maanantai 21. maaliskuuta 2011

Saadaanko lisää koululiikuntaa nykyisten eduskuntapuolueiden päätöksillä?



Liikunta on tutkitusti terveellistä

Nina Karjanlahti, Tarja Liuha ja Marjo Rinne kirjoittivat Pieni päätös päivässä –sivustolle terveydestä ja liikunnasta nasevasti muutama vuosi sitten. Tuota sivustoa pitivät yllä mm. Diabetesliitto, Suomen Sydänliitto ja UKK-instituutti. Kirjoittajat kiteyttivät osuvasti viestintinsä: painonhallinnassa jokainen askel on tärkeä. He muistuttivat, että kaikki arkiaktiivisuus on arvokasta. Liikunta tarvitsee sekä mieltä että kehoa. Liikunta auttaa painonhallinnassa, ehkäisee monilta sairauksilta, nostaa yleistä mielialaa ja tuo elämän iloa sekä osaltaan vähentää stressiä ja pienentää masennuksen ja uupumisen vaaraa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on todennut, että suurin osa liikkuu liian laiskasti. Liian moni suomalainen harrastaa epäterveellisen vähän liikuntaa. ”Arvioiden mukaan lapsista ja nuorista taas noin kolmannes, työikäisistä yli kaksi kolmannesta ja eläkeläisistä noin puolet liikkuu terveyden näkökulmasta riittämättömästi.” Vaikka aikuisten vapaa-ajan liikuntaharrastus on yleistynyt 30 vuoden aikana, niin liikunnan kokonaismäärä on vähentynyt työssä tapahtuneiden muutosten tähden.

Liikuntaa pappikin tarvitsee

Vahvuuteni on ollut runsas liikunta lapsena, nuorena ja vielä nuorena aikuisena. Liikuin siinä vaiheessa urheilullisesti jopa jossakin määrin liian paljon sen hetkiseen tarpeeseen nähden. Menneisyydessä suoritettu liikunta ei voi kuitenkaan suojella terveyttä loputtomasti, jos oma liikunta lakkaa jossakin vaiheessa ja epäterve elämäntapa alkaa. En elä epäterveesti nytkään. Viime yönä toki kävin nukkumaan tosi myöhään, kun saatoin valmiiksi muutamia tiedonsirpaleita Naton kypersodankäynnistä. Tänä aamuna sain kuitenkin nukkua pitkään. Uni, ravinto ja liikunta ovat terveyden kolme tärkeää lähtökohtaa.

Tuo nuoruuden liikunta ei ole toki ollut merkityksetöntä. Juoksemaan tai hiihtämään lähtö on huomattavasti helpompaa teknisen osaamisenkin tähden, kun lajit on opittu nuorena. Uskon myös jonkinlaisten terveydellisten vaikutusten säilyvän vuosikymmenet, ehkä koko elämän ajan: luuston lujuuden kannalta on hyödyllistä, että kasvuiässä on harrastanut liikuntaa reilusti. Hyöty on erityisen suuri tytöillä, mutta myös pojat saavat hyötyä. Sydämen voluumi on kehittynyt suotuisasti, koska nuorena ja nuorena aikuisena harrastin hyvin intensiivistä "hengästyttävää" urheilua. Sydän ei ole suinkaan surkastunut liikunnan vähentymisen jälkeen.

Olen noin 1,5 kuukautta harjoittanut liikuntaa taas uudestaan hyvin säännöllisesti (päivittäin): mahdollisesti ensi kesällä osallistun johonkin hölkkä- tai ratakilpailuunkin. Viime kesänä aloitin jo säännöllisen juoksun ja kuntoilun, mutta sitten nuhan ja muun ongelman tähden harrastus jäi lyhyeksi.

Pappisvirassa ei ole juuri fyysistä kuormitusta. Lauantaina juttelin muistotilaisuudessa omaisten kanssa, jotka pohtivat papin työn rasittavuutta: ”Onhan puhuminen ja esiintyminen myös kuormittavaa stressin tähden?” Vastasin tähän, että työn kuormitus kasvaa huomattavasti, jos ei ajattele ennen puhetta, vaan vasta jälkikäteen miettii, mitä tuli sanotuksi. Liikuntaa pappikin tarvitsee!

Tänään kävin kuntosalilla: juoksin, pyöräilin ja nostin painoja sekä tein vatsalihasliikkeitä. Luonnollisesti juoksu on luonnollisempaa aidossa luonnossa, jos siihen on mahdollisuus. Valitsin kuntosalin, koska halusin vahvistaa myös ylävartaloa. Juoksin myös sen verran vauhdikkaasti, että lipsuvalla lumella voisi olla pieni riski juosta niin kovaa enää tässä iässä. Hiihtäminen olisi ollut hyvä mahdollisuus saavuttaa nämä molemmat tavoitteet. Pääasia, ettei liikunta unohdu. Kukin liikkuu oman lajinsa mukaisesti.

Koululiikunta on tärkein

Koululiikunta on mahdollisesti tärkein liikuntakasvattaja, vaikka ei toki ainoa liikuntakasvatuksen toteuttaja. Tilanne ei ole parantunut siitä, kun liikuntakasvatuksen emeritus-professori Risto Telamo piti jäähyväisluennon lokakuussa 1999. Hän pohti liikuntakasvatuksen heikentynyttä asemaa kouluissa. Silloin elettiin vielä 90-luvun Suomessa. Erikoista on, ettei tieto ja käytäntö käy lainkaan yhteen liikuntakasvatuksessa: liikunnan tuntimäärät ovat vähentyneet, kun samanaikaisesti tutkimustieto liikunnan tärkeydestä yksilölle ja yhteiskunnalle on vahvistunut.

Luonnollisesti koululiikuntaa täytyy kehittää muista kuin huippu-urheilun lähtökohdista: ilmapiiri ei saa olla liian kilpailuhenkinen tai vertaileva lapsia toisiinsa. En ole aivan vakuuttunut siitä, että koululiikunnan laatu paranee arvostelun avulla: ehkä liikunta olisi arvokasta jo sinänsä ilman todistukseen annettavaa numeroa? Itse muistan varsin hyvin, että pojille liikuntatunnit olivat kovaa kilpailua jo omasta luonnosta käsin, kiivaimmat pojat intoutuivat tappeluun liikuntatunneilla. Liian monet kirjoittavat, että he ovat saaneet jopa traumoja koululiikunnasta. Liikuntatuntien rinnalla on tärkeää terveydelle, että välitunneilla mennään aina ulos.

Suomalaiset ovat Euroopan lihavimpia kansoja. Varusmiehet eivät jaksa suorittaa palvelustaan loppuun. Onhan tässä jotakin pielessä. Politiikan tehtävänä on auttaa suomalaisia ratkaisuihin, jotka ovat itse kullekin terveitä ja onnellisia.

Tekevätkö eduskuntapuolueet parannuksen koululiikunnan osalta?

Eduskuntapuolueet ovat johdonmukaisesti vastanneet Koululiikuntaliiton vaalitenttiin, että koululiikuntaa pitää lisätä. Valitettavasti vastaukset eivät ole uskottavia. Liikkuvien suomalaisten äänet kiinnostavat kaikkia puolueita. Kysymys herää, tapahtuuko mitään muutosta sen jälkeen, kun uusi eduskunta kokoontuu. Miksi ei ole tapahtunut muutosta jo ennen vaaleja? Liikunnan oikeaa arvostusta voi jossakin vähäisessä määrin arvioida myös itse kunkin omasta liikuntaharrastuksesta: onko liikunnan arvostaminen pelkästään vaalipuhetta vai oikeasti oivallettu elämäntapa.

Suomi sijoittuu Euroopan maista hännänhuipuksi, häpeälliselle viimeiselle sijalle koululiikunnan määrän suhteen. Yläasteella koululaiset liikkuvat lukujärjestyksensä ohjaamana vain kaksi liikuntatuntia viikossa. Kolmen lukiovuoden aikana koululaiset liikkuvat lukujärjestyksen vaatimana vain 76 tuntia, mikä on kaksi 38 tunnin kurssia. Jokaisena opintovuotena tulisi olla vähintään yksi liikuntakurssi. Lukiolaiset juoksivat 1990-luvun alussa Cooper-testissä 2650 metriä, mutta nyt tuohon tulokseen yltää enää vain parhaat, jos nekään kustakin luokasta: keskiarvo on nykyään noin 2400 metriä.

Koululaiset tahtovat liikkua enemmän

Kun Nuori Suomi ry. teki valtakunnallisen tutkimuksen ja haastatteli 7500 lasta, niin valtaosa haastatelluista 4-6-luokkalaisista ilmoitti tahtovansa lisätunnin liikuntaa varten. 6-8 –luokkalaisissa koululaisissa tytöt kokevat koulun liikuntatunnit jossakin määrin poikia enemmän somaattisesti ja kognitiivisesti ahdistaviksi. Tämä ei kuitenkaan voi tarkoittaa, ettei liikunnasta olisi hyöty tytöille juuri tuossa voimakkaan kasvun iässä. Tuomas Leinonen sai valmiiksi pro gradu –tutkielman Jyväskylän yliopistossa vuonna 2010. Hän selvitti peruskoululaisten suhtautumista koululiikuntaan. Tutkielman tulosten mukaan oppilaat suhtautuivat myönteisesti koululiikuntaan. Myönteinen kokemus syntyi selkeästi yhdessä tekemisen kautta ja tuntien mielekkyydestä. Mielikuvat koululiikunnasta traumatisoivina kokemuksina on tämän tutkielman valossa liioiteltuja koko yleiskuvaksi koululiikunnasta.

Ongelma ei ole opettajissa, vaan poliittisissa valinnoissa

Peruskoulun opetussuunnitelma lupaa juhlavasti, että ”liikuntaopetuksen päämääränä on vaikuttaa myönteisesti oppilaan fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn ja hyvinvointiin sekä ohjata oppilasta ymmärtämään liikunnan terveydellinen merkitys”.

Leinosen tutkimuksen valossa haastatellut nuoret olivat saaneet hyvinkin opetussuunnitelman tarkoituksen mukaisesti ammattitaitoista ohjausta liikuntatunneilla. Ongelma ei ole liikuntaopettajissa, vaan poliittisten päättäjien kyvyttömyydessä tehdä päätöksiä koululiikunnan lisäämiseksi.




- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)