perjantai 27. toukokuuta 2011

Venäjä on realisti: Moammar Gaddafin aika on ohi

Venäjä ei ajanut itseään ulkopoliittiseen ja diplomaattiseen umpikujaan Libyan kriisissä. Siinä missä iso joukko Nato-maita osallistui Libyan pommituksiin, Venäjä säilytti maltillisen suhtautumisen tilanteeseen. Venäjä vältti ongelmien kiristämistä kumpaakaan osapuolta vastaan. Reaalisten valtakamppailujen ja julmuuksien maailmassa tarpeeton periaatteellisuus ei ole useinkaan käypä ratkaisu, vaan eettisesti vastuullisin toiminta edellyttää tosiasioiden tunnustamista pahempien vaurioiden välttämiseksi. Tosiasiat täytyy tunnustaa, vaikka tosiasiat olisi saatettu nykyiselle tolalle väkivallan ja valheen kovalla voimalla.

Venäjän älykäs reaalipolitiikka

Venäjä on tehnyt selväksi hienovaraisilla toimillaan, ettei se hyväksy Libyan armeijan käyttöä siviilejä vastaan. Venäjä ei äänestänyt YK:n mandaatin puolesta, vaan pidättäytyi äänestyksestä. Älykäs reaalipolitiikka osoittaa vallitsevassa tilanteessa, että Muammar Gaddafin kohtalona voi olla ainoastaan luopua vallasta. Venäjän presidentti Dmitri Medvedev on tarjoutunut välittäjäksi kriisissä. Yhdysvallat on ilmoittanut luottamuksen Venäjän kykyyn auttaa Libyan kriisin ratkaisussa. Yhdysvaltain ulkoministeriön turvallisuusneuvonantaja Ben Rhodes kertoi Yhdysvaltojen luottamuksesta Venäjän toimiin.

Britannian pääministeri David Cameron oli melko epäileväinen Venäjän tänään ilmaistuun tarjoukseen toimia välittäjänä. Medvedev lausui kuitenkin Ranskan Deauvillessa varsin suorasanaisesti: ”Hänen [Gaddafin] pitäisi lähteä tehtävästään”. Venäjä ei myöskään tarjoa Gaddafille turvapaikkaa. Cameron ei ole suinkaan ainoa epäilijä, joka kyseenalaistaa Venäjän vaikutusvallan Gaddafiin. Miten Venäjä puhuisi järkeä suoraan Gaddafille?

Venäjä on kritisoinut Gaddafin toimia, mutta myös pahoitellut Naton liiallista voimankäyttöä. Venäjä on vaatinut vihollisuuksien nopeaa lopettamista. Monet asiantuntija uskovat, että Gaddafi tahtoo taistella loppuun saakka. Maxim Tkachenko kirjoittaa CNN-uutisissa kuitenkin Venäjän ulkoministeriön tiedoista, joiden mukaan nimenomaisesti Libya olisi myöhään eilen torstai-iltana pyytänyt Venäjää välittäjäksi tulitauon saamiseksi. Libyan pääministeri Al-Baghdadi Ali al-Mahmudi pyysi Venäjältä apua tulitauon saamiseksi ja neuvottelujen aloittamiseksi ilman ennakkoehtoja. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov oli vastannut, että Libyan täytyy noudattaa turvallisuusneuvoston päätöslauselmia ja lopetettava kaikki toimet, jotka aiheuttaisivat haittaa siviileille.

Maailmaa ei johdeta kauniin satukuvan mukaan

Libyan ja eräiden muiden valtioiden kriisejä ei ole mitään aihetta tarkastella ”lapsellisen uskon” vallassa, jossa vallankumoukselliset tapahtumat uskotellaan luonnollisiksi tapahtumiksi, kansan tahdon osoituksiksi. Sellainen kaunis legenda, satukuva vallitsevista konflikteista kätkee ulkomailta järjestetyn banaalin vallankaappausyrityksen. Kumouksen johtaminen tapahtuu toki monella eri tasolla: tapahtumien kulkuun tempautuvista ihmisistä osa on innostunut sokeutuneessa tajunnassaan vapaaehtoisesti laumavaistonsa varaan. Sopii muistella aivan lähihistoriaa, jotta suuren pelurin suuret rahat ja tarkoitusperät tulevat hyvin ilmi. The Guardian –lehden kirjeenvaihtaja Ian Traynor kirjoitti joitakin aikoja sitten tarkkaavaisesti siitä, miten esimerkiksi Ukrainan oranssivallankumous tapahtui Yhdysvaltojen hyvän suunnitelman mukaan huolellisessa valvonnassa. Yhdysvaltojen hallitus sponsoroi kampanjoita. Menetelmää käytettiin myös Belgradissa vuonna 2000, kun piti varmistaa vaalien tappio Slobodan Milosevicille. Operaatioita johti Yhdysvaltojen suurlähettiläs Richard Miles. Rahoitus hoidettiin Keski- ja Kaakkois-Euroopan poliittisen akatemian ja Balkanin akatemian sekä Kansallisen demokraattisen järjestön (NDI; The National Democratic Institute ) välityksellä. NDI avasi toimistonsa Belgradissa vuonna 1997 ja koulutti vuoteen 1999 mennessä jopa yli 900 aktivistia. Tällä hetkellä ympäri muslimimaailmaa tapahtuvat kuohunnat eivät suinkaan ole tapahtuneen ilman mitään ennakkovalmisteluja ja huomattavaa amerikkalaista rahoitusta. En otaksu, että Venäjä uskoo satuja, vaikka ilmoittautuu välittäjäksi ja torjuu Gaddafin jatkomahdollisuudet. Kyse on reaalipolitiikan tajusta tunnustaa mahdollisuudet ja riskit.

Vallankumousten amerikkalaiset työvälineet tunnetaan

Värivallankumousten työvälineet tunnetaan kansainvälisesti. Nämä järjestöt kertovat osan toimistaan myös avoimen julkisesti. Mainittakoon, että vuonna 1983 perustettu NDI saa suurimman osan rahoituksestaan NED-järjestöltä (National Endowment for Democracy). Molemmat ovat toimineet yhdessä myös Tšetšenian separatismia tukien Venäjää vastaan. Ideologista ja taloudellista tukea on tullut useilta partnereilta: tällaisia on ollut mm. Freedom House ja American Committee for Peace in the Caucasus. NED on ilmoittanut vuonna 2005 antaneensa 45 000 dollaria organisaatiolle ”Chechen Committee for National Salvation” (2008 tämä organisaatio sai 75000 dollaria ja vuonna 2009 sai 80 000 dollaria), 35 000 dollaria "Memorial" -yhteisölle, 70 000 dollaria sittemmin Mikael Storsjön Suomeen siirtämälle, Oksana Chelyshevan (Оксана Челышева) johtamalle Venäjä-Tšetšenia –ystävyysseuralle (Society for Russian- Chechen Friendship, «Общество российско-чеченской дружбы»), joka Venäjällä kiellettiin terroristiyhteyksien vuoksi. Nižni Novgorodin käräjäoikeus hyväksyi syksyllä 2006 syyttäjän vaatimuksen seuran lakkauttamisesta ääriliikkeenä. Seuralla oli ollut myös talousepäselvyyksiä useiden vuosien ajalta. Tämä seura oli ollut jo selvitystilassa ja lopettamisuhan alla 14.11.2005, jolloin tuomioistuin kuitenkin hylkäsi vielä lopettamisvaatimukset. 15.8.2005 Federaation verovirasto oli havainnut seuralla veroepäselvyyksiä ja syyllistymisen rikoslain 199 pykälän vastaiseen laajamittaiseen veronkiertoon. Rahaa oli kuitenkin tullut Amerikan budjetista NED-rahoitusmekanismin kautta – ja tulo jatkui vielä vuosia lakkauttamispäätöksen jälkeenkin! Venäjällä tuomioistuimen päätöksellä jo lakkautettu Venäjä-Tšetšenia –ystävyysseura sai yhä edelleen vuonna 2007 tukea 25 000 dollaria ”vastatoimintaan Venäjän hallituksen Pohjois-Kaukasiaa koskevan informaation manipulaatiota vastaan” ("to counteract the manipulation of information on the North Caucasus by the Russian government”). Kielletty vihajärjestö oli nyt siirretty Suomeen! 5. kesäkuuta 2007 Doku Umarovin ministeri(t) ja mainittu tuomioistuimen päätöksellä lakkautettu seura kokoontui neuvotteluihin Martti Ahtisaaren kanssa tämän Crisis Management Initiative –toimistoon Etelärantaan Helsingissä. Vuonna 2008 ”Ruotsalainen Helsinki Komitea”, joka työskentelee yhdessä ”Norjan Helsinki Komitean”, ”Moskovan Helsinki Ryhmän” ja Damos Centerin sekä Mikael Storsjön avustaman ja Oksana Chelyshevan johtaman Venäjä-Tšetšenia –ystävyysseuran kanssa, sai 65 000 dollaria.

USA:n tavat voidaan muistaa siitä, miten Yhdysvaltojen Minskin suurlähettiläs Michael Kozak yritti järjestää vallankumouskampanjaa Valko-Venäjällä diktaattori Alexander Lukashenkoa vastaan, mutta epäonnistui jo aiemin. Yritykset ovat toistuneet tunnetusti myös sittemmin. Esimerkiksi Ukrainassa ja Kirgisiassa Yhdysvallat käyttivät yli 110 miljoonaa dollaria kahta värivallankumousta varten.

Venäjä ei horju värivallankumouksilla

Venäjän on erittäin älykästä osallistua länsiliittouman kanssa värivallankumousten sovitteluun ja välittäjäksi. Tietysti tietyillä tahoilla olisi intressejä värivallankumouksiin myös Venäjällä. Venäjän on kyettävä suojelemaan kansalaisiaan ulkomaisilta psykologilta aggressioilta. Venäjällekin on yritetty rahavirtojen toimittaminen ”demokratian” maahan viemiseksi. Venäjä ei ole noita agitaattoreita varten, turha edes yrittää. Venäjää johtavat pätevät ja innostuneet ihmiset. Venäjä on suuri maa, jossa väestön protestointi Moskovassa tai Pietarissa ei riitä muuttamaan valtaa toisin kuin pienemmissä valtioissa. Venäjällä tarvittaisiin tusinan verran oranssivallankumouksia, niiden pitäisi kasvaa samanaikaisesti ja toisiinsa kytkettyinä, mikä vaatisi suurta organisaatiota ja erityisen valtavasti rahaa. Venäjällä ei ole edes karismaattisia oppositiopoliitikkoja, jotka voisivat juurruttaa kansan tietoisuuteen vallankumouksen kuvaa.


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)