torstai 1. joulukuuta 2011

Eurooppa euron jälkeen

'Minä kuulin äänen, joka tuntui tulevan noiden neljän olennon keskeltä, ja se sanoi: "Mitta vehnää denaarilla, ohraa kolme mittaa. Öljyyn ja viiniin älä koske."' (Ilm. 6:6). Miehen päiväpalkalla sai Raamatun Ilmestyskirjan ennustuksessa enää yhden päivän annoksen vehnää, ei mitään muuta.

Toukokuussa 2010 kirjoitin euron lähestyvästä romahduksesta, mutta totesin keväällä 2010, että talouskriisin toinen vaihe ei ollut ilmestyskirjamaisissa mittasuhteissa. Kun euro romahtaa vuoden 2011 lopussa tai vuoden 2012 alussa, pahimmassa skenaariossa miehen euroon sidotulla päiväpalkalla saa enää yhden kilon vehnää, joka maksaa nykyisellä kunnioituksella euroa kohtaan vielä alle 1 euroa. Vehnäkilon saaminen luonnollisesti edellyttää, että miehellä tai naisella on palkka. Jos jollakin ei ole palkkaa tai sosiaaliturva ei ole riittävä, hän näkee nälkää Euroopassa.

Valuutan romahdus ei ole Euroopassa tuntematon kohtalo. Miten ihminen yksilönä tai yhteisön jäsenenä käyttäytyy suuressa romahduksessa, riippuu huomattavasti opitusta kulttuurista ja yhteiskunnallisesta joustavuudesta. Toistaiseksi ilmoitetuissa ennustuksissa euroalueen talouskasvuksi on luvattu noin 0 (nolla) kasvua vuodelle 2012, mutta lupaukset ovat liian kauniit siinä tilanteessa, kun euro romahtaa. Eri valtiot kohtaavat laman luonnollisesti eri voimakkuudella. Lama kohtaa kaikkia: pahin kohtalo on niillä, joilla ei ole euroalueen kaupan korvaamiseksi vaihtoehtoisia yhteyksiä. Suomessa omat pienet markkinat eivät riitä teollisuuden ja kaupan nykyisen tason säilyttämiseen.

VÄKIVALTA EUROGEDDONIN LOPPUTULOS?

Ranskan ulkoministeri Alain Juppé – Ranskan entinen pääministeri – lausui julman ennustuksen eurooppalaisen ihmisen käyttäytymisestä, kun euron romahdus kohtaa hänet: "Eurooppa kohtaa olemassaoloonsa liittyvän kriisin, joka voi johtaa väkivaltaiseen vallankumoukseen ja sotaan. - - Tämä eksistentiaalinen kriisi palauttaa väkivaltaisen konfliktin näkymät meidän mantereellemme. Euroopan valuutan säilymisellä jouluun saakka on 50-50 –mahdollisuus” (“Europe is facing an ‘existential crisis’ that could end in violent revolution and war”, the French foreign minister Alain Juppé (a former French prime minister) warned last night. “This is an existential crisis for Europe that raises the spectre of a return to violent conflict on our continent. - - - The single European currency only had a ‘50-50 chance’ of surviving until Christmas.”).

Alain Juppén lausuntoa voi arvioida retoriikan näkökulmasta; mahdollisesti puhe oli tarkoitettu tietynlaisen tukiratkaisun vauhdittamiseksi uhkakuvien avulla. Uhkakuvan lausuminen kuitenkin itsessään luo uhkaa eikä välttämättä pelasta siitä edes tukipakettien onnekkaan lopputuloksen avulla.

Jos väkivalta palaa Eurooppaan, niin ketä kohtaan väkivalta kohdentuu? Käytännölliset päivittäiset selviytymiskamppailut korostuvat tällöin eniten. Vihan objekti ei kohdennu väistämättä oikeudenmukaisti niihin pankkiireihin, joiden olisi pitänyt kärsiä riski ja riskin jälkeinen vastuullinen tappio luoton annon tähden.

Euron romahduksen tuoma ”eksistentiaalinen kriisi” on ensisijaisesti keskiluokan ja alemman rikkaan väen ”etuoikeus”. Heillä on ehkä omaisuutta ja säästöjä, joiden menettäminen koskettaa ankarasti eksistenssiä – olemassaolon merkittävyyttä. Eurooppa polarisoituu niihin, joilla ei ole mitään, ja niihin, joilla on säilyttää vauraus. Sitä vastoin minä olen onnellisessa asemassa euron romahduksen ensimmäisessä rysähdyksessä, koska olen köyhä mies: pankkien ja euron romahduksessa eivät katoa minun rahani ja omaisuuteni, koska minulla ei ole mitään menetettävää. Olen köyhä mies ennen ja jälkeen euron ja EU:n romahduksen. Toissijaisena köyhäkin mies kohtaa kriisin: hänelle muodostuu mahdottoman vaikeaksi ostaa enää yhtä kiloa vehnää päivittäin käytettävällä rahallaan. Ruoan varmistamiseksi köyhän ihmisen on luovuttava ylellisyyksistä: puhelinyhteyksistä, kulkuneuvoista, matkustamisesta, vaateostoksista, internet-yhteyksistä. Moni keskiluokkainen opettelee tuohon samaan niukkuuteen, jonka köyhyydessä elävä eurooppalainen on jo kohdannut. Elämä ei kuitenkaan lopu köyhyydessä, vaikka se vaatii perustavasti uudenlaista asennoitumista omaan olemassaoloon ja sen tarkoitukseen.

Suurin uhka olisi valtiollisten tahojen himokas turvautuminen mammonan jatkuvaan saamiseen. Tällöin väkivaltaisuus ei purkautuisi niin uhkaavana enää valtioiden sisäisenä tyytymättömyytenä, vaan valtiollisena diktatuurina kansalaisiaan vastaan, vapauksien väkivaltaisena rajoittamisena kun samanaikaisesti EU ratkaisee identiteettiongelmaansa valloitussodalla uusien resurssien saamiseksi. 1990-luvulla Suomi oli mielisairaalla tavalla huolestunut Venäjältä tulevista kansanjoukoista ja jopa väkivaltakoneistosta, mikäli ongelmat siellä olisivat syventyneet suomalaisten omien fobioitten mukaisella tavalla. Euron romahduksessa tuhoutunut Eurooppa voisi erheellisesti menetellä tuon menetelmän mukaisesti – lähteä keksityllä syyllä tai toisella energian saamisen turvaamiseksi valloitussotiin sen jälkeen kun oma varallisuus ei riitä totutun hyvinvoinnin ja kulutuksen tyydyttämiseen.

Alain Juppé on mahdollisesti osannut pelata euron romahduksen tuomaa ahdinkoa, josta yltiönationalistit saattavat saada vauhtia vihatoiminnalle. Euroopan Unionin ja Suomen kannalta on hyvin epäjohdonmukaista tulevaisuuden selviytymiseksi euron jälkeisessä maailmassa, jos kaikenlaiset bandiitit ja rasistiset ryhmittymät saavat suojaa tai ainakin joissakin piireissä (erityisesti Vihreät) hyväksyntää EU:n ja Suomen alueella. Tuon fasistisen ja semifasistisen ideologian hallinta on suuri haaste. Silloin vaaditaan johdonmukaisuutta Venäjältä tuleviin fasistisiin ja wahhabilaisiin henkilöihin kuin Euroopan sisäisiin vastaaviin tahoihin.

VENÄJÄN MALLI?

9. huhtikuuta 1991 Venäjällä sai ruplia ostaa vapaasti: dollarilla sai 32,25 ruplaa. Puoli vuotta myöhemmin vuoden 1991 lopussa dollarilla sai jo 179,20 ruplaa. Eräs raju tarkistus ilmoitettiin televisiossa muutama tunti etukäteen: yöllä venäläiset ryntäsivät kauppoihin ja käyttivät pian romahtavat ruplansa suklaaseen, konjakkiin, pehmoleluihin, kaikkeen mahdolliseen. Seuraavana päivänä rupla oli murto-osa vanhasta arvosta. Jos niinä päivinä osti kolme banaania läpinäkyvässä pussissa, sai kadulla avoimesti törkeitä huutoja osakseen. Ihmiset eivät saaneet enää työstään palkkaa. Vuonna 1992 inflaatio oli 2520 %. Lokakuussa 1993 sadat ihmiset kuolivat tai loukkaantuivat Moskovan katutaisteluissa.

Neuvostoliiton hajoaminen ja ruplan rajut romahdukset 1990-luvun alussa ovat pieni esikuva EU:n hajoamisesta ja euron romahduksesta, kun ihmiset yrittävät ehkä kamppailla selviytymisensä puolesta. Osa ihmisistä menettää toivon, eivät jaksa edes yrittää mitään, valmistavat alkoholinsa ja hukuttavat elämänsä sen tuomaan päihtymykseen. Kaikki eivät menetelleet yhtä epätoivoisesti.

Kaiken kaikkiaan ihminen voi kuitenkin selvitä, vaikka yhteiskunnan uudestaan rakentuminen vaatii vuosikymmenen ja viisaan visionäärin (kuten V. Putin) sekä suotuisasti onnea. Venäläinen yksilö selvisi kriisistä – niin kummallista ja väärää kuin se onkin – harmaan talouden sekä sellaisten kunnioittavien asioiden kuin ihmissuhteiden ja joustavuuden avulla. Harmaa talous romuttaa valtion verokertymää, eikä tietenkään ole suositeltavaa, mutta yksilön pelastusohjelmana tuon tilanteen voi selittää silloisessa Venäjässä: nuo yksilöt ottivat kriisissä ansainnan sieltä, mistä saivat, jotta pelastivat itsensä ja perheensä – usein myös sukunsa.

Romahdus johti ja johtaa korruption uhkaaviin näkymiin. Romahduksesta selviytymisen edellytys oli Venäjällä, että perheet eivät maksaneet moniin kuukausiin, jopa vuoteen, asuntonsa vuokraa, vettä ja sähköjä. Joustavuus oli valtaisaa. Tilannetta helpotti Venäjällä se, että monilla oli valtion antamat asunnot, vaikka siellä saattoi asua monta perhettä saman keittiön käyttäjinä. Varsinaiset velka- ja vuokra-asunnot puuttuivat. Miten Suomessa ja EU:n alueella tapahtuisi, jos köyhät vuokralaiset eivät maksa puoleen vuoteen vuokraa, sähköä eikä yhtään mitään asumisen hyväksi, koska kukaan ei heille maksa mitään rahaa: ei ole palkkaa, kunnalta ja valtiolta loppui rahat sosiaali- ja asumistuen hyväksi jne.?

Merkittävä tuki perheiden selviämiselle – vaikka heikolle sellaiselle – oli Venäjän energian alhainen hinta kotimarkkinoille. Tätä mahdollisuutta ei ole valitettavasti nykytilanteessa EU:ssa, jossa energiapolitiikka ei ole humaanista. Pörssikurssien ja omistajien sijoitusten varmistamiseksi energiasta tahdotaan kova hinta - myös sähkötuotantoa suojellaan protektionistisesti mm. Suomessa. Euron romahdus pistäisi Suomen sähkömarkkinat kokonaan uudelleen arvioitavaksi, mikäli kansalaisia ei pistetä pakkasella kylmyyteen.

EURAASIAN PAINOARVO KASVAA

Venäläisissä innokkaimmissa apokalypseissa (esim. Dmitri Zotikov; Дмитрий Зотиков) on julistettu ruplan ylivaltaa maailmassa sen jälkeen, kun euro romahtaa, Sarkozy ja Merkel etsivät ruvapaikkaa Libyassa, tuhannet eurooppalaiset etsivät turvapaikkaa Moskovasta. Tadzhikistanin ja Molkovan rakennustyömaiden halvat työläiset ovat saksalaisia ja itävaltalaisia. Pietarilaisten, murmanskilaisten ja moskovalaisten perheiden lapsenvahdit ovat nuoria ranskalaisia naisia. Samarassa taksikuskit ovat italialaisia. Eurooppalaiset insinöörit työskentelevät Kazakstanissa talonmiehinä. Toljatissa tuotetaan BMW ja Mercedes –autot, joiden kokoonpanon hoitavat halvat saksalaiset työläiset. Venäjän kielen opetus tulee kaikkialle maailmaan. Dolce Gabana saa uudeksi nimekseen ”Ivanan tekstiilit”, Pepsi Cola nimeksi ”Venäjän kvas”, Nobel-palkinnot jaetaan Murmanskissa.

Edellä kuvattu apokalypsia seuraten voisin kuvitella, että Töölön ja Katajanokan naiset yrittävät ansaita ruplia Pietarin ja Viipurin kapakoissa huorina, niin kuin 100 vuotta sitten oli tyypillistä. Markkinat eivät ole kuitenkaan kovin suotuisat pulleille suomalaistytöille. Suomalaismiehen pelastamiseksi ei ole juuri muuta menetelmää kuin suomalaisnaisen luovuus ansainnassa: miehet tekevät itse juomansa ja syventyvät sen tuomaan suuruuteen. Suomi ja Viro – jossa oli tapahtunut vähän tätä ennen Pronssisoturi-patsaan kunniakas palautus entiselle paikalleen – hakevat itsenäisinä valtioina Euraasian Unioniin, säilyttäen itsenäisyytensä, kun innokkaimmat federalistit tahtovat jopa paluuta Venäjän suurruhtinaskunnaksi: kaikki tahtovat osaksi Euraasian Unionin mahdollisuuksia. En koe näiden apokalypsien kuvia mitenkään vastenmielisiksi, vaikka venäläisissä näkökulmissa Venäjän osuutta on tarpeettoman paljon idealisoitu. Johan Bäckman kutsuttaisiin Suomen tasavallan demokraattisten vaalien tulosten perusteella uudeksi pääministeriksi ja Leena Hietanen ulkoministeriksi, jotta Suomi selviäisi euron ja EU:n romahdusten jälkeisestä kriisistä. Valko-Venäjältä ja Syyriasta saapuneiden vaalitarkkailijoiden kova työ oli varmistaa vaalien demokraattisuus ja oikeudenmukaisuus, sillä Suomessa oli yritetty vasta vähän tätä ennen väärennettyjä vaaleja ja vallankaappausta tiettyjen tässä nimeltä mainitsemattomien henkilöiden toimesta. Kiitos Valko-Venäjän ja Syyrian lähettämien tarkkailijoiden, vaalit toimitettiin asiallisesti kaiken jälkeen. Voisin hyvin asua sellaisessa maassa köyhänä työläisenä tai työttömänä, etenkin kun en käytä alkoholia.

Euron romahdus olisi – niin kuin tulee olemaan pian - todellisuudessa myös tosi raju isku Venäjän valtiontaloutta vastaan. Pravda teki äskettäin yhteenvedon: "Euro accounted for 41% of Russia’s foreign exchange reserves, once the euro zone a financial collapse, the Russian economy will inevitably be hit." Jos maan valuuttavarannosta häviää suhteellisen nopeasti esimerkiksi kolmannes ja lisäksi vientimarkkinat Eurooppaan lamaantuvat, valitettavasti myös Venäjän maksuvalmius (tai maksukyky) ja pankkijärjestelmä joutuvat myös vaikeuksiin, valuuttavarannon varmuusmarginaalia olisi jo vähintään kosketettu ankarasti. Yksityinen ihminen ei koe välittömästi, vaan välillisesti nämä seuraukset. Jos työsopimuksissa palkat on sidottu euroon, nämä työläiset kokevat luonnollisesti melkoiset muutokset. Venäläisen yhteiskunnan perinteinen joustavuus ja ihmissuhteiden merkittävyys luovat kuitenkin sellaisia selviytymismahdollisuuksia, joita ei ole EU:n alueen yhteiskunnilla samalla tavalla.

Venäjän näkökulmasta käsin euron ja Euroopan Unionin romahdus lisäävät Euraasian Unionin painoarvoa ja Kauko-Idän sekä BRICS (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina, Etelä-Amerikka) -yhteistyön merkitystä. On yksinkertaistettu ja erheellistä kuvitella, että Euron ja EU:n romahdus tulisi suorana voittona Yhdysvalloille ja dollarille tai Venäjälle ja ruplalle tai Kiinalle ja yenille. Maat elävät globaalissa taloudessa, jossa he ovat sidotut ulkomaankaupassa tuontiin ja vientiin. Kiina kärsii valtavasti, kun Euroopan markkinat hiipuvat. Dollareita on jo alettu kotiuttaa EU:n alueelta ennakoiden nopeasti tapahtuvaa romahdusta.

Nobelin taloustieteen palkinnon voittanut New Yorkin yliopiston professori Nouriel Roubini ennusti vuosi sitten joulukuussa, että Euroopan yhtenäisvaluutta romahtaa. Iltasanomien vaalikoneessa lausuin euron suhteen: ”näkymät ovat vakavammat kuin julkisessa viestinnässä on ollut Suomessa. Suomea kohtaa EU:n ja Euron romahduksessa suuri onnettomuus nykyisen poliittisen suuntauksen vallitessa”. Maaliskuussa 2011 kerroin myös monia syitä sen puolesta, että euron loppu on kirjoitettu. Lisäksi mm. 8. toukokuuta 2010 kirjoitin, ettei euron ja EU:n romahdusta pysäytetty keväällä 2010 Kreikka-lainalla.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)