tiistai 24. toukokuuta 2011

Slaavilaisen kirjallisuuden ja kulttuurin päivän lämmin sydän ortodoksisessa uskossa



Venäjän presidentti Dmitri Medvedev saapui tänään onnittelemaan Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirilliä nimipäivän johdosta. ”Haluan henkilökohtaisesti osoittaa teille kunnioitusta ja toivottaa hyvää nimipäivää, mikä on sama päivä kuin slaavilaisen kirjallisuuden ja kulttuurin päivä (День славянской культуры и письменности). Tämä on mielestäni hyvä merkki siitä, mikä on Venäjän ortodoksisen kirkon merkitys moraalisille periaatteillemme ja maamme elämän harmonisuudelle, vapaudelle ja vauraudelle”. Medvedev luovutti patriarkalle kimpun valkoisia ruusuja. Patriarkka kiitti lämpimästi onnitteluista ja kertoi päivän olevan merkittävä myös hänelle itselleen.

Juhlapäivän historia ja tarkoituspäivä on lähtökohdiltaan hyvin antifasistinen: siinä annetaan oikeus iloita kielestä ja kulttuurista. Juuri natsimoodissa toimivat tahot Baltian alueella ja Skandinaviassa tahtovat toimittaa kulttuurisen kansanmurhan. Tänään slaavilaisen kielen ja kulttuurin juhlapäivänä Rimma Salonen sai kokea karusti ylimielisen ja vihamielisen asenteen poikansa koululla. Fasistit osoittavat omilla vihatoimillaan selvästi, että slaavilaisen kielen ja kulttuurin kunnioittaminen on antifasistista toimintaa aivan parhaalla tavalla, koska muussa tapauksessahan fasistit eivät niin voimakkaasti hyökkäisi erityisesti venäjänkielisten oikeuksia vastaan.

Tänä päivänä Moskovan pormestari Sergei Sobjanin (Сергей Собянин) osallistui Slaavilaisen kirjallisuuden ja kulttuurin juhlapäivän avajaisiin Moskovassa . Tilaisuuteen osallistui myös patriarkka Kirill, Venäjän presidentin administraatiosta Sergei Naryshkin, varapääministeri Alexander Zhukov ja kulttuuriministeri Alexander Avdeev. Pormestari korosti, että Moskovassa koulutus ja kulttuuri ovat edelleen etusijalla. Tämä hieno tulos voidaan tiivistää myös toteamukseen, että Moskovaa voidaan siis pitää antifasismin keskuksena tämän hetken maailmassa.

Ortodoksisen uskon lämmin sydän

Juhlallisuudet auttoivat ymmärtää, miten oikeassa Mitro Repo oli Uspenskin katedraalissa 15. marraskuuta 2006, kun haastattelin häntä. Siinä vaiheessa Mitro Repo oli ortodoksisen kirkon isä – pappi – ja minäkin olin vielä pappisviran hoidossa. Nyt kumpikaan ei ole kirkollisten hallintoviranomaisten pakkotoimien tähden pappisviranhoidossa. Mitro Revon mukaan ortodoksiseen kulttuuriin kuuluu slaavilaisuutta ja venäläisyyttä. Repo muistutti, että venäläisen sielunmaisemaa on vaikea hahmotella ilman slaavilaisuutta ja ortodoksisuutta. “Muinaiskirkkoslaavi on myös Euroopan neljäs pyhä kieli heprean, kreikan ja latinan ohessa”. Moni supisuomalainen mies on löytänyt uusvenäläisen naisen kautta ortodoksisuuden ja slaavilaisuuden. Ortodoksisuus ei ole irtaantumista eurooppalaisuudesta: suomalaiset olivat jopa eurooppalaisempia kauan sitten, kun yhteys oli kiinteä Pietariin. Jaksan yhä rukoilla Mitro Revon puolesta, että hän selviäisi niin jalosti kuin Daavid selvisi leijonien luolassa, sillä Mitro Repo työskentelee tällä hetkellä Venäjää vihaavassa, slaavilaista ja ortodoksista uskoa ja kulttuuria vastaan hyökkäävässä vihakeskuksessa Euroopan parlamentissa.

Suomalaisia venäläisen kirjallisuuden ja venäläisyyden "loistavia" asiantuntijoita sopii ihmetellä heti siinä vaiheessa, kun nämä asettuvat ankaran vihaisiksi Moskovan ortodoksista kirkkoa vastaan. Jukka Mallinen on jopa kannellut menestyksellisesti Espoon evankelisluterilaisen kirkon tuomiokapitulille, jotta luterilainen kirkkoherra ei saisi lukea vapaa-aikanaan ortodoksipapin Nikolai Pogrebnjakin (Николай Погребняк) kirjaa Победившие зло добром (”Pahan voittaminen hyvällä”). Luterilainen pappi syyllistyisi ”papinlupausten rikkomiseen” teosta lukiessaan. Mallisen mukaan olisin ”rikkonut papinlupausta saarnata Suomen kirkon uskoa puhtaana”. Luterilainen usko tarkoittaa hänen mukaansa luterilaista ”talonpoikaiston, kauppiassäädyn ja uuden oppineiston demokratismia, individualismia ja humanismia” (ks. vastaukseni Jukka Mallisen kanteluun, sivut 5-6). Jukka Mallinen hyökkää siis suomalaisen luterilaisen rappeutuneen teologisen tulkinnan avulla Moskovan ortodoksista uskoa ja slaavilaista kulttuuria sekä antifasismia vastaan, mikä ei ole yllätys luterilaisen kirkon kyseenalaisen historiallisen painolastin tähden. Jukka Mallinen on itse julkisesti ilmoittanut, ettei hän usko Jeesukseen eikä kirkkoon. Näistä lähtökohdista ja erityisesti hänen vihastaan Moskovan ortodoksista kirkkoa vastaan seuraa, että Jukka Mallinen ei ole itse asiassa slaavilaisen kirjallisuuden ja kulttuurin erityisen uskottava asiantuntija, vaan sen pahimpia raiskaajia Suomen Pen- järjestössä ja Suomalaisvenäläisessä kansalaisfoorumissa (Finrosforum). Mahdollisesti Mallinen jakaa kyseenalaista ”osaamistaan” myös hyvässä kanssakäymisessä Suomen ulkoministeriölle. Kykenemättömyys hyväksyä ja ymmärtää slaavilaisen kirjallisuuden ja kulttuurin ortodoksisen uskon mukaista lämmintä sydäntä näkyy siinä, että Mallinen kääntää kaikenlaisia marginaalisten häirikköjen teoksia suomeksi. Hyökkäys ortodoksista kirkkoa vastaan jättää "slaavilaisuudeksi" pelkän pakanallisen barbaarisuuden.


Kyse ei ole siitä, että onko joku henkilö sydämessään uskovainen kristitty vai ei. Sellaista lohkomista hyviin ja pahoihin ihmisiin ei sovi tehdä yhteiskunnallisessa arvioinnissa, koska se olisi uuden diskriminaation ja vainon rakentamista. Sitä vastoin kyse on kunkin henkilön ja yhteisön toiminnallisesta ja henkisestä asennoitumisesta Moskovan patriarkaatin ja slaavilaisen kulttuurin sydämellistä liittoa kohtaan. Myös ateisti voi antaa jossakin määrin kunnioituksen Moskovan ortodoksisen kirkon olemassaololle slaavilaisen kulttuurin ikiaikuisena sydämenä, kun taas natsimoodissa olevat separatistit, russofobit, kremlifobit ja moninaiset muut vihakulttuurin rakentajat eivät kykene osoittaa arvostusta Moskovan ortodoksisen uskon ja slaavilaisen kulttuurin merkittävyydelle, vaan he tahtovat kehittää moninaiset viekkaat juonet slaavilaista kieltä, kulttuuria ja uskon perintöä vastaan.

Slaavilaisen kirjallisuuden ja kulttuurin päivää vietetään pyhimysten Kyrillos ja Methodius päivänä


Venäjän Pyhä synodi hyväksyi vuonna 1863 päätöslauselman Pyhien Kyrillos ja Methodius juhlasta 11. toukokuuta, uudemman kalenterin mukaan 24. toukokuuta. Neuvostoliitossa julistettiin vuonna 1985, että 24. toukokuuta on ”Slaavilaisen kulttuurin ja kirjallisuuden päivä”. Korkeimman Neuvoston puhemiehistö antoi 30.1.1991 asetuksen vuosittain vietettävästä ”Slaavilaisen kulttuurin ja kirjallisuuden päivästä”. Tämä päivä on virallinen kansallinen juhlapäivä myös Bulgariassa. Tällöin muistetaan slaavilaisten aakkosten syntyä. Bulgariassa juhlaa tiedetään vietetyn jo vuonna 1803. Vuonna 1892 musiikinopettaja Ruse Stojan Mihailovskiy (1856-1927) kirjoitti tekstin hymniin ”Hymni pyhälle Kyrillikselle ja Methodiukselle” «Гимн святых Кирилла и Мефодия».



De-russofikaatio hyökkää Venäjän kieltä, kulttuuria ja ortodoksista uskoa vastaan

Tänään on oikea päivä osoittaa myötätuntoa Rimma Salosen ja hänen poikansa kovaa kohtaloa kohtaan, koska he kärsivät suomalaisen yhteiskunnan de-russofikaation uhreina. Heidän asiansa on syytä sulkea rukouksiin ja kiittää elävästä Jumalasta, joka on väkevämpi kuin kaikki natsimoodissa elävät de-russofikaatiota tavoittelevat anti-antifasistit. Suomalaisessa vihapropagandassa valhekuva Moskovan patriarkaatista ”venäläisenä uskonlahkona” on ollut hyökkäys myös äidin ja hänen poikansa uskoa, kieltä ja identiteettiä vastaan. Iltalehdessä Miia Honkanen kirjoitti jo 4.4.2008 hyökkäyksen aseveljensä Paavo Salosen kanssa Moskovan ortodoksista kirkkoa vastaan. Iltalehdessä väitettiin uskonlahkon vieneen pikku-Antonin. Tuon uskoon, kieleen ja identiteettiin kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen vihapropaganda jatkui intensiivisenä tähän päivään saakka. Loppujen lopuksi vihapropagandasta muodostui Suomen ulkoministeriön ja sosiaaliviranomaisten virallista politiikkaa venäläistä uskoa, kieltä ja identiteettiä vastaan.

Rimma Salonen soi kokea nimenomaisesti tänään slaavilaisen kielen ja kulttuurin juhlapäivänä karusti, miten hänen poikansa koulu kieltäytyi antamasta mitään tietoja Rimma-äidille poikansa koulumenestyksestä. Koulun rehtori jopa uhkasi poliisilla ja pyysi Rimmaa poistumaan koulun alueelta, kun Rimma oli saapunut ilmoitettuun tapaamiseen asian johdosta aikana, jolloin koulun ovet olivat jo lukossa. Lopulta poliisi saapui eikä nähnyt ongelmia Rimman toiminnassa etsiä neuvonpitoa opettajien kanssa. Mahdollisesti Rimman poika kärsii kiellosta puhua venäjää. Yleisesti tunnustetut hyvät käytöstavat olisivat vaatineet opettajilta erilaista suhtautumista lapsen äitiin. Tähän velvoittaa myös lainlaatija. Kokemäen koulun opettajan ja rehtorin menettelyssä ei toteutunut perusopetuslain ja lastensuojelulain vaatimukset oppilaan oikeuksista. Menettelyssä eivät toteutuneet myöskään lain velvoitukset kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Perusopetuslaki 3 § velvoittaa koulut myös yhteistyöhön kotien kanssa. Siksi on lähtökohtaisesti ymmärretty, että vanhempien ja koulun henkilökunnan yhteinen käsitys yhteistyön tarkoituksesta ja pelisäännöistä olisi tärkeää. Kokemäessä koulu estää kategorisesti yhteistyön Rimma-äidin kanssa. Hyvin toimiva viestintä tulisi olla kaksisuuntaista. Yhteistyö vahvistaa hyvinvointia, turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Perusopetuslaki edellyttää lähtökohtana ihmisyyden ja eettisesti vastuukykyisen yhteiskunnan jäsenyyden kasvattamista. Kokemäen koulu lähtee sitä vastoin liikkeelle valtiollisten viranomaisten tukemasta ja legitimoimasta de-russofikaatiosta.

Vanhassa vuoden 1983 lastensuojelulaissa lausuttiin 1 §:ssä lapsen oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen. Lain 7 §:ssä 9.2.1990 uudistetussa laissa annettiin koulutoimen velvollisuudeksi huoltajien tukeminen lasten kasvatuksessa. Kokemäen koulussa on lähdetty liikkeelle hyvin rajusta tulkinnasta, jonka mukaan Paavo on yksinhuoltaja ja sen tähden äiti eristetään kokonaan lapsen kasvatuksesta ja luontevasta vuorovaikutuksesta koulun kanssa. Tästä rajusta tulkinnasta voi olla monia valitettavia seurauksia lapsen etua vastaan.


Kenenkään ei pidä unohtaa sitä, miten venäläiseltä äidiltä kidnapattu poika on valtiollisten ja kunnallisten viranomaisten väkivaltaisilla toimilla eristetty äidinkielestään ja ortodoksisen uskon mukaisesta kasteen lahjoista.


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)