sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Anders Breivikin Andrew Berwickin pdf-kirjan arvostelu

Anders Behring Breivikin kirja (2028 - A European Declaration of Independence) on hänen äskettäin valmistunut tilintekonsa eurooppalaisen yhteiskuntaeetoksen muutoksista. Antamiensa tietojen mukaan Breivik teki pdf-kirjansa Lontoossa ja käytti englantilaista muoto nimestään: ”Andrew Berwick”. Itse asiassa 1518 sivua paksu pdf-kirja on kokoelma monien kirjoittajien tekstejä ja www-juttuja. Breivik ilmoittaa ajattelunsa erääksi tärkeimmäksi lähteeksi Itävallan Wienin kulttuurikonservatiivisen ryhmittymän (s. 1398). Hänen paras ystävänsä Peter asuu Budabestissa. Anders Breivikin isä Jens on Norjan Lontoossa työskentelevä diplomaatti, jonka poissaolo pojan elämästä näyttää vihastuttaneen Andersia monikulttuurisuutta vastaan.

Hullun ja hirvittävän terroriteon jälkeen on suuri riski tulkita, että oikeudenmukainen ja rauhanomainen etiikka täytyisi siis rakentaa antiteesinä Breivikin esittämille näkemyksille. Sitä vastoin joissakin kohdin voin liittyä hänen huomautuksiin ja joissakin paikoissa en liity hänen käsityksiinsä.

Suomalaiset eivät juuri näy Breivikin kokoaman pdf-aineiston sivuilla, paitsi Martti Ahtisaari, jonka Serbia-näkemyksiä norjalaisen blogikirjoittajan Fjordmanin avulla moititaan (s. 714) varsin aiheellisesti. Jussi Halla-aho kuuluu Breivikin ihailemien islam-kriitikkojen joukkoon (s. 679), mutta suhdetta on tuskin pidettävä muuna kuin lehtitietoihin perustuvana tietämyksenä. Mahdollisia terrori-iskun kohteita Suomessa ja kuolemantuomion saaneita vaikuttajia sen sijaan määritellään varsin seikkaperäisesti. Suomalaisten uusnatsi- ja patrioottiaktivistien vähäinen näkyminen on jotenkin jopa häiritsevän leimallista.

Vladimir Putin kuuluu hänen ihailemiensa ihmisten pieneen joukkoon (s. 1407), mutta ihailu lienee varsin yksinpuolinen. Putinia kohtaan kirjoitettu ihailu vaikuttaa epäaidolta bluffilta suurta yleisöä varten terrori-iskun jälkeiseen julkisuuteen. Hän kirjoittaa, ettei haluaisi olla Putinin vihollinen. Lisäksi suosiota osoitetaan Venäjän yhtenäisyyden puolueelle. Samanaikaisesti Venäjän uusnatsiyhteydet on jätetty dokumentoimatta. Tämä on erikoista senkin tähden, että helmi-maaliskuussa 2011 tuli hyvin ilmeiseksi Venäjän "patrioottisten" voimien, kuten Slaavilaisen Unionin ja NS WP Nevagradin, aktiivinen kiinnostus ja kanssakäyminen Oslon uusnatsien kanssa, mm. Punaisen Tiikerin tapauksen johdosta. Mainitut uusnatsit muistivat tuolloin nimeltä mainiten ja varsin rumasti myös Suomen antifasisteja. Miksi nuo uusnatsikontaktit vaeitaan täydellisesti, vaikka kyse on vain Oslon kokoisesta pienehköstä kaupungista? Breivik esittää kuitenkin joitakin mafiatahoja, jotka avustavat Venäjällä aseiden ja räjähteiden hankinnoissa luottamuksellisesti tarvittaessa.


Pan-eurooppalainen patriotismi

Teoksen ja ideologian arviointi ei voi jäädä pelkkien rivien spekulaatioon. Pdf-teoksen teemat ovat täysin samat kuin Suomen antifasistisen komitean esille nostamat aihepiirit, mutta Safkan antamat vastaukset ja analyysit ovat korostetusti antifasistiset, kun taas Breivik tekee ratkaisunsa pan-eurooppalaisen patriotismin eli uusnatsismin hengessä.

Sivulla 9 kirjoittaja paljastaa johdannon lopussa vähintään henkisen yhteytensä patrioottisiin veljiin ja siskoihin ympäri maailmaa. Käytetty ilmaisu ”pan-eurooppalainen” on tyypillinen ilmaus uudemmassa uusnatsiliikkeessä, kuten on havaittu yhtä hyvin Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Venäjällä. Kirjoitin hengenheimolaisista, natsikirkosta, jutun Russia Today -kanavalle vasta alkuviikosta. Ja kesäkuun 29. päivä kirjoitin varoittaen blogiini laajemmin uusnatsien käyttämästä kristillisestä terminologiasta. Niissä tapauksessa arjalaisuutta ylistävät "kirkot" olivat liittoutuneet jihadistiterroristien kanssa, Breivikin tapauksessa toimintamenetelmä on analoginen vaikka Breivik uskottelee vastustavansa jihadistimuslimeita ja heidän tukijoitaan.

Andrew Berwick, London, England - 2011
Justiciar Knight Commander for Knights Templar Europe and one of several leaders of the National and pan-European Patriotic Resistance Movement With the assistance from brothers and sisters in England, France, Germany, Sweden, Austria, Italy, Spain, Finland, Belgium, the Netherlands, Denmark, the US et
(s. 9). Suomea hän ei ilmoita kuitenkaan matkailukohteidensa joukossa (s. 1398).

Uusnatsien toimintataktiikka terrori-iskussa

Toimintataktiikka on paljastettu sivulla 827. Taktiikan ensimmäinen kohta on yllätys: "We take the enemy by surprise". Taktiikka perustuu myös suurempaa joustavuuteen ja nopeuteen kuin poliisilla. Taktiikan ja patriottisen vastarinnan esittely osoittaa, että tuskin Breivikiä on pidettävä yksityishenkilönä terrori-iskussa. Hän selittää yllätysmenetelmää terrori-iskua varten: "We know the situation of the enemy we are going to attack, usually by means of precise information and meticulous observation, while the enemy does not know he is going to be attacked and knows nothing about us" (s. 827). Hyökkäysmenetelmän tarkoituksena on käyttää itsenäisiä soluja, jotta koko rakenne säästyy vihollisen iskiessä vastaan.

Sivulla 836 selitetään, miksi patriootit tarvitsevat terrori-iskujen tekemistä: "Using terror as a method for waking up the masses – many of our people will hate us for it - - ". Ja sivulla 837 kuvaillaan kulttuurimarxilaisuutta ja monikulttuurisuutta vastaan käytävän taistelun hirvittävyyttä ja vaadittavia uhrauksia: "The 3-phase-process of destroying and replacing the current cultural Marxist/ multiculturalist regimes of Western Europe will not be easy or painless". Mottona on, että "viha on muutoksen äiti" (“Violence is the mother of change.”, s. 839).

Taktisiin ja teknisiin ohjeisiin kuuluu myös gsm-puhelimen sulkeminen ja sim-kortin poistaminen tietyissä strategisissa tilanteissa (s. 843). Sähköpostia varten tulisi luoda myös vaihtoehtoinen anonyymiposti, jotta sitä ei voisi tarkkailla. Matkustaessa pankkikortin käytöstä pitäisi luopua.

Sivun 923 taulukon mukaan mahdollisten iskujen kohteet ovat suotuisimmat Ranskassa, Norjan kiinnostavuus on myös huomattavasti suurempi kuin Suomen, jonka kiinnostavuus on samalla alhaisella tasolla Maltan kanssa. Suomen kohteiksi on nimetty kulttuurirelativisteina Kansallinen Kokoomus, Suomen Keskusta, Suomen Sosiaalidemokraattinen Puolue, Vasemmistoliitto ja Vihreäliitto, mutta sitä vastoin Suomen kansan Sinivalkoiset koetaan jonkinlaisiksi hengenheimolaisiksi (s. 925). Pahoina objekteina ei ole luettelossa Kristillisdemokraatteja ja Perussuomalaisia. Kategorian A objekteina ovat valtakunnan poliittinen johto ja kategorian B ohjekteina toimittajat, taiteilijat ja luennoitsijat. Heidät koetaan marxilaisen kulttuurirelativismin ja monikulttuurisuuden pahoiksi edistäjiksi. Lisäksi teos antaa osoitteita Suomen voimaloihin mahdollista iskua varten.

Teoksessa mainitaan nimenomaisesti antifasistit vihollisiksi, joita vastaan tappoiskuja suunnitellaan: "Certain ANTIFA leaders or organisers related to ANTIFA movements (and other dedicated members) are considered category B traitors. Non-essential members are considered category C traitors" (s. 931). Tätä ryhmää vastaan Breivik ja patriotistiset hengenheimolaiset julistavat kuolemantuomion: "Punishment: death penalty and expropriation of property/funds. Punishment can be reduced under certain circumstances" (s. 931). Suomessa on kategorioiden A ja B kuolemantuomion objekteja näiden fundamentalisti natsien mukaan 5353 ihmistä (s. 932).

Sivulla 1244 luetellaan tarkemmin suomalaiset partnerit: Perussuomalaiset, Suomen Sisu, Suomalaisuuden liitto, Sinivalkoiset ja Vapaan Suomen Liitto. Toisaalla Venäjältä kirjoittaja löytää maahanmuuttovastaisiksi hengenheimolaisiksi Venäjän yhtenäisyyden puolueen ja Nashi-antifasistit, mikä osoittaa Breivikin ja hänen lähdeaineistonsa heikkoa Venäjä-tuntemusta.

Teoksessa kiinnitetään laajasti huomiota "markkinointiin" ja terrori-iskujen jälkeiseen julkisuuteen. Teoksessa uskotellaan, että terrori-iskun tekijää pidetään ilmeisemmin alussa vain yksilönä, jolla ei ole yhteyttä tiettyyn natsiliikkeeseen: "They will usually claim the individual was not a cultural conservative resistance fighter but rather a pathetic victim who was bullied or discriminated against by someone at some point in his past" (s. 1068). Toisaalla terrori-iskun sanomaton pyrkimys on osoittaa, että uusnatsien kannatus ja voima olisi suurempi kuin se todellisuudessa on.

Teoksessa ilmenee hyvin perverssi hulluus mitaleihin ja symboleihin. Tämä on sielullisen tuskan karkottamista kiiltävien riipusten avulla. Lisäksi se on pyrkimystä osoittaa, että yksityinen pieni uusnatsipoloinen tässä suuressa globalisaatiossa ei ole suinkaan yksin taistelemassa.

Pahimmaksi uhkaksi nimetään marxilainen myötämielisyys monikulttuurisuudelle

Kirjassa on korostetusti esille seksuaalisuuden rooli yhteiskunta- ja historia-analyysissä, myös viittauksissa Wilhelm Reichin käsityksiin. Kristinuskon pelastaminen oikaisemalla ristiretkiin liittyviä myyttejä sekä islamista tehty totaalinen tuomio ovat leimallista kirjoittajalle. Islamin historian ja ristiretkien kuvailun laajuuteen nähden Breivik tekee varsin lyhyen katsauksen Euroopan Unioniin ja moderniin Turkkiin, jossa hänen mukaansa kristittyjen oikeuksia rajoitetaan. 1900-luvun alun julmuuksille on omistettu valtavasti sivuja. Kun sittemmin pdf-manifestiin on koottu katsaus EU:n tilanteeseen, aineisto tulee anonyymin norjalaisen bloggaajan Fjordmanin teksteistä.

Kirjoittajan kritiikin kohteena on poliittinen korrektiivisuus (Political Correctness). Kirjoittajan mukaan pahin uhka ei ole suinkaan muslimit maahanmuuttajina, vaan marxilaiset, jotka sallivat tuon tapahtua. ”The current cultural Marxist/multiculturalist elites, the New Totalitarians, are the most dangerous generation in Western history. Not only have they managed to destroy fundamental structures of European society. They are allowing millions of Muslims to colonise Europe. In just five decades Muslim populations have increased from a few thousand to more than 25 million” (s. 31). Hän kirjoittaa vihansa kohteesta, ”kulttuurimarxilaisten ja monikulttuurisen propagandan väärentämästä historiasta” (our falsified history and other forms of cultural Marxist/multiculturalist propaganda, s. 38). Teema toistuu myös sivulla 744 otsikon tasolla: "Not a war between capitalism and socialism but a cultural war between nationalism and internationalism". Tämän teeman omaksuminen on valitettavan yleistä myös varsinaisen työväestön keskuudessa, joka on äänestyskäyttäytymisen valossa jo omaksunut jossakin määrin uhkakuvakseen internationalismin ja antanut äänensä internationalismia vastustaville poliittisille ehdokkaille.

Fjordmanilta on lainattu myös tekstit, joissa "kulttuurimarxismi, multikulttuurisuus, globalismi, feminismi, humanismi ja egalitarianismi" nimetään "paholaisen työksi" (The name of the devil: cultural Marxism, multiculturalism, globalism, feminism, emotionalism, suicidal humanism, egalitarianism - a recipe for disaster, s. 342).

"Kristityn" terroristin ratkaisumalli on varsin yhtenäinen "islamisti" bandiittien kanssa, koska kumpikaan taho ei kestä moniarvoista globalisaatiota. Se että uusnatsi ilmoittautuu kristityksi ei tee hänestä erilaista ja sopivampaa ratkaisutavoissaan kuin analogisesti monikulttuurisuutta ja monikansallisuutta vastustava wahhabilainen terroristi.

Mielikuva islamista syntynyt islamin maineen pilanneiden terroristien avulla

Muslimeista ja islamista tehtyä uudempaa analyysiä kirjoittaja moittii ankarasti valheelliseksi. Breivik on tuskin väärässä siinä, kun väittää kirkon pappien vaienneen avoimesta polemiikista islamia vastaan, vaikka viime aikoina kirkoissa on alettu nähdä rooli jo uudella tavalla islamin saapuessa Eurooppaan kilpailijaksi. Kielteisen näkemyksensä islamista Breivik rakentaa Muslimiveljeskunnan Hasan Al-Bannan ja Al-Taqiyyan (takfir) liikkeen ilmeisen marginaalisiin, mutta äärimmäishenkisiin tulkintoihin jihadista. Juuri tuota ääritulkintaa käyttäen Breivikin on mahdollista luoda islamista ja muslimeista yleistävä vaarallinen objekti. Takfiriläisyys on ollut monen islamisti jihadistin taktiikka terroriteon valmistelussa. Breivik havaitsee ongelman aivan oikein: ”The word "al-Taqiyya" literally means: "Concealing or disguising one's beliefs, convictions, ideas, feelings, opinions, and/or strategies at a time of eminent danger, whether now or later in time, to save oneself from physical and/or mental injury." A one-word translation would be "Dissimulation." (s. 73). Sitä vastoin hän yleistää islamin väkivaltaiseksi sopimattomalla tavalla: ”Islam's persecution of non-Muslims is in no way limited to jihad, even though that is the basic relationship between the Muslim and non-Muslim world” (s. 86).

Islamin hirvittävyyksistä kirjoittaminen osoittautuu absurdiksi fobiaksi sen jälkeen että Breivik itse teki pahemman terroriteon Oslossa kuin Al-Qaida tai islamisti jihadistit ovat ikinä tehneet Norjassa. Jopa Breivikin omat sanat teoksessaan tuomitsevat hänet tekopyhäksi. Hän kirjoittaa kristittyä tekopyhyyttä vastaan, jossa kristitty ei käännä toista poskea, vaan lyö takaisin: ”Just as it is often easier for a Christian to hit back, play holier-than-thou, or disdain others, so it is often easier for a Muslim to stay at home rather than embark on jihad. Hypocrites are everywhere” (s. 99).

Anonyymi blogikirjoittaja Fjordman antaa epäilevän vastauksen kysymykseen, voidaanko luottaa rauhanomaisiin muslimeihin (Why We Cannot Rely on Moderate Muslims, s. 515). Kyseisen norjalaisen henkilön tekstiin Breivik liittyy tuomiossaan, ettei demokratia toimi: ”Democracy not working, By Fjordman: Currently, the democratic system is in my view not working properly in any Western country. It is more or less dead in Western Europe, where most of the real power has been transferred to the unelected organs of the European Union, anyway. Virtually all Western countries have lost control over their borders” (s. 695). Olipa demokratian riittävyydestä mieltä tai toista, niin Breivikin aateyhteisölle on ilmeistä demokratian kyseenalaistaminen. Demokratia kelpaisi vain silloin, kun väestö elää yhtenäiskulttuurissa, mutta monikulttuurisuus on nyt muodostunut demokratian synonyymiksi: ”The democratic system has significant flaws, but it worked to some extent as long as there was sense of being a demos, a people with a shared identity and common interests” (s. 696).

Globalisaation sietämätön tuska uusnatsin sielussa

Sivulta 403 alkaa kritiikki globaalia kapitalismia vastaan, jonka vapauttava luonne kyseenalaistetaan. Kritiikki tehdään John Laughlandin, brittiläisen eurokriittisen toimittajan, avulla, sen sijaan että kritiikki pohjautuisi marxilaisuuteen. Globaalin kapitalismin vaarallisuus tulisi siitä, että se on voima maahanmuutolle.

Kulttuurirelativismi osoittautui Breivikille liian hämmentäväksi kokemukseksi kestää. Kyse on psyykkisestä ongelmasta, jossa uusnatsi-ideologiasta ja kristinuskon fundamentalismista tulee fasadi henkilön sisäisesti kokemalle kestämättömälle hämmennykselle.

Suomen antifasistisen komitean sivuilla jo joulukuussa 2009 julkaistu arvio Manuel Castellsin analyysistä on varsin ajanmukainen. Siinä professori arvioi globalisaation ja monikulttuurisuuden aiheuttavan psyykkistä stressiä tietyissä tahoissa, jotka yksinkertaistaen maailmaa fundamentalismin avulla ratkaisevat tuskaansa. Castells kirjoitti identiteetin muutoksesta: ”Fundamentalismi on yritys saavuttaa elämän hallinta - - - suoraksi vastaukseksi globalisaation hallitsemattomille prosesseille”.

Fundamentalismia on kristillistä, islamilaista ja patriotistista (nationalistista/natsistista): Breivikin terrorismi on analaginen ratkaisumallina vastustamilleen jihadistiterroristeille: molemmat vastustavat väkivaltaisin menetelmin moniarvoista demokraattista yhteiskuntaa ja globalisaatiota. Kristillisiin arvoihin ja Kristukseen uskominen vakaumuksellisesti tekee luonnolliseksi pitää omaa vakaumusta erinomaisena, mutta ei oikeuta väkivaltaisuuksiin toisinajattelijoita vastaan. Breivik osoittautui ulkokultaiseksi. Ristiretkien väkivalta ei oikeuta kristittyjä oman aikamme haasteissa väkivaltaisiin ratkaisuihin.

Breivik luki huonosti pyhän Raamatun: hänestä ei tullut ritari, vaan ainoastaan teurastaja.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)