tiistai 3. toukokuuta 2011

Lasten arvo Raamatussa - ja arvottomuus antiikin pakanuudessa ja pohjoismaisessa käytännössä



Lasten arvo Raamatussa
ja arvottomuus antiikin pakanuudessa ja pohjoismaisessa käytännössä

Juha Molari 2011

Esitetään 7.5.2011. Lapsen oikeudet Suomessa, III venäläis-suomalainen konferenssi. Lauantaina 7. toukokuuta 2011, klo. 14:00–16:30. Helsinki, Hotelli Seurahuone, Englantilainen kabinetti.



________________________________________


Antiikin aikana mahdollisuudet syntyvyyden säännöstelyyn olivat rajoitetut. Pakanuuden jaloimmissa piireissäkin ei-toivottu vastasyntynyt jätettiin heitteille ja ruokkimatta. Suuret pakanafilosofit opettivat velvoittavasti lasten oikeuksia vastaan, valtion kaikkivaltiuden puolesta, vanhempien tunnesiteitä vastaan.

Raamatun kirjoitukset syntyivät tuossa kauheassa tilanteessa, niin syntyi myös juutalainen ja kristillinen opetusperinne, joka uudisti eurooppalaista ihmis- ja perhekäsitystä vuosisatojen ajaksi, kunnes taas uudestaan yhtä hyvin perhe kuin myös lapsuus ovat joutuneet uhatuksi.

2000-luvun Suomessa on ollut nähtävissä, että lapsista on tullut taas valtiollista kauppatavaraa vahtikoirien valvonnassa. Kukaan suomalainen pappi ei lausunut mitään puolustuspuhetta Rimma ja Anton Salosen kristillisen ortodoksisen uskon hyväksi, vaikka julkinen pakanallinen panettelu oli valtaisaa, ikään kuin ”venäläinen uskonlahko” uhkaisi ilmeisemmin suomalaista aitoa pakanuutta, jossa ei rukoilla, jossa ei ristiä kanneta. Lähes jo entisenä luterilaisena pappina kysyn, miten tässä on näin käynyt. Eivätkö papit ole lukeneet lainkaan dogmihistoriaansa ja kirkkohistoriaansa, kun he sallivat täydellisesti vaieten, vaikka hyökkäys oli hurja ortodoksista uskoa vastaan. Miksi edes vähemmistövaltuutettu ei reagoinut ortodoksista uskoa leimaavaan kirjoitteluun? Olen itse dokumentoinut tuon kirjoittelun hyvin seikkaperäisesti blogissani 14. kesäkuuta 2010? ("Venäläinen uskonlahko" suomalaisten toimittajien vihapropagandan käsitteenä) Minä kommentoin siinä vaiheessa jotakin vähän asian johdosta pappina – enää kauan minun ei tarvitse kommentoida pappina, sillä kohta olen entinen pappi. Suomessa papin velvollisuuksiin ja oikeuksiin ei kuulu venäläisten äitien ja lasten oikeuksista puhuminen, vaikka olisi kyse oikeudesta kristilliseen uskoon.

Kuva: Iltalehden propagandaa ortodoksista uskoa vastaan (4.4.2008)


1. Kreikkalais-roomalainen pakanuus

1980-luvulla osallistuin keskusteluun lapsen hylkäämisestä antiikissa. Lainaan nyt kursorisesti vanhaa esitelmää, jonka laati Erkki Koskenniemi, sittemmin hänestä tuli filosofian lisensiaatti ja teologian tohtori. Kävin silloin keskustelua ”Ekin” kanssa, kun hän laati esitelmäänsä. Täydennän Koskenniemen kuvausta muutamalla muullakin esimerkillä. Näitä vauhdikkaita ja vaikuttavia esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Nämä täydennykset ovat vuonna 1995 kirjoittamastani kirjasta. Lisäksi hiukan täydennän silloisia kuvauksia suorilla sitaateilla Raamatusta.

Hellenistisen kauden ja keisariajan pakanalliset lähteet ovat runoudesta ja draamasta, eri kirjailijoiden yksittäisistä lausunnoista ja papyruksista. Nämä kaikki pakanoiden tekstit puhuvat niin terveiden kuin erityisesti vammaisten lasten hylkäämisestä. Komedioiden mukaan erityisesti tyttölasten ankea osa oli joutua tunkiolle.

Kolmannella vuosisadalla eKr. hellenistirunoilija ja epigrammisti, Ateenassa filosofiaa opiskellut Poseidippos (frg. 11) lausuu: "Köyhäkin elättää pojan, mutta rikaskin hylkää tytön" . Tämä ei ollut mikään moraalisesti paheksuva lausahdus, vaan elämisen periaate.

Läänin maistraatin johtajan upporikas poika, latinalaisen retoriikan kuuluisa opettaja, keskiplatoninen filosofi Apuleius kirjoitti 100-luvun jälkimmäisellä puoliskolla jKr. teoksessaan Metamorphoses, joka tunnetaan myös nimellä Kultainen aasi,
"Hänellä oli aviomies, jonka isä matkoille lähtiessään antoi määräyksen vaimolleen ... että jos hän synnyttäisi heikompaa sukupuolta olevan, hänet tulisi välittömästi tappaa" (Apul.Metam. 10,23).

Pakanuudessa pidettiin sopivana hylätä lapset: tämä kauhea ilmiö oli yhteinen yhteiskunnan eri kerroksissa. Keisari Augustus määräsi tyttärentyttärelleen Julialle, että tämä ei saa elättää aviottoman syntynyttä poikaansa.

Roomalainen historioitsija, keisari Augustuksen sisäpiiriin kuulunut Titus Livus kirjoittaa yhdenmukaisesti Augustuksen laajamittaisen valtiollisen propagandaohjelman kanssa, jonka tarkoituksena oli Rooman menneisyyden ihailu, että Frusinossa oli syntynyt isokokoinen lapsi. Merkkien selittäjät sanoivat lasta rumaksi ja kauheaksi enteeksi. Niin lapsi piti viedä pois Rooman alueelta, hukutettava syvään veteen. Nämä valtiolliset propagandaohjelmat tahtoivat kasvattaa vanhempia ja viranomaisia tunteettomuuteen, kun lapsia hylätään rodullisen jalostuksen tavoitteita varten.

Yhä edelleen suuresti arvostettu filosofi, humanismin isäksi kutsuttu Lucius Annaesus Seneca, roomalainen valtiomies, kirjailija, stoalainen filosofi, keisari Neron ministeri, kirjoitti teoksessaan De ira (1,15) – siis teoksessa ”Suuttumuksesta”, että viha ei saa vallita ihmistä, vaikka tämä käyttäisi voimakeinoja lastansa vastaan: kyse on yhteiskunnallisen harmonian hyväksi hoitotyöstä, ei suinkaan vihasta, kun heikot ja epämuodostuneet lapset kuristetaan ja hukutetaan. ”Ei kai kukaan vihaa jäseniään, vaikka joutuisi leikkaamaan ne pois? Ei silloin ole kyse vihasta, vaan hoidosta, tosin rajusta. Nujerramme räkyttävän ja purevan koiran, tapamme sonnin, joka ei pysy järjestyksessä, ja pistämme hengiltä ne lauman eläimet, jotka muuten raatelisivat muita. Hirveältä näyttävät eläinten jälkeläiset kuristamme ja hukutamme lapsetkin, jos ne ovat syntyneet heikkoina ja epämuodostuneina. Ei silloin ole kyse vihasta, vaan järjestä, joka ohjaa erottamaan hyödyttömät olennot terveistä."

Platon ja Aristoteles pitävät lasten heitteille jättämistä luonnollisena. Erityisesti vammaisten lasten hylkääminen olisi Platonin mukaan ihannevaltiossa jopa velvollisuus (Plat. rep. 460 A). Platonin mukaan lapset piti ylipäätänsä ottaa pois vanhemmilta, jotta lapsille ja vanhemmille ei syntyisi tunnesiteitä: valtion piti kasvattaa lapset erillislaitoksissa.

2. Juutalaiset

Tapa hylätä lapset oli israelilaisille tuttu naapurikansojen parista. 100 vuotta ennen Kristusta syntynyt juutalainen Viisauden kirja selittää, että lasten kovien kohtaloiden tähden Jumala rankaisi kanaanilaisia ja antoi maan israelilaisille.
"Sillä pyhän maasi entisiä asukkaita sinä vihasit, noita säälittömiä lastensa surmaajia. - - - . Ja vanhemmat, jotka surmasivat avuttomat lapsensa, sinä tahdoit hävittää meidän isiemme kätten kautta, että maa, joka oli sinulle rakkain, saisi Jumalan lapsista arvollisen väestön." (Viis 11:23–12:6; ks. myös 14:23).

Juutalaisuuden perusvakaumus syntyi Raamatun luomiskertomuksesta, jonka mukaan Jumala rinnastaa vanhemmille syntyvät lapset Jumalan siunaukseen. Lapsissa on kyse Jumalan siunauksesta äidille ja isälle. Tämä juutalainen arvomaailma siirtyi kristinuskoon. Psalmi 127:3 kutsuu lasta Herra Jumalan perinnöksi. Raamatun käsky kunnioita isääsi ja äitiäsi (5 Moos. 20:12), sitoo lapset ja vanhemmat toisiinsa. Lisäksi tämä käsky lupaa hyväksi seuraukseksi em. kunnioituksesta koko kansakuntaan siunauksen.

3. Kristityt

Kristinusko muutti Euroopan tavat: lapsista tuli ihmisiä, Jumalan luomia ihmisiä, Jumalan kuvia, lapset olivat Jumalan siunaus isälle ja äidille. Matteuksen evankeliumin 18 luvun alussa on mitä kovin ja arvovaltaisin opetus:

1 Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
2 Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen 3 ja sanoi:
"Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. 4 Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. 5 Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. 6 Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen
.

Tässä evankeliumin kohdassa Jeesus ei sijoita lasta sekundääriseksi, ei edes vanhempien suhteen ja vielä vähemmän valtiolliseksi kauppatavaraksi, vaan lapsi on jopa taivaallisessa erityisessä suojeluksessa. Samat sanat on kirjoitettu Luukkaan evankeliumin 17 luvussa varottavaksi esimerkiksi lopunajallisesta – maailman loppua edeltävästä turmiollisesta viettelyksestä. Nämä sanathan on tylysti unohdettu 2000-luvun Suomen molemmissa kansankirkoissa, kun olisi pitänyt sanoa jotakin merkittävää tunnetussa propagandasodassa, jossa ortodoksista kirkkoa leimattiin uskonlahkoksi. Tarvitaanko sellaisia katedraaleja, joissa ei uskalleta sanoa lasten uskon puolesta? Eivätkö sellaiset katedraalit sopisi murtua kiviraunioiksi ja upottaa kivet meren syvyyksiin?

Kaikki merkittävät kristilliset apologeetat (Justinus Marttyyri, Athenagoras, Tertullianus ja Lactantius) puhuvat laajasti lasten hylkäämisestä ja tuomitsevat hylkäämisen ehdottomasti. 300-luvun alussa kirjoittanut kristitty kirjailija Lactantius kirjoittaa pakanuudessa harjoitetusta lapsen kovasta kohtelusta ja kovuuden sopimattomuudesta kristitylle:
"Aivan varmasti on jumalaton se, joka jättää kaiken toisten ihmisten sääliväisyyden varaan. Vaikka sellaiselle kävisikin tahtonsa mukaisesti eli että joku toinen elättää hänen lapsensa, hän varmaan saattaa oman verenperintönsä vietäväksi joko orjuuteen tai ilotaloon. Kuka ei ymmärrä ja kuka ei tiedä, mitä erehdys voi aiheuttaa ja usein aiheuttaakin molemmille sukupuolille? Sen tekee selväksi jo Oidipuksen kohtalo, joka kietoi hänet kaksinkertaiseen rikokseen. On siis yhtä kauhean väärin hylätä lapsensa kuin tappaa se. Mutta nämä murhamiehet valittavat rahapulaansa ja sanovat tekosyyksi sen, etteivät he kykene elättämään useampia lapsia. Ikään kuin rahavarat olisivat niiden haltijoiden hallussa ja niin kuin Jumala ei joka päivä tekisi rikkaista köyhiä ja köyhistä rikkaita! Jos siis joku ei köyhyytensä takia kykene elättämään lapsia, on parempi että hän jättää kokonaan vaimonsa luokse menemisen kuin se, että hän rikollisin käsin tuhoaa Jumalan työn. " (Lact. Divinae Institutiones [jumalallinen uskonoppi]. 6,20).

Lapsuutta ei saanut tuhota, vaan lapsuus ja vanhemmuus kuuluivat Jumalan luomaan pyhään tahtoon, luomisjärjestyksessä kirjoitettuun Jumalan siunaukseen.

4. Elämmekö murrosaikaa: lapset pois vanhemmilta valtiollisille vahtikoirille?

Vasta viime vuosikymmeninä eurooppalainen tapakulttuuri ja arvostukset ovat muuttuneet. Elämme murrosaikaa, jossa avioliitoista tehdään sukupuolineutraaleja, vanhemmuus ja lapsuus irrotetaan toisistaan.

Vuonna 1995 kirjoitin kirjan kahden muun henkilön kanssa: ”Syntyjä syviä”. Esittelin teoksessa myös Platonin Valtio-teoksen ratkaisun lähinnä teoksen viidennen kirjan avulla. Platon haluaa hillitä heteroseksuaalisten halujen esiintymistä.

Ihannevaltiossa on spartalaisia piirteitä. Ihannevaltion vartijat ovat valtion vahtikoiria. Vahtikoirissa ei ole naaraita eikä koiraita, naista ei eroteta miehestä. Ihannevaltiossa naiset asuvat omissa yhteisöissään, miehet omissaan: lempi toteutuu homoseksuaalisuutena. Lempeä käytetään valtiollisesti apukeinona kauniiden ja jalojen jälkeläisten saamiseksi. Siksi ihannevaltion tehtävänä on järjestää avioliiton, joissa parhaat miehet yhtyvät parhaisiin naisiin. Lapset kasvatetaan kuitenkin valtiollisesti, jotta vanhemmat eivät tunnistaisi omia lapsiaan. Platonin valtio-ihanne on totalitaristinen: yksilö on valtiota varten, lapset syntyvät valtiota varten. Valtio ohjaa ja määrittää ihmisen hyveellisen elämän.

Juutalaisen ja kristillisen kulttuuriperinteen rappeutumisen kanssa on samanaikaisesti erityisesti lähimmän parin vuosikymmenen aikana syntynyt pohjoismaiseen käytäntöön eräänlainen platonistinen totalitaristinen vakaumus, vahtikoirat ovat saaneet institutionaalisen aseman lasten riistämiseksi irti vanhempien uskosta, kielestä ja kulttuurista. Minun mielestäni lasten oikeuksien loukkaaminen on mitä suurimmassa määrin fasismia - ihmisen vihaamista julmassa muodossa. Platonin Valtio-teosta on pidetty klassisena perusteoksena fasistiselle totalitarismille. Uudessa fasismissamme valtiolliset vahtikoirat ovat tarttuneet lasten oikeuksiin sellaisella julmuudella, että ilmiön kutsuminen fasismiksi on täysin perusteltua niin aatehistoriallisista kuin eettisistä syistä.



- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook, but in this moment my Facebook is not in use!

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)