lauantai 30. heinäkuuta 2011

”Venäläinen” aamiainen ja illallinen globaalissa kapitalismissa

Aamiainen oli mielenkiintoinen globaalin kapitalismin riemuvoitto. Leipänä oli Fazerin omistaman pietarilaisen leipätehtaan vaaleaa leipää, jonka päälle laitoin Raision margariinia ja Arlan juustoa. Nestlen mysliä söin Valion jugurtin kanssa. Aamiaisen juomana oli Liptonin Ice Tea. Kaikki ruoat olin ostanut lähikaupasta Visakortilla, jolloin rahakin oli virtuaalinen globaali suure.

Kuva: Aamupala globaalissa maailmantaloudessa


Venäjä on globaalissa maailmantaloudessa ja globaali talous on Venäjällä. Tällainen tilanne tuo väistämättä muutoksen, jossa on voittajia ja häviäjiä. Kilpailussa laadulla tai määrällä tai sopivalla markkinaraolla kykenemättömät väistämättä menettävät asemiaan, mahdollisesti menevät konkurssiin. Tehokkuuden ja kilpailuedun vaatimukset tuovat samanaikaisesti hyötyjä tuotevalikoiman monipuolistumisena ja tappioita syrjäseutujen vetovoimaisuuden menetyksenä. Sama ilmiö on nähtävissä varsin pehmentämättömänä Venäjällä kuin jossakin määrin kuntapolitiikan avulla kevennettynä Suomessa: pienet kunnat kasvukeskuksista suhteellisen kaukana menettävät nuoren väestön, kouluja suljetaan, veronmaksajat vähenevät, yritykset eivät voi jatkaa ostovoiman riittämättömyyden tähden. Kyliin jää jäljelle seurakunta, joka huolehtii pienillä resursseillaan diakonisista asiakkaista vanhuksista ja ongelmiin joutuneista; kunnan työntekijät lähinnä vanhuspalvelua ja sosiaalitointa varten; sekä eläkeläiset. Terveydenhoitopalvelut siirtyvät perinteisen pienen kunnan ulkopuolelle yhä kauemmaksi, kun kuntia liitetään toisiinsa. Tämä ilmiö on todellisuutta Venäjälläkin. Kyse on globaalista ilmiöstä, joka liittyy markkinatalouden kansantaloudellisiin ja yhteiskuntapoliittisiin seurauksiin. Tietysti ilmiössä on kärsijöitä, mikäli yksilö päättää pysyä muuttumattomana ja elää ikuisesti vanhassa kuolevassa kylässään. Uusi maailmamme vaatii muutosvalmiutta yksilöiltä ja perheiltä jopa niin paljon, ettei kaikki ole suinkaan valmiit tähän muutokseen. Valtiovallan tulisikin etsiä keinoja muutoksen auttamiseksi: nälkä on tuskin ainoa keino auttaa muutosvalmiudessa.

Illallista vietin ystäväperheen luona. He olivat laittaneet monipuolisen venäläisen menun. Vasta nyt söin ensimmäistä kertaa okroshkaa
(окрошка).

Kuva: Okroshka (окрошка)


Okroshka (окрошка) on sekoitus hienonnettuja vihanneksia, joilla on varsin neutraali maku, esim. keitettyjä perunoita, nauriita, porkkanoita, kurkkua. Lisäksi sekoitukseen tulee mausteeksi yrttejä, viipaloituja kovaksi keitettyjä munia, sipulia, ym. Okroshkan päälle kaaduin smetanaa, mutta ystäväperheessä emäntä käytti majoneesia. Okroshkan erikoisuuden tekee ”salaatinkaltaisen” sekoituksen upottaminen kotikaljaan (kvas). Syvästä lautasesta okroshkaa syödään lusikalla.

Tällä kertaa ateria ei tullut Nestlen, Arlan tai Liptonin keittiöstä. Silti ruoan tarvikkeet olivat tulleet okroshkaan lähempää ja kauempaa Venäjää. Moni vanha pieni maatila ei enää tuota munia tai porkkanoita markkinoille, koska tuotantokustannukset muodostuisivat kohtuuttomaksi alhaisiin myyntihintoihin verrattuna. Kuluttajat eivät halua maksaa munista, kurkusta ja perunoista enää niin paljon, että pikkutilat selviäisivät. Tämä muutos näkyy yhteiskunnallisena rakennemuutoksena. Ystäväperheen isäntä oli kauhuissaan Venäjän pikkukaupunkien ja kylien vaikeasta tilanteesta: palkat ovat pieniä, monet ovat työttöminä. Yritin nähdä ilmiötä universaalimmin: sama ilmiö on myös Suomessa. Epäilemättä liian moni vannoo vanhaa valaansa, ettei tahdo ikinä muuttua. Surkeimmissa kohtaloissa ihmiset löytävät tyhjyyteensä täyttymyksen alkoholista sen sijaan että käyttäisi mahdollisuuksia muuttuvassa maailmassa elämänsä parantamiseksi.

Kaiken kaikkiaan iltakeskustelu muistutti minulle, että elämämme Suomessa ja Venäjällä samassa maailmassa, joka on tiettyjen muutosprosessien alainen. Tuossa prosessissa on myös kärsimykset varsin samansuuntaiset eri puolilla maailmaa. Valtiollinen ja kunnallinen tuki voi jossakin määrin lieventää näitä kärsimyksiä: joissakin tilanteissa tuen avulla pitkitetään muutoshaluttomuutta ja joissakin tuki pelastaa suuremmalta akuutilta katastrofilta.

Uskonnoilla on ollut tässä muutosprosessissa erilaisia liittymäkohtia. Muutos aiheuttaa protestia, jolloin uskonnoistakin on löydetty vastarintaliikkeen vauhdittajia. Uskonnoilla on ollut myös protestin käsittelyä varten rauhanomainen paikka, jolloin ankarimmat vasemmistolaiset ovat moittineet uskonnon muodostuvan kansan ooppiumiksi. Uskonnoilla on harmittavan harvoin ollut muutosrohkeutta vahvistava tehtävä, jolloin diakonisista yksilöiden kohtaamisista alkaen uskonnot (ei ainoastaan kristinusko) loisivat muutoksessa kärsijöille toivon ja rohkeuden etsiä menestystä muuttumisen avulla.

Maailmamme globalisoitumisen ja ikävien yhteentörmäysten mahdollisuuksien vallitessa olisi ilmeisen tarpeellista, että kirkot, synagogat ja moskeijat löytäisivät entistä dynaamisemman maailmankuvan. Groznyin suuren moskeijan vihkitilaisuudessa puhuttiinkin osuvasti islamista luovuuden uskontona. Tämä näkökulma saisi koskea kaikki moskeijoita, rukoushuoneita, kirkkoja ja uskonnollisia kokoontumistiloja. Ihmiset eivät tarvitse verisiä taisteluja, vaan mahdollisuuksien rakentajia tässä reaalisessa maailmassa, jossa väistämättä elämme.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)