sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Vladimir Vladimirovitš Putin – puolesta ja vastaan


27. kesäkuuta on kulunut 14 vuotta siitä, kun Vladimir Vladimirovitš Putin (Владимир Владимирович Путин) esitteli kansataloutta käsittelevässä väitöskirjassaan «Стратегическое планирование воспроизводства минерально-сырьевой базы региона в условиях формирования рыночных отношений» (Alueellisten resurssien strateginen suunnittelu markkinasuhteiden muotoutumisessa) keskeiset viitekehyksensä, joita hän on sittemmin menestyksellisesti toteuttanut Venäjän poliittisessa päätöksenteossa.

Väitöskirjassaan Vladimir Putin kehitti venäläiseen keskusteluun käsitteen ”kansalliset mestarit”, jonka Pittsburgin yliopiston analyytikot professori William King – tietojärjestelmien erityisasiantuntija - ja professori David Cleland, joka on erityinen asiantuntija projektinhallinnasta ja konsernin johtamisesta, olivat aiemmin keksineet. Putin tekee viittauksia Kingin ja Clelandin tutkimukseen. Hän on myös kertonut tuon tutkimuksen merkittävyyden sittemmin. Putinin väitöskirjan jälkeen myös Kingin ja Clelandin tutkimustyö ja osaaminen voittivat superjulkisuuden.

Vladimir Putin tutki väitöskirjassaan rakenneuudistusta kansantalouden käsitteenä, jotta syntyisi tehokkaita ja kilpailukykyisiä yrityksiä sekä kotimarkkinoita että maailmanmarkkinoita varten. Akateemista merkittävyyttä tärkeämpi on kuitenkin kehitettyjen käsitteiden poliittiset seuraukset Venäjän valtion eheytymisenä ja nopeana rikastumisena Vladimir Putinin toimiessa presidenttinä. Kansallisten etujen kunnioittaminen tulisi tulla sen sijaan että maan vähälukuinen oligarkia valvoisi itseriittoisesti henkilökohtaista voitontavoittelua. Valtiolla pitäisi olla oikeus toimia yhteiskunnan kokonaisuudessa, jossa monien edut joutuvat ristiriitaan ja tarvitaan valtiollisten elinten toimintaa kompromisseja varten.

Marshall Goldmanin analyysi

Gasprom on pitänyt Venäjällä hinnat alhaisina, koska alhainen hinta on tukitoimi Venäjän kansalaisille ja yrityksille, mutta voitto on maksimoitu ulkomailla. Wellesley Collegen kansantaloustieteen professori Marshall Goldman on muistuttanut analyyseissaan, että Pietarin kuvernööri Vladimir Putin muodosti analyyttisen käsitteen ”Kansalliset mestarit”, jolla oli tämä tärkeä panos, kun Putin alkoi pian puhdistaa Boris Berezovskin, Mihail Hodorkovskin ja Neuvostoliiton ajan nomenklatuurin johtajien yrityksiä Venäjän kansallisen edun hyväksi.

Olen tuonut useita kertoja esille lehtikirjoituksissa ja blogeissa ehkä vuodesta 2003 alkaen, että Hodorkovski pyöritti liiketoimintaa röyhkeiden rikollisten menetelmien avulla, minkä tähden hän on sittemmin saanut myös vankeustuomiot. 1990-luvun vähälukuiset rötösherrat eivät kaihtaneet myöskään veren vuodatusta liiketoiminnan jatkeena, kuten on nähtävissä myös Leonid Nevzlinin toimista. Äskettäin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin piti Hodorkovskin tuomiota oikeutettuna, minkä tähden Hodorkovski paheksui EIT:n päätöstä.

Venäjän valtion määräysvalta energiavaroista nousi vuoden 2000 pelkästä 10 %:sta vuoden 2007 lähes 50 %:iin. Goldman muistuttaa, että vuonna 1998 Venäjä oli konkurssissa, mutta nyt sillä on maailman kolmanneksi suurimmat rahavarannot. Vuodesta 1999 bruttokansantuote on kaksinkertaistunut. Gazprom on maailman toiseksi suurin yritys ExxonMobilin jälkeen. Goldmanin mukaan ”Putin teki tämän merkittävän käänteen”.

Shiraz Parachan analyysi

Politiikan analyytikko Shiraz Parachan artikkeli ”Tiimijohtajuudesta, Suvereenista demokratiasta ja Kansallisista mestareista” (Russian Model: Team Leadership, Sovereign Democracy, National Champions) julkaistiin 23 syyskuuta 2010. Parachan tuo asiallisesti esille, miten Venäjästä on tullut eräs johtavista maailman valloista sen johtajansa Vladimir Putinin vision ja poliittisen strategian ansiosta. Putin ja Dmitri Medvedev ovat tuoneet uudet käsitteet tiimijohtajuus ja suvereenidemokratia Venäjän poliittiseen järjestelmään. Vuonna 2006 Vladimir Putin otti käyttöön poliittisen termin ”Suvereeni demorkatia”, joka tarkoittaa Venäjän valtiollisen edun ja kunnian tunnistamista kansainvälisissä suhteissa.

Parach muistuttaa, että Putin oli myös Kansallisten mestareiden –idean pioneeri. ”Sen sijaan että valtion omistamat yritykset yksityistettäisiin, Venäjän valtiolliset yritykset eli ’Kansalliset mestarit kuten Gazprom, RusHydro, Rostelecom, Electric Grip, Sberbank ja Vneshtorgbank osallistuvat ja kilpailevat liike-elämässä niin kuin yksityisyritykset, mutta ne ovat kokonaan tai osittain valtion omistamia ja ohjaamia. Valtion omistamat yritykset etsivät voittoa, mutta samanaikaisesti Kansalliset mestarit huolehtivat myös kansallisista intresseistä”.

Parach kuvailee ytimekkäästi, miten vuonna 1991 Neuvostoliiton hajotessa Venäjästä tuli villi alue, jota johti alkoholisti Boris Jeltsin. Rikollisjengit ryöstivät. Länsi ja erityisesti Yhdysvallat osoittivat epäkunnioitusta Venäjää vastaan. Länsimaiset yritykset ryöstivät Venäjää häikäilemättömästi. Pääsy Venäjän sotilassalaisuuksiin oli myös tärkeänä kohteena. Länsimaiset kansalaisjärjestöt kiittivät Amerikan Yhdysvaltojen valtiohallinnon sponsoroinnista ja tekivät mission muuttaakseen Venäjän ja muiden entisten neuvostotasavaltojen yhteiskunnat saarnoillaan demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Sadat ja tuhannet kristityt lähetystyöntekijät saapuivat entisiin neuvostotasavaltoihin ja kastoivat ateistisia neuvostoyhteiskunnan kansalaisia. Vuosina 1991-2000 Venäjä oli anarkian ja kaaoksen vallassa.

Shiraz Paracha esittää kovia kiistattomia lukuja kansantaloudesta: Vladimir Putinin tulo presidentiksi muutti nopeasti kehitystä. Kun Putin valittiin presidentiksi, Venäjällä keskimääräinen ansio oli 80 dollaria kuukaudessa. Viisi vuotta myöhemmin keskimääräinen ansiotaso oli 640 dollaria kuukaudessa. Vladimir Putin ja hänen tiiminsä eivät ole kommunisteja. Venäjän kommunistinen puolue vastustaa Vladimir Putinin ja Venäjän yhtenäisyyden puolueen politiikkaa. Putinin politiikkaa on pro-bisness, mutta samanaikaisesti Putin ja Medvedev pitävät näköpiirissä voimakkaasti Venäjän kansallisen kunnian ja menestyksen.

Shiraz Paracha luettelee Vladimir Putinin ansioita, että kansainvälisessä politiikassa Putin on ollut voimakas tukija maailman monelle poliittiselle keskukselle. Hän on kriittinen länsimaista ulkomaanpolitiikkaa vastaan ja Amerikan hegemonia pyrkimyksiä vastaan kansainvälisissä suhteissa. Putin vastustaa Yhdysvaltojen toimia käyttää voimakeinoja kansainvälisten suhteiden järjestelyissä. Venäjä on saavuttanut tasapainon ja selviytynyt talouskriisistä.

Putin-kriitikot

Vladimir Putin toimii demokraattisessa järjestelmässä, minkä tähden poliittista kritiikkiä tulee monelta taholta. Demokraattisessa järjestelmässä kilpaillaan vallasta. Venäjän yhtenäisyyden puolueen sisällä on ymmärrettävästi myös kyvykkäitä ihmisiä, jotka tahtoisivat asettua Vladimir Putinin paikalle ja syrjäyttää vallitsevan dueton – Medvedev ja Putin. Tämä on demokratian olemus. Demokraattisessa järjestelmässä on luonteenomaista kriittisyys, vaikka tuo kritiikki olisi typerää ja erheellistä.

Venäjällä on lukuisa joukko poliittiseen järjestelmään osallistuvia oppositiopuolueita, suurimpana Venäjän kommunistinen puolue, joka on Putin-kriittinen. Venäjän kommunistinen puolue toimii omista arvostuksistaan ja uskomuksistaan käsin Venäjän Federaation kunnian ja menestyksen hyväksi. Tämäkin kritiikki on osa demokraattisen järjestelmän ymmärrettävää kilpailua suosiosta ja vallasta, vaikka kritiikki on ollut pääasiassa huonosti perusteltua.

Tänään eräs suomalainen ystäväni soitti minulle ja oli pahoillaan Putin-myönteisistä sanoista, koska hänen tovereissaan Putin edustaa kapitalismin valtaa. Itse pidän Putinin edustamaa kapitalismia juuri parempana järjestelmänä kuin ystäväni tovereiden edustamaa kommunismia, mitä tulee talousjärjestelmään. Saavutukset kertokoot asian painoarvollaan. Mutta tällaisen poliittisen ja ideologisen erimielisyyden ja epäarvostuksen olemassaolo kertoo vain demokratian hyväksyttävästä olemassaolosta. Erimieltä saa olla, vaikka mainitut kommunistiset Putin-kriitikot ovat väärässä.

Venäjällä on kommunistien lisäksi oppositiovoimia liberaalin markkinatalouden piiristä ja erilaisten voimakkaampien nationalististen intressien lähtökohdista. Liberaalin markkinatalouden jeltsinimäistä ryöstötaloutta en voi ihannoida tai kaivata takaisin, vaikka tuen globaalia vapaata kapitalismia. Stanislav Belkovsky kuvaili tuota rötösherrajengia osuvasti ”autistiseksi oligarkiaksi”, joka halusi toteuttaa ”kvasi-modernisaation”. Heidän keskeiset arvot olivat vain hedonismi, rahan kultti vallan välineenä ja tahallinen piittaamattomuus oligarkien johtamien yritysten ulkopuolisista ihmisistä. Jeltsinin kauden ryöstötalous ei ollut kapitalismia, vaikka harvalukuiset rikkaat kutsuvat sitä kapitalismiksi: tosiasiassa heillä oli vapaus ostaa mitä tahansa, mutta valtaosa väestöstä oli syrjäytetty vähimmistäkin oikeuksista.

Demokraattisen Putin-kritiikin lisäksi on maanpetoksellisuuden mittareilla harmaalla ja mustalla maaperällä toimivaa kritiikkiä, jonka tunnetuimmat tähdet ovat Hodorkovski, Berezovski, Kasparov ja Limonov sekä heidän partnerinsa. Nemtsovin sijaintia en ole tarkalleen osannut vielä määritellä, mutta hänen kaveruutensa jälkimmäisten kanssa on kyseenalainen ansio. Heidi Hautala on seikkaillut Aleksei Nikiforovin vapauttamiseksi: Hautalan mukaan Nikiforovin toiminta olisi ollut ”täysin hyväksyttyä länsimaissa, joissa poliittiset oikeudet ja vapaudet ovat kunniassa”. Nikiforov kuului Limonovin laittomaan puoliaseelliseen ääriryhmään. Hautalan argumentointi on jopa epäuskottava Putin-kriittisyydessä, koska Hautala ei itse kuitenkaan salli edes kevyempää moitetta hänen omia kyseenalaisia poliittisia toimiaan vastaan, vaan hän vie moitteet poliisille rikosilmoituksen muodossa. Lisäksi muistettakoon Hautalan antama tuki mm. Kavkaz Centerin olemassaololle. Äskettäin Hautala ja EU:n ihmisoikeusalivaliokunta ilmoitti ottavansa Hodorkovskin tuomion vuoksi kovan asenteen Venäjää vastaan. EIT ei pitänyt Hodorkovskin tuomiota vääränä. Rikollisen tulee saada rikoksista rangaistus. Suomen hallituksen mahdollinen seuraava ministeri Heidi Hautala on pelottava turvallisuusuhka ja maineriski.

Putin-kritiikkiä on siis moneen lähtöön. Ensimmäistä kritiikkiä – ”demokraattista kriittisyyttä” - voidaan sietää ja esittää vastakritiikkiä demokratian nimissä takaisin noita Putin-kriitikkoja vastaan. Tämä on osa demokraattista keskustelua ja kansalaisyhteiskuntaa. Kukin tekee arvovalintansa ja poliittiset valintansa lähtökohdistaan käsin: minä en halua olla mukana sellaisen poliittisen puolueen toiminnassa, jossa on voimakas Putin-kriittisyys ilmeistä esimerkiksi puolueen kommunististen ihannekuvien johdosta. Kyse on demokraattisen järjestelmän yksilön vapaudesta liittyä tai olla liittymättä sekä ilmaista mielipiteensä puolesta tai vastaan. Mielestäni se on vain väärää politiikkaa tuo kriittisyys mainitussa asiassa: en ole markkinatalouden vastustaja, vaan sen puolustaja! Sitä vastoin toinen kritiikki – ”dekonstruktiivinen kriittisyys” - on repivää ja tuhoavaa tarkoitushakuisesti sekä demokraattista järjestelmää että Venäjän yhtenäisyyttä vastaan. Nämä ovat Stalinin likaantunutta iskusanaa käyttäen ”valtion vihollisia”. Tätä dekonstruktiivista kriittisyyttä en suvaitse yhtä hyvin kuin tuota ensimmäistä demokraattista kriittisyyttä, vaikka olen molempien ryhmittymien kanssa erimieltä. Näiden demokraattisesti kriittisten tahojen olisi aiheellista oivaltaa, että nämä dekonstruktiivisesti kriittiset eivät ole kuitenkaan heidän ystäviään, vaan vaarallisia rauhanomaiselle kehitykselle ylipäätänsä. Näille Venäjän tuhon työvälineenä on Putin-kriittisyys.


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)