torstai 14. heinäkuuta 2011

Venäjän turvallisuuspalvelun sisäinen turvallisuus korostui uudessa lakiehdotuksessa

Venäjän senaatti vahvisti eilen 13.7.2011 lakimuutosehdotuksen, jonka mukaan Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n työntekijöillä ei saa olla ulkomailla omistusta. Vain virkatehtäviä varten omaisuus on mahdollista. Sääntö on ymmärrettävissä järjestön turvallisuuden kannalta, jotta ulkomaisen omistuksen nautinnot eivät johtaisi toimintaa epäluotettavaksi ja välinpitämättömäksi.

FSB:n työntekijät eivät voi puolueiden jäseniä eikä jäseniä julkisissa yhdistyksissä, jotka ajavat poliittisia päämääriä. En osaa tulkita, miten FSB seuraa mahdollisesti poliittisten ryhmien toimintaa, jollei soluttautumisen mahdollisuutta ole. Ymmärtääkseni vanha KGB oli myös ulkomailla läsnä poliittisten puolueiden sisällä, vaikka ei niin runsaasti kuin legendat kertovat.

FSB:n eettisten uusien ohjeiden mukaan turvallisuuspalvelun sotilas- ja siviiilihenkilöt eivät saa antaa itsestään kuvia tai videoita medialle tai internettiin. Myös kaikkien ulkomaalaisten kanssa käytävä keskustelu on FSB:n uusissa säännöissä sallittu vain johtajan erityisessä valvonnassa. Kaiken kaikkiaan turvallisuuspalvelun sisäinen valvonta ja kuri vaikuttavat entistä virtaviivaisemmalta, säännöt on kirjattu lakiin virheiden välttämiseksi.

Tämä selkeyttäminen FSB:n säännöissä tapahtuu samanaikaisesti, kun turvallisuuspalvelun johtaja Aleksandr Bortnikov on juuri korostanut internetin ja uusien viestintämuotojen tuomaa haastetta turvallisuuspalveluille. Tämä haaste vaikuttaisi olevan kuitenkin organisaatiokulttuurin kannalta jopa vastakkainen tehtäväasettelultaan kuin uudet eettiset turvallisuusmääräykset, joissa FSB:n työntekijät eivät näy mediassa eikä internetissä. Nimenomaan internetin ja uusien viestintämuotojen kehittymisen myötä vain salainen tekninen tarkkailu voi jäädä auttamatta niukaksi ja tehottomaksi siihen nähden, millaista tietoa voisi saada älykkäällä osallistumisella ja vuorovaikutuksella median kanssa.

Olen saanut murehtia useat kerrat, että valitettavasti kansalaisaktivistina minulla ei ole käytössä turvallisuuspalvelun vuosikausien aikana kertynyttä tiedollista pääomaa ja osaamista. Sellaista osaamista ei ole myöskään saatavilla, koska intentioni eivät ole samansuuntaiset kuin Viron turvallisuuspalvelulla Kapolla, joka toki tykkää rakentaa viestintävälineisiin ja kansalaisaktivisteihin suhteita propagandansa edistämiseksi. Nyt voin tunnustaa epäonnistuneen yritykseni huhtikuulta 2011. Yritin ottaa yhteyttä määrättyjen henkilö- ja järjestönimien tähden sekä yleisemmistä syistä Venäjän turvallisuuspalveluun. Asiat liittyvät tutkimustyöhöni terrorismista. Tietenkin onnistuessa mahdollinen konsultaatio olisi ollut absoluuttisen luottamuksellista, mitään tarvetta asiassa kerskumiseen ei olisi ollut, olisin ollut nöyrä oppipoika viisaassa seurassa.

Kävelin siis Pietarissa Liteiny prospektille ja käännyin sivukadulle Venäjän sisäministeriön päällystön puoleen kysymysten avulla, jotka jätin virastossa. Palvelu oli asiallista, keskustelu hienotunteista ja tyylikästä, yhteisymmärrys asioiden luonteesta oli ilmeinen, vaikka venäjänkieleni ei ole täydellinen. Tämä oli kuitenkin vasta ilmoitukseni jättämistä – ei vastausten saamista. Minulla ei ollut mitään sellaista pelkoa, jota varhain keväällä Espoon tuomiokapitulin tutkinta-asiamies Jorma Back jostakin syystä oma-aloitteisesti keksi ilmoittaa minulle, ”mainitun instituution ovea ei kukaan suomalainen uskaltaisi koputtaa”. Siksi hänen mukaansa olisin jättänyt tappokehotukset suomeksi internettiin. Backin älyttömiä tulkintoja ja väitteitä ei tässä tarvitse enempää analysoida. Siitä sain itse asiassa jo tuolloin idean, että minä uskallan ja tarvitsen myös koputtaa, koska kirjaa varten tarvitsen konsultaatiota. En ole ennenkään pelännyt ihmisiä. Tätä ennen söin lounaan suuren rakennuksen piha-aukion toisella puolella kahvilassa, jossa ilmeisemmin ison talon väkeä oli valtaosa asiakkaista. Muutamat kasvot muistan nähneeni toisaalla aiemmin. Kun lopulta menin koputtaa ovea, niin mainitun rakennuksen edustalta ajoi ohi suomalaisessa rekisterikilvessä oleva auto. Ehkä uteliaat suomalaiset tahtovat katsoa ”turistikohdetta”.

Jostakin syystä eräs henkilö tunnisti minut kasvoista ja minä hänet: ehkä televisiosta on ollut apua. Tuskin kuitenkaan ex-eversti ja herrasmies Ruslan Ustrahanov olisi oikeassa, kun hän kirjoitti parjauskirjoituksen helmikuussa 2011 Baltic Review -lehteen ja väitti, että ”- - - Kuka muutti Molarin mielen - - - Vastaukset näihin kysymyksiin ovat Pietarissa Liteini prospektin (FSB:n keskus) raskaissa kassakaapeissa. - - - ” En siis saanut sellaista palvelua kuin Ruslan Ustrahanovin mukaan minun olisi ilmeisemmin pitänyt saada arvovaltaisessa paikassa. Sain kunnioittavan vastauksen toukokuussa 2011 kirjessä Venäjän sisäministeriön päähallinnosta, kuten instituution hieno nimi on käännettynä venäjäkielestä suomeksi, ja siinä ilmoitettiin, että minun on tyytyminen vain julkisuudessa mediassa esitettyihin tietoihin. Ei mitään konsultaatio, ei mitään informaatiota oman tutkimustyöni ohjaamiseksi ja vauhdittamiseksi!

Kulttuuri on sellainen: FSB ja sisäministeriö ovat vanhoja jykeviä organisaatioita, jotka eivät maalaile värikkäitä isoja kuvia yleisön katseltaviksi, romaaneja ei synny heidän aineistonsa avulla, joka on tiivistä ja minimaalista. Tämä jykevä eristäytyminen vuorovaikutuksesta on järjestelmän toiminnan kannalta taktisesti älykästä ja takaa järjestön toiminnallisen turvallisuuden. Itseni kannalta se on kuitenkin kiusallista: olen kirjoittanut kirjaani Pohjois-Kaukasian separatistien ja terroristien kansainvälisistä verkostoista ja tukijoista, mutta aineistoni ei ole kyllin ”älykäs” julkistettavaksi. Kavkaz Centerin kirjaimellisesti hullut toimittajat ovat kirjoittaneet toista sataa juttua minua vastaan ja leimanneet minut mainitun venäläisen organisaation agentiksi ym. Lisäksi Kavkaz Centerin tukijat ovat saaneet riemuvoiton, kun heidän painostuksensa evankelisluterilaista kirkkoa, työtovereitani ja työnantajaani vastaan onnistui pitkän yrittämisen jälkeen. Tuossa tilanteessa jään kuitenkin absurdisti aivan yksinomaan pienten suomalaisympyröiden spekulaatioiden varaan ja saatan erehtyä liiallisiin otaksumiin, että Suomen asioilla olisi todellisuudessa "hyttysen paskaa" suurempikin rooli kokonaisuudessa, kun arvoidaan Pohjois-Kaukasian terroristien kansainvälistä tukiverkostoa.

En voi katsoa riittäväksi pääomaksi vielä sitä, että olen voinut keskustella vain hallitsemattomasti muutaman suomalaisen ystäväni kanssa, mutta en lainkaan alaan varsinaisesti perehtyneiden ammattilaisten ja ulkomaisten tutkijoiden kanssa. Vaikka olen lukenut satoja lehtijuttuja ja lukuisia kirjoja aihepiiristä, en tietenkään voi katsoa omassa mielessäni tehtyjä päätelmiä riittäväksi painoarvoisen tekstin julkistamista varten aivan kirjaksi saakka. Blogin ja kirjan välillä on pieni ero. Henkilökohtaista stressiä ja velvollisuudentunnetta parempaan laatuun lisää myös se, että kirjoitan vaikeista isoista asioista Russia Today -blogiin: miten uskaltaisi kirjoittaa, jos nykytietämys ei syvene. Suomessa ei ole asiaa varten mitään sopivaa asiantuntemusta.

Sain tänään poistettu Mikael Storsjön (nimimerkki ”Onmikael”) luvattomasti julkaiseman videoni Youtubesta valituksen avulla. Jostakin syystä edellinen valitus ei tehonnut, mutta nyt toimi ripeästi. Videossani ollut julkinen loppulause oli oikea pyyntö, vaikka hiukan erikoisessa kafkalaisessa kontekstissa: olisin ottanut älykästä konsultaatio turvallisuuspalvelun asiantuntijoilta, jotta yksityisenä ihmisenä minun ei tarvitsisi hapuilla kaikkien yritysten ja erehdysten kautta sekä keksiä jo tunnettuja asioita alusta alkaen uudestaan. En häpeä tuota pyyntöä, mutta se ei valitettavasti toteudu, kuten olen havainnut. Yksin etsin yhä edelleen tietoa, mutta olen liikaa toisten toimittajien varassa. Itse asiassa Venäjän eilen senaatissa hyväksymä lakimuutoksen ehdotus vähentää entisestään vuorovaikutuksen mahdollisuuksia tällaisten ulkomaalaisten uteliaiden ihmisten kanssa.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)