lauantai 21. toukokuuta 2011

Cosmos fair play

Tulin äskettäin Espoon Tuomarilan jalkapallohallista. Siellä oli pienimuotoinen Cosmos-jalkapalloturnaus. Joukkueiden pelaajat olivat hyvin kansainvälisiä. Suomessa toimiva venäjänkielinen jalkapallojoukkue Spartak oli mukana kahdella poikajoukkueella.

Mukana oli myös tummien poikien joukkueita. Turnauksen lähtökohta oli reilu peli (fair play). Tämän tervehenkisen lähtökohdan toivottiin vaikuttavan myös yleiseen elämänasenteeseen.

Urheilussa kansallisuudet ylittävä ja erot sovittava ystävyys ei ole useinkaan toteutunut käytännössä. Kotiseuturakkaus, kansallistunne ja patrioottisuus eivät ole paheita, kun niitä ei käytetään alistamisen ja vihan välineinä. Innostuminen ja urheilullinen aggressiivisuus kuuluvat peliin. Suomalaiset saavat iloita Suomen jääkiekkojoukkueen voitosta ja heiluttaa Suomen lippua.

Jääkiekkofinaalin aikana poikani saapui kysymään, tahtoisiko isä Ruotsin vai Suomen voittavan. Vastasin, että on liki yhdentekevää kumpi voittaa, mutta toki suomalaisena olisi kiva nähdä Suomen joukkueen voittajana. Poika meni nukkumaan, kun asia ei ollut niin merkityksellinen. Seuraavana päivänä koulun jälkeen hän tuli tohkeissaan ja tahtoi mennä Helsingin kauppatorille voitonjuhliin. Toki osasin odottaa tungosta, mutta piti tarjota pojalle mahdollisuus nähdä tämä erikoinen kokemus. Pienen seurannan jälkeen lähdimme pois tungoksesta: kokemus oli nähdä suuri juhla.

Kotiseuturakkaus, kansallistunne ja patrioottisuus voivat olla terveitä tunteita yhteenkuulumisesta, vaikka itselleni ei jääkiekkojoukkueen kulta sanottavasti merkitse juhlaa. Oman jalkapallojoukkueen voitto saa tuottaa myös juhlan tunteen. Voitto ei saa kuljettaa mukanansa jonkinlaista kansallissosialistista, natsistista tai arjalaista asennoitumista muita ryhmiä vastaan. Kansallisia juhlia käytetään myös oman ylimielisyyden henkiseksi perustaksi. Tämän päivän Cosmos-turnaus oli lähtökohtaisesti toisenlaisen ideologian varassa: eri kansallisuudet saivat kohdata toisensa jalkapallokentällä, mutta tarkoituksena oli kohtaaminen ja kamppailu reilun pelin hengessä. Keskustelin ottelun aikana eräiden vanhempien kanssa myös Suomessa kohdattavasta de-russofikaatiosta (venäläisyyden riistäminen pois ihmiseltä). Ongelmaa ei voi vähätellä.

Uskonnollisten johtajien tehtävänä tulisi olla hyvin sama kuin jalkapalloturnauksen järjestäjillä ja joukkuejohtajilla: vahingoittavan omahyväisen ylimielisyyden ja väärämielisten yhteentörmäysten välttäminen. Tämä ihanne ei ole valitettavasti toteutunut uskontojen areenalla, jos ei toki täydellisesti jalkapalloareenoillakaan. Suomessa uskonnonopiskelijat jaetaan eri ryhmiin uskontokuntien mukaan ja tuon käytännön avulla opetetaan joukko-oppia: sinä kuulut tähän joukkoon, tuo kuuluu toiseen joukkoon. Suomen evankelisluterilainen kirkko toimittaa yhä arveluttavia nationalistisia seremonioita kaatuneiden muistopäivänä sankarihaudoilla ja toistaa vanhentuneita valheita suomalaisten sankariteoista uskonnon, kodin ja isänmaan puolustajina. Venäjällä kansa on uskovaisempaa kuin Suomessa. Suomessa sukupuolineutraalit liitot rikkovat kodin järjestyksen yhä luvallisemmin. Isänmaa on myyty jo kauan sitten pörssiin ja EU:lle.

Moskovassa 13.4.2010 hengelliset johtajat ja papisto saivat tärkeän kutsun wahhabilaisen ekstrimismin ja yhteentörmäysten torjumiseksi. Ymmärtääkseni tällä hetkellä tuota tehtävää varten on perustettu jopa aivan arvovaltainen yhteistyöelin Venäjällä. Moskovassa korostettiin entistä systemaattisempia toimia, joihin hengellisten johtajien, papiston ja kansalaisjärjestöjen aktivistien tulisi ryhtyä, jotta ihmisryhmien tietoisuus kasvaisi. Alttiit nuoret ihmiset tarvitsevat suojelua ja tervettä ohjausta, jotta he eivät lähtisi ideologisten ääriryhmien toimintaan. Tänään Cosmos-jalkapalloturnauksessa tuli mieleen, että uskonnot pitäisi saattaa yhteiselle areenalle, jotta yhdessä ilmaistaan vaatimus reilun pelin hyväksi ääri-ilmiöitä vastaan. Ääri-ilmiöt joutuvat tällöin hylätyksi sen jälkeen, kun he ovat itse julistaneet muut luopioiksi tai vääräuskoisiksi. Ekstrimismi ei ansaitse osakseen suvaitsevaisuutta. Reilun pelin jalkapallo-otteluissakaan ei suvaittaisi pelaajia, jotka tahallisesti potkivat ensisijaisesti vastapuolen reisiluita murskaksi. Suomessa uskonnollinen vihapropaganda on yhä sallittua, jos tämä vihapropaganda kohdistuu Moskovan ortodoksista kirkkoa ja sen uskovaisia tai vieraan maan alueella eläviä muslimeita vastaan. Uudessa muuttuneessa maailmassamme reilu peli tulisi toteutua kuitenkin myös yli valtakunnan rajojen.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)