perjantai 6. toukokuuta 2011

Venäjän sisäministeriön tutkimuslaitoksesta Elena M. Timoshina paljasti Haagin lapsikaappaussopimuksen vakavia ongelmakohtia

Venäjän sisäministeriön yleisvenäläisestä tieteellisestä tutkimuslaitoksesta Moskovasta saapunut oikeustieteen tohtori, Venäjän johtaja lasten oikeuksien asiantuntija Elena M. Timoshina arvioi Haagin lapsikaappaussopimuksen ongelmakohtia. Venäjän duuma käsittelee 13.5.2011 Haagin lapsikaappaussopimuksen ratifiointia. Timoshina käsitteli aihetta ja vastasi yleisön kysymyksiin perjantaina 6.5.2011 kello 14-16 Helsingin yliopiston Porthaniassa, salissa P617 (617), Yliopistonkatu 3, 6. krs.

Kuva: Oikeussosiologian dosentti Johan Bäckman ja Oikeustieteen tohtori Elena M. Timoshina

Valitettavasti yleisöä ei ollut paikalla tilaisuuden arvon ja asiantuntemuksen veroisesti. Tunnetusti Venäjää on moitittu suomalaisissa iskulauseissa siitä, ettei Venäjä ole ratifioinut Haagin lapsikaappaussopimusta. Nyt olisi ollut tilaisuus oppia oikeustieteen tohtorin kanssa asian haasteista. Lauantaina 7.5.2011 kello 14 Timoshina käsittelee Venäjän lastensuojelureformia myös III suomalais-venäläisessä Lapsen oikeudet Suomessa -konferenssissa Helsingissä hotelli Seurahuoneen kokoustiloissa (Kaivokatu 12, Helsingin Rautatieasemaa vastapäätä). Oikeussosiologian dosentti Johan Bäckman järjesti myös tämän päivän korkean tason asiantuntijatilaisuuden yliopistolle.

OKT Elena M. Timoshina kertoi, että Venäjän duumassa kommunistinen puolue vastustaa yksimielisesti Haagin lapsikaappaussopimuksen ratifiointia. Muiden puolueiden osalta näkemykset vaihtelevat. Mikäli duuma hyväksyy sopimuksen ratifioinnin, tällöin käsittely siirtyy liittoneuvostolle eli ylähuoneelle. Liittoneuvosto voi hyväksyä duuman päätöksen tai hylätä. Jos liittoneuvosto hylkää, tällöin päätöksenteko ratifioinnista palautuu duumalle, joka voi hyväksyä ratifioinnin 2/3 enemmistöllä.
Elena M. Timoshina kertoo, että Venäjällä on tällä hetkellä kova keskustelu, pitäisikö liittyä vai ei Haagin lapsikaappaussopimuksen piriin. Ihmiskaappauskysymys on sinänsä vakava. Tästä on selvä yksimielisyys. Esimerkiksi viime vuonna 2010 Venäjältä kaapattiin 120 lasta Italiaan eikä valtaosaa ole saatu takaisin. Yksimielisyys koskee myös sitä, että valtioiden pitää liittoutua, että rikokset selvitetään. Yksi valtio ei voi ratkaista, vaan yhdessä täytyy ratkaista lapsikaappausongelmat.

Timoshina korostaa, että tarvitaan sopimuksia, jotta voidaan palauttaa laittomasti siepatut lapset. ”Mutta valitettavasti Haagin sopimuksessa on kohtia, jotka eivät sovi Venäjän lainsäädäntöön. Olen kriminologia ja tutkin, mihin seurauksiin tietyt normit saattavat johtaa. Kyseisen sopimuksen epäselvät kohdat koskevat toimivaltuuksia. Tässä sopimuksessa käsitellään käsitteellisesti ”huolto”, kun taas Venäjän oikeudellinen terminologia ei tunne käsitettä. Venäjällä lainsäädäntö käsittelee ”vanhemman oikeuksia”, ja itse asiassa käsitteellisesti kolmea eri asiaa. Haagin lapsioikeussopimuksen ratifioiminen kohtaa siis ensinnäkin terminologisen ongelman. Jos sopimus hyväksytään, voi tulla suuria ongelmia”. Haagin lapsioikeussopimuksen käsitteet venäjänkielessä koskisivat vain orpolapsia. Haagin lapsikaappaussopimus muodostuu ongelmalliseksi Venäjän perustuslain näkökulmasta, että kyseinen Haagin sopimus ei suojele vanhempien oikeuksia. Tämä ongelma liittyy Venäjän perustuslain kohtaan, joka sanoo, että lapsen ja äidin oikeudet ovat erityisessä suojeluksessa.

Ongelmana on myös Haagan lapsikaappaussopimuksessa, ettei lasta tarvitse palauttaa, jos lapsi on jo sopeutunut ympäristöönsä. Tämän kohdan puitteissa voisi periaatteessa järjestää rikollisryhmän ja järjestää olot siten, että olisi viranomaisten tietämättömissä vuoden verran, minkä jälkeen voisi ilmoittaa, että nyt lapsi on sopeutunut. Vuoden kuluttua viranomaiset voivat kieltäytyä palauttamasta lasta ja tämä ristiriidassa Venäjän perustuslain periaatteiden kanssa. Haagin lapsikaappaussopimuksen mahdollistama tilanne on myös ristiriidassa Venäjän perhelain kanssa, joka sanoo vanhempien oikeudeksi vaatia lapsen palauttamista aina. Venäläisestä näkökulmasta katsoen Haagin lapsikaappaussopimus antaa mahdollisuuksia loukata lapsen oikeuksia. Rikolliset voivat kaapata ja totuttaa uuteen ympäristöön, jolloin lapsi alkaa pitää vanhempina vieraita ihmisiä.

Venäjällä vakavissa rikoksissa vanhentumisaika on hyvin pitkä, lapsikaappauksissa 15 vuotta. Elena M. Timoshina korostaa Venäjän oikeuskäsitystä: ”Me olemme sitä mieltä, että rikollista on rangaistava. Me pidetään Haagin lapsikaappaussopimusta piilomekanismina, että auttaa järjestäytyneen rikollisuuden kasvuun. Tämä koskee mitä tahansa maata: molemmin päin Suomesta Venäjälle tai päinvastoin”.

OKT Elena M. Timoshina nostaa esille Haagin lapsikaappaussopimuksen artiklan13, jota hän kutsuu käsitteellisesti virheelliseksi ja ongelmalliseksi Venäjän intressien kannalta. Siinä sanotaan, että lasta ei voi palauttaa perheeseen, jossa voisi olla uhka. ”Me emme voi hyväksyä, ettei lasta voisi palauttaa vakituiseen asuinmaahansa, huolimatta että lapsen perheessä olisi psyykkisiä uhkatekijöitä, pitäisi voida palauttaa siihen maahan. Silloin paikalliset sosiaaliviranomaiset päättävät, missä lapsi asuu jatkossa. Etuoikeus lapsen määräämissä on vanhemmilla, isovanhemmilla jne. Jos ei ole mahdollista asua omassa perheessä, sitten sijaisperhe. Tässä on kyse siitä, että lapsi pitäisi olla mahdollista palauttaa omaan maahansa. Kohtalosta päätetään asuinmaan lakien mukaisesti. - - - Me ei voida hyväksyä Haagin lapsikaappaussopimuksen kohtaa, jossa sopimus sanoo lapsen palauttamisesta, että pitää selvittää lapsen sosiaalinen tilanne. Jos perhe on varaton tai köyhä, niin voidaan siis estää palauttaminen lapsi perheelle. Tässä on kyse siitä, että Venäjällä virallinen elintaso on hyvin matala länsivaltioihin takaisin. Mikä olisi standardi, eurooppalainen vai venäläinen, kun lapsen palautuksen sosiaalista tilannetta arvioidaan. Esimerkki eläke saattaa olla 1500 euroa Suomessa, Venäjällä 200 euroa, lämmityksessä Venäjällä voi olla ongelmia”.

Timoshina kerto, että Venäjän eräiden tilastojen mukaan 60 % lapsiperheistä on köyhiä, ja jopa keskimääräinen elintaso on alhaisempi kuin Länsi-Euroopassa. ”Ongelmaksi syntyy, jos lapset viedään maastamme, että Venäjä on köyhempi ja lapsia ei ehkä palauteta. Tutkijana on sanottava, että köyhissä perheissä lapsia rakastetaan”.

Timoshinan mukaan lapsikaappaussopimus rikkoo Venäjän perustuslaillista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Haagin 13. pykälä sanoo, että lasta ei tarvitse palauttaa, jos vanhemmat eivät tosiasiallisesti käyttäneet oikeuksiaan lapsen poisviennin yhteydessä. Mitä sitten on ajateltava, jos vanhemmat olivat tällä hetkellä sairaalassa, komennuksella tms.? Venäjällä vanhemmilla on oikeus laittaa sijoittaa lapsi väliaikaisesti ”lapsikotiin”. Jos tällöin lapsi kaapataan ulkomaille, mitä tällöin voi tehdä. Haagin 13. artiklan perusteella nuo tilanteet voisivat antaa mahdollisuuden olla palauttamatta lasta.

Vakavaa huolta aiheuttaa myös Haagin sopimuksen artikla 20, jossa sanotaan, että ei tarvitse palauttaa tietyissä tilanteissa, mutta artiklan soveltaminen on vaikeaa oikeudellisten kehityserojen vuoksi. ”Otetaan esimerkiksi arabivaltio, jossa arabivaltiossa homoseksuaalisuus on kriminalisoitu, ehkä toisin kuin lapsen lähtömaassa. Silloin voi arabivaltio kieltäytyä palauttamasta”. Venäjällä ei tunneta myöskään ’psykologisen haitan’ vaan psyykkisen ja fyysisen käsitteet; psykologinen haitta on lievempi käsite. Tällöin joku voi kieltäytyä palauttamasta perusteilla, joita Venäjän laki ei tunnista. ”Mielestämme, että lapsi pitää aina palauttaa kotimaahan ja päättää siellä aina oman maan lain mukaan.”

Oman ongelmansa muodostaa Venäjää vastaan kuvattu ihmisoikeuspropaganda. USA:n ulkoministeriö antoi huhtikuussa 2011 ihmisoikeusselvityksen. Venäjä kuului niihin kolmeen ongelmalliseen valtioon, joissa kuvattiin tilanne erittäin vakavaksi. Muita olivat Ukraina ja Valko-Venäjä. ”Mielestämme Haagin lapsikaappaussopimus voi tarjota käytön tällaisille poliittisille perusteilla olla palauttamatta lasta näihin valtioihin.” Timoshina kertoi esimerkin joulukuulta 2010 ihmisoikeuskonferenssista Moskovasta, jossa varsinaisen kokouksen päätyttyä paikalle jäivät pyöreän pöydän keskusteluun Euroopan neuvoston edustajia ja eri järjestöjä. Euroopan neuvoston edustajille välitettiin täysin virheellisiä tietoja Venäjän ihmisoikeustilanteesta. Esimerkiksi väitettiin, ettei lapsien oikeuksia huolehdita lainkaan. Kerrottiin rikollistapauksia, jotka ovat kuitenkin Venäjällä rangaistavia. Annettiin valheellinen kuva Venäjästä. Väitettiin, että alaikäiset vangitut sijoitettaisiin samoihin vankiloihin täysikäisten tiloihin, mutta tosiasiassa se olisi rikos myös Venäjän lain mukaan, että alaikäiset laitetaan vankiloissa täysi-ikäisten tiloihin. Voisi ehkä olla, että sellaista sattuisi jossakin pikku kylässä, mutta se on rangaistavaa ja asiaa valvotaan tarkistuskäynneillä. Lisäksi esitettiin valheita alaikäisten tyttöjen kokemasta väkivallasta. Tällaista liioittelua esitettiin, vaikka toki vankilaolot poikkeavat suomalaisista ja länsieurooppalaisista. Timoshina kertoo, että hän oli juuri äskettäin käymässä nuorisovankilassa: ”Itse asiassa suurin osa alaikäisistä sanoi, että he ovat paremmissa oloissa kuin koskaan”. Sitten pyöreän pöydän keskustelussa myös vääristeltiin, että kaikista nuorisovankilan lapsista tulee aina psyykkisesti epänormaaleja. Itse asiassa alaikäisiä lapsivankeja sovitetaan psykologisen ohjelman avulla siviilimaailmaan. Heitä opetetaan totuttautumaan perhe-elämään, josta heillä ei ole ehkä ollut ennen kokemusta ym. Venäjä on myös varsin liberaali alaikäisten rangaistusten suhteen: yleensä annetaan ehdollinen rangaistus, jos varastaa tai ryöstää useita kertoja, rangaistukseen saattaa liittyä yhdyskuntapalvelus. Venäjällä ehdottomia palveluita tuomitaan vain henkirikoksista. Haagin lapsikaappaussopimuksen tulkinnalliset mahdollisuudet arvioida lapsen kotimaan oikeusoloja herättää Venäjällä epäluuloa edellä kuvattujen ikävien kokemusten valossa.

Haagin lapsikaappaussopimuksen 20. artikla sanoo, ettei tarvitse palauttaa, jos tuossa maassa elämä olisi palauttajavaltion perusperiaatteiden vastaista. Tällöin voisi syntyä ikävä seuraus Venäjä-vastaisen kampanjan jälkeen, ettei Venäjälle sitten palautettaisi lapsia. Muissa sopimusartikloissa ei ole vastaavia ongelmia kuin näissä edellä mainituissa”.

Elena M. Timoshina vastustaa ratifiointia, koska Haagin lapsikaappaussopimuksen ongelmakohdat houkuttelevat rikollisiin tekoihin. Edellä kuvatut artiklat ovat ongelmallisia, loput artiklat eivät ole sisällöllisesti ristiriitaisia. Haagin lapsikaappaussopimuksen artikla 42 sallii varaumien teon vain pariin kohtaan, mutta nämä kohdat eivät sisällä edellä mainittuja ongelmakohtia. Elenan mukaan sopimus olisi uhka. ”Tarvitaan uusi sopimus, joka sopii kaikille”.

Jali Raita teki keskustelussa muutaman kiinnostavan kommentin. Keskusteluissa tuli ilmi mielenkiintoinen yksityiskohta, ettei kaksi tunnettua valtiota ole puolestaan ratifioinut YK:n lastenoikeuksien sopimusta: Somalia ja USA.
Suomen eduskunta ei ole ratifioinut saati edes keskustellut Haagin lapsikaappaussopimuksesta. Sen on lainvastaisesti vain asetuksella hyväksynyt kesällä1994 Kultarannassa silloinen tasavallan presidentti Martti Ahtisaari ministeri Tomi Kankaanniemen esittelystä. Ko kansainvälinen sopimus olisi pitänyt lailla vahvistaa eduskunnassa. Sopimus ei siis voi olla voimassa vaikka siihen vedotaan ja sitä sovelletaan Suomessa. Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, jonka Ahtisaari vahvisti maaliskuussa 1994 eduskunnan sen hyväksyttyä ensimmäisessä presidentin esittelyssään, on viitattu Haagin kansainväliseen lapsikaappaussopimukseen, joka on siis väärin, koska sopimusta Suomi (eduskunta) ei ole laiilisesti hyväksynyt.


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)