lauantai 23. heinäkuuta 2011

Liettuan kaksinkertainen kansanmurha - double genocide

Liettua on merkillisyyksien maa. Siellä holokausti oli juutalaisille erityisen tuhoisa, niin kuin myös Liettuan uusi itsenäisyys tavallaan, kuten Leena Hietanen on huomauttanut vaikuttavasti: ”Kun vuonna 1989 Liettuassa oli vielä 12 500 juutalaista, heitä on nyt enää 4000.  Liettuassa tapettiin juutalaisia suhteessa oman maan väestöön kaikkein eniten Euroopassa. Liettuassa oli ennen toista maailman sotaa noin 209 000 juutalaista, joista 96 prosenttia tuhottiin eli lähes 200 000. Vilnan lähellä oleva Paneriain metsä on kuuluisin joukkotuhopaikka. Saksalaiset saivat teloituksiin runsaasti apua paikallisilta liettualaisilta.”

Liettuan järkyttävät toimet myös jatkuvat kaksinkertaisen kansanmurhan puolesta: Liettuassa Vilnan getosta paenneet juutalaiset neuvostopartisaanit taistelivat natseja vastaan, mutta 90-vuotias nainen Fania Brantsovsky (s. 1922) on joutunut jatkuviin vaikeuksiin Liettuan viranomaisten kuulustellessa häntä ikään kuin sotarikollisena. Saksa on tuominnut Liettuassa nousevan fasismin ja antoi palkinnon Fania Brantsovskajalle. Myös Israelin Yad Vashem -museon entinen johtaja, israelilainen historioitsija tohtori Yitzhak Arad oli itse paikalla 16-vuoden ikäisenä nuorena poikana Liettuassa vuonna 1944, kun rankaisutoimia suoritettiin natseja varustaneita kyläläisiä vastaan. Hänen mukaansa liittyminen Neuvotoliiton pyrkimyksiin oli hänen ainoa keinonsa pysyä hengissä Natsi-Saksan valtaamassa Liettuassa. Brittiläinen sotahistorioitsija Martin Gilbert on luonnehtinut Liettuan viranomaisten ja oikeuslaitoksen yritystä kirjoittaa ”uutta” historiaa ”perversiksi”. Onhan se totta, että Fania taisteli Hitlerin joukkoja vastaan, joita Liettuassa nykyään kunnioitetaan kansallissankareina. Niin Liettuassa pidetään myös rikollisina niitä, jotka vapauttivat Liettuan natsien vallasta.

Efraim Zuroff on muistuttanut, että ”mitä Liettuassa ja muualla Itä-Euroopassa tapahtuu tällä hetkellä on paljon vakavampi ilmiö kuin holokaustin kieltäminen, joka ei koskaan pääse eurooppalaisen yhteiskunnan valtavirraksi”. Liettua on ottanut käyttöönsä oman määritelmän käsitteelle ”kansanmurha”, laajemman kuin YK:n määritelmä.


Mihail Golovatov ja Alfa-ryhmä tekivät velvollisuutensa


KGB:n erityisryhmän ”Alfa” ("Альфа", "Alpha") eversti Mihail Golovatov on tehnyt pitkän ansiokkaan uran bandiitteja ja militantteja vastaan. Hän oli vastuuntuntoinen sotilas, joka antoi virkavalansa ja seurasi annettuja määräyksiä.  Golovatovin ryhmä teki normaalia työtä Liettuassa: turvasivat hallituksen toimintaa ja TV-tornin lähettimen. Silminnäkijöiden mukaan 12-13. tammikuuta TV-tornin luo tuli tuhansia ihmisiä ja kymmeniä kameramiehiä, lähinnä länsimaisia. Väkijoukkoa oli kuljetettu järjestelmällisesti paikalle. Tämä joukko sulki teitä pakettiautoilla, busseilla ja autoilla. Tuo joukko toi kiviä, pamppuja, bensiinipulloja.

Seuraavana päivänä Vilnan tapahtumat saivat laajaa huomiota maailmalla: uutisten mukaan Neuvostoliiton erikoisjoukot järjestivät verilöylyn. Ilmeisemmin provokaatio oli suunniteltu, koska länsimaiset kameramiehet olivat kiirehtineet Liettuaan päivystämään tapahtumia. Televisiokamerat eivät kuitenkaan näyttäneet yhdenkään neuvostoliittolaisen sotilaan käyttäneen asetta ampumiseen. Sellaista dokumenttia ei jäänyt.

Kuva: Länsimaiset kameramiehet päivystivät tilannetta Liettuassa 1991



Golovatovin komentama Alfa-ryhmä oli saanut määräyksen, ettei se ammu. Vytautas Pyatkyavichyus (haudattiin joulukuussa 2008) on kuvannut tapahtumia, että Neuvostoliiton armeija ei osallistunut traagisiin ihmismenetyksiin 13. tammikuuta 1991. Myös Liettuan ex-puolustusministeri Audrius Butkevičius on myöntänyt, että syyttäjäviraston tutkimusten valossa luodit tulivat ylhäältä torneista, ei suoraan Alfa-taistelijoiden aseista.


Viktor Šatskih sai luodin selkäänsä


Alfa-ryhmän työntekijä, luutnantti Viktor Šatskih (Виктор Викторович Шатских) loukkaantui kuolettavasti tapahtumassa, mutta hänelle ei hillitön väkijoukko sallinut antaa mitään apua. Viktor syntyi 28 huhtikuu 1969 Nakhchivan kaupungissa. Hänen isänsä Victor Alekseevits oli KGB:n ​​eversti. Viktor aloitti KGB: ssä vuonna 1986, kun Komsomolin komitea suositteli häntä ja pääsi sotilaallispoliittiseen kouluun. Kesäkuussa 1990 Viktor liittyi Alfa-ryhmään. Victor teki mielellään työtä. Hän sai surmansa aseettomana Vilnassa 13. tammikuuta 1991. Hänen panssarinsa läpi ammuttiin selkään luoti. Mies juoksi pitkin ensimmäisen kerroksen käytävää kuusikymmentä metriä ja sanoi komentajalle selästä viimeisiksi sanoikseen: «...У меня спину печет». Viktor haudattiin lähelle Moskovaa.

Viktorin luonteeseen sopi pienestä pojasta alkaen, että hän puolusti kaikkia äidistä ja isästä alkaen. Ja kaikki rakastivat häntä. Viktor otti koulussa ja yliopistossa osaa näytelmäkerhoihin ja teatteritapahtumiin. Viktor soitti myös kitaraa ja pianoa. Lisäksi hän piirsi, pelasi shakkia, lentopalloa, harrasti samboa ja hiihtoa, piti puukäsitöistä, valokuvasi, tykkäsi leipoa kakkuja ja keksejä, keräsi postimerkkejä.

Itsenäistynyt Liettua ei kokenut poliittista tahtoa selvittää sitä rikollista selkäänampujaa, joka tappoi tuon hienon nuoren Viktorin, joka oli vasta 21 vuoden ikäinen kuollessaan. Tämä kuollut luutnantti-Viktor todistaa karuttomasti, että hyökännyt väki käytti aseita tappavasti.

Kuva: Viktor Šatskih (Виктор Викторович Шатских)

Valtakunnansyyttäjän johtama tutkintakomissio selvitti tapahtumien kulun ja totesi, ettei yksikään uhreista ollut menehtynyt neuvostoliittolaisten sotilaiden tähden. Ballistinen tutkimus osoitti, että kuolleiden haavat eivät tulleet maan tasalta, jossa sotilaat olivat valvomassa järjestystä, vaan ylhäältä katoilta ja ikkunoista. Liettuan hallitus päätti pikaisesti haudata vainajat, salasi yleiseltä ballistiset tutkimukset, joita ei enää jatkettu.

Alfa-ryhmä ei toiminut Vilnassa itsenäisesti, vaan Neuvostoliiton johdon alaisena. Mihail Gorbatšov puhui hölynpölyä kameroiden edessä Norjan televisiossa 1991 ja valitti, että häntä "ei raportoitu ajoissa."


Liettua kokoaa ´Dudajevin armeijaa´


Samanaikaisesti kun Liettua jahtaa poliittisen inkvisition tarpeisiin syytöntä miestä ja kutsuu eurooppalaisen rintaman historiansa uutta kirjoitusta varten, on pistettävä merkille, että Liettuan Seimas on tehnyt merkillisiä varauksia pakolaislainsäädännössään vuoden 1951 Geneven yleissopimukseen ja vuoden 1967 New Yorkin pöytäkirjaan. Seimas muutti pakolaislainsäädäntöä 19. heinäkuuta 1998 siten, että ulkomaalaiselle ei tarjota pakolaisasemaa, jos on vakavia perusteita oletta, että hän on palvellut ”totaalitaarisen rakennelman palveluksessa tai tehnyt yhteistyötä miehityshallinnon kanssa, joka hallitsi maata”. Liettuan varauma on kirjoitettu poliittista informaatiosotaa varten. Lisäksi Liettua teki viittauksen, ettei se antaisi pakolaisasemaa henkilölle, joka on ”ollut mukana terroristiryhmien toiminnoissa tai paennut maastaan välttääkseen vastuuta sellaisista teoista”. Tämän lisäyksen Liettua on jättänyt kuolleeksi lakipykäläksi, kun pakolaiset ovat taistelleet Venäjää vastaan. Vain pieniä myönnytyksiä on tapahtunut: Egle Kusaite on päätetty ottaa kiinni, sillä olisi ollut kohtuutonta hyväksyä, jos pommi-iskun toteuttamiseen lähtevä nainen ei olisi joutunut tutkimuksiin tuossa kansainvälisessä tilanteessa. Kavkaz Centerin sähköposti päätettiin myös avata, mutta ei kuitenkaan itse serveriä sulkea. Liettuan poliittinen valta on kietoutunut kovasti tšetšeenien vaikutusvaltaan.

Vuosittain Liettuan ulkomaalaisosasto on myöntänyt yli 300 tšetšeenille oleskeluluvan. Liettuan hallituksen poliittinen valinta ei ole miellyttänyt kansaa. Liettualaisten asenteet eivät ole yhtä rakastavat kuin poliittisen eliitin. Vuonna 2005 Liettuan hallitus ennätti jo ilmoittaa vähentävänsä Pohjois-Kaukasiasta kotoisin tulevien maahanmuuttajien hyväksymistä, mutta suomalaiset politiikan ja kulttuurin vaikuttajat protestoivat näyttävästi rajoitusta vastaan. Tšetšeeninuorison kanssa tuli vakavia ongelmia: eräs ryhmä saapui muka opiskelee Vilnan yliopistossa, mutta alkoi harjoittaa ryöstöjä, huumekauppaa ja muuta rikollista toimintaa. Vuonna 1999 tšetšeenit olivat sekaantuneet Liettuassa heroiinin kauppaan ja koulujen tuntumassa alaikäisille levitettiin marihuanaa. Ryhmä osallistui myös dollarien väärentämiseen, mikä noudatti heidän lähtöalueensa separatistihallinnon toimintatapaa. Liettuan poliisikomentaja Vytautas Grigoravicius kommentoi tuolloin, että suurin osa Liettuaan saapuneista tšetšeenimaahanmuuttajista oli ex-jäseniä terroristiorganisaatiossa. 73 % Liettuan pakolaisista on tšetšeeneitä, Puolassa jopa 90 %.

Tammikuussa 2011 Liettuan hovioikeudessa oli käsiteltävänä Venäjän federaation valtakunnansyyttäjäviraston pyyntö luovuttaa 39-vuotias Tšetšenian pakolaisen, Wahid Y, joka oli osallistunut huumekauppaan. Hän toi suuria määriä, esim. 500 grammaa kokaiini Dominikaanisesta tasavalla Venäjälle. Huumeet lennätettiin Moskovaan Domodedovon lentokentälle. Osa ryhmästä kantoi huumeet Lexus RX-300-autoon, mutta ryhmä joutui miliisin pidättämäksi. 31.3.2009 Venäjän valtakunnansyyttäjävirasto päätti laittaa huumekauppiaasta, jolla oli myös bandiittisuhteet, kansainvälisen haun. Tuo mies kertoi hovioikeudessa, että hän oli osallistunut myös Tšetšenian separatistihallinnon aseelliseen kapinaan Venäjää vastaan. Hän on läheinen ystävä Dudaevin pojalle, joka asuu myös Liettuassa. Nämä pakenivat yhdessä Liettuaan. Wahid Y. (Vachidą J) vaihtoi usein nimeään paetakseen tutkintaa. Hovioikeuden tuomari epäsi luovuttamisen ja piti Venäjän federaation luovutuspyyntöä poliittisena. Wahid Y. (Vachidą J) pitää ravintolaa Latviassa. Vilnan alueellinen tuomioistuin hylkäsi luovutuspyynnön ja vähän ajan kuluttua hovioikeus. Tuomarin mukaan ”Wahidin” osallistuminen Tšetšenian separatistiryhmän aseelliseen kapinaan Venäjää vastaan ​​ja mahdollinen syyte Venäjän federaatiossa palvelevat vain Venäjän omia ”poliittisia näkemyksiä”. Tuomioistuimen mukaan pyyntö kohdistuu henkilön ”poliittista vakaumusta vastaan”. Tuomioistuin viittasi Yleissopimuksen 3 artiklan 2 kohtaan, jossa luovuttamista ei ole syytä suorittaa, jos on perusteltu syy uskoa, että luovutuspyynnön tähden henkilö joutuu syytteeseen tuomioistuimessa ja häntä rangaistaan rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa tai poliittisen vakaumuksen tähden. Wahid Y (Vachidas J.) on saanut pysyvän oleskeluluvan Liettuan, hän on solminut siellä muslimin kanssa avioliiton, heillä on poika Liettuassa.

Tosiasiallisesti ”toimittaja”, vuonna 1954 Kazakstanissa syntynyt Aminat Saijeva esiintyy Liettuassa Tšetšenian suurlähettiläänä, tarkemmin sanoen Itškerian tšetšeenitasavallan (Chechen Republic Ichkeria) lähettiläänä. Hän työskentelee myös johtajana Baltian-Tšetšenian unionissa. Tämän tasavallan viimeisin ”presidentti” on Doku Umarov. Sellaista valtiota ei ole missään olemassa eikä mikään YK:n valtio ole sitä tunnustanut, mutta Liettua leikkii ikään kuin jotakin todellista olisi järjestelmässä. Julkisesti varotaan tapaamisia ja tunnustuksia, mutta kulissien takana tehdään voimakasta ja avointa työtä bandiittien ja separatistien hyväksi. Jopa työskentelyä varten on ollut tila parlamentissa. Tasavallan valtakunnansivusto on  Waynakh-sivusto, joka on kertonut runsaasti myös mm. Mikael Storsjön aktivismista. Samanniminen yhdistys on rekisteröity myös Bulevardi 2 -osoitteeseen, jossa pitää kotiaan moni muukin epämääräinen toiminta. Saijevan toimiston seinällä on Itškerian tšetšeenitasavallan lippu ja Džohar Musajevitš Dudajevin (tšetšeeniksi Дудийн Муси Джохар; ven. Джоха́р Муса́евич Дуда́ев) valokuva. Džohar vapautettiin vallankumouspyrkimyksistä 21.4.1996. Dudajevin perheväkeä asuu Liettuassa mittavasti. Dudajev lähetti Aminat Saijevan Vilnaan välittääkseen ”tietoa sodasta”. Tammikuussa 1995 Dudajev antoi ”suurlähettilään” tehtävän Saijevalle, jonka kanssa hän oli puhelinyhteydessä liki päivittäin kuolemaansa saakka. Kesäkuussa 1997 Aslan Mashadov toisti juhlallisen tittelin osoituksen Saijevalle. Dudajevin joukko ja hänen seuraajansa lähettävät Saijevalle rahaa Liettuaan elämistä varten. Hän on auttanut myös tšetšeeneitä näiden matkustaessa ja asettuessa Itävaltaan (jossa on suurin pakolaisjoukko), Liettuaan ja Viroon. Myös Liettuan hallitus on tukenut Saijevan toimintaa taloudellisesti. 13. helmikuuta 2003 Liettua myönsi ”erityisistä ansioista” Aminat Saijevalle kansalaisuuden. Asia ilmoitettiin julkisesti jopa radiossa. Presidentti Valdas Adamkus toivoi päätöksen ”edistävän Liettuan ja Tšetšenian suhteita”.

Kuva: Valdas Adamkus - osallinen bandiittien ja separatistien tukemiseen Venäjää vastaan



Heti seuraavana päivänä Liettuan ulkoministeriö ilmoitti puolustavansa Kavkaz-Centerin palvelimien olemassaoloa Liettuassa. Vuonna 1998 Saijeva valittiin edustajaksi avamaan Itškerian tšetšeenitasavallan ”informaatiokeskuksen” tai ”tiede- ja kulttuurikeskuksen”. Keskus toimii vain 500 metrin päässä Venäjän suurlähetystöstä. Saijeva on kertonut, että hänen oma isänsäkin kuuli opetusta ja kertoi Aminat-tyttärelleen, että saksalaiset tulevat vapauttamaan Tšetšenian. Saksa halusi Kaukasuksen kansojen liittyvän taisteluun Neuvostoliittoa vastaan. Maaliskuussa 2003 Saijeva otti osaa nimenkeräyslistaan, jossa YK:n haluttiin tunnustaa Tšetšenian väliaikaishallinto ”Venäjän miehitysjoukkoja” vastaan. Ensimmäisten allekirjoittajien joukossa olivat suomalaiset Ari Vatanen ja Matti Wuori – molemmat ovat tunnettuja russofobisia aktivisteja. Äskettäin toimittaja Saijeva oli järjestelykomiteassa toteuttamassa Ahmed Zakajevin tuloa ”Tšetšenian maailman kongressiin”, jonka avauspuheenvuoron piti Heidi Hautala.

Kuva: Degi Dudajev – Georgian TV-tähti

27 vuotta vanha Degi (kirjoitetaan myös Tegi) Dudajev - Džohar Musajevitš Dudajevin poika ja huumeruhtinaan Wahid Y. (Vachidą J) hyvin tunteva kaveri – ajoi maaliskuussa 2011 Audi A6-autollaan, jonka rajavartiolaitos pysäytti. Autosta löytyi seitsemät väärät Liettuan passit, ilmeisesti tarkoitetut myytäväksi. Lisäksi neljän nuoren asunnosta löytyi väärennöstekniikkaa, eri maiden asiakirjoja ja pankkikortteja. Dudajevin poika oli välikätenä valmistajille ja ostajille. Liettuan passi tarjosi mahdollisuuden liikkua vapaasti Schengenin alueella, passit antoivat viisumivapauden moneen muuhun maahan. Degi oli vangittuna muutaman päivän, mutta hänet vapautettiin. Degi Dudajev on Georgian kansalainen, mutta hänellä on pysyvä oleskelulupa Liettuassa. Presidentti Valdas Adamkus antoi maaliskuussa 2002 poikkeusjärjestelyssä Liettuan kansalaisuuden Džohar Dudajevin vanhimmalle pojalle Avlur, josta tuli Liettuan asiakirjoissa "Oleg Davydov”; mies löysi myös jostain rahaa öljyliiketoiminan ostamiseen.

Suomen ulkoministeriö – Suomen Torquemada

Suomi ei ole parantanut ulkopolitiikkaansa Alexander Stubbin jälkeen uuden hallituksen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan aikana. Vain vähän aikaa sitten Suomen hallituksen ja ulkoministeriön kaksi ministeriä kävi hyökkäykseen Israelia vastaan. Ja tämän jälkeen meno jatkui yhä hurjana: Suomen ulkoministeriö antoi 21. heinäkuuta 2011 lehdistötiedotteen, jonka mukaan Suomi kumosi 20.7. Liettuan etsintäkuuluttaman venäläismiehen Schengen-viisumin. Suomi hyväksyi päätösellään Liettuan poliittisen inkvisition kyseenalaiset menettelyt. Ulkoministeriön sivuilla sanottiin, että "Ulkoministeriö on ollut asiasta yhteydessä myös Liettuan ulkoministeriöön." Tietysti toivoa sopii, ettei Suomen ulkoministeriön poliittisia toimia johdeta kuitenkaan Finrosforumista käsin, jossa tiedottaja Kerkko Paananen kirjoitti tylyn parjauskirjoituksen kyseistä venäläistä everstiä vastaan.

Paavi nimitti 1483 Tomás de Torquemadan inkvisiittorin assistentiksi. Sittemmin Torquemada ansaitsi mainetta mittavista iskuista juutalaisia vastaan. Suomen ulkoministeriö on nähtävästi liittoutunut holokaustin hirvittävyyksistä tunnetun mutta verisen historiansa kätkevän inkvisiittorin kanssa. Dalia Grybauskaite, Audronius Ažubalis, Girtis Valdis Kristovskis ja Urmas Paet ovat yrittäneet levittää Baltian tämän hetkistä inkvisitiota yleiseurooppalaiseksi kampanjaksi vääräuskoisia vastaan. Ažubaliksen mukaan Liettuan etsimä Golovatov olisi jopa pahempi sotarikollisena kuin Ratko Mladić, jota vastaan on jahti hämmästeltävä.

Inkvisiittorin assistentin erityisavustajana toimii Tarja Kantola. Tämä Kantola on myös Finrosforumin nykyinen puheenjohtaja, kun entinen puheenjohtaja Heidi Hautala siirtyi varapuheenjohtajaksi. Kavkaz Centerin omistavan Pro Caucasus -yhdistyksen puheenjohtaja Mikael Storsjö säilyi Finrosforumin sihteerinä. Kaukaasian emiraatin (Imarat Kavkaz, IK) Suomen toimintojen tytäryhtiö (subsidiary) Kavkaz Center ja tukiorganisaatio (front organization) Finrosforum ovat näin ollen kahden suomalaisministerin syleilyssä: kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautalan ja Kantolan kautta ulkoministeri Erkki Tuomiojan. Liettuan inkvisiittorin poliittiset tarkoitusperät saavat ymmärrystä Suomen valtioneuvostossa.

Baltian pikkuvaltiot ovat käyttäneet arveluttavia keinoja Schengen-alueella poliittisia vastustajiaan vastaan, estäneet näiden ihmisten saapumisia Schengen-alueella. Joissakin tapauksissa Suomessa on hiljaisuudessa kumottu näitä maahantulokieltoja. Joissakin tapauksissa Suomen kansalaiset ovat joutuneet kyseenalaisella tavalla toimitettujen maahantulokieltojen uhreiksi, mutta Suomen ulkoministeriö ei ole mitenkään puolustanut Suomen kansalaisten oikeuksia EU:ssa noita syrjintätoimia vastaan. Nyt poliittinen intressi muodostui kuitenkin niin erikoisen suureksi, uuden hallituksen ulkopolitiikkaa osoittautui epäitsenäiseksi ja altiiksi Liettuan vaikutuksille: Suomi päätti liittyä Liettuan poliittisen inkvisitio kanssa yhteiseen metsästykseen sen sijaan että olisi eurooppalaisen oikeuskäytännön mukaisesti todennut tilanteen Liettuan poliittiseksi kysymykseksi.

Suomen Korkein Oikeus on joulukuussa 2010 perustellut, että Suomi ei luovuta erästä terroristia Venäjälle rikosoikeudenkäyntiä varten, koska Suomen mukaan kyse oli vain kahden poliittisen ryhmän välisestä taistelusta, kun Ruslan Gelajev (Руслан Гелаев) komensi joukkoja verisiin hyökkäyksiin. Tuon ryhmän aiheuttamien veriuhrien määrä oli suurempi kuin eversti Mihail Golovatovin, jonka tähden ei yksikään henkilö tiettävästi kuollut Liettuassa 13. tammikuuta 1991.

Eurooppalaisen luovuttamissopimuksen 3 artiklassa rikoksen poliittinen luonne on jätetty viime kädessä luovuttajavaltion arvioitavaksi. Suomen mukaan Gelajevin bandiitit ansaitsivat poliittisen suojelun Venäjän esitutkintaviranomaisia ja mahdollista oikeudenkäyntiä vastaan. Tästä näkökulmasta ja linjauksesta käsin on erikoista, että Suomi liittyy kuitenkin Liettuan poliittisen inkvisition tarpeisiin ja kumoaa eversti Mihail Vasilevits Golovatovin (Михаил Васильевич Головатов) viisumin. Ex-kyläpappina voisin kirjoittaa toki perinteisen kutsun viisumia varten ja luvata majoittaa vieraanvaraisesti Golovatovin kodissani, jos hän saapuisi Suomeen, mutta tuskin Suomen ulkoministeriötä edes pappismiehen kutsu käännyttäisi tervehenkiseksi tässä viisumiasiassa.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)