perjantai 21. lokakuuta 2011

Blogin takainen elämä: Minulla ei ole rikkaita ja mahtavia ystäviä

Oli ilmeisen surullista - ja kai tässä vaiheessa kokemusmaailmaa vähän koomistakin - lukea äskettäin jälleen kerran Kavkaz Center –webkeskusta, terroristi Doku Umarovin äänitorvea, sillä sivusto referoi "tavalliseen tapaansa" hyvin valheellisesti ja häiriintyneesti lähteitänsä. Groznyissä oli ollut tieteellinen konferenssi «Использование сети Интернет в противодействии распространению идеологии терроризма», jossa siis tutkittiin, miten internetissä estettäisiin terrorismin ideologian leviäminen. En tiedä konferenssista mitään muuta kuin mitä em. Grozny-Inform -sivustolla kerrotaan siitä suhteellisen lyhyesti. Konferenssin esittelyaineisto oli ilmeisemmin hyvin asiallista. Tuon konferenssin osallistujat tuskin edes tiesivät tai olivat koskaan kuulleet meikäläisen ex-kyläpapin nimeä; enkä ollut siis mitenkään osallinen konferenssin kulusta ja teemasta. Sitä vastoin Suomessa hallinnoitu Doku Umarovin äänitorvi kirjoitti puolet valheellista selontekoa tuosta konferenssista (manipuloiden venäläisiä lähteitään), minkä jälkeen puolet kirjoitti herjauksia minua vastaan! Retoriikan tutkimuksen näkökulmasta tuo KC:n toimituksellinen hyppy minun nimestä kirjoittamiseen kesken jutun, osoittaa mainittua toimituskuntaa psyykkisesti häiritsevää tarvetta, siis tässä tapauksessa hyvin suomalaiskeskeistä perspektiiviä kirjoittaa tapahtumista.

Ihmettelen, miten Doku Umarovin äänitorvi löytää kaikista aiheista yhteyden työttömään ex-kyläpappiin, joka tällä hetkellä kituu tuskissaan siinä, miten selvitä viikosta toiseen maksujen laskussa ja muissa velvollisuuksissa. Elämäni rajoittuu siis vain siihen, onko tänään rahaa 10 euroa vai 5 euroa sekä mitä tuolla rahalla voisi tehdä selviytymisensä hyväksi. Niin yksinkertaisen kurja elämä, joka on myös näkynyt siinä kasvojeni kapeutumisessa, että ennen tämän viikon nuhaani painoni oli tippunut jo vajaaseen 72 kiloon, kun vielä keväällä pappisvirassa olin tukevasti yli 80 kg:n painossa.

Lisäksi mainittu Doku Umarovin äänitorvi, Al-Qaida –yhteyksistään tiedetty ja rahoitettu Kavkaz Center kirjoitti valheellisesti, ettei ko. terroristisivustolla olisi ollut mitään osuutta erooni pappisvirasta. Kerrattakoon taas kerran nämä faktat, jotka ovat toki venäläisten toimittajien ja venäläisen valtamedian tiedossa itse asiakirjojenkin muodossa, joten en epäile Kavkaz Centerin kykenevän vaikuttamaan mitään venäläiseen mediaan. Venäläinen media on saanut asiakirjoina sekä minun tuomiokapitulikäsittelyn kapitulin paperit että kantelijoiden kaikki asiapaperit sekä Mikael Storsjön maahantulosyytteeseen liittyvät esitutkinta-aineiston: venäläinen media ei ole laiska eikä sitä voi jymäyttää Kavkaz Centerin valheilla. Minulta tämä aineisto siirtyy nopeasti aina sitä tarvitsevalle, vaikka itse Groznyin Kadaroville, jos on kiinnostusta.

Kavkaz Center väitti, että eroni syy olisi ollut jo yli puolivuosikymmentä sitten seurakuntalaisten tekemät valitukset toimistani. Todellisuudessa yli puolivuosikymmentä sitten ei kukaan tehnyt mitään valitusta minusta. Terroristisivuston tytäryhtiön, perverssiä historiakäsitystä edustavan ProKarelian aktivistit Kari Silvennoinen ja Veikko Saksi tekivät kantelut minua vastaan sen jälkeen, kun olin arvostellut The Soviet Story –elokuvan esittämisen johdosta ProKareliaa Tampereella huhtikuussa 2009. Tästä hetkestä on siis noin 2,5 vuotta. Tuomiokapitulin mukaan olin arvostelussani käyttäytynyt sopimattomaksi pappisvirassa, sillä ProKareliaa ei tulisi käsitellä poliittisena liikkeenä, vaan kansanliikkeenä; eikä sen toimia sovi arvostella perverssin käsitteellä. En kuitenkaan ottanut opiksi tuosta saamastani varoituksesta.

Toinen kantelukierre alkoi sen jälkeen, kun aloin arvostella Kavkaz Centerin toimittajien ja front-organisaation Finrosforumin yhteistoimintaa Doku Umarovin hirvittävän toiminnan mahdollistamisessa. Kavkaz Center kirjoitteli toinen toistaan hullumpia juttuja siitä, miten olisin agentti, miten olisin ollut mielisairaalassa Pietarissa, miten olisin terroristi yms. Tein kirjoittelusta poliisille rikosilmoituksen, joka ei ole vielä johtanut toimiin Kavkaz Centeriä vastaan. Kavkaz Centerin Suomeen poliittiseksi pakolaiseksi saapunut, Mikael Storsjön avustuksella kotiutunut Umarovin äänitorven webmaster Islam Matsiev (esiintyi nimellä Adam Tumsoev) ja Mikael Storsjö järjestivät mielenosoituksen syksyllä 2010 Pohjan kirkon edessä. Tämä käänsi lopullisesti ihmiset vihaisiksi minua vastaan. Nämä ihmiset pelkäsivät rauhan katoamista. Lisäksi Mikael ”emiiri” Storsjö, Jukka ”ex-Pen” Mallinen ja Ville ”ei-saa-viisumia” Ropponen tekivät useita kanteluja tuomiokapituliin: he vaativat erottamista pappisvirasta. Nuo sananvapauden esitaistelijoina julkisesti Suomessa esiintyneet kiistellyt sankarit olivat omien sanojensa mukaan tulleet loukatuksi ja uhatuksi toimieni johdosta! Jukka ”ex-Pen” Mallinen ja Heidi Hautala tekivät myös rikosilmoituksen minua vastaan. Näin saatiin täytettyä muotovaatimukset kauhistuttavasta tilanteesta tehtävälle johtopäätökselle, koska pappihan oli oikein viety epäilyksen alaiseksi rikoksesta! Menetelmä sopi tuomiokapitulin päättämisestä ja valmistelusta sopiville henkilöille, joiden Venäjään vihamielisesti suhtautuvat poliittiset pyrkimykset ovat hyvin tunnetut, jos ja kun mainittujen henkilöiden kanssa on saanut keskustella kasvotusten ”näyttämön takana”.

Loppujen lopuksi sain tuomiokapitulista puhelinsoitolla tiedoksi täysin yllättäen 14.4.2011, että olen tuosta mainitusta päivästä alkaen välittömästi erotettu pappisviran toimittamisesta, olen siis ilman palkkaa määräämättömän ajan. Venäläistä mediaa ei tarvinnut mitenkään manipuloida asiassa, vaan Venäjän valtiollisen televisiokanavan kamera ja toimittaja olivat kylässä kodissani samana päivänä aivan sattumalta: he saivat kuulla ja seurata tapahtumien kulkua kronologisessa oikeassa järjestyksessä. Heitä ei voi sekoittaa nyt jälkikäteen KC:n valheiden avulla!

Huhtikuun 14. päivä minun oli kokemuksen valossa hyvin helposti laskettavissa, että tuo palkattomuus jatkuisi ainakin vuoden 2011 loppuun saakka. Lisäksi minun piti maksaa huhtikuun 2011 loppukuukauden palkka takaisin kirkolle, koska olin saanut sen jo kuukauden alussa. Täten minulla ei ollut mitään muuta toimeentulon järjestämiseksi löydettävää ratkaisua kuin hakeutua etsimään uutta työtä ja ansiota. Jo huhti- ja toukokuussa minun piti tehdä useita tuhansia euroja uutta kulutus- ja joustoluottoa, jotta selvisin päivittäisistä menoista – eikä velkojen kasvu ole vieläkään loppunut, vaikka menot olen voinut ajaa vähitellen alas. Lopulta toukokuussa 2011 – vajaa kuukausi virasta pidättämisen jälkeen – sanoin virallisesti itseni irti Pohjan kirkkoherran virasta, jotta olisin vapaa etsiytymään muille työmarkkinoille, jos minua joskus asiassa onnistaisi. Juridisesti minulla ei ollut oikeutta muihin ansioihin ja töihin edes vähäisessä määrin, jos olisin teknisesti sidottu kirkkoherran virkaan.

Tämä on siis pieni elämäni kaikessa yksinkertaisessa kurjuudessaan. Kun pieni ihminen joutuu tuollaisen terroristien palveluksessa olevan web-keskuksen uhriksi, niin hän on varsin avuton: minulla on blogissani ehkä kymmeniä tai korkeintaan satoja lukijoita päivässä. Tämä todellisuus, jonka kerron blogissani, ei ole juuri mitenkään merkityksellinen, koska tuomiokapitulin ja Kavkaz Centerin yhteistoiminnassa välittämä mielikuvitus kattaa mediakontaktien tähden tuhansia kertoja suuremman lukijakunnan. Kun lisäksi pieni elämäni on hyvin hädänalainen taloudellisesti, niin kaikenlaiset suurelliset agenttitarinat kansainvälisesti rahoitetun terrorismin hyväksi toimivassa äänitorvessa todella pistävät vihaksi.


Luulen alansa ammattilaisten olevan Suomessa ja Venäjällä ihmeissään, kun Doku Umarovin äänitorvi julistaa minua toistuvasti ”Fsb –agentiksi”, vaikka missään rekisterissä, missään palkanmaksussa, missään koulutusohjelmassa, missään työssä, kontaktilistassa ja roolissa ei kuitenkaan näy meikäläisen nimeä. Äskettäin havaitsin, että itse iso ja kunnioitettu Venäjän turvallisuuspalvelus FSB oli ihmeissään, kuka Juha Molari on, koska he eivät tunne minua mitenkään – jos nyt Kavkaz Centerin kautta ovat nähneet nimeni. Niin he ovat lukeneet wikipediasta, kuka Molari on. Ja niin FSB saapui myös kotisivulleni ja halusi tietää, kuka Juha Molari on. He eivät koskaan ottaneet ja tuskin koskaan edes ottavat yhteyttä suoraan minuun. Tietämys on nyt syventynyt wikipedian tasolle! Ihmetys on kuitenkin ilmeisen suuri varsinaisten toimijoiden ja tutkijoiden keskuudessa, kun Kavkaz Center käyttää Göbbelsin menetelmää ja toistamiseen jankuttaa minulle agentti-roolia, joita itse asianosaiset eivät tiedä mainitussa organisaatiossa. Tuo rooli on kuitenkin vaarallinen leima (stigma), koska Doku Umarovin ja Al-Qaidan – hyvin usein joka huumeilla myrkytetyt (kuten mm. Moskovan lentokentän terrori-iskussa) – kiihkoilijat saattavat ottaa todesta väärät stigmat ja löytää minut ikään kuin ammattimaiseksi, virkapukuiseksi taistelijaksi heitä vastaan. Olen toki pettynyt, että en ole koskaan saanut konsultointia tai aineistoa, jotta olisin voinut viisaammin kirjoittaa ja ymmärtää Kavkaz Centerin vaarallisia sidossuhteita.

Mutta mikä on siis todellinen elämäni ”blogikirjoitusteni takana yksityisyydessäni”, blogini horisontin tuolla puolen?

Minulla ei ole rikkaita ja mahtavia ystäviä. Jussi Parviainen kertoi elokuvassaan Yksinteoin 2, että hänellä on rikkaita ystäviä, jotka unohtivat hänet tietyssä tilanteessa. Minua ystävät eivät ole unohtaneet, mutta en ole erityisemmin pyytänyt edes apua. Minun ystäväni ovat köyhiä tai keskiluokkaisia – tavallisia suomalaisia. Minulla ei ole myöskään mitenkään seksikästä ja vauhdikasta elämää: itse asiassa paheksun hyvin pitkälle sitä elämäntapaa, jota Jussin ja Saanan viimeiset käänteet näyttäisivät suosivan. Olen melkoisessa määrin kai moralisti, jolle 6. käsky tarkoittaa Jumalan käskyä: ”Älä tee huorin”. Minä uskon, että tällainen ikääntyvä keski-ikäinen mies voi elää tarvittaessa myös varsin hyvin selibaatissakin vuosikaudet ja vuosikymmenet ilman ongelmia, kuten useat ihmiset elävät. Ruoka, juoma ja uni ovat välttämättömyyksiä – seksi ei ole. Seksi on itse asiassa läpäissyt suomalaisen median kritiikittömästi ja vahingoittavasti, kun kaksinaismoralistinen separatistinen, Suomen hyvää kansainvälistä asemaa ja sijaintia vahingoittava myyräntyö ja bandiittisidonnaisuudet jäävät sitä vastoin kokonaan ilman tutkivan journalismin mukaista vakavaa työskentelyä. Median puolesta olen siis täysin turhautunut Suomeen.

Tänään keskustelin keskiluokkaisen suomalaismiehen kanssa, jolla on luovia ja värikkäitä ystäviä. Hän itsekin voi osallistua tuohon värikkääseen elämään matkustaessaan ja kotimaassaan. Tanssiklubit, juhlat, moni-ilmeiset suhteet ja taide ovat osa keskiluokkaisen miehen elämää. Hän liikkuu sujuvasti sivistyneistön parissa, tunteekin heitä nimeltä. Mietin hetken mielessäni, miten erilainen on oma elämäni. Minulle ei ole mitenkään erilainen kokemus tai elämä, jos olen supermegapolissa Moskovassa, megapolissa Pietarissa, pikkukaupungissa Helsingissä tai jossakin kyläpahasessa Pohjassa. Tunnen aina itseni samaksi, elämäni kulku ja tavat ovat aina identtiset, koen oloni aina kotoisaksi. Tämän havaitsin äskettäin Moskovassa: Kaikki oli hyvin, sujuvaa ja sopivaa, ikään kuin kotona. Olen kai kaikkialla kotona. En yksinkertaisesti tunne suuruuden ja pienuuden muutosta ympäristössäni: ulkoisen tilan suuruus ja pienuus ovat mielikuvien mukainen fantasiamainen asennoituminen, vaikka koko ajan todellisuudessa olen itsessäni yhtä suuri, maailma jalkojeni alla säilyy yhtä suurena, ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla.

Määrittelin keskiluokkaiselle ystävälleni, että ”olen proletariaatti, köyhä, ilman työtä”. Minulla ei ole edes varaa juhliin ja klubeihin, joista hän puhui innostuneesti, mutta ei myöskään innostusta. Ihmettelen, miksi ihmiset edes tahtovat viettää iltamyöhät jossakin ulkona musiikin täyttämässä tilassa ja antavat yöllisen aikansa tuolla tavalla häirityksi. Minä rakastan nukkua tai vähintään lukea iltamyöhät pikemmin kuin lähtisin jonnekin ”ulos”. Vietän hiljaista elämää lasten kanssa. Jos joskus käyn ”ulkona”, niin kulttuuritapahtuma on päiväsaikaa pojan urheiluharrastus, ehkä teatteri pojan kanssa. Kun joskus minulla oli vara käydä Pietarissa, niin myös tällöin kävin pelkästään lastenteatterissa ja aina pääsin ilmaiseksi sisälle poikani kanssa. Ilmainen mahdollisuus tarjoutui, kun pietarilaisen teatterin esiintyjät ovat riittävän tuttuja ystäviä. Jos juhlia on, niin nämä ovat lapsiperheiden keskinäisiä tapaamisia lasten ehdoilla. Juomani on joskus väsyneessä hetkessä railakkaasti Pepsi Cola, tänään kylmän tunteen tähden jopa tee, mutta yleisemmin pelkkä vesi suoraan vesijohdosta. Tämä yksinkertainen elämä on juhlaani.

Vietän hyvin yksinkertaista elämää. Syön halpaa ruokaa sikäli kuin rahaa on ostaa ruokaa – joskus saan noudettua paikallisesta sosiaalipalvelusta ilmaista leipää. Käyn juoksemassa ja urheilemassa pari tai kolme kertaa päivässä, jos minulla ei ole nuhaa tai vastaavaa estettä. Käyn nukkumaan kello 23, herään kello 7. Siinä on yksinkertainen elämäni. Tänään kävin pankissa, koska minulla oli eräs lasku jo yli viikon myöhässä eikä tililläni ollut yhtään rahaa. Sain vipattua keskiluokkaiselta ystävältä 50 euroa, jotta voin maksaa tuon laskun. Kassalla lasku maksoi kuitenkin noin 6 euroa ylihintaa toimitusmaksun tähden. Se oli pakko tehdä, kun tilini ei ollut enää käytettävissä. Noin kaksi viikkoa sitten pankkikorttini oli suljettu tiliylityksen tähden, jota en voinut tasapainottaa, kunnes keskiluokkainen ystäväni vippasi 25 euroa mainittua tarkoitusta varten. Nyt suunnittelen innokkaasti, miten pääsen reilun viikon kuluttua isäni hautajaisiin, sillä pitkään matkaan rahani eivät riittäisi. Ehkä saan vipattua joltakin henkilöltä taas 50 euroa. Valitettavasti en tiedä, miten maksan nämä rahat koskaan takaisin. Nyt olen maksanut velalla velkaa.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland - OFF FOR A WHILE) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)