keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Henrik Lax jakoi valtiomiesviisautta Venäjän vaaleista Aleksanteri-instituutin tilaisuudessa



Tuo huomattava suomenruotsalainen valtiomies, mahdollisesti tämän vuosituhannen merkittävin suomalainen valtiomies tai ainakin suomenruotsalainen sellainen, Ranskan ansioritarikunnan Kunnialegioonan kunnioitettu upseeri, entinen europarlamentaarikko ja useat valtiomiehet tavannut, RKP:n vuoden 2005 presidenttiehdokas, lokakuussa 2010 Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin johtokunnan uudeksi puheenjohtajaksi valittu Rolf Henrik Richard Lax osaa sanoa venäjäksi: ”Меня зовут Генри”.

Rolf Henrik Richard Lax kertoi lokakuussa 2010 aloittavansa venäjän kielen opinnot. Luultavasti tässä vaiheessa hän puhuu ja kirjoittaa sujuvasti venäjää. Hän on kyennyt rakentamaan kokemustensa ja loistavasti kehittyvän kielitaitonsa tähden merkittävän kosketuspinnan Venäjään – mediasta politiikkaan ja puolustuspolitiikkaan. Siksi minun oli Suuri Kunnia katsoa tuota ystävällistä miestä, joka oli saapunut jälleen kerran upeassa puvussaan jakamaan valtiomiesviisautta.

Minulla ei ole pienintäkään mahdollisuutta siihen tyylikkyyteen, jonka hän on ostanut eläkeläisenä europarlamentaarikon eläkkeellä ja Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin johtokunnan puheenjohtajan pienillä korvauksilla siihen nähden, mikä on ollut kuitenkin hänen antinsa Suomen, Euroopan, Venäjän ja koko maailman politiikan hyväksi. Tyylitajuni ei edes riittäisi siihen arvokkuuteen, jonka komea Henrik Lax saavuttaa pukeutumisellaan ja puhetaidoillaan.

Ranskan ansioritarikunnan Kunnialegioonan upseeri Rolf Henrik Richard Lax oli saapunut ystävällisesti kunnioittaen Helsingissä Unioninkadulle Aleksanteri-instituutin tilaisuuteen. Tilaisuuden arvovaltainen kummisetä jakoi lapsilleen viisautta. Paikalle saapuneet akateemiset ihmiset olivat ylipäätänsä hienoja suomalaisia. He kävivät keskenään viisasta keskustelua englanniksi. Aleksanteri-instituutin tutkijat kertoivat Venäjän vaaleista, mutta kommenttipuheenvuorolla nöyrästi valtiomiesmäisesti aloittanut, sen jälkeen yhä uudestaan ja yhä kauemmin puhunut karismaattinen Rolf Henrik Richard Lax osoitti aatelismaisen suuruutensa, siis tuon suoranaisen valtiomiesviisautensa, kun hän kertoi niin monta hienoa nimeä, joita hän oli tavannut. Tästä viisaudesta saimme tulla osalliseksi. Minä en niitä nimiä tunne enkä muista, ehkä joskus olen televisiosta kuullut. Luultavasti pitäisi polvistua lattialle ja suudella lattiaa niin kuin ortodoksisessa jumalanpalveluksessa pyhän ehtoollisen asetussanojen ja kolminkertaisen aamen-sanan jälkeen.

Minulle oli ylipäätänsä mieltä ylentävää päästä akateemisen keskustelun kuulolle, vaikka en minä upeasta sofismista juuri mitään ymmärtänyt tavallisena pienenä ihmisenä, joka elän hyvin pienissä yksinkertaisissa oloissa. Niin hienoja nämä kaikki puhuivat. Hienoja ihmisiä kerrassaan hienoissa puvuissaan! Sen kuitenkin aistin, että kaikki olivat kovasti huolestuneita Venäjän vaalien tähden. Kaikki seuraavat lupaustensa mukaan vaaleja mielenkiinnolla mainitusta huolestuneisuudestansa käsin. Suomi on virallisestikin niin huolestunut Venäjän vaaleista, että Suomen eduskunnasta ei saatu Venäjän duuman vaaleihin yhtään virallista tarkkailijaa. Kaikkia huolestutti lähteä Venäjälle. Tätä Henrik Lax ja esitelmöitsijät eivät kuitenkaan kertoneet, sillä heillä riitti ylipäätänsä huolestuneisuutensa ilmoittaminen.

Esitelmistä kuuntelin mielenkiinnolla puhetta Venäjän valtiollisesta mediasta, jollaisena mainittiin Rossiiskaja Gazeta ja Russia Today (niin kuin esitelmöitsijä määritteli, vaikka uudempi nimi on RT). Nämä ovat viisaiden suomalaisoppineiden mukaan kovasti valtiollisesti valvottuja. Tämä oli minunkin oikein aiheellista oppia pienenä ihmisenä, sillä olen useamman kerran ollut haastattelussa Rossiiskaja Gazeta –lehdessä ja kirjoittanutkin RT-kanavalle, mutta en ole tiennyt sitä ankaraa valtiollista kontrollia ennen kuin nyt suomalaiset akateemisesti sivistyneet tutkijat paljastivat minun ilmeisen orjallisuuden. En ole tiennyt, miltä ”kontrolli” maistuu ja miten se haisee. Mutta yksinkertaisenä suomalaismiehenä suurin miettiini oli tämän jälkeen, miksi suomalaistutkijat ja politiikot eivät siis lue ja katso Rossiiskaja Gazetaa ja Russia Today -kanavaa, jos kerran niiden tiedetään puhuvan arvovaltaisesti Venäjän hallituksen tärkeistä asioista. En saanut vastausta, mutta en minä tohtinut kysyäkään. Eikö ääntä pitäisi kuunnella siitä torvesta, joka on jykevä ja merkittävä?

Tutkija Katja Koikkalainen havaitsi aiheellisesti, että Venäjällä on lukumääräisesti enemmän internetin käyttäjiä kuin missään Euroopan maassa. Siksi Internetin merkitys voi kasvaa vaaleissa. Virallista politiikkaa vastustava media sai aiheellisesti myös kriittisiä attribuutteja – saanen käyttää tätä vaikeaa sanaa kun olin hienojen ihmisten seurassa: Novoja Gazetaa ja muita vastaavia leimaa likaiset tarinan ja salaliittokertomukset, kun tarinoita kerrotaan Putinia vastaan. Yhteiskuntatieteitten tohtori Katja Koikkalaisen esityksen mukaan näyttäisi olevan tärkeämpi paikka sitä vastoin vaihtoehtoisella medialla, jollaiseksi hän nimesi Ria Novostin, Echo Moskvan ym. Nekin ovat tulleet joskus minulle tutuiksi. Katja Koikkalaisen esitys olikin hengeltään ja sisällöltään sellainen, että sen logiikan itsekin ymmärsin, vaikka en ole ollut yliopistoväen monimutkaisten ajatuskulkujen hautomassa vuosikausia. Vaikka kriittiset äänet ovat lisääntyneet, silti valtaosa ihmisistä luottaa täydellisesti Putiniin. Tämän tutkimustuloksen jälkeen totesin jo Aamen. Voisin päätellä Katjan esityksen jälkeen, että ei ole siis mitään huolta. Vai miten siinä kävi? Kukaan ei sen jälkeen kysynyt Katjalta yhtään mitään. Miten tuollainen tieto pääsi julkisuuteen viattoman naisen esityksessä?

Esitelmöitsijöiden jälkeen valtiomiehenä ansioitunut, melkein ranskalaiseksi ritariksi jo lyöty Rolf Henrik Richard Lax aloitti kommenttipuheenvuoronsa. Hän ei muistanut ilmeisemmin suuren valtiomiesmäisen profeetallisen huolestuneisuutensa tähden kiittää edellä mainittua nuorta tutkijaa Katja Koikkalaista, joka erehtyi kertomaan, että valtaosa venäläisistä luottaa täydellisesti Putiniin, vaan hän kohdisti kunnioittaen puheensa Hanna Smithille, joka oli puhunut nationalismin paluusta Venäjän politiikkaan. Ja tienkin valtiomies kohdisti kysymyksensä itselleen ja vastasi sen jälkeen kysymyksiinsä. Ja niin Rolf Henrik Richard Lax nousi seisomaan, hän sai mikrofoonin käteensä ja lausui karismaattisella äänellään syvän elämänkokemuksen henkistämänä: ”Minä olen huolestunut Venäjän kehityksestä”. Niin tuli valaistus. Meni ensimmäinen puheenvuoro. Ja kaikki oli sangen sopivaa.

Kuva: Hanna Smith on saanut Henrik Laxin hyväksynnän

Rolf Henrik Richard Lax on oppinut venäjänkieltä vuoden aikana erinomaisen hyvin. Hänen laajat poliittiset kokemukset ja huomattava ihmissuhdeverkostonsa sekä timanttimaisen terävä analyyttinen kykynsä tulivat sanotetuksi suuriksi mietelmiksi - mahdollisesti myös jälkipolville tallentuvana viisautena, kun tämä Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin johtokunnan puheenjohtaja lausui Venäjästä ensimmäisiksi sanoikseen: ”Minä olen huolestunut”. Nyt minä ymmärrän aivan eri tavalla levollisesti ikään kuin suuren paimenen kaitselmuksena, että valtiomies Rolf Henrik Richard Laxin alainen Venäjän ja Itä-Euroopan instituutissa, Suomen ulkoministeriön Venäjä-tiedotuksen johtaja Hanni Hyvärinen suositteli myyräntyötä Suomen antifasisteja vastaan, koska antifasistit eivät ole ymmärtäneet tehdä timanttimaisen terävää analyysia Venäjän huolestuttavasta kehityksestä vähäisen poliittisen kokemuksen ja niukkojen älyllisten lahjojen tähden, ja niin antifasistit eivät ole päätyneet Laxin seuraajiksi viisauden opetuksissa: ”Minä olen huolestunut”.

Ranskan ansioritarikunnan Kunnialegioonan kunnioitettu upseeri, entinen europarlamentaarikko ja useat valtiomiehet tavannut, RKP:n vuoden 2005 presidenttiehdokas, lokakuussa 2010 Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin johtokunnan uudeksi puheenjohtajaksi valittu sekä kaikella muullakin tavalla ansiokas Rolf Henrik Richard Lax ei odottanut vastausta kysymyksiinsä – ei etenkään tähän suureen toiseen viisauteen, jonka hän jakoi kansakunnalle: ”Miten voisi edes liberalisoida tuota täysin korruptoitunutta valtiota?” Tietenkään suuren kokemuksensa tähden Laxin ei tarvitsekaan odottaa varsinaisesti vastausta, vaan hän voi jakaa viisautta meille pienille ihmisille, joista sangen monet ovat jopa avuttoman köyhiä hengen ja talouden puolesta. Jos ymmärsin oikein, Rolf Henrik Richard Lax puhui tässä tapauksessa Venäjän epätoivoisesta tilanteesta, jota mitkään vaalit eivät voi edes uudistaa. Hanna Smithin ei uskonut systeemin muutokseen, vaan tyytyi siihen, miten ihmiset tuntevat mielessään tilanteen. Venäjä ei siis muutu systeemin itsensä avulla, mutta vain mielensisäiset tunnelmat voivat muuttua.

Ja jälleen valtiomies Rolf Henrik Richard Lax – luonnollisesti myös Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin johtokunnan puheenjohtajan arvovaltaisessa asemassaan – teki sujuvan analyysin 2000-luvun kansainvälisen politiikan muutoksista ikään kuin muutamalla siveltimen vedolla, mitä ainoastaan ymmärtäväinen valtiomies voi laajan kokemuksensa ansiosta tehdä yhtä taidokkaasti. ”Vuonna 2008 muuttui Venäjän retoriikka” – sanoo Lax ja häneen sopii luottaa miehen valtaisan kokemuksen tähden. ”Tuo muutos riippuu täysin Venäjällä öljynhinnasta”. Lax muisti kertoa, että hän oli Euroopan parlamentissa vuodet 2004-2009 – ja näki kasvotusten useita venäläisiä ja eurooppalaisia valtiomiehiä. Hän teki tällöin jo terävät täysin oikeat analyysit, miten retoriikka riippuu öljyn hinnasta. Mutta nyt suomenruotsalainen suurmies – todellinen lahja ei ainoastaan Suomen vaan koko Itämeren ja Euroopan politiikalle – on tehnyt loppupäätelmänsä, jossa hän tuskin erehtyy niin kuin ei ole erehtynyt aiemmissakaan arvioissaan: ”Minä olen huolestunut järjestelmän romahtamisesta” (kunnioitettu Lax).

Lax viittaa tietenkin ja ehdottomasti Venäjän romahdukseen ja korruptioon – Euroopan Unioni on ilmeisen hyvässä kasvuvauhdissa, läpinäkyvä ja rehti sen jälkeen kun Lax oli korjannut EU:n kilpailukuntoon. ”Mitä tulee Venäjän tulevaisuuteen, olen erittäin huolestunut” (Lax). Ja Lax selittää, selittää, selittää.




Rolf Henrik Richard Lax osaa huolestua tietenkin valtiollisen median vaarallisuudesta, sillä hän on ollut valtiollisen Yleisradio Oy:n hallintoneuvostossakin (05.04.1995 - 23.03.1999). Ilmeisemmin hän ei ole juuri koskaan puhunut Suomen valtiollisen median korruptoivasta tiedonvälityksestä ulkopolitiikan ja Venäjä-kuvan suhteen, koska Suomen valtiollisen median kuva Venäjästä on yhtä hyvin pelastettu ja puhdistettu kaikesta korruptoituneesta väärämielisyydestä ja epärehellisyydestä kuin EU on pelastettu Laxin jälkeen hyvälle kasvu-uralle.

Rolf Henrik Richard Lax ei ole mikään äskettäin kääntynyt, vaan hän on ollut jo aiemmin hyvin huolestunut Venäjästä, vaikka tällöin hän ei vielä toki osannut venäjää. Hän on yksi niistä perustajajäsenistä, joka oli perustamassa Finrosforumia – Suomalaisvenäläistä kansalaisfoorumia, jonka puheenjohtajaksi tuli Heidi Hautala, varapuheenjohtajaksi Jukka Mallinen, sihteeriksi Mikael Storsjö – Kavkaz-Centerin omistavan ProCaucasus –yhdistyksen puheenjohtaja. Luonnollisesti Lax on valtiomiestaidoissaan ja kokemuksissaan kaikkein merkittävin tuossakin perustamisessa, vaikka hän itse ei muiden kiireidensä vuoksi ennättänyt jäädä itse järjestön operatiiviseen johtamiseen. Rolf Henrik Richard Lax ei ole ollut huolissaan – ei myöskään ”erittäin huolestunut” – siitä seikasta että Finrosforumissa ei nähdä ongelmaa, jos Interpolin kansainvälisesti etsityt henkilöt ovat osallistuneet bandiittien toimintaan Venäjän Kaukasuksessa, jatkavat tuolloisen ideologiansa ja tavoitteittensa mukaista toimintaa Venäjää vastaan Suomesta käsin uusien verkostojensa avulla. Shamil Basajevin ja Doku Umarovin ystävät eivät huolestuta, sillä Rolf Henrik Richard Lax on todellinen ihmisoikeusaktivisti valtiomiehenä: hän rakentaa parempaa maailmaa toisenlaisen Venäjän varaan yhdessä ystävänsä presidentti Toomas Henrik Ilveksen kanssa. Ilves-ystävästään hän kertoi myös tulohaastattelussaan Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin johtokunnan puheenjohtajaksi valinnan jälkeen.


Kuva: Tilaisuudessa oli myös muita puhujia, mutta heidän kuvansa jäi pieneksi valtiomieheen verrattuna



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

tiistai 29. marraskuuta 2011

Paavo Väyrynen menetti äänen



Paavo Väyrynen on presidenttiehdokkaana toistuvasti tivannut voimakkaasti Sauli Niinistöltä rehellisempää ja läpinäkyvämpää ilmoitusta tämän Nato-myönteisyydestä. Minulle on ollut hyvin ilmeistä, että Kokoomuksen presidenttiehdokkaaseen ei voi luottaa puolueen Nato-henkisyyden tähden.

Paavo Väyrysen kokemus puhuivat sen puolesta, että äänestäisin häntä. Keskustan presidenttiehdokas erehtyi kuitenkin kuuntelemaan imagokonsultteja, joiden mukaan Nato-optiosta puhuminen on aiheellista nuorten äänestäjien tavoittamiseksi. Väyrynen tahtoi myös kerätä Niinistön ääniä. Niin Väyrynen lausui sunnuntaina Oulussa vaalitilaisuudessa:
On myös tärkeää, että me ylläpidämme mahdollisuutta myöhemmin liittoutua, jos tilanne muuttuu. Jos Venäjän kehitys muuttuu, ja se alkaakin varustautua ja alkaa syntyä uhka ja asetelma muuttuu, meillä pitää tietysti olla mahdollisuus harkita myös Nato-jäsenyyttä”.

Paavo Väyrysen lausunto Oulussa osoittaa, että hänen puheensa liittoutumattomuudesta ja puolueettomuudesta ovat olleet päälle liimattuja lausahduksia, joiden strategista ja poliittista merkitystä ei tohtori Väyrynen ole kaikesta valtaisasta kokemuksestaan huolimatta tajunnut. Tämä järkyttää tavallista äänestäjää. On mahdotonta, että enää äänestäisin Paavo Väyrystä presidenttivaaleissa.

Nato-jäsenyys ei ole vastaus Venäjän kehitykseen, vaan liittoutumattomuus ja puolueettomuus – kaiken kaikkiaan hyvät ja ystävälliset suhteet – vastaavat kaikkiin kansainvälispoliittisiin muutoksiin. Paavo Väyrysen suorasukainen tapa ilmaista Venäjää uhkan näkökulmasta on myös presidenttiehdokkaalle ja presidentille sopimatonta kielenkäyttöä. En voi toivoa, että Suomen tasavallan presidentti päästäisi suustansa tuollaisia sammakkoja.

Demarien ehdokas Paavo Lipponen ei Nato-myönteisyytensä ja muiden syiden tähden ole myöskään ehdokkaani. Olen surullinen demarien sisäisen kriisin tähden, kun he ovat joutuneet hyväksymään ehdokkaakseen yli 70 vuotta vanhan eläkeläisen. Suomessa presidenttikausi on sentään 6 vuotta. Kuvittelevatko demarit, että Suomen tasavallan presidentti hoitaisi virkaansa loppuvuosina kunnallisesta palvelutalosta? Sinänsä pidän kunnioitettavana, että iäkkäät eläkeläiset osallistuvat poliittiseen toimintaan, mutta presidenttikauden pituuden johdosta olisi ollut vähintäänkin kohtuullista ottaa huomioon ehdokkaan korkea ikä.

Perussuomalaisten Timo Soini on edelleen nuori mies, mutta häntä en voi nähdä mitenkään edustavaksi kuvaksi Suomen tasavallan presidenttinä. Hän on hyvä kansanmies maakunnista ja esikaupunkien toreilla, mutta ei presidentti-instituutiossa. Hänen näkemyksensä ovat myös kovasti pyöristyneet Nato-kriittisyydestä Nato-suvaitsevaksi. Kun tämän imago-ongelman lisäksi Soinin kannattajakunnan rasistiset ja russofobiset käsitykset ovat hyvin tunnetut, ei ole yllätys, että en voi äänestää Soinia presidentiksi.

Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto olisi mitä absurdein ehdokas presidentiksi, jos minun äänestyskäyttäytymistä kysytään. Mitenkä Haavisto tekisi valtiovierailuja islamilaisesta uskosta konservatiiviseksi tunnetuissa valtioissa? Ilmeisesti sama vuode pitäisi järjestää sielläkin Haaviston miehen Nexar Antonio Floresin kanssa. En voi äänestää ehdokasta, joka elää avoimesti synnillisessä suhteessa. Lisäksi Haaviston uskottavuus rehellisenä ihmisenä kärsii, kun hän saattaa lempeästi viettää illallista terroripäällikkö Doku Umarovin virtuaalisen kansainvälisen edustuston (”Kavkaz-Center”) ylläpitäjän Mikael Storsjön luona. Homotanssiaiset muuttuisivat entistä rumemmiksi homokarnevaaleiksi presidenttilinnan itsenäisyyspäivän juhlissa, jos Haavisto olisi siellä presidenttinä. ”Miehessä” ei ole mitään uskottavuutta.

Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki saattaa olla monien ystävieni äänestämä presidenttiehdokas. Hänen näkemyksensä Suomen liittoutumattomuudesta sotilasliittoihin on johdonmukaisin kaikkiin muihin ehdokkaisiin verrattuna – ja ilmeisemmin myös uskottavin. Vasemmistoliitto on osoittanut puolueena epäuskottavuutensa sinänsä, kun on osallistunut tämän hetken jättihallitukseen, johon kuuluvat melkein kaikki puolueet. Suomessa ei ole puolueilla poliittista identiteettiä: ainoa pyrkimys on valtapyrkimys, jonka tähden puhe ja toimet jäävät niin epäselviksi kuin yhteistyön tähden vaaditaan. Pienet erityiskorostukset ovat sitä varten, että omia äänestäjiä varten täytyy satunnaisesti profiloitua. Minun aatemaailma ei ole vasemmistoliittolainen, joka on samanaikaisesti halveksinut työväenliikkeen saavutukset kuin jäänyt käsittämättömäksi markkinatalouden ja kansantalouden tietämyksen kovista perusasioista – puhumattakaan yksityiskohdista.

RKP:n presidenttiehdokas, yliopppilas Eva Biaudet ei varmasti saa ääntäni. Muistettakoon, että Biaudet liittoutui Finrosforumin ja Mikael Storsjön kampanjaan minua vastaan. Hän teki rikosilmoituksenkin, jota varten oli siteerannut lauseiden alkuosia, mutta jättänyt lauseiden loppuosat lainauksesta pois. Sinikeltaiset silmät, joiden avulla ei nähdä ja puhuta rehellisesti Suomeen pesiytyvistä ongelmista ja Interpolin kansainvälisesti etsintäkuulutetuista henkilöistä, eivät hurmaa minua!

Europarlamentaarikko Sari Essayah on kristillisdemokraattien presidenttiehdokas. Minun on vaikea ymmärtää, miten kristillisdemokraatit kuvittelevat tämän entisen kävelijän presidenttinä monissa arvovaltaisissa tapaamisissa ja edustustehtävissä, vaikka Essayah on saanut toki hyvän akateemisen koulutuksen ja puoluepoliittisen kokemuksen. Kristillisdemokraattien ulkopoliittiset linjanvedot ovat olleet vähintäänkin kyseenalaisia viime vuosien aikana niin kuin myös aiemmin. Ei kiitos!

Täten totean, että Suomen presidenttivaaleissa en äänestä ketään ehdokasta. Nämä vaalit jäivät väliin. Kaikki ehdokkaat ovat valitettavasti vastenmielisiä. Toivoa sopii, että joku heistä kasvaisi kelvolliseksi presidentiksi sitten kun hänet joskus valitaan.


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Villiä fantasiaa venäläisissä keskustelufoorumeissa kirkkoon liittymisestä

Myös venäläiset ovat hyvin vauhdikkaita mielikuvituksessaan, kun he keksivät selityksiä luonnollisille asioille. Elämästä tulee jännittävää, kun selitykset rakentuvat enemmän mielikuvituksen kuin yksinkertaisten asioiden varaan. Piirre on tuttu myös suomalaisten ja ilmeisesti kaikkien maailman kansojen parissa. Mielikuvitus tuo hupia.

Laitan tähän alle mukaan erään venäläisen keskustelukanavan villiä fantasiaa. Monet kirjoittajat keksivät moninaisia syitä tähän kopioidun aloituskirjoituksen jälkeen, miksi olisin vaihtanut luterilaisesta kirkosta Venäjän ortodoksiseen kirkkoon.

Jotta villi mielikuvitus ei jäisi johtoajatukseksi, luettelen tässä vielä arkisia ja hengellisiä syitä ratkaisuuni. Valitettavasti nämä luonnolliset syyt unohtuvat kovin usein villissä mielikuvituksessa.

(1) Koin Suomen evankelisluterilaisen kirkon uskon eetokseen, käytäntöön ja oppiin kohdistuvat muutokset vastenmieliseltä - klassisen, apostolisen kristinuskon näkökulmasta pilkanteolta. 20 vuotta sitten evankelisluterilainen kirkko piti edelleen homoseksuaalista suhdetta synnillisenä häiriönä, vaikka ei lausunut asiaa enää johdonmukaisen selvästi. Kun arkkipiispa Vikström lausahti asiasta homomyönteistä, tästä syntyi valtava kirkon sisäinen kohu ja prosessi, jossa vakuuteltiin parhaan mukaan, ettei oppi ole muuttunut. Ja vähän aiemmin minä kommentoin Helsingin Sanomissa professori Palon homomyönteisiä vaatimuksia kirkkoa kohtaan ja viittasin apostoli Paavalin pysyvään opetukseen kirkon teologian perustana. Kirjoitukseni jälkeen homojen etujärjestöstä Seta:sta muutama henkilö kanteli Helsingin tuomiokapitulille. Seta:n entisen puheenjohtajan Tarja Halosen valinta Suomen tasavallan presidentille on entisestään vahvistanut homoseksuaalisuuteen liittyvän eettisen ymmärryksen romahdusta, vaikka hän ei ole itse enää julkisesti esiintynyt aktiivisesti asiassa. Kun minuun liittyvä kantelu oli ajankohtainen 1990-luvun alussa, Halonen oli vielä siinä vaiheessa aktivisti asiassa.

Silloisen kantelun tapauksessa piispa Eero Huovinen ei vienyt asiaa kuitenkaan tuomiokapitulin käsittelyyn, vaan veti tapauksen henkilökohtaiseksi keskusteluksi. Ilmeisemmin tuomiorovasti Mikko Heikka olisi halunnut asian käsittelyn tuomiokapitulissa vakavammalla foorumilla. Vuonna 2010 valtaosa piispoista kirjoitti jo homopareille sallittavan rukouksen, joka voitaisiin toimittaa kirkon alttarillakin.

Tietenkään homokysymys ei ole ainoa, vaan vastaava eettinen ja opillinen inflaatio - suoranainen romahdus - ilmenee kaikkialla evankelisluterilaisen kirkon käytännöissä. En voi unohtaa sitä, että Helsingin nykyisen piispan Irja Askolan edessä Tallinnassa, minun vieressäni, istui Espoon hiippakunnan eräs kirkkoherra, joka toistuvasti ilmoitti, ettei usko Jumalan luomistyöhön, Jeesukseen Kristukseen ja sovitukseen, syntien anteeksiantoon, Pyhään Henkeen. Tämä ei jäänyt vain pöydässä ilmoitettuun ilmeiseen epätunnustukseen, vaan toistui myös muualla. Sittemmin kyseinen kirkkoherra - ilman mitään erityisempää raamattuteologista akateemista pätevöitymistä tai koulutusta - pyydettiin Espoon hiippakunnan synadaalikokouksen raamattuteologisen teeman johtoryhmään, jopa Espoossa pidettävän kokouksen alustajaksi koko hiippakunnan papiston opetukseksi. Samanaikaisesti Kavkaz-Centerin ja Pro-Karelian kantelujen takia tuomiokapituli keksi mahdottomia villejä selityksiä, miksi olisin sopimaton pappi. Ateismi evankelisluterilaisessa kirkossa on se vastenmielinen voima, jonka tähden halusin mennä todelliseen kristilliseen kirkkoon, jossa on uskovaisia pappeja ja seurakuntalaisia.

Teologia ilmenee käytännöissä - niin myös ateismi ilmenee käytännöissä. Evankelisluterilaisessa kirkossa synnintunnustaminen on jo näivettynyt papin lausumaksi loruksi - joskus vain runoksi. Evankelisluterilaisen kirkon koulujumalanpalveluksissa pelätään erityisesti syntientunnustamista, koska tietyt opettajat saattavat moittia jo pienestäkin sanasta, että nyt synnin maininta masensi opettajat ja oppilaat. Venäjän ortodoksisessa kirkossa pienestä lapsesta alkaen koko seurakunta käy lauantain vigiliassa tai sunnuntain jumalanpalveluksessa henkilökohtaisesti, yksityisesti ripittäytymässä papille syntiensä johdosta. Seurakunta ottaa myös vastaan synninpäästön henkilökohtaisesti, minkä jälkeen seurakunta voi mennä lapsista alkaen ehtoolliselle.

Pienet tytöt, nuoret naiset - nuo kaunottaret -, keski-ikäiset ja vanhemmat naiset laittavat kaikki yksimielisesti huivin päähän, kun saapuvat kirkkoon Venäjän ortodoksisessa seurakunnassa. Apostoli Paavalin ilmoittama käytäntö on kadonnut Suomen evankelisluterilaisesta ja ortodoksisesta seurakunnasta. Venäjän ortodoksisessa kirkossa miehet ja naiset tekevät kirkkoon saapuessa ristinmerkin, niin myös poistuessaan. Olen nähnyt hyvinkin halpa-arvoista saapumista evankelisluterilaiseen kirkkoon, jonka seurakunta ei enää tunne käytäntöjä eikä uskoa. Käytäntö ei ole sinänsä johtoasia, mutta käytäntö heijastaa epäilemättä uskon ymmärrystä.

Venäjän ortodoksinen kirkko oli minulle käytännöllinen valinta, luonnollisempi kuin Suomen ortodoksinen kirkko, vaikka myös teologinen johdonmukaisuus tuki valintaa Venäjän ortodoksisen kirkon hyväksi. Minulla ei ole juuri erityisiä yhteyksiä Suomen ortodoksiseen kirkkoon, olen jopa kuullut silminnäkijöiden puheita sen kovasta maallistumisesta. Sitä vastoin minulla on ystävä- ja perhesuhteiden vuoksi yhteyksiä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, joka on myös läheisempi aina silloin, kun matkustan Venäjällä. Näin ollen valintani Venäjän ortodoksisen kirkon suhteen oli luonnollinen seuraus siitä teologisesta murroksesta, jonka läntiset kirkot ovat kokeneet. Minulla ei ollut enää hengellistä kotia läntisten kirkkojen parissa.

Tässä ALLA siis venäläistä fantasiaa, joka voi olla myös villiä, mikäli kirjoittajat eivät ole itse kovin läheisesti sisällä Venäjän ortodoksisen kirkon uskossa ja käytännöissä. Oikean vastauksen saamiseksi suosittelen luettavaksi EDELLÄ ollut pitkähkö selvitys - todellisuudessa vain tiivistelmä - Venäjän ortodoksiseen kirkkoon liittymisen syistä.
Странная история... Миша Рамендик навёл. (24th-Nov-2011)Ankh & Morpork Observer (since 1969)



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Poliisi leikki toimittajaa


Kuva: Vain poliisi luki tämän blogini sunnuntaina, mutta "toimittaja" soitti juuri saman asian johdosta

Abdullah Tammen kanssa olimme järjestäneet mielenkiintoisen muistohetken Nevski Express –junan uhreille sunnuntai iltapäiväksi. Nevski-Express -terrori-iskun jälkeen Kavkaz-Center oli ilmoittanut kaksi vuotta sitten Doku Umarovin ilouutisena, että vastaavat terrori-iskut leviävät kaikkialle Venäjälle ja kohdentuvat myös tavallisia venäläisiä vastaan, joita Kavkaz-Centerin jutussa ei tunnustettu syyttömiksi. Tilaisuuteemme saimme jopa luottamuksellisesti puhuneen ulkomaisen vieraan, jota emme ennakkoon ilmoittaneet mainitusta syystä julkisesti. Saimme keskustella pienessä ystäväpiirissä levollisesti. Tilaisuus siirtyi kuitenkin iltapäivästä iltaan.


Kuva: Venäjällä muistettiin sunnuntaina Nevski Express -junaa vastaan tehdyssä terrori-iskussa kuolleita uhreja. Nykyään kaikki junat soittavat torvea, kun he kulkevat terrori-iskun kohdalta. Ks. myös Komsomolskaja Pravda.

Ylen toimittajaksi tekeytyvä henkilö soitti Tammelle salaisesta numerosta ja kysyi yksityiskohtia tapahtumapaikasta. Tammi vastasi viisaana miehenä, että hän haluaa henkilönnimen ja puhelinnumeron, jotta voi ilmoittaa tälle. ”Toimittajalla” ei ollut antaa sillä hetkellä numeroa, mutta hän lupasi soittaa pian.

Niin ”toimittaja” soitti myöhemmin ns. puhelinnumerosta ja halusi nyt tietää, missä tapaamme ja milloin. Tammi lupasi ilmoittaa osallistujille myöhemmin. Puhelinnumeron alku näytti Ylen numerolta, mutta Yleen tehty tarkistussoitto osoitti, ettei heillä ole tuota numeroa käytössä. Ylessä ei myöskään tunnettu sen nimistä toimittajaa.

Kolmannen kerran ”toimittaja” soitti Abdullah Tammelle ja halusi ehdottomasti tietää, missä tapaamme, milloin ja ketä sinne osallistuu. Tammi vastasi, että tilaisuus ei ole avoin turvallisuutemme tähden. Tammi kuitenkin paljasti, ehkä tarpeetonta innokkuuttansa, että olemme saaneet ulkomaisen vieraan. Tätä seikkaa ei ollut aiemmin kerrottu tiedotteessamme. Haluamme olla vieraamme tähden vain keskenämme. ”Toimittaja” alkoi nyt todellisella innolla kysellä, onko vieras Venäjältä. Tähän ei ollut tietenkään syytä vastata niin kuin ei muihinkaan kysymyksiin. ”Kutsumme sitten paikalle, jos on tarve toimittajia”.

”Toimittaja” muistutti nyt, että ”teillä oli ollut edelliskerralla käsirysy Suomenlinnassa. Miksi haluatte nyt Suomenlinnaan?”. Niin olimme toki suunnitelleet, että menemme Suomenlinnaan. "Miksi menette sinne, vaikka nyt on niin huono ilma?" Toimittaja oli myös pettynyt, että olimme siirtäneet tapaamista myöhemmäksi, koska hän oletti sen tapahtuvan jo aiemmin. Harmittelu olisi ollut sikäli aiheeton, koska ”toimittajaa” ei ylipäätänsä kutsuttu tilaisuuteen: miksi harmitella ajankohtaa, kun tilaisuus ei ollut ylipäätänsä hänelle avoin.

”Toimittajan” muistutus ”käsirysystä” paljasti, että ”toimittaja” oli itse asiassa huonosti naamioitunut poliisi, jonka valmistelut olivat jääneet koko ajan keskeneräisiksi. ”Käsirysy” oli sekin liioittelua – ehkä tilanne oli korkeintaan uhkaava edelliskerralla. Seurasin blogistani kaikki lukijat vuorokauden ajalta: vain YKSI henkilö - poliisi - luki vanhan blogikirjoitukseni ”Suomenlinnan konfliktista”, jossa Storsjö oli kutsunut tuekseen Kaukasian emiirikunnan turvallisuusmiehet vuosi sitten syksyllä. Toki on täsmennettävä tämän poliisin lisäksi myös Mikael Storsjö luki saman tekstin - siis oikeastaan kaksi henkilöä luki.

Syksyllä 2010 minä sain tuolloin myös valokuvattua kyseiset mielenosoittajat ja ajoittain pelottavat tyypit. Henkilöt on myös tunnistettu. Storsjö koki ilmeisesti tällöin yli-inhimillistä levottomuutta ja lievää vainoharhaisuutta, joka johti hänet mainittuun ylireagointiin, todellisuuden hämärtymiseen ikään kuin joku hyökkäisi hänen perhettään vastaan! Tammi myönsi ”toimittajalle”, että edelliskerralla siellä oli eräitä kiivaita miehiä meitä odottamassa.

Tämä Storsjön ohessa TOINE lukija, joka saapui blogiini mainittuun juttuun, tuli sisäministeriön poliisiosaston tietoliittymästä, kello 16:32:34 (ks. kuva) – tai itse asiassa samalta laitokselta tultiin kahteen kertaan samaan juttuun, toinen kerta oli kello 17:33:59. Tuskin on siis sattuma, että ns. ”toimittaja” tivasi Suomenlinnaan menoa ja muisteli erityisesti vanhaa tapahtumaa, sillä vain poliisi ja Storsjö olivat lukeneet tuon jutun koko vuorokauden aikana. Kukaan toimittaja tai muu henkilö ei ollut lukenut juttua koko päivän aikana! Ylestä ei kukaan tullut blogiini koko vuorokauden aikana.

Niin otimme Tammen kanssa pois puhelimen sim-kortit ja lähdimme sovittuun hetkeen ja paikkaan ystäviemme luo, vaikka vähän myöhässä. Eihän sitä koskaan tiedä, jos joitakin kiinnostaisivat jopa puhelimemme liikkeet ja sen myötä meidän kohtaamisemme. Joskus on hyvä oppia ja keskustella terrorismin tukiverkostoista luottamuksellisesti niin etteivät edes ”toimittajat” tai poliisit ole kuuntelemassa – huolimatta siitä, että Mikael Storsjö on ollut sunnuntaina äärettömän levoton palaverimme johdosta. Ehkä kyse on vain omantunnon levottomuudesta?

Tammen kanssa olemme rauhan miehiä, ehdottomasti pahuuden maallisia ja hengellisiä voimia vastaan. Me emme ole uhkaksi kenenkään ihmisen turvallisuudelle. Niin ovat myös kaikki ystävämme rauhan ihmisiä. Jos meillä olisi jotain voimaa, se olisi tiedon ja ymmärryksen voimaa. Emme saaneet juuri mitään erityistä suurta, uutta tietämystä, mutta pikemmin saimme tervehenkistä vahvistusta käsityksillemme, joita meillä oli jo entuudestaan.

Muistan tapaamiseni suojelupoliisissa Ratakadulla syksyllä 2010 sen jälkeen, kun olin saanut Doku Umarovin nimissä tappouhkauksen dagestanilaisesta nettiliittymästä ja Kaukasian emiirikunnan turvallisuusmiehet olivat järjestäneet Helsingin keskustassa metelin Tammea ja minua vastaan. Silloin suojelupoliisi puhui löperöitä saamani sähköpostin lähtömaasta, mutta minulle sopi löperöt puheet. Paljastin vähän myöhemmin tarkempia tietoja sähköpostin lähettäjän osoitteesta. Suojelupoliisi vakuutti kehittyneistä valvontamenetelmistään sen jälkeen, kun kysyin seurasivatko he meitä Bulevardilla äskettäin (syksy 2010). Meitähän tällöin seurasi Bulevardilla eräs tyyppi tien toisella puolella ikään kuin nurkan takana. Pistin vaalean miehen merkille jo silloin, kun Kavkaz-Centerin väki metelöi ympärillämme, valokuvasin jopa hänet miehen tietämättä. Sitten lähdimme kävelemään melkoisessa pyörityksessä kauppatoria kohti. Pistin merkille, että samainen vaalea mies käveli tien toisella puolella 30 metriä meidän perässä. Sanoin Tammelle, että vaihtakaamme tien toiselle puolelle. Sitten pyysin, että käännymme Etelä-Esplanadilta Unioninkadulle nurkan taakse. Mies kiirehti nopeasti, koska pelkäsi kadottavansa meidät nurkan taakse, mutta me odotimme nurkan takana ja tervehdimme häntä. Kysyin, miksi hän on kiinnostunut seuraamaan meitä. Hän myönsi seuranneensa, koska hän vain yllättäen innostui tilanteesta, joka oli niin erikoinen. Niin hän pysähtyi Bulevardilla tien toiselle puolelle tarkkailemaan, lähti kävelemään Etelä-Esplanadille tien toisella puolella ja lähti vielä Unioninkadulle seuratakseen meitä jäljessä. Tilanne oli niin erikoinen. Sanoin, että voit olla rauhassa, sillä me emme aiheuta turvallisuusuhkaa. Otin miehestä valokuvan. Suojelupoliisi oli kiinnostunut miehen valokuvasta. Lähetin pari valokuvaa heille.

En väitä, että em. henkilö olisi ollut poliisi tai suojelupoliisi, mutta poikkeava liikenne kadulla tai internetissä herättää huomiota, vaikka tavallinen kansalainen tarkkailisi - niin kuin tuossa tilanteessa todistettavasti tarkkaili. Tänään poliisin nettikuljeskelu kulki samoja latuja kuin "toimittajana" esiintynyt henkilö puheissaan.


Kuva: Vain poliisi luki tämän blogini sunnuntaina, mutta "toimittaja" soitti juuri saman asian johdosta


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Venäjän ortodoksisessa kirkossa on oikea rippi


Kuva: Venäjän Ortodoksinen kirkko Helsingissä, Moskovan Patriarkaatin Pyhän Nikolauksen kirkko Helsingissä Hietaniemessä Tuonelankujalla

Venäjän ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksessa henkilökohtaisella ripillä – synnintunnustamisella ja synninpäästöllä – on vaikuttava, keskeinen tehtävä. Ehtoollisen viettoa varten voi henkilökohtaisesti ripittäytyä jo lauantai-illan jumalanpalveluksessa. Sunnuntain aamujumalanpalveluksessa on myös henkilökohtaisella ripillä tärkeä tehtävä – itse asiassa rippi melkein hallitsee osallistujan näkökulmasta jumalanpalvelusta samanaikaisesti kun kuoro laulaa kymmeniä kertoja ”Herra armahda” (Gospodi pomilui).


Itse kukin uskovainen jonottaa ripille menoa, joka on tämän kirkon kuvassa edessä vasemmalla punaisen viirin ja ristin takana. Siellä kirkkoherra ottaa vastaan yksitellen seurakuntalaisia. Nämä lausuvat omin sanoin syntinsä, pappi laittaa liian syntinsä tunnustavan päälle ja rukoilee anteeksiantamuksen puolesta. Sen jälkeen seurakuntalainen suutelee edessä olevaa ristiä ja Raamattua.

Toisin kuin luterilaisessa jumalanpalveluksessa, rippi ei ole ohitse nopeasti kiitävä hetki, jonka pappi pääsääntöisesti lausuisi seurakuntalaisten sijasta tai puolesta. Henkilökohtainen rippi tarkoittaa myös jonottamista, mikä on valmistautumista. Kun moni ihminen menee ripille yksitellen – pienistä lapsista alkaen, niin tämä merkitsee väistämättä odottamista. Odottaminen ei ole siis toimetonta: se on henkistä valmistautumista, tietämystä mihin on matkalla. Ripille valmistautuminen alkaa jo edellispäivänä - tai jos mahdollista kolme päivää aiemmin, kun uskovainen huomioi lähestyvän katumuksen ruokavaliosta alkaen. Edellisiltana ei ole suinkaan lupa mässäillä kuin siat, jotta seuraavana päivänä astutaan sitten ehtoolliselle! Minä olen noudattanut täydellisen paaston - en syö siis mitään - edellisiltapäivän kello 18 jälkeen, jos menen seuraavana aamulla ehtoolliselle. Tämä sopii minulle valmistautumista varten, mutta sitä ei ole kirjoitettu mihinkään sääntöihin tai pykäliin.

Venäjän ortodoksinen kirkko on yksityistä rippiä vaatiessaan pysynyt vanhoillisena, toisin kuin Suomen ortodoksinen kirkko, jossa maallistuneisuus ilmenee myös siinä, etteivät naiset enää peitä hiuksiansa huivilla. Venäjän ortodoksinen kirkko on lukenut huolella apostoli Paavalin kirjeet ja venäläiselle kristitylle naiselle tulee myös luonnostaan, että hän peittää hiuksensa huivilla jumalanpalveluksessa. Näin tekevät myös pienet tytöt.

Syntinsä tunnustava ei ole jonottaessaan passiivinen. Diakoni suitsuttaa ikonit ja seurakuntaa seuraa diakonin kulkua. Tämän jälkeen jonossa odottavat osallistuvat jumalanpalvelukseen ristin merkkeä tehden. Kukin uskovainen tekee lukuisia kertoja ristinmerkin jumalanpalveluksen aikana. Seurakuntalaiset – lapset ja isommat ihmiset – sytyttävät tuohuskynttilöitä ja poistavat jo palaneita.

Kun itse olin jonossa matkalla tunnustamaan syntejäni, minun vuoroni olisi ollut astua kirkkoherran luo jo heti kohta. Toki katselin tarkoin, kuinka kokeneet kristityt menettelevät. Jonottaminen oli kestänyt jo sen verran, että ehtoollisen asettaminen alkoi. Kun toinen pappi lausui laulaen ehtoollisen asetuksen ja kolme kertaa aamen, niin seurakunta polvistui aivan maahan saakka, pää painui myös lattiaan. Ymmärsin edellisen edellisten kokemusten perusteella menetellä oikein. Polvistuminen maahan saakka ja pään painaminen lattian asti toistuu vielä tämän jälkeen kahdesti myöhemmin.

Minä tunnustin syntini: uskon päässäni, mutta sydämeni on vihainen, levoton, hermostunut. Tämä kelvoton mieleni heijastuu pahoina sanoina ja tekoina lähimmäisiini. Tahtoisin uudistua ja saada anteeksi. Pappi laittoi liinan pääni päälle syntien anteeksisaamisen merkiksi. Kirkkoherra muisti ortodoksisen nimeni ja lausui synninpäästön Johannekselle.

Synninpäästön jälkeen siirryin toiseen jonoon: ehtoollista varten. Venäjän ortodoksisen kirkon ehtoollisen vietossa on ilmeisenä tapana ristiä käsivarret niin että oikea käsi on vasemman päällä rinnan päällä ristissä. Tämä muistuttaa Kristuksen rististä. Jonottaessani kuulin, miten diakoni lausui rukouksia patriarkka Kirillin ja Suomen presidentin puolesta, sekä monien muiden asioiden ja ihmisten hyväksi. Koin iloisen hetken, kun ortodoksinen kummini tuli myös jumalanpalvelukseen, tuli viereeni ja kertoi joitakin pieniä asioita.

Ehtoollisviini ja –leipä otetaan seisoen vastaan edessä, kun pappi antaa leivän ja viinin lusikalla suuhun. Hän kysyi tätä ennen nimeäni. Vastasin ortodoksisen nimeni: Johannes. Varsinaisen ehtoollisen jälkeen oli kirkon keskiosassa jälkiehtoollinen – lämmintä laimennettua viiniä ja leipää. Nämä kukin sai ottaa itse tarjottimelta. Kyse oli ystävyyden aterian symbolista.

Jumalanpalveluksen lopussa oli papin saarna evankeliumin kuulemisen jälkeen. Evankeliumissa kerrottiin laupiaasta samarialaisesta, joka jäi auttamaan pieksettyä miestä, kun taas pappi ja leeviläinen menivät ohi miehen eivätkä auttaneet häntä (Luuk. 10:25-37). Minun mieleeni tuli, miten ehdottoman epäortodoksisesti menettelevät ne nationalismia kiivailevat ääriryhmät, jotka julistavat muut kansalaisuudet ja rodut ala-arvoiseksi, kohtelevat kaltoin heitä yms. Tällaisia ovat olleet ns. Slaavilaisen Unionin rinnalla myös Eduard Limonovin kannattajat. Korostaessaan joskus jopa ortodoksisuutta, nuo fasistiset kiivailijat paljastavat, etteivät he ole juuri käyneet ortodoksisessa jumalanpalveluksessa, jossa Herra armahda ja synnintunnustaminen ovat keskeisiä elämyksellisiä tekijöitä. Venäjän ortodoksisessa kirkossa ei tueta myöskään niitä seksuaalisia hurjasteluja ja homoseksuaalisia kieroutumia, jotka edellä mainituissa nationalistiryhmissä ovat saaneet vauhtia johtajansa esimerkin voimalla. Surullista kyllä, että Suomen luterilaisen kirkon tavoin myös Suomen ortodoksinen kirkko on entisiltä seurakunta-aktiiveilta kuulemani sekä muun tietämyksen mukaan huomattavassa määrin ”liberalisoitunut”, etääntynyt kirkon perinteestä ja terveestä uskosta, jopa mainittujen kieroutumien harjoittamisessa ja hyväksynnässä.

Tänään jumalanpalveluksessa oli pienessä kirkossamme jossakin määrin yli 100 ihmistä: lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia – miehiä ja naisia. Jumalanpalveluksessa tapasin myös kolme noin ikätoveriani – vähän nuorempaa toki – suomalaista miestä. Lisäksi oli useita kolmenkymmenen ja neljänkymmenen vuoden iässä olevaa venäläistä miestä. Ikätovereitani oli paljon. Tämä oli mielenkiintoinen kokemus, kun luterilaisessa kirkossa olin oppinut jo plus-miinus kymmeneen osallistujaan, pääsääntöisesti erityisen vanhoihin naisiin, joiden uskollisuuden tähden luterilainen jumalanpalvelus on vielä olemassa Suomessa. Nyt Venäjän ortodoksisessa kirkossa oli kaikenikäisiä ihmisiä riittävästi.

Mietin vähän ennen kuin löysin suomalaiset miehet, mitä tämä Venäjän ortodoksinen kirkko tarkoittaa siis suomalaiselle identiteetilleni. Pidin luonnollisena olla tässä kirkossa, koska Venäjän ortodoksinen kirkko ei ole liberalisoitunut pilalle. Lisäksi koin parhaaksi olla samassa kirkossa kuin nuorimmat lapseni, sillä kuuluminen Venäjän ortodoksiseen kirkkoon on myös käytännöllistä, kun matkustan satunnaisesti Venäjällä ja haluan säilyttää yhteydet kirkkoon riippumatta missä satun oleskelemaan jumalanpalveluksen aikana. Niin minä selitin myönteisesti, että ei tämä ole pois suomalaisuudestani, jos vaikka olenkin pettynyt suomalaisiin kansankirkkoihin. Lisäksi halusin kuulla varmuudeksi, että diakoni lausui useamman kerran rukouksen Suomen tasavallan presidentin hyväksi. Venäjän ortodoksinen kirkko ei tuhoa suomalaisuuttani, vaan suojaa kristillistä uskoa ja traditiota myös meidän keskuudessamme Suomessa!



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Sunnuntain 27.11. retki Suomenlinnaan kello 21-22

Täsmälleen kaksi vuotta sitten tapahtui julma terroriteko Nevski Express -junaa vastaan. Doku Umarovin äänitorvi "Kavkaz Center" (ks. ennakkoilmoitus tapahtumasta) ylisti terroritekoa voimannäyttönä, jollaiset iskut jatkuvat kaikkialla Venäjällä tavallisia venäläisiäkin vastaan. Isku tapahtui kello 22 tuntumassa.

Sunnuntaina 27.11.2011 muistetaan surmansa saaneita ihmisiä kyseisen iskun ajankohtana kello 21-22. Tilaisuuteen osallistuvat henkilöt ovat saaneet yksityiskohtaisemmat tiedot, uusia osallistujia tapahtumaan ei oteta turvallisuussyistä.

Suomi-Kaukasia ystävyysseuran puolesta asiasta on ilmoittanut Abdullah Tammi

Ps.

oletteko kuulleet tämän juorun, jonka sain tietää tänään silminnäkijältä, joka ei ole kuitenkaan Jussi Parviainen?


Finrosforumin silloinen puheenjohtaja, nykyinen kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautala on osoittautunut vallan erinomaiseksi kirvesmieheksi ja piiaksi. Kesällä 2010 tai 2009 hänen kodissaan ovet vaativat kirvesmiehen työtä ja osaamista. Silmämääräisesti vaikutti siltä, että ulkomaalaistaustaiset henkilöt olisivat saapuneet naputtelemaan ovien vaihtamisen ja korjaamisen hyväksi. Tämän jälkeen vaikutti siltä, että ulkomaalaistaustaiset henkilöt olisivat saapuneet useamman kerran vielä siivoustehtäviin Heidi Hautalan kotiin. Verottajalta saatujen tietojen mukaan Heidi ei ole maksanut mitään veroa tuollaisesta työstä, joten on täysin uskottavaa, että Heidi on osoittautunut ihmisoikeusaktivisminsa ohessa erinomaiseksi kirvesmieheksi ja piiaksi. Olen entistä enemmän sitä mieltä, että Heidi Hautala menestyisi hyvin myös piikana jossakin Oulun tuntumassa, kotiseudullaan. Heidi Hautala voi toki korjata epäluuloa pahatahtoisissa ihmisissä mahdollisesti virittävän juorun ja osoittaa, että kyllä hän on maksanut verot työläisilleen kotinsa remontista ja siivouksesta. Mitään syytä ei ole kuitenkaan epäillä Heidin omaa kätevyyttä.


Jälkikirjoitus

Katso tuoreempaa tietoa tapahtumien kulusta http://juhamolari.blogspot.fi/2013/03/heidi-hautala-files-1000.html

perjantai 25. marraskuuta 2011

Libya yesterday, Syria today: Who’s next?



Published: RT 25 November, 2011

Following the removal of the secretary-general of the Libyan National Congress, Muammar Gaddafi, a new front opened up in the American information war. Syria’s closeness to Iran is not to the liking of the United States and Europe.

Syria sits in a central location for energy shipments, and for the oil pipeline from Turkey to Haifa. Controlling the Mediterranean and Asia Minor would be easier if “the right people” were in power in Syria.

Read more: RT (Russia Today) 25 November 2011



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

"Kyllä kuolema" - Finrosforum vaatii poliittista turvapaikkaa ekstrimisteille



«Да, Смерть!» (kyllä kuolema!), on tervehdys kielletyssä kansallisbolševikkien puolueessa (НБП; ”Национал-большевистской партии”), jonka jäsen Сергей Пороховой (Sergei Porohovoi; Finrosforum translitteroi Sergey Porokhovoy) saapui juuri äskettäin Suomeen poliittiseksi pakolaiseksi Finrosforumin helmaan. Ei ole suinkaan selvää, että Suomen viranomaiset myöntävät poliittisen turvapaikan, sillä Pietarin vankilaolot katsotaan ilmeisemmin aivan kelvollisiksi ja turvallisiksi. Pääasiahan Finrosforumilla oli saada STT:n kautta Iltasanomiin juttu, joka leimaa Venäjän poliittisen tilanteen ikään kuin ahdistuneeksi vainotilanteeksi oppositiota vastaan.

Puolueen virallinen lippu kertoo järjestön aatteellisen sisällön. Elämä, viesti ja menetelmät ovat mustia. Kuvaa on täydennetty Finrosforumin syleilyllä.

Mainittua "puoluetta" johtaa Eduard Limonov, joka on ollut usein yhteyksissä Heidi Hautalaan, Finrosforumin nykyiseen varapuheenjohtajaan ja Suomen hallituksen ministeriin. Finrosforumin tiedottaja Kerkko Paananen on lausunut vetoomuksen Porohovoin puolesta eilen torstaina 24.11.2011.

Finrosforumin puheenjohtaja on ulkoministerin erityisavustaja Tarja Kantola, varapuheenjohtaja ministeri Heidi Hautala ja sihteeri Mikael Storsjö, Kavkaz-Centerin administraattori.

Menen lähiaikoina etsimään Venäjältä lisätietoja ja taustatietoja Sergei Porohovoin tapauksesta. Aineistoa on toki jo nyt megabittikaupalla. Joka tapauksessa kirjoitan Suomen hallituksen ja Finrosforumin julmista yhteyksistä RT-juttua.

Muistettakoon, että Finrosforumista Heidi Hautala teki jopa rikosilmoituksen koko Suomen antifasistista komiteaa vastaan vaatien sen lopettamista ja rangaistusta tietyille ihmisille, kun Jukka Mallinen, Ville Ropponen ja Mikael Storsjö tekivät kantelut tuomiokapituliin sekä yhdessä Kerkko Paanasen kanssa vaativat mediassa suomalaisen "kansalaisyhteiskunnan" tuomitsevaa arviota Suomen antifasistien toimintaedellytyksiä vastaan. Heidi Hautala ei salli mitään poliittiseen toimintaansa kohdistuvaa kritiikkiä - ei silloisena Euroopan Unionin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtajana eikä ministerinäkään. Minut kutsuttiin kuulusteluihin juuri sillä hetkellä, kun olisi ollut Mikael Storsjön rikosasia laittoman maahantulonjärjestämisestä ja Heidi Hautalan kutsuminen todistajaksi. Epäonnekkaasti en saanut poliisin kutsua ajoissa kirjeitse, vaan olin jo istuntosalissa, kun poliisi lähetti tekstiviestin. Niin menin vasta myöhemmin kuulusteluihin, jotka olivat minun, Abdullah Tammen ja Johan Bäckmanin osalta täysin tyhjänpäiväiset. Ilmeisin tarkoitus oli estää oikeudenkäynnin tarkkailu. Finrosforumin punertava tai vihertävä ekstrimismi näyttäytyy teeskentelevänä myyräntyönä, kun tietää suomalaisten kulissien takaista elämää.

Finrosforumin teeskentely ihmisoikeuksilla ja poliittisilla vapauksilla näyttää entistä likaisemmalta klovni-hommalta sen jälkeen, kun muistetaan EU:n politiikkojen tylyt tuomitsevat samaistukset kommunismin ja natsismin välillä. Mutta miten nuo tuomitsevat samaistukset unohtuvat välittömästi, kun Limonovin kansallisbolševikit nostavat sirpin ja vasaran esille saattaakseen Venäjän valtiollinen yhtenäisyys ja järjestys kumottavaksi. Vakavampi puoli on lainvalvontaviranomaisten näyttö, että Limonovin järjestö on osallistunut koulutukseen ja toimintaan värivallankumouksissa Georgiassa, Kirgisiassa ja Ukrainassa. "Toinen Venäjä" -kilven alla nämä radikaalit vanhat ryhmät ja tyypit ovat saaneet uuden tulemisen mahdollisuuden. Kansallisbolševikit ovat tunnustaneet ideologisen ja tyylillisen sukulaisuuden Italian fasismiin. Puolueesa on myös Kolmannen valtakunnan symboliikkaa lipun muodosta alkaen, "tyylitelty hakaristi" sirpin ja vasaran muodossa. Lipun toinen väritys on punainen, valkoinen, musta.

Puolue julisti vuonna 1994 globaalin tavoiteohjelman, jonka ytimessä oli "kansallisbolševikkien musertava viha kolminaisuuden järjestelmää vastaan: liberalismi/demokratia/kapitalismi. Kansallisbolševikit näkevät tehtäväkseen tuhota tuo järjestelmä perustuksineen. Hengellisenä ihanteena on miehuullisuus, kansallinen oikeudenmukaisuus perinteisen hierarkisen yhteiskunnan avulla". Puolueen iskulauseena on ollut "täydellinen uudistuminen nimessä Stalin, Berijan, Gulag" («Завершим реформы так: Сталин!Берия! ГУЛАГ!».). Muita tunnettuja iskulauseita ovat": "Kansalaiset, varastakaa rahat!" "Taistelu!" "Työntekijöille kivääri - Putin köyteen!" "Kivääri tuottaa sähköä!" "Nouse Isänmaan puolesta - Kuolema kutsuu!" "Lenin tulee takaisin". "Kapitalismi - paska". "Putinille peräruiske ja kuolema kapitalismille!" "Vapaus tai kuolema!" "Amerikalle jakkara! Voitto meille!"

Alexander Dugin oli hetken mukana Limonovin puolueessa, mutta Georgian hyökätessä Etelä-Ossetiaan Dugin lähti pois Limonovin ryhmästä, jolloin Limonovin ryhmä siirtyi selvästi vasemmalle anarkismiin. "Puolueen" tuntomerkkinä on huliganismi: esimerkiksi Naton huippukokouksessa 22. marraskuuta 2002 puolueen mielenosoittajat heittivät tomaatteja Naton pääsihteeriä George Robertsonia päin. Mielenosoittajat Dmitri Nechaev ja Dmitri Bakhur karkotettiin Venäjälle ja annettiin viiden vuoden pääsykielto Tšekkiin. Puolueen kannattajat ovat usein tunkeutuneet muiden puolueiden, yritysten ja valtiollisten laitosten tiloihin sekä anastaneet itselleen omaisuutta. 17. huhtikuuta 2007 Moskovan kaupungin oikeus päätti federaation lain perusteella kieltää puolueen toiminta koko Venäjän alueella. Puolueen edustajat hyökkäsivät Pietarin lakiasäätävään kokoukseen 22. marraskuuta 2006. 11. marraskuuta 2007 nämä hyökkäsivät eri äänestyspaikkoja vastaan Moskovassa, hajottivat esitteitä ja käänsivät laatikoita. 7. elokuuta 2007 Korkein Oikeus piti voimassa Moskovan kaupungin oikeuden päätöksen kieltää "puolue". Nyt Eduard Limonov keksi johtaa Strategia-31 -ryhmää. Puolueella on verkostot Suomen lisäksi Israelissa, Kanadassa, Serbiassa, Ukrainassa, Tsekissä, Slovakiassa, Iso-Britanniassa, Latviassa, ja Puolassa sekä Valko-Venäjällä, ym.

Kansallisbolševikkien puolueen johtajana nyttemmin tunnettu Eduard Limonov syntyi 22. helmikuuta 1943 Nizhny Novgorodin alueella (isä oli sisäministeriön joukkojen upseeri). 15-20 -vuoden iässä Eduardin elämä oli hyvin sopeutumatonta: hän murtautui koteihin ja kauppoihin, tammikuussa 1958 hän syyllistyi kaupan ryöstöön. Nuoren Eduardin intohimo oli Elena Shchapovo, jonka kanssa hän avioitui lokakuussa 1973. KGB pidätti Eduardin viikkoa myöhemmin. Omien sanojensa mukaan KGB tarjosi vaihtoehtoa: tule vakoojaksi tai lähde Moskovasta. Keväällä 1974 Edvard ja Elena lähtivät Neuvostoliitosta, lensivät 30. syyskuuta Wienin kautta Italiaan ja Yhdysvaltoihin New Yorkiin, jossa hän toimi sittemmin toimittajana vasemmistolaisessa lehdessä "Новое русское слово" ("НРС"; Uusi venäläinen sana). Neuvostoliitto otti pois Limonovilta Neuvostoliiton kansalaisuuden vuonna 1974. Limonov oli hyvin tiukasti kapitalismia vastaan. Vuonna 1976 Limonov julkaisi ensimmäisen romaaninsa "Minä - Eddie", jonka naturalistinen kuvaus homoseksuaalisista akteista herätti silloisessa Amerikassa kovaa kritiikkiä. Lopulta FBI kutsui hänet jopa kuultavaksi. Nykyään on ilkikurisesti osattu kirjoittaa, että keskustelut olivat aiheellisia senkin tähden, että Limonovilla oli ehkä rakkaussuhde FBI-agentin tyttären (Julie - Gary Carpenter) kanssa. Limonovin yhteydet Venäjän ulkopuolisiin tahoihin ovat myös 1990- ja 2000 -luvuilla olleet usein otsikoissa, vaikka toki hän on kirjoittanut tiukkaa tekstiä FBI:n toimistakin. Jotkut epäilevät Venäjällä, että Limonovin tiukka teksti olisi kuitenkin tarkoitettu kätkemään hänen repivien toimiensa todellinen taustavoima. 1980-luvun alussa Limonov tuli Pariisiin, jossa hänestä tuli tärkeä kommunistien vaikuttaja. 1987 Limonov sai Ranskan kansalaisuuden, vaikka Ranskan turvallisuuspalvelu vastusti kansalaisuutta, sillä tämä epäili Limonovia vakoilijaksi.

1991 kirjailija, toimittaja Eduard Limonov palasi Venäjälle, aluksi pysyvällä oleskeluluvalla ja vuonna 1992 hän sai Venäjän kansalaisuuden. Hänen "yksityiselämänsä" on ollut täynnä merkillisyyksiä myös Venäjällä: hänellä on ollut ainakin neljä tunnustettua vaimoa, mutta lisäksi sielunelämää kuvaavat häneen liittyvät monet homoseksuaalisuus- ja biseksuaalisuustunnustukset. Kolmannen vaimonsa Natalia Medvedevan kanssa Limonov tunnetaan sadomasokistisista harrastuksista ja vaatteista. Vaimonsa kuoleman jälkeen Limonov liittynyt erinäisiin seksiskandaaleihin. Limonovin julkisesti lausuma tunnustus "«Я фашист, и мне несказанно радостно, что я фашист!»" (Minä olen fasisti ja minä iloitsen, että olen fasisti") herätti demokraattisessa antifasistisessa nuorisojärjestössä ("Nashi") melkoisesti protesteja Limonovia vastaan.

Limonov perusti vuonna 1994 kansallisbolševikkien puolueen. Puolueen sisältö on äärimmäisen rasistinen: Limonov ei kaihtanut avoimesti luetella pahoja ihmisrotuja, joita olivat hänen mukaansa tšetšeenit, kroaatit, latvialaiset, tsekit, slovakit ja inguušit. Limonov on ollut myös tuomiolla rasistisen herjauksen johdosta, mitä hän itse ylpeilee omilla kotisivuillaan edelleen. Vuonna 1995 syyttäjän vaatimuksen mukaisesti aiheena oli rangaistusvaatimus Limonovin artikkeleiden "Kansojen musta lista"(Черный список народов) ja "Limonka Kroatiassa" (Лимонка в хорватов) johdosta rikoslain 74 artiklan valossa (yllytys etnisiin selkkauksiin, rodullinen herjaaminen). Limonov herjasi tšetšeeneitä, kroaatteja, latvialaisia, tšekkejä, slovakkeja ja Krimin tataareja sekä vaati sotaa näitä kansoja vastaan. Limonov pahoitteli, että Josef Stalin ei suorittanut loppuun Kaukasian kansojen karkotuksia ja vaati kokonaisuudessaan näiden etnisten tappamista nykytilanteessa. Tammikuussa 1995 Limonov tuki voimakkaasti rajua aseellista hyökkäystä Tšetšeniaan. Moskovalainen journalistiliitto arvioi huhtikuussa 1996, että em. julkaisut loukkasivat tiedotusvälineiden tehtävää yllyttämällä etniseen vihaan ja suvaitsemattomuuteen. Rikosasiassa heinäkuussa 1996 Limonov tuomittiin sakkoihin, joita Limonov ei hyväksynyt. Vuoden 1997 vaaleissa Stavropolin alueella Limonov ei tullut valituksi.

Rasistisuus palvelee Limonovin tarkoitusperiä Venäjällä juuri siinä, että rodulliset ja uskonnolliset riidat rikkovat valtiollista yhtenäisyyttä. Ristiriitojen virittäminen näiden välille hajottaa Venäjän yhtenäisyyttä. Venäjän hajottaminen on Limonovin "nationalismin" päämääränä. Venäläinen anarkistinen äärivasemmisto tukeutuu monessa Limonovin viitoittamaan repivään radikalismiin.

Limonovin johtamissa mielenosoituksissa on turvauduttu "suoraan toimintaan": erilaisia poliittisia henkilöitä on heitelty majoneesilla, tomaateilla, kananmunilla jne. Heinäkuussa 2006 Limonov järjesti konfliktin Big Eight - Kahdeksan teollisuusvaltion huippukokouksessa Pietarissa. Vuonna 1993 Limonov osallistui duuman vaaleihin Tverin alueella, mutta ei tullut valituksi.

Huhtikuussa 2001 FSB löysi Limonovilta laittomia aseita: hän oli perustanut laittoman aseellisen ryhmän. Syytteen mukaan hän syyllistyi aseiden laittomaan hallussapitoon, laittomien aseellisten ryhmien luomiseen, terrorismin suunnitteluun ja perustuslaillisen järjestyksen kaatamisen vaatimiseen. Häneltä takavarikoitiin kaksi Kalashnikov-rynnäkkökivääriä, 70 patruunaa. Limonovin seurueesta todistaja myönsi, että puoluejohtaja olis ostanut aseet "puolustaaksen Venäjää". 15.4.2003 Limonov tuomittiin neljäksi vuodeksi ehdonalaiseen vankeuteen. Tutkintavankeuden ja ehdonalaisen jälkeen Limonov yritti mennä Ukrainaan, mutta Ukrainan viranomaiset eivät päästäneet häntä maahan 25. heinäkuuta 2008. Venäjän suurimmat puolueet antoivat huhtikuussa 2007 Antifasistisen julkilausuman, jossa he tuomitsivat ääriliikkeiden toiminnan, sitä vastoin Limonov antoi raivokkaan lausunnon lehdistölle Venäjän puolueita vastaan. Marraskuussa 2007 moskovalainen käräjäoikeus tuomitsi Limonovin korvaamaan Moskovan pormestarille 500 000 ruplaa henkisistä kärsimyksistä, joita Limonov oli aiheuttanut radiossa puheillaan. Limonov ei maksanut sakkoa. Ulosottomiehet pidättivät hänen omaisuudestaan 14 850 ruplaa. Lisäksi Limonoville määrättiin tilapäinen maasta poistumisrajoite.

Limonov on kirjoittanut myös mm. teoksen Putinia vastaan ("Такой президент нам не нужен: Лимонов против Путина"), jossa hän esitti valheellisen väitteensä, jonka mukaan FSB räjäytti talon Venäjällä syksyllä 1999. Limonovin kansallisbolševikkien "puolueen" jäsenten hallusta on useasti sitemmin takavarikoitu tietokoneita ja CD-levyjä sekä kirjallista aineistoa, joka on ”suunnattu kansallisen ja uskonnollisen vihamielisyyden yllyttämiseen”.Limonov on antanut tukensa Mihail Kasjanovin ja Mihail Hodorkovskin toimille - niin kuin myös suomalainen Finrosforum. 22. toukokuuta 2011 Eduard Limonovin johdolla "Kansallisen pelastuksen komitea" (rekisteröimätön ryhmä), joka kokoaa Limonovin "Toisen Venäjän" ja Sergei Udaltsovin äärivasemmiston, ilmoitti keskeiseksi tavoitteekseen "torjua seuraavien vaalien täytäntöönpanon onnistumisen" ("противодействие реализации очередного выборного спектакля") joulukuussa 2011.

Heidi Hautalan mukaan Limonovin poliittisen ryhmän toiminnan muodot olisivat aivan hyväksyttäviä, joten Venäjä loukkaa nyt ihmisoikeuksia. Hautalan ja Finrosforumin aiemmin tunnettu tukitoimi oli Limonovin ryhmän aktivistin Aleksei Nikiforovin puolesta. Tämä mies oli 22. elokuuta 2007 Venäjän Federaation lipun päivänä sammuttanut juhlavalaistuksen yliopistolta, laskenut Venäjän lipun alas yliopistonsa lippusalosta, rutistanut lipun alushousuihinsa ja nostanut tilalle musta-valko-keltaisen lipun. Hän sai 3 kuukauden vapausrangaistuksen. Välittömästi hän osallistui kuitenkin uudestaan Limonovin ryhmässä laittomaan poliittiseen levottomuuteen. 14. syyskuuta 2009 Jekaterinburgissa Nikiforov sai uudemman tuomion, koska hän oli 18.12.2008 levittänyt Jekaterinburgin rautatieasemalla anarkistisen, aseellisen ryhmittymän johtajan Eduard Limonovin esitettä "Мои соратники" sekä muuta kansallisen ja uskonnollisen vihamielisyyden yllyttämiseen tarkoitettua aineistoa. Heidi Hautala meni kameroiden kanssa puolustamaan vangittua Nikiforovia ja EU:n vihreät antoivat lehdistötiedotteen, että Nikiforov on "ihmisoikeuksien puolustaja ja oppositioaktivisti". Hautala lausui 13.12.2009 medialle Jekaterinburgin vankilassa Limonovin aktivistin puolustukseksi: "Euroopassa huomataan, että Sokolovia ja Nikiforovia vainotaan poliittisista syistä, koska he ovat avoimesti ilmaisseet mielipiteensä". Hautalan mukaan Nikiforovin toimet olisivat täysin hyväksyttyjä länsimaissa, joissa poliittiset oikeudet ja vapaudet ovat kunniassa.

Minun mielestäni Heidi Hautala on täysin epäuskottava Suomen valtioneuvoston ministeriksi: hän olisi uskottavampi Oulussa nöyrän piian tehtävissä. Jos Hautala on saapumassa taas itsenäisyyspäivän vastaanotolle presidentin linnaan, niin minä lähden ripeästi Venäjälle, sillä en voi mitenkään sietää hänen katsomistaan Suomen itsenäisyyspäivänä. Myös Finrosforumin uskottavuus on täysin kadonnut, kun järjestö puolustaa milloin mitäkin militanttia tai anarkistista ryhmää, jos tämä ryhmä lupautuu taisteluun Venäjän hajottamiseksi.







- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

torstai 24. marraskuuta 2011

Tuore työtarjous, joka jääköön epämääräisyydessään ”juoruksi”

Kun juorut on vapautettu Jussi Parviaisen kirjoitusten tähden, niin paljastan riemun tunteeni siitä kunniasta kuulla työtarjous, jonka sain tänään iltapäivällä Moskovasta. Jussi Parviainen tietää asian, mutta tuskin hän juoruaa. Kukaan muu ei tiedäkään, paitsi itse toinen osapuoli.

Eräs historiallisen kuuluisa, liki kaikkialla maailmassa tunnettu venäläinen organisaatio lähetti kutsun tulla töihin. Liki jokainen aikuinen suomalainen tietää tämän nimeltä. Olen kuullut lukuisia kertoja tämän organisaation suomalaisten politiikkojen ja toimittajien suusta ja teksteistä. Se on melkein jo legenda, tai luultavammin on legenda.

Vastasin kutsuun kahdella tai kolmella kysymyksellä. Palkkahan olisi hyvin mikroskooppinen, pikemmin kympeissä kuin satasissa, mutta itse kunnia ja yhteisö sitäkin merkittävämpi. Edes Suomen ulkoministeriön ammattimaiset myyrät eivät voisi menestyä työssään tätä pientä ihmistä vastaan! Tämä ei ollut siis kysymykseni kutsuun.

Vastasin kutsuun venäjäksi – mielestäni kirjoitin kohtuullista venäjää – mutta vastauksessani aiheestakin kysyin, miten puutteellinen venäjänkielen taitoni häiritsisi tehtävissä. Toinen kysymys koski muita mahdollisia sidonnaisuuksiani ja oikeuksiani, joiden voisin kuvitella joissakin tilanteissa tulevan esille työsuhteen rajoituksina. Pitää ajatella myös tulevaisuudessa avautuvia mahdollisia kysymyksiä. Ja lisäksi tietenkään en haluaisi jättää RT-blogia.

Kaiken kaikkiaan tämä oli erittäin hieno tunne jo alas pieneen elämäänsä käpertyneelle miehelle, jonka mestausta pahimmat suomalaiset kiihkoilijat ovat ennättäneet toivottaa tällä viikolla. Nämä ihmiset tunsivat jopa Moskovassa minut! He eivät vain tunteneet minua, vaan luottivat minuun ja esittivät kutsun töihin. Moraalisessa mielessä kutsu oli siis arvokas. Tämän jälkeen kunnioitan mainittua historiallista venäläistä organisaatiota entistä enemmän. Jääköön ilo näin epämääräisen paljastuksen tasolle, koska keskeneräisistä asioista ei sovi kertoa liikaa – vielä vähemmän tarkoilla nimillä ja määreillä.

Tunsin myös hyvänä, miten suomalaiseen osaamiseen luotetaan venäläisessä legendaarisessa organisaatiossa. Niin hyvässä maineessa suomalainen antifasismi on! Yhteyteni ei nyt syntynyt tähän organisaatioon suinkaan ensimmäistä kertaa, vaan olen joskus vapaamuotoisesti keskustellut heidän kanssansa pitemmät ajat ja he ovat päässeet tutustumaan ilman mitään työnhakutilannetta. Nyt he muistivat minut!

Työ ei liity kirkkoon. Todennäköisemmin en siirry mihinkään. Aito ilo syntyy myös siitä, että saa työhön liittyvän kutsun! Suomessahan en ole saanut toistaiseksi yhtään työhön liittyvää kutsua tai vastausta työhakemuksiin. Venäjä on mahdollisuuksien luvattu maa!




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Sunnuntaina 27.11.2011 retki Suomenlinnaan Nevski Express-uhrien muistoa kunnioittaen

27. marraskuuta 2011 on kulunut 2 vuotta tuhoisasta terrori-iskusta Nevski Express –junaa vastaan, joka matkasi Moskovasta Pietariin. Terrori-iskussa 27.11.2009 kello 21:34 kuoli välittömästi 25 henkeä, yksi kuoli vielä 29. marraskuuta ja vielä yksi henkilö 12. joulukuuta. Loukkaantuneita oli ainakin 132 ihmistä, joista 96 joutui sairaalahoitoon. Kuolleiden joukossa oli valtiollisia korkeita virkamiehiä, tunnettuja liikemiehiä ja mm. kaksi raskaana ollutta naista.

Muslimi Abdullah Tammi on pyytänyt välittää kutsu saapua syksyiselle retkelle Suomenlinnaan sunnuntaina 27. marraskuuta 2011 iltapäivällä. Tammi johtaa yhteisen hetken ystävyyttä ja muistoa kunnioittaen, kynttilöiden sytytyksen 27 kuolleen muistolle sekä islamilaisen rukouksen Kavkaz-Centerin saatanallisten voimien tuhoamiseksi – ja muun mahdollisen aktion. Tammi haluaa kiinnittää myös huomiota verisen väkivaltahirviön toimintaan, jota kaikesta huolimatta suojellaan edelleen Suomessa ja Ruotsissa. Lisätietoja saa Suomi-Kaukasia ystävyysseuran varapuheenjohtajalta Abdullah Tammelta, puh. +358 453264014.

Terrori-iskun taustalla on Kaukasian alueen huumeparonit ja heidän tuekseen tulleet Al-Qaidaan ja Osama bin Ladeniin kiinteästi liittyvät ulkomaiset wahhabilaiset kiihkoilijat, jotka tukevat ase- ja huumakaupasta saatua hyötyä. Terrori-iskun järjestäjät ovat kiinteässä yhteydessä huumeiden salakuljetukseen, laittomaan maahantuloon, rahanpesuun, tietoverkkorikollisuuteen ja muuhun laajamittaiseen rikollisuuteen.

Terrori-iskusta ilmoittautui ensimmäiseksi vastuuosapuoleksi ”oikeistolainen nationalistiryhmä”, joka vastusti ”Inkerin alueen miehitystä”, mutta tieto osoittautui jo pian erheelliseksi. YK:n - tällä hetkellä - kiellettyjen terroristitoimintojen piiriin luettava Kavkaz-Center –kanava, jonka silloisten rekisteritietojen mukaan administraattorina toimi helsinkiläinen Mikael Storsjö, antoi 2.12.2009 kello 00:01 julki Doku Umarovin julkilausuman terrori-iskun johdosta. Ohessa on kopio silloisesta Kavkaz-Center –sivusta (sen alku). Tuolloin Kavkaz-Centerin yläpalkissa keskimmäisenä auktoriteettina oli Doku Umarovin kuva. Nykyään Kavkaz-Centerin layout on erinäköinen, koska yläpalkin terroristeista on osa kuollut ja osa on riitautunut Al-Qaidan sisäisten valtataistelujen vuoksi.

Kuva: Doku Umarovin äänitorvi Kavkaz-Center ilmoittaa 2.12. ”onnistuneesta sabotaasista”, joka toteutettiin Umarovin käskystä 27.11.2009 (tässä esillä vain ko. jutun alkuosa)

Kuva: Doku Umarovin äänitorven Kavkaz-Centerin rekisteritiedot 2.12.2009


Perkeleen ja sen pahojen henkien hallitseman Kavkaz-Centerin mukaan "onnistuneen sabotaasin" tarkoitus oli:

Nevski Express-isku on osa jatkuvia toimintoja strategisesti tärkeisiin kohteisiin ympäri Venäjää. - - - Me julistamme, että tämä operaatio valmisteltiin jo vuoden alussa ja toteutettiin suunnitelmien mukaisesti onnistuneesti strategisia tärkeitä kohteita vastaan Kaukasian emiirikunnan emiirin Dokka Umarovin määräyksestä. - - - Lupaamme, että teemme kaikkemme laajentaakseen entisestään jihadia kaikkialle Venäjän alueelle, heikentäen sen taloutta. - - - Olemme jo kauan sitten tottuneet siihen, että tällaisten toimintojen seurauksena Mujahideen saa ’syytöksiä’ sodasta Venäjän ’siviilejä’ vastaan, mutta aiomme tehdä yhä samanlaista sabotaasia kostotoimina. - - - Pidämme myös Venäjän väestöä Venäjän hallituksen rikoskumppaneina, koska he hyväksyvät miehitysvallan verisen politiikan Kaukasiassa ja rauhanomaisten muslimien brutaalin murhaamisen, vaikka näiden muslimien ainoa vika on ollut heidän halunsa säilyttää edes alkeellinen islam” (Kavkaz-Center 2.12.2009; Administraattorina rekisteritietojen mukaan Mikael Storsjö, Helsinki).

Kuva: Doku Umarov illallistaa ainakin virtuaalisesti bittimaailmassa Mikael Storsjön kotona. Kuvamanipulaatio on toteutettu naamareidenpoisto-ohjelman avulla.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Andrei Nekrasov, Sofi Oksanen, Antti Jokinen, Renny Harlin ym.

Andrei Nekrasov (Андрей Некрасов) tuli vuosi sitten linnan juhliin pitkäaikaisen ystävänsä Heidi Hautalan seurassa. Tänä vuonna YLE on levittänyt hänen ohjaamaa tarinointia ”Hyvästi toverit” (Farewell Comrades), jonka kirjoittamiseen osallistui myös mm. Unkarin juutalainen György Dalos ja ranskalainen Jean-François Colosimo. Luonnollisesti YLE:llä on tarkoitusperä, kun se näyttää tällaista Nekrasovin elokuvaa.

Tänä vuonna en aio katsella Nekrasovin ja Hautalan tuloa linnaan, koska molemmat tyypit ovat vastenmieliset katsella: koko itsenäisyyspäivä olisi piloilla, jos näkisin heidät taas linnassa. Tämän vuoden Suomen itsenäisyyspäivän juhlat ovat otaksuttavissa myös sellaiset homotanssiaiset, joita säestää toisaalla haiseva jääkärimarssimainen uhoilu, että en mitenkään voi katsella Itsenäisyyspäivää alle 400 km:n päässä Helsingistä itään. Venäjällä voin riemuita kunnioittaen, että Venäjä nosti Suomen kansakuntien joukkoon. Itsenäisyyspäivä saa terveet puitteet myös sen vuoksi, että Venäjän duuman vaalit järjestetään 4. joulukuuta.

Nekrasovin moniosaisen "Hyvästi toverit" -tarinan detaljien yksityisluonteisuuden avulla kätketään dokumentoinnin riskit, kun samanaikaisesti metaforisen retoriikan mukaisesti rakennetaan mentaalinen mielikuva Neuvostoliiton olemuksellisesta pahasta, ja samanaikaisesti annetaan ymmärtää, että toveriherroilla ja heidän länsimaisilla vasemmistotovereilla oli juhlat.

Kuten olen lausunut lukuisia kertoja – joskus eräitä antifasistejakin vihastuttaen – että en ole kommunisti enkä millään tavalla kommunistisen Neuvostoliiton romantisoija. Pidän hyvänä, että meillä on tällä hetkellä ortodoksista ja islamilaista uskoa avoimesti salliva, demokratiaa ja markkinataloutta tukeva Venäjän Federaatio. Nekrasovin piru tuodaan ihmisille takaoven kautta: tietynlainen uhka halutaan siirtää elävien kuvallisten assosiaatioiden avulla peloksi oman aikamme ihmisten mieliin: esim. ”dokumentissa” Neuvostoliitto valloitti Suomen. Vaara vaanii aina ja kaikkialla, vaikka kulisseissa herratoverit juhlivat. Tämä epäluottamuksen tunnelma on se piru, jota Nekrasovin kyvyillä ja kovalla rahalla levitetään eurooppalaisten tajuntaan. Tuskin yllätys, että Nekrasov viihtyy vähintään linnan juhlissa Heidi Hautalan kanssa – ehkä jossakin muuallakin…

Nekrasovin ”Hyvät toverit” kuuluvat samaan "genreen" (tarpeettoman hieno sana tälle turmelukselle) kuin Sofi Oksasen nimissä kulkeva, painotalon tuottama Puhdistus-tekele, josta Antti Jokinen ohjaa Virossa veristä, russofobiaa lietsovaa ja fasismia rehabilitoivaa teurastusfiktiota vahvistaen ”emotionaalisella tasolla militaristista russofobiaa ja rasistista apartheidia” (Leena Hietasen analyysi sitaatissa); tai liettulainen, Edvins Snoren ohjaama, Suomessa perverssien revansistien ProKarelia -järjestön levittämä The Soviet Story- propagandafilmi, joka manipuloi menneisyyttä ja luo menneisyyden moraalisella paheksunnalla leiman nyky-Venäjää vastaan; tai Saakashvilin rahoittama Renny Harlinin ohjaama ”Five Days of War”.

Lisäksi on valmistumassa joitakin muitakin älyttömiä hankkeita. Vasta vähän aikaa sitten Suomessa toimiva Aleksanderi-instituutti lähetti rahankerjuukirjettä, jonka aiheena on elokuvan tuottaminen Venäjän lume-demokratiasta ja Vladimir Putinin rikoksista (käsikirjoituksen väitteen mukaan). Elokuva on määrä esittää Suomen televisiossa vähän ennen Venäjän presidentin vaaleja. Elokuva lähtee sen jälkeen Euroopan valloitukseen.

Euroopassa ja Amerikassa on käytetty erittäin intensiivisesti elokuvan keinoa venäläisvihamielisen propagandan levittämiseen. Dokumenttielokuvaa jäljittelevän propagandafilmin lisäksi on äskettäin valmistunut voimakkaasti levitettyjä lastenelokuvia, joiden valmistamisessa venäläisvihalla on ollut keskeinen rooli. Keväällä 2008 lapsille näytettiin Horton –animaatioelokuvaa. Venäläisviha oli upotettu roolihahmoihin, kun ilkeä korppikotka Vlad Vladikoff, jolla on repaleinen ulkoasu ja terävät kynnet aseinaan, lausahti vähäiset sanansa venäläisellä aksentilla. Animaatio perustuu tohtori Seussin teokseen ja heijastaa Toisen maailmansodan jälkeistä tunnelmaa, amerikkalaisten pelkoa kommunisteja ja Neuvostoliittoa vastaan. Tarinan kirjoittaja Theodos Seuss Geisel kirjoitti animaatioita Yhdysvaltojen ilmavoimien palveluksessa juuri 1950-luvulla. Teos Horton-elefantista valmistui elokuussa 1954 vain pari kuukautta sen jälkeen, kun McCarthyn ja armeijan polemiikki kommunismin uhkaa vastaan oli huipussaan.

Olen valmistamassa RT-blogia varten kirjoitusta tästä russofobiaa lietsovasta ja fasismia rehabilitoivasta teurastusfiktion lajityypistä. Otan Facebookissa hyvin mielellään vastaan kommentteja ja vinkkejä kirjoituksen laatimisen avuksi! Minun kykyni jäävät RT-blogin pieneen kirjoitukseen. Sitä enemmän odotan innolla, että ohjaaja Jussi Parviainen saa Venäjällä toteuttaa dokumenttielokuvan Rimma ja Anton Salosen kohtalosta sekä Suomen ulkoministeriön de-russofikaatio -hankkeesta sitten joskus kun rahoitus varmistuu.

Jälkikirjoitus

Katso tuorempaa tietoa henkilöistä: http://juhamolari.blogspot.fi/2013/03/heidi-hautala-files-1000.html


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

A recent example about the dangerous contribution of the "Kavkaz-Center"

A recent example about the dangerous contribution of the "Kavkaz-Center".

They wrote yesterday - again slanders against me, that "Putin's KGB agent has been excommunicated from the Church", etc. etc. In reality, I am a member in the Russian orthodox church. Nothing excommunication exists.

Then a Finnish man found his ideas from KC and wrote lies in the web portal of the large Finnish tabloid "Iltalehti" (23 November 09:36) with references to KC. He writes recommendation, too: "It is already hot time to jail these Putin's KGB/FSB agents as traitors. Perhaps Chechens would find time to deal him and his friend with death, if Finnish security service does nothing against them".

Nonetheless, I continue asking seriously, why the authorities do nothing against those extreme phenomena? And I will reveal more about the political contacts, if the politicians do not anything in the matter.

Write your comments in RT-blog, please!






- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

tiistai 22. marraskuuta 2011

Kavkaz-Center pistää likaisia valheita Viron sisäministeriön ja Kapon nimiin

Tänään kello 17:22 kirjoitin blogin ”Espoon tuomiokapituli vaatii pappiskirjaa

- ja vain pari tuntia myöhemmin Kavkaz-Center (KC) julkaisi blogiani muutellen venäjänkielisen jutun ”Putinistinen luopio-pappi kirkonkiroukseen”.

KC-jutun mukaan minulle olisi jopa ”epäiltynä terrorismista kielletty meno Viroon”! Vaikka joissakin seikoissa olen eri mieltä kuin Viron tietyt poliitikot, arvostelen myös SS-Waffenin hyväksi osoitettua suvaitsevaisuutta ja holokaustin vierittämistä vain ”Hitlerin Saksan vastuulle” sekä erityisesti moitin venäläisväestöä vastaan harjoitettua stigmatisointia, niin Viro ei kuitenkaan valtiona toimi kaikesta huolimatta niin älyttömällä tavalla kuin Doku Umarovin terroristikanava antaa Virosta ymmärtää. Kavkaz-Center siis pistää likaisia valheita Viron sisäministeriön ja Kapon nimiin.

Kavkaz-Centerin jatkuva tapa vedota Viron sisäministeriöön ja Kapoon (Kaitsepolitseiamet) on virittänyt lukuisia kyselyjä, joita ihmiset ovat esittäneet myös minulle, onko Viron sisäministeriö ja Kapo terroristi Doku Umarovin sponsoreita. Syynä tuollaisiin likaisiin juoruihin ja kysymyksiin on Kavkaz-Centerin toistuva käytäntö tehdä julmaa politiikkaansa Viron valtion nimissä! Näin Kavkaz-Center vetää lukijoiden mielikuvissa myös Viron täysin epädemokraattisten terroristien propagandan ja taistelujen aseveljeksi ja suoranaiseksi sponsoriksi, vaikka Viro ei suinkaan hyväksy terrorismia.

Tässä on tänään 22.11.2011 tuloste Viron sisäministeriön tietokannasta: siellä ei ole mitään merkintää minua vastaan maahantulokiellosta, jota Kavkaz-Center kuitenkin erheellisesti jatkuvasti toistaa.


Kuva: Tämä tuloste Viron sisäministeriön tietokannasta osoittaa, että KC taas valehtelee

Blogissani kävi vain 30 lukijaa kirjoitukseni jälkeen ennen KC:n jutun syntyä. Siinä pienessä joukossa on myös KC:n toimittaja. Kaikki tiedot ovat hyvin tallessa. Valitettavasti kaksi tyyppiä tuli amerikkalaisten huijari-osoitteen avulla eikä heitä voi tunnistaa. Turvallisuus- ja tiedustelupalvelut saavat tarvittaessa nämä ip-osoitteet ja muut tiedot käyttöönsä minulta, mutta ymmärrän, että nämä eivät ole sellaista kovaa aineistoa, koska ip-osoitteiden kanssa on helppo harjoittaa ”peliä”.

23-26 lokakuuta on kulunut 9 vuotta siitä, kun vuonna 2002 terroristit iskivät Moskovan teatteriin. 26. lokakuuta erityisjoukot ottivat teatterin lopulta valvontaansa. Erityisjoukkojen voitto olisi ansainnut juhlan: Moskovan teatterin vapautuksen juhlapäivänä tapahtuman kunniaksi olisi ollut ilmeisen reilua käydä tervehtimässä kirkonkirous-jutun kirjoittajaa (toimittaja-sanan käyttö olisi loukkaus toimittajien ammattikuntaa vastaan). Päivä meni kuukausi sitten - mutta kai kolkuttavalle avataan ovi juhlaa varten myös myöhemmin, vaikka erityisempää merkkipäivää ei ole lähituntumassa? (Talvella Kaukasian emiirikunnan terroristit kaivautuvat avuttomina kallionkoloihin kuin kylmyyttä pelkäävät rotat)

Jutellaan, mistä KC-kirjoittajalla viiraa päässä, kun kirjoitti näitä valheita minua ja Viron valtiota vastaan. Eikö Raamatussakin sanota, että kolkuttavalle avataan ovi? Minä tulen ja kolkutan.


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)