sunnuntai 14. elokuuta 2011

Antifasismia ei suojella muurilla



Tasan 50 vuotta sitten alkoi tragedia, kun DDR:n piti aloittaa rakentaa Antifaschistischer Schutzwall (Antiimperialistischer Schutzwall).

Muurin jälkeen ammuttiin ihmisiä, jotka yrittivät paeta muurista huolimatta. Noita ihmisiä antifasismi ei läntisen kapitalismin himojen tähden kiinnostanut. Lauantaina ovat Berliiniin kokoontuneet Saksan tunnetuimmat poliitikot surulliseen muistojuhlaan. Myös Saksan liittokansleri Angela Merkel oli juhlissa. Hän on itse syntynyt DDR:ssä ja elänyt valtaosan elämästään DDR:ssä.

Itä-Saksan sotilaat aloittivat muurin rakentamisen 13 elokuu 1961. Muurilla oli mittaa 160 kilometriä. Muurilla ammuttujen kuolonuhrien virallinen lukumäärä on 136. Ensimmäinen ammuttu oli Günter Liftin 24. elokuuta 1961. Viimeinen ammuttu on Chris Gueffroy 6. helmikuuta 1989. Günter Liftinin muistokivi on Berliinissä. Hän oli syntynyt 19. tammikuuta 1937. Hän oli toinen Berliinin muurilla surmansa saanut, ensimmäinen ammuttu. Hän toimi isänsä tavoin laittomasti Länsi-Saksan kristillisdemokraattisessa puolueessa ja sai ansionsa läntisen Berliinin puolella eläintarhassa. Hän yritti uida Länsi-Saksan puolelle, rajaviranomaiset tavoittivat hänet ja vaativat paluuta takaisin. Günter nosti kätensä ylös, viranomaiset ampuivat hänet veteen. Voittiko antifasismi ja imperialismin vastainen ohjelma jotakin siinä, että 24 vuotta vanha mies ammuttiin kuoliaaksi?

DDR oli työläisten ja talonpoikien valtio, sen kulttuuri-, urheilu- ja koulutussaavutuksia ei ole kiistäminen, vaikka urheilutulokset tulivat pitkälle ankaran totaalisen ohjelmoinnin ja dopingin avulla. DDR ei kyennyt ideologiallaan voittaa kansalaistensa kiintymystä, kansalaisten oikeudet vapaaseen valintaan ja omien mieltymystensä seuraamiseen olivat opillisen puhtauden ja puoluejohdon ylemmän viisauden nimissä rajoitettu kohtuuttomasti. Vain parin sadan metrin päässä vapaa markkinatalous tarjosi enemmän rahaa kuin DDR:ssä työntekijä saattoi ansaita – raha tarjosi mahdollisuutta ostoksiin, joita DDR ei tarjonnut.

DDR:n idealistinen järjestelmä maailman parantamisesta rehellisellä työllä ja hyvillä ihanteilla ja hyvällä koulutuksella, ”työläisten ja talonpoikien paratiisi” kärsi tappion kapitalismille, kun koulutettu nuori väki pakeni länteen. Mitään ihannekuvaa kapitalistisen lännen propagandasta ja kommunismin vastaisesta informaatiosodasta ei ole aiheellista rakentaa, kun tahdotaan vakavasti ymmärtää DDR:n kokemaa hätää muurin rakentamisen perustana. Rahan himolla on ollut perinteisesti voimakas vaikutus ihmismieliin, korkeat ihanteet ja hyvä koulutus kärsivät usein tappion mittelössä rahan mahdollisuuksia vastaan. Tämä tiedettiin lännessä varsin hyvin, kun DDR tahdottiin murentaa.

DDR:ssä koettiin monenkertainen uhka: kapitalismi samaistui vallitsevan poliittisen uskomusjärjestelmän mukaan jo premissin tasolla fasismiin ja imperialismiin. Muuri perustettiin suojaksi fasistien ja imperialistien laajentumista vastaan itäiseen Berliiniin ja DDR:ään. Rahan houkutuksen uhkasivat koko väestörakennetta. 17. kesäkuuta 1953 oli ollut myös vallankaappausyritys ja mellakoita, DDR oli kokenut röyhkeitä lännestä ohjelmoituja vastavallankumouksellisia provokaatiota. DDR:ssä koettiin vakavaa huolta mahdollisista sotilaallisista suunnitelmista ja hyökkäyksistä. Berliini oli vaarallisesti kahden maailman järjestelmän rajalla. Lännen johtajat nopeasti sopeutuivat muuriin ja ymmärsivät muurin paremmaksi kuin avoimen sodan.

DDR näki itsensä virallisesti anti-fasistiseksi valtioksi, jossa oli kukistettu Saksan militarismi ja natsismi. Vallitsevan opin mukaan kapitalismi olisi nostanut fasismin; ”taantumuksellinen diktatuuri ja suuren pääoman imperialistiset elementit” koettiin jälleen hyökkäävän DDR:n työväenluokkaa vastaan. Kominternin täysistunnon joulukuussa 1933 ja vuoden 1935 määritelmien mukaan ”sosialistinen teoria fasismista” tarkoittaa nimenomaisesti, että ”missä kapitalismi on vallalla, siellä on todettavissa myös fasismi”. Sosialistisen uskomusjärjestelmän mukaisesti suurin fasismin uhka näyttäisi syntyneen siis reaalisessa väestötieteellisessä todettavassa tosiasiassa, että DDR:n korkeasti koulutetut ammattilaiset lähtivät maasta. Berliinin anti-imperialistinen ja antifasistinen muuri ei ollut sotilaallisen hyökkäyksen torjumiseksi tehokas työväline. Sen avulla hallitaan kahden järjestelmän eristämistä toisistaan, ihmisten vapaan liikkuvuuden lopettamista.

Minun näkemykseni antifasismista ja anti-imperialismista on täysin päinvastainen kuin DDR:ssä 50 vuotta sitten eli minulla on porvarillinen tulkinta. Olen täysin vääräoppinen antifasisti Kominternin täysistuntojen määritelmien valossa. Mielestäni ihmistä ei voi pakottaa antifasistiksi: antifasismi perustuu ihmisrakkauteen ja ihmisarvoon, pikemmin vapauteen kuin pakkoon. Antifasismin ydin on pakon ja alistamisen torjunta – antifasismista ei saa tulla takaoven kautta pakottamista, erilaisten muurien avulla harjoitettavaa tukahduttamista.

Viro pyrkii toimimaan tällä hetkellä anti-antifasistisena valtiona, joka on myös rakentamassa muuria. Poliittisia toisinajattelijoilta estetään pääsy maahan tai pääsy maasta ulos. Kapon ja Viron sisäasiainministeriön muuri on pakottamista ja tukahduttamista, ihmisarvon vastaista. Myös apartheid-muuri on tuottanut uhreja. Viron nuori väki pakenee maasta töihin Suomeen ja Ruotsiin, maa tyhjenee väestöstä. Kohoaako apartheid-muuri toteuttaen Berliinin muurin tragediaa vai murtuuko muuri?


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)