tiistai 6. syyskuuta 2011

Voiko Kosti Heiskaseen ja Hesariin luottaa?

Hesarin tänään 6.9.2011 julkaisema, Juhani Saarisen kirjoittama juttu Kosti Heiskasen ongelmista Venäjän rajatarkastusviranomaisten kanssa vaikuttaa epäuskottavalta. Rajatarkastusviranomaisten toiminta ei vaikuta sellaiselta Hesarin tarinassa kuin heidän toimintansa on ollut koetussa elämässä: En ole toki matkustanut koskaan Allegro-junassa, ja viimeksi olen matkustanut junalla Venäjälle noin 15 vuotta sitten. Allegro-juna on erinomainen yhteyksien rakentaja Venäjän ja Suomen välillä. Valitettavasti olen joutunut valitsemaan aina halvemman kulkuneuvon. Kun menin henkilöautolla Venäjälle pääsiäisen edellä 2011, Suomen kirkosta poispotkittuna ihmishylkiönä, Vaalimaan kohdalla Venäjän vastaavalla raja-asemalla rajatarkastusviranomaiset osoittivat inhimillisyyttä, vaikka eivät tietenkään tunnistaneet minua tietyksi papiksi: olin suomalaisjonon viimeinen, mutta sain osaavana ihmisenä ensimmäisenä kaikki paperit kuntoon, koska osasin mennä neuvokkaasti oikealle kioskille kullakin kertaan. Kun paperini olivat valmiit ripeästi, nämä viranomaiset hyväksyivät pyynnöstä kutsua minut venäläisjonossa matkaan ennen suomalaisjonon autoja. Olen aina tavannut vain ystävällisiä venäläisiä rajatarkastusviranomaisia, jotka hoitavat tehtävänsä vastuullisesti. Tietenkään työ ei ole mitään leikinlaskua, työntekijöillä on stressaavimpia ja vapautuneempia hetkiä, mutta Hesarin ja Kosti Heiskasen kuvaus ei vaikuta uskottavalta. Koskaan pienen elämäni aikana ei ole yksikään venäläinen viranomainen tai poliitikko tullut puhuttelemaan minua sen tähden, että kirjoitan Venäjän politiikasta. Olen kirjoittanut kuitenkin sellaiseen mediaan, jota jaetaan Venäjän valtiollisten viranomaisten rakennuksissa ja jopa Venäjän valtiollisen median nimissä: silti olen saanut olla aina rauhassa. Kostin tarinat muistuttavat niitä vanhoja tarinoita, joita Suomessa tietyt toimittajat ovat kertoneet tunnettavuutensa lisäämiseksi. Niitä on vaikea uskoa kokonaisiksi totuuksiksi.

Tarinassa pahuuden myyttiä rakennetaan turvallisuusviranomaisen FSB:n pelolla, jonka alaisuudessa passintarkastusta vastaava osasto toimii, kuten Hesari päättää tarinansa. Ei kuitenkaan vaikuta uskottavalta, että rajaviranomaiset lukisivat tietokoneeltaan passitarkastuksessa simputuskäskyjä, vaikka Kosti Heiskanen antaa niin ymmärtää. Sellaista tietoa tietokone ei ylipäätänsä sisällä. Tarinan juoni on rakennettu pelottavan FSB:n varaan, jota tavallinen suomalaisihminen pelkää niin että melkein pissa tulee housuun nimen lausumisen yhteydessä. Huhtikuussa 2011 menin siis suomalaisena kirkkohylkiönä Pietariin pääsiäisen edellä. Päätin tunnustella, miten pelottava organisaatio FSB on todellisuudessa. Menin Pietarissa päärakennukseen Liteiny-prospektille, löysin lopulta oven joka avautui. Siellä ystävällinen nainen – itse asiassa osaston johtaja, joka sittemmin osoittautui everstiluutnantiksi, aloitti keskustelun kanssani. Kerroin etsiväni asiantuntemusta kirjani valmistamista varten, koska suomalainen tietämys ja puhe Pohjois-Kaukasian terroristeista ja niiden kansainvälisistä verkostoista on aivan liian rajallinen. Keskustelu oli ystävällistä ja ymmärtävää. Sain toki viikkoa myöhemmin kirjallisen vastauksen, että en valitettavasti voi saada mitään erityistietämystä aiheen johdosta, vaan täytyy tyytyä julkiseen lehtiaineistoon. Tietenkään FSB ei ole mikään lasten muskari tai päiväkodin satuhetki, vaan vastuullinen, vakava organisaatio. Mutta mitään sopimattoman pelon myyttiä en liitä kokemukseni perusteella siihen: ”kunnioittaa” sopii, mutta ei ”pelätä”. Hesarin juttu on rakennettu siis klassiselle tarinankerronnan muodolle, jossa pelottava uhka tekee tarinoinnista kiinnostavan, sopivan mystisen.

Luultavammin Hesarin ja Kosti Heiskasen tarinan varsinainen tarkoitus on viittauksessa Kosti Heiskasen uutisia välittävään palveluun. Heiskasen henkilökohtaisena tarkoitusperänä lienee tehdä tunnetuksi suhteellisen tuntematonta, käytännössä merkityksetöntä uutiskanavaansa, joka on käytännössä ajautunut uutispimentoon ja tuntemattomuuteen. Hesari on sopiva väline henkilökohtaiselle mainostyölle, myynninedistämiselle, koska sanomalehden ideologiaan sopii huolestua Venäjää arvostelleen toimittajan hyväksi. En jaksa uskoa, että rajatarkastusviranomaiset edes tuntisivat Kosti Heiskasta sen enempää näön kuin nimen perusteella. Hänhän on suhteellisen tuntematon henkilö, paitsi nyt Hesarin nostaman kohun avulla Kostin tunnettavuus lisääntyy. Sopia kysyy, oliko Hesarin mainitsema matkaseuralainen Heiskasen uskottu tarinan todistaja, niin kuin kaikissa hyvissä tarinoissa tarvitaan tapahtumalle todistaja uskottavuuden lisäämiseksi.

Mikäli rajatarkastusviranomaiset ovat todella puhutelleet Kosti Heiskasta, tällöin on tietenkin ilmeisen aiheellista, että sellaisten hahmojen kuin Rimma Salosen lapsen kaappausta järjestäneiden ihmisten tukihenkilöt joutuvat tarkempaan puhutteluun mahdollisten verkostojen paljastamiseksi ja uusien laittomuuksien estämiseksi. Heiskanen on puolustellut erikoisella tavalla sellaisten henkilöiden toimia, jotka ovat kuitenkin Venäjällä syytteen alla. Tämä virittää ymmärrettävästi epäluulon ilmapiirin niihin venäläisvihamielisiin toimijoihin, joita Suomessa on valitettavasti politiikan ja mielipidevaikuttamisen monella eri tasolla aina pikkutoimittajista suuriin valtakunnanpäättäjiin.





- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland - OFF FOR A WHILE) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari -mail.ru -blog

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)