lauantai 3. joulukuuta 2011

Helsingin Sanomat tahtoisivat fasistisen vaalijärjestyksen

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 3.12.2011 oli juuri sillä tasolla kuin sanomalehti on ollut omistajansa aloittamasta talvisodasta ja sitäkin edeltäneestä ajasta alkaen suomalaisen mielen rappeuttamiseksi.

Suomen suurimman sanomalehden Venäjän duuman vaaleissa ei olisi kyse ”todellisesta vallankäytöstä”, vaan kyse olisi ”sivunäyttämö”. Sanomalehti on täysin piittaamaton siitä, että duuma ei ole suinkaan aina hyväksynyt ehdotuksia, joita Vladimir Putin tai Dmitri Medvedev ovat esittäneet presidentteinä tai pääministereinä. Duumalla on myös merkittävä paikka poliittisen keskustelun ja mielipiteen muodostuksen foorumina, mitä asemaa ei valitettavasti ole Suomessa eduskunnalla. Suomessahan eduskunta seuraa lähinnä sitä, mitä puoluekoneistossa sopiviksi ministereiksi todetut henkilöt ovat hallituksessa päättäneet Suomen linjaksi ja minkä Helsingin Sanomat ovat päättäneet hyväksyä kansalle hyväksi päätökseksi.

Helsingin Sanomien mukaan duuman vaalit ”on julistettu kansanäänestykseksi” Vladimir Putinille, mutta ei mainitse, kuka on niin julistanut. Hesari varmasti on julistanut yhtä jos toista muutakin, mutta niillä julistuksilla ei ole muuta arvoa kuin suomalaisen mielialan rappeuttamisen merkitys. Ja näiden Hesarin kirjoitusten – jopa itse pääkirjoituksen – jälkeen joku kehtaa Suomessa väittää, ettei Suomessa olisi russofobiaa. Ainakin paha Kreml-fobia vallitsee.

Hesari toteaa oikein, että Venäjän yhtenäisyyden puolueen kannatus on alamäessä. On hyvin mahdollista, että gallupeissa havaittu alamäki näkyy vaalikäyttäytymisessä. Hesari ei kuitenkaan tajua, että sellaista on demokratia: vaalien tulos voi vaihdella, joskus kansa äänestää vähemmän kiitollisena hallinneille johtajille. Senkin Hesari on havainnut, että hallitsevalle puolueelle saatetaan ”naureskella”. Sitäkään Hesari ei osaa päätellä, että niin ilmaisuvapaus ja demokratia ilmenevät satunnaisesti: johtajiakin moititaan, heille naureskellaan.

Tyypillisenä piirteenä Hesarin semifasistiselle ja usein suoranaisesti fasistiselle kansanhygieniaopille on tokaisu Venäjän yhtenäisyyden puolueen vähemmän arvoisasta kannattajajoukosta: ”Yhtenäisen Venäjän kantaäänestäjiä ovat valtion palkolliset, eläkeläiset ja maaseudun väki” (Hesari). Hesarin pääkirjoituksen yleisen hengen ja kappaleen retorisen rakenteen valossa on ilmeisen selvää, että pääkirjoittaja paljastaa lausahduksessaan reaalitilanteen toteamuksen sijasta ilmeisen halveksunnan tiettyjä väestöryhmiä vastaan. Minun mielestäni valtion palkollisilla, eläkeläisillä ja maaseudun väellä on oikeutetusti yksi ääni per täysi-ikäinen niin kuin on kansainvälisissä suhteissa rikastuneellakin väellä yksi ääni per täysi-ikäinen. Hesari haluaisi ymmärrettävästi ideologiansa mukaisesti niin Venäjälle kuin Suomeenkin painoarvokertoimilla korjatun äänestystuloksen, jossa yhteiskunnallisesti merkityksellisen ja oikeantyyppisen ihmisen ääni olisi arvokkaampi kuin yhden eläkeläisen tai yksinkertaista elämää viettävän maalaisen.

Olen yhden kerran nähnyt Vladimir V. Putinin aivan oikeasti luonnossa. Hän puhui 17.5.2010 Lappeenrannassa Venäjän ja EU:n innovaatiofoorumissa. Istuin salissa pappispuvussani. Tunsin, että Putin katsoi varsin usein minua kohti. Hänen läsnäolonsa oli niin vahva konferenssisalissa. Ymmärsin hyvin kokemuksellisesti, miksi Putinin politiikka ja persoona tekevät myönteisen vaiktuuksen valtaosaan Venäjän äänestäjiä – riippumatta äänestäjien kansalaisuudesta. Venäläiset ovat suurin kansallinen ryhmä, mutta myös Kaukasiassa Putinin rakentava politiikka saa voimakasta tukea.

Olin saapunut Lappeenrantaan tunnetun ystäväni kanssa. Tätä yhtä näkökontaktia haluan muistaa vielä uudestaan. Suomalaistoimittajat ja virkailijat kävivät ottamassa jopa meistä valokuvia ikään kuin läsnäolomme olisi ollut merkillistä. Suomen yleisradion toimittaja kirjoitti useaan suurehkoon suomalaiseen ja erääseen virolaiseen sanomalehteen julkaistun jutun, jossa hän kysyi epäluuloa virittäen, että olisiko itse Vladimir Putin kutsunut ystäväni ja minut paikalle. Taisi joku venäläinen uutinenkin siteerata suomalaistoimittajan tekstiä. Ikään kuin vain vilpillisyys olisi motiivi, jos Venäjään voi suhtautua ystävyydellä. Sama toimittaja oli aiemmin kirjoittanut julmaa tekstiä Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Pavel Astahovia vastaan.

Tietenkin tulin paikalle kirjoittaakseni talousnäkymistä ja -mahdollisuuksia, joita Venäjä ja EU voisivat rakentaa yhdessä. Sanoin jo siinä vaiheessa ennakoiden, että Euron ja EU:n mahdollinen romahtaminen – kuten puhuin usein tuossa vaiheessa – ei pidä johtaa kansallisia valtioita ja yrityksiä nationalistiseen sulkeutumiseen, vaan Venäjän ja Euraasian mahdollisuuksien parempaan kohtaamiseen. Mielestäni luonnolliset argumentit puhuvat sen puolesta, että naapurisuhteet on parempi rakentaa hyviksi kuin huonoiksi. Naapurit ovat mahdollisuuksia, ei poliittista sekaantumista varten. Hesari ei tietenkään voi ymmärtää tällaisia näkökohtia.

Mikä teki siis minuun vaikutuksen Venäjän pääministerissä? Lappeenrannan EU:n ja Venäjän innovaatiofoorumin lehdistötilaisuudessa pääministereiltä kysyttiin karkotettavien vanhusten kohtelusta. Läntinen kollega seisoi jalat ristissä ja vältti kysymystä lausuen hiukan kankeasti artikuloiden, että vanhusten käännyttäminen pois Suomesta on pelkästään viranomaisasia. ”Sellaiset asiat eivät kuulu pääministeritason korkeisiin kysymyksiin”. Sitä vastoin Vladimir Putin käytöksestä ja vastauksista sai vilpittömän vaikutelman, että ihmisyys kuuluu politiikan huipputasolle: ”Vielä emme ole keskustelleet asiasta, mutta päivä ei ole ohi”. Putinin vakaumukseen kuuluu, että vanhus on ihminen, joka on merkittävä myös valtakunnan päämiehen päätöksissä. Suomessahan silloin Matti Vanhanen ja äskettäin pääkirjoituksessa Helsingin Sanomat vähättelivät vanhuksia.

Nuo sanansa Vladimir Putin lausui miehekkäästi seisoen – venäläisittäin jalat varsin levällään mutta tukevasti maassa - , ja hymyili karismaattisesti. Joskus läntisissä jutuissa pilaillaan, että Putin ”esiintyy machomaisesti”, mutta venäläisen urheilullisen miehen olemus on aito: toki se on erilainen kuin skandinaavisen miehen esiintyminen keskimäärin.

Minua on loukannut toistuvat halventavat hyökkäykset minua ja muita sellaisia ihmisiä vastaan, jotka rohkenevat myöntää julkisesti Venäjän eri politiikkojen ansiot Venäjän politiikassa. Olisimme muka ”putinisteja” - tai mikä leima milloinkin annetaan. Kielenkäyttö on erityisen loukkaavaa, mutta jääköön rumat esimerkit toistamatta. En suinkaan kuvittele ketään ihmistä virheettömäksi, ihminen on ihminen. Tuskin venäläiset huippupolitiikot tahtovat yli-inhimillistä palvontaa itsekään. Sitä vastoin asiallisuus ja aseman mukainen kunnioitus ovat aiheellisia.

Venäjän duuman joulukuun 4 päivä 2011 ja presidenttivaalien maaliskuun 4. päivä 2012 edellä on voimakasta länsimaista propagandaa – jopa varsin ohjelmallista ja monikansallista; agenda on aika yhtenäinen anglosaksisiin lehtiin tukeutuvien henkilöiden välillä yli valtiollisten rajojen. Suruni on senkin tähden suuri, että eräs näkyvimmistä arvostelijoista Venäjän presidentinvaaleja vastaan on toistuvasti Suomen television ja laajalevikkeisten sanomalehtien haastatelema koulu- ja opiskelukaverini teinivuosilta alkaen aikuisuuteen asti. Hän oli provokaattori jo silloin. Nyt hänen provokaationsa myydään televisiossa Suomen kansan ostettavaksi, kun moititaan Vladimir Putinia ja itse asiassa myös Venäjän Federaation valtiollista olemassaoloa. Helsingin Sanomat ärsyttävät vielä koulukaveriakin enemmän: itse pääkirjoittaja menettää ymmärryksensä ja päättää vaalien edeltävänä päivänä itseä. Sinänsä isku oli kiinnostava, kun se paljasti rivien välistä ja riveiltä Hesarin fasistisen ideologian tietynlaisesta kansanhygieniaohjelmasta, jossa joillakin ihmisillä olisi enemmän merkitystä äänestäjinä kuin toisilla. Suomessa hallitsee liian laajasti mielipide, jossa Venäjän kansan omia valintoja ei haluta tunnustaa oikeiksi. Ikään kuin kansa olisi tyhmempi kuin venäjänkieltä osaamattomat anglosaksisen lehdistön varassa ajatuksiaan rakentavat läntiset toimittajat. Kuka siis äänestää Venäjän vaaleissa? Minäkään en voi äänestää noissa vaaleissa, vaikka toki tahto olisi suuri.

Vain vähän aikaa sitten Helsingin yliopiston yhteydessä toimivan Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin tiedotuskanavan kautta välitettiin sähköpostitse kerjuukirje, jotta rahoitusta tulisi elokuvalle, joka kyseenalaistaa Vladimir Putinin osallistumisen presidenttivaaleihin. Elokuva näytetään helmikuussa 2012 - vähän ennen Venäjän vaaleja - sekä Suomen televisiossa parhaaseen katseluaikaan että länsi-Euroopan useammalla televisiokanavalla.


Minä kysyn häveliäisyyden perään kristillisen kultaisen säännön periaatteen valossa: miten omassa kotimaassani Suomessa koettaisiin, jos kenestä tahansa omasta presidenttiehdokkaastamme tuotettaisiin, levitettäisiin ja julkaistaisiin televisiota varten naapurivaltiossa herjaava propagandaelokuva? Sitäkö me tahdomme meille tehtävän, että meitä herjattaisiin: mauttomuuksilla ja epärehellisyydellä voi rakentaa rumia tarinoita ihan kenestä tahansa ihmisestä.

Mahdollisesti 4. joulukuuta menen Pietariin Venäjän ortodoksisen kirkon jumalanpalvelukseen, minkä jälkeen menen jollekin tavalliselle vaalipaikalle. Katson kunnioittaen, miten ihmiset äänestävät monista vaalilistoista itsenäisesti, kenenkään pystymättä arvioimaan sitä kuka äänestää ketäkin. Tilannehan on toisenlainen kuin Suomen pikkukylissä, jossa väkimäärän pienuuden tähden voi päätellä hyvinkin, kuka äänesti ketäkin. Hesarin ja muun suomalaisen sekä länsimaisen median asenteista valmistuu kirjoitukseni Venäjän valtiolliselle kansainväliselle kanavalle RT (Russia Today).

Suomen itsenäisyyspäivää 6. joulukuuta en aio juhlia Suomessa. Katsotaan sitten, minkä vaihtoehdon voisin löytää homotanssiaisten katsomisen sijaan.


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)