sunnuntai 21. elokuuta 2011

Amerikkalais-gruusialais-suomalainen informaatiosota Venäjää vastaan


Kuva: Vissarion Gugushvili "Itškerian tšetšeenitasavallan" mainosvideossa

Suomessa on mielenkiintoisia poliittisia pakolaisia. Kaikki eivät ole jihadistisia wahhabeja, tämä mies on uskonnoltaan ortodoksi: Виссарион Гугушвили, Vissarion Gugushvili (s. 1.1.1940). Tämä mies avioitui Suomessa, vihkimisen suoritti ortodoksi-isä, sittemmin Helsingin ortodoksiseurakunnan johdosta erotettu – Vissarion ei ollut erotuksen syy! - Veikko Purmonen.

Vissarion Gugushvili oli yhdessä Gamsakhurdian kanssa päättämässä 13. maaliskuuta 1993 Tšetšenian tasavallan itsenäisyyden tunnustamisesta.

Gugushvili toimii edelleen kiinteässä kanssakäymisessä ”Itškerian tšetšeenitasavallan” hallituksen kanssa, kuten näkyy vuoden 2011 alussa tehdystä Facebook-päivityksestä. Sivustolla on myös kunniakuva Gugushvilista, Doku Umarovin johtaman ”valtakunnan” kunnia-aktivistista. Itškerian tšetšeenitasavallan Facebook-sivusta olen itsekin päässyt osalliseksi, kun tasavallan hallitus linkittää 18.1.2011 Lentan juttuun, ettei Suomen poliisi päätä aloittaa tutkimusta Kavkaz Centerin sulkemiseksi.

Kuva: Gogushvilin kunniakuva CRI:n Facebook-profiilissa

Gugushvili oli lyhyen aikaa myös Dudajevin hallituksen jäsen, asui Groznyissa, sittemmin myös asui Tšetšenian passilla Liettuassa mutta ei saanut poliittista turvapaikkaa, vuonna 1995 vetosi Suomen hallitukseen ja sai sittemmin turvapaikan. Hän asui 2000-luvun alussa Vantaalla, kutsui 2000 luvun alussa itseään Georgian maanpaossa olevaksi pääministeriksi. Hän toimi pääministerinä myös Georgiassa puoli vuotta 23.8.1991 - 6.1.1992 Zviad Gamsakhurdian presidenttikaudella. Gamsakhurdian asema oli hyvin kiistelty ja moitittu Neuvostoliiton arvioissa. Sitä vastoin erityisesti Mikheil Saakašvili on tahtonut palauttaa Gamsakhurdian korkeaan kunniaan, määräsi 2004 Gamsakhurdian ruumiin palauttamisesta ja kunniaseremonioista: Saakašvili pitää Gamsakhurdiaa Georgian itsenäisyyden isänä ym. Suomessa Gamsakhurdia vieraili 1991, mutta pääministeri Paavo Väyrynen ei suostunut tapaamaan häntä.

Niin kuin myös ”pääministeri” Gugushvili, niin ”presidentti” Gamsakhurdia joutuivat 6. tammikuuta 1992 lähtemään maanpakoon: ensin he menivät Armeniaan ja sitten Tšetšeniaan, jossa toimivat kiinteässä yhteydessä Dudajevin separatistihallituksen kanssa. Gugushvili toimi jopa ministerinä. Georgia oli vielä täysin sekaisin, mistä osoittaa, että militanttirosvot Dzhaba Ioseliani, Tengiz Kitovani ja Tengiz Sigua (tärkeä henkilö Georgian ja Abhasian konfliktin sotilaallisen ratkaisun takana) pitivät valtaa hetken Gamsakhurdian ja Gugushvilin syrjäyttämisen jälkeen, kunnes Eduard Shevardnadzen nousi presidentiksi (10.3.1992 – 23.11.2003). Tällöin tehtiin rakentavia toimia suhteiden kehittämiseksi Venäjään.

Maaliskuun 2. päivänä 2003 pidetyssä Georgian eduskuntavaaleissa Shevardnazzen sai voiton, mutta vaalien jälkeen Yhdysvaltain hallituksen ankaran tuomion vauhdittamana tietyt georgilaiset aloittivat värivallankumouksen, murtautuivat 21. marraskuuta parlamenttitalon ensimmäiseen istuntoon ja pakottivat Shevardnadzen pakoon. Nino Burdzhanadzen otti johdon käsiinsä ja oppositiojohtaja Mihail Saakashvili lupasi taata Shevardnadzen turvallisuuden, jos voittaa pian koittavat presidenttivaalit. Erityisesti Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell kehotti Shevardnadzea eroamaan rauhallisesti. Eron jälkeen mielenosoittajat järjestivät kymmenien tuhansien ihmisten juhlat, ”ruusuvallankumoksen”. Erityisesti Open Society Intitute ja George Soros olivat tärkeät sponsorit Georgian oppositiolle Shevardnadzen kaatamiseksi. Mikheil Saakašvilin nousi valtaan 25. tammikuuta 2004. Yhdysvaltain uusi etelätasavalta oli juhlallisesti muodostettu.

Tilanne oli aika kiehtova: Suomi oli antanut poliittisen turvapaikan Mikheil Saakašvilin kunnioittamalle, myös Džohar Musajevitš Dudajevin ex-ministerille, kun taas Saksan hallitus tarjosi poliittiselle vastapuolelle - Shevardnadzelle - poliittista turvapaikkaa. Mitä tulee Dudajeviin, hänen kerrotaan kuolleen 21.4.1996 taivaallisen iskun johdosta, kun ko. separatistikenraali oli juuri keskustelemassa puhelimessa Venäjän varaulkoministeri Konstantin Borovoyn kanssa.

22. tammikuuta 2005 suomalaisruotsalainen ”ylpeys” Kavkaz Center esitteli Suomen parlamentissa pidettyä konferenssia, jossa puhujina oli koko joukko separatisteja: ”Itškerian tšetšeenitasavallan” parlamentin ulkoasiainkomitean puheenjohtaja Ahyad Idigov (Ахьяд Идигов), Ousman-Ferzaui CRI:n (”Itškerian tšetšeenitasavalta"; Чеченская Республика Ичкерия, ЧРИ) eli Aslan Alievits Maskhadovin (k. 8.3.2005) (Abdul-Halim Abusalamovits Sadulayevin ja Doku Umarovin edeltäjän) hallituksen ”suurlähettiläänä”, Anna Politkovskaya ja tämä Vissarion Gugushvili. Tietysti paikalla olivat myös Juhani Putkinen, Hannu Yli-Karjunmaa, Markus Lehtipuu, TapaniMattila (Suomi-Tshetshenia –seurasta), Heidi Hautala ja Jukka Mallinen. Tällöin Helsingissä tammikuussa 2005 Idigov välitti Gugushvilille Itškerian tšetšeenitasavallan” vapauden mitallin. Mitalissa lukee, että se annetaan tuesta vapaustaistelun puolesta.



Idigov toimii nykyään ”Itškerian tšetšeenitasavallan” Facebook-aktivistina yhdessä Gugushvilin kanssa. Itse asiassa "Itškerian tšetšeenitasavalta" on ylipäätänsä tullut ilmeiseksi vain virtuaalisesti ja pommien räjähdyksissä. Idigov kirjoittaa kommenttinsa ”tasavallan hallituksen” (Правительство ЧР-Ичкерия) nimissä. Facebook-sivusto on perustettu 20.3.2010, jolloin Idigov oli ensimmäinen kirjoittaja ko. sivustolle. Ensimmäisessä kommentissa viitataan M. Taipovin (М. Таипов) asemaan CRI:n ulkomaisessa lehdistöpalveluksessa, Taipov toimii Ichkeria.infon päätoimittajana; Kavkaz Center kutsuu häntä Itškerian tšetšeenitasavallan uutistoimiston toimittajaksi (the editor of a Chechen Democratic news agency Ichkeria - - -). Ranskan poliisi teki 5. huhtikuuta 2011 kotietsinnän Musa Taipovin huoneistoon. Taipov on omasta mielestään Itškerian tšetšeenitasavallan edustaja Ranskassa. Häneltä takavarikoitiin tietokone ja kirjallista aineistoa. Myös hänen poikansa pidätettiin. Äskettäin Musa Taipov on ollut hermostunut, koska Chechen Center on kritisoinut Taipovia ja Idigovia hulluudesta. Niin separatistien, bandiittien ja terroristien tukijat ovat keskenäänkin riitaisia väittelyssä omasta ja kumppaneidensa hulluudesta.

Mitä tulee sitten edellä mainittuun Kavkaz Centeriin, niin separatistien, terroristipäällikköjen johtaman "Itškerian tšetšeenitasavallan" (Чеченской Республики Ичкерия, ЧРИ) ”oikeusministeriö” rekisteröi lokakuussa 1998 ”Kansallisen strategisen tutkimuksen ja poliittisen teknologian keskuksen”, jota johti terroristijärjestön tiedotuksesta vastaava ”ministeri” Movladi Udugov (Мовлади Удугов). Kavkaz Centerin toiminta on rakennettu tuossa päätöksessä. CRI:n ideologian mukaisesti Kavkaz Center kutsuu 25.6.2006 julkaisemassaan opetuskirjoituksessa "länsimaista demokratiaa" ”saatanalliseksi kultiksi”. Demokratian halveksuntaa osoitti sekin, että sivustolla on ylistetty mm. Groznyissa parlamenttia vastaan tehtyä terrori-iskua, joka tapahtui 19.10.2010, kun Venäjän sisäministeri Rashid Nurgaliev (Рашид Гумарович Нургалиев) oli vierailulla Groznyissa Tšetšeniassa; terroristit iskivät parlamenttia vastaan aamulla 19.10.2010 kello 9.

Elokuussa 2008 Georgian hyökättyä Etelä-Ossetiaan, Shevardnadzev yritti palauttaa Georgian diplomaattiset suhteet Venäjään. Hänellä oli erilainen suhde Venäjään kuin sittemmin bandiittien tukijoilla Georgiassa. Sitä vastoin Renny Harlinin kaveruus Mikheil Saakašvilin kanssa Hollywood-elokuvan tuottamiseksi jatkaa tunnettua amerikkalais-gruusialais-suomalaista informaatiosotaa Venäjää vastaan: jopa bandiittien tukeminen on siinä sodassa ilmeisen mahdollista.

Siihen aikaan kun Shevardnadze johti Georgiaa presidenttinä, suhteiden kehittämisessä Venäjään oli yhä rakentavia toimia ja mahdollisuuksia: esim.Pietarin kaupungin pormestari Anatoly Alexandrovich Sobchak (Russian: Анато́лий Алекса́ндрович Собча́к; Putinin ja Medvedevin opettaja) sai Georgian presidentiltä vuonna 1995 kunniakansalaisuuden.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)