tiistai 27. syyskuuta 2011

Espoon tuomiokapituli ei tehnyt päätöstä pappeudesta erottamiseksi määräajaksi


Tänään tapasin vanhuksen, joka kertoi lukeneensa Helsingin Sanomista Espoon tuomiokapitulin ”päätöksen” pappeudesta erottamiseksi 3 kuukauden määräajaksi. Tämä vanhus ja valtaosa sensaatiolehtien lukijoista eivät kuitenkaan ymmärtäneet juridiikasta, että Espoon tuomiokapitulin ”päätös” ei ollut laillinen, koko päätöstä ei ole edes olemassa. Kyse on pelkästä parjaavasta lehdistötiedotteesta suomalaisille sensaatiolehdille.

Saska Saarikosken (ent. Snellman) ja muiden russofoobikkotoimittajien Helsingin Sanomat ovat epäilemättä oivallinen yhteistyökumppani Espoon hiippakunnan tuomiokapitulille. Sopii kysyä, mihin lehdistötiedotetta tarvittiin. Edes lehdistötiedotetta ei ole tuomiokapitulin sivustolla, joten ilmeisemmin kyse oli jopa vain tuomiokapitulin jostakin hölösuisesta jäsenestä (Ulla-Maija Halme, Mikko Heikka?), joka oli puhunut mielipiteitään julkisesti toimittajalle.

Tuomiokapituli ei ole koskaan toimittanut juridista päätöstä asiasta minulle valitusosoitteineen, myöskään päätöstä ei näy tuomiokapitulin päätösten luettelossa. Mitään päätöstä ei ole olemassa. Kyse oli julkinen parjaus: mediaa varten suunniteltu temppu, jonka tarkoitusperää voi vain arvailla. Siksi menen ensi lauantaina pappisasussa siunaamaan ystäväpariskunnan avioliiton: rakas sulhanen ja morsian, me todella tapaamme lauantaina kartanossa, rukoilemme ja lausumme Jumalan siunauksen teidän avioliittonne hyväksi. Tuomiokapituli ei omista Jumalan siunausta tai Jumalan valtakuntaa yksinoikeudella – ei edes minun vaatteitani: omaa kaftaania ja lipereitä. Suomalaisessa mediassa ilmoitetut lausahdukseni tapahtuneen johdosta eivät ole minun lausumiani suoraan, vaan tuomiokapitulin itsensä minun nimissäni lehdistölle välittämiä. Tuomiokapituli ei edusta minua tässä asiassa. Olen antanut vastaukseni suomeksi ainoastaan blogissani (toissapäivänä) ja englanniksi RT:n (Russia Todayn) välityksellä, eikä kukaan muu ole kysynyt mitään.

Jos joku ”päätös” olisi olemassa, ja jos saisin sellaisen ”päätöksen”, silloin ”päätös” tulisi lainvoimaiseksi vasta valitusajan ja –prosessin jälkeen, mutta tietenkään tuomiokapitulilla ei ole toimivaltuutta vaikuttaa millään tavalla toimintaani senkään jälkeen.

Espoon tuomiokapituli harjoittaa yhteiskuntavastuun kannalta aidon sitoutumisen sijasta viherpesua, sanahelinää, silmänlumetta ja jopa valheisiin perustuvaa julkista parjausta, koska heillä on ylikorostuneen vahva asema suomalaisessa mediassa sidossuhteidensa avulla. Kuten kirjoitin RT:lle, Suomesta puuttuu rohkea journalismi – kriittinen journalismi. Tästä ongelmasta saamme ”kiittää” Saska Saarikosken ja Helsingin Sanomien lisäksi Suomen Pen-järjestöä, Finrosforumin toimittajia, Suomen Amnestyä jne. (omassa tapauksessani etunenässä: Jukka Mallinen, Ville Ropponen, Kerkko Paananen, Mikael Storsjö).

Tuomiokapitulin sanahelinän avulla peitetään epäeettinen kehotus ”tehdä itse johtopäätös, erota pappisvirasta niin kuin Terho Pursiainen teki”, jonka piispa Mikko Heikka ja lainoppinut asessori Pekka Leino lausuivat minulle 7.4.2009 Espoon tuomiokapitulissa piispan huoneessa. Lisäksi opastettiin, ettei saisi kirjoittaa Venäjästä tai matkustella Venäjällä ilman piispallista lupaa. Piispan alkupuheenvuoron mukaan samalla nahkasohvalla ovat istuneet puhuteltavana myös monet muut papit. Jos puhuttelua ei ota vakavasti, niin ”oikeusprosessit tulevat sinulle kalliiksi”, kuten piispa lausui monta kertaa ääneen. Tuomiokapitulilla on toistaiseksi varaa käyttää veronmaksajien rahoja oikeudenkäyntikuluihin, mutta yksittäisellä poispotkitulla ihmisellä ei ole edes riittävää toimeentuloa ruokansa hankkimiseen. Mainittu epäeettinen kehotus lausuttiin jo ennen ensimmäisten kanteluiden olemassaoloa: pian tämän jälkeen syntyivät ensimmäiset kantelut kirkollisen yhteistyökumppanin Pro Karelian Veikko Saksin ja Kari Silvennoisen avulla, ja sittemmin Kavkaz Centerin, Finrosforumin ja Vapaa-ajattelijoiden edustajien kirjoittamat kantelut. Tuomiokapituli ennätti jo nuhdella minua, että paljastin yksityisluonteisia asioita: Vapaa-ajattelijoiden kantelijan porno-Tarjaksi (Tarja Koivumäki), ja kurinpitoasiamiehen vapaamuurariksi.

Vastuullinen yhteisö tai yritys tiedottaa luonnollisesti julkisesti toimistaan, mutta myös kunnioittaen vastapuolta niin että tämä vastapuolikin saa tiedon mahdollisista oikeudellisista päätöksistä sen sijaan lukisi pelkästään sensaatiolehdistä (Iltalehti, Iltasanomat, Helsingin Sanomat ym.) huhuja asian johdosta. Sensaatiolehtien juttujen perusteella on mahdotonta olla vakuuttunut asioiden todellisesta luonteesta, käsitteiden oikeasta käytöstä yms. Ilmeisin tarkoitusperä tuomiokapitulilla on ollut julkinen parjaus juuri ennen piispa Mikko Heikan jäämistä eläkkeelle: hän sai tehdä viimeisen päätöksensä. Kesällä toimittamani siunaus Jussi Parviaisen ja Saanan (os. Uimonen) avioliiton hyväksi Helsingin tuomiokirkossa viritti viimeisetkin sidotut pirut tuomiokapitulissa, jotta nyt tuo kuritun Molari pistetään hiljaiseksi ikään kuin toistaen Sigmund Freudin nerokasta analyysia voimattomuuden tuskassa piehtoroivista kirkkoporsaiden mahtipyrkimyksistä: "Jos en voi taivuttaa korkeampia voimia, minä riehaannutan alemmat syvyydet".

Tuomiokapituli ei ole myöskään aiemmin asioinut suoraan minun kanssani, vaan on kertonut väitetyistä kanteluista paikallislehdissä ja seurakuntani vanhuksille, sen sijaan että minulla olisi mitään tietoa asioiden olemassaolosta. Myöskään piispa ei ole vastannut puheluihin eikä soittanut takaisin. Espoon tuomiokapitulin viestintä ei vahvista sen mainetta. Kirkko ei kykene rakentaa antoisaa vuoropuhelua. Kriisiviestinnästä puuttuu vastuullisuus. Hetkellisen tavoitteen – maineen mustaamisen – saavuttaminen voi kääntyä vastakohdakseen: kirkon uskottavuuden menettämiseksi.

Elokuvaohjaaja Jussi Parviainen kirjoittaa blogissaan nerokkaasti ”Irti kuvasta/ajattelijaksi ja toimijaksi” (26.9.2011) Parviaisen blogin alussa on kuva ihmisestä, joka ajattelee itse asiansa. Sen jälkeen Parviainen käsittelee valtaisaa kiimaa elää mielikuvissa. Valitettavasti Saana Parviainen näyttää taas loukkaantuneen blogin tähden, vaikka Jussin blogi on mitä parhain mediakriittinen kolumni eikä siinä mainita Saanan nimeäkään. Oivalsin Parviaisen blogista, että tuomiokapitulin menettely ei poikkea epäeettisyydessään juuri Paris Hiltonista, joka pullo haarojensa välissä hankasi sitä ja tuijotti Christian Ronaldoa. Tai Madonnasta, jonka mukaan pitää nussia mahdollisimman paljon, mahdollisimman monen kanssa ja ilman ehkäisyä – mieluiten kameran edessä ja livenä. Parviainen toteaa: ”Eikä kukaan halua sanoa itseään tästä moskasta irti”. Suomen evankelisluterilaisen kansankirkon kirjoittamattomaan eetokseen kuuluu nussia mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monen kanssa, mutta lakkauttaa ihmisen itsenäinen ajattelu. Tämä konteksti on kaikki tuomiokapitulille.

Jussi Parviaisen kolumnin media- ja kulttuurikritiikki sointuu erinomaisen hyvin Slavoj Žižekin ja Jacques Lacanin psykoanalyyttisen yhteiskunta-analyysin kanssa, josta olen kirjoittanut väitöskirjassani kymmeniä sivuja. Evankelisluterilainen kansankirkko tahtoo rakentaa todellisuutta symbolisten mekanismien avulla, panttivankina negaatiossa itselleen: evankelisluterilaisen kirkon byrokraattisen – semifasistisen - hallintakoneiston ”Jumalan kuva” ja ”Jumalan valtakunta” on tyhjä harhautus; instituution ja rituaalien sekä upeasti puettujen kirkkoporsaiden menojen avulla vieraannutetaan yksilöt itsenäisestä ajattelusta ja tuntemisesta rituaalisesti ”Toiseus-Jumalan” nöyräksi palvelijaksi, vakiintuneeseen fiksaatioon, so. tyhjän illuusion ”identtisyyteen”, itsestäänselvyyteen.





- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You could be my friend and discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)