keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Я как человек бездельный eli Miehen, joka ei tee mitään, kantapää on kipeä

Akilleen kantapää on opettavasti kreikkalaisessa mytologiassa sankarin heikko paikka: Akhilleus – Troijan sodan urhoollisin kreikkalainen sankari – sai surmansa nuolesta kantapäähän. Myös Raamatun Jaakob tunnetaan nimensä moni-ilmeisistä mielleyhtymistä: yhtäällä Jaakob muistetaan siitä, että Jumala suojelee, mutta toisaalla myös heprean sanoista ”kantapää” ja ”pettää”. Minun – mitään tekemättömän miehen - tilanne ei ollut kuitenkaan mytologisen vakava: kantapään tuntumassa oleva jalkapohjan kalvojänteen ja limapussin mahdollinen tulehdus on aiheuttanut kipua jo viikon verran. En ole turvautunut ammattidiagnoosiin, mutta arvelen, että kyse olisi Plantar fascian - jalkapohjan kalvojänteen - lievä tulehdus tai arkuus.

Minun tapauksessani ilmeisin syy kipeytymisen on ikääntymiseni, jonka johdosta kudokset ovat menettäneet elastisuutta ja mukautumiskykyään. Tekemätön mies on ikääntymisensä johdosta rapistunut kantapäästä alkaen. Olen myös laiminlyönyt jalkapohjan lihasten ja jänteiden huollon ja venyttelyn, joka olisi tukenut joustavuutta. Lenkkeily on ollut vain vähäistä tai kohtuullista, joten en laita juoksun lukuun itse kipeytymistä. Itse asiassa kävely tuntuu pahemmalta. Mahdollisesti arkiset kävelykengät ovat nimenomaisesti tarpeettomat kovat kantapään kohdalta. Tänään ostin kävelykenkiin kantapäätä varten erityisen mukavan pehmusteen. Lenkkivarusteet ovat sitä vastoin moitteettomat.

Tänään kävin aamulla kuntosalilla, jossa tein ylävartalolle tavalliseen tapaan lihaskuntoharjoituksia. Pyöräilin hiukan tavallista enemmän, koska pyöräily ei rasita jalkapohjan kalvojännettä ja limapussia. Juoksin vain yhden 1000 metriä 3 minuuttiin, eikä tällöin kipua tuntunut. Kantapää saattaa vain hipaista tässä vauhdissa maata, joten kantapää pääsee suhteellisen vähällä tärähdyksellä. Kalvojänne saattaa olla kuitenkin kireällä, jos ja kun en ole riittävästi venytellyt sitä. Syyskengissä kävely oli sitä vastoin kiusallista.

Iltapäivällä kävin ostamassa printterin reilulla 20 eurolla, mutta nyt saan taas jännittää tämän ostoksen jälkeen kaksi viikkoa – viikolle 47 – että saan mahdollisesti taas rahaa elämää varten. Nyt pitää jälleen keinotella pari viikkoa velaksi. Sopeutuminen nykyiseen tilanteeseen tuottaa yhä vaikeuksia, mutta kiitollinen olen, että kaikki on sittenkin aivan hyvin.

Ja ennen kaikkea nyt on printteri – ja halvalla! Printteriä tarvitsen, jotta voin lähettää jo sadatta työpaikkahakemusta. Enhän minä kelpaa mihinkään: teologian tohtorin tutkinnolla ei tee mitään työmarkkinoilla eikä kirkosta voisi edes hakea töitä vuoden 2011 aikana, vaikka olisin lut. kirkon jäsen (en ole enää). Tradenomin tutkinto ja vanhat 180 opintoviikkoa sekä It-tradenomin tutkintoa varten suoritetut 150 opintopistettä eivät hyödytä yhtään, koska työkokemukseni on olematon alalla enkä olisi Venäjän kauppaa varten sopiva henkilö. Kaupan kassoja ja siivoustehtäviä varten on ollut osaavampia miehiä ja naisia kuin meikäläinen. Vähän pelottaa tulevaisuus, ja siksi katselen ansiotulojen perään, mutta yritän säilyttää uskon ja luottamuksen hyvään elämään, koska tähänkin saakka kaikki on mennyt hyvin.

Tämä onnellinen printterin omistaja lähti vielä juoksulenkille kello 16 tuntumassa. Tunsin itseni jo vähän äkäiseksi, sillä olin syönyt koko päivänä vain kerran varsin keveästi pienen annoksen perunamuussia ja lihaa. Juoksin vaivattomasti suhteellisen reippaasti 5 kilometriä metsässä valaistulla kuntopolulla. Vauhti oli aivan hengästymisen rajoilla. Sen jälkeen juoksin vielä 5 x 200 metriä ylämäkeen vauhdikkaasti, lepotaukona noin minuutti kävelyä. Tiedän kyllä, että jalkapohjan kalvojänteen tulehduksen aikana ylämäkijuoksuja tulisi varoa. Niin oikeastaan varoin, en tuntenut kipua ja askel suorastaan lensi ylämäet vaivattomasti ylös. Taisin säikyttää myös muutaman juoksijan, kun menin varsin kovalla vauhdilla ohi varsin pimeässä illassa.

Nyt illalla kipu tuntuu selvästi jalkapohjassa kantapään edessä, jopa lievästi arkuutta tuntuu koskettaessa. Urheilulääkärikirjallisuuden ohjeita noudattaen tulehduskipulääke on ihan hyvä apu tässä tilanteessa. Mitään lääkärin apua en tarvitse tässä vaiheessa. Tällainen kipu ei ole edes ensimmäinen tuttavuus elämässäni. Mielestäni kalvojänteen olen vaurioittanut pari vuosikymmentä sitten, kun liioittelin juoksun kanssa: juoksin varsin kylmässä kevätsäässä 50 x 200 metriä ylämäkeen piikkareissa. Tätä toistin kylmähkössä säässä useamman päivän ajan, mikä oli liian kova rasitus kalvojänteelle jalkapohjassa. Sen jälkeen tavanomainen juoksu saattaa palauttaa kivun mainittuun paikkaan, etenkin jos olen laiminlyönyt venyttelyn pitkäksi aikaa.

Onneksi minun osani tai pyrkimykseni ei ole Akilleen sankarillisuus, silloin kantapäästä olisi voinut tulla kohtaloni. Ikääntyvälle miehelle riittää hyvä kunto. Tätä kuntoa varten jokapäiväinen liikunta on välttämättömyys, koska urbaanina, joutilaana, tekemättömänä miehenä en tee edes mitään ruumiillista työtä – tuskin paljon tarvitsee enää edes ajatella.

Löysin tänään ortodoksisen kirkon eräästä aikakauslehdestä osuvan käsitteen, человек бездельный (mies, joka ei tee mitään), joka on liittynyt Nikolai Antonovitš Bostorgoviin. Ortodoksinen kirkko juhlii marttyyri Nikolai Bostorgovin muisto 1. helmikuuta. Nikolai syntyi 21. marraskuuta 1875. Heinäkuussa 1929 paikalliset kommunistivirkailijat pidättivät pastori Nikolain. Vangittuna Nikolai kirjoitti sukulaisilleen: ”Kiitän teitä myötätunnosta. Mutta loppujen lopuksi minulla on huono ruokahalu ja olen mies, joka ei tee mitään (человек бездельный); siksi voin hyvin olla muutaman päivän ilman ruokaakin”. 20. marraskuuta 1929 isä Nikolai tuomittiin kolmeksi vuodeksi keskitysleirille. Lopulta hän kuoli 1. helmikuuta 1930 Solovetskin leirillä.

Isä Nikolai kirjoitti, että hän on ”tekemätön” tai ”toimintakyvytön” mies, kun oli vangittuna. Дельный-sana, ”tekevä”, tulee luonnollisesti tekemisen verbistä, joten бездельный (”tekemätön”) on vastakohta tekevälle miehelle. Nikolai ilmaisi tuolla käsitteellä itseään ja sanoi, ettei hän tyrmään suljettuna miehenä tarvitse ruoka-avustuksia, vaan perheiden on parempi syödä itse nuo ruoat.

Olen nyt keski-ikäisenä miehenä tehnyt tuttavuutta tekemättömyyden ja toimintakyvyttömyyden kanssa puoli vuotta: yhteenkään työpaikkahakemukseen, jonka olen laittanut Suomessa, en ole saanut edes mitään kohteliasta vastausta kirjeen tai sähköpostin saapumisesta. Tekemättömänä miehenä voin olla hyvin nyt niukkuudessa pari viikkoa, ehkä muutamia päiviä ilman ruokaakin, kunnes saan vähän rahaa henkeni pitämiseksi.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)