tiistai 20. syyskuuta 2011

Minä rakastan naista, mutta natsi rakastaa kypäräpäätä ja marssisaappaita


Kuva: Juha Molari nai naista rakkaudesta, intohimosta ja mielihyvästä (jos onni on myönteinen)

Minä nain naisen rakkaudesta, ihanasta nautinnosta ja mielihyvästä, kunnioituksesta ja kiinnostuksesta, rakkaus naiseen on enemmän kuin poliittinen vakaumus tai periaate: rakkaus on elimellistä (ei yksinkertaistaen vain eläimellistä) – miehen rakkaudessa on osansa mieshormoneilla mutta ennen kaikkea Luojan luomistyöllä, joka ei typisty pelkkään hormonitoimintaan. Rakkaus koskettaa sielua ja psyykettä.

Minä en ole toki ollut erityinen sankari – en ole ainakaan Rasputin – naisten parissa, en missään maassa enkä minkään maan naisten parissa, mutta kyvyttömyyteni menestyä vertailussa Rasputinin kanssa tuskin virittää natsien vihat minua vastaan. Ehkä olen kovin hienotunteinen ja siksi tarpeettoman hidas tekemään mitään aloitteita.

Ihan tavallisena miehenä olen kuitenkin ollut kovasti kiinnostunut naisista, niin olen yhä ikääntymisestäni huolimatta. Sitäkin enemmän olen ihmeissäni että ultranationalistiset miehet näkevät minun naiskiinnostukseni kuin myös ilmeisemmin yleisestikin naissuhteet kansallisuuskysymyksinä tai anti-kansallisuuskysymyksinä! Natsit ilmeisemmin rakastavat enemmän kansallisen koodin mukaisia taistelukypäriään, maastopukujaan ja marssisaappaita – sekä mahdollisia sotilashelyjä (arvomerkkejä) – kuin naista itseään paljaana tai vaatteissa. Saavatko natsimiehet orgasmia naisen kanssa ylipäätänsä, jos nainen on ihan alaston, vai tarvitsevatko natsit pukea naisen sotilasasuun aattensa fetisestisen luonteen vuoksi?

Panu Höglundin mukaan (18.9.2011), hän on vanha katkera blogini lukija jonka suljin joskus blogini kommentoinnin ulkopuolelle, miehen rakkaus naiseen syntyy kansallisuus- tai antikansallisuuskysymyksenä.

Panu Höglund esittää merkillisestä - siis ilmeisemmin sotilashely- ja kypäräpää– himoista käsin vankan uskomuksensa, jonka mukaan yli 15 vuotta sitten minä olisin löytänyt venäläisen naisen ja avioitunut tämän naisen kanssa kansallisista tai pikemmin epäkansallisista, anti-suomalaisista vakaumuksellisista syistä! Jopa Höglund on tarkkaan seurannut elämääni vähintään 15 vuotta, jotta hän tietää myös seksuaaliset pyrkimykseni noin tarkkaan. Toki se on tiedetty jo vanhastaan, että pappien seksi on se kiinnostavin juorujen aihe, josta olisi hauska keskustella selkien takana. Mutta Höglund uskoo tietävänsä, että minulla ei ole miehen halua naiseen, vaan ainoastaan anti-suomalainen kieroutuneisuus, jota toteuttaen olisin joskus löytänyt venäläisen naisen.


Panu Höglundin tiedetään etsivän edelleen kylät ja kaupungit aitoa suomalaista naista, jota kansainvälinen (monikulttuurinen) kielellinen, kulttuurinen tai rodullinen basilli ei olisi tartuttanut. Tuo nainen kulkee maakuntansa mukaisessa kansallispuvussa ja laulaa vanhoja kalevalaisia lorujaan. Poikkeaminen aidosta suomalaisuudesta on kapinallisuutta ja vihamielisyyttä Suomea vastaan, niin kuin ”muuan julkisuudessa paheksuntaa herättänyt pappismies” on Höglundin mukaan sellaisesta turmeluksesta ”liiankin ilmeisenä esimerkkinä”.

Itse otaksuin löytäneeni silloin venäläisen naisen, koska pidin naisen ulkoisestakin seksikkyydestä, pukeutumisen naisellisuudesta ja puhtaaksi minua onnisti sillä kertaa. Minun on sanottava kuitenkin ihan jotakin muuta kuin Panu uskottelee. Eilen keskiyöllä istuin Hotelli Kämpin ravintolassa Jussi Parviaisen ja kolmen hurmaavan suomalaisnaisen kanssa, joista yksi oli elokuvan Yksinteoin kaksi naispääosan esittäjä. Heistä jokainen olisi kauneudellaan ja ymmärryksellään voinut valloittaa minut, vietellä sänkyyn vaikka mihin, jos olisivat yrittäneet. Olen minä niin heikko mies kauniille naiselle (en siis ihan kaikille naisille suinkaan, vaan vaatimustasoni on asetettu sielussani ja mielessäni). Mutta ei ole kyse kansallisuudesta! Sanottakoon varmuudeksi ennen lukuisia mahdollisia uusia kanteluja, että kuvattu fantasia ravintolassa tapahtuneesta lankeemukseen johtavasta viettelystä ei ole koskaan elämässäni toteutunut. Lisäksi moraalini ei suinkaan salli villiä seikkailua, en ole Rasputin.

Suomalaisuus ei ole ollut oman tietämykseni mukaan mikään este rakkaudelle: minä nain naisen rakkaudesta, hurmaannun hänen vartaloonsa, hymyynsä ja silmiinsä. Minä ihastun naisen puheeseen, kosketukseen ja ymmärrykseen. Minulle rakkaus naiseen on ollut paljon enemmän kuin joku poliittinen, kansallinen tai uskonnollinen vakaumus, lahko tai eriseura. Rakkaus on Luojan luomistyö: erityisen sopiva nautittavaksi elämässä.

Alkanut rakkaus miehen ja naisen välillä ei väistämättä jatku onnistuneesti vuosikymmenestä toiseen. Terveisiä Jussi Parviaisen kohtalokkaasta iltapäivästä ja illasta, kun olin hänen kanssaan Saanan ulko-oven takana! Sellaiset kohtalot eivät kuitenkaan tarkoita, että rakkaus tulisi uskotella alkaneeksi vääristä lähtökohdista, väärän kokardin mukaisista kypäristä ja sotilasarvomerkeistä tai niiden vastustamisesta käsin. Ihmiselämä on enemmän.

Valitan, että meikäläisen rakkautta naiseen on vaikea selittää ymmärrettävästi miehille, jotka ”rakastavat” enemmän omia aatteellisia - poliittisia ja kansallisia - periaatteitaan ja intohimojaan sotilaallisia helyjä kohtaan. Minusta tuo ei ole vielä rakkautta ollenkaan, jos rakkautta naiseen aletaan määritellä isänmaallisuuden tai anti-isänmaallisuuden luokkien avulla.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland - OFF FOR A WHILE) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)