mitään pahatahtoista myöskään Venäjän kauppatie –lehteen. Kerroin eräässä artikkelissani kesäkuussa 2006, että selvitän toimittajien kokemuksia Venäjällä, mutta mitenkään Ropposen elämänhistoriaa ei ole selvitetty tuolloin. Tuossa jutussa olin käsitellyt kaikkia muita toimittajatapauksia laajemmin kuin sillä hetkellä Suomen eduskunnassakin puhuttua Ville Ropposta, jonka mainitsin vain kaksi kertaa mainitussa artikkelissa.

Tässä lyhyt katkelma yhteydestä, jossa Ropponen on mainittu vuonna 2006 artikkelissani: ”Robert Kolomainen kysyi Carelia-lehdessä vuonna 1999, onko journalismi Venäjällä harhaa. Hänen mukaansa viestintäilmapiiri oli kiristynyt 90-luvun loppupuolella. Joidenkin keskus-, alue- ja paikallistason joukkoviestimien omistus-, vaikutus- ja vastuusuhteet olivat muuttuneet. Venäjällä koettiin 90-luvulla, että mediasta oli tullut valtiomahti, poliittisten päättäjien ja raharikkaiden vallanväline. Suomalaiset toimittajat tekevät näitä arvioita nyt 2000-luvulla.

Suomalaisille on tyypillistä kriittisyys vallassa olevaa Venäjän päämiestä vastaan. Vanhan kristikunnan perillisinä toimittajat otaksuvat totuuden profeetan edellyttävän sellaista kriittisyyttä, että hänestä itsestään tulee marttyyriuden jalo uhri. Toimittaja Anne Kuorsalo kirjoittaa kriittisesti, erityisesti Journalisti-lehdessä (esim. toimittaja Andrei Babitskin kohtalosta). Marin alueen oppositioryhmiä tukevat ryhmät pitivät joulukuussa 2005 esillä Ville Ropposen viisumin hylkäämistä. Ropponen oli etsinyt Marin ja Mordovian alueen oppositiolle tukea Ilta Sanomissa, Kalevassa ja Voimassa. Aamulehden ja Kauppalehden kirjeenvaihtajana Venäjällä 1999–2001 toimineella Matti Posiolla on ollut ongelmia saada työviisumi. Johan Bäckman esittää väitöskirjassaan Itämafia (2006), että Venäjä-kuva vääntyi suomalaisessa mediassa 1990- ja 2000-luvuilla kollektiiviseksi vainoharhaisuudeksi ja moraaliseksi hysteriaksi
”.

Ropponen haluaa dokumentoimattomasti hämärtää sen, että hän itse kirjoitti ensimmäisen parjauksen Uusi Suomi –lehteen, ”diktatuurin kärpäset”, johon olen sen jälkeen vastannut. Ropponen yrittää kääntää epärehellisesti tilanteen ylösalaisin ikään kuin olisin aloittanut monivuotisen hyökkäyksen häntä vastaan jo puolivuosikymmentä sitten! Ropponen pitää häneen kohdistuvaa arvostelua ”törkeänä kunnianloukkauksena”. Tämä on erikoista, kun hän itse nimittelee minua ”diktatuurin” ja ”totalitarismin kannattajaksi”, ”kärpäseksi”, ”Kremlin rahoittamaksi”, kuten Uusi Suomi –lehtijutussa. Ropponen jopa vaatii kirkkoherran vaientamista, mutta Ropposta ei itseään saisi arvioida ”sananvapauden rajoittajaksi”, ei saisi viitata hänen viisumiongelmiinsa eikä arvioida Ropposta ”Mallisen hyväksi adjutantiksi” syyllistymättä törkeään kunnianloukkaukseen!

Viisumiongelmaan viittaaminen tapahtui vuonna 2006 hyvin neutraalisti ja harmittomasti, kun Heidi Hautala ja Ville Ropponen olivat eduskunnassa itse esitelleet asiaa; ja vastineessani Ropposen kanteluun viittaus viisumiongelmiin oli selvästi puolustus epärehelliseltä vaikuttavaa vetoomusta vastaan, jonka mukaan Ropponen matkustelisi runsaasti Venäjällä.

Ropponen väittää vastoin tosiseikkoja, että Suomalais-venäläisellä kansalaisfoorumilla ”ei ole minkäänlaista tekemistä Kavkaz Centerin kanssa”. Finrosforumin puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja vetosivat aikoinaan sen hyväksi, että Kavkaz Center saadaan palauttaa Suomeen; ja Finrosforumin sihteeri omistaa Kavkaz Centerin; Finrosforumin jäsen Adam Tumsoev on Kavkaz Centerin administraattori. Kavkaz Centerin ja Finrosforumin nettipalvelut hoidetaan myös samassa toimistossa.

Ropponen jatkaa myös erheellistä kirjoittelua, kun hän kirjoittaa ”FSB:lle lähetetystä kehotuksesta”, ja ”kehotusta on levitetty laajalti myös venäjänkielisessä internetissä”. Ropponen vaikenee tosiseikan, jonka hän varmasti tietää, että juuri hänen ystävänsä Kerkko Paananen ja Mikael Storsjö ovat julkaisset tietynlaisessa pahantahtoisessa merkityksessä mainitun videon internettiin sekä levittäneet laajasti venäjänkielisessä internetissä. Juha Molari ei ole koskaan asettanut videota internetissä julkiseksi. Video on siis Storsjön lataama, ja kaiken lisäksi erilaisessa vääristetyssä kontekstissa.

Ropponen myös oikoo mutkat suoriksi pahatahtoisesti ja väittää minun esittävän täydellä varmuudella, että Ropponen työskentelee Kavkaz Centerin toimittajana. Sitä täyttä varmuutta en ole koskaan esittänyt, ja vielä vähemmän sellaista olisin esittänyt vastauksissani hänen kanteluihin. Lisäksi Ropponen väittää – ilman mitään dokumentointia jälleen kerran – että levittäisin kyseistä väitettä ”lukuisissa muissa blogiteksteissä”. Ropponen ei anna yhtäkään blogitekstiä näytöksi! Ylipäätänsä Ropposen kantelu sisältää vakavalta kuulostavia väitteitä, mutta ei mitään dokumentointia! Lopulta paljastuu, ettei mitään dokumenttia ole edes olemassa hurjien väitteiden tueksi.

Ropponen väittää, että olisin ”julkaissut blogissa useasti myös ’valokuvan’ minusta [Ropponen] ja viidestä muusta henkilöstä”. Tosiasiassa en ole julkaissut omassa enkä muussa blogissa yhtään kertaa tuota kuvamanipulaatiota tai valokuvaa. En ole koskaan julkaissut Ville Ropposen kuvaa yhtään missään yhteydessä. On toissijainen asia, onko kyseessä mainittu kuvamanipulaatioksi tai kuvaväärennökseksi sen jälkeen, kun en ole julkaissut yhtään kertaa kuvaa. Ropponen ei jälleen kerran anna yhtään dokumenttia todisteeksi!

Ropponen moittii sitä, että olen arvostellut kriittisesti Ropposen ihannoivaa juttua Bashkiirinuorten liittoa kohtaan. Ropposen mukaan Molari ei esitä mitään todisteita Bashkiirinuorten liiton terroristiyhteyksistä: tosiasiassa viittaan jopa konkreettisiin syyttäjäjohteisiin pidätyksiin! Ropposen mukaan minun olisi kirkkoherrana sopimaton arvostella kriittisesti Baškiiri Nuorten Unionia jopa em. pidätystietojen valossa, kun samanaikaisesti on käsiteltävänä Ropposen suhteet Venäjällä vaikuttaviin liikkeisiin. Olen liittänyt Ropposen ”separatistiseen” kontekstiin niissä puitteissa, joita Baškiiri Nuorten Unionin puolustelu ja mainostaminen edustaa. Ropposen pitäisi hyvin muistaa, että hänen suosikkialueensa on ollut usein ääriliikkeiden hyökkäysten kohteena, tyyssijana ja asianmukaisten lainvalvontaviranomaisten toimien alainen kuten olen kertonut aiemmin seikkaperäisesti ja antanut useita esimerkkejä, mutta Ropponen kiistää kaikki aiemmat tekstini ja vaikenee ääri-ilmöiden vaarallisuudesta alueella. Ajankohtaisena tietona muistutettakoon, että 28. helmikuuta 2011 radikalistisen Baškiirinuorison unionin perustajajäsen Artur Idelbaev (Артур Идельбаев) pidätettiin, syytettynä kahdessa eri rikosasiassa. Ensiksi hän oli levittänyt perättömiä tietoja esimiehestään ja hyökännyt toimittajia vastaan eräässä lehdessä. Toiseksi hän on epäiltynä laittomasta liiketoiminnasta ja lahjuksista. Idelbaev lienee saanut 300 000 ruplan lahjuksen.

16. huhtikuuta 2006 Ufan käräjäoikeudessa Kazakstanin kansalainen Said Baiburin (Саид Байбурин, 31 vuotias mies) sai tuomion osallistumisesta ääriliikkeen toimintaan. Tämä henkilö oli julkisesti levittänyt aineistoa wahhabilaisuuden erinomaisuudesta sekä virittänyt uskonnollista ja etnistä vihamielisyyttä. Baškiiriit olivat vasta äskettäin suuressa venäläisessä sanomalehdessä Izvestija tutkivan journalismin kohteena. Kirjoittaja totesi otsikossa osuvasti: Wahhabismin markkinaverkosto (Cетевой маркетинг ваххабизма). Yllättävää, että Ville Ropponen vaikenee tyystiin wahhabilaisen terrorismin tunkeutumisesta ja liitoksista alueen nationalistien kanssa. Kirjoituksessaan Vladimir Demtšenko (Владимир Демченко) arvioi radikaalin islamin laajenemista Pohjois-Kaukasiasta. Baškirissa on myös äskettäin suljettu ääriryhmä, joka oli suunnitellut useita terrori-iskuja. Toimittaja seurasi nuoren muslimin Tagir Deberdejevin (Тагир Дебердеев) elämää. Hänen sukulaisensa ovat melko vaikutusvaltainen klaani Tšetšeniassa. Tagir itse työskentelee 200 kilometrin päässä Ufasta pikkukaupungissa poliisiasemalla. Hänen tehtävänsä on ääriaineksen torjunta.

Alueen varasisäministeri Rustem Šakirjanov (Рустэм Шакирьянов) kertoi vasta 9. helmikuuta 2011 Ilnur Šakirjanovin (Ильнур Шакирьянов, 41 vuotta vanha mies) ja Rustam Garajevan (Рустам Гараев, 27 vuotta vanha mies) rikosoikeudenkäynnin alusta, koska nämä miehet pitivät hallussaan laittomasti räjähteitä ja ammuksia. Heillä oli asunnossaan kaksi kiloa ammoniumnitraattia, 785 grammaa RDZ, 500 grammaa alumiinijauhetta ym. räjähdettä varten. Terroristijohtajan talossa oli myös kranaatinheitin, kaupungin kartasta oli merkitty jo kohteet. Heidän tarkoituksensa oli hyökätä lainvalvontaviranomaisten rakennuksia ja kouluja vastaan. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Ilnur oli yksi aktivisteista paikallisissa islamistisissa radikaaleissa. Hän sai jopa koulutusta samassa keskuksessa, jossa koulutettiin Beslanin koulutragedian taistelijat. Hän oli saanut jo aiemmin keveämmän rangaistuksen. Miesten terroristisolun johtaja on Bašir Pliev (Башир Плиев), jota on kutsuttu ”Baškortostanin emiiriksi”. Lisäksi rikostutkimuksissa kävi ilmi, että maaliskuussa 2010 vangittu Almir Badikov (Альмир Бадыков) oli käynyt sähköpostikeskustelua Ilnur Šakirjanovin ja Rustam Garajevan kanssa siitä, miten voisi kostaa lainvalvontaviranomaisille, jotka pettivät ”oikean uskon”. Onni oli, että tuo Badikov meni kiivauksissaan toteuttaa kostoa veitsen avulla poliisia vastaan eikä räjähtein. Alexander Jašin (Александр Яшин) yritti ottaa kaupungin sairaalasta panttivankea, mutta tuli ammutuksi. Nikolai Švetsov (Николай Швецов) on joutunut useisiin rikosasioihin, myös syytteeseen internetissä harjoitetusta äärimmäishenkisestä vihapropgandasta.

16. joulukuuta 2010 Venäjän turvallisuuspalvelun alueellinen johtaja Volgan alueelta Viktor Palagin (Виктор Палагин) kuvaili lehdistölle Baškiirien alueen uhkaa kehittyä ”toiseksi Tšetšeniaksi”. Haasteena oli erityisesti ”Hizb ut-Tahrir al-Islami” («Хизб-ут-Тахрир аль-Ислами») järjestön radikaalit solut. Näiltä oli takavarikoitu 18 kotitekoista räjähdettä, joita oli suunniteltu käytettäväksi julkista liikennettä vastaan. Kesällä 2010 löydettiin viisi erillistä kätköä, ammuksia takavarikoitiin runsaasti, kranaatteja, sytyttimiä, konekiväärejä, pnoin 40 kiloa räjähteitä, 12 kaasupulloa. Ufan kansantieteellisen tutkimusinstituutin vanhemmalta tutkijalta Ildar Gabdrafikovilta (Ильдар Габдрафиков) kysyttiin äskettäin 31. marraskuuta 2010 Dmitri Treštšanin artikkelissa ”Baškiirien nationalisteista ja wahhabiiteista ”Ideal-Ural” («Идель-Урал») -taistelijoista, joiden hyväksi Al-Qaidan, Kaukasian emiirikunnan ja uusnatsien terroritekojen mainostamiseen erikoistunut Kavkaz Center oli nimenomaisesti kirjoittanut useamman mainostekstin. Tutkija ei tuntenut kyseistä ryhmittymää, mutta tunsi paremmin Baškiirinuorison unionin («Союз башкирской молодежи»), joka on hänen mukaansa aseellinen ryhmittymä. Nimitys ”Ideal-Ural” tulee natsi-Saksan Wehrmachtin Volgan kansojen yksiköstä ”Wolgatatarische Legion“ tai „Legion Idel-Ural“, joka oli perustettu taisteluun bolshevismia ja juutalaisuutta vastaan. Natsi-Saksa levitetti huhuja mahdollisesta Uralin tasavallan perustamisesta. Joukko oli perustettu 21.8.1942. Vastaavaa ryhmää ja ideologiaa ylistävä Ufassa toimiva ryhmittymä pitää nykyään jopa nettisivustoaan ja ylisti äskettäin ”arjalaisen” löytymisestä Tiibetissä. Arjalaista henkeä ja juuria ylistävä ryhmittämä saa mainosta Kavkaz Centerin sivuilla 23. heinäkuuta 2010, kun Kavkaz Center kirjoittaa Baškiirien alueen ”nukkemediasta”. Sitä vastoin Kavkaz Centerin mukaan alueen muslimien keskuudessa kasvaisi tuki jihadismille ja Ideal-Ural –aatteelle. Ryhmittymässä korostetaan, että FSB on ”terroristijoukko”, poliisin oikeus toimia esivaltana kyseenalaistetaan jopa kirjoittamalla poliisi lainausmerkkeihin (” ”). Kesällä ryhmässä ylistettiin mujahidin – islamististen jihad-taistelijoiden – saapumista kaupunkiin ”Venäjän miehittäjää” vastaan.

Kuva: Ideal Ural –natsi-Saksan hyväksi 1942.



Ville Ropponen kohdistaa hyvin rajun hyökkäyksen minua vastaan Suomen antifasistisen komitean nettiblogissa 8.1.2011 julkaistun kirjoituksen johdosta, joka ei ole sekään minun kirjoittamani! Hyökkäys loppuu kysymykseen: ”Kysyn yhä vahvemmin: onko Molarin tapaan toimiva henkilö sopiva kirkkoherran tai papin virkaan?”. Ropponen kirjoittaa kyseisessä hyökkäyksessä vastoin tosiasioita: ”Niin sanotun Suomen Antifasistisen Komitean nettiblogissa äskettäin julkaisemassaan artikkelissa Molari esittää minua kohtaan yhä uusia syytöksiä ja kunnianloukkauksia”. Ropponen viittaa kirjoitukseen Heidi Hautalan potkuista Finrosforumista ikään kuin kirjoitus olisi Juha Molarin laatima. Ropponen jatkaa panettelua kirkkoherraa vastaan vastoin dokumentteja: ”Ko. artikkelissa kirjoitetaan minusta: ’Hallituksessa istuu myös toinen pikku-göbbels, toimittaja Ville Ropponen, joka niinikään on todettu Venäjän turvallisuudelle vaaralliseksi henkilöksi. Hänen epäillään rahoittaneen Venäjän separatisteja, minkä vuoksi hänelle on annettu pysyvä maahantulokielto Venäjälle ja IVY-maihin” (Ropponen kantelussa). Ottamatta tässä tarkemmin kantaa Ropposen maahantulokieltoon, pidän kohtuuttomana, että Ropposen ainoa konkreettinen, dokumentoitu todiste koko uudessa kantelussa on em. pitkät sitaatit sellaisesta tekstistä, joka ei ole edes kirkkoherra Juha Molarin kirjoittamaa tekstiä!

Antti-Pekka Mustonen jatkaa edelleen

Antti-Pekka Mustonen kirjoittaa kantelussaan ”JATKETTU TÖRKEÄ KUNNIANLOUKKAUS” (15.2.2011 kello 15:58), että hän ei ole tehnyt kirkkoherra Juha Molarista kantelua tuomiokapitulille. Mustosen mukaan Molari loukkaisi häntä, kun esitän hänet kantelijaksi. Olen kirjoittanut 18. huhtikuuta 2010 viidennestä selvityspyynnöstä, jonka sain tuomiokapitulista. Silloinen tapaus oli saapunut päiväysten perusteella tuomiokapituliin jo 15.2.2010 (diaarinumero 531; asianro 2010-00105). Selvityspyynnön taustalla oli nimenomaisesti tämä Antti-Pekka Mustonen. Hänessä oli virinnyt epäilys, ”onko mahdollisesti Pohjan kirkkoherra Juha Molari käyttänyt Väestörekisteriä muuhun kuin viranhoitoonsa liittyvissä tehtävissä”. Hän huomautti, että olen esittänyt internetissä hänen asuinpaikkaansa liittyvän tiedon. Lisäksi hän väittää, että olisin liittänyt Mustosen liian läheisesti ProKareliaan, vaikka hän ei ole sen jäsen. Vastasin epäluuloihin, että olin jo Mustosen moittimassa blogissani tehnyt linkin lähdetietoihin: Karelia klubi –lehden joulukuun 2008 numeroon, sivu 28,jossa Antti-Pekka Mustonen, Veikko Saksi, Henn Põlluaas ja Juhani Tamminen seisovat rinnatusten valokuvassa. Antti-Pekka Mustosen kädessä on Veikko Saksin kirja. Jutun otsikkona on Pro Karelian omassa lehdessä ”Viron aateveljien keskustelu”. Olen tulkinnut Mustosen lähettämän ilmiannon ja selvityspyynnön kanteluksi, koska siihen on sijoitettu diaarinumero ja vastausaika. Tämä tulkintani olisi Mustosen mukaan paheksuttava.

Antti-Pekka Mustonen moittii, että hän olisi joutunut Juha Molarin jatkuvan törkeän kunnianloukkauksen ja nimittelyn uhriksi. Mustonen ei tietenkään mitenkään dokumentoi väitteitään. Hän muistuttaa, ettei tiedä ”mistään poliisi- tms. tutkinnasta liittyen Juha Molarin ja minun välillä, koska poliisiviranomainen ei ole ottanut minuun koskaan mitään yhteyttä”.

Olen moittinut Suomen poliisin menettelyä asian johdosta hyvin suoranaisesti 26. elokuuta 2010. Antti-Pekka Mustonen oli nimimerkillä Tynkä-Karjalan Antti kirjoittanut useita satoja valheellisia ja loukkaavia tekstejä minua ja perhettäni vastaan Uusi Suomi –blogissa. Antti-Pekka Mustonen kirjoitti eräässä suositussa blogikirjoituksessa toistamiseen, mm. 17.6.2010 klo 20:03 #979 minun poikaani vastaan tämä nimeltä (!) mainiten, että poikani vihaisi tshetsheenejä, koska poikani ”on PUOLIKSI venäläinen”. Mustonen käytti poikani etu- ja sukunimeä kirjoittelussaan täysin luvattomasti. Ylipäätänsä Antti-Pekka Mustosella ei ole mitään oikeutta pojastani kirjoitteluun internetissä. 19.6.2010 Antti-Pekka Mustonen vetosi oman sukunsa ”anteeksiantamattomuuteen”, millä perusteella hän julisti poikani nimeltä mainiten ”kuoleman omaksi”. Tässä kuvassa olen peittänyt poikani nimen, jota Antti-Pekka Mustonen on luvattomasti käyttänyt kuoleman toivottamisen yhteydessä.

Kuva: Tynkä-Karjalan Antin salanimellä Antti-Pekka Mustonen uhkaa poikaani (olen peittänyt poikani nimen tässä kuvassa)


Mainittakoon, että en ole keskustellut tämän henkilön kanssa, joka on kirjoittanut useita satoja – ehkä jo toista tuhatta – tekstiä minua vastaan. En käy keskustelua hänen kanssaan. Olen julkaissut hänen esittämänsä uhkauksen ja parjauksen, jonka hän teki poikaani vastaan. Sen jälkeen moitin, että poliisi ei tutki asiaa. Poliisi ei ottanut edes ilmoitusta vastaan, kunnes poliisin oli pakko ottaa. Mustonen kirjoitti myös erittäin häpeällisiä navan alapuolelle menevällä alatyylillä solvauksia avioliittoani ja vaimoani vastaan. Sitä vastoin Mustonen pitää törkeästi kunniaansa loukkaavana, että kaiken em. jälkeen paheksun hänen kirjoitteluaan, jossa on perhettäni solvattu. Ihanko totta, että Mustonen on joutunut uhriksi? En ole enää Kavkaz Centerin ja Mustosen sekä muutaman muun tapauksen jälkeen kääntynyt poliisin apuun missään asiassa, koska poliisimme mukaan navan alapuolelle menevällä kirjoitustyylillä, vakavasti mielisairaaksi ja vieraan vallan hyväksi toimivaksi terroristiksi nimittely näyttää olevan sopivaa, kun minua ja perhettäni nimitellään. Mainittakoon, että en ole koskaan syönyt mitään mielenterveyslääkettä tai ollut koskaan missään mielenterveysterapiassa.

Mustonen kertoo olevansa yhteydessä lakimieheensä. Se on hänen asiansa.

Mustosen tämän hetkinen kantelu kohdistuu 14.2.2011 julkaistuun kirjoitukseeni, jossa arvostelen Viron kansallisen heräämisen liikkeessä (Eesti Rahvusliku Liikumise) ilmenevää avointa ihailua sekä terroristijohtaja Doku Umarovia että natseja (Hitler-jugendia) kohtaan. Mustonen väittää, että nimitän häntä natsiksi kuin ”terroristien kiivaaksi tulijaksi” (kirjoitusvirheet Mustosen). Väite ei pidä paikkaansa. Natsiksi en edes sano häntä, vaan mainitse Eesti Rahvusliku Liikumise puolueen natsihenkisestä henkilöstä. Kirjoitan kylläkin, että ”Kuvan porukasta erityisesti Antti-Pekka Mustonen on kiivaillut kovasti terroristisivuston Kavkaz Centerin hulluuksien hyväksi”. Antti-Pekka Mustonen on tehnyt lukuisia mainostavia linkityksiä Kavkaz Centerin sivuille. Mustonen kertoo olevansa puoluepoliittisesti sitoutunut ja Suomen Sosialidemokraattisen puolueen jäsen. Kantelussaan Mustonen selittää ”selväsanaisesti” ”useissa yhteyksissä” tuominneensa terrorismin käytön siviilikohteita vastaan vapaustaistelun muotona, mutta ei kerro yhtään esimerkkiä näistä useista esimerkeistä. Sitä vastoin häneltä löytyy merkillisesti päinvastaisia julkisia tekstejä useitakin.

Kuva: 30.9.2010 13:13 Antti-Pekka Mustonen puolustaa Kavkaz Centeriä

Kuva: Tynkä-Karjalan Antin salanimellä Antti-Pekka Mustonen haluaa 8.10.2010 kello 16:55 Suomen komitean syntyä kansainvälisesti terroristijärjestöksi määritellyn ”Kaukasian Emiirikunnan” tunnustamista valtioksi!

Mustonen muistuttaa kapitulia lopuksi siitä, että kirkkoherra Molari olisi poliisin kuultavana ”törkeässä kunnianloukkausasiassa koskien europarlamentaarikko Heidi Hautalaa”. Tosiasiassa Heidi Hautalan kantelu koskee yleisesti Suomen antifasistista komiteaa, ei rajoitetusti tai kohdistuen Juha Molariin: tuon antifasistisen komitean puitteissa olen ollut 30 minuuttia kuultavana siitä, olisinko tehnyt kuvamanipulaatioita Safkan sivuille. Kerroin vastaavan vain niistä teksteistä, joissa on minun omalla nimellä allekirjoitus. Mustosen kirjoittelu on tässäkin kohtaa kovasti etunojassa.




- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)