perjantai 20. toukokuuta 2011

Venäjän Karhu voi levätä rauhassa Timo Soinin ja Perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen

Timo Soinin (Тимо Сойни) ja Perussuomalaisten (Истинные финны) vaalivoitto on virittänyt nähtävää kyselyä Ruotsin ohessa myös Venäjällä. Millä tavalla huolestuneesti pitäisi suhtautua Suomeen, jossa tällainen puolue tulee vaalivoittajaksi? Perussuomalaisten poliittisissa näkemyksissä on useita piirteitä ja pyrkimyksiä, joihin on syytä suhtautua kriittisesti. Perussuomalaisten kansanedustajissa on revanssia hakevia ”Karjalan palauttajia”. Muukalaisvihamielisyys on ilmeisintä Perussuomalaisten keskuudessa. Vuosi kymmeniä sitten Neuvostoliitossa seurattiin hyvin tarkkaavaisesti Perussuomalaisten edeltäjän SMP (Suomen maaseudun puolueen) ja Veikko Vennamon toimintaa, vaikka SMP:n suosio oli hyvin pieni Perussuomalaisten vaalivoittoon verrattuna. SMP:n poliittinen ohjelmakin oli suhteellisen maltillinen siihen nähden, mitä Perussuomalaisten tiukimmat edustajat ovat esittäneet Venäjän suhteen. Tällä hetkellä Venäjällä keskustellaan kovasti, mitä pitää ajatella Perussuomalaisista.

Kaikista kielteisistä tuntomerkeistä huolimatta minun mielestäni Venäjän tulisi suhtautua vähiten huolestuneesti juuri Perussuomalaisia kohtaan, vaikka puolueessa on ilmeisen selvästi kuultavissa russofobisia ääniäkin. Tämä päätelmäni ei perustu mihinkään mysteeriin, vaan tiettyihin perustaviin puitteisiin, joiden tähden puolue ei ole sellainen uhka Venäjää vastaan kuin muut puolueet. Perussuomalaisten turvallisuus tuli ilmi myös muutamia vuosia sitten, kun haastattelin Timo Soinia presidenttivaalien edellä. Hän halusi häiriötöntä hyvää kehitystä Venäjän kanssa. En kannata Perussuomalaisten politiikkaa eräissä kohdin, mutta tulkitsen puoluetta reaalipolitiikan näkökulmasta vähemmän huolestuneesti kuin olen havainnut tulkittavan.

Suurin ja oikeasti vakava ongelma on Venäjän kannalta Perussuomalaisten mahdollinen vihamielinen suhtautuminen venäläisiin maahanmuuttajiin: miten Venäjän kansalaiset saavat asianmukaisen kohtelun, kun he toimivat suomalaisessa yhteiskunnassa rakkauden ja työn kutsumina, kokevat joskus onnettomuutta (avioeroja, työttömyyttä ym.) ja joskus menestystä. De-russofikaation (venäläisyyden tuhoaminen suomalaisessa yhteiskunnassa) on vakavin uhka, eikä lainkaan vähäteltävä, mikä saattaa vahvistua Perussuomalaisten painoarvon vahvistuessa. Perussuomalaisten uhka on tähden inhimillisten oikeuksien loukkauksissa, ei valtiollisissa pahoissa kohtaloissa. Valitettavaa on kuitenkin todeta, että de-russofikaatio ei ole suinkaan Perussuomalaisten aloittama projekti, vaan sen toimittamiseen ovat osallistuneet tehokkaasti myös kaikki vanhan eduskunnan suuret puolueet. Kyse on sairaasta suomalaiskansallisesta hengestä, ei Perussuomalaisten poliittisesta ohjelmasta.

Perussuomalaiset eivät suojele kaksinaismoraalia Venäjää vastaan

Ensiksi, Venäjän kannalta turvallisuuden uhka muodostuu Suomessa suositusta kaksinaismoraalista, jonka avulla suositaan Venäjälle vihamielistä separatismia ja terrorismia Kavkaz Centerin kaltaisen toiminnan (viestintä, rahoitus, laiton maahanmuutto) avulla. Martti Ahtisaari (demari), Heidi Hautala (vihreät), Kimmo Sasi (Kokoomus), Alexander Stubb (Kokoomus) ovat olleet rumalla tavalla kytköksissä Kavkaz Centerin olemassaolosta käytävään kaksinaismoralistiseen keskusteluun ja toimintaan. Kukaan heistä ei ole Perussuomalainen. RKP:n edustajien tuki Venäjä-vihamielisyydessä on tunnettua myös Henrik Laxin poliittisten seikkailujen tähden.

Kansallinen Kokoomus (Национальная Коалиционная партия, Финляндия) on ollut täysin kaksinaismoraalin varassa: sananvapauden nimissä toivotetaan sivusto hyväksytyksi, ongelmiin ei voida ikään kuin puuttua lainkaan. Kyvyttömyys puuttua ongelmiin johtuu siitä, että vihamielinen toiminta kohdistuu Suomen rajojen ulkopuolelle. Vihreiden (партия "Зеленые") puoluetoiminta on tässä suhteessa avoimesti aggressiivinen Venäjää vastaan eikä tällöin tarvitse edes puhua kaksinaismoraalista. Kristillisdemokraattien (Христианско-демократическая партия) edustajissa on huomattava määrä vanhojen amerikkalaisten ”profetioiden” varassa maailmankatsomuksensa luoneita ihmisiä, joille Venäjältä saapuu Ilmestyskirjassa ennustetut pahat hallitsijat ja voimat. Bjarne Kallis (kd.) oli eräs tyyppi esimerkki venäläisvihamielisestä kristillisdemokraattien edustajasta.

Sosiaalidemokraattien (kansanomaisesti demareiden; Социал-демократы) presidenttiehdokkaiden lista on huolestuttava kokoelma Venäjään vihamielisesti suhtautuvista henkilöistä. Suomen sosiaalidemokraatit olivat demari Väinö Tannerin aikana Adolf Hilterin aseveljeyden puolella. Tannerin henki on yhä erittäin vahva demareiden keskuudessa. Näille kaikille on luonteenomaista kaksinaismoraalinen kaunis puhe taloudellisten suhteiden kehittämisestä Venäjän suhteen, sillä Suomi tahtoo ottaa kaiken rahalla mitattavan hyödyn Venäjältä, mutta strateginen kumppanuus molemminpuolisen hyödyn ja turvallisuuden rakentamiseksi ei ole näiden puolueiden listalla.

Pidän siis näitä puolueita vaarallisempana kuin Perussuomalaisia, joiden puheesta saattaa kuulua russofobinen suomalaiskansallinen eetos ja Karjalan palautukseenkin liittyvät perverssit vaatimukset.

Miksi Perussuomalaiset siis pelottavat vähemmän kuin kaksinaismoralistiset muut puolueet? Muut puolueet pettävät kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Se tekee niistä vaarallisen. Lisäksi Perussuomalaiset eivät suhtaudu maahanmuuttoon leväperäisesti, kun on kyse toissijaista suojelusta ja poliittisesta pakolaisuudesta. Perussuomalaisten kanssa voisi muodostua Venäjän ja Suomen vallankäyttäjien kanssa sellainen vastuullinen tietojen vaihto, joka tunnetaan jo Norjan ja Venäjän välillä. Perussuomalaisten Suomi ei suojelisi terroristijärjestöjen rahoituskanavien kanssa työskennelleitä ihmisiä eikä naapurimaassa etsintäkuulutettuja tyyppejä.

Perussuomalaiset eivät suojele Nato-seikkailua

Toiseksi, Perussuomalaiset suhtautuvat kriittisesti ei ainoastaan Euroopan Unionia kohtaan, vaan myös Suomen sotilaallista liittoutumista kohtaan Naton kanssa. Ystävällisiä Venäjä-suhteita kannattavista henkilöistä voi kuulostaa rumalta, että Perussuomalaiset puhuvat rinta rottingilla veteraanien ja Puolustusvoimien kehittämisen puolesta. Tällaisella veteraanien kunnioittamisella ja Puolustusvoimien kehittämisellä ei ole mitään Venäjää vastaan kohdistuvaa turvallisuusuhkaa. Venäjä ei ikinä pelkäisi pienen Suomen armeijaa eikä sen isänmaallisia veteraanijuhlia. Sitä vastoin Suomesta muodostuu uhka sotilasliitto Naton jäsenenä, kun Suomen lentokentät täyttyvät Naton hävittäjistä ja Suomen armeija on ohjelmallisesti liittynyt Naton järjestelmiin Itämeren valloittamiseksi, Leningradin alueen sotilaallisen tasapainon muuttamiseksi ja Murmanskin alueen jännitteiden kasvattamiseksi. Nimenomaisesti Perussuomalaiset ovat uskottavammin ja selkeämmin edustaneet Suomen omaa liittoutumatonta puolustuspolitiikkaan, minkä tähden Perussuomalaisten isänmaallinen politikointi on huomattavasti turvallisuuspoliittisia jännitteitä lieventävä Venäjän suhteen. Sitä vastoin erityisesti Kokoomuksen, mutta merkittävässä määrin myös Demareiden (erityisesti uudet presidenttiehdokkaat), Kristillisdemokraattien ja Vihreiden on syytä pelätä tarvittaessa liittoutuvan Venäjän vastaiseen "länsimaisten vapaiden demokratioiden" yhteiseen sotilaalliseen rintamaan. Nämä puolueet osaavat kaksinaismoraalisen retoriikan, kun sitä tarvitaan. Vihreät eivät tarvitse edes retoriikkaa, vaan he lausuvat kaiken mahdollisen suoraan russofobisesti. Vasemmistoliiton poliittisesta linjasta ja takinkääntämisestä ei ole vallan tarpeiden tyydyttämiseksi vielä selkeää näyttöä.

Muistan erään Suomi-Venäjä –seuran tilaisuuden, jossa pidin puhetta. Uskoin ennen tilaisuutta, että täällä pitäisi tavata jo vihdoin Venäjään ystävällisesti suhtautuvia suomalaisia. Kaiken lisäksi monet osallistujista olivat varsin vasemmistolaisia, jopa kommunisteja. Järkytys oli ennakko-odotusten jälkeen niin suuri, että en ole voinut puhua ennen tätä hetkeä kokemuksestani: Suomi-Venäjä –seuran tilaisuudessa järjestön avainhenkilöt puhuivat hyvin tylyä kieltä kansan valitsemien Medvedevin ja Putinin Venäjää vastaan. Näiden avainhenkilöiden mukaan ei sopisi edes puhua kansan valinnasta. Olen siis tavannut sellaista vihamielisyyttä Venäjä-suhteiden pohdintaan keskittyvien vasemmistolaisten parissa! En ole kovin optimistinen Vasemmistoliiton kykyyn rakentaa hyviä Venäjä-suhteita. Vasemmistoa häiritsee erityisesti heidän veljeilyä Venäjän oppositioryhmien kanssa, minkä tähden rakentava suhtautuminen nykyiseen johtoon on estynyt.

Kaiken tämän pohdinnan jälkeen haluan antifasistina tyynnyttää huolestuneisuutta Perussuomalaisten Venäjä-politiikan suhteen, vaikka tuon puolueen retoriikkaa on rumaa ja vastenmielistä. Mielestäni Perussuomalaiset ovat kaikkein vähiten huolestuttava puolue, kun puolueen toimintapuitteita arvioidaan reaalipolitiikan näkökulmasta. Toki retoriikan näkökulmasta puolueessa lausutaan rumasti. Venäjä kestää hyvin pahan retoriikan, sillä sellaista rumaa russofobista retoriikkaa on koko Suomi ollut täynnä taas uudemman kerran jo lähimmät 20 vuotta, sen jälkeen kun 20-30 –lukujen ruma ryssäviha oli jo ennätetty julistaa YYA-Suomessa poliittiseksi virheeksi ja häpeäksi.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)