torstai 28. huhtikuuta 2011

Kirkkoherran irtisanomisaika on kaksi kuukautta

Kahden kuukauden palkallinen irtisanomisaika

Kun pappi sanoo itsensä irti virastaan, papin irtisanomisaika on kaksi kuukautta, jos palvelussuhde on jatkunut keskeytyksettä yli kymmenen vuotta. Aika on myös kaksi kuukautta, kun kysymyksessä on kirkkoherra, piispa tai kirkkoneuvos. Irtisanomisaika alkaa kulua sitä päivää seuraavasta päivästä, jona irtisanominen on annettu tai saatettu tiedoksi. Viranhaltijan pyynnöstä tai suostumuksella voidaan noudattaa 1 ja 2 momentissa tarkoitettua lyhyempää irtisanomisaikaa. Tuomiokapitulin lainoppinut asessori Ulla-Maija Halme on osoittanut tietämyksensä 18.4.2011 annetusta irtisanomisilmoituksesta sähköpostiviestissään, joten irtisanomisaika on katsottava alkaneeksi 18.4.2011alkaen. Irtisanomisaika päättyy täten 18.6.2011, joka oli alun perin vuosiloman suunniteltu päättymisajankohta.

Irtisanomisajan palkka kuuluu lain mukaisesti maksettavaksi, vaikka toisaalla tuomiokapituli oli painostanut tähän tilanteeseen virastapidättämisen avulla. Lainsäädännön mukaista oikeutta irtisanomisajan palkkaan tuomiokapituli ei tietenkään voi kumota. Lisäksi oikeuteni koskevat vuosilomaa ja lomarahaa. Koska jo suunnitellun vuosiloman tuomiokapituli on estänyt menettelyllään, tämä vuosiloma on suoritettava myös rahallisesti irtisanomispalkan yhteydessä.


Perusteettomasti huonoon valoon –argumentti rajoittaa demokraattisia oikeuksia

Tuomiokapituli on omissa selvityksissään yrittänyt häivyttää kiistan suhdetta Kavkaz Centeriin. Tuomiokapitulin menettely menee Helsingin hallinto-oikeuteen. Tuomiokapituli perustelee 18.4.2011 lähettämässään ja eilen postin välityksellä saapuneessaan kirjelmässään, että kirkkoherra Molari olisi menetellyt sopimattomasti: ”Henkilöön käyvä epätotuudenmukaisten väittämien tai vihjausten esittäminen ja henkilöiden leimaaminen tavalla, joka saattaa heidät perusteettomasti huonoon valoon, mahdollisesti jopa vaaraan, saattaa olla sellaista epäasiallista ja loukkaavaa kielenkäyttöä, jota voidaan pitää pappisviran haltijan asemaan sopimattomana”.


Tosiasiassa en ole esittänyt ”epätotuudenmukaisia” väittämiä, vaan ainoastaan täysin totuudenmukaisia väittämiä. Tuomiokapitulin väite ”perusteettomasti huonoon valoon” saattamisesta on erittelemätön poliittisen keskustelun rajoittamista vaativa menettely. Luonnollisesti yhteiskunnallisessa ja kansainvälispoliittisessa keskustelussa on erilaisia osapuolia, jossa vastustajan näkemyksiä ei ihailla, vaan kritisoidaan. Olen kritisoinut Jukka Mallisen, Ville Ropposen ja Mikael Storsjön toimia hyvin perusteellisesti ja perustellusti: Jukka Mallinen on hyökännyt toistuvasti FSB:n toimia vastaan, moittinut ortodoksisen papin rauhan työtä edistävää kirjaa ja puolustanut Kavkaz Centerin olemassaoloa. Ville Ropponen on jopa saanut Venäjältä maahantulokiellon osallisuudesta separatististen ryhmien toimiin: tämän arvostelun esittäminen ei ole perusteettomasti huonoon valoon saattamista. Mikael Storsjö on persona non grata Venäjälle, koska hän tukee terrorismia Kavkaz Centerin avulla. Tuomiokapitulin mukaan Mikael Storsjön arvostelu olisi ”perusteettomasti huonon valoon” saattamista tavalla, joka on sopimatonta pappisviran haltijalle. Nämä henkilöt ja heidän toimet ovat olleet sekä kotimaisen että erityisesti kansainvälisen keskustelun kohteina, joten pappisviran haltijana - ja tarkemmin sanottuna siviili-ihmisenä ja Suomen kansalaisena siviilifoorumeissa - olen tuonut esille ainoastaan kansainvälisesti tunnetun näkemyksen henkilöiden arvoista.

Tuomiokapituli väittää, että em. henkilöiden leimaaminen olisi saattanut heidät ”mahdollisesti jopa vaaraan”, mutta jälleen väite on erittelemätön. Mikä järjestö oikeasti uhkaisi näitä henkilöitä ja millä maaperällä tai menetelmällä? Tuomiokapituli esittää jopa rikosoikeudellisen käsitteen vaarasta, vaikka syyttäjä tai tuomioistuin eivät ole todenneet mitään kuvattua vaaraa. Laittoman uhkauksen esittäminen on luonnollisesti vakava asia, mutta myös laittoman uhkauksen väittäminen kirjoituksistani on kunniaani loukkaava eikä voi olla asiallista tuomiokapitulin menettelyä. Laiton uhkaus on rikollistarkoituksessa tapahtuvaa laitonta aseen nostamista toista vastaan tai vastaavan uhkauksen esittämistä. Tuomiokapituli flirttailee epäasiallisesti voimakkailla ilmauksilla – ja on saattanut jo kunniani julkisesti loukatuksi mainittujen ilmauksiensa avulla.

Beslanin tragedian muistopäivän uskontojen välinen rukoushetki kiistan ytimessä

Tuomiokapitulin mukaan olisin käyttänyt ”rukousta poliittisen agitaation välineenä”. Väite on jälleen kapitulilla erittelemätön. Kyseessä on kapitulin hämäräperäinen viittaus Beslanin tragedian muistopäivän 3.9.2010 kello 13:04 uskontojen väliseen rukoushetkeen senaatintorilla Helsingissä: siellä rukoilin, että Kavkaz Center ei saisi mainostaa terroritekoja eivätkä Kavkaz Centerin sanansaattajat saisi enää säilyttää suosiotaan. Beslanin tragedian vastuuhenkilön Shamil Basaevin mainos ”onnistuneesta” terrori-iskusta julkaistiin nimenomaisesti Kavkaz Centerin välityksellä, mutta sivusto suljettiin hetkellisesti toiminnan johdosta. Rukouksessa en maininnut kenenkään henkilön nimeä, en maininnut myöskään etukäteen enkä jälkikäteen, vaan nimenomaisesti Huvudstadbladetin toimittajaa moitin siitä, että tämä oli liittänyt erheellisesti ihmisten nimiä rukouksen yhteyteen.

Se on tiedettävä, että Suomessa Jukka Mallinen, Heidi Hautala ja Mikael Storsjö vaativat suljetun sivuston avaamista takaisin Suomeen – ja onnistuivat siinä lopulta. Näiden henkilöiden nimiä en ole maininnut rukouksessa, koska nimien mainintaa en pitänyt sopivana. Jos he tukevat Kavkaz Centerin olemassaoloa, silloin toki arvioin kriittisesti näiden toimia yhä edelleen.

Sittemmin syyttäjän mukaan Mikael Storsjö on tuonut laittomasti maahan useita henkilöitä Pohjois-Kaukasiasta yhdessä Shamil Basaevin kasvattaman serkun kanssa: näistä maahantuoduista ihmisistä useat ovat Kavkaz Centerin aktivisteja, laittomien aseellisten ryhmien entisiä taistelijoita ja Al-Qaida –yhteyksistä tunnetun IHH-rahoitusmekanismin keskeisiä toimijoita. Rukous ei ole täten minkä tahansa poliittisen agitaation väline, vaan YK:n turvallisuusneuvoston antaman päätöksen mukaisen hengen kanssa sopusoinnussa Doku Umarovin terroritekoja vastaan.

Kohun seurauksena tuomiokapituli peittelee Kavkaz Center –argumentointiaan

Espoon tuomiokapitulin tutkinta-asiamies Jorma Back on esittänyt kasvotusten käydyssä keskustelussa, että Kavkaz Centeriä olisi pidettävä Pohjois-Kaukasian satoja vuosia kärsineen köyhän kansan äänitorvena. Espoon tuomiokapituli on vaatinut päätöksessään 10.2.2011 (10.2.2011 § 3 s. 10) sananvapauden rajaksi vain viranomaismenettelyn ilman julkista tiukkaa keskustelua, kuten teki itse asiassa jo aiemmin, kun kielsi Pro Karelia -järjestön arvostelun samalla argumentilla:
Molari arvostelee Kavkaz Center –nimistä organisaatiota terroristien tiedotuskanavaksi. Organisaation palvelin toimii Suomessa Storsjön yrityksen tiloissa, ja Storsjön mukaan organisaation toiminta on todettu Ruotsissa lailliseksi. Tuomiokapitulin toimivaltaan ei kuulu Kavkaz Centerin toiminnan laillisuuden arviointi. Koska tietoon ei ole tullut, että Suomen viranomaiset olisivat kieltäneet organisaation toiminnan tai puuttuneet siihen, on lähtökohtana pidettävä, että toiminta on laillista. (tuomiokapitulin alkuperäinen pöytäkirjaote)

Tuomiokapituli on kuitenkin 18.4.2011 lähettämänsä kirjelmän yhteydessä manipuloinut 10.2.2011 antamaansa perustelua ja kirjoittaa sen uudestaan, joten hallinto-oikeuteen ja julkisuuteen tuomiokapitulin tarjoama teksti ei ole enää aito. Uusi tekstiasu on siis tässä:
Molari on kirjoittanut Kavkaz Center –nimisen organisaation toimivan Venäjällä terrorismia harjoittavien tahojen tiedotuskanavana. Storsjö on ilmoittanut Kavkaz Centerin olevan Ruotsissa lailliseksi todettu tiedotuskanava, jonka palvelimen sijoittaminen yrityksensä tiloihin hän on sallinut. Tuomiokapitulin toimivaltaan ei kuulu Kavkaz Centerin toiminnan laillisuuden ratkaiseminen” (tuomiokapitulin muutettu asiakirja).
Muutettu asiakirja poikkeaa alkuperäisestä pöytäkirjaotteesta ilmeisellä tavalla siinä, että alkuperäisessä tuomiokapituli kirjoittaa velvoittavasti Kavkaz Centerin organisaation olemassaolon laillisuuden puolesta.

Tutkinta-asiamies ja tuomiokapituli eivät tutkineet vastauksiani eivätkä korjanneet virheitään

Tuomiokapituli perustelee 14.4.2011 päätöksessään – kirje päivätty 18.4.2011 – että ”tutkinta-asiamies on arvioinut raportissaan tuomiokapitulin päätöksessä lueteltujen asiakokonaisuuksien ja niiden yksityiskohtien pitävän paikkaansa”. Tutkinta-asiamies pyysi vastaukset 13.4.2011 mennessä, mutta oli valmistellut tätä ennen jo viransijaisen virastapidättämistä varten, josta kapituli antoikin päätöksen 14.4.2011. Tämä osoittaa selvästi, ettei tuomiokapituli edes tutkinut vastaustani. Täten ei tapahtunut lain vaatimaa kuulemista – ei myöskään oikeudellisesti tarjottu samanlaisia hartioita kiistan molemmille osapuolille, koska kantelijoita on ainakin osittain kuultu myös kasvotusten tai puhelimen välityksellä jo prosessin alkuvaiheessa. Tuomiokapituli ei ottanut vastaustani edes huomioon näkyy myös siinä, että päätöksessään kapituli ei sanallakaan viittaa vastauksen sisältöön tai olemassaoloon. Kapituli ei siis välittänyt lainkaan selvittää asiaa, vaan tahtoi vain tietyn päätöksen.

Tosiasiassa tutkinta-asiamies Jorma Back itse ilmoitti, että hän ei ole lukenut edes Juha Molarin vastineita – lukuun ottamatta ehkä yhden vastineen. Edelleen tutkinta-asiamies ei ole korjannut selviäkään päivämäärä ja henkilötietovirheitä, joista on sekä tuomiokapitulia että tutkinta-asiamiestä huomautettu: näillä virheillä on merkittävä osa reaalimaailman kuvauksen kannalta. Tuomiokapituli viittaa ”Molarin internetissä olevaan, Iltalehden julkistamaan videoon”. Tosiasiassa Internetissä ei ole Molarin Internetissä olevaa videota, vaan Mikael Storsjön sinne lataama video. Oikeudellisen prosessin kannalta tärkeintä on kuitenkin, että tuossa videossa ei mainita kenenkään mainitun henkilön nimeä uhkaavalla tavalla – tai ylipäätänsä. Sitäkin keskeisempi on havaita, että poliisi, syyttäjä tai tuomioistuin ei ole nähnyt videossa mitään Juha Molarin syyllisyyttä, edes tutkintaa ei päätetty aloittaa, mutta tuomiokapituli menettelee työoikeuteen liittyvässä käsittelyssä siten että ikään kuin Molari olisi syyllistynyt kuitenkin rikosoikeudellisesti määriteltyyn syyllisyyteen. Tällä menettelyllään tuomiokapituli syyllistyy poliittiseen syrjintään.

Tuomiokapituli rajoittaa perustuslaillisia oikeuksia

Tuomiokapituli moittii, että Molari vihjaa ”henkilötietojen keräämisestä ja julkaisemista”, mutta kapitulin moite on erittelemätön poliittisen syrjinnän ja ilmaisuvapauden rajoittamisen muoto. Poliisi, syyttäjä tai tuomioistuin ei ole havainnut mitään väärää siinä, että Molari harjoittaa tutkivaa journalismia ja kokoaa aineistoa kirjaansa varten. Tietojen kerääminen ei voi olla sinänsä moitittavaa, mutta tuomiokapituli yhtyy kantelijoiden pelkoon, että julkisesti saatavan tiedon lopullinen julkaiseminen olisi jotenkin vaarallista tai sopimatonta. Ennakkosensuurin sijasta tuomiokapitulin tulisi välttää ilmaisuvapauden rajoittamista, sillä tulos on arvioitavissa sopivaksi tai sopimattomaksi vasta valmistumisen ja julkistamisen yhteydessä.

10.6.2010 annettu kurinpitorangaistus ”sopimattomasta ja loukkaavasta kielenkäytöstä” on ollut erittelemätön, tiedoiltaan erheellinen: siinä tuomiokapituli perusteli, että Molari on sopimattomasti arvostellut Pro Karelia –järjestöä, vaikka tämä on laillinen organisaatio Suomessa. Tuomiokapitulin mukaan Pro Karelia olisi epäpoliittinen kansanliike, joten sitä ei saisi arvostella. Tuomiokapitulilla ei ole luonnollisesti toimintavaltaa perustuslaillisten poliittisten ja ilmaisuvapauteen liittyvien oikeuksien rajoittamiseksi, minkä vuoksi tuomiokapitulin määräämää kurinpitorangaistusta ei ole ollut syytä mitenkään ottaa Suomen kansalaisena huomioon.

Tuomiokapituli leimaa syyttömän syylliseksi

Tuomiokapituli viittaa Jukka Mallisen 3.4.2011 saamaan tappouhkaukseen, josta Mallinen on tehnyt rikosilmoituksen. Erikoista on, että tuomiokapituli käsittelee tuota tappouhkausta kantelujeni yhteydessä, sillä se on asiaan kuulumaton seikka, kun kyse on kirkkoherran virkasuhteen hoitoon liittyvästä oikeudenkäytöstä. Sama tappouhkaus on tiettävästi tullut myös eräille muillekin henkilöille. Tuomiokapituli esittää nyt epätotuudenmukaisen väittämän tai vihjauksen ja kirkkoherra Molarin leimaamisen tavalla, joka on saattanut minut nyt huonoon valoon, vaikka minulla ei ole mitään osaa väitetyn tappouhkauksen lähettämisessä tai kirjoittamisessa tms. Menettelyllään tuomiokapituli niputtaa irrallisia asioita yhteen ja leimaa minut epätotuudenmukaisten vihjausten avulla epäasiallisella tavalla. Olen toistuvasti korostanut, että tappouhkausten tekijät tulee saattaa vastuuseen rikoksesta: olen itsekin saanut näitä tappouhkauksia, mutta en niputa niitä vihjauksen tavoin ikään kuin piispa tai lainoppinut asessori olisi niitä lähettänyt. Kokonaisuutena tuomiokapitulin menettely on loukkaava, sopimaton ja ahdistusta tuottava.

Jukka Mallinen ja Ville Ropponen ovat pyytäneet, että heidän kantelunsa käsiteltäisiin erillään Kavkaz Centeriin kohdistuneista valituksista. Tämän seikan määrittäminen ”erilliseksi” on käsitteellisesti erikoista, koska kyse on ollut koko ajan kiistassa siitä, missä määrin Finrosforumin aktivisteina Mallinen ja Ropponen ovat antaneet tukensa Kavkaz Centerin toiminnalle.

Tuomiokapituli spekuloi Jukka Mallisen tekemällä rikosilmoituksella, jonka poliisi otti tutkittavaksi ystävällisesti ja asiallisesti. Kun poliisi aloittaa tutkimuksen, tällöin asiapaperit viedään syyttäjälle, mitä kutsutaan syyteharkinnaksi. Sitä vastoin tuomiokapitulin menettely ei ole enää asiallista, jossa syytöntä henkilöä vihjataan ikään kuin syylliseksi laillisen viranomaisen luonnollisen menettelyn avulla. Onhan aivan mahdollista, että oikeusvandalismin tavalla ihmiset tehtailevat vastustajistaan rikosilmoituksia, leimaavat häntä etukäteen rikolliseksi ja tämän jälkeen tuomiokapituli pidättää virkaan liittyvistä oikeuksista tuon informaatiosodan seurauksena, vaikka henkilö ei ole mitenkään syyllistynyt mihinkään. Esimerkiksi tuomiokapitulin ja Jukka Mallisen väite kunniaa loukkaavasta homoseksuaalisuusväitteestä on mauton esimerkki vääristelystä, koska Jukka Mallisen vertaaminen Sokrateen kanssa ei voi sisältää mitään homoseksuaalisuusväitettä, sillä Sokrates on ollut antiikissa nimenomaisesti mitä tunnetuin filosofi, joka on nimenomaisesti kieltäytynyt kaikista homosuhteista. En ole itse käyttänyt myöskään mitään seksiin tai homoseksiin liittyvää sanaa tai ilmaisua.

Vähemmistövaltuutetun jättämä tutkintapyyntö on kieltämättä merkillisesti valtuutetun toimesta yhteistyössä Finrosforumin kanssa uutisoitu ikään kuin Molari olisi syyllistynyt johonkin väitettyyn kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Itse teksteissä ei ole kuitenkaan mitään kiihottamista kansanryhmää vastaan, vaan ainoastaan poliittista arviointia Pohjois-Kaukasian rauhattomuuden inhimillisestä ja yhteiskunnallisesta tragediasta, josta seurauksia on myös Suomessa. Tuon arvioinnin yhteydessä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomeen on saapunut laittomissa aseellisissa ryhmissä taistelleita henkilöitä, Al-Qaida-yhteyksistä tunnetun IHH-rahoituskanavan palveluksessa toimineita henkilöitä, mutta nämä arviot ovat perustuneet sekä suomalaisten lainvalvontaviranomaisten esitutkintapöytäkirjoihin että länsimaisten tiedustelupalveluiden julkisiin raportteihin. Kun toisaalla olen blogissani kirjoittanut valtaosin myönteisesti Pohjois-Kaukasian kansoista, sijoittanut useita linkkejä näiden ihmisten sivustoille, nämä ovat kirjoittaneet useita kauniita artikkeleita minusta ja toimin Suomi-Kaukasia –ystävyysseuran sihteerinä, niin väite kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on poliittisen informaatiosodan muoto, jota tuomiokapitulin ei tulisi ottaa totuuden valmiina kuvauksena. Kapituli olisi voinut punnita tosiasiatietoja monipuolisen aineiston valossa, mutta tätä kapituli ei ole nimenomaisesti tahtonut tehdä.

Tuomiokapituli leimaa perusteettomasti papin uhkailevaksi ja vihamieliseksi

Tuomiokapituli tahtoo peittää poliittisia vapauksia rajoittavaa agendaansa loppuargumentillaan: ”Molari on kuitenkin jatkanut menettelyään, yrittänyt kääntää sopimattoman käytöksen tutkimisen poliittiseksi kysymykseksi ja käyttänyt tuomiokapitulillekin antamissaan vastineissa entisenlaista uhkailevaa, vihjailevaa ja vihamielistä ilmaisua”.

Tuomiokapitulin argumentti on erityislaatuinen useasti syystä. Ensinnäkin siinä kiistetään ne ilmeiset lauseet, joita esimerkiksi tutkinta-asiamies Jorma Back lausui kasvotusten Kavkaz Centerin puolustukseksi ikään kuin kyse olisi ”Pohjois-Kaukasian kansojen vuosisatoja kestäneen sorron ilmauksesta”. Tuomiokapituli on itse pöytäkirjoissaan myös puolustanut Kavkaz Centerin olemassaoloa, mitä on pidettävä nimenomaisesti tuomiokapitulin poliittisena toimena. Tuomiokapitulin asessori on itse suoranaisesti ilmoittanut Naantalissa käydyssä keskustelussa, että Venäjällä ei ole ilmaisuvapautta, ei toimittajien vapauksia, toimittajia tapetaan, Bäckmanin seurassa ei olisi sopiva liikkua yms. Myös tässä edellä mainitut esimerkit paljastavat tuomiokapitulin poliittisen agendan, jota nyt julkisen kohun tähden halutaan häivyttää piiloon.

Tuomiokapituli ei myöskään ilmaise eritellysti, vaan jatkaa vihjailevaa leimaamista, kun väittää, että olisin käyttänyt ”tuomiokapitulillekin antamissa vastineissa entisenlaista uhkailevaa, vihjailevaa ja vihamielistä ilmaisua”. Tällaisten loukkaavien ilmaisujen jälkeen tuomiokapitulin VELVOLLISUUTENA olisi osoittaa, missä on nämä uhkaukset, vihjaukset ja vihamieliset ilmaukset. Nyt on käynyt juuri päinvastoin: tuomiokapituli harjoittaa vihjailevaa leimaamista yleistävillä epämääräisillä väitteillään, joita se ei edes yritä todistaa esimerkkien avulla todeksi. Tuomiokapituli näyttää omaksuneen käsityksekseen, että poliittisen vastustuksen esittäminen tai oikeudellisen prosessin mahdollisuus olisi ”vihamielistä” tai ”uhkailevaa” toimintaa, mutta tuollainen tulkinta on vähintäänkin kyseenalaista oikeusvaltiossa ja demokratiassa.

Se, että ihan mihin tahansa käsitykseen en asianomaisena ja kantelutulvan uhrina alistu hiljaa, vaan puolustan oikeuksiani ja argumentoin näkemysteni puolesta, tätä ei tulisi pitää ”vihamielisenä uhkailuna”, mutta sitä vastoin tällaisten oikeuksien puolustamisen ja argumentoinnin kieltämistä on pidettävä sopimattomana puuttumisena perustuslaillisiin oikeuksiini.





- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Молари, Юха — Википедия