lauantai 11. kesäkuuta 2011

Venäjän päivä, День России



Kesäkuun 12. päivä on Venäjällä kansallinen juhlapäivä. Se on iloinen juhla, jolloin kauniissa säässä voi kuunnella upeita konsertteja tai lähteä mökilleen. Isänmaallisuus ei ole synkkää Venäjällä - se on erilaista kuin jos isänmaallisilla tunteilla ajatellaan joitakin ikivanhoja juoksuhautoja ja niiden mukaisia asetelmia. Suomessa talvi- ja jatkosodan kypäräpääpappien ja heitä jäljittelevien oman aikamme perinteen vaalijoiden tiukat puheet isänmaan ja heimokansojen hyväksi vuodatetusta verestä ovat vieraita Venäjän päivän juhlissa. Sellaisia tunteita ei esiinny Venäjällä kesäkuun 12. päivänä. Mielipidemittausten mukaan erityisesti nuoret venäläiset tunsivat Venäjän päivän patrioottisesti, kun taas yli 45 vuotta vanhat vastaajat kokivat päivän lähinnä iloisena vapaapäivänä. Nämä vanhemmat ihmiset kokivat kuitenkin vahvoja patrioottisia tunteita Venäjää kohtaan, sen kauneutta, luonnonrikkautta ja kulttuuria kohtaan. Patrioottisuus ei ollut kuitenkaan verenväristä, vaan ilmensi elämän iloa, nautintoa ja kauneutta.


Ennen kuin ennätin lainkaan kertoa tuskaani köyhyydestäni ja evankelisluterilaisen kirkon patologisesta russofobiasta, sukulaisnainen nuhteli minua ihan pari päivää sitten puhelimessa ja sanoi, että ”miksi pitää puhua Venäjästä, kun olemme Suomessa. Saisit olla hyvässä työssä, jos olisit hiljaa”. Sen jälkeen kehkeytyi hyvä keskustelu. Sydämessäni kävi kipu, vaikka ei aivan sydänkohtaus, sillä suomalaiskansallisen patologisen ryssävihan tavoin rakas sukulainen selitti viattomuudessaan ongelmat Venäjästä käsin. Hän ei ole ollut edes sen enempää Finrosforumin, ProKarelian kuin Kavkaz Centerin opissa, joiden perversioita ja sadismia hän ilmeisemmin vihaisi. Suomessa on kuitenkin ilmeisen syvällä "kansalaistunteessa" väärän kasvatuksen ja ala-arvoisen median sekä uudemman ajan huonon politikoinnin tähden epäluuloisuus Venäjää ja venäläisiä vastaan. Toistin uudestaan selvästi, ett olen Suomen asialla, paremman Suomen asialla, mutta miksi minun pitäisi suvaita vihamielistä toimintaa, joka hyökkää Suomessa Venäjää vastaan, jotta tuolla tavalla ikään kuin saisin hyväksynnän Suomessa. Jatkoin myös muistutuksella, että Venäjä ei ole aiheuttanut mitenkään pahaa minulle, pikemmin ainoastaan hyvää, vaan ongelma on ihan kotitekoisesti suomalainen. Suomessa valitsee outo poliittinen ilmapiiri, jossa Espoon tuomiokapituli voi tehdä kihlat jopa Kavkaz Centerin kanssa tarpeen vaatiessa. Tuo keskustelu päättyi onnelliseen yhteisymmärrykseen: minun on todella riemullista liittyä Venäjän päivän juhlatunteisiin, iloita Venäjän perustuslaillisesta federalismista, isänmaallisesta yhtenäisyydestä ja monikansallisesta ja –kulttuurisesta rikkaudesta.

Vuonna 1990 Venäjän Federaation edustajainhuone antoi julkilausuman Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan valtiollisesta suvereniteetista. Dokumentissa ilmaistiin, ettei Venäjän Federaatio aio vetäytyä Neuvostoliiton jäsenyydestä. Neuvostoliiton monet tasavallat olivat tehneet julistuksiaan itsemääräämisoikeudestaan. Venäjän Federaatio päätti menetellä toisin. Niin 12. kesäkuuta oli lähtökohta Venäjän perustuslaillisen federalismin synnylle.

Vuonna 1991 järjestettiin Venäjän ensimmäiset presidentinvaalit. Tuona aikana käytiin kovaa poliittista kamppailua Neuvostoliiton presidentin Mihail Gorbatshovin ja Venäjän ensimmäisen presidentin Boris Jeltsinin välillä. 12. kesäkuuta 1991 Boris Jeltsin voitti Venäjän presidentinvaalit. Jeltsin ehdotti myös tätä päivää kansalliseksi vapaapäiväksi. Asetus allekirjoitettiin vuonna 1994. Juhlaa on kutsuttu erheellisesti Venäjän valtiollisen suvereniteetin päiväksi. Vuonna 1998 Boris Jeltsin ehdottikin poistettavaksi itsenäisyys-sana (suvereniteetti) juhlan nimestä: nyt nimi oli yksinkertaisesti Venäjän päivä. Virallisesti uusi nimi ja juhla tuli käyttöön 1. helmikuuta 2002 uuden työlain yhteydessä.

Vladimir Putin määritteli Venäjän päivän merkityksen Kremlin vastaanotolla 12. kesäkuuta 2001: ”Demokraattinen valtio perustuu kansalaisvapauksiin ja oikeusvaltioon. Sen päätarkoituksena on tuoda menestystä, vaurautta ja hyvinvointia kansalaisille” («С этого документа начался отсчет нашей новой истории. Истории демократического государства, основанного на гражданских свободах и верховенстве закона. А его главный смысл — это успех, достаток и благополучие граждан».). Tämän syntyhistorian mukaisesti Venäjän päivä on juhlapäivä vapauden, kansalaisrauhan ja hyvän kansalaisyhteiskunnan hyväksi, jossa ihmisillä on lain ja oikeuden mukaiset mahdollisuudet. Venäjän päivä symbolisoi Venäjän Federaation kansallista yhtenäisyyttä ja yhteistä vastuuta tästä hetkestä ja tulevaisuudesta.

Juhlapäivälle on ollut vastustajia, joista muutamat ovat tarjonneet paremmaksi vaihtoehdoksi 12. joulukuuta ”Perustuslain päivänä”. Joillekin 12. huhtikuuta ”Kosmonauttien päivä” (Gagarinin päivä) olisi sopivin juhlapäivä.

Niin kuin kaikkialla maailmassa, merkittävä osa väestöstä ottaa vapaapäivän iloisena mahdollisuutena, mutta miettivät päivittäisessä elämässään vähemmän juhlan merkittävyyttä.

Venäjän päivän tapahtumat ovat olleet lähtökohdat modernin Venäjän valtion synnylle, loukkaamattomille prioriteeteille – kansalliselle itsemääräämisoikeudelle, kansalliselle turvallisuudelle, demokraattisille oikeuksille ja kansalaisvapauksille. Venäjän ainutlaatuiset resurssit ja loistava kulttuurinen ja henkinen perintö puolustavat itsenäisen Venäjän olemassaoloa. Venäjän päivä tuo esille yhdenaikaisesti toteutuvan isänmaallisen yhtenäisyyden ja Venäjän kansalaisten monikansallisuuden.

Vuonna 2010 Venäjän päivänä järjestettiin toista sataa konserttia. Suurin konsertti oli Punaisella torilla. Paikalle saapui yli 20 000 katsojaa. Tässä on videoita vuoden 2010 esiintyjistä. Gorkin puistossa oli paljon tapahtumia kaikenikäisille, nuorimmista alkaen. Kirkoissa järjestettiin myös rukouspalvelu ja siunaus. Terveellisten elämäntapojen ja urheilun nimissä on vuosittain Venäjän päivänä runsasta ohjelmaa.

Жанна Фриске, Zhanna Friske



Serebro

Валерия, Valeria


Марина Девятова

Дима Билан, Dima Bilan



Денис Майданов


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)