sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Toukkamaisen matelun ja linnun nopeudella lentävän ajan pelästyttämät ihmiset

Muistan liiankin hyvin perkelemäiset vuodet 2001–2002, kun ulkomaalaispoliisin konstaapeli yritti suurilla huolestuttavilla tarinoilla, liioittelulla ja valheilla järkyttää mielenrauhaani. Hän kehitteli venäjää osaamattomana monimutkaiset tarinat, että en olisi tutustunut lainkaan vaimoni oikeaa perheeseen, vaan olisin tavannut vain roolihahmot. Tämä tarina syntyi siitä, että kutsuin vaimoni ystäviä ja sukulaisia lempinimillä, kun taas vaimoni kutsui viranomaiselle niitä virallisilla nimillä, jotka ovat tunnetusti erilaiset kuin lempinimet venäjän kielessä!

Venäläinen kuulusteltava todistaja väitti jopa, että todistusaineistoa väärennettiin, kun haluttiin todistaa salaperäinen teoria minusta. Niin olen itsekin väittänyt, mutta ilmoitukseni jälkeen asiaa ei haluttu tutkia eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa. En toki väittänyt, että avuton konstaapeli olisi kaiken takana. Siihen aikaan konstaapeli yritti selvitellä, mihin olisin kätkenyt suuret omaisuuteni. Olisin bensa-asemalla töissä vain harhauttaakseen, kun todellisuudessa olisin rikas mies. Olin Shellin bensa-asemalla viitenä tai jopa seitsemänä yönä töissä ilta yhdestätoista aamun seitsemään. Jo viidettä vuotta harhauttaen, miten nautinnollista rikasta elämää voisin viettää tarvittaessa! Kuumana aikana eräs psykologikyttä oli joka yö bensa-asemalla – kuukausi tolkulla - ja monin tavoin koetti ystävyyden avulla saada selville ”todelliset” tarkoitusperäni bensa-aseman työlle. Ihmettelin, miksi luonnolliset asiat halutaan voittopuolisesti nähdä erityisen merkityksellisiksi mielikuvituksellisten salaliittoteorioiden avulla.

Mielikuvituksellisia salaliittoteorioita eivät kehitä ainoastaan viranomaiset tai terrorismin hyväksi palveluksiaan antavat tahot, joille salaliittoteoriat ja agentti-tarinat ovat myynninedistämistä: taistelulle syntyy perustelu, kun ”agentit” vaanivat vaarallisesti kaikkialla, tarinoita varten agenteista löytyy vauhdikkuutta luettavuuden edistämiseksi.

Mielikuvitus pakomatkana tyhjyydestä

Olen harmissani, että myös antifasismin pyhissä joukoissa samanlaiset mielettömät mielikuvitukset voivat vaikuttaa. Niissä epäillään joko suuria tietomurtoja koneisiimme, mahdollisesti vastustajiemme tekeminä, tai saatetaan katsella kummastellen ja otaksua merkityksellisiä suhteita jonkun maan agentteihin. Mitä kummallista koneistamme voisi löytyä? Blogikirjoituksemme luonnokset – eikä paljon muuta! Mistäkö tuollaisessa pelossa on kyse? En otaksu puhdasta paranoidista oireyhtymää liki jokaiselle, joka keksii vauhdikkaat tarinat. Minun mielestäni pääasiallinen syy on elämisen yksinkertainen tylsyys, jota varten tavalliset ihmiset alkavat kehittää tavallista elämää elävistä tavallisista ihmisistä suuria tarinoita. He alkavat harrastaa merkittäviä poliittisia kysymyksiä, koska uskottelevat osallisuutensa suuriin tapahtumiin maailmassa. Niin itse kustakin tulee merkityksellisempi kuin ihmispoloisena todellisuudessa olemme. Liian moni ei kestä omaa pienuuttansa tässä suuressa maailmassa. Samasta ilmiöstä on kyse, vaikka toisin ratkaistuna, kun perussuomalaisten keskuudessa on kovasti maailmaa yksinkertaistavia tyyppejä: heille maailma on ”me patriootit” ja ”he maahanmuuttajat”. Uskonnollinen ja aatteellinen fundamentalismi on myös yritys selvitä pienenä ihmisenä suuressa muuttuvassa maailmassa yksinkertaistamisen avulla, merkityksiä etsitään myös uskonnollisten tai aatteellisten lahkojen avulla.

Tänään juttelin erään antifasistin kanssa monen muun antifasistin ohessa. Eräässä tilanteessa hän kutsui minua tohtoriksi ja agentiksi. Itse asiassa loukkaannuin, vaikka en sitä kasvotusten ilmoittanut. Jos saisin edes rahaa, niin sopisi kutsua vaikka millä nimellä, mutta kun ei ole rahaa eikä organisaation tukea takanani. Siksi pitäisi olla hiljaa tuollaisesta huumorista.

Alistettu demokratiamme

Tavallinen kansalaisaktivismi näyttää muuttuvan kummallisen salaperäiseksi meidän ajassamme: eikö demokratiaan pitäisi kuulua vilpittömyys ja vakaumuksellisuus jo sellaisenaan. Uskommeko edes antifasistina itse, että vilpittömyys ja vakaumuksellisuus on demokratiassa oikeutettu kansalaisaktivismin lähtökohta? Onko niin, että vain valtakunnan julkkispoliitikot saavat lausua mielipiteensä, mutta muiden ihmisten julkinen esiintyminen on joko ”narsistin potilaan” toimia tai ”maksetun agentin” aktioita. Niin tyhjäksikö on tullut demokratiamme, ettei kansalaisille sallita luonnollisia oikeuksia julkiseen vaikuttamiseen.

Arvioin tuota päivällä kuultua huumoria hyvin psykoanalyyttisesti: huumori paljastaa elämisen kaipuuta ja tarpeita, ehkä surkeaa pelkoa tyhjyydestä. Aika usein olen kyllästynyt kuvattuun tylsyyttä pakenevaan mielikuvitukselliseen puheeseen: silloin saatan vastata savolaisittain vedättäen, että rikkauteni ovat siinä ja siinä ulkomaisessa pankissa – ikään kuin katsoen, missä määrin vastapuoli tahtoo lähteä mukaan intoiluun. Ja usein lähtee mukaan. Olen myös yhä enemmän julkisesti kertonut taloustilanteestani, jotta terve tilannetaju yleistyisi yhä useammalle ihmiselle. Muutama viikko sitten eräs toinen antifasisti sanoi, että ”oletko saanut rahoja Putinilta”. Jos en olisi ollut niin tasapainoinen ja rauhantahtoinen mies kuin olen luonteeltani, olisin voinut pistää kunnolla nyrkillä päin kasvoja. Ensinnäkään entinen presidentti, nykyään pääministeri, joka osallistuu pian vaaleihin nähdäkseen kenet kansa valitsee presidentiksi, ei liki 100 %:sti ole koskaan kuullutkaan jostakin suomalaisesta ex-kirkkoherrasta, joka toimi joskus jossakin pikkukylässä. Ja ennen kaikkea: jos joku oikeasti tietäisi taloudellisen tilanteeni, hän kauhistuisi - velkaa kymmeniä tuhansia euroja, mutta tuloja tuskin lainkaan. Joka kuukausi on velan määrä vain kasvanut, koska olen joutunut maksaa velkaa velalla ja rahoittaa päivittäiset tarpeeni joustoluotolla. Niin minun täytyy maksaa velkaa velalla, veikata lotossa jossa ei tullut edes voittoa, sekä toivoa masentumatta, että joskus tilanne ehkä parantuisi työnsaamisen avulla. Syyskuuni vierähti ilman, että sain mistään mitään euroa, paitsi pankin joustoluotosta ja yksityisen ihmisen vippinä 30 euroa perjantaina.

Pelkkä ihmisyys riittää?

Ivan Sergejevits Turgenjevin radikaali nihilisti Bazarov lausui osuvasti, että ihmisen osa on paha, jos aika lentää lintuna tai matelee toukkana. Ihmisen on erityisen autuasta elää, jos hän ei huomaa ajan nopeutta tai hitautta. Toukkamaisen matelun ja linnun nopeudella lentävän ajan pelästyttämät ihmiset tahtovat löytää itsestään ja lähimmäisistään salaperäisiä merkittävyyksiä, joita näillä ei todellisuudessa ole, vaikka pelkkä ihmisyys itsessään tulisi riittää suureksi ihmeeksi. Psalmit kertovat kuningas Daavidin ihmetelleen, että ”olen suuri ihme”, Jumalan luoma ihminen. Ihmisyys riittää.

Pari vuota sitten vastasin tuollaiseen julkiseen parjaukseen julkisesti blogissani aprillipäivänä ja kehotin ihmisiä saapumaan Pohjoisrantaan, koska venäläinen ydinsota-alus kävisi minut noutamassa Venäjän ulkomaanvakoilun koulutuskeskukseen, jonka kurssin jälkeen saisin piispa Heikan avulla erityistehtävän suomalaisen stalinistien käännyttämiseksi kristityksi. Yllättävää, että kovin moni otti tämänkin kirjoituksen aprillipäivänä todesta!

Todellinen dokumentointi on asia erikseen. Olen dokumentoinut Viron KAPO:n käynnit blogissani ja kirjoitan niistä englanninkielistä juttua. Onhan se perin sairasta, että KAPO etsii tietoja World without nazism –ihmisoikeusliikkeestä ikään kuin natsismin vastustaminen olisi valtiollista turvallisuutta uhkaava rikos Virossa!

Todellinen elämäni on varsin yksinkertaisissa asioissa


Missähän vaiheessa yleisemmin hyväksyttäisiin se, että ex-kirkkoherra pienestä kylästä on nyt työtön köyhä mies, mutta onnellinen köyhyydestään huolimatta harrastustensa ja lastensa ansiosta. Juoksu on tuonut minulle nautintoa, paitsi tänään: nyt juoksu oli jostakin syystä väkinäistä, siitä puutui paras energisyys. Totta kai ymmärrän, että juokseminen on harrastuksena alitajuista kurkottautumista lupauksia kohti, kun muuten en mitään voi saavuttaa. Se on alitajuista salaista haaveilua paremmasta, myös tyhjyyden ja merkityksettömyyden karkottamista pienestä ihmismielestä. Varmasti blogien kirjoittaminen, facebook-päivitykset ja kuvagalleriat ovat monille ja itse kullekin tuota merkityksettömyyden karkottamista, vaikka valtaosilla julkisesti ilmoittamistamme asioista ei ole yhteiskunnallisesti ja julkisesti katsottuna mitään merkittävyyttä: kirjoitamme, jotta voisimme uskotella tämän tavallisen ajan virran merkitykselliseksi.

Juoksin heinäkuussa 1000 metriä juoksuradalla, jonka kierroksen pituus oli 200 metriä (en uskonut siihen, että se olisi ollut paikallisten kuntoilijoiden väittämä 250 metriä). Vaikka minulla ei ollut mitään vetoapua ja juoksin lenkkitossuissa (en piikkareissa), niin tämä videoitu viimeinen kierros vei ainoastaan 28 sekuntia ja koko 1000 metriä 2.32. Mielestäni aika oli sen verran hyvä vähäiseen kuntoiluuni nähden lievästi ylipainoiselle keski-ikäiselle miehelle, että päätin aloittaa säännöllisemmän juoksemisen. Tuota vauhtia juostessa 1500 metriä veisi melkein 3.45, joka on jo Suomi-Ruotsi –maaottelun tasoa (vähän huonompi).

Asetin tavoitteekseni, että juoksisin kesällä 2012 kokonaisen 1500 metriä samaa vauhtia tai vähän nopeammin kuin nyt kesällä 1000 metriä. Siksi olen käynyt kerran tai kaksi lenkillä päivittäin – joskus jopa kolmesti päivässä. Kuntosalissa tyydyn juoksumattoon, jonka maksiminopeus on 20 km/h (3 min/km). Juoksu ei ole enää ollut yhtä tehokasta kuin kesällä: ehkä lisääntynyt juoksumäärä on vähän syönyt parasta nopeuttani. Nyt syksyllä on tarkoitukseni juosta matolla noin 2-3 minuutin vauhdikkaita juoksuja em. nopeudella: näitä reippaita juoksuja toistan 6-20 kertaa kullakin harjoituskerralla. Pyrkimykseni on saavuttaa lihaksiin tunne, että tämä on säälittävän hidasta juoksua tällä nopeudella. Talvella jatkan juoksun kestoa ensin 4-5 minuuttiin ja sitten 5-8 minuuttiin. Hapenottokyvyn kannalta tällainen juoksu on kehittävää juuri niille lihassoluille, joita tarvitaan mailin juoksussa. En halua opetella juosta pitkään ja hiljaa. Varsinaiset nopeavauhtiset juoksut teen iltapäivisin ulkona: tällöin totutan lihaksiani ja tekniikkaani läpi vuoden mailin kilpajuoksun nopeuteen. En tiedä tässä vaiheessa, miten kuntoni kehittyy tavoitetta kohti. Jos ei kehity, niin ikämies saa ainakin tervettä liikuntaa.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You could be my friend and discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)