keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Uusnatsien transatlanttinen yhteistyö

Kesäkuussa IMF pyysi Venäjältä 15 miljardia dollaria valuuttamarkkinoiden tasapainottamiseksi. Venäjän vakaus on hyödyllistä EU:lle ja eurolle. EU:n kansojen ja valtioiden keskinäinen yhteistyökyky on eduksi Venäjälle ja Amerikalle. Vain uusnatsit keräävät voitot jännitteistä ja levottomuuksista.

EU:n kriisissä uusnatsit kyseenalaistavat instituutiot ja oikeusvaltion, haastavat status quon ja hyödyntävät poliittista epävarmuutta ja jännitteitä. Poliitikot ja lainvalvontaviranomaiset saavat arvioida entistä vakavammin, missä määrin demokratialla ja oikeusvaltiolla on oikeudet itsepuolustukseen.

Britanniassa National Front ja British Movement ovat kokeneet tehtäväkseen moraalisen ja rodullisen paremmuuden vahvistamisen. Iso-Britannian etno-nationalistinen puolue British National Party on kuitenkin menettänyt kannatustaan. Läpi Euroopan etno-nationalistit ovat vahvistuneet. Italiassa on voimistunut antisemitistinen aalto. Helmikuussa uusnatsit marssivat Dresdenissä ja soittivat natsihenkiseksi kokemansa suomalaissäveltäjän Jean Sibeliuksen Finlandiaa, - ja 4000 poliisia valvoi järjestystä. Uusnatsit luovat taktisen tarkoitushakuisesti epävarmuutta ja vastakohtia.

Arjalaiskirkko Yhdysvalloissa

Yhdysvallat kohtasi 1970-luvulta alkaen uusnatsien julmuudet Aryan Nations – ”Jesus Christ-Christian” -kirkon tähden, jonka Richard Butler perusti. Alttarin takana oli krusifiksin sijasta hakaristi. Uusnatsien kirkko oli sanoissaan ja murhaavissa teoissaan antisemitistinen. Syyskuussa 2000 Aryan Nations tuomittiin suuriin vahingonkorvauksiin väkivaltateon johdosta. Vuonna 2005 arjalaiskirkon yhteys Al-Qaidaan tuli ilmi pastori August Kreisin ilmoitusten tähden. Amerikkalainen Aryan Nations -kirkko ilmoittaa sivustollaan, että ”islam on meidän liittolaisemme, 1500 kulttia väittää itseään kristilliseksi, mutta he ovat vihollisiamme”.

Arjalaiskirkon verkostoon kuuluvat uusnatsijärjestöt The Order, Silent Brotherhood, Ku Klux Klan, Blood & Honour, Combat 18 jne.. Uusnatsijohtajat ovat virittäneet joukkojensa hallitsemiseksi vainoharhaisen salaliittoteorian juutalaisten vallankäytöstä. Kirkko määritti myös Yhdysvaltojen liittohallituksen: ZOG, Zionist Occupied Government.

Kuva: The Lost Angeles Times 16.12.1984 s. 5

Vuoden 2007 jälkeen arjalaiskirkko järjesti toimintansa vähemmän keskitetyksi Pan-arjalaisen vallankumouksen turvaamiseksi. Toukokuussa 2011 Aryan Nations -kirkko oli taas uutisissa: Edgar Steck sai tuomion vaimonsa ja anoppinsa murhan tilaamisesta. Kesällä 2010 uusnatsikirkko järjesti Gettysburgin kentällä mielenosoituksen.

Kuva: Aryan Nations web

Aryan Nations -kirkon tilaisuuksissa on ollut edustajia myös Euroopasta. Suomalainen uusnatsi tervehtii arjalaiskirkon sivustolla: ”Violence Solves Everything!” arjalaiskirkko ilmoittaa, että heillä on mm. Venäjällä oma ”suurlähettiläänsä”. Valokuvissakin esitellään suhteita Venäjän uusnatseihin.

Kuva: Natsien Arjalaiskirkon toimisto USA:ssa


Natsit ja islamistijihadistit

Marokosta Ruotsiin saapunut pakolainen Ahmed Rami, Radio Islamin perustaja, yhdisti Hitlerin käsitykset islamistiseen uskoonsa. David Duken tuottama aineisto oli tärkeä osa radiokanavan ohjelmistoa. Ruotsiin saapunut Rami tuli läheiseksi myös Sveitsissä asuvalle Ahmed Huberille ja Egyptissä työskentelevälle vanhalle natsille Johann von Leersille, joka palveli Saksasta paettuaan Israelin vastaisen propagandan tehtävissä muslimina nimellä Omar Amin (kuoli 1965). Vuonna 1990 Ahmed Rami tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.

Arjalaisuutta ylistävä uusnatsi Ahmed Huber, vanhalta luterilaiselta nimeltään Albert Frederick Armand, perusti muslimiveljeskunnan jäsenten kanssa Al-Taqwa -pankin Sveitsiin, ylisti Adolf Hitleriä ja tunnusti ihailunsa Osama bin Ladenia kohtaan. Huber ilmoitti tahtonsa edistää islamistisen jihadin ja uusnatsien liikkeen yhteyksiä Euroopassa ja Amerikassa. Presidentti George Bushin vaatimuksista pankki joutui tarkistuksiin, mutta Sveitsin oikeusministeri Valentine Roschacherin mukaan tarkistuksessa ei löydetty väärinkäytöksiä. Bahaman viranomaiset peruuttivat kuitenkin vuonna 2001 Al Taqwa pankin lisenssin. Myös Al Taqwan toimistoihin Sveitsissä ja Liechtensteinissä sekä Youssef Nadan, Ahmed Huberin ja muiden pankinjohtajien koteihin tehtiin tarkastusiskut. Nadan kotoa löytyi arabiankielinen”Project” –niminen asiakirja , jonka olemassaoloa Nada ei tunnistanut mitenkään. Asiakirjan päiväys oli 1. joulkuuta 1982. Asiakirjassa kuvattiin ”Jumalan vallan rakentaminen koko maailmaan” erilaisten uskonnollisten puitteitten ja koulutus- ja hyväntekeväisyysjärjestöjen avulla länsimaissa.

Al-Taqwa-pankin osakasluettelossa oli Arabiemiirikunnan muftin perheenjäseniä, Kuwaitin kuninkaallisen perheen jäseniä, Saudi-Arabiasta sisarukset Huta ja Iman Bin-Laden, bin Ladenin perheen rakennusliikkeen johtohahmo ja Al Taqwan perustajajäsen Admed Idriss Nasreddin (kuuluu YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman elokuulta 2003 Al-Qaida järjestöön luetteloituna henkilönä). sekä Egyptin muslimiveljeskunnan johtaja Hassan el-Banna. Al-Taqwa oli virallisesti mukana kuitenkin vain hyväntekeväisyydessä. Al-Taqwa –pankista rahat menivät Geneveen Osama bin Ladenin velipuolen Yeslam Binladenin monialayritykseen tai Luganoon Banca del Gottardoon – pöytälaatikkopankkiin, joka oli tunnettu myös siitä, että se siirsi sveitsiläisen rakennusalayrityksen varoja Venäjän presidentille Boris Jeltsinille ja hänen ystävilleen vastineeksi Kremlin rakennusten kunnostuksesta. Al-Taqwa –pankki poistettiin YK:n turvallisuusneuvoston Al-Qaida –listalta vasta 2. elokuuta 2010.

Sveitsin tiukka pankkisalaisuus säilyi eikä kukaan Al-Taqwan hallituksesta joutunut koskaan syytteeseen. Pankin edustajat kiistivät kaikki yhteydet terrorismin rahoitukseen. Muslimiveljeskunnan rahoitusstrategin Youssef Nadan nimi poistettiin 23. syyskuuta 2009 YK:n terroristien mustalta listalta. Hänet on sittemmin määritelty globaalin terrorismin vastaisen sodan viattomaksi uhriksi. Mies joutui syyttömänä kärsimään vuosikaudet ylireagoinnin tähden, kun lainvalvontaviranomaiset tahtoivat tukkia Al-Qaidan rahoituskanavat. Helmikuussa 2011 Youssef Nadan vaati Egyptin presidentin Hosni Mubarakin asettamista syytteeseen rikoksista Egyptin kansaa vastaan. Muslimiveljeskunnan ”ulkoministerin” Nadan mukaan Mubarak on ”kuin Dracula, häikäilemätön diktaattori, joka pettää ja tappaa paljon ihmisiä”.

Tea Party –mies David Duke

Transatlantinen uusnatsien yhteistyö voimistui entisen Ku Klux Klanin ritarin David Duken ”roturealismin” ja uhkakuvien maalailun avulla, eivätkä nämä yhteydet olleet pelkästään Ahmed Ramin, Radio Islamin perustajan, varassa. Duke on tukenut holokaustin kieltävää Ernst Zündelia, joka karkotettiin Kanadasta Saksaan etnisen vihan lietsonnan tähden. Zündel oli elänyt Kanadan führerin Adrien Arcandin vaikutuspiirissä. Saksassa Zündel sai 15.2.2007 vankeusrangaistuksen, josta vapautettiin 1.3.2010. Duke väittää saavansa tukea Tea Party –liikkeestä, joiden tilaisuuksissa hän säännöllisesti puhuu. Hänen mukaansa Tea Party –ihmiset tahtovat lopettaa massiivisen ei-eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan, joka on muuttamassa Amerikkaa Baabelin torniksi. Vuonna 2002 Duke matkaili antisemitistisen kirjansa myynninedistämiskiertueella Itä-Euroopassa: aiheena juutalaiskysymys Venäjällä.

Vuonna 2006 Duke saapui jälleen Venäjä-asiassa, nyt Moskovaan konferenssiin, jota johti Pavel Vladimirovits Tulaev – mies joka on erityisen tunnettu slaavilaisarjalaisten käsitysten esittämisestä. Moskovassa he päättivät vahvistaa vaihtoehtoisen pysyvän jatkuvan informaatioverkoston luomista eri maiden edustajien välillä Pan-Arjalaisen rintaman (Pan-Aryan bloc) hyväksi. Tulaevin tiivisti näkemyksensä iskulauseeseen: veri on ennen sielua (Blood before Soil). Tulaev on äskettäin keväällä 2011 valittanut, että hänen julkaisunsa ovat joutuneet lainvalvontaviranomaisten tarkistuksiin. Tulaev kasvoi lapsuutensa Wienissä, jossa vaikuttaa myös eräs toinen kirjallisesti aktiivinen uusnatsi.

Dmitri Orlov, Andrei Dubrov

Wienissä vaikuttaa Dmitri Orlov -salanimellä kirjoittava uusnatsi, jonka kirjoitusten uhriksi on jopa joutunut allekirjoittanut blogikirjoittaja, kun Orlov kirjoittaa Kavkaz Center -sivustolla. Orlov on vieraillut suomalaisen pastorin blogissa maaliskuun 2010 jälkeen puolisen tuhatta kertaa – siis päivittäin useita kertoja. Myös tänään hän pistäytyi blogissani. Hän kutsuu Moskovan metroaseman terrori-iskun tekijöitä sankarillisiksi marttyyreiksi. Tämä voimakkaasti antisemitistinen, holokaustin pelkäksi myytiksi vähättelevä uusnatsi on kirjoittanut Kavkaz Centerin sivustolle jo vuodesta 2004, mikä osoittaa, ettei suomalaisruotsalaisilla IT-resursseilla toimiva Doku Umarovin äänenkannattaja ole Pohjois-Kaukasian kansan äänenkannattaja. Kyse on terrorismin sisällöstä, ei demokraattisesta kansan äänestä! Natsi-sisällön tähden näyttäytyy yhä merkillisemmältä suomalaisten vihreiden politiikkojen (etunenässä Heidi Hautala, joka äskettäin valittiin Suomessa kehitysyhteistyöministeriksi) ”ihmisoikeusaktivismi”, jonka nimissä on puolusteltu Kavkaz Centerin olemassaoloa. Kavkaz Centerin pitkäaikainen toimittaja ”Dmitri Orlov” jopa hyökkää kirjoituksessaan 18.1.2008 ankarasti länsimaista liberalismia vastaan. Kavkaz Center on selvästikin epädemokraattisia natsien ja väkivaltaisia jihadistisia tavoitteita edustavien henkilöiden työväline separatismin ja terrorismin tukemiseksi. Kavkaz Center kuvailee elokuussa 2005 tätä uusnatsia kunnioittavilla sanoilla ”an analyst with the Agency for Political and Economic Communications”.

Orlov kirjoittaa usein juutalaisista ”sekarotuisista” ja ”Moskovan saatanallisesta ortodoksisesta kirkosta”. Kavkaz Centerin kirjoituksessaan uusnatsi ilmoittaa mieltymyksensä ”Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ulkomailla” (lyh. ROCA). Orlov kutsuu tuhotöihin ”Jumalan nimissä ja Venäjän natsien nimissä”. Uusnatsi-ideologiastaan huolimatta hän on päässyt Memorial-järjestön mielipidevainottujen listalle. Omalla nimellään Andrei Dubrov ylisti eräässä separatistijulkaisussa 14.10.2004 radikaalien ”venäläisten natsien yhteistä vastarintaa” tshetsheenibandiittien rinnalla. Kavkaz Centerin sivustolla 20.2.2010 Dmitri Orlov -nimimerkillä uusnatsi ylistää NS/WP Nevagradin attentaattia ja pitää ”jokaisen itseään kunnioittavan miehen pyhänä velvollisuutena” taisteluihin osallistumista.

Eva Paula Hitler

Venäjällä vuosikymmen sitten ei juuri esiintynyt fasistisia liikkeitä, mutta 2000-luvulla maahan tuli monia pieniä osittain kilpailevia, mutta usein toisiinsa verkostoituneita fasistisia lahkoja. Niillä ei ole mitään vaikutusta massoihin. Viattomat siviilit uskontokunnasta ja kansallisuudesta riippumatta voivat joutua pahantekojen uhreiksi, kuten Amerikassa tunnetaan myös uusnatsien uhreja. Nämä natsilahkot saavat rahansa mahdollisesti jossakin vähäisessä määrin turva-alan yrityksistä, mutta myös ulkomaista rahaa saapuu heidän tuekseen. Paikalliset viranomaiset ovat joskus tarpeettoman sallivia. Demokratian ja sananvapauden nimissä on suvaittu myös kansallisuuksien välistä vihaa ja suoranaista terrorismia mainostavaa toimintaa. Fasistijohtajat löytävät hyväksikäytettäväkseen onnettomia nuoria, jotka ovat ehkä rajallisten älyllisten lahjojensa, moraalisen kriisin ja köyhyyden tähden sopivia kiihotustoimintaa varten. Tunnettu sosiologi Aleksandr Tarasov on ilmoittanut huolestuneisuutensa länsimaisten fasistien antamasta tuesta Venäjän nuorison uudessa opetuksessa. Yhdysvaltojen ja Saksan lähettiläät saapuvat Venäjälle opettamaan, tuovat Combat-18, Viking-nuoriso ja muut ryhmät.

Venäläisessä sosiaalisessa verkostossa VKontakte Eva Paula Hitler -nimimerkillä kirjoittava nainen on surullisen tyypillinen esimerkki uusnatsien kansainvälisistä suhteista: rikoksesta tuomitun uusnatsitaistelijan Vjatseslav Datsikin innokkaana rinnalla eläjänä ja tukijana hän osoittaa kiinnostusta myös yhtä hyvin Oslon, Viron ja Venäjän uusnatseihin. Hän on muistanut monilla pahoilla sanoillaan jopa allekirjoittanut tämän blogin hiljaista rukoilijaa ja kirjoittajaa. ”Eva Paula Hitler” hallinnoi ”Kansallissosialistien ja Mujahideen rintama” VKontakte-sivustoa, pitää hallinnoimallaan sivustolla suhteita Slaavilaiseen Unioniin ja Pietarin alueella terrorisoivaan NS WP Nevagrad -uusnatsiryhmään sekä Doku Umarovin viralliseen äänenkannattajaan Kavkaz Centeriin. Eva Paula Hitlerin ”Valkoiset liberaalit” -uusnatsisivustolla on jäsenenä myös 5 aktivistia Suomesta, yksi heistä on ”Veikko”, joka ilmoittaa ”sotasyyllisyysasian” ja ”Karjalan palautuksen” mielenkiintonsa kohteiksi. Valkoisiin liberaaleihin kuuluu myös äskettäin vankilasta vapautunut Kavkaz Centerin pitkäaikainen toimittaja Boris Stomahin. Nämä aktivistit ovat tunnistettavissa.

Vladimir Kvachkov

Keskiviikkona 22.6.2011 Moskovan Lefortovskin tuomioistuin päätti lähettää tiedustelupäähallinnon GRU:n ( Главное разведывательное управление) eläkkeellä olevan everstin Vladimir Kvachkovin psykologisiin tutkimuksiin.

Kuva: Evp. eversti Vladimir Kvachkov

Uusnatsin toimintaa on Venäjällä vaikea käsittää mieleltään terveen ihmisen toiminnaksi, koska Venäjällä on hyvässä muistissa natsien ja Barbarossa-suunnitelman aiheuttamat miljoonien ihmisten hirvittävät kärsimykset Neuvostoliitossa. Kuka mieleltään terve venäläinen lähtisi mukaan uusnatsien toimintaan? Edes Kvachkovin kokema vakava aivotärähdys Afganistanin sodassa ei selitä, koska mies on sittemmin ansioitunut monella tavalla. Eversti on syytteessä uusnatsien aseellisen kapinan yrittämisestä. Evp. eversti yritti rekrytoida väkeä terroritoimintaan. Everstiltä kiellettiin tutkintavankina jopa keskustelun mahdollisuus erään ortodoksisen kirkon papin kanssa. Kvachkov ilmoitti kääntyvänsä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puoleen, kun hänen ”perustuslaillista uskonnonvapauttaan loukattiin”.

Kvachkov oli juuri ennen nykyistä pidätystään ja tutkintavankeutta syytettynä Anatoli Chubaisia vastaan tehdystä murhayrityksestä, mutta Korkein Oikeus vapautti hänet 22.12.2010 syytteistä. Chubais itse kertoo tapahtumien kulun Andrei Kolesnikovin kirjoittamassa teoksessa ”Anatoli Tšubais – Taustala ja tulilinjalla”, jonka aivan sattumalta ostin antikvariaatista samana päivänä kuin Kvachkovin asia oli uudemman kerran Lefortovskin tuomioistuimessa kesäkuussa 2011! Kirjan seikkaperäisen tarinan mukaan maaliskuun 17. päivänä 2005 Minskin valtatiellä tapahtui murhayritys valtiollisen sähköyhtiön hallituksen puheenjohtajaa Tšubaisia vastaan, kun tämän BMW-autoa vastaan laukaistiin pommi. Räjähdyspanos oli täytetty tappavilla esineillä, teräsnauloilla, -liuskoilla ja jousilla, jotka lensivät 90 metrin säteelle. Tämän jälkeen BMW:tä ja turvamiesten autoa tulitettiin myös automaattiaseilla panssarin läpäisevillä luodeilla. Panssaroitu auto sai yli 25 osumaa sirpaleista ja luodeista, turvamiesten autosta löydettiin yhdeksän luodinreikää. Kirjan mukaan nimenomaisesti Kvachkovista oli tullut ikoni avoimesti patrioottisille yhdistyksille ja upseerikokouksille. Everstiä tukee salaa sadattuhannet ihmiset. Murhatutkimus pääsi onnekkaasti ripeästi liikkeelle, kun liikennepoliisin erikoispaljoonan esikuntapäällikkö Sergei Ivanov sattui paikalle, näki lheltä pakenevan Saabin ja tämän rekisterinumeron. Rekisterinumero U 226 ME 9 kuului sotilastiedustelu GRU:n everstin Kvachkovin puolisolle. Myös Kvachkovin Aleksandr-poika oli kirjoittanut 30.2.2004 tarkkailutietoja Chubaisin BMW-autosta. Chubaisin yksityisen turvayrityksen tarkkailupäiväkirjasta löytyi merkintä, kuinka epäilyttävät henkilöt olivat seuranneet liikenneympyrässä heitä tummanvihreällä Saabilla, jonka rekisterinumerossa oli 226. Murhayrityksen jälkeen lopputulos oli se, että Kvachkov nousi sankariksi: hän sai lähes 30 % eli yli 40 000 ääntä Moskovan kaupungin Preobrazenskin piirissä vaaleissa. Kaikissa oikeusasteissa Kvachkov todettiin kuitenkin syyttömäksi. Hänestä tuli säännöllisesti esitelty sankari patrioottisessa lehdistössä.

Prosessin aikana Kvachkov ja Mihail Hodorkovski istuivat samassa vankikopissa. Sellin yläpetillä makasi juutalainen liberaalimiljardööri ja alemmalla vastapäätä antisemiitti venäläinen upseeri. Sellissä miehet kiistelivät sosialismista, liberalismista, nationalismista ja kaikista ismeistä.

Kvachkov on kokenut sotilas, joka palveli jo vuonna 1983 Afganistanissa ja tämän jälkeen monissa muissa paikoissa. Vuonna 1998 hän puolusti väitöskirjaansa työmarkkinoiden toiminnasta. Kvachko puolustautui Chubaisin murhayrityssyytöksiä vastaan ihmetyksellä, miten ammattilainen olisi voinut epäonnistua niin avuttomasti. Hänen mukaansa koko yritys oli vain huijaus. Vain muutama tunti hyökkäyksen jälkeen eversti Kvachkov ja kaksi laskuvarjojääkäriä Robert Jashin ja Alexander Naidyonav sekä Ivan Mironov, Kansallisen itsenäisyyden puolueen eli nationalistien ex-ministerin Boris Miranovin poika, pidätettiin, mutta Korkein Oikeus vapautti heidät syytteistä joulukuussa 2010. Boris Sergeevits Mironov joutui itse syytteeseen maaliskuussa 2007 yllyttämisestä kansalliseen vihaan. ”Valkeiden nationalistien yhteisön” Stormfront-sivustolla Mironovia luonnehditaan merkittäväksi kirjailijaksi ja poliitikoksi, joka kirjoitti useita poleemisia kirjoja juutalaisten okkupaatiosta. Kirjansa esipuhe oli kuitenkin Tee kutsu –miehen David Duken kirjasta ”juutalainen herrakansa”. Helmikuussa 2008 tuomioistuin tuomitsi Mironovin syyllistyneen etnisen vihan lietsontaan, mutta vapautti hänet rikosoikeudellisesta vastuusta, koska rikos oli jo vanhentunut. Mironovin kirjoitus ”Asenne Venäjän alkuperäiskansoja kohtaan” on liitetty Federaation ekstrimistiaineistoon. Google-hakukone poistu Stormfront-sivuston indeksoinnin Ranskassa ja Saksassa valtioiden lainsäädännön tähden, joka määrittää rikolliseksi holokaustin kieltämisen ja historiallisen revisionismin.

23. joulukuuta 2010 Kvachkov pidätettiin uudemman kerran – heti seuraavana päivänä Korkeimman Oikeuden vapauttavan tuomion jälkeen, sillä AvtoVAZ-tehtaan kotikaupungissa Togliattissa sekä Samarassa ja muissa kaupungeissa isänmaalliset nuoret miehet ja asevoimien uudistuksen seurauksena lomautetut upseerit olivat perustaneet taisteluosastoja, joiden päämajaa johti eversti Kvachkov. Tuossa tarkoituksessa hän vieraili keväällä ja kesällä 2010 myös Kostromissa, Yaroslavissa, Nizni Novgorodissa ja joissakin muissa paikoissa tapaamassa sotilaita. Kvachkov on selittänyt jälkikäteen, ettei ollut mitään salaliittoa. Evp. everstin asianajajan Oksana Mikhalkinan mukaan nuo matkat olivat tutkinnanjohtajan sallimia lomia silloisesta tutkintavankeudesta ja pelkkiä sotaveteraanien kokouksia. Kauniit selitykset vaikuttavat lainvalvontaviranomaisten mukaan vähemmän uskottavalta, kun on voinut lukea Kansan militian omalta web-sivustolta 15.joulukuuta 2009 annetun julistuksen, jonka mukaan Venäjän armeijan uudistus olisi ollut maanpetos, mitä vastaan ihmisten olisi nyt otettava vastuu ja puolustettava oikeuksiaan.

ROCA-natsikirkko

Pohjois-Kaukasian mujahideen ja terroristipäällikkö Doku Umarovin äänenkannattajaksi ilmoittautuva Kavkaz Center -sivusto esitti 25. tammikuuta 2009 voimakkaan puheenvuoron Moskovaan vihamielisesti suhtautuvan ortodoksisen kirkon (lyh. ROCA) ja metropoliitta Damaskoksen (Balabanov) puolesta. Juuri tämä kirkko on se yhteistyötaho, johon syytetty eversti halusi yhteyden. Kyseinen ortodoksinen kirkko (lyh. ROCA) kutsuu johtajiaan papeiksi ja hoitaa hämmentävää suhdetta Venäjän uusnatseihin, kuten mm. Dmitri Demushkin johtamaan Slaavilaiseen Unioniin. Tuon kyseisen Slaavilaisen Unionin natsi ”Punainen Tarzan” Vjatšeslav Datsik kärsi tappion Oslon käräjäoikeudessa 16.2.2011 ja hänet sittemmin karkotettiin takaisin Venäjälle kärsimään rangaistustaan.

Slaavilaisen Unionin internet-sivusto toimii Tanskassa Kööpenhaminassa varatuilla resursseilla, jotka omistaa sikäläinen uusnatsi Lars Agerbak Wittman, Tanskan Kansallisrintaman (DNF):n johtaja, Blood & Honour –ryhmän aktivisti. Wittman oli pidätettynä jo elokuussa 2008 Venäjällä. 12.1.2011 Tanskan poliisi teki Wittmanin kotiin Kööpenhaminassa kotietsinnän ja löysi pommin valmistelua varten tarvittavia kemikaaleja. Venäjän natsit järjestivät tukimielenosoituksia tammikuussa 2011 Wittmanin puolesta. Wittmanin DNF:n toiminta on ollut pidätyksen jälkeen hiljaisempaa, osa tästä ryhmästä on siirtynyt kesäkuussa 2011 perustettuun uuteen äärioikeistolaiseen puolueeseen, ”Danskernes Parti”, jonka perustajajäsen on 21-vuotias natsi Daniel Carlsen, Tanskan natsipuolueen DNSB:n entinen jäsen. Carlsen esiintyy mielellään kuvissa, joissa hakaristi näkyy selvästi. DNF:n 19 miestä ja 1 nainen kokoontuivat 11. kesäkuuta rauhalliseen grillaushetkeen rannalle, nostivat lipun ylös ja kuuntelivat kansallishenkistä musiikkia.

ROCA-kirkon papit ovat vedonneet toistuvasti everstin puolesta. Näiden pappien mukaan Moskovan patriarkan alainen virallinen kirkko on ”Putinin saatanallisen ja antikristillisen FSB:n alainen järjestelmä”. Kavkaz Center saa nämä juttunsa venäläisiltä uusnatseilta ja Dmitri Orlov -nimimerkillä kirjoittavalta arjalaista natsi-ideologiaa tukevalta toimittajalta Wienistä Itävallasta. Tämä erikoinen ortodoksinen kirkko – Venäjän ortodoksinen kirkko ulkomailla (ROCA) – ilmoittaa toimintansa aluksi vuoden 2001. Yhteisö on perustettu vuonna 2006. ROCA kirkon eetos ja toimintamalli on varsin analoginen amerikkalaisen Aryan Nations -arjalaiskirkon kanssa. Molemmissa papit julistavat arjalaista uusnatsisanomaa. Yhteyksiä aseelliseen toimintaan on molemmissa ”kirkoissa”.

ROCA-kirkon aktivisti Mark Kagantsev pilkkaa juutalaisten pääsiäistä. ROCA-papit esittävät vetoomuksia everstin puolesta, mikä ei ole yllättävää siihen nähden, että ROCA-kirkon web-sivusto toimii yhteydessä uusnatsien ns. Kansan reserviväen kanssa, jota Kvachkov johti. Videokuvissa ROCA-papit seisovat rinnatusten Dmitri Demushkinin kanssa ja vetoavat everstin puolesta.

Kuva: ROCA-kirkon pappi ja Demushkin vetoavat Kvachkovin puolesta

Sivuston teksti on hurjaa: ”Sairaus on tappava. Sen tähden pitää tehdä jotakin. Seuraavat vaalit täytyy sabotoida”. ROCA:n piispa Athanasius kehotti 5. huhtikuuta 2011 kristinuskon nimissä ”uhraamaan elämänsä Jumalan kaitselmuksessa”, mikä tarkoittaa ”pahantekijöiden rankaisua”. Joulukuussa 2010 piispa kutsui rukouksessaan presidentti Medvedevin toimintaa ”kuolemansynniksi”. 21. helmikuuta 2009 piispa Athanasius moitti jumalattomien ja juutalaisten voimien tunkeutumista Venäjälle. Sivuston ylläpitäjä Juri Ekishev kirjoittaa 7. kesäkuuta 2011, että Venäjä on sodassa, vihollisen aseena on valhe, pseudo-poliittiset mekanismit orjuuttavat ihmisiä. Hänen mukaansa näitä mekanismeja ovat vaalit kaikilla tasoilla. Slaavilaisen Unionin johtaja Dmitri Demushkin opastaa taisteluun vaaleja vastaan. Ekishev ylistää kesäkuussa 2011 Cannesin elokuvajuhlilla tanskalaisen ohjaajan Lars von Trierin lausumaa tunnustusta, jonka mukaan Israel on virus, jonka hän tahtoisi natsina lopettaa. Hurja natsisivusto sijaitsee teknisesti Houstonissa Yhdysvalloissa.

Vladimir Kvachkov antoi 18. marraskuuta 2010 ”Koko Venäjän kansan reserviväen K. Mininan ja Dmitri Pozharskyn kunniaksi” julistuksen Venäjän vapautusarmeijasta, Kansan militiasta, jotta vapautusarmeija torjuisi poliittiset ratkaisut, toimien tulisi olla vain sotilaallisia, joka on everstin mukaan viimeinen käytettävissä oleva keino nousta kapinaan tyranniaa vastaan. Itseään hän esittelee esikuntapäälliköksi. Kansan militia ilmoittautuu aktiivisten taistelijoiden verkostoksi, jotka tahtovat aloittaa vapaustaistelun: ”Sinun täytyy taistella, koska muuten ei voi voittaa. Parempi on kuolla kuin elää orjana”.

Vapautusarmeijan jäsenenä Juri Ekishev pitää kirottuina niitä ihmisiä, jotka johtavat Venäjän kansaa vaaliuurnille. Vaalit ovat hänen mukaansa Venäjän kansan tuhoamisen väline, ”meidän varhainen hautamme”. Julistuksen sotilasdoktriini (kohta II.3) nimittää pääviholliseksi maailman taloudellisen eliitin, kansainvälisten pankkien omistajat ja ylikansalliset yhtiöt, jotka edustaisivat kansainvälisen sionismin organisaatiota. Sotilasdoktriinin (kohta III.4) mukaan sionistit hyökäsivät Venäjälle Boris Jeltsinin joukkojen, Gaidarin, Chubaisin ym. avulla, mutta myös Putinin joukkue on ollut kyvytön. 11. syyskuuta 2001 sionistit olisivat järjestäneet globaalin provokaation saadakseen Venäjä mukaan amerikkalaisten sionistien terrorisminvastaiseen liittoumaan.

17. lokakuuta 2010 ”Kansan reserviväki K. Mininin ja D. Puzharskyn muistolle” julisti, että D. Medvedevin ja V. Putinin toiminta on petollista ja maanpetollisuutta, koska nämä ovat kehittäneet kauppasuhteita Kiinaan ja Japaniin, jopa sotateollisuutta ei tueta enää Venäjällä riittävästi. Lisäksi kansan militia vaati ulkomaalaisten työviisumien lopettamista. Hyökkäysten kohteena on erityisesti Venäjän kolme puoluetta: Venäjän yhtenäisyys, Liberaalidemokraatit ja Oikeudenmukainen Venäjä.

Demokratian itsepuolustus?

Kansan militian sankarinimet Kuzma Minin ja Dmitri Mihailovits Puzharsky olivat venäläisten vapauttajia Puolan ja Ruotsin interventioita vastaan vuonna 1611-1612. Heidän nimiensä käyttö uusnatsien arjalaisarmeijan yhteydessä niin kuin myös Koraanin käyttö Mujahideen ja Jeesuksen valjastaminen uusnatsikirkon puolustuksena ovat tarkoitushakuista taktista väkivallan verhoamista kansallissankarien maineeseen tai uskonnonvapauteen.

Rauhanomaista antifasismia noudattavana oikeusvaltion kansalaisena voi ainoastaan vaatia, että johtavat poliitikot, lainlaatijat ja lainvalvontaviranomaiset eivät sallisia nationalististen hetkellisten kansallisten traditioiden ja intoilujen tai vihertävän sekoilevan sananvapaus-ilmaisuvapaus -mössön sekoittaa demokratiaan kuuluvaa valtiollista itsepuolustusta. Uusnatsit ovat kansainvälinen verkosto, minkä tähden eri valtioiden lainvalvontaviranomaisilta ei pitäisi jäädä vähälle painolle näiden uusnatsien kansainvälisten verkostojen tunnistaminen ja lopettaminen.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Saksalaisten ja suomalaisten toimittama Leningradin piiritys oli maailman historian julmin sotatoimi


Tänään menin rannalle autolla. Olin ostanut parilla kymmenellä eurolla bensaa. Selkäni oli myös niin kipeä, että en viitsinyt polkea pyörällä. Antifasisti pappi oli heitetty työttömyyteen Suomen luterilaisesta kirkosta, joten tähän rannalla lueskeluun oli mahdollisuus sunnuntaipäivänä aivan poikkeuksellisesti. Eihän sitä saa Suomessa arvostella revansistista organisaatiota ProKarelia ja laillista organisaatiota Kavkaz Center!

Tällä kertaa hyvää lukemista oli taas kerran mukanani. Luin uudestaan jo aiemmin lukemani kaksi kirjaa. Jatkosodan alusta kuluneet 70 vuotta antavat aihetta kerrata niitä syitä, miksi Suomi oli sotaan syyllinen osapuoli, vaikka Suomen television tekstitelevisiosta sain lukea kertomusta, jossa Suomi oli irrotettu Saksan Barbarossa-suunnitelman sotatoimista ja kaikki alkoi ikään kuin vasta Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomeen 25. kesäkuuta 1941. Ystävä soitti Kuopiosta ja kertoi, että Savon Sanomissa oli ollut mielenkiintoinen kirjoitus Jatkosodan luonteesta.

Älköön näitä tiettyjen faktojen kertausta pidettäkö näyttönä "stalinismista", sillä en todellakaan ihaile Josef Stalinia ja hänen hirmutekojaan, en myöskään Neuvostoliittoa. Tosiasioiden tunnistaminen ei voi olla kiinni siitä, että Stalinia ei ole tiettyjen hirmutekojen tähden aiheellista kunnioittaa. Suomi oli osallinen hirmutekoihin, joita ei ole kaunisteleminen. Leningradin piiritys on lajissaan julmuutta, joka on aivan Stalinin hurjimpien tekojen kaltainen, jopa maailman historian mitassa ainutlaatuista sadismissaan. Suomi ja Saksa tekivät nyt nuo julmuudet. Niitä julmuuksia ei pidä viherpestä sankarilliseksi erillissodaksi ikään kuin suomalaisen kodin, uskonnon ja isänmaan hyväksi! Leningradin piiritys oli puhdasta pirun palvontaan, jonka harjoittamista astrologien ym. avustamana sekä Mannerheim että Ryti harjoittivat kristillisen uskon sijasta.

David M. Glantz, 900 kauhun päivää – Leningradin piiritys 1941-1944, oli yhä koskettava teos, vaikka joukko-osastojen seikkaperäisiä siirtoja ja taisteluja yksityiskohtaisten karttatietojen äärellä en jaksakaan seurata. Tämän kirjan olin ostanut vuosia sitten venäjänkielisenä käännöksenä ( Дэвид Гланц, Блокада Ленинграда 1941-1944; David Glantz, Leningrad city under siege 1941-1944 [2007]).), mutta vuosi sitten löytyi kirjakaupasta myös suomalainen käännös. Toinen kirja on Tenho Pimiän Sotasaalista Itä-Karjalasta – Suomalaistutkijat miehitetyillä alueilla 1941-1944. Soitin Pimiälle vuosi sitten, koska suunnittelin hänen tutkimuksestaan tehtävää lehtijuttua. Tuo suunnitelma kariutui, kun suhteeni mainittuun sanomalehteen etääntyivät.



Mannerheim olisi pitänyt ilmeisesti hirttää sotarikollisena Nürnbergin tuomioistuimen päätöksellä?

Glantzin kirjan johdantosanat ovat Lasse Laaksosen tekstiä. Paavo Talvelan, Mannerheimin läheisimpien ja tärkeimpien kenraalien, mukaan Mannerheim olisi suunnitellut erityisen iskuryhmän muodostamista Leningradin suuntaan hyökkäämistä varten, ja tarjonnut sen komentajan paikkaa talvisodassa hyökkäävissä sotatoimissa kunnostautuneelle Talvelalle. Julkisen kansallisen maineen puhdistusoperaation jälkeenhän Mannerheimilla ei ole ollut mitään pahoja suunnitelmia Leningradia vastaan. Siksi Talvelan väite on kiinnostava. Laaksonen pistää Talvelan väitteen pelkästään kenraalin henkilökohtaisen ylpeilyn tiliin. Hiukan epäilen tulkintaa. Voittiko Talvela mitään siitä, että hän paljasti ”ylpeästi” oman roolinsa tuollaisen suunnitelman keskeisenä tahona? Missä määrin Mannerheimista saatu kaunis tulkinta on poliittisen viherpesun tulosta, jossa Mannerheimin omia piruja ei päästetä enää näkyviin? Kenraalin lauseen tulkinta myöhemmän sukupolven kommentaattorin pätevyydellä ikään kuin kenraali asiasta osallisena ”ylitulkitsee” Mannerheimin pohdintoja on varsin arveluttava? Eikö sotatilanteisiin itse osallistuneella kenraalilla, Mannerheimin pohdintojen silminnäkijällä ja aidolla keskustelukumppanilla ole paremmat edellytykset tunnistaa, mitä Mannerheim tahtoi kuin vuonna 1968 syntyneellä historiantutkijalla?

Natsi-papeilta olisi pitänyt ottaa pois pappisvirka?

Jos Mannerheimia olisi pitänyt uskaltaa arvioida kriittisemmin sen sijaan että hänen teoistaan ja kirjoituksistaan toimitettiin "viherpesty" aineisto, olisi myös piispa Erkki Kansanaholta ja vastaavilta AKS-papeilta pitänyt viedä pappeuden oikeudet sen jälkeen, kun kävi ilmeiseksi, etteivät nämä miehet edes kadu vihamielistä toimintaansa venäläisiä ja Venäjää vastaan. Kovin monet suomalaispapit antoivat reaalisesti uskollisuusvalansa Hitlerille. Sen sijaan että näitä olisi rangaistu, heidät palkittiin vielä sodan päätyttyäkin Suomessa!

Elokuussa 1938 Rafael Gyllenberg meni Saksaan natsistiseen Luther-Akatemiaan, jossa sitemmin Gyllenberg eräänä päivänä saarnasi ja piti fasistien rakkauden virittäneen rukouksen: "Herra - siunaa Saksan kansaa ja sen Johtajaa! Herra, Sinä olet varjellut Saksaa sen jälleenrakentamisessa ja Adolf Hitleriä hänen poliittisessa taistelussaan ja haluat antaa sille armosi. Amen.” Gyllenberg ylisti Saksan valtakunnankansleria. Hänestä tuli sopiva kirkonmies, joka sai tehdä päätöksiä, ketkä pääsivät Luther-akatemian opintoihin. Antti Puukko sai opinto-oikeuden Luther-akatemiassa: professori Puukon johdolla Aarre Lauha – Luther-akatemian opiskelija – valmisti opinnäytetyönsä siitä, miten Raamatusta löytyy ennustus pohjoisesta herrakansasta (Annales Academiae Scientiarum Fennicae, B XLIX,2 Aarre Lauha: "Zaphon. Der Norden und die Nordvölker im Alten Testament." Helsinki 1943). Aarre Lauha toimi Helsingin hiippakunnan piispana 1964-1972. Hän toimi tätä ennen mm. Kotimaa-lehden päätoimittajana 1958-1964 ja Helsingin yliopistolla professorina. Piispa Lauha kuoli 3.5.1988.

Pyhäksi ristiretkeksi markkinoidun jatkosodan aikana miehitetyssä Petroskoissa suomalaissotilaat tyydyttivät väkivaltaisesti seksuaalisia halujaan paikallisiin naisiin, venäläisvihollisiin, mistä seurauksena 45 % lapsista syntyi aviottomana isän ollessa suomalaissotilas. Miehitetylle alueelle Petroskoihin syntyi suomalaissotilaita varten iso bordelli. Saksalaisilla oli rintamabordelleja pesulajunissa. Veikko Pystynen kertoo itsekin nähneensä, miten Punaisen Ristin koppiauto toimi naima-autona, jossa miehiä oli jonossa, kullakin vuorojärjestykset (Näre 2008:364). Pyhää ristiretkeä tekevät suomalaiset sotilaat tosiasiassa raiskasivat vihollisnaisen ruumiitakin (ks. Näre 2008: 366).

Suur-Suomen rakentajien fasistinen rotuoppi

Tenho Pimiän väitöskirjatutkimukseen pohjautuva kirja alkaa koskettavalla suomalaisnäkökulmalla tapahtumien alkuun: ”Toisen maailmansodan kynnyksellä Suomessa haaveiltiin suuria. Unelmaa suomensukuiset kansansirpaleet yhdistävästä Suur-Suomesta oli ryhdytty rakentaman todeksi. Hanke vaikutti uhkarohkealta, mutta ratkaisevan askeleen ottamista helpotti vahvan liittolaisen, Saksan, tuki. Sotaretkeä kannatteleva kehyskertomus kiedottiin Suomen suvun uljaan menneisyyden ympärille. Isänmaalle suotuisan rajalinjan ohessa aluevaltauksen oikeutuksena toimi itärajantakaisen väestön pelastaminen kommunismilta. Siitä huolimatta vain ani harvoin pelastuksen kohteena olleet kokivat hankkeen omakseen. Kuten usein käy, miehittäjän kulkueessa pelastetuille jää sivustaseuraajan osa. Kaikkina aikoina sotaretkillä on hyvistä aikeista huolimatta sorruttu inhimillisesti ottaen vähintäänkin harkitsemattomiin ja toisinaan anteeksiantamattomiin ylilyöntiteihin, jotka eivät ansaitse tulla puolustelluiksi” (Pimiä, s. 9).

Glantzin mukaan Leningrad oli bolševismin kehto. Siksi oli luonnollista, että Saksan natsidiktaattori Adolf Hitler nosti sen Neuvostoliittoon kohdistuneen hyökkäyksen ja maan valtauksen pääkohteeksi. Venäjän vuosisatainen taistelu pääsystä Itämerelle päättyi myöskin Pietarin rakentamiseen. Saksan führer valitsi Leningradin ensisijaiseksi kohteekseen Operaatio Barbarossassa, koska hän uskoi, että Leningradin valtaus – ja tarvittaessa tuhoaminen – oli välttämätöntä Neuvostoliiton ja sen johtaman kansainvälisen bolševismin hävittämiselle. Adolf Hitlerin Operaatio Barbarossaa koskevat suunnitelmat esiteltiin Führerin käskyssä numero 21., joka annettiin 18. joulukuuta 1940. Siinä Leningrad, Moskova ja Kiova määriteltiin Wehrmachtin kolmeksi ensisijaiseksi kohteeksi. Voisimme kärjistäen ja pelkistäen tehdä johtopäätös, ettei jatkosota alkanut 25. kesäkuuta 1941, vaan 18. joulukuuta 1940 Adolf Hitlerin suunnitelmassa, johon rintarottingilla suomalainen pienilukuinen poliittinen eliitti liittyi.

Pimiä liittää Suur-Suomen sotaretken lähtökohdan siihen, miten presidentti Risto Ryti oli aloittanut jo aiemmin keväällä 1940 hankkeen, jonka tarkoituksena oli tieteellisin argumentein selvittää saksalaisille Itä-Karjalan ja Kuolan alueen kuuluminen Suomeen. Keväällä 1941 tartuttiin erilaisten rajavaihtoehtojen kimppuun etnografisin perustein. Historioitsija Jalmari Jaakkola, avustajinaan tohtori Reino Castren ja maisteri Eino Leskinen ja Keijo Loimu, selvitti, että lukuisat etnografiset seikat ja Itä-Karjalan alun alkaen Länsi-Suomesta vaeltanut Kalevalarunous osoittivat, että miehitettävä alue kuuluu Suomelle. Suomen toimittamalla miehitysalueella pitikin toteuttaa tieteellisiä tutkimuksia, jotka seurasivat hyvin heimoaktivistien jo 1930-luvulla muotoilemia rodullisia näkemyksiä. Työ suomenheimolaisuuden parissa tähtäsi vangittujen kansojen vapauttamisen uutta Suur-Suomea varten. Sakari Pälsi oli vapautti Itä-Karjalaa itäisen ikeen alta jo vuonna 1922. Kansanmusiikin tutkija A.O. Väisänen oli osallistunut vuonna 1918 heimosotaretkiin Ilmari Kiannon kanssa. Suomalainen heimokulttuurin tutkimusintressi liittyi kiinteästi Saksassa vuonna 1927 aloitettuun perinnepelastusoperaatioon, kansantieteelliseen kartastointihankkeeseen ”Atla der Deutschen Volskunde”. Kansallissosialistien korkeimmassa johdossa tunnettiin kunnioitusta Kalevalaa ja karjalaista kulttuuria kohtaan. 1930-luvulla Heinrich Himmlerin johtaman Ahnenerbe-instituutin palveluksessa työskennelleet tutkijat selvittivät suomalaisheimojen kulttuuria Karjalassa. Samanaikaisesti 1930-luvulla ylioppilasnuoriso innostui ”pirua ja ryssää vastaan” Akateemisen Karjala-Seuran ja muiden samanhenkisten järjestöjen toiminnassa.

Jatkosodan välittöminä syinä ja tekijöinä ei tietenkään sovi unohtaa 18. kesäkuuta 1941, jolloin Suomen ilmavoimien lentokoneisiin maalattiin Saksan itärintaman tunnukset. 22. kesäkuuta 1941 Saksa aloitti hyökkäyksen. Natsi-Saksa käytti aiemmin sovitun mukaisesti aseveljensä ja liittolaisensa Suomen ilmatilaa ja lentokenttiä Neuvostoliiton pommittamiseen. Natsi-Saksan SS-Divisioona Nord aloitti 7. kesäkuuta marssin Norjasta Vuotson ja Sodankylän kautta Rovaniemelle. 8 000-9 000 miehen vahvuisen natsidivisioonan ohimarssi kesti 10 tuntia ja saapui Rovaniemellä 10. kesäkuuta. 40 600 miehen vahvuiset natsijoukot keskitettiin Rovaniemen seudulle, josta ne aloittivat 18.6.1941 siirtymisen kohti Sallaa. Yleisradion Lahden, Turun ja Oulun radiomastoihin asennettiin 21. kesäkuuta automaattiset morsetuslaitteet saksalaisten pommikoneiden radiosuunnistusta varten. 21-22.6.1941 Itä-Preussin natsijoukkojen sotakoneet käyttivät Suomen ilmatilaa ja lentokenttiä taisteluun Neuvostoliittoa vastaan. Suomen sodanjohto määräsi 17. kesäkuuta sukellusvenelaivueen Viron rannikon miinoittamiseen ja 21. kesäkuuta sukellusvenelaivue toteutti tehtävänsä. 22. kesäkuuta miinoitus ulotettiin Tallinnan edustalle. 22.6.1941 Adolf Hitler julisti klo 6.00 radiossa Suomen taistelevan liitossa – im Bunde – Saksan kanssa, mikä kertoi jo alusta alkaen kansainvälisesti ilmeisen tosiasiallisen tilan Suomen syyllisyydestä operaatio Barbarossaan ja sen myötä jatkosotaan ja Leningradin kokemiin hirvittävyyksiin.

Pimiä ei keskity Risto Rytin vihamieliseen luonteeseen tarkemmin, mutta Rytin asenteiden pitkä historia on aiheellista muistaa jatkosodan taustatekijänä. Jo Suomen sisällissodan jälkeisissä eduskuntakeskusteluissa Ryti korosti, että punaisten saamat rangaistukset olivat liian lieviä. Hänen mielestään armahdus olisi ikään kuin lain ja laillisesti syntyneen oikeustilan syrjäyttämistä, minkä tähden se rappeuttaisi moraalisesti yhteiskuntaa. Ryti oli kiivaassa väittelyssä jopa omien puoluetovereidensa kanssa. Tässä keskustelussa Ryti paljasti myös käsityksensä, jonka mukaan Neuvosto-Venäjä oli hänen mukaansa maailmansairaus, jonka tuhoutuminen voisi ainoastaan jotenkin tyynyttää suomalaisen työväestön mielet!
Tehtäköön tässä maassa [Suomessa] mitä tahansa, mentäköön myönnytyksissä kuinka pitkälle hyvänsä, sen [työväestön] mielet tulevat aina olemaan kuohuksissa, ja se ei koskaan tule tyyntymään niin kauan kuin olot rajan takana [Neuvosto-Venäjällä] eivät ole järjestäytyneet ja nykyinen maailmansairaus [kommunismi] parantunut”.

Ryti piti kesällä 1941 tunnetun radiopuheensa, jossa hän ylisti karaistuneita puolustusvoimia, jotka ovat nyt paremmin aseistetut ja varustetut kuin viime sodassa. Ryti painotti idän painetta, ”ikuista uhkaa”, joka olisi ”hävitettävä”, jotta ”tulevat sukupolvet olisivat onnellisia” ja saisivat elää rauhassa. Puhe päättyi ”kohtalon Herraan, jonka käsissä kansamme elämä on: johdattakoon meitä ja vieköön taistelumme lopulliseen voittoon”. Ryti ajoi idänpoliittista kokonaisratkaisua, Neuvostoliiton perusteellista tuhoamista. Sitä varten hän kertoi avoimesti, että ”Saksa on ainoa valtio, joka tätä nykyä pystyy lyömään Venäjän”. Valtioarkiston Risto Ryti –muistiinpanoissa vuodelta 1942 (10) on Suomen tasavallan presidentin rasistinen kuvaus Neuvostoliitosta: hänen mukaansa Neuvostoliiton kansa elää ”köyhyydessä ja kurjuudessa, petoksen ja valheen ilmapiirissä, määrättömän terrorin ja mielivallan alaisena. - - - Siviiliväestökin Pietarissa saakoon kuolla, sillä venäläiset ovat niin kovin epäluotettavia ja kavalia, ettei heitä ole syytä säästää.”

Lopulta Suomen suorittaman miehityksen aikana syys-lokakuussa 1942 Äänesniemellä sotilashallinnon käskystä toteutettiin antropologinen tutkimus, jossa rotukatsannon valossa arvioitiin väestön asemaa uudessa Suur-Suomessa. Anatomian professori, lääkintämajuri Niilo Pesonen teki johtopäätöksen sotilashallinnon päätöksentekoa varten, että tutkitun väestön liittäminen "kansalliseen väestöömme ei tuo kansaamme vieraita rotuaineksia - - - pitäisin mainitun väestön liittämistä Suur-Suomen väestöön erittäin luonnollisena ja oikeaan osuneena toimenpiteenä” (professorin sitaatti Pimiän teoksesta s. 103).

Rodullinen puhdistus alkoi tietysti jo Suomalais-saksalaisen sivistysseuran avulla heti sisällissodan aikana valkoisten ja saksalaisten yhteisymmärryksessä. Tämä puhdistustyön suuri mestari oli Suomessa Yrjö Reenpää - sukulaismies Heikki Reenpäälle, joiden alakerrassa asui Eljas Erkko, joka kehitti jo Tallinnassa vuonna 1924 suunnitelmia, jotka muistuttivat natsien sittemmin tekemiä Leningradin piirityksen ja Barbarossa-suunnitelman sisältöjä. Heikki Reenpää - Pro Karelian puhemies ja rahoittaja - osallistuikin jatkosodassa nuorena vapaaehtoisena upseerina Suomen asevoimien tehtäviä laajempaan aktiivisuuteen ns. Elämän tien katkaisussa.

Rodullisia asioita suomalaiset selvittivät erityisesti sotavankitutkimusten avulla: lapsuuteni kylän laitamilla – Savonlinnan Aholahdessa - on yhä nähtävissä mainitun rasistisen ja suomensukuisuutta ylimpänä arviointikriteerinä käyttävän kategorisoinnin näkyvimmät hedelmät. Pimiä kirjoittaa, että ”Sotavankileiri n:o 21:een oli sijoitettu yhteensä noin 2500 heimosukulaiseksi luokiteltua sotavankia” (s. 213). Suomenheimoisten sotavankien ravitsemus- ja terveyshuolto-olosuhteet olivat muita vankiryhmiä paremmat. Näille vangeille annettiin opetusta suomen kielestä.

Kuva: Savonlinnan Aholahdesta vanhan vankikorsun paikka


Maailman historian julmin sotatoimi



22. syyskuuta 1941 julkaistussa Saksan käskyssä todettiin: ”Führer on päättänyt hävittää Pietarin kaupungin maan päältä. Minulla ei ole mitään kiinnostusta säilyttää tätä suurta kaupunkia Neuvosto-Venäjän kukistumisen jälkeen. [- - ] Ehdotamme kaupungin tiukkaa saartamista ja sen hävittämistä maan päältä tykistön ja jatkuvien ilmapommitusten avulla”.

Joulukuussa 1941 menehtyi yhtä monta ihmistä Leningradissa keripukkiin ja aliravitsemukseen kuin koko vuonna 1940. Tammikuussa 1942 tauteihin ja nälänhätään menehtyi päivittäin noin 4000 henkeä. Kun nälänhätä alkoi marraskuussa, kuolonuhreja oli Leningradissa 10 000. Joulukuussa 1941 luku oli jo 50 000 ja tammikuussa 1942 peräti 120 000. C-vitamiinin puute aliravitsemuksen seurauksena ei tuonut vain yleistä väsymystä ja heikotusta, vaan reisiin ja sääriin alkoi tulla läikkiä, nivelissä oli valtavia särkyjä, ikenet muuttuivat sienimäiseksi ja limakalvot vuotivat verta niilläkin, jotka eivät (vielä) kuolleet. Ihmiset menettivät hampaansa. Ihon karvatuppien ympäristöt olivat violetin väristä värjääntyneet verenpurkaumien tähden. Kuume vaivasi liki jokaista Leningradin asukasta. Pienikin kosketus aiheutti mustelmia. Takamukset olivat täynnä veren purkaumia, jos oli istunut pienen hetken. Makuupotilaiden selät ja kyljet olivat mustuneet purkautumien tähden. Maata oli mahdoton, istua ei voinut, mutta seistessä verenpaine laski ja pyörtymiset ja oksentelut olivat tavallisia. Lasten jalkaterät kiertyivät voimakkaasti ulospäin.

Kuva: Keripukki

Hitlerin Barbarossan ja Suomen jatkosodan alkamisen jälkeen Leningradin siviiliväestöstä oli kuollut ainakin 620 000 henkeä 1. heinäkuuta 1942 mennessä. Sotilasuhrien osalta virallisten tilastojen mukaan puna-armeija ja Itämeren Laivasto menettivät 344 926 henkeä 10. heinäkuuta-30. syyskuuta 1941. Leningradin taistelujen ensimmäisen vuoden tappiot nousevat yli 500 000 sotilaaseen ja kuolleiden siviilien ja kaatuneiden sotilaiden määrän yli 1,1 miljoonaan henkeen. Glantz (s. 150) tekee seikkaperäiset laskelmat, joista ilmenee, että Leningradista käyty taistelu ja siihen talvella liittynyt Saksan ja Suomen toteuttama saarto Leningradia vastaan on koko historian kauhein ja eniten uhreja vaatinut piiritys. Sodan jälkeen järjestettyä Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntiä varten tutkimuksia suorittanut erityiskomissio arvio, että piiritys aiheutti 642 000 siviilin kuoleman, mutta tämä luku on arvioiden ehdoton alapää. Glantzin varovaisen arvion mukaan Leningradin alueen taistelujen menetykset olivat sodan loppuessa nousseet 1017881 kaatuneeseen, kadonneeseen tai vangiksi joutuneeseen ja 2418185 haavoittuneeseen tai sairastuneeseen sotilaaseen. Leningradin taistelujen aikaiset sotilaiden ja siviilien kuolemat nousevat kauhistuttavaan 1,6-2,0 miljoonaan henkeen. Glantz päättää kirjansa koskettavaan vertailuun: ”Tämä tarkoittaa sitä, että yhden kaupungin puolustaminen maksoi kuusi kertaa enemmän ihmishenkiä kuin Yhdysvallat menetti koko toisen maailmansodan aikana” (s. 306).

Saksan ja Suomen odottamattomalle epäonnistumisella Leningradin valtauksessa syyskuussa-lokakuussa 1941 oli laajakantoisia seurauksia. Ensimmäistä kertaa koko toisen maailmansodan aikana saksalainen salamasodan oppi ei toiminut. Pohjoisen Armeijaryhmän epäonnistuminen Leningradin edustalla pakotti Hitlerin muuttamaan Barbarossan strategiaa, mikä heikensi lopulta saksalaisten pääiskua kohti Moskovaa kenties kohtalokkaalla tavalla.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Niin kuin rotta ulos kirkkolaivasta

Pauli Saarinen jatkaa Uusi Suomi –blogissaan juhannustervehdysten kirjoittamista tavalliseen kieroon tapaansa, jonka hyväksyttävyys on harmaan ja mustan rajamailla. Saarinen luottaa siihen, että kunnianloukkauksesta poliisi ei aloita kovasti työllistettynä tutkintaa, koska vain sakkoa voisi olla rangaistuksena. Riittävän älykkäänä ihmisenä Saarinen kirjoittaa tekstit vihjailevan retoriikan muotoon, jolloin poliisikuulusteluissa tai käräjillä hän voisi vedota, ettei lausunut mitään todellista, vaan vain pohti erilaisia vaihtoehtoja. Kieroilla ovat monet mahdollisuudet.

Kuva: Pauli Saarisen kirjoittama parjausteksti nimipäiväni - juhannuksen - kunniaksi


En puutu tässä Rimma Saloseen ja Leena Hietaseen kohdistettuihin loukkauksiin, joita Pauli Saarinen tekee alituisesti myös muualla. Pauli Saarinen kirjoittaa siitä, että eräässä tilanteessa lausuin todella lopettavani kaiken kirjoittamisen muista kuin talouspolitiikasta ja uskonnosta, jos en saa rahoitusta. Tällöin tein alusta alkaen rajauksen, että itseni puolustukseksi kirjoitan kuitenkin tahtoni mukaan. Tätä lausahdusta Saarinen hiukan kaventaa ja väittää, että en kirjoittaisi mitään ilman rahoitusta. Detalji ei ole sinänsä tärkeä, mutta on totta, että olen kirjoittanut lauseeni jälkeen paljon blogiini.

Olen todella tuntenut, että olisi helpointa alistua hiljaiseksi ja vaieta, jotta voisi välttää ne hyökkäykset, joita jossakin määrin tunnetun julkisen parjauksen ohessa on myös kulissien takana tehty minua vastaan. Tuloksenahan on ollut tosiasiallista kärsimystä ja uhkaa toimeentuloani vastaan. Tämä uhka on lopulta myös realisoitunut. Miksi siis en laskelmoinut kukkaroa ja jäänyt hiljaiseksi?

En alistunut kristillisen vakaumuksen tähden

Tärkein syy on kristillinen vakaumukseni: Tässä seison, enkä muuta voi! Kristittynä olen vuosikymmenien opetustyön jälkeen itsekin oppinut, että palkan avulla ei mitata koko elämän autuutta, vaan joskus on sopivaa jättää tulevaisuus ja toivo Herran haltuun. Informaatioteknologian opintojen erään psykologisen opintojakson keskustelutilaisuudessa opettajani sanoi, että voin olla ”aika pelottava ja vaarallinen henkilö”, koska ”sinua ei voi kukistaa ja alistaa, vaan voit uudistua ja muuttua yhä uudestaan tilanteen ehtojen ja vaatimusten mukaisesti”. Sitä kutsutaan kai kristillisesti toivoksi tavallisemmin, että ihminen löytää toivon ihan kaikissa oloissa. Toissa viikolla ei ollut yhtään euroa taskussa eikä tilillä, ei ollut rahaa edes metrolippua varten, mutta se ei estänyt minulta iloa. Otin polkupyörän, kotona olin tehnyt teetä juomapulloon, ajoin polkupyörällä Mustikkamaalle ja luin Pushkinin kirjaa, jonka olin ostanut Pietarissa jo pari vuotta sitten. Se päivä meni ilman ruokaa ongelmattomasti, koska rasvaa olin kerännyt talven aikana turvakseni. Olin iloinen, onnellinen ja vapaa! Sittemmin siirsin joustoluotolta ja visakortilta rahaa käyttötilille, jotta syöntiä ei tarvinnut säännöstellä.

Lisäksi evankelisluterilainen kirkko ei ole outojen pyrkimystensä tähden suinkaan hengellisesti arvioituna mikään Jumalan valtakunnan välttämätön työväline. Kaiken lisäksi seurakunnat eivät ole mitään ihannetyöyhteisöjä, vaan kokemukseni valossa kateellisuus, juonittelu ja juoruilu ovat siellä jopa hämmästyttävän suuressa määrin vaurioittavia asioita. Huomasin itse tämän erityisesti väitöskirjan jälkeen. Yllättävän määrätietoisesti työtoverit kokivat ylivoimaiseksi saapua jopa karonkkaan, johon heidät oli kutsuttu. Muistettakoon ihan tuoretta tapausta nyt työurani jälkeen - työtoveriani diakonia, jonka Pohjan seurakunnan luottamushenkilöt, työntekijät ja Pohjan ruotsinkielinen seurakunta olivat innolla potkimassa pois virasta jopa ilman irtisanomisaikaa ja –palkka. Puhuin toista vuotta sitten järkeä, ja diakoni voitti silloin irtisanomisajan ja –palkan. Sain vaatimuksia irtisanomisen puolesta, mutta vaadin ja vaadin, että pitää olla näyttöä eikä vain vaatimuksia. En voinut itse nähdä mitään näyttöä. Lopulta hallinto-oikeus totesi, että koko irtisanominen on perusteeton. Nyt olen saanut tietää, että Pohjan seurakunta tahtoisi jatkaa tappelua hallinto-oikeuden päätöstä ja laittomasti erotettua diakonia vastaan vieden asian Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Miksi seurakunnan pitäisi olla tappeleva yhteisö työntekijää vastaan, eikö pehmeämmät tunnustukset ja sovinnot kelpaisi osapuolten välillä? Kun työskentelin vuosikausia bensa-asemalla, pojat ja tytöt toki tykkäsivät välillä juoda liian kanssa, mutta kaikesta huolimatta työyhteisönä Shell oli parempi ilmapiiriltään kuin kirkko - kateellisten ihmisten yhteisö. En siis ”kaipaa” niin suuresti tuollaista seurakunnallista työyhteisöä, että virkasuhteen säilyttämiseksi luopuisin perustuslaillisista oikeuksistani!

Olen suomalaisittain poikkeuksellinen periaatteen mies, koska pidän lopulta omassa päätösvallassani säilyttää ilmaisuvapauteni. En toki ole hankala siinä mielessä, että en voisi sovitella asioita missään tilanteessa. Tässä tapauksessa vaikenemiseen ei velvoita lopulta minua sen enempää Pauli Saarisen kuin Tuomiokapitulin tai sen piispan sanat. Jos olen pohtinut vaikenevani, niin on täysin myös minun päätettävissäni, että en vaikene sittenkään! Tätä oikeutta ei ota kukaan pois minulta.

Piispahan tapasi minut huhtikuussa 2009 Espoon tuomiokapitulissa yhdessä lainoppineen asessorinsa kanssa ja esitti näkemyksen, että minun pitäisi lopettaa kaikki kirjoittelut, joissa käsittelen mm. Venäjää. Sanottakoon, että en ole ainoa kirkkoherra ja teologian tohtori, jonka Espoon tuomiokapituli potki virasta menneen vuoden aikana aika hävyttömällä tavalla. Tuollaisilla vaatimuksille vaieta perustuslaillisista oikeuksista ja tuomiokapitulin ensimmäiselle kirjalliselle varoitukselle en antanut mitään arvoa enkä anna edelleenkään tuomiokapitulin mahdollisille uusille toimenpiteille. ”Jos kumarrat minua, niin saat kaikki nämä rikkaudet”, on UT:n evankeliumista kiusauskertomuksista tunnettu saatanallinen järjestelmä, jossa luvataan ylläpito ja hyvinvointi, jotta ihminen voitaisiin alistaa.

Luen juuri Keijo Korhosen kirjaa ”Haavoitettu jättiläinen”. Ylipäätänsä nyt minulla on harvinainen etuoikeutettu mahdollisuus lukea lukuisia kirjoja, joihin ei aiemmin ollut aikaa. Kaikessa USA-kriittisyydessään Korhonen näkee kuitenkin jotakin myönteisempää USA:ssa kuin Suomessa – ja se koskee tiedonvälitystä: ”Suomessa lehdistö on vanhastaan tottunut holhoukseen ja tietojen siivilöintiin ja jossa julkinen sana nyt nöyrästi myötäilee hallituksen EU-politiikkaa. Muka kansakunnan edun nimissä. USA ei ole, kuten Suomi, yhden ainoan sillä kertaa oikean mielipiteen maa. Siinä on oleellinen ero maiden välillä” (s. 146).

Lopulta jäähyväisiä kirkkoherran viralle helpotti tietämykseni julkiselta keskustelulta pääasiassa piilossa olevista talouskeskusteluista, joissa kirkon päättäjät ovat kauhuissaan seurakuntien hallintorakenteen tulevaisuudesta kirkollisveron jatkuvan vähenemisen tähden. Talousihmisenä olen kai ikään kuin rotta, joka osaa tunnistaa hukkuvan laivan.


Luovu rikkauden himosta, tulet rohkean vapaaksi


Saarinen viitta melkoiseen fantasiaan ”papin pelastustilistä, josta tohtori [Johan Bäckman] jakaa ruplia mieltymyksensä mukaan”. Asetelma on kerrassaan sairas Saarisen kirjoituksessa, mutta jokainen lukija ei välttämättä näe tilanteen outoutta. Ensinnäkään Bäckmanilla ei ole mahdollisesti rahoja ja vielä vähemmän velvollisuutta elättää kaikkia aikuisia ihmisiä, joita Suomessa antifasisteiksi ehkä luetaan.

Toiseksi en koe Bäckmania mitenkään johtajakseni hänen julkisesta tunnettavuudestaan ja kunnioitetuista näkemyksistään huolimatta. Olen monissa detaljeissa ja painotuksissa hiukan erilainen, vaikka päälinjoissa varsin samoilla linjoilla. Koen Neuvostoliiton kriittisemmin kuin ilmeisemmin kukaan muu Suomen antifasisti. Hän on myös itseäni nuorempi mies, mielestäni myös kokemattomampi. Pidän omaa koulutustani kahden ja puolen tutkinnon tähden vertailukelpoisena hänen koulutukseensa verrattuna, jota en mitenkään väheksy. Joka tapauksessa koen syvää vastenmielisyyttä Saarisen väittämästä asetelmasta, että etsisin pelastavaa rahoittavaa emoa jostakin nimeltä mainitusta henkilöstä. Se ei sovi yksinkertaisesti persoonallisuuteeni. En ole narsismiteorian valossa arvioitu ”ideaali-nälkäinen”. En näe myöskään Bäckmania ”peili-nälkäisenä”, vaan hän tunnetusti tahtoo kunkin antifasistin omaa toimeliaisuutta ja menestystä.

Olen sanoutunut etäämmälle sellaisista ryhmittymistä, jotka tahtoisivat hallita kirjoittamiseni vapautta ja perustuslaillisia oikeuksiani. En ole lähtenyt mukaan Suomen työväenpuolueen (STP) toimintaan, vaikka monet ystäväni ovat siellä ja vaikka puolueen toiminnassa on useita hyviä pyrkimyksiä. En koe mielihyvää puolueessa esiintyvästä Putin-kriittisyydestä. Itselläni on myös homoseksuaalisuuteen perinteinen kristillinen vakaumus, ei aggressiivinen vaan paheksuva, mutta STP ry. pysyttelee sillä tavalla neutraalina asian johdosta, ettei STP sovi minun aatemaailmaani. Poliittisesti olen kansallisesti älykkään globaalin kapitalismin puolustaja, kommunistit eivät edusta talousnäkemystäni. En ole läpeensä USA-vihamielinen, en myöskään Israel-vihamielinen, kun taas sellaisia näkemyksiä on aivan tarpeettoman paljon (ääri)vasemmiston keskuudessa. Pysyttelen siis yhteydessä eri henkilöihin ja yhteisöihin, mutta en halua jäädä peili-nälkäisen -asemaan ja luopua tietystä itsenäisyydestäni.


Kirjoitin väitöskirjani sivulla 70 George Postin tutkimuksesta, jossa hän esitteli narsistista persoonallisuutta. Narsismikuvauksessaan Post liittyi Heinz Kohutin, Otto Kernbergin ja Vamik Volkamin käsitteisiin: ”Post liittää karismaattisen johtajan ”peili-nälkäiseen” (mirror-hungry) persoonallisuuteen ja karismaattisen seuraajan ”ideaali-nälkäiseen” (ideal-hungry) persoonallisuuteen. Johtajan suuruuden hullu omnipotenssi vetoaa ideaali-nälkäisiin seuraajiin. Johtajan magnetismi johtaa ryhmää kollektiiviseen regressioon, jossa johtajaa pidetään superihmisenä. Seuraajat uskovat sokeasti johtajan väitteet. Kriisin aikana yksilöt regressoituvat johtajan johdettavaksi fragmentoituneen tai heikon minän rakenteen tähden. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät yksilöt liittyvät karismaattisiin uskonnollisin ryhmiin. Postin mukaan narsistinen transferenssi on läsnä kaikissa karismaattisissa johtaja-seuraaja –suhteissa, joissakin karismaattisissa suhteissa se on jopa hyvin ratkaiseva determinantti” (Juha Molari 2009:70).


Suomessa on sosiaaliturva, joka pitää ihmisen hengissä, jos tältä lähtee toimeentulo. Tätä sosiaalista turvaa ei ole sidottu tietynlaiseen vakaumuksellisuuteen. Tämä lupaus antaa tietyn lupauksen säilyttää mielenrauha jopa minulle, joka ei ole koskaan kuulunut mihinkään ammattiliittoon ja sen antamiien oikeuksien piiriin. Työkykyinen ihminen voi tehdä myös muita tehtäviä kuin niitä, mitä hän on vuosikaudet tehnyt. Sellaisen henkisen perinnön olen oppinut kodistani, jossa arvostetaan työntekoa. Olen minä tehnyt vuosikymmenien aikana töitä mm. metsätöissä, bensa-asemalla ja konsulttina. Pappisviran hoitaminen ei ole ainoa elämisen ehto, joten ei ole mitään syytä pelätä tulevaisuuden puolesta. Elanto voi olla pieni ja niukka, mutta natsit eivät voi pakottaa minua tiettyyn alistumiseen ns. ammatillisen kunnian ja palkan avulla. En kiellä itseltäni myöskään ruumiillista työtä, jossa hiki vuotaa ansaittavaa leipää varten.

Yksi yleinen harha on, että tiettyä niukkaa tai keskiluokkaista toimeentuloa varjellen annamme itsemme näivettyä henkisesti, sillä pelkäämme jäävän täysin turvattomaksi, jos aatteemme vuoksi joku hyökkää palkkaamme vastaan! Maailmahan on tosiasiassa täynnä työtä, joka odottaa tekijäänsä! Tein joskus 90-luvun alussa väitöskirjaa kyynikoista, jotka opettivat ihmisen löytävän röyhkeän vapauden ja rohkeuden, kun nämä uskaltavat luopua rakkaudesta ja himosta rahaan sekä suostuvat tarvittaessa köyhyyteen. Ehkä kyynikot ymmärsivät jonkinlaisen likiarvon asioiden luonteesta.

Taas ei pidä tulkita sanoja periaatteelliseksi ehdottomuudeksi, jossa vannoisin ikuisen askeettisen köyhyyden lupauksen! Jos saan euroja, dollareita tai ruplia jostakin, otan ne ilolla vastaan: kyllä työ ja siitä saatava palkka kelpaavat minulla.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Pikemmin Stubb kuin Hautala



Minä ennätin jo säikähtää, vaikka en ole yhtä pelokas kuin hyvät toverit ja ystävät. Ennätin säikähtää, jos Heidi Hautala (vihr.) saapuu EU:sta ihmisoikeusalivaliokunnasta Suomen hallitukseen ministeriksi. Hänen toimiansa äskettäin Hodorkovskin "oikeuksien" puhujana, aiemmin muissa protesteissa, on voitu kauhistella Suomessa ja rajojen ulkopuolella. Mutta sitten sain levollisemman mielen, kun tajusin, ettei Hautalalle ja Vihreille annettu niin painavaa salkkua kuin Paavo Väyrysellä oli, kun Väyrysen tehtävnä oli kauppapolitiikka ja lähialueyhteistyö kehitysyhteistyö ohessa.

Hautala toimii vain rajatusti niissä tehtävissä, jotka olivat aiemmin Väyrysen vastuulla. Väyrynen hoiti tunnetusti lähialueyhteistyötä, mutta Hautala saattaisi niissä tehtävissä seikkailla liikaa Limonovin ja Nemtsovin seurassa, joten oli sopivaa, että nuo tehtävät otettiin pois Hautalan ministerisalkusta. Onhan se toki edelleen jännittävää, miten poliisitoiminnan johtamisessa sisäministeri Päivi Räsänen linjaa toiminnan wahhabilaista jihadistista terrorismia mainostavaan toimintaan: Kavkaz Centerin toiminnalliset yhteydet terroristeihin ovat tällä hetkellä jopa Liettuan syyttäjän syynissä. Miten hallituksen "ihmisoikeusaktivisti" Heidi Hautala pysyy järjestyksessä, jos sisäministerin täytyy puuttua islamistiseen väkivaltapropagandaan?

Paavo Väyrysen ja lähialueyhteistyön asioita ovat olleet mm. Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus (mm. Itämeri ja Pietarin jätevedet), kansainväliset metsäalan kaupallistaloudelliset kysymykset ja raja-alueiden maanomistuskiellot, pk-yritysten sekä innovaatio- ja nanoteknologian alojen edistäminen lähialueyhteistyössä, Suomen ja Venäjän välisen yritysjohdon FINRUS-koulutusyhteistyö Fintran kanssa, Petroskoin ja Itä-Suomen työntekijöiden ja opiskelijoiden keskinäisen liikkuvuuden edistäminen, Karjalan alueen investointimahdollisuudet, sekä kansalaisjärjestöjen hankkeiden tukeminen Karjalan tasavallassa, Leningradin alueella, Murmanskin alueella ja Pietarissa.

Lähialueyhteistyön määrärahat ovat olleet toki suhteellisen pienet, noin 15 miljoonaa euroa, kun taas kehitysyhteistyön menot 1074 miljoonaa euroa. Joka tapauksessa 15 miljoonaa euroa ei kerro lähialueyhteistyön koko merkittävyyttä.

Uusi ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri käsittelee kauppapolitiikkaa ja lähialueyhteistyötä koskevat asiat. Tämä tehtävä sopii Kokoomuksen Alexander Stubbille aivan hyvin - varmasti paremmin kuin Hautalalle. Stubbilla on ymmärrettävät puutteensa. Hänen toinen jalkansa on aina Atlantissa, matkalla Amerikkaan ja transatlantisten suhteiden kehittämiseen. Poliittisen väri- ja vauhtisokeuden – voisi kai sanoa Stubbin yhteydessä juoksuhulluuden- vastapainoksi tulee onneksi Kokoomuksen kiinteä suhde elinkeinoelämää, minkä tähden Stubb ottaa Kokoomuksen ministerinä pikemmin lusikan kauniisti käteensä kuin ryhtyy separatistien mannekiiniksi. Raha ja sidosryhmät korjaavat vääristymiä, joita saattaisi toimintaan tulla Venäjä-suhteiden rakentamisessa. Tämä on sanottava Kokoomuksen ministerien eduksi. Valitettavasti on toki säilytettävä realismi: Stubb pystynee lähialue- ja naapuriyhteistyöhön, mutta strategisen partnerisuhteen rakentamiseen hänestä ei ole toinen jalka Atlantissa.

Ulkomaankauppa- ja eurooppaministerin salkku meni siis Kokoomukselle, joten Hautala ei saa niin painavaa salkkua kuin Väyrysellä oli, kun Väyrysellä oli myös lähialueyhteistyö vastuullaan! Väyrysen osaaminen ja kokemus ovat toki ainutvertaiset Hautalaan nähden, minkä tähden salkku sopi nyt keventyä. Salkun keventyminen on myös Suomen ulkopoliittisen riskin älykästä hallintaa. Hautalan salkku on määritelty suhteellisen kevyeksi, eikä omistajaohjausasiassa Hautalalla ole tosiasiassa suurta päätösvaltaa. Kehitysyhteistyöministeri käsittelee UM:stä kehitysyhteistyötä koskevat asiat sekä VNK:sta omistajaohjausasiat. Näissä rajoissa yli 1000 miljoonan euron jakaminen maailman hätäalueille on sekin vastuullinen tehtävä, mutta poliittisen ja median julkisen valvonnan alainen läpinäkyvä prosessi.

Suomen valtiolle on pienempi paha, että Stubb hoitaa lähialueyhteistyön kuin jos nuo tehtävät antaisi Hautalalle, jonka intressit ylipäätänsä elinkeinoelämän kehittämiseksi eivät ole vakuuttavat.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Kavkaz Center kiihottaa halveksuntaan homoja vastaan

Vetoomus saatettu tiedoksi myös Setaan:

toimisto-ET-seta.fi,
paasihteeri-ET-seta.fi,
outi.hannula-ET-seta.fi

Onko Setan ystäväkunta sadistisen sodomian ja perverssien menojen harjoittajia? Niin on, jos on uskomista Suomessa toimitettavaa ja suomalaisen omistamaa Kavkaz Centerin uutisointia tänään 20.6.2011.

Setaa luultavasti kiinnostaa YK:n tuoreen päätöksen jälkeen selvittää, miten Mikael Storsjön ylläpitämä ja johtama internetissä oleva Kavkaz-Centerin sisältö ainakin 20.6.2011 julkaistun kirjoituksen osalta on enää sopusoinnussa rikoslain kiihottaminen kansanryhmää vastaan –rikoksen tai jonkin muun rikoksen tuntomerkistön sekä YK:n päätöslauselman kanssa. Kyseisessä Kavkaz Centerin tekstissä Kavkaz Center kutsuu homoja sodomian harjoittajiksi ja perversseiksi.

Itselläni on ollut työtovereina ja alaisina seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvia ihmisiä. He ovat erittäin loukkaantuneita siitä, että heitä verrataan sadistisiin sodomian harjoittajiin ja perversseihin ihmisiin. Sellaisia tylyjä puheita on valitettavasti saanut kuulla useinkin seurakunnan työntekijöiltä homoja vastaan, jopa Pohjan seurakunnassa kokeneilta työntekijöiltä. YK:n tuomiolauselmassa oli ymmärtääkseni kyse huomattavasta ihmisoikeuskysymyksestä, jopa hengen suojaamisesta. Kavkaz Centerin uutisointi on hyvin keskeinen työväline useille uskonnollisille soluille ympäri maailmaa, myös Suomessa. Täten sen sisältöä ei voi pitää tässä kohtaa vähäpätöisenä, kun homot rinnastetaan sadistisen sodomian harjoittajiin.

Vihatekstin sisältö 20.6.2011

Rikoksen ajankohta on Kavkaz Center 20.6.2011 kello 15:43, jolloin Kavkaz Center julkaisi kirjoituksen Записавшая в свои враги Амира моджахедов Кавказа Организация Объединенных Наций защитила «права» половых извращенцев Otsikon tasolla jo Kavkaz Center ilmoittaa, että ”YK puolustaa seksuaalisten perverssien oikeuksia”.

Ensimmäisessä kappaleessa läntisen Euroopan tärkein islamilainen tietotoimisto – Suomesta ja Ruotsista käsin toimitettu ja ylläpidetty – Kavkaz Center lausuu, että YK ilmoittaa ryhtyvänsä toimiin kaikkia maailman uskontoja vastaan, jotka ”tuomitsevat sodomiitit ja sodomian harjoittajat” (что будет преследовать всех верующих за осуждение содомитов и содомии). Edellä kuvattu loukkaava sananvalinta on tarkoitushakuinen yritys halventaa seksuaalisten vähemmistöjen arvoa.

Ovatko Setan käsityksen mukaan YK:n tuoreen päätöslauselman tarkoitusperät ilmoitettu seksuaalisia vähemmistöjä kunnioittavalla ja rehdillä tavalla sanoissa ”seksuaaliset perverssit ihmiset”, ”sodomiitit ja sodomian harjoittajat”?

Onko seksuaalisten vähemmistöjen nimittäminen sadistisiksi ja perversseiksi sodomiiteiksi rikoslain 11 luvun 10 §:n vastaista?

Suomen Rikoslain 1 luvun 6 § (16.8.1996/626) määrittää suomalaisen tekemän rikosvastuun, jota vastuuta ei voi paeta tekemällä, teettämällä tai sallimalla rikoksen tapahtua välillisesti Suomen rajojen ulkopuolella: ”Suomen kansalaisen Suomen ulkopuolella tekemään rikokseen sovelletaan Suomen lakia".

Suomen Sisäministeriö on toistuvasti ilmaissut tarpeen saattaa viharikos rangaistavaksi. 1.6.2011 alkaen on Suomessa kiihottaminen kansanryhmää vastaan ulotettu koskemaan rasististen rikosten ohessa myös sellaisia viharikoksia vastaan, joissa vaikuttimina ovat ihonväri, syntyperä, vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen ja vammaisuus. Ylläpitäjä on velvollinen poistamaan lainvastainen aineisto sivustoltaan, vaikka hän ei sitä itse olisi laatinut. Vastuu edellyttää, että ylläpitäjä on tietoinen aineistonsa sisällöstä. Rikoslaki määrittää myös törkeän kiihottamisen kansaryhmää vastaan silloin, kun sivustolla kehotetaan tai houkutellaan vakaviin ihmisoikeusrikoksiin, murhiin tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan ottanut kantaa sananvapauteen ja niin sanotun vihapuheen väliseen rajanvetoon. Tuomioistuin on muun muassa todennut, ettei vihapuhe ansaitse ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan (sananvapauden) suojaa.

YK:n aivan tuore päätös edellyttää myös hienotunteisuuteen homoseksuaalisten vähemmistön kuvaamisessa, vaikka itse homoseksuaalisuuden syntisyydestä tai sopivuudesta olisikin asianomaisella erilainen näkemys kuin YK:n jäsenvaltioiden enemmistöllä.

RL 11 luvun 10 §:ssä on kriminalisoitu sellaisten lausuntojen tai muiden tiedonantojen levittäminen yleisön keskuuteen, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää. Seksuaalisten vähemmistön ja suuntautumisen leimaaminen on katsottava muuksi ”rinnastettavaksi kansanryhmäksi”; myös Kavkaz Centerin uutinen loukkasi vääristävällä uutisoinnillaan homoseksuaalisten ihmisten kunniaa, kun se selitti päätöksen ”sodomian” sallimiseksi, vaikka itse YK:n tuomio oli moni-ilmeinen päätös väkivalta- ja viharikoksia vastaan.

Suomen Rikoslaki 11 luku 10 § (13.5.2011/511) Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Suomen Rikoslaki 11 luku 10 a § (13.5.2011/511) Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Jos kiihottamisessa kansanryhmää vastaan kehotetaan tai houkutellaan
1) joukkotuhontaan tai sen valmisteluun, rikokseen ihmisyyttä vastaan, törkeään rikokseen ihmisyyttä vastaan, sotarikokseen, törkeään sotarikokseen, murhaan tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon tai
2) muuhun kuin 1 kohdassa tarkoitettuun vakavaan väkivaltaan siten, että teolla selvästi vaarannetaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta
ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.


Kavkaz Centerin oikeudet

Pro Caucasus –yhdistyksen puheenjohtaja Mikael Storsjö, puh. 045 2624746, email mikael-ET-officehouse.fi

Suomessa asuva Islam Matsiev (käyttää myös nimiä Islam Tumsoev ja Adam Tumsoev) toimii Kavkaz Centerin web masterina, mikäli on uskomista rajavartiolaitoksen kuulustelupöytäkirjoja.

Mikael Storsjö on useissa eri tilanteissa tunnustanut avoimesti, että hän johtaa Pro Caucasus- järjestöä, joka on vastuussa Kavkaz-Centerin sisällöstä ja omistuksesta.
8.huhtikuuta 2010 kello 0:15 Mikael Storsjö kutsui itseään ”Kavkaz-Centerille sananvapautta tuottavan Pro Caucasus-järjestön puheenjohtajaksi”, kun hän kommentoi blogiani.

Helsingin Sanomien vaalimainoksessa 26.10.2008 Mikael Storsjö on käyttänyt itsestään ilmaisua ”tšetšeeni-serverin ylläpitäjä”.

Who is domain –info antaa Kavkaz Center.com –sivustosta tiedoksi, että domainin omistaja on Pro Caucasus –yhdistys, yhteishenkilön puhelinnumero on suomalainen Mikael Storsjölle.

Ilmeisesti Kavkaz Centerin pääpalvelin on Ruotsissa, mutta heillä on myös palvelin Helsingissä Mikael Storsjön toimistossa Bulevardi 2, kuten näkyy TV 2:n televisiokuvasta Silminnäkijä-ohjelmassa.

Näillä perusteella näyttää ilmeiseltä, että Mikael Storsjö ja Islam Matsiev ovat henkilöitä, joiden puoleen kääntymällä Kavkaz Centerin uutisointi sadistisista sodomian harjoittajista tulisi saada korjatuksi – tai heillä on ainakin vastuu sisällön valvonnasta. Valvooko SETA Suomessa ja Ruotsissa ylläpidettävää julkista laajalevikkistä kirjoittelua, jotta meillä ei vastoin YK:n päätöslauselmaa hyökättäisi halvennusta yllyttäen seksuaalisia vähemmistöjä vastaan?



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kavkaz Centerin haastattelussa Movladi Udugov kehottaa muslimeita väkivaltaisiin viharikoksiin

Kuva: Kavkaz Centerin serveri Helsingistä (Bulevardi 2), Silminnäkijä-ohjelman aineistoa 2010, sormi on Mikael Storsjön.


”Они должны постоянно напоминать и разъяснять народу истинное положение вещей” (Heidän täytyy jatkuvasti muistuttaa ja kertoa ihmisille totuus), kohdistaa Movladi Udugov ja Kavkaz Center 20.6.2011 julkaistut sanat muslimioppineille, joiden vastuuta he kutsuvat valtavaksi, koska näiden tulee virittää muslimit kapinaan demokraattisia ihmisiä ja järjestelmää vastaan. ”Прежде всего, призвал бы ученых возглавить Исламское восстание. Сейчас огромная ответственность лежит на исламских ученых, которые обязаны предостерегать мусульман от ложных путей и обмана, которым будут завлекать народ” (”Ensinnäkin on opettajia on kehotettava johtaa islamilaiseen kapinaan. Nyt valtava vastuu muslimioppineilla, joilla on velvollisuus varoittaa muslimeita vääristä poluista ja petoksista, jotka houkuttelevat ihmisiä”). Movladi Udugov ja Kavkaz Center ilmoittavat vääräksi poluksi muslimien myöntymisen rauhanomaisuuteen ja demokratiaan, jota he vertaavat veriseen despoottiin ja likaiseen prostituoituun.

Movladi Udugov (Мовлади Удугов) – vuonna 1999 Kavkaz Centerin perustanut rikollisliigan johtaja – antoi Kavkaz Centerin toimittajalle lausunnon, jonka mainittu sivusto julkaisi tänään 20.3.2011 aamuyöllä. Udugovia on kuvailtu Kaukasian emiirikunnan informaatiopalvelujen johtajaksi ja johtavaksi ideologiksi. Kavkaz Center on kaikesta huolimatta hyvin harvoin suoranaisesti julkaissut Udugovin haastatteluja, edellinen on kesältä 2008.

Kuva: Movladi Udugov noin 10 vuotta sitten


Movladi Udugovin haastattelu KC:n sivulla 20.6.2011

Movladi Udugov toistaa haastattelunsa alussa yhä uudestaan vihamielisyyden ja vainoharhaisuuden Israelia ja Mossadaa vastaan. Hänen nimeensä liitetty antisemitismi ja antisionismi näkyy lauseiden ja ajatuskuvioiden läpi ilmeisenä. Udugovin ilmaus ”Israel” on laitettu sitaatteihin, koska hän ei tunnusta Israelin valtiollista olemassaoloa. Sama periaate toistuu yhä uudestaan Kavkaz Centerin uutisoinnissa jo aiemmin. Udugovin ajatuskuvioiden mukaan Israelin ja palestiinalaisten rauhansopimuksen kiirehtimistä on Shimon Peres kiirehtinyt, koska epäonnistuminen vaarantaisi koko juutalaisvaltion tulevaisuuden. Ilmeisemmin Udugovin tavoitteisiin ei kuulu Israelin olemassaolo.

Movladi Udugov on Kaukasian emiirikunta –terroristijärjestelmän ideologinen isä, käsitteen kehittelijä. Hän sanoutuu ankarasti irti demokraattisesta islamista, joka rakentaisi rauhanomaista vuoropuhelua muun väestön kanssa. Udugov rinnastaa demokratian prostituutioon. Udugov ilmoittaa Kavkaz Centerille: Вообще же понятия «демократический ислам» или «исламский демократ», которыми любят оперировать некоторые деятели, в том числе и наши, это такой же абсурд, как и целомудренная проститутка (”Yleisesti käsite ’demokraattinen islam’ tai ’islamilainen demokratia’, joita rakastaen toimivat jotkut johtajat, mukaan lukien omamme, on samanlainen mielettömyys kuin puhdas prostituoitu”). Tällaisen aggressiivisesti demokratian vastaisen liikehdinnän analysointi läntisessä mediassa vaatii vastuullisuutta. Näiden bandiittien hyökkäyksissä ei ole kyse ihmisoikeuksien ja demokratian vajeesta alueella, sillä he nimenomaisesti hyökkäävät mainittuja länsimaisia järjestelmiä ja rakennelmia vastaan. Demokratia on heille likaista prostituutiota.

Udugov jatkaa 20.6. julkaistussa haastattelussa sitä väkivaltaisen jihadismin saarnaansa, josta jo Mashadov arvosteli häntä. Näin KC ja Udugov tänään: Нужно избавиться от фантазий, что Шариат позволят установить мирным путем, как к этому призывают некоторые, даже из числа искренних мусульман. Это заблуждение (”Pitäisi päästä eroon fantasioita, joiden avulla voisit rakentaa sharia-järjestelmän rauhallisesti, kuten jotkut vaativat, jopa vilpittömät muslimit. Tämä on harhaanjohtavaa”). Udugov toistaa tätä vaatimustaan väkivaltaisesta ”islamilaisesta” kumouksesta yhä uudestaan. Hän kohdistaa sanansa erityisesti islamilaisten yhteisöjen uskonnollisille johtajille, jotta nämä eivät antaisi hyväksyntää rauhanomaiselle kanssakäymiselle. Kavkaz Center ilmoittaa Udugovin haastattelun pelkästään kunnioittavassa yhteydessä eikä aseta sanallakaan lukijoille varoitusmerkkejä opetuksesta, joka eurooppalaisen lainsäädännön mukaan on tulkittava selväpiirteisesti viharikokseksi, kehotukseksi väkivaltaisuuksiin sharia-järjestelmän perustamisen hyväksi.

Kavkaz Centerin haastattelussa Movladi Udugov jatkaa opetustaan, jossa hän ei ainoastaan hylkää demokratiaa, vaan asettaa demokratian ja islamin toistensa vastakohdiksi: Сторонники демократии говорят, когда весь мир подчинится демократии, человечество будет жить в мире. Ислам говорит, что только тогда, когда во всем мире установится Ислам, человечество будет жить в мире и получит истинную свободу ("Demokratian kannattajat sanovat, että ihmiskunta saa elää rauhassa, kun koko maailmalle annetaan demokratia. Islam sanoo, että ihmiskunta saa elää rauhassa ja todellisen vapauden mukaan vasta kun maailmaan on perustettu islam”). Udugov rinnastaa demokratian veriseksi despotiaksi: Демократическая деспотия, навязывая силой свои ценности и образ жизни, делает это под лозунгом необходимости принести человечеству мир и свободу, тогда как проливаются реки крови. При этом демократы отказывают Исламу в таком же праве дать человечеству мир и свободу. ("Demokratian hirmuvalta, säätäen voimallaan arvot ja elämäntavan, tekee tämän rauhan ja ihmiskunnan vapauden varjolla, mutta silloin roiskuttaa vain verisen joen. Tämän vuoksi demokratiasta kieltäytyvällä islamilla on sama oikeus ihmiskunnan rauhaan ja vapauteen”).


Kiihottaminen kansanryhmää vastaan


Mikael Storsjö on useissa eri tilanteissa tunnustanut avoimesti, että hän johtaa Pro Caucasus- järjestöä, joka on vastuussa Kavkaz-Centerin sisällöstä ja omistuksesta. 8.huhtikuuta 2010 kello 0:15 Mikael Storsjö kutsui itseään ”Kavkaz-Centerille sananvapautta tuottavan Pro Caucasus-järjestön puheenjohtajaksi”, ks. liite 1 alla. Mikael Storsjö on itse Helsingin Sanomien vaalimainoksessa 26.10.2008 käyttänyt ilmaisua ”tšetšeeni-serverin ylläpitäjä”, ks. liite 2 alla. Who is domain –info antaa Kavkaz Center.com –sivustosta tiedoksi, että domainin omistaja on Pro Caucasus –yhdistys, yhteishenkilön puhelinnumero on Suomeen Mikael Storsjölle; ks. liite 3. Mikael Storsjö on tehty tietoiseksi Movladi Udugovin haastattelun ongelmallisuudesta ja häntä on pyydetty poistaa haastattelu sivustolta, koska Udugov kehottaa muslimeita jihadistisiin viharikoksiin.

Suomessa, Ruotsissa ja lännessä yleisemmin ei pitäisi suosia fantasioita, joiden mukaan Kavkaz Centerin toimitusta pidettäisiin demokraattiseen järjestelmään sopivana pyrkimyksenä ilmaista protesti Pohjois-Kaukasian ”demokratiavajeen” tähden. Kavkaz Centerin perustajan ja johtajan Movladi Udugovin haastattelusta käy kiistattomasti ilmi, että sivusto kehottaa muslimijohtajia opetustoimintaan ja muuhun toimintaan väkivaltaisen jihadin hyväksi demokraattista järjestelmää vastaan.

Suomen Sisäministeriö on toistuvasti ilmaissut tarpeen saattaa viharikos rangaistavaksi. 1.6.2011 alkaen on Suomessa kiihottaminen kansanryhmää vastaan ulotettu koskemaan rasististen rikosten ohessa myös sellaisia viharikoksia vastaan, joissa vaikuttimina ovat ihonväri, syntyperä, vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen ja vammaisuus. Ylläpitäjä on velvollinen poistamaan lainvastainen aineisto sivustoltaan, vaikka hän ei sitä itse olisi laatinut. Vastuu edellyttää, että ylläpitäjä on tietoinen aineistonsa sisällöstä. Rikoslaki määrittää myös törkeän kiihottamisen kansaryhmää vastaan silloin, kun sivustolla kehotetaan tai houkutellaan vakaviin ihmisoikeusrikoksiin, murhiin tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon. Uudet rangaistussäädökset eivät sovi jäädä vain Suomen kansainvälisten velvoitteiden ulkoiseksi täyttämiseksi, vaan lainvalvonta ja oikeuslaitoksen toiminta voivat osoittaa käytännössä, ettei laki ole vain kaksinaismoralistista näytelmää.

Suomen Rikoslaki 11 luku 10 § (13.5.2011/511) Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

10 a § (13.5.2011/511)
Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Jos kiihottamisessa kansanryhmää vastaan kehotetaan tai houkutellaan
1) joukkotuhontaan tai sen valmisteluun, rikokseen ihmisyyttä vastaan, törkeään rikokseen ihmisyyttä vastaan, sotarikokseen, törkeään sotarikokseen, murhaan tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon tai
2) muuhun kuin 1 kohdassa tarkoitettuun vakavaan väkivaltaan siten, että teolla selvästi vaarannetaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta
ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Liitteet

Liite 1.


Liite 2.


Liite 3.


Suomen Rikoslain 1 luvun 6 § (16.8.1996/626)määrittää suomalaisen tekemän rikoksen, jota vastuuta ei voi paeta tekemällä, teettämällä tai sallimalla rikoksen tapahtua välillisesti Suomen rajojen ulkopuolella:
Suomen kansalaisen Suomen ulkopuolella tekemään rikokseen sovelletaan Suomen lakia.

Lyhyt tausta terroristijohtaja Movladi Udugovista

Kavkaz Centerin ”luoja” Movladi Udugov on kuulunut terrorismin veriseen ytimeen alusta alkaen partnerinsa, rahoittajan Boris Berezovskin kanssa. Doku Umarov on ollut operaatioissa Udugovin rinnalla kumppani, vaikka Umarovin asema oli 90-luvulla huomattavasti vähemmän vaikutusvaltainen kuin Udugovin. Umarov oli eräs nuorisorikollisesta bandiittien joukkoon siirtynyt taistelija, joka saavutti vähitellen paremman aseman, kun edelliset johtajat olivat menehtyneet.

Berezovskin suhde Kavkaz Centerin perustajan Movladi Udugovin kanssa oli jo 90-luvulla hyvin luottamuksellinen, erityisesti kidnappausten rahoitus- ja vapautuskuvioissa. Siihen aikaan Udugov oli yksi keskeinen hahmo koko militanttien terroristien kaappausyrityksissä ja kaiken lisäksi hän toimi Mashadovin hallituksen varapääministerinä. Mashadov kutsui Udugovia kritisoiden sanoilla ”jihadin saarnaaja” («проповеднику джихада»). Tšetšenian tasavallan parlamentin nykyinen jäsen, Mashadoville aikoinaan läheinen ns. Itškerian tšetšeenitasavallan "puolustusministeri" Magomed Hambijev (Магомед Ильманович Хамбиев) on kertonut silminnäkijätodistuksena, miten aikoinaan Berezovski rahoitti avokätisesti Shamil Basajevia, Kavkaz Centerin omistajaa Movladi Udugovia ja muita terroristijohtajia. Berezovski antoi jopa Basajeville henkilökohtaisesti miljoona dollaria erään Ingušian kahakan jälkeen. Hambijev oli kysynyt tällöin Basajevilta rahojen tarkoitusta, johon Basajev vastasi, että Berezovski pelkäsi häntä ja maksoi rahaa. Khambijev oli myös näkemässä, kun Kavkaz-viestintä syntyi Movladi Udugovin toimesta ja Udugov sai rahaa Berezovskilta. ”Berezovski ei vain antanut rahaa uusimpien laitteiden ostoon, vaan hän myös rahoitti kanavan työskentelyn, tietäen hyvin, että tämä kanava levittää ympäri vuorokauden wahhabismia. - - Berezovski, Udugov ja Basajev tiesivät mitä tekivät ja he tekivät sen tarkoituksella” (Березовский не только дал деньги на закупку самого современного оборудования, но и финансировал работу канала, прекрасно зная, что этот канал круглые сутки пропагандирует ваххабизм - - - Березовский, Удугов и Басаев прекрасно знали, что делают и делали это осознанно). Berezovskin, Basajevin ja Udugovin tehtiin huomattavia rahasiirtoja vuoden 1997 aikana. Jo vuonna 1997 Movladi Udugovia kovisteltiin yhteyksistä Berezovskiin. Berezovski ja Udugov kävivät keskustelua myös Gruusian Badri Patarkatsishvilin toimista Pohjois-Kaukasian rikollisjärjestöjen tukemiseksi. Maaliskuussa 1999 Movladi Udugovin – terroristijärjestön ”tiedotusministeri” perusti Groznyissä Kavkaz Centerin. Vuonna 1999 Udugov ja Berezovski olivat puhelinkeskustelussa keskenään. Puhelinsoiton on siepannut tietty nimetön taho. Puhelimesta kuuluu Movladin sanat:

"Hei? Haloo? Boris, tässä Movladi puhuu ... Boris, Soitin eilen, mutta en voinut tavoittaa sinua ... Boris, mitä meidän asioille kuuluu? ... Kyllä, etsin sieltä, mutta ei ollut mitään, luultavasti maanantaina tulee ... Kyllä, kyllä ... Katsoin perjantaina, perjantaina katselin, vielä ei ollut mitään, ehkä maanantaina on, katson maanantaina ... No, en tiedä, ehkä siellä on jotain, viive ... Kyllä ... Millainen paperi ...? Kyllä, kyllä, kyllä, tietysti ymmärrän. Hyvä on, Boris, kerrohan mitä teette Kazbekin kanssa ... Te ... Meille kerrotaan, että lähetät seitsemän, kahdeksan miestä, mutta, mitä on siis? Miten tilanne siellä? .. Ja milloin voimme häntä odotettaa? .. Mitä sitten? Maanantaina tai tiistaina odotan häntä? .. Kyllä, ymmärsin, ymmärsin ... No, sanotaanko niin, tiistaina se oikein liikkua, jos hän on maanantaina ... Kyllä, kyllä Sleptsovskissa (ei kuulu) ... Siellä Kazbek vastaa suoraan itse ... Juuri ajoissa ... Illalla soittaa. No, Boris, entä nämä kaksi kaveria, että joista ei kuulu mitään? .. Kyllä? Ja tässä, koska se oli radikaalien toimenpiteiden aika, jarrutan edelleen ja mielestäni voi ratkaista ... Tajusin, että ymmärrän ... Ja kuinka monta? Yksitoista? .. Kello kahdeksan, yhdeksän ... Okei, soitan illalla, Boris, tietenkin. Saan paremman yhteyden ja soitan ... Nyt kaikki hyvin. Hei". «Алло? Алло? Борис, это Мовлади говорит... Борис, я вчера звонил, что-то не смог до тебя дозвониться... Борис, что там по нашим делам? ...Да, я смотрел там, пока ничего не было, наверно, в понедельник будет... Да, да... я в пятницу смотрел, в пятницу смотрели, пока ничего не было, может быть, в понедельник будет, я в понедельник посмотрю... Ну, я не знаю, может быть, там что-то, задержка... Да... Что за документ?... Да, да, да, понятно, понятно. Хорошо, Борис, скажи, пожалуйста, вот то, что вы с Казбеком... вы... Мы говорили, что ты человека пришлешь числа седьмого, восьмого, вот так, что там? Как там ситуация?.. А когда его можно ожидать?.. Тогда, что? в понедельник или во вторник его ждать?.. Да, понял, понял... Хорошо, давай мы так скажем, на вторник будем точно ориентироваться, если он в понедельник появится... Да, да на Слепцовск (неразборчиво)... Там, Казбек будет непосредственно сам встречать... Только, по времени... Вечером позвонить. Хорошо, Борис, насчет этих двух парней хоть что-то (неразборчиво) есть какая-то?.. Да? А то здесь уже как бы на радикальные меры, я пока сдерживаю и думаю, что может решится... Я понял, я понял... А примерно во сколько? Часов в одиннадцать?.. Часов в восемь, девять... Хорошо, я вечером позвоню, Борис, обязательно. Я получше связь выберу и позвоню... Ну всего доброго. Пока»

Syyskuussa 2004 terroristit iskivät Beslanin kouluun ja ottivat yli 350 ihmistä panttivangeiksi. Pian tämän jälkeen Movladi Udugovin luomus "Kavkaz Center" siirtyi Suomeen, mutta Suojelupoliisi tahtoi sulkea sivuston.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)