lauantai 26. maaliskuuta 2011

Sain perjantaina selvityksen Pohjan suomalaisen seurakunnan tilasta


Kuva: Pohjan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Juha Molari ottaa osaa eduskuntavaaleihin Helsingin vaalipiirissa Suomen työväenpuolueen ehdokkaana.

Sain perjantaina 25.3.2011 selvityksen Pohjan suomalaisen seurakunnan tilasta. Tuomiokapituli on aina erinomaisen viisas jo ennalta, kun se lähettää vastauspyyntöjä esilaisiin selvityksiin: parhaita aikoja ovat olleet joulun aluspäivät ja pääsiäisviikko. Nyt sain perjantaina selvityspyynnön, mutta tällä kertaa edessä on vain sunnuntaina pidettävät juhlat seurakuntamme 50 vuotialle historialle. Annan seikkaperäisen vastineen selvitykseen myöhemmin, vaikka olen kiinnittänyt jo siihen pettyneenä huomiota, että tuomiokapitulissa ei edes lueta vastineita. Heillä on vain muotovaatimukset täyttävä kiinnostus vastineisiin.

Selvityksessä kirjoitettujen kuvausten perusteella saa vaikutelman, että näistä asioista on kylillä ja kujilla kovasti puhuttu, eivätkä puheet ole olleet ilmeisemmin uskollisia hyvälle maulle, kunnioittavalle suhtautumiselle ja tosiasioille minun suhteeni. Siksi asioihin tulisi saada asianmukainen korjaus myös ihmisten mielissä ja tietämyksissä.

Kuvassa kirkkoherra Juha Molari, Venäjän helluntaiseurakunnan johtaja Sergei Rjakhovsky (Сергей Ряховский) ja arkkipiispa Vsevolod Chaplin (Всеволод Чаплин) Moskovassa senaatissa joulukuussa 2010


Minun on mahdotonta tunnistaa itseäni selvityksen kuvauksista, joiden mukaan eläisin jossakin muualla Venäjällä ja vain puhelimella hoitaisin seurakunnan työtehtävät. Lisäksi suuttuisin kokouksissa ja lähtisin ovet paukkuen ulos tilaisuuksista. Selvityksen mukaan en lainkaan kävisi toimituskeskusteluja kaste- ja vihkiparien ja omaisten kanssa. Tulisin valmistautumattomana seurakuntaneuvoston kokouksiin. Käsittelisin jopa ihmisten yksityiselämää ja sukulaissuhteita hallintoelinten kokouksissa. Murtautuisin ihmisten (ex-seurakuntaneuvostolaisten) tietokoneille. Tämän jälkeen en ole toki aina aivan vakuuttunut, missä määrin raportointi on ollut uskollisesti seurakuntaneuvoston lausuman mukainen ja missä määrin lausuma edustaa enemmän sen kirjoittaneen henkilön tulkintaa puheista. Kirjoittaja on tuomiokapitulin siihen määräämä eräs kirkkoherra.

Vanha seurakuntaneuvosto kertoo aina huolestuvansa, mitä mahdollisesti kirkkoherra kirjoittaa heistä blogissaan. Tätähän kirjoittamista en ole harjoittanut heistä toistaiseksi, vaikka eräät henkilöt ovat alueella tunnetuissa sanomalehdissä antaneet hyvinkin merkillisiä lausuntoja. En ole nimeltä kommentoinut edes mainittuja henkilöitä. On luonnollisesti kohtuutonta, että noiden erikoisten lausuntojen sanojat jäisivät ilman mitään julkista kontrollia ja arviota toimiensa rehellisyydestä tai vilpillisyydestä. Äskettäin ilmestynyt raportti on huippu kyseenalaisuudessaan, minkä tähden minun on arvioitava myös julkisesti siinä esitettyjä puheita, koska niitä puheita on nähtävästi levitelty kylillä ja kujilla. Pahan valheen levittäjän tulee kantaa vastuu teoistaan.

Minun on aivan mahdotonta tunnistaa itseäni näistä ja muista vastaavista kuvauksista. Viranhoitoon kuuluvina työpäivinä olen ollut työtehtävissä, minkä kapitulin määräämä työryhmä olisi voinut riittävästi varmistaa resurssihallintajärjestelmästäkin, vaikka siihen on kirjattu vain osa tapahtumista. Oma kalenterini on se pääkalenteri. On vaikea oivaltaa, onko mielikuvitus vai oikea pahantahtoisuus synnyttänyt uskomuksia, että eläisin Venäjällä? Ja että perheenikin eläisi Venäjällä? Myönnän, että Suomessa lisääntyvän oudon henkisen ilmapiirin ja kirkkouskovaisen luopumuksen tähden kiinnostus lähteä pysyvästi Venäjälle on lisääntynyt huomattavasti, mutta valitettavasti minulla ei olisi mitään elatoa siellä. Ihminen tarvitsee edes vähän rahaa ruoan ostoon!

En ole kertaakaan poistunut kokouksista tai paukuttanut ovia. Sellainen ei yksinkertaisesti ole luonteeni mukaista. Aivan outo väite! Mitään päivämäärää tai yksilöintiä ei ole missään tällaisissa väitteissä. Ihmettelen jälleen sitä moraalia, että iso joukko aikuisia ihmisiä keskustelee asiasta ja hyväksyy tuollaisen väitteen. Miten se voi olla mahdollista? Miten nämä ihmiset voivat katsoa seuraavalla kerralla minua silmiin, kun kysyn heiltä kasvotusten, milloin olen muka paukuttanut ovia ja lähtenyt kokouksista? Milloin olisin muka poistunut kokouksista tai edes suuttunut siellä? Ymmärtääkseni jotkut muut henkilöt ovat ainakin kerran poikotoineet alkuhartautta, kun luin ennen kokouksen alkua päivän psalmin ja päivänrukouksen kirkkovuoden järjestyksen mukaisesti.

Selvityskomitea liittyy ex-seurakuntaneuvoston moitteeseen, että kävisin toimituskeskustelun vain puhelimen välityksellä ja satunnaisesti tapaisin jonkun ihmisen messun jälkeen puiston penkillä toimituskeskustelua varten. Tämähän ei pidä paikkaansa lainkaan! Erään omaisen, jonka otaksuin hyvin tuntevani, kutsuin toki jumalanpalvelukseen 22. elokuuta, jonka jälkeen keskustelin hänen kanssaan hautajaisista, jotka olivat seuraavan viikon lauantaina. Nyt annetaan ymmärtää, että tapaisin vain ja ainoastaan jumalanpalveluksen jälkeen ja pääsääntöisesti vain puhelimessa! Minua ei mikään olisi estänyt tuollakin kertaa astumasta kirkkoherraviraston toimistoon, kuten esitin kysymyksen, mutta asianomainen itse ilmaisi tyytyväisyytensä keskusteluun messun jälkeen kirkon edustalla puistossa. Olisin itse kokenut toisen paikan parempana, jotta keskustelu olisi ollut häiriintymätön hetki. Kirjoitin omaisesta hyvin seikkaperäiset muistiinpanot. Seuraavan viikon arkipäivät olin todella omistanut vuosilomalle, en seikkailulle Venäjällä vaan koulunsa aloittaneen pojan koulukyydityksille, mutta lauantaina 28.8. keskeytin vuosilomani tätä hautajaista, erästä toista hautajaista sekä erästä vihkitoimitusta ym. varten. Jokaisen näistä tapasin kasvotusten. En voinut kuvitella mitenkään, että jumalanpalveluksen jälkeen tapaaminen olisi mitenkään ongelmallista, koska jumalanpalvelus on mielestäni osa surutyön käsittelyä sanan, virsien ja rukousten avulla. Tilanne olisi luonnollisesti erilainen, jos omaiset olisivat kirkosta vieraantuneita, mutta tässä tapauksessa ei ollut siitä kyse.

Tosiasiassa olen tavannut kaikki kaste- ja vihkiparit (jo toista tuhatta yhteensä!) sekä omaiset kasvotusten ennen toimituksia viikon aikana tai aiemmin: tämä käytäntöni ei ole ollut johdonmukainen vain Pohjassa, vaan myös vanhojen vuosieni aikana Malmilla. Jos näin Malmilla jotain työntekijöiden välisiä jännitteitä, niin mitään tällaista massiivista toimintaan en edes uskonut mahdolliseksi – ja vielä vähemmän saatoin uskoa, että itse joutuisin kohteeksi. Ymmärtääkseni Malmilla en ollut kenenkään työntekijän tai luottamushenkilön kanssa riidoissa! En tiedä mitenkään muuttuneeni toimintatavoissani, mutta nyt seurakunnan ulkopuolelta tulevat henkilöt kirjoittavat kanteluita (jo yli 20 minua vastaan), ovat yhteydessä luottamushenkilöihin ja työntekijöihin, kirjoittavat netissä jne. Lopulta koko porukka on epäluuloinen agenttipapin seikkailuista Venäjällä, poissa työmaalta! Tuomiokapituliin kirjoittamaan raporttiini laitan seikkaperäiset tiedot päivämääristä ja paikoista, joiden avulla ilmenee, että olen tavannut toimituskeskusteluissa ihmiset kasvotusten. Pappina kysyn omiltatunnoilta, onko toisen vahingoittamisen pyrkivä valehtelu oikeutettua? Vai eikä saa kysyä näin vakavasti "valehtelusta", kun joku väittää vastoin selvästi tarkistettavia tosiasioita. Tosiasiat löytyvät kalenterimerkinnöistä - tarvittaissa puhelimella omaisilta!

Yhden kasteperheen olen Pohjassa tavannut siten, että kirkkokahveilla isä sanoi useamman kastekokemuksen jälkeen kaiken riittävän selkeäksi ilman muuta tapaamista viikon aikana, kun kysyin sitä. Yhden pariskunnan olen tavannut todellakin puistossa, koska heidät vihittiin Tammisaaren puistossa; morsiamen olin tavannut jo aiemmin työhuoneessani. Sain heiltä vielä jälkikäteen hääkuvankin. Kun sovin toimituskeskusteluista, kysyn omaisten ja pariskuntien omaa aikataulua, koska se ratkaisee, milloin on sopiva tavata. Ensisijainen valintaperuste ei ole edes minun työpäiväni, vaan ”asiakkaan” etu. Monta kertaa omaiset tai vihkiparit ovat tulleet Pohjan alueen ulkopuolelta. Siksi he ovat vain viikonloppuna Pohjassa, jolloin tapaaminen on järkevintä järjestää tällöin esimerkiksi messun jälkeen. Se, että messun jälkeen kohtaan esimerkiksi vihkiparin kirkon edessä puistossa, ei tarkoita, että en menisi kirkon sisälle harjoittelua varten. Pidän aivan uskomattomana ja suorastaan loukkaavana, että tuollaisia pahoja legendoja on rakennettu minun työstäni. Eikö tutkintakomitean olisi pitänyt tarkistaa tosiasiatilat sen sijaan että antaa vahvistus mainitulle epäluuloiselle uskomukselle? Äskettäin en toki tavannut omaisia Pohjassa lainkaan, koska heidän tapaamisensa oli helpompaa Lohjalla tai Helsingin Hakaniemessä, jossa nämä kävit töissä tai asuivat. Toki omaisten keskuudessa on erilaisia tilanteita: on ilmeistä, että joku omainen on nimenomaisesti katsonut pelkän puhelinkeskustelun toivottavaksi. Enhän voi sillon pakottaa omaisia heille itselleen epätyydyttävään toimintatapaan, mutta tuollaiset tapaukset ovat vain muutaman prosentin luokkaa tai vähemmän kokonaismäärään nähden.

Kaikkia tapaamisia ei ole tarkoituksenmukaista viedä kirkkoherranvirastoon, jos asiakkaalle on helpompi joku muu järjestely. Pääsääntöisesti tapaamiset ovat kirkkoherravirastossa. Raportissa moititaan: ”Siunauskeskustelut tulisi käydä kasvotusten, ei puhelimessa”. Uskomaton moite. Miten tämä pahantahtoisuus on voinut saada oikeutuksen sen lausujien sieluissa ja mielissä? Itse ainakin tahtoisin tarkistaa ensin tosiasiatilan ennen kuin menisin väittämään kuvattuja asioita.

Seurakunnat eivät ole todellakaan hyviä työyhteisönä – ja vielä vähemmän nuoret hakeutuvat seurakuntiin töihin, kun he saavat myöhemmin tästä kaikesta kokemastani sotkusta seikkaperäisen julkisen kuvauksen - ehkä jopa viihteellisen kirjan, jossa kaikki on ihan pohjalta. Tuskin voi syntyä tragikoomisempaa seurakuntakuvausta, kuin tämä aika kesästä 2007 nykyiseen hetkeen. Kesällä 2007 minulta varmistettiin luottamuksellisesti, että olisinko sopiva ehdokas demareille. Sen varmistuksen jälkeen sain vaalituen puolueen edustajilta. Kun aloin viranhoidon törmäsin erimielisyyksiin, sillä silloinen taloudenhoitaja ei hyväksynyt tiettyjä vanhoja käytäntöjä maksuissa yms. Ja hän teki aivan oikein! Hyväksyin taloudenhoitajan näkemykset ja havaitsin hänet omantunnon mieheksi. Tätä miestä itketettiin kuitenkin seurakuntaneuvoston kokouksessa, mikä aiheutti melkoisen kriisin yhtymässä. Yritin seistä taloudenhoitajan tukena, koska taloudenhoitajaa tarvitaan. Edeltäjäni kanssa eivät puolestaan naapuriseurakunnan työntekijät tahtoneet olla missään tekemisissä - peruivat jopa yhtymän kevätretken, joka oli suunniteltu valmiiksi mainitun henkilön luo.

Minusta ei tullut kuitenkaan hyvää veliä seurakuntaan. Pian minut havaittiin ilmeisemmin liian antifasistiseksi koko alueen traditiolle. En olisi uskonut ensimmäisten aikojen halausten jälkeen, miten erikoiseksi tilanne muuttuu. Mielestäni olen toiminut koko ajan johdonmukaisesti, olen kohdellut jokaista yhdenvertaisesti. Olen tulkinnut niin, että moninaisten kantelijoiden hyökkäykset ovat tuoneet stressiä luottamushenkilöille ja työntekijöille. Olen sallinut sen stressin, vaikka en ole suinkaan hyväksynyt kaikkia kanteluissa esitettyjä väitteitä: itse asiassa en ole hyväksynyt yhtään väitettä kanteluista. Mielestäni oma toimintani ei ole muuttunut, olen kokenut yhtäläisesti iloa kuin aiemmin. Nuo kantelut ja muu painostus eivät ole vaikuttaneet minuun. Kai olen sen verran kovanahkainen, että en piittaa mainituista asioista muutoin kuin niiden vaatiman työmäärän johdosta. Luonnollisesti tietyt esitetyt väitteet saattavat ”harmittaa”, mutta eivät mitään sen vakavampaa.

Ihmettelen uskomusta, että olisin valmistautumaton seurakuntaneuvoston kokouksiin. Olen tosiasiassa aina itse kirjoittanut seurakuntaneuvoston esityslistatkin päätösehdotuksineen ja valmisteluineen. Täten tiedän jo ulkoa neuvoston kokouksen esityslistan sisällön, vaikka en lue itse paperista sitä rivi riviltä. Olen kirjoittanut itse esityksen ja tunnen siis kirjoitukseni. Muistan seurakuntaneuvoston vanhemmasta perinteestä, ettei siellä ollut edes kirkkoherran tekemiä esityslistoja ja päätösehdotuksia. Pidän kohtuuttomana, että tästä asiasta lausutaan jotakin tosiasioiden kanssa päinvastaista.

Saan moitteita, että käsittelisin ihmisten yksityiselämää ja sukulaissuhteita hallintoelinten kokouksissa, mitä on vaikea ymmärtää, kun asiaa ei mitenkään konkretisoida. Erään erottamistapauksen yhteydessä on asianomistajan kirjeen rajoissa keskusteltu yksityiselämän kaltaisesta asiasta, mutta koko tarina on vailla yhteyttä todellisuuteen.

Minua moititaan myös siitä, että lähettäisin sähköpostissa haukkuja luottamushenkilöille. Kuvaus luo väärän merkityksen ja frekvenssin sille, että Pro Kareliaan aloittaman hyökkäyksen jälkeen lähetin todellakin erään kriittissisältöisen sähköpostin seurakuntaneuvostolle, jossa moitin seurakuntaneuvoston lausuntoa, jonka mukaan saarnaisin muka enemmän Venäjästä kuin Jumalasta. En todellisuudessa saarnaa lainkaan Venäjästä. Muistutin, että tosiasiat olisi pitänyt tarkistaa, koska kaikki saarnani ovat kuitenkin julkaistu. Pidin väitettä joka kunniaa loukkaavana, koska se oli esitetty viranomaismenettelyn kaltaisessa tilanteessa tutkinta-asiamiehelle. Muuta postia en ole lähettänyt vastaavassa mielessä seurakuntaneuvostolle näiden 3 vuoden aikana. Sinänsä olen onnellinen, että olen jo Pohjan suomalaisen seurakunnan 50 vuotisen historian ilmeisesti kolmanneksi pitkäaikaisin pappi, kun pari kymmentä muuta pappia ovat olleet alle vuoden tai vastaavia vähäisiä hetkiä. Alan ymmärtää edellisten pappien tilannetta.

Väite tietokoneeseen murtautumisesta on pikemmin paranoidinen kuin reaalinen, mutta sellaisena epäluottamuksen tunteena toki harmittava. Miten tuollainen vainoharhainen epäluulo voi syntyä, kun ilmeisesti mainittujen henkilöiden kodissaan pitämä tietokone ei ole koskaan ollut edes näköulottuvuudellani? Ehkä pystyisin murtautua, jos opiskelisin asiaa kovasti, sillä kaikkea voi oppia, mutta minulla ei ole sellaista energiaa opiskella, miten murtautua jonkun vanhan mummon tietokoneelle!

Vuosilomieni moititaan olevan hujan hajan ja pätkissä. 7 vuotta vanhan poikani kouluun aloittamisen tähden elokuussa ja syyskuussa sijoitin vapaapäiviä ja lomia runsaammin arkipäiville, mutta pidin silti 2-4 työpäivää viikossa. Tämä järjestely oli kerrottu lääninrovastille ja tuomiokapitulille, jotka olivat antaneet hyväksyntänsä. Lisäksi kaikkien työntekijöiden loma- ja vapaapäiväjärjestelyt oli viety seurakuntaneuvostolle tiedoksi liitetiedostona, joka jaettiin seurakuntaneuvoston esityslistan yhteydessä postitse. Nämä vapaat ja lomat ovat olleet myös julkisesti nähtävänä tulosteesta. Lisäksi ne ovat nähtävissä resurssihallintajärjestelmästä. Tätä kutsutaan joissakin (muissa) työyhteisössä joustavuudeksi. Loma-ajastani huolimatta olen tavannut ihmisiä ja käynyt työpaikalla, mutta olen vain järjestänyt lomani aikana niin, että voin huolehtia poikani koulukyydistä ensimmäisen luokan ensimmäisen kuukauden aikana. Siksi ihmettelen, miksi tuota keskustelua lomapäivieni hämäryydestä ja Venäjällä oleskelusta jatketaan sekä raporteissa että alueellisissa sanomalehdissä. Tosiasiassa en ole päässyt Venäjälle, koska on pitänyt huolehtia pojan koulumatkoista! Jopa seurakuntaneuvosto kauhistelee, että mahdollisesti papin perhe asuu Venäjällä! Yllättävää, ettei raportissa ilmaistu huolestuneisuuutta, että papilla on väärä auto, koska sellaistakin moitetta on lausuttu työpaikallani.

On totta se väite, että olen 31.10.2010 jumalanpalveluksen yhteydessä tapahtuneen mielenilmauksen jälkeen kieltänyt julkaisemasta saarnaajan nimeä kirkollisissa ilmoituksissa, mutta tämä kielto oli vain vähäksi aikaa, koska olin saanut uhkauksia, että joka kerta järjestettäisin mielenosoitus kirkkoa vastaan, jos olen jumalanpalveluksessa. Halusin rauhoittaa jumalanpalveluksen tuolla hetkellisellä rajoituksella. Tämäkin on nyt ikään kuin viranhoitooni liittyvä laiminlyönti!

Mainittu mielenosoitus on virittänyt pelkotiloja seurakunnan työntekijöissä ja luottamushenkilöissä. Syyllisyys pelkoon on vieritetty johdonmukaisesti minun – kirkkoherran – vastuulle. Pidän syntipukkimallia erikoisena. Suomessa on mielipiteen ilmaisuoikeus mielenosoittajilla, jolloin poliisin tehtävänä on valvoa turvallisuuden tunnetta. Jos turvattomuutta on syntynyt, tällöin on arvioitava poliisin riittämätöntä läsnäoloa tilanteessa. Rakennelma on kuitenkin erikoinen myös siten, että kirkon ulkopuolelta hyökätään kirkon viranhaltijaa vastaan painostuskeinona. Sama malli esiintyy myös homokeskustelussa, jossa median avustuksella hyökätään vanhoillista kirkkoa vastaan ja painostetaan sitä. Syntipukin on sitten peräännyttävä painostuksen alla. Mielestäni tuolla tavalla rakennettu malli ei ole oikeutettu. En koe mitään syyllisyyttä siitä, että mielenosoittajat ovat tulleet protestoimaan minua vastaan.Suomalainen järjestelmä on sellainen, että poliisille jätetyn ilmoituksen jälkeen saa osoittaa mieltä niissä rajoissa, jotka poliisi järjestyksen turvaamiseksi mahdollisesti osoittaa. Tuskin poislähtöni poistaisi mielenosoituksia: ehkä sitten Mustat haukat tai Nashi-nuoret tai Yövartio tai Antifasistit tai joku Emiirikunta jatkaa mielenosoituksia uudistuneessa tilanteessa saman kirkon edustalla hiukan toisin korostuksin. Se on hyvin mahdollista.

Seurakunnan työntekijät ja luottamushenkilöt ovat ahdistuneita kaikista murhauhkauksista, salaisista palveluista ja kansainvälisistä jännitteistä. Mutta en kai voi olla syntipukki sille, että minua vastaan panetellaan mainituista asioista? Olen pyytänyt poliisia puuttumaan tuohon panetteluun. Sille en voi mitään, että Suomen poliisin päätöksen mukaisesti nuo murhauhkaukset minua ja perhettäni vastaan eivät johtaneet edes esitutkinnan aloittamiseen.

Mielestäni raportissa ilmaistussa tyytymättömyydessä asian johdosta ei ole kse kuitenkaan vain viranomaistoiminnan riittämättömyydestä, josta nyt seurakunnassa kärsitään, vaan tämä tyytymättömyys ilmentää myös uskonnollisen regressiön ikävempää puolta: uskonnollisella uskolla on olettamusten mukaan perustava yhteys psyykkeen rakenteeseen. Sigmund Freudin mukaan uskonnollisen merkitysten uskominen voi olla defensiivinen puolustusmekanismi. Freud kuvaili vuonna 1927 teoksessaan Illuusion tulevaisuus ihmisen tarvetta paeta sivilisaation murskaavaa ylivoimaa illuusioihin. Lapsuudessa koetut avuttomuudenkokemukset tuottavat aikuisellekin tarpeita ja muotoja pakomatkoihin. ”Illuusiot syntyvät ihmisten toiveista”. Freud kirjoitti vuonna 1943 teoksessaan Formulierungen über die zwei Prinzipien des psychischen Geschehen, että todellisuusperiaate mukautuu tosiasioihin, mielihyväperiaate tavoittelee kiertotietä. Epäilemättä emme voi elää regressoituen uskonnollisten unelmien untuvatyynyn pehmeyteen ja uinahtaa siinä hiljaisuudessa, vaan elämämme rikkinäisessä maailmassamme. Untuvatyynyllä uinahtaminen on häiriintynyt nyt. Tuossa rikkinäisessä maailmassa on harjoitettu samanaikaisesti internet-terroria eli viritetty pelkoa Kavkaz Centerin sivustolla, kun minua on leimattu kaikenlaisten ”salaisten palvelujen” yhteyteen. Tämä on kantautunut myös seurakuntalaisten tietoon nettien keskustelukanavilta. Olen toistuvasti lausunut, että minulla ei ole mitään osaa missään ”salaisessa” järjestelmässä. Siksi olen vaatinut, ettei minua saa leimata internetissä tuollaisilla sanoilla. Niin saa kuitenkin tehdä helsinkiläisen poliisimme tulkinnan mukaan, mutta toivon tuohon tulkintaa muutosta uuden aineiston johdosta, jota mainittu sivusto on tuottanut. Kaikki puheet suurista salaisista palveluista häiritsevät työyhteisöni, kun tavalla tai toisella ne ovat tulleet heidän tietoonsa. Eräs tai eräät henkilöt ovat jopa lähettäneet tuota pahaa tietoa sähköpostitse heille, vähintään työtovereilleni ja mahdollisesti luottamushenkilöille! Olen saanutkin kopiot joistakin parjausteksteistä, joita Kavkaz Center on julkaissut, ja joita on lähetetty työyhteisöni virkaposteihin. Raportin mukaan olen syntipukki, koska tuollaista postia siis saapuu.

Minua moititaan kirkollisten ilmoitusten puutteellisesta ajantasaisuudesta ikään kuin ilmoitukset tulisivat minun käsistäni kokoaisuudessan, vaikka ilmoitusten tekeminen on ollut kanslistin tehtävänä. Hän on tehnyt kiitettävästi ilmoitukset, mutta aina jokainen tiedottaja ja ilmoittaja tietää kokemuksestaan, että joku löytää moitetta jostakin puuttuvasta detaljista.

Joka tapauksessa vanha seurakuntaneuvosto katsoo, että kirkkoherra tulisi vapauttaa tehtävistään tai siirtää toisiin tehtäviin. Raportti antaa ymmärtää, että työntekijät ja luottamushenkilöt kärsisivät suurista psykososiaalisista tai psykoomaattisista vaurioista kirkkoherran tähden! Olen ihmetellyt, ettei näitä vaurioita ole mitenkään tullut ilmi sairaspoissaolotodistuksina, jotka tulevat kuitenkin kaikki virkahuoneeni pöydälle. Jo aiemmin irtisanotun työntekijän ongelmat eivät kai nekin ole nyt minun syytäni, kun seurakuntaneuvosto ja työntekijät olivat tällöin erottamassa häntäkin hätäisemmin kuin itse hyväksyin: vaadin näyttöä kyseisen kokeneen ja lahjakkaan työntekijän tosielämän asioista (laiminlyönneistä ja virheistä), yksilöityä näyttöä, jotta pelkän parjauksen tähden ei häntäkään erotella, vaikka sellaisia vaatimuksia esitettiin naapuriseurakunnastakin.

Olen myös ihmeissäni, mitä minulle kuuluvia tehtäviä muiden henkilöiden olisi pitänyt muka tehdä siitä syystä, että en olisi fyysisesti ja henkisesti läsnä työpaikallani. Ihmettelen itsekin, mihin se päivä vierähti, kun olen lähtenyt töihin aamulla kello 7 ja saapunut illalla kello 20 jälkeen, joskus jopa kello 22 jälkeen. Erityisesti Abdullah Tammi tietää hyvin, kun on ollut usein puhelimessa ja varmasti havainnut, että pappi on ollut töissä. Tietenkään kukaan työntekijä ei voi istua koko ajan yhdessä huoneessa, kun seurakunnassa on yksi pappi, joka käy joskus syömässä, käy palvelutalossa tai tapaamassa ihmisiä.

On totta, että olin arvioinut syksyllä lähteväni muihin töihin hukkuvasta kirkosta. Luonnollisesti kirkko turhauttaa sen nopean hengellisen muutoksen (mielestäni rappion) vuoksi ja tämän kanteluvandalismin sallimisen johdosta. Tällä hetkellä minulla ei ole kuitenkaan mitään aikomusta lähteä pappeudesta, kirkkoherran virasta tai Pohjan seurakunnasta. Onpa eräs henkilö pyytänyt minulta suostumustani asettua kilpailuun Espoon piispan virasta keväällä 2012, kun Mikko Heikka jää eläkkeelle. En ole kuitenkaan vielä kovin innostunut. Ymmärrän, että tuomiokapitulissakin on tietty tahtotila vauhdittaa lähtemistäni pois virasta. Kurintoimenpiteillä (eli määräaikaisilla erottamisilla tai varotuksilla) ei ole mitään vaikutusta lausumiini asioihin, joita ei ole mitenkään eritelty tai osoitettu vääriksi yksilöidysti tai ymmärrettävästi. Yleisen parjauksen varassa tapahtuvalla varotuksella ei ole merkitystä, vaikka sellaista tuomiokapitulissa on harjoitettu. Sillä ei ole myöskään juridisesti mitään painoarvoa, koska sellaista varoitusta ei voi mitenkään tulkita selkeästi. Tämä oli ongelmana myös Pro Kareliaan liittyvin kanteluiden loppupäätelmissä: mitä se varoitus oikeastaan tarkoitti, kun siinä ei yksilöity oikeastaan mitään perusteltua ja todellista?

Omat toimeni jatkuvat työn suhteen tavanomaisesti. Mikäli tuomiokapituli päättää aloittaa juridisen painostuksen, osaan toki itsekin tuottaa rehdin laillisen ja julkisen hyvän järjestyksen mukaisesti kapitulille enemmän haasteita kuin Espoon tuomiokapituli on yhtään kertaa kokenut historiansa aikana. Tarkoitan tällä, että minulla ei ole mitään syytä antaa yhtään periksi. Antifasisti ei alistu. Tunnustan toki ihmiselämän rajallisen viisauden ymmärtää kaikkien ihmisten salaisia mielenliikkeitä, mutta en voi tunnustaa sellaista kritiikkiä, joka on selvien tosiasiatietojen vastaista ja antaa merkittävästi vääristynen kuvauksen toiminnastani.

On luonnollista, että taistelematta en anna periksi – enkä anna taistelunkaan jälkeen periksi asioissa, joissa olen toiminut vastuullisesti ja täysin oikein. Ei voi olla toista mahdollisuutta kuin pitää Kavkaz Centerin toimintaa perkelemäisenä kuoleman kulttina, kun asiaa arvioidaan papillisista lähtökohdista. YK:n turvallisuusneuvoston äskettäisen pakotelauselman perusteella Suomessa ja Ruotissa tulisi syntyä erityinen kansainvälinen vastuu pakotteen mukaisiin toimiin. Mikäli tätä yhteiskuntavastuuta eivät ole kirkon paimenet hoitaneet tai tukeneet syystä tai toisesta puheillaan ja teoillaan, tällöin on aihetta huolestuneisuuteen kirkon uskottavuudesta.

Keskustelin Naantalissa erään kirkkoherran kanssa, joka menetti uskottavuutensa silmissäni: hän ryhtyi oudosti arvioimaan Johan Bäckmanin toimia, Venäjän sananvapausongelmia, toimittajien murhia jne. Miksi pappi puhuu tuollaista? Vielä huolestuneempi olen ollut kolmesta varsin tuoreesta tapauksesta, joihin puuttuminen herätti närkästystä seurakunnassani tietyissä henkilöissä. Ensiksi keräsin pois Pro Karelian julkaisemat Karjalan Kuvalehti -aikakausjulkaistut kirkkoherravirastosta. Mielestäni tuollainen poliittinen julistus ei kuulu kirkon tiloihin. Toiseksi keräsin pois erään amerikkalaishenkisen helluntaiseurakunnan IRR-TV:n aikakauslehdet, koska niissä leimattiin Raamattua väärentäen ja naapurimaata halventaen Venäjä ”Ilmestyskirjan pedoksi”. Sellaista opetusta ei saa harjoittaa seurakunnassani. Tämän toimen jälkeen eräs henkilö sanoi, että lehteä on jaettu aiemmin ja sitä jaetaan myös sen jälkeen, kun sinut saadaan pois seurakunnasta. Kolmas järkytys oli seurakunnan rippikoululaisille jaettavaksi aiottu raamatunlukuopas, sillä siinä oli melkein heti alussa aivan tarpeeton amerikkalaisten kertoma ja kirjoittama tarina Neuvostoliitosta ikään kuin Neuvostoliitossa uskonto olisi ollut rikos. Kirjoittajan epätarkkuus asiassa ja koko poliittinen ulottuvuus oli mielestäni tarpeeton raamatunlukuoppaassa. En ole tarkistanut uusinta Stefanos-lähetyksen lehteä, mutta poistan myös tuon lehden seurakunnasta, jos havaitsen asiatonta sisältöä. Olen saanut tietää, että siihen lehteen on syytä suhtautua varauksella. On yllättävää, että tietynläinen poliittinen uskonnollisuus saa levitä hyvin rauhassa kirkon tiloissa, mutta sen poistaminen herättää moitteet poliittisesta toiminnasta tms!

Raamatussa Jeesus opettaa, että tietyissä tilanteissa on paras huutaa talon katoilta julkisesti se, minkä jotkut juonittelevat piilossa tai vähemmän avoimesti. Jeesuksen neuvot ova yleisestikin hyviä seurattavaksi. ”Älkää siis pelätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katolta” (Matt. 10:26-27).

Olen luonnollisesti surullinen, että jostakin syystä on onnistuttu rakentaa epäluottamus minua vastaan. Olen moittinut jo toista vuotta sitten, että tuomiokapitulissa huolella valitulla menetelmällä rakennetaan epäluottamusta pikemmin kuin rakennetaan seurakuntaa. En ole huono tulkitsemaan strategioita ja taktiikkaa, kun on kyse tunteiden johtamisesta. Erityisen raskauttavana pidän, että Espoon tuomiokapitulin vt. lainoppinut asessori lausui asioista näkemyksiään alueellisessa sanomalehdessä, vaikka itse en ollut saanut edes tietää kantelijoiden nimiä enkä asioita. Puoli vuotta myöhemmin on käynyt ilmi, että tuomiokapitulista suoraan tai muulla tavalla on myös vanha seurakuntaneuvosto kokonaisuudessaan tai ainakin muutamat henkilöt saaneet kantelijoiden kirjelmiäkin, joiden olemassaolosta en ole ollut itse useisiin kuukausiin tietoinen. Mahdotonta tietää, missä määrin muutakin kanssakäymistä on ollut näiden osapuolten välillä. Luonnollisesti näillä menetelmillä on syöty luottamusta kulissien takana, kuten jo toista vuotta sitten moitin mainittua menetelmää. Ymmärtääkseni kanssakäymistä Molari-tapauksen johdosta on ollut jo silloin, kun itse en ole ollut informoitu asioista. Kun itse olen soittanut useita kertoja tuomiokapituliin saadakseni tietää asioiden kulusta, en ole löytänyt ketään henkilöä puhelimeen eikä kukaan ole soittanut takaisin. Toki puhelin on toiminut ja joku kanslisti on vastannut. Kavkaz Centerissä julkaistujen tietojen mukaan jopa Kavkaz Centerin toimittaja on saanut puhua itsensä piispan kanssa. Kun kunnianloukkausasia etenee poliisin tutkinnassa Raaseporissa Kavkaz Centeriä vastaan, niin ilmeisemmin piispa olisikin hyvin aiheellista kutsua todistajaksi, sillä hän ainakin tietää, kuka on Kavkaz Centerin toimittaja. Tämä ei ole huumoria! Bulevardilla Pro Caucasus -yhdistyksen puheenjohtaja Mikael Storsjö ja Kavkaz Centerin administraatori ”Adam Tumsoev” eivät tiedä omien sanojensa mukaan sivustonsa toimittajien nimiä. Kaiken kaikkiaan on syntynyt erikoinen tilanne.

Kantelijat ja valittajat ovat julkisten ilmoitustensa mukaan pyrkineet pappisvirasta erottamiseen. He ovat käyttäneet siihen runsaasti energiaa, minkä tähden ovat kokeneet myös pettyneisyyttä kirkkoa kohtaan. Erottamisen tavoiteltavuus on syntynyt siinä uskomuksessa, että Molarilla ei ole enää Suomessa ja Venäjällä mitään kiinnostavuutta, jos ja kun hän ei ole pappi ja kirkkoherra. Omasta puolestani säilyn pappina ja liperit jakaisivat heilumistaan, vaikka luterilainen kirkko erottaisi minut pappisvirasta, mutta tällöin tekisin johtopäätökset tämän kirkon jäsenyyden suhteen. Ansiotulo häviäisi luonnollisesti kokonaan ja jäisin minimaalisen työttömyysturvan varaan, koska en kuulu mihinkään ammattiliittoonkaan. Tällä muutoksella ei olisi mitään negatiivista vaikutusta toimintaani antifasistina Suomessa, Venäjällä ja Baltian alueilla. Tällä hetkellä antifasistiseen kirjoitteluun jää aikaa vain myöhäiset iltatunnit ja vapaapäivät, mutta sitten voisi aloittaa todellinen jokapäiväinen show ilman omaa työvelvollisuutta.

Minä en ole kokenut uuden seurakuntaneuvoston kanssa niitä ongelmia, joita vanha seurakuntaneuvosto loihti kuvaukseen. Koen luonnollisesti sekä sääliä että pettymystä vanhan neuvoston sanailun tähden. Sääliä koen, koska he ovat ilmeisesti joutuneet kärsimyksiin lukuisten kanteluiden ja tämän seurauksena heille postitettujen "tietojen" tähden. Itse en ole heitä rasittanut asialla, vaan tekijät ovat toisaalla. Jaksan toivoa, että uusi seurakuntaneuvosto kertoisi huolista jo ennen kuin se julkaisee ne salaisesti jossakin selvityksessä. Myös sitä ihmettelen tämän kolmen vuoden kokemuksen perusteella, että miksi aina pitäisi olla huolissaan aina jostakin työntekijästä sen sijaan että tämä energia ilmaantuisi myönteisemmässä muodossa työn hyväksi? En ole ainut, vaan tiedän muutkin keskustelut liian hyvin, vaikka kuhunkin raporttiin kirjataan dramaattisesti, että juuri tämä työntekijä on historiamme huolestuttavin tapaus ....











- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)