sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Pääsin osalliseksi mirhavoitelun mysteeristä








Mirhavoitelu (mirhalla voitelu, kr. χρίσμα, ven. миропомазание) oli tämän sunnuntain ortodoksisen kirkon mysteeri eli sakramentti, jonka kautta tulin ortodoksisen kirkon jäseneksi. Voitelussa pappi teki pienellä sudilla otsaani, silmiini, sieraimiini, suulleni, korvilleni, rinnalleni, käsilleni ja jaloilleni pienen ristin mirhalla ja lausui joka kerran ristin tehdessään:”Pyhän Hengen lahjan sinetti. Amen” Tämä mysteeri ilmensi sitä, että mieleni, kaikki aistini, tekoni ja toimeni tulisi olla hyvän Jumalan palveluksessa. Uskoon kuuluu Pyhän Hengen lahja.

Mirhavoitelu seurasi jumalanpalveluksessa synnintunnustusta ja monivaiheista uskontunnustusta ja synninpäästöä. Synnintunnustus on yksityinen synnintunnustus: ennen jumalanpalvelusta tai sen alussa ehtoolliselle menevät kristityt käyvät yksitellen tunnustamassa syntinsä papin luona Pyhälle Jumalalle. Synnintunnustus ei tapahdu siis papin etäältä lausuttuna liturgisena lausahduksena, jonka todellisuutta seurakuntalaiset eivät aina edes havaitse. Jos tahtoo ehtoollisen – pienistä puhekykyisistä lapsista alkaen – nämä saapuvat papin luo ja kertovat syntisyytensä. Pieniä lapsia ja perheitä oli kirkossa runsaasti. En muista kokeneeni tällaista uskossa elävää seurakuntaa aiemmin. Lapsista alkaen nämä kristityt osasivat tunnustaa syntinsä, tehdä ristinmerkit jumalanpalveluksen aikana, kirkkoon tultaessa, poislähtiessä jne., ottaa ehtoollinen, tytöillä oli huivi päässä ja käyttäytyä esimerkillisesti myös muutoin kirkossa.

Itse käännyin synnintunnustuksessa Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan – Isän, Pojan, Pyhän Hengen – puoleen, jotta minua, toimiani ja sanojani mustaava ja rikkova viha väistyisi, saisin anteeksi ja uudistuisin pyhityksessä kristityn elämän kaltaiseksi. Lisäksi sanoin, että olen yleisen syntisyyteni lisäksi tehnyt paljon syntisiä tekoja. Tietenkään synnintunnustamiset eivät ole julkisia, mutta kerrottakoon tämä tällä kertaa julkisesti.

Uskontunnustamisen konfirmoitavana lausuin ns. Nikean uskontunnustuksen mukaisesti. Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa kristityt tekevät usein ristinmerkin: koskettavat otsaansa ja sitten oikeaa ja vasenta hartiaa. Ristinmerkin tekevä kämmenessä peukalo, etusormi ja keskisormi ovat supistuneet yhteen Pyhää Kolminaisuutta palvoen, kunnioittaen ja muistuttaen; nimetön ja pikkurilli ovat kääntyneet kiinni Herran Jeesuksen Kristuksen kahden luonnon – jumalallisen ja inhimillisen – tunnustaen. Tuntui hyvältä, että ortodoksit eivät näytä keskisormea Pyhälle Kolminaisuudelle ja Jeesuksen Kristuksen jumalalliselle ja inhimilliselle luonnolle.

Konfirmaatiossa pappi asettaa ristin konfirmoitavan kaulaan. Ostin viikolla sellaisen ristin muutamalla eurolla. Ristin hinnalla ja näyttävyydellä ei ole merkitystä ortodoksisessa kristillisyydessä, vaan pikemmin useimmiten risti ei näy paidan päällä: risti on kristittyä itseään varten, ei esittämistä.

Tuossa hetkessä muistui mieleeni joulu muutama vuosi sitten, kun olin lukenut useita Pyhän Athanasioksen kirjoituksia alkukielellä ja käännöksinä. Tutkin Athanasioksen kristologisia opetuksia. Tein myös lyhyen kirjoituksen, jossa referoin Pyhän Athanasioksen joulusaarnaa. Tämä Athanasios (s. 295/296 jKr – k. 2.5.373 jKr) on kreikkalais-roomalaisen kirkon pyhä isä, mutta itse asiassa hän kuuluu myös läntisten kirkkokuntien kunnioittamiin isiin. Teologian ja oppihistorian näkökulmasta Athanasios kuuluu luterilaisen ja ortodoksisen uskon leikkauspisteeseen, paitsi että lähinnä ortodoksiset seurakunnat ovat säilyttäneet Athanasioksen teologian nykypäiviin saakka.



Athanasios kirjoitti eräänlaisessa joulusaarnassaan, opillisessa kirjoituksessaan ”Sanan inkarnaatio (so. Jumalan Sanan lihaan tuleminen, ihmiseksi tuleminen):

Aiheeni on Sanan nöyryytys ja inkarnaatio. Isä on pelastanut maailman Hänen kauttansa - ja Hänen kauttaan oli myös luonut maailman.

Meidän luomisemme ja Jumalan inkarnaatio – lihaan tuleminen – ovat äärimmäisen intiimisti liittyneet toisiinsa. Sinä ehkä ihmettelet, miksi puhua Sanan inkarnaatiosta ja puhua ihmiskunnan alkuperästä. Kun puhumme Vapahtajan ilmestymisestä meidän keskuuteemme, meidän täytyy puhua ihmisten alusta, jotta me tietäisimme Hänen laskeutuneen alas meidän tähtemme.

Meidän syntiemme rikkomuksen tähden tuli avuksi Sanan laupeus, jotta Herra kiirehtisi auttamaan meitä ja ilmestyisi ihmisten keskuudessa. Me olimme kohde, kun Hän tuli lihaksi.

Meidän pelastustamme varten Hän rakastavasti ilmestyi ja syntyi ihmiskehossa. Kun Jumala loi ihmisen, Hän tahtoi ihmisen pysyvän kuolemattomuudessa, mutta ihmiset ovat halveksineet ja kieltäneet Jumalan suunnitelman, keksineet ja juonitelleet pahaa itselleen, saaneet kuoleman tuomion. He eivät saaneet jäädä sellaisiksi, millaisiksi heidät oli luotu. Kun ihmisiltä riistettiin pois Jumalan tuntemus, heidän pitäisi hajota osiinsa ja jäädä kuolemaan ja turmellukseen.

Kukaan muu ei voisi uudistaa, vaan ainoastaan Hän, joka oli luonut ihmisen. Vain Hän voisi luoda uudestaan kaikki, kärsiä kaikkien puolesta ja tuoda kaikki kunnia Isälle.

Hän otti meidän kaltaisemme kehon, eikä pelkästään sellaista, vaan tahrattomasta ja puhtaasta neitsyestä, joka ei vielä ollut miehen kanssa.

Hän oli ruumiillisesti puhdas ja totuudessa puhdas, ilman kanssakäymistä miesten kanssa. Itseänsä Valtiasta varten valmisti kaiken Luoja oman kehonsa neitseessä, josta tuli pyhäkkö Häntä varten. Siinä Hän ilmestyi ja asui.

Hän loi ihmiset omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen. Hän oli Isän kuva, jotta voisi luoda uudelleen ihmiset kuvansa kaltaisiksi. Kukaan muu ei ollut riittävä tähän tarpeeseen, pelastamaan Isän kuvaa. Isän Poika tuli etsimään, pelastamaan ja herättämään uudestaan henkiin. Mikään muu tie ei ollut mahdollinen. Sana voisi tehdä sen, mutta kuinka? Vain Hänen ilmestyessä ihmiseksi: Hän tuli ihmiseksi, koska Hän tuli pelastamaan, ei pakottamaan.

Luominen ei-mistään on erilainen kuin jo olemassaolevan ennalleen palauttaminen: ihmiselle oli nyt tarkka tarve, määrätty hoito, koska kuolema oli syvälle juurtunut ihmisen luontoon. Siksi Sana tuli tänne Lihaantulleessa, jotta Hän kohtaisi ja voittaisi kuoleman. (Athanasios)




Kun ns. konfirmaatiossa sain Pyhän Hengen merkkinä sinetin seitsemän kertaa, tässä vaiheessa erityisesti muistin Pyhän Athanasioksen tutkielmaa Sanan inkarnaatiosta: ”Isän Poika tuli etsimään, pelastamaan ja herättämään uudestaan henkiin”. Noilla sanoilla ymmärsin erityisesti sen, että Jumalan kuvaksi luotuun ihmisen on nyt kuolema niin syvälle juurtunut luontoon, turmellus on vallannut hänet, että vain lihaksitullut Jumalan Poika on voinut voittaa kuoleman, pelastaa ja herättää Jumalan luoma ihminen uudestaan henkiin.

Mirhan voitelun mysteerin jälkeen jäin odottaa ehtoollista. Ehtoollinen otetaan ortodoksisessa kirkossa seisten, mutta käsivarret ovat rinnalla ristissä – oikea käsi vasemman päällä. Ehtoollisen sisältö ja tarkoitus ymmärretään yhtäläisesti sen kanssa, jonka muutkin suuret kirkkokunnat jakavat teologian perusdokumenteissaan.

Ortodoksiseen kirkkoon liittyminen edellyttää mirhan voitelun mysteeriä (kansanomaisesti konfirmaatiota) protestanttisten kirkkokuntien edustajan siirtyessä ortodoksiseen kirkkoon. Kirkkoa ei olemuksellisesti eikä käytännöllisestikään ymmärretä lähtökohtaisesti tilastojen valossa, kirkon jäsenyys ei ole verokantoluetteloon nimen jättämistä kanslistien silmien alla ja kehittyneiden tietojärjestelmien tuella, vaan sakramentaalinen mysteeri, erityisesti rukousta, Raamatun sanan kuulemista, syntien anteeksisaamista, ehtoollisen sakramentin vastaanottamista.

Jumalanpalveluksen lopussa oli saarna. Toimituksen sanallista ymmärtämistä rajoitti puutteellinen venäjänkielen taitoni, mutta valtaosin samat lauseet toistuivat niin useasti, että ymmärsin niiden merkityksen lopulta. Venäjän ortodoksinen kirkko, joka englanniksi lyhennetään kirjaimilla ROC, ei tuosta "Venäjän" lyhenteestä huolimatta tunnustaudu itseään nationalistiseksi tai partikulaariseksi ilmiöksi, vaan katoliseksi - yleiseksi. Tämä katolisuus - kaikkia koskeva yleisyys - tulee ilmi sekä uskontunnustuksen yleiskirkollisuudesa että konfirmaatiossa lausutuissa sanoissa kirkon katolisuudesta. Jumalanpalveluksessa rukoiltiin myös siunausta Suomen tasavallan presidentille. Venäjän ortodoksinen kirkko ei ole siis epäsuomalaisuutta, kyse on poliittisen järjestelmän ulkopuolella oleva uskon yhteisö, jonka historiallinen traditio periytyy kaukaa vuosituhansien takaa itäisen kristikunnan perinnön ja käytännön mukaisesti. Sain myös opastusta uskooni suomeksi.

Miksi koin Venäjän ortodoksisen kirkon oikeasti valinnaksi? Ensinnäkään en voinut ajatella mitään kirkollista yhteisöä, jossa minua vaadittaisiin uudestaan kasteelle. Toiseksi tahdoin samaan kirkkokuntaan, jossa nuorimmat poikani jo ovat. Tällä tavalla voin tukea myös poikieni hengellistä kasvamista uskon sisältöön ja käytäntöihin. Kolmanneksi koin oikeaksi valinnaksi suuren kirkkokunnan, joka ei ole mikään paikallinen partikulaarinen ilmiö, vaan yli 150 miljoonan kristityn kirkkokunta - suurin sitten roomalaiskatolisen kirkkokunnan jäsenmäärässä. Neljäntänä tärkeänä seikkana oli saamani moraalinen tuki ja laupiaat kokemukset Venäjän ortodoksisessa kirkossa. Viidentänä, mutta ei vähäisimpänä syynä, oli uskon ja etiikan kristillishenkisyys, jota olin kaivannut uskonnolliselta yhteisöltä: rappeutunut usko ja moraaliton moraali toisivat oksettavan hengen, ja oksennuksessa sikojen sallitaan jopa piehtaroida, kun sitä vastoin seurakunnassa tulisi vaikuttaa Pyhä Henki syntisten ihmisten puhtaudeksi ja pyhittämiseksi.







- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

lauantai 29. lokakuuta 2011

Kuuntelin isäni kuolemaa kaukaa Helsingistä



Puhe muistotilaisuudessa Savonlinnassa 29.10.2011

Minulla ei ollut taloudellisten vaikeuksieni ja rahattomuuteni vuoksi sitä mahdollisuutta kuin siskollani ja veljelläni, että he saivat olla äidin rinnalla tukena ja nähdä isän sairasvuoteella sairaalassa juuri ennen ja jälkeen kuoleman. Kuuntelin kuolemaa kaukaa Helsingistä.

Muistan, miten vasta äskettäin kesän loputtua hän ajoi hyvin reipasta vauhtia vasta maalatulla Audillaan konfirmaatiojuhliin Korpilammelle. Minulla oli vaikeuksia pysyä perässä. Valokuvat siskoni pihasta ja kirkosta kertovat ikääntyneestä isästäni, jolla on tyylikkäästi puku ja solmio yllä, mutta ei mitenkään huonokuntoisesta isästä.

Vasta äskettäin isäni ajoi äitini kanssa Helsinkiin Eino-kummienoni syntymäpäiväjuhliin, ja tapansa mukaan samana päivänä takaisin. Muistan kovin hyvin isäni sanat siitä hetkestä, että hänen pitää syödä kipulääkettä lonkkansa särkyyn. Muistan hyvin, että kysyin kipulääkkeen turvallisuudesta, sillä kaikessa on riskinsä. Nyt tuo keskustelu luonnollisesti tulee mieleeni entistä voimakkaammin.

Suurin ongelma on ollut inhimillisesti katsoen pelon kohtaaminen – kiistäminen. Isäni jaksoi toistaa kätensä ristiin sulkien ja kyyneleet silmissä, että hän ei pelännyt isänsä kuolemaa, kun hänen isänsä oli sodassa. Hän oli varma, että isä elää ja tulee takaisin. Pieni poika kävi katsomassa Kerimäen rautatieasemalla ruumisvaunuja ja vakuutti sinnikkäästi, että isä elää. Ja isä tuli takaisin Suomen aseveljellisestä valloitussodasta. Sota ja isänsä paluu jätti muiston isääni: hän ei koskaan sallinut minulle mitään leikkipyssyä: hän oli ehdottomasti militanttisuuden ja kiihkoisänmaallisuuden vastustaja.

Jos kuoleman pelosta oli siis tätä hyvää, niin oli sitten myös elämää rajoittavia piirteitäkin. Muistan noin seitsemän kuukautta Meilahden sairaalassa, kun minulta leikattiin lopulta sydän. Vanhempani eivät käyneet tuona aikana yhtään kertaa katsomassa minua: isäni oli mielestään täysin varma, että säilyn hengissä. Hän ei edes soittanut puhelimella. Kyse ei ollut julmuudesta tai kylmyydestä, vaan hän kiisti ehdottoman jyrkästi kuolemiseni mahdollisuuden. Hän koki pelon, mutta pelko oli liian paha rakkaan ihmisen menettämisestä, että sen olisi tunnustanut ääneen ja voinut kohdata puhelimessa tai kasvotusten.

Oman polvensa ja lonkkansa kulumakipujen kanssa oli myös kamppailua pelkoa vastaan jo vuosikymmenet. Pelon hyväksyminen kiistämisen sijasta olisi voinut ehkä auttaa tässä tilanteessa, mutta mahdollisesti lapsuutensa 5-6 vuotta pikkupoikana oli tehnyt tuon pelon kiistämisen välttämättömäksi silloisissa tarpeissa ja siitä muodostui persoonaa hallitseva piirre. Näin minun täytyy tulkita sitä, että hän puhui toistamiseen mainitusta kokemuksesta tietyllä tavalla.

Isäni suuri vaikutus minuun syntyi erityisesti 70-luvulla, kun hän vei minua urheilupaikalta toiselle Savonlinnassa ja laajemmin erityisesti Itä-Suomessa. Muistan Tanhuvaaran urheiluopistolta vuonna 80, kun meidän poikien harjoitellessa isäni kävi siinä ohessa metsurin vahvalla kunnolla nostamassa – vain kokeilemassa - jalkaprässiä harjoittelematta mitenkään etukäteen reilusti yli 200 kg painoilla. Polvi ja lonkka kestivät vielä silloin. Kun Savonlinnan Pöllänlahdessa järjestettiin hiihtokisat, isä oli jo tuntuvasti yli 40 ikävuoden – ehkä vähän nuorempi kuin minä nyt. Joku aktiivihiihtäjä innosti hänet mukaan hiihtokisaan. Isä kävi muutaman kovan hiihtolenkin parin viikon aikana kilpailua varten ja voitti kilpailut aktiivihiihtäjien ja aktiivikuntoilijoiden jäädessä jälkeen. Voittopokaali lienee edelleen kotona.

Selvästi isää harmitti, että nuoruuden suunnistus- ja hiihtokilpailut jäivät työn ja metsätöissä tapahtuneen onnettomuuden tähden kesken. Minulle, kun olin nuori poika, oli arvokasta nähdä, että isä myös osoitti kyvykkyytensä, kun hän tarttui jopa urheiluun. Minähän en nähnyt sitä, miten hän oli nuoruudessaan pistänyt koville oman aikansa suomalaisia huippuhiihtäjiä ja –suunnistajia, niin kuin muutkin Molarin veljekset olivat menestyneet upeasti.

Isä teki valtavan työn, kun hän purki ensin riihen, kuljetti pikkuveneelle hirret toiseen saareen, rakensi kesämökin metsätöiden ohessa. Ja sai täten köyhyydestä ponnistaen pääoman omakotitalon rakentamista varten. Hän teki töitä nuoresta pojasta alkaen, pokasahalla ja moottorisahalla tekniikan kehittyessä. Nuoruuteni vuosina taloudellista perustaa isä rakensi uutterasti jopa otsalampun valossa. Siitä olen saanut terveen kristillisen läksyn ”otsa hiessä ansaita leipä”.

Isäni toisti useamman kerran ongelmaansa, ettei saanut käydä kouluja vanhempiensa päätöksen johdosta. Rahaa ei riittänyt kouluja varten. Tästä isäni kärsi selvästi. Juuri siksi hän toisti yhä uudestaan samaa kertomusta mainitusta kohtalosta. Olen aivan varma, että toisenlaisissa oloissa hän olisi menestynyt erittäin hyvin koulu- ja opintomaailmassa. Rohkenen uskoa, että ominaisuudet olisivat olleet myös isällä ja äidillä vahvat opintojen tielle, jos 40–50 –lukujen Suomi olisi ollut oikeudenmukaisempi ja vauraampi.

En muista, että isäni ja äitini olisivat koskaan kuulustelleet minun läksyjäni tai tiedustelleet ja valvoneet, olenko hoitanut koulutehtäviäni ylipäätänsä. Ensimmäisestä luokasta en voi sanoa mitään. Usein en tehnyt läksyjä kotona, vaan hukkasin energiani urheiluun ja tietosanakirjojen lukemiseen omien harrastusten mukaan: jos tein jotain, tein aamulla ennen kouluun lähtöä tai muutama minuutti ennen oppituntien alkua. Eihän se ollut mitenkään kohtuullista, että lukiolaispoika käy aamulla kello 5 noin 15 kilometrin juoksulenkillä ja koulupäivän jälkeen juoksee tai hiihtää lisäksi 40 kilometriä suhteellisen reipasta vauhtia. Isä ei kuitenkaan rajoittanut tai kontrolloinut edes silloin, kun olisi ollut aihetta rajoittaa innokasta urheiluani. Hän pelkästään luotti hyvää – tai ei tiennyt, miten paljon rehkin tarpeettomasti itseni väsyksiin.

Ylioppilaskirjoituksiin en valmistautunut lainkaan: luin vain yhden päivän kuhunkin kirjoitukseen. Muistan, että edellispäivänä olimme jopa urheilukilpailuissa Varkaudessa, isä tietysti mukana. Saksaa varten en lukenut ollenkaan kirjoituksiin, vaan menin kokeeseen ilman että olin opiskellut ainetta kuukausiin. Isä ei ollut olleenkaan huolissaan. Isä aina luotti – tuossakin tilanteessa aivan liikaa. En sano, ettei äiti olisi minua hyväksynyt, mutta muistan, että tietyt kokeet ja todistukset vein isäni hyväksyttäväksi, sillä luotin isäni hyväksyntää aina kaikissa tilanteissa.

Kyllä isä osasi nauttiakin ja arvostaa työnsä tulosta. Kotinsa takkahuoneeseen hän laitatti katajaparketin ja olohuoneeseen tammiparketin juuri sitä varten, että metsurikin saa tuntea perheensä kanssa onnea ja hyvyyttä. Ehkä neliveto-Audin maalattaminen valkoiseksi ei enää ollut rationaalista laskelmallista toimintaa, rahaa olisi jäänyt enemmän säästöön ilman äskettäistä kallista maalausta, mutta pidän vain hyvänä, että se pieni ilo koetaan elämässä, joka on koettavissa. Ehkä pieni ilo syntyi, kun sai nähdä kotinsa pihalla kiiltävän valkoisen Audin. Sellaisen ilon suon erittäin hyvin kovasti työtä tehneelle, jo kivuista kärsineelle isälleni.

Isän herkkyys oli myös ilmeinen. Tämä hyväksyntä ja herkkyys pelastivat paljolta, sillä pelkkä pelon kiistäminen olisi tehnyt elämästä raskasta.

Katiskalahdessa pienenä poikana, noin 5-6 vuotiaana, kävin erään kerran keskustelun isäni kanssa, joka vaikutti pitkälle elämääni. Isäni sanoi jostakin syystä aika jämäkästi, että Jumalaan pitää uskoa ja pelätä. Sanamuotoa en enää muista. ”Jumalaa pitää uskoa ja pelätä”. Lyhyt ilmaus välitti sen todellisen viestin, että Jumala on todellinen, ei leikinlaskua. Ei siis sellaista löperöä uskoa, jollaiseksi meidän ja teidän luterilainen kirkollisuus on mennyt, vaan Jumalaa pitää uskoa ja pelätä. Jumalan pelko on kunnioittavaa.

Inhimillisen pelon kiistäminen ilmeni herkkyyden, moraalisten ehdottomien ilmauksien ja työmoraalin ankaran kunnioittamisen kanssa rinnatusten. Kyse oli omaa mieltä suojelevasta asennoitumisesta. Moraaliseen ehdottomuuteen kuului myös aiheellinen kriittisyys evankelisluterilaisen kirkon eräitä moderneja muodonmuutoksia ja tempauksia vastaan – ja nämä näkemyksensä isäni jakoi täysin minun kanssani.

Siitäkin iloitsen, että isä uskalsi yhden ainoan kerran elämässään ulkomaille: minun ja Tanjan ja äitini kanssa Pietariin Venäjällä. Hänellä ei ollut sitä tyypillistä suomalaista tietoista tai alitajuista vihamielisyyttä. Sittemmin kodista muodostui paikka, jossa hän viipyi yli kaiken – rohkenen sanoa, että jopa valitettavasti. Marjastaminen oli myönteinen poikkeus kodissa oloon.

Isä purki vaikeutensa kohdata pelkonsa ja mahdollisen kirurgisen operaation tarpeen avunpyyntöön Jumalan puoleen, ja nimenomaisesti Jeesuksen puoleen. Tätä rukousta hän ei tehnyt kirkollisissa järjestetyissä tilaisuuksissa, niin kuin ei Jeesuksen julistama ja rakentama Jumalan valtakuntakaan syntynyt ja toteutunut alkuaan kirkollisten kivirakennusten suojaamissa järjestelmissä, vaan sydämissä ja kodeissa. Äitini on kertonut, että viime viikkojen aikana isä rukoili öisin varsin äänekkäästi kipujensa tähden, että Jumala armahtaisi häntä ja ottaisi pois kivuista.

Muistan myös ne muutamat kerrat, kun kävin viime vuosien aikoina Savonlinnassa vuosittain: joka kerta tuli tilanne, jossa isä risti kätensä ehdottomasti ja tunteikkaasti sekä lausui rukouksensa. Aina tuo hetki ei ollut läheisille suinkaan vapauttava, vaan ehkä jopa painostava ja mykistävä. Rukous kertoi kuitenkin, mihin isäni turvautui, kun mikään muu ei enää voinut auttaa.

Minun mielestäni ja kaikkien mielestä on ilmeisen harmillista, että isän elämän ilo ja elämän piiri kokonaisuudessaan supistui viime vuosien kipujen ja särkyjen tähden. Eläkevuosien alku oli rikkaampaa, kun hän maajussien metsissä kävi tekemässä metsähoitotöitä – ja nautti selvästi kyvystään tehdä työtä, vaikka jalka särki jo silloin. Isäni kuoli rukoillen Jeesusta avukseen.

Muistan vielä kirkkoisä Pyhän Johannes Damaskolaisen ajatusta. Hän eli 700-luvulla ja kuuluu jakamattoman kristikunnan opettajiin. Johannes Damaskolainen opetti, että kuolema on kohtaamista Jeesuksen Kristuksen kanssa pääsiäisenä ja ylösnousemuksessa. Kuolemaan liittyy kivuliaat kysymykset ja kokemukset (myös ne, joita äiti, siskoni ja veljeni joutuivat näkemään isässä), epätoivonkin hetkiä, mutta lopullinen vastaus saadaan isäni kuolemaa edeltäneisiin rukouksiin ylösnousemuksen toivossa ja valossa. Kristustakaan ei pidä ajatella vain ristiinnaulittuna, vaan myös ylösnousseena.

"Turhuutta on kaikki, mikä ihmisellä on, ei se jää hänelle kuoleman jälkeen; ei kestä rikkaus eikä kunnia mukana. Kun kuolema tulee, nämä kaikki katoavat. Sen tähden huutakaamme kuolemattomalle Kristukselle: Saata poismennyt lepoon sinne, missä on kaikkien iloitsevien asunto." (Johannes Damaskolaisen)








- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

perjantai 28. lokakuuta 2011

Финский священник принял Святое помазание в Русской православной церкви


Юха Молари отчислился из членов Лютеранской церкви (ФЛЦ) 27.10.2011. 30.10.2011 его примут в лоно Русской православной церкви (РПЦ) Святого Николая в Хельсинки.


Молари сказал, что как типичный финн, он раньше с предрассудками относился к РПЦ, ему казалось, что эта церковь просто форма без духа и сострадания. Однако, РПЦ постоянно проявляла милосердие и оказывала поддержку на словах и на деле. Особенно он прочувствовал это, когда был приглашён на Пасхальное богослужение 24.04.2011 в Сант-Петербурге. А за несколько дней до этого Финская лютеранская церковь (ФЛЦ) вышвырнула Юха Молари с работы без средсв к существованию.

Молари понимал достоинства РПЦ всё больше и больше, потому что РПЦ не заигрывала с коммуникационным центром террористов, как это делала ФЛЦ. Несколько финских священников нашли в себе храбрость высказать Юха Молари своё сочуствие, но делали это секретно.

В 2009 году Юха Молари получил первое предупреждение, вынесенное судом лютеранской церкви, т.к. он раскритиковал деятельность реваншистской ”Про Карели” (ProKarelia) и латвийский пропагандистский антироссийский фильм ”The Soviet Story”.

Несколько финских епископов являются членами ”Про Карелии”, и многие из коллег занимаются распространением религиозных журналов, где Россия называется чудовищем из книги Апокалипсиса. В конце концов Юха Молари задался вопросом: ”Как можно жить и работать в церкви, враждебно относящейся к России, если он любит свою русскую семью?”

В Апреле 2011 года Юха Молари опять стал изгнанником, потому что осудил деятельность опасной группы, оказывающей поддержку Доку Умарову и другим террористам. Центр экстримистов находится в Хельсинки.

Финская лютеранская церковь опять назвала Юха Молари злостным нарушителем порядка, выступающим против администрации легального сайта.

Юха Молари считает неприемлимыми идею о допустимости аморальности, которую полностью поддерживает и практикует ФЛЦ. Год назад Молари сидел с епископом (это женщина) города Хельсинки и несколькими другими священниками. Один из них открыто признался, что не верит ни в Бога, ни в Иисуса Христа, ни в прощение, ни в Святой Дух. Епископ же услышав всё это, только улыбнулась. Позже этот неверующий священник получил вознаграждение: его пригласили выступить с лекцией на тему библейской теологии на праздничном синодальном митинге для сотни священников.

Жена и дети Юха Молари крещены в РПЦ в России. И сейчас бывший лютеранский священник будет участвовать в жизни и в службе в той же церкви, что и его русская семья.

для получения дополнительной информации:

RT 27 October, 2011, 14:16




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

torstai 27. lokakuuta 2011

I chose the Russian Orthodox Church


As a typical Finnish man, I used to have biased feelings towards the Russian Orthodox Church (ROC), thinking it was a hollow shell without spirit or compassion. But the ROC has repeatedly shown mercy and support in its words and deeds.

I stopped paying taxes to the Finnish Lutheran Church on 27 October 2011. On 30 October, I will be confirmed in the Russian Orthodox Church (ROC) at the St. Nicholas Orthodox Church in Helsinki.



Read more: RT 27 October, 2011, 14:16




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Кто подталкивает Финляндию к «русским погромам»

Виталий Словецкий: Кто подталкивает Финляндию к «русским погромам» (Свободная Пресса 25 октября 2011 года)

Svobodnaja Pressa 25. lokakuuta 2011.


25 октября 2011 года 17:00
Кто подталкивает Финляндию к «русским погромам»

В соседней стране растет популярность реваншистов, у которых масса претензий к России
Текст целиком >>>








- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

tiistai 25. lokakuuta 2011

Vuosikymmenen huippu, suurin jytky elämässäni lähestyy



Välienselvittelyni evankelisluterilaisen kirkon ja sen ystävien kanssa, so. revansistisen Pro Karelia -nimisen poliittisen ryhmäkunnan, Kavkaz Centerin ja sitä tukevan peiteorganisaation (front organisaation) Finrosforumin kanssa, lähestyy kohti vuoden tai vuosikymmenen huipentumaa elämässäni.

Vielä saatte odottaa suurta jytkyä muutaman päivän, kunnes asia tulee ensinnä julkiseksi venäläisessä mediassa ja sitten myös muualla.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

maanantai 24. lokakuuta 2011

Tämä ei ole vielä viikon iso jytky, mutta tosi onnellinen aamu

Tämä ei ole vielä viikon iso jytky, mutta tosi onnellinen aamu. Nuhan jälkeen kuntoilu alkoi. Ja kaiken lisäksi sain tietää, että keskiviikkona saan muutama sata euroa rahaa (josta toki maksetaan asianmukaisesti verot).

Nuhan jälkeen ensimmäinen kuntoilupäivä: juoksu oli terhakasta, mutta juoksin tietoisesti tosi vähän, pari kilometriä. Mutta käsistä oli kadonnut kaikki tarmo, tahto, voima...
Viikon kuluessa vauhti kuitenkin odotusten mukaan kiihtyy.

Pahoittelen, että natseja saattaa ärsyttää kovasti, että proletariaatti ja köyhälistö saa tuntea tällä tavalla myös onnea, rohkeus luottaa parempaan – ja ennen kaikkea, ettei proletariaattia ja köyhälistöä voi sittenkään alistaa.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Iso juttu ensi viikolla

Ensi viikolla tapahtuu eräs iso juttu minulle, mutta sen tietää sitten venäläisen median kautta, kun aika on sopiva.

Siihen saakka saatte vapista painajaisissanne.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Political journalism is just circus entertainment

What the mainstream media are currently missing entirely, especially in Western countries, is the serious analytical descriptions of social and political phenomena, which is why I have been so angry, before and after the Moscow Congress of “International Russia and the Eurasian Popular Front.”

Read more: Russia Today 22 October, 2011




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Euraasian Unioni - suoraan nykyaikaisen kansantaloustieteen oppikirjasta

15.10.2011 olin katsomassa Moskovassa, kun lähes 200 edustajaa, delegaatiot noin 30 eri valtiosta ilmaisivat Venäjä-internationaalin ja euraasialaisen kansanrintaman perustamiskokouksessa tukensa Vladimir Putinin visiolle Euraasian Unionista. Ensi vuonna ”International Russia” on ehkä saanut nimekseen ”Eurasian People’s Front”. ”International Russia” on liittynyt Putinin hankkeeseen All-Russia People’s Front.

Kongressissa unelmoitiin, että Unioni loisi ystävyyttä Kuuban Havannasta aina Etelä-Ossetian Tskhinvaliin ja Venäjän Kauko-idän Vladivostokiin saakka. Transnistriassa, Etelä-Ossetiassa, Baltiassa ja Suomessa on väestönryhmiä, jotka etsivät ihmisarvonsa hyväksi tukea tässä kansainvälisessä yhteistyössä venäläisten kanssa.

Kuva: Moskovassa kokoontui Venäjä-internationaali ja euraasialainen kansanrintama

Putinin ehdotus on suoraan nykyaikaisen kansantaloustieteen oppikirjasta: strateginen kekseliäisyys, tuotannon nykyaikaistaminen, suhteellinen kilpailuetu, tehokkaampi yhteistoiminta, vapaus ja liikkuvuus luovat hyvinvointia, toisin kuin anglosaksinen vanhahtava vastakkainasettelu. Euraasian ihmiset ja yritykset tahtovat vapautua tullitoimipaikkojen nöyryyttävistä tarkistuksista. Putin on korostanut avoimuutta ja tehokasta yhteyttä Euroopan ja dynaamisen Aasian ja Tyynenmeren alueen välillä.

Venäjä, Valko-Venäjä ja Kazakhstan loivat päätöksellään 1.7.2011 yli 165 miljoonan kuluttajan markkinat sekä pääomien, palvelujen ja työvoiman vapaan liikkuvuuden. Kazakhstan on ilmoittanut tyytyväisyytensä myös Putinin konseptille Euraasian Unionista. Kazakhstanin presidentti Nursultan Nazorbayev esitti Euraasian Unionin käsitteen jo 1994 puhuessaan Moskovan yliopistossa. Pietarissa 18.10.2011 Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä, Kazakhstan, Armenia, Kyrgyzstan, Moldova ja Tajikistan allekirjoittivat vapaakauppasopimuksen. Vuoden 2012 Vladivostokin APEC-foorumissa kaupan vapauttaminen ja taloudellisen yhteistyön esteiden purkaminen ovat tärkeitä teemoja.

Moskovassa syntynyt filosofi, kielitieteilijä Nikolai Sergejevitc Trubetskoy esitti ortodoksikristillisen uskonsa innoittamana jo vuonna 1920 vision Euraasiasta. Trubetskoy vastusti uskonnollisen vakaumuksensa tähden silloisten kommunistien ateistisuutta. 1930-luvulla Trubetskoy kirjoitti kansallissosialismin rasistista ideologiaa vastaan joutuen vuonna 1938 Gestapon vangitsemana keskitysleirille. Trubetskoy kuoli sydänkohtaukseen sairaalassa 25.6.1938 Wienissä.

Moskovassa Pyhän Danielin luostarissa 30.5.2002 määriteltiin, että Euraasian visio korostaa ainutlaatuista historiallista, hengellistä ja yhteiskunnallis-poliittista sivilisaatiota. Eurasianism on vastaus moraalin ja kulttuurin rappeutumista vastaan, jota pseudo-globalistinen massamedia on aiheuttanut.

Euraasian traditio rakentuu eri perinteiden väliselle synteesille: Euraasian idea toimii reaalisessa maailmassa ilman länsimaisen anglosaksisen maailmankuvan luomia vastakkainasetteluja. Mosaiikkimaiseen synteesiin sopii niin kungfutselainen sivistys, islamilainen maailma kuin kristilliset kirkkokunnat.

Vielä 2000-luvun alussa EU:n energiafoorumeissa, kuten lokakuussa 2003 Dominique Fash ja François Lamoureux, korostettiin Euroopan tarvitsevan energiahuollon ja vakauden tähden Venäjää. Vladimir Putin lausui 2.12.2003 - lähes ennakoiden Euraasian vision syntyä, että Venäjä on EU:lle hyvä silta Keski-Aasiaan ja Kaakkois-Aasiaan aina Tyynelle valtamerelle saakka.

2000-luvun puolessa välissä tapahtui valitettava käänne, kun anglosaksinen vanhahtava vastakkainasettelu rikkoi hyvän kehityksen: Yhdysvaltojen ja Naton sotilaallista voimaa tuettiin ja naamioitiin psykologisilla toimilla mediassa ja dollarien avulla rakennetuilla henkilösuhteilla. Yhdysvaltojen senaatti ilmoitti heinäkuussa 2005 strategisen tarpeen ”turvata Yhdysvaltojen prioriteetit” Neuvostoliiton entisten tasavaltojen alueella Keski-Aasiassa, kohdensi 565 miljoonaa dollaria näitä prioriteetteja varten alueelle, sijoitti massatuhoaseita ja vahvisti sotilaallista läsnäoloaan. Yhdysvaltojen ulkoasiainministeriön 4.4.2007 julkaistun raportin mukaan USA rahoitti miljardilla dollarilla ”sopivan" demokratian syntyä Siperiassa, Uralin alueella ja NL:n entisissä tasavalloissa. Georgia hyökkäsi Venäjän Kaspianmeren öljykuljetuksia vastaan. Vuonna 2007 USA:n kansallisen tiedustelun päällikkö Michael McConnell ja Yhdysvaltojen varapresidentti Dick Cheney pelottelivat Eurooppaa ”Venäjän energiapommilla”. Baltian poliittinen eliitti toisti uskollisesti pelotteluja EU:n kokouksissa. EU:n energiastrategiassa 7.9.2011 asetettiin poliittiseksi pyrkimykseksi vähentää riippuvuutta Venäjän energiasta.

Minä en säiky anglosaksistisia kummituksia: lausuin Moskovassa 15.10.2011 Jumalan siunauksen Euraasian hankkeelle.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

U.S. Department of State teki tänään profiilin minusta



Hillary Clintonin virasto U.S. Department of State on tänään tehnyt internetin avulla pikaisen profiilin siitä, millainen tyyppi minä olisin, koska olen ollut kriittinen Gaddafin murhaamista vastaan. Ensin Yhdysvaltojen ulkoministeriö tutki blogiani, sen jälkeen wikipedia-juttua minusta, lopulta kotisivujani.


Hillary Clintonin intomielisyys tapon ylistämiseksi on ollut pöyristyttävää – pappina voin sanoa, että Hillary leikkii synnillä.

Myös presidentti Barach Obama paljasti merkilliset motiivinsa ja vähemmän avoimesti tunnustetun maailmansa, kun kuuntelee hänen vastaustansa tarkasti. Menetelmä, ylimielisyys kuolemaa ja Jumalaa kohtaan sekä verinen jälki, kuten FEO-pommituksilla tapettuja tuhansia siviilejä ei ole annettu anteeksi Obaman ja Clintonin julkisella kaunopuheisuudella.

Without putting a single U.S. service member on the ground, we achieved our objectives, and our NATO mission will soon come to an end. This comes at a time when we see the strength of American leadership across the world”.

Eräs ystäväni tänään jutteli kanssani antifasismin ja avoimen USA-kritiikin ongelmallisuudesta. Hänen mukaansa monet pelkäävät avointa esiintymistä, niin kuin hän itsekin, koska ei tiedä, millainen maailma on muutamien vuosien kuluttua. Voi tulla ongelmia, jos tänään on USA-kriittinen, Viro-kriittinen jne. Vastasin siihen, että tyranni saa vallan vain vaikenemisemme ansiosta. Sitä paitsi minä en piittaa yhtään siitä, mitä joku Viro tai USA minusta ajattelee nyt tai tulevaisuudessa. Voin elää täysin ilman noita valtioita, tai niihin menemistä. Sinänsä haluan maailman, jossa on demokratia ja sananvapaus myös sotilasoperaatioita vastaan. Elämän kunnioitus velvoittaa puhumaan tappamista vastaan.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland - OFF FOR A WHILE) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

perjantai 21. lokakuuta 2011

Blogin takainen elämä: Minulla ei ole rikkaita ja mahtavia ystäviä

Oli ilmeisen surullista - ja kai tässä vaiheessa kokemusmaailmaa vähän koomistakin - lukea äskettäin jälleen kerran Kavkaz Center –webkeskusta, terroristi Doku Umarovin äänitorvea, sillä sivusto referoi "tavalliseen tapaansa" hyvin valheellisesti ja häiriintyneesti lähteitänsä. Groznyissä oli ollut tieteellinen konferenssi «Использование сети Интернет в противодействии распространению идеологии терроризма», jossa siis tutkittiin, miten internetissä estettäisiin terrorismin ideologian leviäminen. En tiedä konferenssista mitään muuta kuin mitä em. Grozny-Inform -sivustolla kerrotaan siitä suhteellisen lyhyesti. Konferenssin esittelyaineisto oli ilmeisemmin hyvin asiallista. Tuon konferenssin osallistujat tuskin edes tiesivät tai olivat koskaan kuulleet meikäläisen ex-kyläpapin nimeä; enkä ollut siis mitenkään osallinen konferenssin kulusta ja teemasta. Sitä vastoin Suomessa hallinnoitu Doku Umarovin äänitorvi kirjoitti puolet valheellista selontekoa tuosta konferenssista (manipuloiden venäläisiä lähteitään), minkä jälkeen puolet kirjoitti herjauksia minua vastaan! Retoriikan tutkimuksen näkökulmasta tuo KC:n toimituksellinen hyppy minun nimestä kirjoittamiseen kesken jutun, osoittaa mainittua toimituskuntaa psyykkisesti häiritsevää tarvetta, siis tässä tapauksessa hyvin suomalaiskeskeistä perspektiiviä kirjoittaa tapahtumista.

Ihmettelen, miten Doku Umarovin äänitorvi löytää kaikista aiheista yhteyden työttömään ex-kyläpappiin, joka tällä hetkellä kituu tuskissaan siinä, miten selvitä viikosta toiseen maksujen laskussa ja muissa velvollisuuksissa. Elämäni rajoittuu siis vain siihen, onko tänään rahaa 10 euroa vai 5 euroa sekä mitä tuolla rahalla voisi tehdä selviytymisensä hyväksi. Niin yksinkertaisen kurja elämä, joka on myös näkynyt siinä kasvojeni kapeutumisessa, että ennen tämän viikon nuhaani painoni oli tippunut jo vajaaseen 72 kiloon, kun vielä keväällä pappisvirassa olin tukevasti yli 80 kg:n painossa.

Lisäksi mainittu Doku Umarovin äänitorvi, Al-Qaida –yhteyksistään tiedetty ja rahoitettu Kavkaz Center kirjoitti valheellisesti, ettei ko. terroristisivustolla olisi ollut mitään osuutta erooni pappisvirasta. Kerrattakoon taas kerran nämä faktat, jotka ovat toki venäläisten toimittajien ja venäläisen valtamedian tiedossa itse asiakirjojenkin muodossa, joten en epäile Kavkaz Centerin kykenevän vaikuttamaan mitään venäläiseen mediaan. Venäläinen media on saanut asiakirjoina sekä minun tuomiokapitulikäsittelyn kapitulin paperit että kantelijoiden kaikki asiapaperit sekä Mikael Storsjön maahantulosyytteeseen liittyvät esitutkinta-aineiston: venäläinen media ei ole laiska eikä sitä voi jymäyttää Kavkaz Centerin valheilla. Minulta tämä aineisto siirtyy nopeasti aina sitä tarvitsevalle, vaikka itse Groznyin Kadaroville, jos on kiinnostusta.

Kavkaz Center väitti, että eroni syy olisi ollut jo yli puolivuosikymmentä sitten seurakuntalaisten tekemät valitukset toimistani. Todellisuudessa yli puolivuosikymmentä sitten ei kukaan tehnyt mitään valitusta minusta. Terroristisivuston tytäryhtiön, perverssiä historiakäsitystä edustavan ProKarelian aktivistit Kari Silvennoinen ja Veikko Saksi tekivät kantelut minua vastaan sen jälkeen, kun olin arvostellut The Soviet Story –elokuvan esittämisen johdosta ProKareliaa Tampereella huhtikuussa 2009. Tästä hetkestä on siis noin 2,5 vuotta. Tuomiokapitulin mukaan olin arvostelussani käyttäytynyt sopimattomaksi pappisvirassa, sillä ProKareliaa ei tulisi käsitellä poliittisena liikkeenä, vaan kansanliikkeenä; eikä sen toimia sovi arvostella perverssin käsitteellä. En kuitenkaan ottanut opiksi tuosta saamastani varoituksesta.

Toinen kantelukierre alkoi sen jälkeen, kun aloin arvostella Kavkaz Centerin toimittajien ja front-organisaation Finrosforumin yhteistoimintaa Doku Umarovin hirvittävän toiminnan mahdollistamisessa. Kavkaz Center kirjoitteli toinen toistaan hullumpia juttuja siitä, miten olisin agentti, miten olisin ollut mielisairaalassa Pietarissa, miten olisin terroristi yms. Tein kirjoittelusta poliisille rikosilmoituksen, joka ei ole vielä johtanut toimiin Kavkaz Centeriä vastaan. Kavkaz Centerin Suomeen poliittiseksi pakolaiseksi saapunut, Mikael Storsjön avustuksella kotiutunut Umarovin äänitorven webmaster Islam Matsiev (esiintyi nimellä Adam Tumsoev) ja Mikael Storsjö järjestivät mielenosoituksen syksyllä 2010 Pohjan kirkon edessä. Tämä käänsi lopullisesti ihmiset vihaisiksi minua vastaan. Nämä ihmiset pelkäsivät rauhan katoamista. Lisäksi Mikael ”emiiri” Storsjö, Jukka ”ex-Pen” Mallinen ja Ville ”ei-saa-viisumia” Ropponen tekivät useita kanteluja tuomiokapituliin: he vaativat erottamista pappisvirasta. Nuo sananvapauden esitaistelijoina julkisesti Suomessa esiintyneet kiistellyt sankarit olivat omien sanojensa mukaan tulleet loukatuksi ja uhatuksi toimieni johdosta! Jukka ”ex-Pen” Mallinen ja Heidi Hautala tekivät myös rikosilmoituksen minua vastaan. Näin saatiin täytettyä muotovaatimukset kauhistuttavasta tilanteesta tehtävälle johtopäätökselle, koska pappihan oli oikein viety epäilyksen alaiseksi rikoksesta! Menetelmä sopi tuomiokapitulin päättämisestä ja valmistelusta sopiville henkilöille, joiden Venäjään vihamielisesti suhtautuvat poliittiset pyrkimykset ovat hyvin tunnetut, jos ja kun mainittujen henkilöiden kanssa on saanut keskustella kasvotusten ”näyttämön takana”.

Loppujen lopuksi sain tuomiokapitulista puhelinsoitolla tiedoksi täysin yllättäen 14.4.2011, että olen tuosta mainitusta päivästä alkaen välittömästi erotettu pappisviran toimittamisesta, olen siis ilman palkkaa määräämättömän ajan. Venäläistä mediaa ei tarvinnut mitenkään manipuloida asiassa, vaan Venäjän valtiollisen televisiokanavan kamera ja toimittaja olivat kylässä kodissani samana päivänä aivan sattumalta: he saivat kuulla ja seurata tapahtumien kulkua kronologisessa oikeassa järjestyksessä. Heitä ei voi sekoittaa nyt jälkikäteen KC:n valheiden avulla!

Huhtikuun 14. päivä minun oli kokemuksen valossa hyvin helposti laskettavissa, että tuo palkattomuus jatkuisi ainakin vuoden 2011 loppuun saakka. Lisäksi minun piti maksaa huhtikuun 2011 loppukuukauden palkka takaisin kirkolle, koska olin saanut sen jo kuukauden alussa. Täten minulla ei ollut mitään muuta toimeentulon järjestämiseksi löydettävää ratkaisua kuin hakeutua etsimään uutta työtä ja ansiota. Jo huhti- ja toukokuussa minun piti tehdä useita tuhansia euroja uutta kulutus- ja joustoluottoa, jotta selvisin päivittäisistä menoista – eikä velkojen kasvu ole vieläkään loppunut, vaikka menot olen voinut ajaa vähitellen alas. Lopulta toukokuussa 2011 – vajaa kuukausi virasta pidättämisen jälkeen – sanoin virallisesti itseni irti Pohjan kirkkoherran virasta, jotta olisin vapaa etsiytymään muille työmarkkinoille, jos minua joskus asiassa onnistaisi. Juridisesti minulla ei ollut oikeutta muihin ansioihin ja töihin edes vähäisessä määrin, jos olisin teknisesti sidottu kirkkoherran virkaan.

Tämä on siis pieni elämäni kaikessa yksinkertaisessa kurjuudessaan. Kun pieni ihminen joutuu tuollaisen terroristien palveluksessa olevan web-keskuksen uhriksi, niin hän on varsin avuton: minulla on blogissani ehkä kymmeniä tai korkeintaan satoja lukijoita päivässä. Tämä todellisuus, jonka kerron blogissani, ei ole juuri mitenkään merkityksellinen, koska tuomiokapitulin ja Kavkaz Centerin yhteistoiminnassa välittämä mielikuvitus kattaa mediakontaktien tähden tuhansia kertoja suuremman lukijakunnan. Kun lisäksi pieni elämäni on hyvin hädänalainen taloudellisesti, niin kaikenlaiset suurelliset agenttitarinat kansainvälisesti rahoitetun terrorismin hyväksi toimivassa äänitorvessa todella pistävät vihaksi.


Luulen alansa ammattilaisten olevan Suomessa ja Venäjällä ihmeissään, kun Doku Umarovin äänitorvi julistaa minua toistuvasti ”Fsb –agentiksi”, vaikka missään rekisterissä, missään palkanmaksussa, missään koulutusohjelmassa, missään työssä, kontaktilistassa ja roolissa ei kuitenkaan näy meikäläisen nimeä. Äskettäin havaitsin, että itse iso ja kunnioitettu Venäjän turvallisuuspalvelus FSB oli ihmeissään, kuka Juha Molari on, koska he eivät tunne minua mitenkään – jos nyt Kavkaz Centerin kautta ovat nähneet nimeni. Niin he ovat lukeneet wikipediasta, kuka Molari on. Ja niin FSB saapui myös kotisivulleni ja halusi tietää, kuka Juha Molari on. He eivät koskaan ottaneet ja tuskin koskaan edes ottavat yhteyttä suoraan minuun. Tietämys on nyt syventynyt wikipedian tasolle! Ihmetys on kuitenkin ilmeisen suuri varsinaisten toimijoiden ja tutkijoiden keskuudessa, kun Kavkaz Center käyttää Göbbelsin menetelmää ja toistamiseen jankuttaa minulle agentti-roolia, joita itse asianosaiset eivät tiedä mainitussa organisaatiossa. Tuo rooli on kuitenkin vaarallinen leima (stigma), koska Doku Umarovin ja Al-Qaidan – hyvin usein joka huumeilla myrkytetyt (kuten mm. Moskovan lentokentän terrori-iskussa) – kiihkoilijat saattavat ottaa todesta väärät stigmat ja löytää minut ikään kuin ammattimaiseksi, virkapukuiseksi taistelijaksi heitä vastaan. Olen toki pettynyt, että en ole koskaan saanut konsultointia tai aineistoa, jotta olisin voinut viisaammin kirjoittaa ja ymmärtää Kavkaz Centerin vaarallisia sidossuhteita.

Mutta mikä on siis todellinen elämäni ”blogikirjoitusteni takana yksityisyydessäni”, blogini horisontin tuolla puolen?

Minulla ei ole rikkaita ja mahtavia ystäviä. Jussi Parviainen kertoi elokuvassaan Yksinteoin 2, että hänellä on rikkaita ystäviä, jotka unohtivat hänet tietyssä tilanteessa. Minua ystävät eivät ole unohtaneet, mutta en ole erityisemmin pyytänyt edes apua. Minun ystäväni ovat köyhiä tai keskiluokkaisia – tavallisia suomalaisia. Minulla ei ole myöskään mitenkään seksikästä ja vauhdikasta elämää: itse asiassa paheksun hyvin pitkälle sitä elämäntapaa, jota Jussin ja Saanan viimeiset käänteet näyttäisivät suosivan. Olen melkoisessa määrin kai moralisti, jolle 6. käsky tarkoittaa Jumalan käskyä: ”Älä tee huorin”. Minä uskon, että tällainen ikääntyvä keski-ikäinen mies voi elää tarvittaessa myös varsin hyvin selibaatissakin vuosikaudet ja vuosikymmenet ilman ongelmia, kuten useat ihmiset elävät. Ruoka, juoma ja uni ovat välttämättömyyksiä – seksi ei ole. Seksi on itse asiassa läpäissyt suomalaisen median kritiikittömästi ja vahingoittavasti, kun kaksinaismoralistinen separatistinen, Suomen hyvää kansainvälistä asemaa ja sijaintia vahingoittava myyräntyö ja bandiittisidonnaisuudet jäävät sitä vastoin kokonaan ilman tutkivan journalismin mukaista vakavaa työskentelyä. Median puolesta olen siis täysin turhautunut Suomeen.

Tänään keskustelin keskiluokkaisen suomalaismiehen kanssa, jolla on luovia ja värikkäitä ystäviä. Hän itsekin voi osallistua tuohon värikkääseen elämään matkustaessaan ja kotimaassaan. Tanssiklubit, juhlat, moni-ilmeiset suhteet ja taide ovat osa keskiluokkaisen miehen elämää. Hän liikkuu sujuvasti sivistyneistön parissa, tunteekin heitä nimeltä. Mietin hetken mielessäni, miten erilainen on oma elämäni. Minulle ei ole mitenkään erilainen kokemus tai elämä, jos olen supermegapolissa Moskovassa, megapolissa Pietarissa, pikkukaupungissa Helsingissä tai jossakin kyläpahasessa Pohjassa. Tunnen aina itseni samaksi, elämäni kulku ja tavat ovat aina identtiset, koen oloni aina kotoisaksi. Tämän havaitsin äskettäin Moskovassa: Kaikki oli hyvin, sujuvaa ja sopivaa, ikään kuin kotona. Olen kai kaikkialla kotona. En yksinkertaisesti tunne suuruuden ja pienuuden muutosta ympäristössäni: ulkoisen tilan suuruus ja pienuus ovat mielikuvien mukainen fantasiamainen asennoituminen, vaikka koko ajan todellisuudessa olen itsessäni yhtä suuri, maailma jalkojeni alla säilyy yhtä suurena, ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla.

Määrittelin keskiluokkaiselle ystävälleni, että ”olen proletariaatti, köyhä, ilman työtä”. Minulla ei ole edes varaa juhliin ja klubeihin, joista hän puhui innostuneesti, mutta ei myöskään innostusta. Ihmettelen, miksi ihmiset edes tahtovat viettää iltamyöhät jossakin ulkona musiikin täyttämässä tilassa ja antavat yöllisen aikansa tuolla tavalla häirityksi. Minä rakastan nukkua tai vähintään lukea iltamyöhät pikemmin kuin lähtisin jonnekin ”ulos”. Vietän hiljaista elämää lasten kanssa. Jos joskus käyn ”ulkona”, niin kulttuuritapahtuma on päiväsaikaa pojan urheiluharrastus, ehkä teatteri pojan kanssa. Kun joskus minulla oli vara käydä Pietarissa, niin myös tällöin kävin pelkästään lastenteatterissa ja aina pääsin ilmaiseksi sisälle poikani kanssa. Ilmainen mahdollisuus tarjoutui, kun pietarilaisen teatterin esiintyjät ovat riittävän tuttuja ystäviä. Jos juhlia on, niin nämä ovat lapsiperheiden keskinäisiä tapaamisia lasten ehdoilla. Juomani on joskus väsyneessä hetkessä railakkaasti Pepsi Cola, tänään kylmän tunteen tähden jopa tee, mutta yleisemmin pelkkä vesi suoraan vesijohdosta. Tämä yksinkertainen elämä on juhlaani.

Vietän hyvin yksinkertaista elämää. Syön halpaa ruokaa sikäli kuin rahaa on ostaa ruokaa – joskus saan noudettua paikallisesta sosiaalipalvelusta ilmaista leipää. Käyn juoksemassa ja urheilemassa pari tai kolme kertaa päivässä, jos minulla ei ole nuhaa tai vastaavaa estettä. Käyn nukkumaan kello 23, herään kello 7. Siinä on yksinkertainen elämäni. Tänään kävin pankissa, koska minulla oli eräs lasku jo yli viikon myöhässä eikä tililläni ollut yhtään rahaa. Sain vipattua keskiluokkaiselta ystävältä 50 euroa, jotta voin maksaa tuon laskun. Kassalla lasku maksoi kuitenkin noin 6 euroa ylihintaa toimitusmaksun tähden. Se oli pakko tehdä, kun tilini ei ollut enää käytettävissä. Noin kaksi viikkoa sitten pankkikorttini oli suljettu tiliylityksen tähden, jota en voinut tasapainottaa, kunnes keskiluokkainen ystäväni vippasi 25 euroa mainittua tarkoitusta varten. Nyt suunnittelen innokkaasti, miten pääsen reilun viikon kuluttua isäni hautajaisiin, sillä pitkään matkaan rahani eivät riittäisi. Ehkä saan vipattua joltakin henkilöltä taas 50 euroa. Valitettavasti en tiedä, miten maksan nämä rahat koskaan takaisin. Nyt olen maksanut velalla velkaa.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland - OFF FOR A WHILE) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

torstai 20. lokakuuta 2011

Muistohetki Gaddafille Amerikan suurlähetystön edessä 21.10. alkaen klo 15

Muistohetki Naton imperialismin uhrille alkaen klo 15

Jos Gaddafi on murhattu, ripeästi ruusun ostoon, kynttilä tai tuikku käteen sekä perjantaina 21.10.2011 alkaen kello 15 USA:n suurlähetystön ja Ranskan suurlähetystön eteen kunnioittava muistohetki Gaddafille, Naton imperialismin tunnetulle uhrille.

Menen joka tapauksessa suurlähetystön luo, jätän ruusun jossa on lappu "Rakkaudella Muammar Gaddafille Naton tappokonetta vastaan". Obaman ensisanojen mukaan tapettu Gaddafi osoittaa USA:n ylivaltaa yli koko maailman; ja että yksikään amerikkalainen sotilas ei kuollut ilmapommituksissa. Kuitenkin USA käytti ns. köyhän miehen ydinpommia siiilejä vastaan ym. Amnesty vaatii selvitystä Gaddafin murhasta.

"Antarktikselta löytyi öljyä. USA:n presidentti ilmoitti, että nyt loppuu tuo hirvittävä verinen pingviinien terrorihallinto" (venäläinen anekdootti). Tänään kello 15 alkaen muistohetki Gaddafille USA:n tappokonetta vastaan USA:n ja Ranskan lähetystöjen edessä Helsingissä. Kukan voi jättää myös myöhemmin kuin kello 15.

Tapahtuma on ilmoitettu laillisen järjestyksen mukaisesti Helsingin poliisille.

Yhdysvaltain suurlähetystö. Itäinen Puistotie 14 B 00140 Helsinki.
Ranskan suurlähetystö Itäinen Puistotie 13, 00140 HELSINKI


Näytä suurempi kartta

Ps. RT (Russia Today) kertoo surmasta seikkaperäisesti: http://rt.com/news/gaddafi-captured-sirte-wounded-289/

FACEBOOK-kutsu suru- ja muistohetkeen: https://www.facebook.com/event.php?eid=129105193861962

- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland - OFF FOR A WHILE) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Antifasisti ei pysähdy pelottelun avulla


Kuva: Moskovan kokouskuvia tällä kertaa ihan vain itsestäni - pienestä ihmisestä -, joka sai kunnioittaa Euraasian Unionin rakentamista kansalaisjärjestöjen sitoutuessa mahtavaan hankkeeseen.

Iltalehden keskustelufoorumilla 10.10.2011 kello 13:21 (Moskovan aikaa kello 14:21) joku henkilö kysyi, “kuinka kauan Suomen Kansan pitää näitä Putinin kätyreitä sietää”. Teksteistä on kuvakaappaukset tietokoneeni muistissa.

Toinen kirjoittaja perää todellisia sankareita Iltalehden foorumilla 10.10.2011 kello 13:43 ja väittää, että minun olisi syytä ”pelätä kulkea Suomessa varsinkin pimeällä”. Hänen mukaansa ”on vain ajan kysymys kunnes joku oikeasti Suomea - - kunnioittava Kansanmies lopettaa näiden loisten maanpäällisen elon. Tuollainen henkilö nousisi melko nopeasti kuuluisaksi ja kansan kunnioittamaksi merkkihenkilöksi”.

Kello 15:32 (Moskovan aikaa 16:32) kirjoittaja väittää, että vain ”nikkelihoito” auttaa tässä tilanteessa nimeltä mainittuja henkilöitä vastaan.

Juttelin kyseisen kirjoittelun jälkeen ohjaaja Jussi Parviaisen kanssa, joka pyysi sijoittaa itsensä samalle tapettavien listalle, sillä yhden tai kahden ihmisen maanpäällisen elämän lopettaminen ei riitä: yhä uusia ihmisiä asettuu samaan antifasistiseen rintamaan. Joukko kasvaa satoihin ja satoihin.

Olen saanut vuosien aikana epäsuorempia ja suorempia kehotuksia turvallisuuden yms. nimissä vaieta, jotta en menettäisi päätäni. Eräiden kirjoittajien henkilöllisyyden olen saanut myös selvitettyä onnekkaasti. 23. syyskuuta 2010 lähetetyn Doku Umarovin –nimikirjoituksella saapuneen tappoviestin kulku on myös onnekkaasti selvitetty.

Tänään sain kauniisti kirjoitetun paperilapun, jossa lukee: ”Ryssä! Kätyri. Kuolet, kun menet hölkkää metsää”. Tällaiset paperilla osoitetut viestit eivät ole onneksi jokapäiväisiä, koska ne osoittavat suurempaa aktiivisuutta kuin nettifoorumiin jätetyt uhkaukset.

Jätän nämä uhkaavat paperit ja nettikirjoitukset omaan onnettomuuteensa enkä käänny Suomen kelloajassa elävän poliisin puoleen enää missään itseäni kohtaan sattuvassa asiassa. Sen verran voin opastaa, että nikkeliä suosittelisin pysäyttämisekseni, sillä lupaan järjestää elämänikäisen muiston pahanteon yrittäjälle, jos käsipelissä joku yksin tai ryhmässä lähestyisi väkivaltatarkoituksessa minua. Muistan hyvin, miten noin vuonna 1998 noin 195 senttiä pitkä jykevä bodaaja sai Itä-Helsingissä hyvää kyytiä kohti maaperää, kun hyökkäsi teräaseen kanssa ryöstötarkoituksessa minua päin. Ja vähän tummempi mies alkoi itkeä ”papin armahdusta” (sananmukaisesti), kun maaperä oli jo naarmuttanut hänen käsivartensa auki sen jälkeen kun hän veitsi kädessä oli yrittänyt uhkailla minulta rahaa ja hyökkäsi kimppuuni, mutta mies löysi itsensä painettuna karheaan maahan. Minähän olen vain 177 senttiä lyhyt pätkä mieheksi.

Olen tähänkin saakka käynyt juoksulenkillä auringon valosta tai hämäryydestä riippumatta – ja jatkan lenkkeilyä yhä edelleen muutaman päivän kuluttua. En ole urheillut viime viikon torstain jälkeen, ensin kongressin tähden ja sen jälkeen nuhan vuoksi. Viime torstaina painoin sopivasti 72 kg, mutta nyt urheilutauon ja nuhan provosoiman tukevan aterioinnin tähden sama vaaka näytti 80 kg! Vatsa on todella nyt pyöreä! Odotan innolla, että huomispäivän levon jälkeen pääsisin viikonloppuna ja erityisesti ensi viikolla runsaaseen urheilun harrastamiseen. Kyllä kilot tippuvat taas!

Hyvät viestit niin kuin tietoisuus russofobisesta, kaksinaismoralistisesta Suomesta myös välittyvät Venäjälle ja takaisin riippumatta kaikista uhkauksista! Natsit ovat myös aiemmin hävinneet sotansa.

Kaiken kaikkiaan pidän erittäin surullisena, että hyvien Venäjä-suhteiden ja naapurivaltion hallituksen kunnioittaminen tulkitaan nykyisessä Suomessa joidenkin kiihkoilijoiden mielissä jopa sellaiseksi maanpetturuudeksi, joka antaisi oikeutuksen omatoimiseen väkivaltaisuuteen ko. kätyreitä tai pettureita vastaan.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland - OFF FOR A WHILE) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

tiistai 18. lokakuuta 2011

Moskovan kokouskuvia Euraasian Unionin kunniaksi 15.10.2011


Moskovan kokouskuvia tällä kertaa ihan vain itsestäni - pienestä ihmisestä -, joka sai kunnioittaa Euraasian Unionin rakentamista kansalaisjärjestöjen sitoutuessa mahtavaan hankkeeseen.

Minulle on luonnollisesti hyvin harvinaista päästä mihinkään näin suureen ja hienoon tapahtumaan sekä arvovaltaiseen seuraan, joten viime aikaisen elämäni suurimman hetken ja poikkeuksen juhlistamista varten tein kolme kuvakaappausta. Niin sain itsestänikin uusia kuvia blogiani varten. Olkoon nämä kuvat vihamiesteni tuomioissa narsismia, jos niin tahtovat leimata: minulle nämä ovat pieniä iloisia muistoja siitä, että olen saanut satunnaisesti nähdä ja tuntea muutakin kuin arkisen, köyhän kurjuuteni Suomessa.









- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland - OFF FOR A WHILE) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Kärsi kasakka, sinusta tulee Ataman (kasakkapäällikkö)

Терпи, казак, Атаманом будешь!


Moskovassa Venäjän internationaalin ja euraasialaisen kansanrintaman kongressissa sain tutustua kiinnostavaan mieheen, jonka kanssa vaihdoimme myös yhteistietoja: Ataman Viktor Zaplatin. Hänen kuvansa on kongressiaineistossa ja hänen värikäs historiansa on venäläiselle väestölle tunnettu, mutta ansaitsee tulla referoiduksi myös suomeksi.

Kuva: Kasakkapäällikkö Viktor Zaplatin


Kasakkapäällikkö Viktor Zaplatin oli keskeinen johtaja helmikuun 14. päivä 1992 Lubjankan aukion rohkeassa episodissa, jossa KGB-johtajan Dzerzhinskyn muistomerkki purettiin ja ortodoksinen risti sijoitettiin paikalle. Operaatio tapahtui nimenomaisesti tämän kasakkapäällikkö Viktor Zaplatinin komennossa, mukana olivat myös hänen kollegansa Vitali Valeev, Valert Kamshilov, Ian Brandis sekä Mark Orlov.


Munkki Hermogenes oli äitinsä kanssa kerännyt varat Lubjankan pyhää ristiä varten. Hermogeneksen äiti oli vakavasti sairas, molemmat jalat halvaantunut. Hermogenes meni munkin kaavussa ja äitinsä kanssa Tishinskyn markkinoilla, jossa he keräsivät riittävästi avustuksia ristiä varten. Lisäksi he saivat tarvittavat työvälineet. Kaukasian armenialaiset kristityt kauppiaat antoivat lahjoituksia ristiä varten.

Kuva: Dzerzhinskyn muistomerkki ja kasakkojen nostama ortodoksiristi

Lopulta 14. helmikuuta 1992 munkki Hermogenes ja kasakkapäällikkö kapteeni Viktor Zaplatin ryhtyivät rohkeaan tekoon: he nostivat ensimmäisen puisen ristin Dzerzhinskyn muistomerkin jalustalle Lubjankan aukiolle KGB:n päärakennuksen eteen. Risti nousi jalustalle kirkkaassa päivänvalossa alle 5 minuutissa. Nopeasti Vitaly Valeev, Mark Orlov ja Vlaert Kamshilov menivät ylös sekä vetivät köyden ylös, kun johtomiehet Zaplatin, Hermogenes ja muut kasakat jäivät nyt alas. KGB:sta juoksi kymmenisen turvamiestä, liikennepoliiseja saapui, mellakkapoliisiryhmä järjestyksen ylläpitämistä varten. Lisäksi paikalle saapui venäläisiä ja ulkomaisia televisio- ja sanomalehtitoimittajia sekä uutistoimistoja munkki Hermogeneksen ystävätoimittajan kutsusta.

Kuva: Kasakkapäällikkö Viktor Zaplatin kuvassa vasemmalla

OMON, miliisi ja turvallisuuspalvelu väittelivät, kuka nousisi jalustalle ja poistaisi väkisin kasakat. Jokaiselle oli vastenmielistä ja turvatonta kiivetä muistomerkille kasakkoja vastaan. Ampuminen tulisi myös valokuvatuksi. Lopulta päätökseksi syntyi, että kaikki odottavat kärsivällisesti alhaalla, kunnes kasakat saapuvat alas. Munkki Hermogenes puhui kristillisen kärsivällisyyden puolesta. Kun puinen risti oli hyvin jalustalla, kolme kasakkaa tuli alas. Tämän jälkeen munkki Hermogenes, kaikki läsnäolijat ja Viktor Zaplatinin johtamat kasakat pidätettiin sekä vietiin OMON-bussilla 18. poliisipiiriin asemalle.

Viranomaiset yrittivät löytää rikoslaista sopivaa artiklaa rikoksen nimikkeeksi. Lopulta epätoivoinen poliisi löysi kaksi sopivaa rikkomusta: kadun ylittäminen väärästä paikasta (sakko 10 ruplaa per henkilö) ja ”laittomien pienten arkitehtonisten muotojen rakentaminen” (sakko 50 ruplaa per henkilö). Viktor Zaplatin maksoi kaikkien kasakkojen puolesta sakot.

Ensimmäinen puinen risti oli jalustalla vain vähän aikaa samaan iltaan saakka, jolloin KGB:n virkailijat tuhosivat sen. Viikkoa myöhemmin kasakat toistivat uudestaan ristin pystyttämisen. Toinen risti oli yhden yön pitempää jalustalla. Kolmannen ristin kasakat ja munkki Hermogenes pyhittivät yhdessä Moskovan patriarkaatin papin Georgen kansa. Isä George oli ensimmäinen Moskovan patriarkaatin pappi, joka ei pelännyt pyhittää ristiä. Kolmas risti nousi maaliskuussa 1992. Jälleen mellakkapoliisi ja salainen poliisi saapuivat paikalle. Isä George ei tullut ajoissa ruuhkan tähden, mutta hän saapui myöhässä ja kiipesi portaita ristin jalustalle.

Ristin nostamisen jälkeen ataman Viktor Zaplatin ja kasakkaryhmä lähtivät taistelemaan Transnistriaan, suojelemaan venäläisiä Moldovan yltiönationalisteilta. Kyseinen alue sijaitsee Moldovan kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisäpuolella. Monien yllätykseksi kasakat selviytyivät taistelusta kunnialla. Kasakat taistelivat Transnistriassa maaliskuun puolesta välistä toukokuuhun 1992. Zaplatin palkittiin onnistuneiden sotatoimien johdosta.

Kuva: Kuvassa Viktor Zaplatin äärimmäisenä oikealla Transnistrian tehtävissä

Toukokuun puolessa välissä 1992 ataman Viktor Zaplatin ja kasakat palasivat turvallisesti. Tšeka ei ollut pysynyt ”kunniasanassa” ja kasakat päättivät pystyttää jo viidennen kerran Lubjankalle ristin. Päivämäärä olisi 22. elokuuta. Lisäksi suunnitelmissa oli järjestää 22. elokuuta 1992 yleinen mielenosoitus ja kulkue Korkeimman neuvoston luona sekä pystyttää ortodoksinen risti Dzerzhinskyn patsaan kohdalle.

Transnistrian tapahtumat muuttivat suunnitelmia, koska kesäkuussa 1992 alkoi uusi verilöyly: Moldova oli rikkonut aselevon ja avannut tulen. Romanian palkkasoturit vahvistivat yltiönationalisteja, järjestivät joukkomurhia, ryöstelyn ja siviilien tuhoamisen. 21. heinäkuuta 1992 Moskovassa presidentti Boris Jeltsin ja Moldovan Mircea Snegur pitivät kokouksen aseellisen konfliktin ratkaisemiseksi. Kasakat olivat huolissaan, että Kremlin pomot olisivat valmiit luovuttamaan Transnistrian Moldovan ja Romanian petollisille – venäjävihamielisille - kiihkoilijoille. Kasakat pitivät munkki Hermogeneksen kotona hätäkokouksen. Viktor Zaplatin kutsui kasakat 27.7.1992 Lubjankan aukiolle Transnistrian puolustamiseksi. Kokouksen päätteeksi pystytettiin jo viides ortodoksinen risti Dzerzhinskyn muistomerkin jalustalle.

Syyskuussa 2006 järjestetyssä Transnistrian kansanäänestyksessä 97 % väestöstä äänesti itsenäisyyden puolesta, kun äänestyksessä kysyttiin: "Kannatatko tasavallan itsenäisyyttä ja liittymistä Venäjän federaatioon?" ja "Kannatatko itsenäisyydestä luopumista ja liittymistä Moldovan tasavaltaan?" Transnistrian tavoitteena on Venäjään liittyminen. Alueen väestö tuntee itsensä hyvin sorretuksi ja yksinäiseksi kansainvälisessä yhteisössä. Oikeastaan vain ja juuri Venäjä on ollut heidän demokraattisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien tukija, kun sitä vastoin mm. Euroopan Unioni, jonka mukana myös pieni Suomi, ja Amerikan Yhdysvallat vastustavat kansan mielipiteen kuulemista - kansanäänestyksen tuloksen noudattamista. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen intressiä selittää sotilaallinen kiinnostus Ukrainaa kohtaan, joka on aivan Transnistrian naapurissa idässä. Euroopan Unioni ja Yhdysvallat tahtovat vahvistaa omaa vaikutusvaltaansa Venäjän raja-alueilla ja jos mahdollista tukea tarpeen vaatiessa mahdollisia paikallisia levottomuuksia. Tuossa kaksinaismoralistisessa tilanteessa EU ja Yhdysvallat eivät piittaa Transnistrian pienen väestön oikeuksista ja tarpeista.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland - OFF FOR A WHILE) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Suomen delegaatio Moskovassa Venäjän internationaalin ja euraasialaisen kansanrintaman kongressissa


Kuva: Suomen delegaatio Moskovassa oli kaikkein kaunein

Onnettomuus Finnairin lentokoneessa Helsingistä Moskovaan 14.10.2011

Matka Helsingistä Moskovaan alkoi sekavissa tunnelmissa Finnairin lentokoneessa perjantaina. En pelännyt varhaista aamua, vaikka menin julkisella bussilla lentokentälle ja matka vei aikaa. Suurin onnettomuus sattui Finnairin lentokoneessa: Sain luettavaksi Helsingin Sanomat – ihan ilmaiseksi. En olisi tietenkään maksanut Hesarista mitään. Lentokone ei tipahtanut Helsingin Sanoman jysäyttämän älyttömyyden pommin tähden, mutta tuo älyttömyys ei ollut ilmeisesti tavoittanut lentäjiä ja mekaanikkoja (onneksi).

Kaja Kunnas oli kirjoittanut Hesariin koko sivun jutun Sofi Oksasen tarinasta Puhdistus, josta syntyy elokuva. Elokuvan metsäveljet taistelevat neuvostomiehittäjää vastaan. Metsäveljet kyselevät natsilta toveriansa. Iso musta otsikko julistaa Hesarissa, että kuvaus tapahtuu OIKEAN Aliiden talossa. Sofi Oksanen myöntää lehdelle, että Otsan talosta hän ei tiedä mitään. Toimittaja ei ymmärrä kysyä, tietääkö Sofi Oksanen mitään muutakaan tarinansa oikeudesta. Antti Jokisen elokuvan toivotaan vievän "kommunismin ihmisyyden vastaiset rikokset tunnetasolla länsimaisen ihmisen tietoisuuteen" (Hesarin väite). Helsingin Sanomat, Sofi Oksanen ja elokuvan tuottaminen ovat löytäneet yhteisen poliittisen mission.

Pelastus: Kremlissä palaa yhä ikuinen tuli natseista saavutetun voiton kunniaksi

Jo heti perjantai-iltana tuli tarve varmistaa Helsingin Sanomien jutun jälkeen ikuisen tulen tilanne Kremlissa: Kremlin luona paloi yhä ikuinen tuli natsismin kukistumisen ja isänmaan puolustamisen kunniaksi. Helsingin Sanomat, Sofi Oksanen ja kumppanit eivät ole onnistuneet sammuttaa tuota tulta. Ei myöskään Helsingin Sanomien entinen patruuna, jonka suojeluksessa Suomi kävi sotansa Neuvostoliittoa vastaan. Moskovan Punaisen torin lähellä Kremlin edessä palaa yhä ikuinen tuli fasismin kaatumisen kunniaksi ja kunniavartio suojelee tulta. Kaikki yhä hyvin Moskovassa!


Kuva: Isänmaan puolesta 1941–1945


Moskovassa nautin elämästäni


Moskova on minulle vieras kaupunki, mutta tunsin sen heti kodikkaaksi: kyrilliset kirjaimet virittivät saman lämpimän tunnelman kuin voin kokea Pietarissakin. Ihmiset olivat ystävällisiä. Kaiken kaikkiaan tunsin suurta mielihyvää ja rauhaa.

Asuin Moskovan Riikan aseman vaatimattomassa minihotellissa, jossa söin oikein tuhdin ja maukkaan Lagman-keiton. Hintaa oli vain 150 ruplaa. Sitä vastoin kaksi ystävääni sai kalliin muiston, kun tilasivat teen ja mehun ylellisessä hotellissa: 2000 ruplaa, noin 50 euroa. 150 ruplan lisäksi minulla ei ollut muuta rahaa juuri käytettäväksi. Lauantaina sain venäläisen vieraanvaraisuuden ansiosta tuhdin ruoan. Muuta en sitten syönytkään matkan aikana varattomuuteni vuoksi. Moskovassa otetuista valokuvista näin ilokseni, että kasvoni ovat todella kaventuneet vähän urheilun ja kulinaristisen itsehillinnän ansiosta!


Kuva: Lagman-keitto

Kuva: Moskovan Riikan asema

Onneksi julkinen liikenne toimii erinomaisesti Moskovassa. Lentokentältä pääsi helposti 70 ruplan hinnalla minibussilla metroasemalle, josta 28 ruplan lippuhinnalla pääsi minihotellille muutaman vaihdon jälkeen. Rakastuin Moskovan metron tehokkuuteen. Kuljin usein myös Lubjankan metroaseman kautta, jonne Kavkaz Centerin ylistämät sankarit tekivät tuhoisan terrori-iskun maaliskuussa 2010 (siis sananmukaisesti ko. sivusto ylisti toimituksellisena linjanaan ko. terroristeja sankareiksi ja marttyyreiksi!). Mainittu metrolinja oli paras, koska seuraava pysäkki oli kongressihotellimme National vieressä. Toisella puolella aukiota on mm. Kreml.

Kuva: National-hotelli Moskova

Lähes kaiken huipuksi hienosti sujuneesta liikenteestä ja yhteyksistä oli paluumatkani Moskovan lentokentällä. Saavuin sinne jo hyvissä ajoin. Kun siirryin passin tarkastukseen, eteeni oli tullut kohtalainen jono. Tällöin ystävällinen virkailija pyysi minut diplomaattireitin kautta ja pääsin ripeästi ohi jopa koko jonon. Tietenkään tässä ei ollut mitään ideologista viestiä minulle, vaikka sellaista olisi aina hauska kuvitella: kyse on vain joustavasta käytännöstä.

Eikä tässä vielä koko ihme, vaan diplomaattijonosta käveltyä odotustilaan kuulen kohta selkäni takaa huudon: Juha! Sain tavata naapurini - venäläisen miehen - Moskovan lentoasemalla ja pääsin Helsingin lentokentältä hänen kyydissään kotiini veloituksetta. Moskovan matka oli tällä tavalla niin kuin papillisesti sopii kirjoittaa "täynnä johdatusta ja siunausta".

Suomen delegaatio toivottaa Jumalan siunausta Venäjän internationaaliselle yhteistyölle

Suomen delegaatio Moskovassa Venäjän internationaalin ja euraasialaisen kansanrintaman kongressissa toi upealla tavalla esille Suomessa asuvien venäläisten äitien, isien ja lasten toiveet tiivistyvälle kansainväliselle yhteistoiminnalle. Ymmärsin, että näissä viisaissa naisissa on vahvuutemme.

Inga Rantala piti koskettavan puheenvuoron sen puolesta, että emigranttien paluuta takaisin Venäjälle tulisi kehittää – etenkin vallitsevassa tilanteessa, jossa russofobiset toimet loukkaavat perheiden oikeuksia mm. Suomessa. Ingan puoleen kääntyivät useiden valtioiden edustajat. Rimma Salonen oli osallistujien keskuudessa hyvin tunnettu. Esiintymiseni jälkeen sain solmia muutamia kiinnostavia yhteyksiä jatkotyöskentelyä varten.



Kuva: Suomen delegaatio Moskovassa

Esitykseni yhdessä Evgenia Hilden-Järvenperän kanssa on nähtävissä Kreml-TV:n sivulla (minuuttiluvut 21:00-28:35).
Esitykset menivät suorana Kreml-TV:ssä katsottavaksi. Paikalla oli myös muita televisiokanavia. Rossiiskie Vestin Internatsionalnaja Rossija –sivuilla julkaistiin puheenvuoroni, jossa kuvailin venäläisen maahanmuuttajan kohtaloa ja mahdollisuuksia Suomessa.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland - OFF FOR A WHILE) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)