keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Elävänä haudattu


Kuva: Juha Molari ei halua olla elävänä haudattu

Maaliskuussa tänä vuonna illansuussa minulle sattui hyvin totunnainen tapaus. Olin kävellyt koko päivän hautausmaan ja kappelin väliä. Hautausmaat – Ramskulla ja Pohjan kirkon hautausmaa – olivat täydellisen siistissä kunnossa – niin kuin venäläisen turistin silmin koko Suomi näyttää siistiltä. Kaikki on hyvässä järjestyksessä. Hautakivet olivat suorassa. Nurmikot ja istutukset olivat siistit. Venäläiset ystävät ovat kertoneet, että he tykkäävät satunnaisesti kävellä Suomessa hautausmailla: ne ovat rauhallisia ja siistejä. Suomessa on hyvä viettää viikonloppu ja levätä hiljaisuudessa. Kaikki on niin hiljaa, kaunista ja pysähtynyttä.

Vainajat olivat hiljaa multien alla. Marsalkan äiti oli haudassaan aivan hiljaa. Niin myös jalosukuisten Julinien vainajat. Jo aamusta alkaen tunsin heikkoutta. Illansuussa tilani yhä vain paheni hautausmaalla. Olin tullut panneeksi merkille, että elävänä haudattuna on todella ahdasta ajatellakin. Auringonlaskun pieni säde puhalsi kuitenkin hautausmaalle tuulahduksen. Totunnaisuus järkyttyi pienen säteen ansiosta. Muistoistani löysin yhä kauniin kaipuun: rakastan Pietaria, kaipaan Pietariin. Elämän tuntee siitä, kun syntyy uusia mielipiteitä, herää uusia ajatuksia. Elämä on ihmeellistä, mitä kaipuuta yksi ainoa auringonlaskun säde voikaan tehdä ihmissydämelle, jo lähes elävänä haudatulle pienelle sydämelle!

Alinomaa palautuu kohtalokkaasti mieleen nämä pappisvuosieni viimeiset raskaat vuodet. Tahtoisin kirjoittaa muistiin kaiken, sillä jollen olisi keksinyt itselleni blogia ajanvietteeksi, luulen, että olisin jo kuollut ikävään. Kaikki entiset hyökkäykset Venäjän puolustajaksi leimattua pappia vastaan liikuttavat yhä mieltäni, niin että suorastaan tekee kipeätä, tunnen yhä vieläkin tuskaa. Ymmärrän vastakohtaisesti, että kipu kertoo minun yhä kaipaavan elämää. En ole sittenkään syntynyt täällä hautausmaalla elävänä haudattavaksi, vaan hyvin paljon kauniimpaa elämää varten. Kaikki näyttivät joutuneen aivan tolaltaan, kaikki toistelivat juoruja minua vastaan ja ottivat osaa panetteluun, puistelivat päätään ja langettivat ehdottoman tuomionsa. Ikään kuin tuulen väre tai auringon pieni säde olisi herättänyt eloon myös ison joukon vainajien haamuja. Kaikki epäilykset ja kaikki kiusalliset kysymykset olivat alkaneet ahdistella vainajien henkiä. He kävivät aina erikoisen hermostuneiksi ja vaikutuksille epäluuloisiksi, kun kuulivat sanan ”Venäjä” tai ”Safka”. Tuon epäluuloisuuden olin tuntenut aivan samanlaisena loukkauksena, kuin jos minua olisi sylkäistä vastoin kasvoa. Karkean ylimielinen ja muodollinen keskustelutyyli oli sekin ärsyttänyt pientä kyläpappia. Tuomiokapituli antoi tuomionsa, että olen liian tulinen, maailmassa on asiat hoidettava aivan toisella tapaa. Tuomiokapitulin ruhtinaat huomauttivat täysin rauhallisesti vastaukseksi. Olin vihastunut näiden kirkkoruhtinaallisten seurapiiri-ihmisten typeriä manöövereitä ja olin jo aikoja sitten yrittänyt virvoittaa itseni henkiin. Hyvin hoidetut hautausmaat ovat uskotut Suomessa kirkon tehtäväksi.

Kuljin tapahtuneiden jälkeen surullisena rautatieasemalle. Kuljin miettien, koetin ymmärtää, mutta jouduin vain sitäkin enemmän ymmälle. Hautausmaa tuntui elämän kohtaloksi niin kauhealta, niin mahdottomalta. Olin hetken kuluttua Pietarissa voitonpäivänä. Aurinko paistoi täydellä loistollaan. Ihmisten liike täytti tilan. Elämä tuntui kaikkialla. Ihmiset onnittelivat toisiaansa: Hyvää voitonpäivää!






- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)