tiistai 12. heinäkuuta 2011

Pietarin tuntumassa Suomenlahden rannalla

”Solneznoje” (Солнечное), joka on tunnettu suomeksi nimellä ”Ollila”, on pieni rantakylä Pietarin tuntumassa Suomenlahden rannalla, erityisen tunnettu upeista hiekkarannoistaan ja hiekkadyyneistään. Kurnosovana paikka tunnettiin jo 1700-luvulla. 1870-luvulla Venäjän valtion alaisuudessa Suomen suuriruhtinaskunnassa kylä alkoi kehittyä rautatien rakentamisen tähden. Kylästä tuli venäläisten suosima kesäviettopaikka, joka se on yhä edelleen. Suomen katastrofaalisen ulkomaan- ja sotapolitiikan seurauksena alue palautui Toisessa maailmansodassa pysyvästi Neuvostoliiton ja Neuvostoliittoa seuraten Venäjän Federaation alueeksi. 1. lokakuuta 1948 alkaen kylää ja aluetta on kutsuttu ”auringonpaisteeksi”, Солнечное. Suomalaiset eivät ole kuitenkaan aluetta mitenkään ”menettäneet”: kuka tahansa voi nauttia rannalla auringosta, hyvistä ystävistä ja pelata rantapelejä. Demokratia ja markkinatalous ovat vapauttaneet nämä rannat kaikkien nautittaviksi. Enää ei tarvita juoksuhautoja ja panssariesteitä, vaan ihmisten ystävällistä liikkumista ja kanssakäymistä valtioiden ja kulttuurien välillä.

Video. Solneznojen rannat ovat nautittavat



1990-luvun puolessa välissä menin ensimmäistä kertaa – ja luulin että viimeistä kertaa – paikallisjunalla Pietarista Solneznojeen. Juna oli hirvittävä kokemus: junapenkkien vanhat istuinlaudat oli rikki ja harvat oli vaihdettu ilmeisesti katuojista löydettyihin mitä eriskummallisimpiin puuviritelmiin, jotka saivat täytää istuinpenkin tarkoitusta. Ranta oli kehittämätön palveluiltaan. Hiekkadyynejäkään kurjuus ei ollut kadottanut. Seuraavat kerrat kuljin omalla autolla Solneznojeen mainitun junakokemuksen tähden.

2000-luvulla tapahtui Venäjällä talousihme, todellinen nopeutettu evoluutio, jonka ymmärtämisen paikalliset ihmiset valitettavasti unohtavat epäkunnioittavasti jo uusien vaatimusten tähden: kun itse elää päivästä toiseen tapahtumissa, tällöin lakkaa havaitsemasta muutosta, joka tapahtui ympäristössä ja elämässä. Tilanteeni on myönteisesti erilainen, koska en ole jatkuvasti Venäjällä, vaan käyn ainoastaan siellä useasti. Niin voin joka kerta ihmetellä nopeaa evoluutiota, joka on aina uudestaan nähtävissä. Nyt heinäkuussa 2011 uskalsin lähteä Pietarista paikallisjunalla Solneznojeen hiekkadyyneille. Minun ja Suomeen muuttaneiden venäläisten ystävien oli vaikea uskoa kokemusta todeksi: paikallisjuna oli jo vähintäin yhtä upea kuin Euroopassa ja Suomessa keskimäärin. Elektroniset tiedotteet olivat asemilla ja junassa ajanmukaiset. Istuimet olivat nykyaikaiset ja siistit. Juna kulki pehmeästi. 2000-luku on ollut Venäjän ehdottomasti menestyksekkäin vuosikymmen. 2010-vuosikymmenestä voi tulla uusi voitokas jatko-osa 2000-luvun menestykselle. Venäläiset elävät nyt parasta aikaa kuin mitä he ovat koskaan historiansa aikana eläneet omassa maassaan. Globaali finanssikriisi koettele Venäjää ankarasti niin kuin Euroopan Unioniakin, mutta Venäjän talous on vakaassa kasvussa toisin kuin epävarmuudessa kituvan Euroopan Unionin, joka on pyytänyt apua Venäjältä.

Maailma on muuttunut ihmisystävällisemmäksi - ei suinkaan konemaisemmaksi ja pahemmaksi, vaikka sellaisia vääriä profeettoja huutaa satunnaisesti ääntänsä julki monilla eri foorumeilla. Kun Venäjän ja EU:n välillä toteutuu viisumivapaus, tällöin suomalaiset voivat entistä luontevammin pakata asuntovaununsa ja saapua Solneznojen rannoille viikonlopuksi. Tai he voivat ajaa aamulla muutamassa tunnissa Helsingistä tai muualta Suomea Solneznojen hiekkadyyneille ja palata illalla kotiin Suomeen. Vapaus luo ihmisille sellaisia nautintoja, joita vanhat kypäpääasetelmat ja juoksuhautahaamut eivät voi koskaan rakentaa.

Kuva. Paikallisjuna Pietarista Solneznojeen on nykyaikainen



Solneznojen hiekkadyynit ovat legendaariset. Niiden menestystarina ei ole menneisyydessä, vaan sitä vasta kirjoitetaan. Pietarilaisten väkimäärä ylittää Suomen väkimäärän. Pietarista löytyy aina kaikenikäisiä tulijoita hiekkadyyneille. Mikäli Venäjä ja Pietari tahtovat, alueesta voi kehittyä kansainvälisesti merkittävä lomanviettopaikka. Toistaiseksi alue on enemmän venäläisten rantalomalaisten nautintojen paikka.

Kuva. Solneznojen hiekkadyynit





Pietari on kaupunkina monien unelmien ja tarinoiden metropoli. Unelmien Pietaria voi etsiä esimerkiksi Nevski Prospektin syvennyksestä upeista taideteoksista, joita voi kohtuullisella rahalla ostaa myös omaksi.

Pietarissa tapahtuu koko ajan. Heinäkuun alussa 2011 kaupunki isännöi kansainvälisiä kinofestivaaleja. Itsekin sain äskettäin tuntea Pushkinin puiston laitamilla, että kolme viehättävää kaunotarta käveli selkäni takaa melkein kaunaloni alta eteeni ja kinofestivaaleille: he olivat laulajattaret yhdestä erittäin suositusta venäläisestä naisbändistä. Nähtävyyksi Pushkinin puiston tuntumassa kansainväliset kinofestivaalit tarjosivat niille, jotka olisiva tahtoneet julkiksia etsiä.

Kuva: Pietarin kansainväliset kinofestivaalit


Venäjän menestystarinan ja nopeutetun evoluution perusrakenne selittyy globaalin kapitalismin tehokkuudella. Vaikka EU:ssa kansantaloudet voivat pahoin, syynä ei ole niin paljon globaali kapitalismi kuin kansantalouden varainhoidon epärehellisyys ja vilpillisyys. Kapitalismi ruokkii epäilemättä ahneuden valheellisen kuplan rakentamista edellisen valheen päälle. Vilpillisyyttä esiintyy ihmisten ja yhteisöjen toiminnassa kaikissa talousjärjestelmissä. Ongelma ei ole siis niin paljon kapitalismin kuin tiukimmat kriitikot esittävät ja tarjoavat tilalle kommunismia tai jotain muuta (mitä?).

Pietarissa katselin globaalin kapitalismin tuomaa menestystä, kun menin aterialle MacDonaldsiin. Paikalla oli aiemmin surkea mutainen heinikko, nyt viihtyisiä MacDonalds, jonka edustalla on lasten leikkipaikka. Sisällä on suomalaisittain tuntematon piirre: MacDonalds kahvila. Istuin amerikkalaisen keksinnön sisällä, join Coca Colaa ja näin ikkunasta, että parkkipaikalle kääntyi saksalaisvalmisteinen BMW-maasturi ja vähän ajan kuluttua tämän viereen japanilaisvalmisteinen Honda-maasturi. Nämä kaikki brändit ovat globaalin kapitalismin ilmenemismuotoja Venäjällä. Venäjä on integroitunut kansainväliseen markkinatalouteen ja ihmisten keskinäiseen vuorovaikutukseen sellaisella intensiteetillä, ettei menneiden vuosikymmenien soviet-matkailijat tajua lainkaan vallitsevan Venäjän olemassaoloa ja muutosvoimia. Olisi älyllisesti epärehellistä russofobiaa toivottaa Venäjälle integroitumista länsimaiseen markkinatalouteen ja talouskanssakäymiseen, sillä silloin "toivotukseen" liittyisi piikikäs valhe siitä, ettei Venäjä ole jo integroitunut. Monessa suhteessa Venäjä on kiinteämmin länsimaisen markkinatalouden osa kuin pikkuruinen länsinaapuri, Suomi, jonka kuluttajat saavat tyytyä varsin rajalliseen tuotevalikoimaan lähinnä sen mukaan ovatko nämä S- vai K- ketjun asiakkaita (minulla ei ole mitään kumpaakaan hyvää ketjua vastaan).

Kuva. MacDonalds Pietarissa





Astuin MacDonaldsista ulos ja näin, miten vanhojen katuvarsihökkeleiden – basaaritalouden – tilalle oli tullut siistit rakennukset ja kaupat. Sushi-ravintoloita on nähtävissä Pietarissa samalla fregvenssillä kuin Helsingissä on pizzerioita tai kapakoita. Sushi-ravintolat ovat myös kansainvälisen markkinatalouden ilmenemismuoto. Edes perinteinen venäläinen auto ei ole sama kuin vuosikymmen sitten: Sushi-ravintolan vieressä seisoi likainen auto, jonka tunnistin vasta aivan vierestä käveltyä, että tämä virtaviivainen auto on venäläinen Volga. Vähän matkan päässä oli Iron Maiden -bändin maailman kiertueen mainos.

Kuva. Venäläinen Volga

Kuva. Iron Maiden Pietarissa

Ymmärrän hyvin, että nopea evoluutio pelästyttää toisia ihmisiä. Monet ihmiset elävät nopean evoluution keskellä ja unohtavat tulevaisuutta haaveillessa sen, mikä oli vasta eilispäivä. Nopeassa evoluutiossa on myös kärsijöitä: liiketaloudellisesti kannattamattomat toiminnot eivät selviä, pienissä kylissä on varsin mahdotonta kehittää suurta ansaitaan asiakasvoluumin pienuuden tähden. Tuo sama ongelma tavataan yhtä hyvin Suomessa kyläkauppojen lopettaessa kuin Venäjälläkin. Se ei ole Vladimir Putinin vika, että suomalaiset syrjäkylien kyläkaupat lakkaavat. Joskus täytyy ottaa ”maalaisjärki” käyttöön ja tajuta, että kehitys on vienyt ohi tietynlaisten ”perinteisten” elämäntapojen ja elinalueiden. Muutoksen tuoman voiton tulisi olla niin riittävän suuri, että siitä riittää myös jotakin tappion kärsineiden helpottamiseksi väistämättömässä muutoksessa. Usein köyhimmilläkin on tänään enemmän kuin 15 vuotta sitten, mutta köyhimmät ovat tulleet entistä tietoisemmiksi saavuttamattomista rikkauksista. Matkasin Solneznojen hiekkadyyneiltä takaisin Pietariin. Lähituntumassa istuin äiti-ihminen, jolla oli kolme lasta mukana. Naapuripenkin naiset sanoivat, että Venäjä antaa kolmen lapsen äidille eläkkeen, hänen ei tarvitse tehdä mitään työtä, kaikki junamatkat ovat ilmaisia lasten kanssa. Ilmoituksen täsmällisyyttä en voinut tarkistaa, mutta on selvää, ettei 15 vuotta sitten valtio antanut äitien hyväksi näitä etuuksia eikä tuskin mitään muutakaan.







- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)