lauantai 12. maaliskuuta 2011

Pohjassa muistetaan Japanin uhreja saarnassa ja rukouksissa


Kuva: Pohjan Pyhän Marian kirkko, Pohjan Suomalainen seurakunta Orkdalintie 6, 10420 Pohjankuru

1. paastonajan sunnuntai (Invocavit) - Jeesus, kiusausten voittaja. Jumalanpalvelus Pohjan Pyhän Marian kirkossa 13.3.2011 kello 10 (Raasepori)

Esirukous Japanin luonnonkatastrofin johdosta
Me rukoilemme kaikkien niiden puolesta,
joita kärsimys Japanissa koskettaa.
Lohduta niitä, jotka surevat omaisiaan.
Anna heille voimaa tähän hetkeen ja edessä oleviin päiviin.
Tue ja vahvista heitä, joita luonnonkatastrofi on runnellut.
Auta meitä toimimaan oikein ja kaikkien yhteiseksi parhaaksi.
Ohjaa meitä pitämään huolta toisistamme.
Osoita meille tiesi ja auta kulkemaan sitä.

Jumala, sinä olet elämän ja kuoleman Herra.
Koko maailmamme on sinun käsissäsi.
Sinä synnytät lakkaamatta uutta elämää.
Myös siitä mikä on pahaa ja tarkoituksetonta,
sinä voit luoda uutta.
Sinä annat tulevaisuuden ja toivon.
Sinä rakastit maailmaa niin paljon,
että annoit ainoan Poikasi.
Sinä lupasit, ettei mikään voi erottaa meitä sinun rakkaudestasi,
joka on tullut ilmi Pojassasi.
Me kiitämme sinua siitä.
Sinun käsiisi me jätämme toisemme ja itsemme.


Päivän Psalmi
Antifoni:
Kun hän huutaa minua, minä vastaan.
Minä olen hänen tukenaan ahdingossa,
pelastan hänet ja nostan taas kunniaan. (Ps. 91: 15)
Psalmi:
Se, joka asuu Korkeimman suojassa
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
"Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.
Jumalani, sinuun minä turvaan."
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta
ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi,
ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. (Ps. 91: 1-4, 11-12)
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

VT:n lukukappale 1. Moos. 3: 1-7
Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: "Onko Jumala todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta'?" Nainen vastasi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'" Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan." Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.
Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.

Epistola Jaak. 1: 12-15
Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.

Evankeliumi Matt. 16: 21-23

Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.
Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: "Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!" Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!"

Saarna

Ensimmäisen paastonajan sunnuntain latinankielinen nimi tarkoittaa ihmisen huutoa ahdingossa Jumalalle, invocavit. ”Kun hän – ihminen – huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa” (Psalmi 91:15).

Ahdingosta on ollut kysymys, kun rukoilija on sanottanut tuskansa Psalmiksi vuosituhansia sitten. Erikoista on Psalmin poikkeuksellinen luottamus Jumalan varjelukseen. Juuri lukuisia kertoja ihmiset joutuvat kysymään, missä oli Jumalan suojelu tänään. Ei ainoastaan jalka loukkaantunut kiveen, vaan koko elämä meni, koko kylä ja suku kuolivat. Tämän jälkeen miljoonat ihmiset ovat paenneet ahdingossa tähän lupaukseen, että ihmisen on lupa huutaa Jumalaa ja Jumala vastaa. Niin mahdotonta kuin on joskus luottaa ja uskoa ahdingoissa, niin meidän on ihmisenä lupa turvautua kaikesta huolimatta siihen luottamukseen, että Jumala vastaa meidän rukoukseemme. Luottamus ja onnettomuus kamppailevat rinnatusten.

Jumalamme on elävä, todellinen – ei mikään ihmisen todellisuudesta irrallinen platoninen idea tai teoria tai periaate. Tänään idän ortodoksisessa kirkossa juhlitaan vuoden 843 kunniaksi Jumalan Pojan ihmiseksi tulemista ja ylösnousemusta, ja sen vuoksi voittoa harhaopeista, jotka näkyvästi ilmenivät vuosisatoja sitten yrityksinä repiä pois kirkkotaide, ikonit ja maalaukset. Kristikunta vastasi harhaoppien pyrkimyksiin, että maailmankaikkeuden Luoja on antanut ihmiskehon, Kristuksella Jeesuksella oli ihmiskeho. Näkyvällä ja ihmisyydellä on todellista arvoa ja merkitystä! 300-luvulla Areios ja 400-luvulla Nestorios sekä heidän seuraajansa yrittivät eristää Jeesukselle Kristukselle pelkästään jumalallisen luonnon. Ensimmäinen puolivuosituhat ja sen jälkeen käytiin tätä kamppailua kirkon sisällä, kunnes vuonna 843 syntyi kirkko-oikeudellinen selkeä päätös: Kristus on tosi Jumala ja tosi ihminen, tullut ihmiseksi, kuollut ja noussut kuolleista. Niin tämä tarkoittaa, että Kaikkivaltias Jumalan Poika on itse ollut ahdingossa, hän on huutanut ja itkenyt ihmisen tuskaa. Jumala kärsii kärsimyksissämme mukana ja rinnalla. Elävää Jumalaa ei lähestytä jonkinlaisena periaatteena, johon ihmissielun pitäisi tyytyä hiljaisuudessa ja levollisuudessa. Jumala on keskellä elämää, vaikeaa, monia tunteita ja koskettavia hetkiä tarkoittavassa oikeassa elämässä.

Luterilaisessa kirkossa emme määrittele ensimmäistä paastonajan sunnuntaita aivan yhtä selkeästi uskontunnustuksesta käsin kuin idän ortodoksisessa kirkossa, mutta koko kristikunta idässä ja lännessä tänään tunnustaa yhtäläisesti Jumalan todellisen läsnäolon ihmisen ahdingossa. Sekä idässä että lännessä, etelässä ja pohjoisessa kristityt tunnustavat kovan kokemuksen ihmiselämästä tässä maailmassa: ihmisen luottamus Jumalaan ja ihmiskunnan kokemat onnettomuudet kamppailevat rinnatusten. Ei ole niin, että ihmisten kärsimykset olisivat merkityksettömiä Jumalalle. Ei ole niin, että Jumala olisi vetäytynyt luomakunnan todellisuudesta, vaan päinvastoin Jeesuksessa Kristuksella oli ihmiskeho, Jumala todella osallistuu tähän kärsimykseen rakastaen, hoitaen, eheyttäen.

Ei ole niin, että Jumala tahtoisi vain jotain näkymätöntä sielua ja henkeviä ihannekuvia, mutta hän ei välittäisi ihmiskehon ja luomakunnan tuskasta. Kristuksella Jeesuksella oli ihmiskeho: Kristus oli tosi Jumala ja tosi ihminen. Tämä vahvistaa sen, että meidän ei pidä hienotunteisuuden tai itsehillinnän nimissä pitää kipua syvällä sielun salaisuuksissa, vaan saamme nimenomaisesti huutaa Jumalalle elämässä koettua tuskaa. Psalmi 91 kertoo juuri tätä päivää varten, että ihminen huutaa ja Jumala vastaa.

Ihmiskunta on kokenut vuosituhansien ja miljoonien vuosien aikana lukuisia kovia onnettomuuksia, jotka ovat kohdanneet pienellä hetkellä kokonaisia suuria väkijoukkoja. Ihmiskunnan musta tuskan hetki on ollut äskettäin Japanissa. Tuhannet ihmiset ovat menehtyneet. Tuhannet ihmiset ovat kadonneet. Pienet lapset ovat joutuneet veden viemänä eroon vanhemmistaan.

Pohjan suomalaisessa seurakunnassa olemme päättäneet, että tänään kolehti lahjoitetaan katastrofeissa olevien auttamiseen: katastrofeja, luonnononnettomuuksia ja sodan uhreja, on tällä hetkellä ympäri maailmaa erityisen runsaasti.

(esim. Punaisen Ristin työhön voi antaa tukensa tilinumerolla: Nordea 221918-68000, FI06 2219 1800 0680 00, NDEAFIHH . Kirkon ulkomaan avun työhön voi antaa tukensa tilinumerolla: Nordea 157230-500504 IBAN:FI33 1572 3000 5005 04 BIC: NDEAFIHH)

Luonnollisesti tahdomme tehdä jotakin inhimillistä hyvää kärsimyksen tähden, mutta samalla ymmärrämme, että tekomme ovat pieniä ja avuttomia. Koko ajan jää ehdottomaksi kovaksi totuudeksi, ettei mikään työmme palauta kuolleita ihmisiä enää takaisin, onnettomuus jää todelliseksi. Rahallinen apu ei ole edes merkityksellisin Japanin tapauksen yhteydessä. Japanin onnettomuuden kanssa samanaikaisesti tuhannet ihmiset ovat katastrofissa Pohjois-Afrikassa. Kärsimystä on nyt kaikkialla. Mitä sitten voi tehdä? C.S. Lewis kertoi eräässä kirjassaan vaimonsa kuoleman jälkeen oivalluksensa, että kärsimyksestä voi tulla niin kuin megafoni, joka herättää ihmiset lähimmäisestä välittämiseen. Suuresta onnettomuudesta emme tietenkään pääse ohi vain hyvän tahdon eleellä, mutta suuri onnettomuus voi tulla niin kuin megafoniksi omaatuntoamme varten, kovaääniseksi, jotta ymmärtäisimme entistä vakavammin ihmiskunnan ja luomakunnan arvokkuuden, tunnustaisimme toisen ihmisen loukkaamattomuuden lähellä ja kaukana.

Kristinuskon valossa emme keksi selityksiä kärsimyksille ikään kuin selittäen lopulta kärsimykset jumalallisen tarkoituksen toteutumaksi. Raamatussa on lukuisia tuskaisia rukouksia ja valituksia, joissa henkilö ei voi hyväksyä tapahtunutta. Valitusvirret ovat VT:ssa eräs suurin oikeutus katkeraan valitukseen, johon Jumala ei suinkaan vihastu, vaan lupaa pikemmin kuulla ihmisen huutoa ahdingossa.

Eikö Raamatussa siis vaadita kaiken nöyrää hiljaista hyväksymistä? Ei vaadita, vaan pikemmin päinvastoin: ihmiselle annetaan oikeus huutaa myös Jumalalle, rukoilla ja valittaa. Emme tiedä, mistä on kyse. Emme tiedä luultavasti koskaan mitään selityksiä edes oman elämämme kaikelle pahalle. Joskus voimme arvata jotakin, mutta emme tiedä, miksi tämä kaikki kohtasi meitä. Emme tiedä, muutummeko mitenkään paremmiksi onnettomuuden avulla. Ei niin, vaan yksinkertaisesti vain niin, että elävälle Jumalalle saa huutaa järkytyksen, elävälle Jumalalle saa valittaa onnettomuuden keskellä. Jumala lupaa pyhäpäivän Psalmissa, että hän vastaa. Suurempaa viisautta ei ole annettu meille näitä tilanteita varten.









- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)