keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Andrei Nekrasov, Sofi Oksanen, Antti Jokinen, Renny Harlin ym.

Andrei Nekrasov (Андрей Некрасов) tuli vuosi sitten linnan juhliin pitkäaikaisen ystävänsä Heidi Hautalan seurassa. Tänä vuonna YLE on levittänyt hänen ohjaamaa tarinointia ”Hyvästi toverit” (Farewell Comrades), jonka kirjoittamiseen osallistui myös mm. Unkarin juutalainen György Dalos ja ranskalainen Jean-François Colosimo. Luonnollisesti YLE:llä on tarkoitusperä, kun se näyttää tällaista Nekrasovin elokuvaa.

Tänä vuonna en aio katsella Nekrasovin ja Hautalan tuloa linnaan, koska molemmat tyypit ovat vastenmieliset katsella: koko itsenäisyyspäivä olisi piloilla, jos näkisin heidät taas linnassa. Tämän vuoden Suomen itsenäisyyspäivän juhlat ovat otaksuttavissa myös sellaiset homotanssiaiset, joita säestää toisaalla haiseva jääkärimarssimainen uhoilu, että en mitenkään voi katsella Itsenäisyyspäivää alle 400 km:n päässä Helsingistä itään. Venäjällä voin riemuita kunnioittaen, että Venäjä nosti Suomen kansakuntien joukkoon. Itsenäisyyspäivä saa terveet puitteet myös sen vuoksi, että Venäjän duuman vaalit järjestetään 4. joulukuuta.

Nekrasovin moniosaisen "Hyvästi toverit" -tarinan detaljien yksityisluonteisuuden avulla kätketään dokumentoinnin riskit, kun samanaikaisesti metaforisen retoriikan mukaisesti rakennetaan mentaalinen mielikuva Neuvostoliiton olemuksellisesta pahasta, ja samanaikaisesti annetaan ymmärtää, että toveriherroilla ja heidän länsimaisilla vasemmistotovereilla oli juhlat.

Kuten olen lausunut lukuisia kertoja – joskus eräitä antifasistejakin vihastuttaen – että en ole kommunisti enkä millään tavalla kommunistisen Neuvostoliiton romantisoija. Pidän hyvänä, että meillä on tällä hetkellä ortodoksista ja islamilaista uskoa avoimesti salliva, demokratiaa ja markkinataloutta tukeva Venäjän Federaatio. Nekrasovin piru tuodaan ihmisille takaoven kautta: tietynlainen uhka halutaan siirtää elävien kuvallisten assosiaatioiden avulla peloksi oman aikamme ihmisten mieliin: esim. ”dokumentissa” Neuvostoliitto valloitti Suomen. Vaara vaanii aina ja kaikkialla, vaikka kulisseissa herratoverit juhlivat. Tämä epäluottamuksen tunnelma on se piru, jota Nekrasovin kyvyillä ja kovalla rahalla levitetään eurooppalaisten tajuntaan. Tuskin yllätys, että Nekrasov viihtyy vähintään linnan juhlissa Heidi Hautalan kanssa – ehkä jossakin muuallakin…

Nekrasovin ”Hyvät toverit” kuuluvat samaan "genreen" (tarpeettoman hieno sana tälle turmelukselle) kuin Sofi Oksasen nimissä kulkeva, painotalon tuottama Puhdistus-tekele, josta Antti Jokinen ohjaa Virossa veristä, russofobiaa lietsovaa ja fasismia rehabilitoivaa teurastusfiktiota vahvistaen ”emotionaalisella tasolla militaristista russofobiaa ja rasistista apartheidia” (Leena Hietasen analyysi sitaatissa); tai liettulainen, Edvins Snoren ohjaama, Suomessa perverssien revansistien ProKarelia -järjestön levittämä The Soviet Story- propagandafilmi, joka manipuloi menneisyyttä ja luo menneisyyden moraalisella paheksunnalla leiman nyky-Venäjää vastaan; tai Saakashvilin rahoittama Renny Harlinin ohjaama ”Five Days of War”.

Lisäksi on valmistumassa joitakin muitakin älyttömiä hankkeita. Vasta vähän aikaa sitten Suomessa toimiva Aleksanderi-instituutti lähetti rahankerjuukirjettä, jonka aiheena on elokuvan tuottaminen Venäjän lume-demokratiasta ja Vladimir Putinin rikoksista (käsikirjoituksen väitteen mukaan). Elokuva on määrä esittää Suomen televisiossa vähän ennen Venäjän presidentin vaaleja. Elokuva lähtee sen jälkeen Euroopan valloitukseen.

Euroopassa ja Amerikassa on käytetty erittäin intensiivisesti elokuvan keinoa venäläisvihamielisen propagandan levittämiseen. Dokumenttielokuvaa jäljittelevän propagandafilmin lisäksi on äskettäin valmistunut voimakkaasti levitettyjä lastenelokuvia, joiden valmistamisessa venäläisvihalla on ollut keskeinen rooli. Keväällä 2008 lapsille näytettiin Horton –animaatioelokuvaa. Venäläisviha oli upotettu roolihahmoihin, kun ilkeä korppikotka Vlad Vladikoff, jolla on repaleinen ulkoasu ja terävät kynnet aseinaan, lausahti vähäiset sanansa venäläisellä aksentilla. Animaatio perustuu tohtori Seussin teokseen ja heijastaa Toisen maailmansodan jälkeistä tunnelmaa, amerikkalaisten pelkoa kommunisteja ja Neuvostoliittoa vastaan. Tarinan kirjoittaja Theodos Seuss Geisel kirjoitti animaatioita Yhdysvaltojen ilmavoimien palveluksessa juuri 1950-luvulla. Teos Horton-elefantista valmistui elokuussa 1954 vain pari kuukautta sen jälkeen, kun McCarthyn ja armeijan polemiikki kommunismin uhkaa vastaan oli huipussaan.

Olen valmistamassa RT-blogia varten kirjoitusta tästä russofobiaa lietsovasta ja fasismia rehabilitoivasta teurastusfiktion lajityypistä. Otan Facebookissa hyvin mielellään vastaan kommentteja ja vinkkejä kirjoituksen laatimisen avuksi! Minun kykyni jäävät RT-blogin pieneen kirjoitukseen. Sitä enemmän odotan innolla, että ohjaaja Jussi Parviainen saa Venäjällä toteuttaa dokumenttielokuvan Rimma ja Anton Salosen kohtalosta sekä Suomen ulkoministeriön de-russofikaatio -hankkeesta sitten joskus kun rahoitus varmistuu.

Jälkikirjoitus

Katso tuorempaa tietoa henkilöistä: http://juhamolari.blogspot.fi/2013/03/heidi-hautala-files-1000.html


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)