sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

4. paastonajan sunnuntai (Laetare) Elämän leipä

Kirkkoherra Juha Molarin saarna Pohjan Pyhän Marian kirkossa 3.4.2011 klo 10 (Raasepori).

Etsin saarnassani Jeesuksen persoonan ja julistuksen ajanmukaista merkitystä VT:n profeetallisten kirjoitusten avulla. Siksi arvostelen yltiönationalistisia ja eksistentiaalifilosofisia vääristymiä, joiden vallassa Jeesus on eristetty VT:n vahvalta perustalta.

Kuva: Pohjan Pyhän Marian kirkko, Pohjan Suomalainen seurakunta Orkdalintie 6, 10420 Pohjankuru

VT:n lukukappale Aam. 8: 11-12

Koittaa aika - sanoo Herra Jumala -
jolloin minä lähetän maahan nälän.
En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän. Ihmiset hoippuvat mereltä merelle,
pohjoisesta itään he harhailevat
etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä.


Epistola 1. Piet. 2: 1-3

Jättäkää kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te "maistaneet Herran hyvyyttä".

Evankeliumi Joh. 6: 24-35

Ihmiset nousivat veneisiin ja lähtivät Kapernaumiin etsimään Jeesusta. He löysivät Jeesuksen järven toiselta puolelta ja kysyivät häneltä: "Rabbi, milloin sinä olet tullut tänne?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään." He kysyivät: "Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?" Jeesus vastasi: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko."

He sanoivat Jeesukselle: "Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet? Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: 'Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.'" Tähän Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän."

He sanoivat: "Anna meille aina sitä leipää." Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan."

Saarna

Profeetta Aamos oli hyvin tyytymätön kansakunnan hengelliseen menoon. Aamoksen kirja paljastaa, että liikehdintää oli toki hyvin aina sopivissa juhlahetkissä. Jumala moittii, että kansakunta on eräässä mielessä raiskanut ja pahoinpidellyt sen uskon, jonka Jumala oli uskonut Israelille. Profeetta Aamos soi kokea vastarintaa, mutta Jumala kysyi, miten olisi mahdollista profeetan vaieta. Niin profeetta julisti Samarian kaupunkien pahaasortoa vastaan: ”Heillä ei ole tajua oikeudesta, he kokoavat omaisuutta palatseihinsa vääryydellä ja väkivallalla. - - -Te sorratte vähävaraisia ja riistätte köyhiä.” Jumala antaa kuulua kovat sanat myös väärää jumalanpalvelusta ja paatumusta vastaan. Kaiken kierouden keskellä silloinen seurakunta järjesti kuitenkin mahtavat juhlakokoukset. Nämä eivät tyydyttäneet Jumalaa, vaan profeetta Aamos kertoo Jumalan sanan: ”Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne”. Profeetan kirjassa nuo juhlijat saivat tuomion kaksinaismoraalista ja teeskentelystä. Jumala kutsuu ihan muuhun kuin koreisiin juhliin: ”Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro”. Niin Jumala antaa tuomionsa Siionin huolettomia ja Samarian vuoren itsevarmoja asukkaita, valitun kansan kärkijoukkoa vastaan, niin myös keinottelijoita ja petollisia kauppiaita vastaan.

Profeetta Aamos julistaa, että kun tuomion päivä tulee, niin se päivä on katkera päivä. Silloin nälkä ei ole leivän nälkää, vaan ihmiset harhailevat epätoivossaan etsimässä Herran sanaa, mutta silloin on jo myöhäistä: he eivät löydä.

Jeesus puhuu Johanneksen evankeliumin mukaan myös nälästä, hän puhuu itsestään elämän leipänä, joka tyydyttää nälän ikiaikoja varten. Hengellisen uudistumisen ydin ja koko kohtalo on siinä, onko tämän nälkä ja halu löytää Jeesus yhä tärkeä uskossamme. Jeesuksen ja koko Uuden testamentin opetus lepää VT:n profeetallisella perustalla. Vasta kirkon surullisen historian aikana Jeesuksen puheet, toiminta ja persoona ovat erheellisesti erotettu VT:n profeetallisesta perustasta. Profeetta Aamoksen kirja tunsi upeita uskonnollisia menoja, joissa ei ollut todellisuudessa muuta uskontoa läsnä kuin keinottelijoiden ja petollisten huolettomien ja itsevarmojen teeskentelyä. Jeesuksen moite kohdistui samassa hengessä myös oman aikansa ongelmia vastaan: Jerusalemin temppelistä oli tullut pappisylimystön hallitsema instituutio, teeskentelijöiden työväline. Liian moni mainosti omia rukouksiaan ulkokultaisen teeskentelijän tavoin. Evankeliumit kertovat, että tähän ongelmaan on Jeesus puuttunut yhä uudestaan.

Me vastaamme nykyään liian helposti leuka pystyssä, että Aamoksen ongelmat eivät koskisi enää meitä. Nykyään teeskentelijät ja uskonnolliset rehvastelijat olisivat kadonneet, kun niitä oli Jeesuksen aikanaongelmaksi saakka pienistä ihmisistä aivan suuriin ja mahtaviin saakka. Niin rohkenen kysyä VT:n profeetta Aamosta muistaen, eikö teeskentelevä kaksinaismoraali todellakaan koske enää omaa maailmaamme ja kirkkoamme? Eikö pettäminen, valehtelu ja kateellisuus enää vaikuta seurakunnissamme? Eikö paha valheellinen juoruaminen, ahneus ja juonittelu vaikuta uskonnollisissa yhteisöissä - toisin kuin profeettojen, Jeesuksen ja apostolien aikana? Eikö huoletonta itsevarmaa teeskentelyä enää ole? Jäikö se kaikki muka tuohon Aamoksen aikaan vuosituhansien taakse?

Jos meillä on elämän leivän nälkä, Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen suuri halu, niin miten tämä pyrkimys näkyy tai pitäisi näkyä tavoissamme ja hartaudessamme. Kirkkoa on vaurioittanut erityisesti kaksi erheellistä periaatetta, jotka molemmat ovat eristäneet Jeesuksen VT:n profeetallisesta julistuksesta. Molemmat rakentavat teeskentelevän uskonnollisen kaksinaismoraalin omista lähtökohdistaan käsin. Ensimmäinen erhe on uskonnollinen yltiönationalismi ja toinen on ns. eksistentiaalinen henkistynyt vieraantuminen Raamatusta ja maailman hädästä jonkinlaiseen hengelliseen sisäisyyteen.

Uskonnollisessa yltiönationalismissa ei kirkoissa havaita, että profeetat, Jeesus ja apostolit olivat hyvin ajanmukaisia, heillä oli selväsanainen kriittinen suhde virallisen valtaeliitin vääryyksiä ja kaksinaismoraalia vastaan. Suomessa useat keskeiset papit ja piispat antoivat pikkusormensa kera myös koko sydämensä Hitlerin Deutsche Kirchen arjalaiselle ideologialle 1930- ja 1940- luvuilla, sulkivat silmänsä sukulaiskansamme virolaisten keskuudessa suoritetulta holokaustilta ja antisemitismiltä, rintarottingilla ja kypärä päässä papit sekoittivat sotilaan veren vuodatuksen Kristuksen veren kunniaan - niin teki myös suomalaisen seurakuntamme ensimmäisen kirkkoherra. Tämä vääristymä jatkaa yhä elämäänsä: siinä kansakunta ja vallankäyttäjät ovat varastaneet Jumalan valtakunnan itselleen; Jumalan valtakunnasta on kadonnut uudistava, profeetallinen väkevyys.

Toinen vääristymä on 1900-luvun alun eksistentiaalifilosofian ja Rudolf Bultmannin tunnetuksi tekemä ajattelutapa: silloin usko ja uskonnollinen saarna vieraantuu arkisesta elämästä, sen vääryydestä, ongelmista, valtajärjestelmistä. Uskonnollinen puhe typistyy aivan omaksi hengellistä sisäisyyttä hoitavaksi taivaalliseksi erityislajikseen, joka koskettaa ainoastaan ehkä ihmisen sisäisyyttä, sielua, sydäntä tms., mutta ei ota enää Vanhan testamentin profeettojen tavalla kantaa elämisen tapoihin, puheisiin ja laiminlyönteihin, joita voisimme nähdä keskuudessamme. Uskovaisista syntyy sokeita, kuuroja ja mykkiä teeskentelijöitä, vastuunsa kieltäjiä tässä maailmassa, jonka Jumala loi alkuaan sangen hyväksi.

Tahdon yhä edelleen uskoa Jeesukseen, joka kosketti koko ihmisen todellisuutta, sillä Jumala on luoja, lunastaja ja pyhittäjä. Hän ei jättäytynyt vain luomisen todelliseen, materiaaliseen maailmaan. Hän ei unohtanut luomisen todellisuutta, kun tuli meidän puolestamme syntien anteeksisaamista varten ristinuhriksi ja nousi kuolleista pääsiäisenä. Jeesus ei jättänyt uskoa kuolleeksi historian muisteluksi, pään uskoksi, vaan usko syntyy ja säilyy elävänä Pyhän Hengen kautta.









- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)