keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Sosiaaliviraston ruokalan ovet eivät avautuneet ex-kirkkoherralle


Kuva: Rahallinen omaisuus tänään 28.9.2011

Tänään aamupäivällä kello 9:30 menin nuorimman poikani kanssa paikallisen sosiaaliviraston pitämälle aamupalalle, jonne eräs ystävällinen vanhus oli kutsunut meidät. Sain edellispäivänä kuulla, että monipuolisen aterian hinta olisi vain 1 euro. Minulla oli kaikkien parhaitten laskelmieni jälkeen rahallista omaisuutta kokonaiset 1 euro ja 5 senttiä, joten olin tyytyväinen, että tämän päivän ruokailu olisi tyydytetty halvan aterian avulla. Lupasin tervehtiä vanhusta, kun saavun aterialle.

Astuin suhteellisen siistiin kerhohuoneistoksi muutettuun tilaan, jossa oli aiemmin ollut paikallinen KELA:n toimisto. Astuin kaksi metriä ovesta sisään, kun ateriapisteen vapaaehtoinen vastuuhenkilö tarttui kiinni ja lausui, että tänne ette saa tulla. Kysyin ihmeissäni, miksi en saisi tulla. ”Tämän paikan ilmapiiri ei ole sopiva lapsille”. Ymmärsin, että paikalla voi olla alkoholisteja, joten en voi tulla raittiina miehenä lapseni kanssa aterialle. Alkoholisteille oli ruokaa, ei lapsen kanssa liikkuville aikuisille. Vastasin täten, että ”emme tule siis, mutta sanon ystävälleni, että en pääse aterialle”. Silloin kyseinen henkilö tarttui sylissä olevan lapseni kädestä kiinni, että ”tuota ei saa viedä – ei yhtään metriä enää”. Vanhus olisi ollut kahden metrin päässä, söi siinä aamupalaansa ja pelasi shakkia neljän muun reippaan eläkeläisen kanssa. Kävi liki mahdottomaksi selittää, että käytä nyt tervettä maalaisjärkeä ja salli sanoa tervehdys vanhukselle, joka odotti meitä sovitun mukaan paikalle.

Säästin siis nuo rahani. Sittemmin toisen poikani koulupäivän jälkeen menimme Hesburgeriin ja ostin sieltä visa-kortilla hampurilaisateriat. Nyt käytin viimeisen käyttövaran, joka minulla oli enää visakortille. Pankkikortilla ei ole ollut enää nostovaraa reiluun kahteen viikkoon.

Olen saanut ihmetystä RT-blogiini antaman kommentin tähden, jossa kirjoitin: "I am very happy with RT, and therefore my destiny is beautiful”, ”Olen onnellinen RT:n kanssa, ja siksi kohtaloni on kaunis”. Rahalla mitattava rikkaus ja köyhyys eivät ole ainoat elämisen arviointiperusteet, vaikka niin erheellisesti meitä on opetettu mittaamaan ihmiselämän arvoa ja arvottomuutta.


Kuva: Muutama viikko sitten onnellinen hetki koululaispoikani kanssa Linnanmäellä, jossa kaikki huvit olivat ilmaiseksi käytettävissämme entisen oppilaitokseni juhlan kunniaksi. Tähän minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta, jos olin hoitanut entiseen tapaan pappisvirkaani, koska olisin ollut varattu töihin tai olisin ollut matkalla töistä kotiin.

Kirkollinen työ oli tuomiokapitulin pirullisuuden ja muiden tekijöiden tähden vähemmän rikas kokemus henkisesti – ja näiden pirullisuus jatkuu edelleen. Tuomiokapitulin pirullisuudesta on osoituksena kaksiselitteisten yleistävien käsitteiden käyttö, joiden avulla voidaan suurta yleisöä jymäyttää. Kun tuomiokapituli kirjoittaa ”virkavelvollisuuden laiminlyönti”, se ei sanallakaan viittaa mihinkään työtehtävään, jonka olisin laiminlyönyt, tai mihinkään luvattomaan poissaoloon tms., vaikka suuri yleisö rakentaa sellaisen mielikuvan käytettyjen sanojen perusteella. Tosiasiassa tuomiokapituli viittaa tuolla hämärällä ilmauksella virkavelvollisuuteen toimia kirkkolain mukaisesti pappisviralle arvokkaalla tavalla, jota velvollisuutta olisin - heidän mukaansa - laiminlyönyt, kun olen rukoillut Beslanin koulutragedian kansainvälisenä muistopäivänä, että perkele lähtisi pois Kavkaz Centerin propagandasta ja sen toimituskunnasta. Minulla on aivan vastakkainen näkemys siitä, kuka on laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan: piispa Mikko Heikka ei ole hoitanut virkavelvollisuuksiaan, kun se ei ole mitenkään arvioinut kriittisesti Kavkaz Centerin terrorismin tukitoimintaa, vaikka hänelle tarjoutui siihen oikea tilaisuus, kun Kavkaz Centerin toimittaja otti piispaan yhteyttä ja Mikael Storsjö teki kantelun.

Täten koen kauniina kohtaloni ja hyvänä onneni köyhyydessäkin, kun saan nähdä lapsiani eri tavalla kuin aiemmin, saan harrastaa kuntoilua vapautuneemmin, saan ajatella ilman että evankelisluterilaisen kirkon semifasistiset hallintobyrokraatit voisivat tukahduttaa ajattelun, havaitsemisen ja tuntemisen erilaisten symbolisten mekanismiensa ja tyhjien harhautustensa avulla. Olen nähnyt ihan riittävän kauan – yli 20 vuotta – kokemuksellisesti ja suhteellisen hyvän analyyttisen koulutuksen perusteella, että upeasti puetut kirkkoporsaat vieraannuttavat ihmisen panttivangiksi, negaatioksi ihmiselle itselleen nöyristelevään vakiintuneeseen fiksaatioon, tyhjän illuusion identtisyyteen, jonka tarkoituksena on vain uskotella, että kirkollisverojen maksu on syystä tai toisesta välttämätön.

En tiedä, miten huomispäivänä ostan ruoan. Metrolla en ole matkustanut enää moneen päivään, kun ei ole ollut rahaa metrolippuun. Luultavasti saan jostakin köyhien apua, jotta taas selvitään ilman suurempaa katastrofia. Köyhäksi tuleminen ei tarkoita, että olisi ollut paras luovuttaa sielu pirulle. Tahtoisin muistaa väitöskirjassani suhteellisen rohkeasti psykohistoriallisesti pohtimaani Q-evankeliumin kiusauskertomusta (ks. Luuk. 4:1-13). Tuo kertomus paljastaa ne tunteet, vakaumukset ja tavat, joilla ensimmäiset Jeesus-liikkeen seuraajat kuvittelivat Jeesuksen ja kokivat oman elämänsä silloisessa tilanteessa, jossa uskonnollisesta uskottomuudesta olisi ollut palkintona toimeentulo. Kiusauskertomus sopii asiallisesti erinomaisen hyvin karismaattisten julistajien ja lopunajallisten ”sadonkorjaajien” elämänvakaumukseen, jossa hetkelliset näläntunteet ja omaisuuteen liittyvät valtapyrkimykset ovat uhkatekijöitä, jotka tuli torjua Jumalan valtakunnan julistuksessa. Minä en ole nähnyt Saatanaa kiusauskertomuksen tavoin, tuskin edes Jeesuksen opetuslapset näkivät, mutta olen nähnyt tuomiokapitulin saatanan sijaisena.

Kiusauskertomus liittyy läheisesti VT:n Danielien kirjan mieli- ja kielikuviin. Myös Daniel kieltäytyi kuninkaan pöydän ruuasta ja viinistä: hän tyytyi pelkkiin kasviksiin ja veteen (Dan. 1:12). Danielin uskollisuus osoittautui lujaksi, vaikka hänet heitettiin leijonien luolaan (Dan. 6). Danielin kirjan mukaan autuas olisi se, joka jaksaa odottaa ja kestää jäljellä olevan lyhyen määräajan (Dan. 12:12). Kertomuksen aiheet muistuttavat myös Viisauden kirjan (2: 13–18) ilmauksia hurskaan koetuksesta ja Jumalan hoivasta. Kiusauskertomuksen Jumalan Poika on malli pyhyyden mukaisesta elämästä, jossa ihminen ei elä yksin leivästä ja jossa paholaista ei kumarreta valtakuntien saamiseksi. Q-evankeliumin rakenteen mukaisesti kertomuksen jälkeen välittömästi köyhät julistetaan autuaaksi (julistukset tunnetaan paremmin Matteuksen evankeliumin Vuorisaarnasta ja Luukkaan evankeliumin kenttäsaarnasta). Kysehän oli Galilean kalastustalouden orjallisesta sidonnaisuudesta Antipaksen verotusjärjestelmään ja aristokraattisen perheen valtaan. Nämä perheet palvelivat roomalaista patronusta ja tukivat imperaattorin mielikuvituksellista rikkautta. Liittyminen Jeesuksen ryhmään johti uuden liikkeen seuraajat henkilökohtaisiin taloudellisiin menetyksiin.

Gerd Theissen – evankeliumitutkimuksen huippunimi kansainvälisesti – on hahmottanut kiusauskertomuksen kolme asiakokonaisuutta: (1) polvistuminen maailman hallitsijan edessä, joka (2) lahjoittaa valtakunnat, mutta (3) tämän hallitsijan palvonta on häväistys ainoan Jumalan palvontaa vastaan. Nämä kolme aihetta ovat liittyneet selväpiirteisimmin yhteen Gaius Caligulan henkilössä vuonna 40 jKr. Ravintoon liittyvä koettelemus oli ilmeinen jo pian Caligulan jälkeen Tiberius Julius Aleksanderin (46-48 jKr) aikana. Tällöin Juudeassa koettiin ankara nälänhätä. Juutalaiset joutuivat päättämään, hyväksyvätkö he vierasuskoisten antaman ruoka-avun - ilmeisemmin sielunsa myyden avustajan väärälle uskolle - vai kärsivätkö he nälästä luottaen, että Jahve (Herra Jumala) antaa ajallaan ravinnon ankarasta koetuksesta huolimatta. Jeesuksen seuraajissa monet kokivat, että autuasta – ikionnellinen - olisi nyt olla nälkäinen (Luuk. 6:21/Matt. 5:6). Siihen tilanteeseen sopii hyvin kertomus, että itse paholainen on tarjonnut leipää Jumalan Pojalle, joka torjui tarjouksen. Sama idea toistuu useammin Q-evankeliumissa: ruoan tähden vallitsi pelko menettää jotakin arvokkaampaa – sielu (Luuk. 12:23/Matt. 6:25).

Alkuseurakunnan aikana kiusauskertomuksen ihanteita noudattava ihminen ei toiminut taloudellisten etujensa mukaan laskelmoiden, vaan samaistui itsensä kannalta epäedulliseen järjestelmään. Hän kieltäytyi tarjottavasta ruoasta uskonnollisten periaatteidensa vuoksi, vaikka kärsi nälästä jo neljättäkymmenettä päivää. Taustalla voi olla tarve hylätä turvautuminen patronuksien leipään niissä tuskallisissa oloissa, joissa henkilön identiteetti ja kunnia määräytyivät omistuksen avulla ja
perheen jäsenyydestä (vrt. Lk. 12:29–31/Mt. 6:31–33).

Olen kokenut nyt köyhyyttä ja nälkää, koska sanouduin irti Perkeleen (so. tuomiokapitulin ja sen yhteistyökumppaneiden) tarjouksesta kumartaa terroristien ja separatistien ystäville sekä muille russofobeille. Totisesti olen nyt huomattavasti onnellisempi – liki autuas. Sitä tarkoittavat sanani: "I am very happy with RT, and therefore my destiny is beautiful”. Näitä sanoja eivät tietenkään ymmärrä koetulla vakavuudella ja vakaumuksella - joita heillä ei siis ole olemassa - ne henkilöt, jotka ovat myyneet sielunsa, aikansa, nimensä ja kirjoituksensa pahuuden palvelemista varten.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You could be my friend and discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)