sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Virallisten tietojen valossa enää vain puolesta lapsista kastetaan Helsingissä

Turun Sanomien juuri julkaistujen tietojen valossa tällä hetkellä on Suomessa ensi kertaa kastettavien lasten määrä laskenut alle 80 %:n, ja Helsingissä kastettavien lasten määrä on enää puolet syntyneistä lapsista, Turussa noin kolmannes lapsista jäisi ilman kastetta. Kasvatuksen teologi Heikki Arikka Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymästä pohtii, että tämän trendin jatkuessa kirkkoon kuuluu 30 vuoden päästä enää ehkä 30-40 %:ia väestöstä.


Kuva: Juha Molari - teologian tohtori, pappi jo yli 20 vuotta, arvioi kriittisesti suomalaista hallintomentaliteettia, jossa kaste liittää lapsen veronkeruujärjestelmää varten jäsenrekisteriluetteloon. "Ehkä tuoreet tilastot kasteiden vähäisyydestä kertovat vähemmän itse evankeliumin ja Pyhän Hengen tappiosta kuin vanhassa hallintomentaliteetissa elävät tilastonikkarit osaavat vielä analysoida".

Turun Sanomissa kommentoidussa tuloksessa on eräs merkittävä vääristymä: oikeastaan kaksi ongelmaa. Tämän vääristymän analyysi paljastaa, että yhä useampi perhe on ottanut rohkeuden terveeseen vapautumiseen kirkollisesta hallintomentaliteetista. Ensinnäkin, kirkolliset tilastonikkarit eivät ole ymmärtäneet, että valtaosa maahanmuuttajista antaa kastaa lapsensa ulkomailla. Tunnen myös muita kirkollisia viranhaltiojoita, joiden maahanmuuttajapuolisoa seuraten kaste on viety tapahtuvaksi toisessa maassa eikä lasta ole koskaan tilastoitu Suomessa kastettujen joukkoon. Toiseksi, kirkolliset tilastonikkarit murehtivat aiheettomasti kirkon jäsenmäärän väistämätöntä syöksykierrettä, sillä Jumalan valtakuntaa ja kirkon veronkantojärjestelmää palvelaa jäsentilastoa ei pidä samaistaa keskenään. Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa, mutta tämä on jostakin syystä nyttemmin lipsahtanut verotusjärjestelmää palvelevaksi jäsenrekisteriluetteloksi, kirkollisveroksi.

Ihan varmasti kastamattomien lasten tilastollinen lisääntyminen on seurausta aivan oman suomalaisen pysyväisväestön kirkkoon kuulumattomuudestakin, mutta tällä seikalla ei pidä selittää koko ilmiötä: kastamattomien lasten määrän rinnalla tulee vertailulukuna pitää ulkomaalaistaustaisten perheiden lisääntynyttä määrää. "Ulkomaalaistaustaisuus" ei myöskään tilastoidu riittävästi, sillä molemmat poikani ovat tilastojen mukaan Suomessa syntyneitä Suomen kansalaisia, mutta todellisuudessa heidän uskonnollista identiteettiään leimaa äidin venäläisyys ja luonnollisen vapaa yhteys Moskovan patriarkaattiin. Monikulttuurisuus ja -kansallisuus on yleisen kirkkoon kuulumattomuuden rinnalla tärkeä selittävä tekiä kastamattomuudelle.

Esimerkiksi Helsingissä asuvien kaikkien ystäväpariskuntieni lapset on kastettu, mutta suomalaisessa tilastoinnissa nämä kaikki on rekisteröitynyt ”kastamattomien” luokkaan. Turun Sanomien saamien tilastotietojen mukaan heitä ei olisi siis kastettu. Myös kaksi nuorinta poikaani on kastettu, mutta he ovat tilastoituneet ”kastamattomiksi”. Miksi näin? Koska heidät on kastettu Venäjällä ortodoksisessa kirkossa – tai mahdollisesti joku on antanut kastaa lapsensa jossakin vapaassa kristillisessä yhteisössä Suomessa, mutta tämä yhteisö ei tilastoi kasteita väestörekisteriviranomaisia varten.

Venäläiset maahanmuuttajaperheet ovat vieneet usein kastejuhlansa Venäjälle, vaikka itse maahanmuuttajat olisivat saaneet jo Suomen kansalaisuudenkin tai pysyvän oleskeluluvan Suomessa. Suomessa ei tapahdu mitään rekisteröintiä kasteelle nykykäytännössä, maistraatti ei tilastoi kastetoimituksia. Tämä ilmeni konkreettisesti, kun kysyin poikani kasteen jälkeen Helsingin maistraatista erään toisen asian yhteydessä, miten poikani kaste merkitään heidän tietoihin, mutta maistraatti vastasi, ettei kastetta rekisteröidä. Virallisesti siis ”kastamaton” Suomen tilastoviranomaisten laskelmissa, mutta todellisuudessa Jumalan valtakunnan lapsi kasteen ja ortodoksisen kirkon uskon kautta. Lasten ja perheiden tulisi liittyä suomalaisen ortodoksisen tai luterilaisen kirkon jäseniksi, jotta kastemerkintä tulisi suomalaiseen tilastointiin. Mitään syytä ei ole kuitenkaan liittyä seurakunnan jäseneksi Suomessa.

Kaste on Jeesuksen antama sakramentti Jumalan valtakuntaa varten, ei kirkollisverojärjestelmää varten. Jeesus ja opetuslapset eivät perustaneet mitään kirkollisverojärjestelmää, jota palvelevaan rekisterijärjestelmään kasteen kautta ihmiset siirtyisivät. Siksi ihmiset voivat aivan rohkeasti ottaa vain itselleen oikeuden kutsua pappeja kastetoimituksiin liittämättä itseään tai lapsiaan hallintoviranomaisten rekistereihin. Rekisteriä ei tarvita Jumalan valtakuntaa varten. Hallintoviranomaiset ovat yrittäneet riistää Jumalan valtakunnan itselleen, mutta he eivät omista kasteita eikä Jumalan valtakunnan rekistereitä. Antakaa itsenne vapautua evankeliumin vapauteen!

Itse olen toiminut pappina yli 20 vuotta ja epäilemättä tunnen kristillisen opin mitä parhaiten sen syviä historiallisia juuria myöten, olen jopa väitellyt tohtoriksi teologiasta ja nimenomaisesti tutkinut Raamatun syntyä, mutta juuri sen vuoksi olen antanut poikani vapautua kirkon hallintomentaliteetista: heidät on kastettu Venäjällä eivätkä heidän kasteensa kuulu mihinkään kirkollisveroja varten hallinnoivaan rekisteriin. Evankeliumin tulisi tarjota vapaus myös Suomessa hallintomentaliteetista, kuten nyt on myös tapahtumassa. Hallintomentaliteettia palveleva rakennelma natisee hyvin vakavasti liitoksissaan Suomessa: menee tuskin kymmenen vuotta, kun suomalaisesta kirkollisesta katedraalista on jäljellä enää kiviraunio. Silloin voi syntyä kuitenkin evankeliumin oikea vapaus Pyhän Hengen voimassa.

Kun Venäjällä kaste toimitetaan, henkilö välttää kaikenlaisen hallintomentaliteettiin perustuvan kirkon jäsenrekisterin. Kaste on pyhä toimitus Jumalan valtakuntaa varten, ei alisteinen hallintomentaliteetille ja rekisteröintimerkinnöille. Venäjällä ymmärretään käytännössä paremmin, että kasteesta merkintä riittää Jumalan valtakunnan taivaallisessa kirjanpidossa, jota hoitakoon enkelit tai muut taivaalliset vallat ilman ihmisten paperihommia: kaste on vapautta eikä hallinnointia varten. Nyt vaikuttaa siltä, että Suomessa on tämä vapautuminen hallintoviranomaisten orjuuttamasta kasteesta lähtenyt liikkeelle.

Kun olin äsken saattamassa poikaani venäjänkieliseen shakkikerhoon, luin odotuksen aikana ranskalaisen psykoanalyytikon Jacques Lacanin teosta Speech and Languaage in Psychoanalysis. Teoksen sivulla 32 Lacan osuvasti määritteli oireen, kielen ja Sanan suhdetta: Oire on itsessään rakentunut Kielen tavoin, koska oire on eräs kieli, josta Sana täytyy vapauttaa. Soveltaen voidaan määritellä, että suomalainen kirkollinen hallintomentaliteetti on rakentunut uskonnollisten rituaalien ja symbolien tavoin, koska kirkollinen hallintomentaliteetti on eräs riitti, josta Jumalan Sana ja kaste täytyy vapauttaa. Lacanin määrittely liittyy myös käsittelemäänsä teemaan ”tyhjästä Sanasta” ja ”täydestä Sanasta”: Tyhjään Sanaan vastaaminen on usein turhauttavampaa kuin itse pelkkää hiljaisuus, ”Tyhjä Sana” on irronnut totuudesta, sellainen hallintomentaliteetin orjuuttama tyhjä sana ei enää rakenna Totuutta.

Lacanin analyysi on kiehtovasti samanhenkinen kuin mitä Foucault kirjoitti vallasta ja hallintomentaliteetista. Foucault kuvasi ensin Rooman valtakuntaa, jossa Konstantinuksen aikana valtio teki intervention ihmisen sieluun. Sittemmin syntyi kirkon interventio ja teokratia, ja lopulta lääketieteellinen ruumiinvalvonta. Valtasuhteet ja hallintomentaliteetti luonnehtivat sitä tapaa, jolla ihmisiä hallitsevat toinen toisiaan.









- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)