maanantai 19. joulukuuta 2011

Joululegenda Narvasta 2012: Ei elä eikä kuole jouluna





(melkein tositapahtumiin perustuva joululegenda, tallinnalaisen virolaisen Tiit-ystävän kertoma, mutta ainakin enemmän todellisuuteen perustuva kuin Sofi Oksasen nimissä kulkeva, painotalon tuottama legenda puhdistuksesta, josta Antti Jokinen ohjaa Virossa veristä, russofobiaa lietsovaa ja fasismia rehabilitoivaa teurastusfiktiota vahvistaen emotionaalisella tasolla militaristista russofobiaa ja rasistista apartheidia).

_ _ _ _


Uutiset väittivät Tallinnassa, että olisi joulu - läntisen kalenterin mukaan, 25. joulukuuta. Joulupukkeja oli ollut edellisillalla liikkeellä.

Tallinnan Koplin vanhalta puualueelta olivat Igor ja tämän nuori morsian Oksana lähteneet matkalle varhain aamulla. Karl oli sulkenut työttömän perheen asunnosta sähköt jo kauan sitten. Rikotut ikkunat Igor oli peittänyt muovikelmulla. Mutta mitään hän ei ollut maksanut: Igor oli yrittänyt töihin Suomeen, mutta passittomana työtä ja matkaa ei järjestynyt. Heillä ei ollut enää elämää, mutta ei kuolemaakaan, joka olisi vapauttanut kamppailusta.

Edes Rudof-hirvi, tuo myös virolaisten tarinoiden tunnettu joulupukin reen vetäjä, ei saapunut avuksi. Nyt Igor ja Oksana nojasivat yön pakkasessa vanhaan autoonsa, joka oli jättänyt heidät matkalle. He värisivät ryysyissään. Heidän oli nälkä. He eivät olleet moneen pitkään tuntiin tavanneet ihmisasuntoa, johon voisivat majoittua - jos vaikka heidän vanhaa kotiaan ei asunnoksi voinut enää kutsua. Karl oli päättänyt rakentaa sen sijaan paremman ja komeamman rakennuksen.

Tähden tuikkivat. Matkalla näkyi hieno talo, vartioitu piha ja muurit. Varmasti valtiollisesti kunnianarvoisan päättäjän asunto. Vihdoinkin, ajattelivat mies ja morsian. Heidän katseensa elpyi odotuksesta. Ja talo oli iso, rikas ja komea. Ehkä siellä olisi ruokaakin heille.

Köyhä Igor kolkutti ovelle. Hienosti puettu Otto riensi aukaisemaan oven.

- Antakaa väsyneelle nuorelle parille yösija ja antakaa syödä, pyysi kaukaa tullut Igor.

Mutta hienon talon hieno palvelija Otto katsoi pitkään Igorin ryysyjä, vanhoja rikkinäisiä kenkiä ja vaatimatonta vaatetusta sekä kuunteli oudoksuen puheen aksenttia.

- Ei täällä ole sijaa miehittäjille, Otto närkästyneenä huusi.
- Ja isäntä Toomas Henrik juhlii nyt jouluateriaansa. Herrani Toomas Henrik on tullut pitkältä matkalta Amerikasta. Hän tarvitsee nyt virkistymistä. Paikalle on saapunut tanssijatkin. Nyt on joulurauha. Älkää häiritkö! Kotimme on pesty puhtaaksi. Menkää Narvaan muiden ryysyläisten luo! Ja vielä parempi, kun menette kokonaan pois maastamme, te verenhimoiset miehittäjät!

- Kristuksen tähden, rukoili nyt myös Oksana, raskaana oleva morsian.

Mutta Otto ei kuullut Oksanan kuisketta, aliravitun näköisen naisen, joka tuskin näytti olevan edes raskaana. Niin palvelija sulki oven.

Niin Igor ja Oksana olivat taas yksin ulkona kylmässä talviyössä. Huoaten he jatkoivat matkaansa

Mutta kas tuossa oli se ryysyläisten ja hiv-sairaiden kaupunki Narva – ja siinä loisti myös keltainen valo talosta, maantien laidan mökistä, pienestä ja matalasta puisesta rakennuksesta – sellaisesta vähäisestä kuin heillä oli ollut Tallinnan Koplissa kunnes Karl päätti rakentaa paremman ja kauniimman vanhan sijaan.

Samassa aukeni tuvan ovi raolleen, lapsen kasvot kurkistivat eteisestä, ja näkivät Igorin ja Oksanan. Heti pienet kasvot kääntyivät tupaan päin ja huusivat:

- Äiti, äiti, ovella on mies ja nainen, väsyneen näköisiä.

Huoneen perältä riensi nainen – toisiakin lapsia näkyi lattialla, - avasi oven selko selälleen ja käski:

- Vieraat ovat hyvät ja käyvät sisälle lepäämään. Köyhänkin majassa on puuroa teille: Saimme äsken Suomesta ruokaa ja vaatteita. Käykää pöytään istumaan Kristuksen nimessä ja ottakaa osaa pieneen ateriaamme.

Naisella vilahti pieni risti kaulasta, pöydällä oli monta pientä ikonia. Oksana tunsi helpottuneisuutta: tässä kodissa saan levätä. Tatjana – pienen tuvan pienikokoinen emäntä – jatkoi puhettaan:

- Mieheni Vladimir tulee kohta kotiin, minä lähden töihin siivoamaan. Mieheni sai tänään potkut. Hyvä, että hänen ei tarvitse murehtia yksin.

Ja suljettuaan oven Tatjana talutti Igorin ja Oksanan pöydän luo.

Ja niin tapahtui, että nuori pari sai kunniapaikan illallisateriassa. Ja pienestä lapsesta alkaen kaikki auttoivat Oksanaa, raskaana olevaa morsianta, jota matkan rasitukset painoivat kovasti.

Pakkanen paukutteli tuvan nurkissa. Tuuli puhalsi rikkoutuneiden ikkunoiden ja seinien rakojen lävitse. Oksana ajatteli, että on niin kuin kotona, jonka menetimme. Hän kävi levolle.

Meni viikko ja vielä toinenkin. Ja silloin tapahtui ihme: Oksana synnytti esikoisensa, poikalapsen. Niin Tatjana ja Vladimir sekä Igor ja Oksana tunsivat, että nyt oli joulu, 7. tammikuuta. Lapsi oli saanut syntyä, Jumalan lapsi – ilman mitään maailmallista kansallisuutta ja kunniaa.

Sinnikkyys näytti vahvuutensa. Igor ja Oksana saisivat ehkä elämiseensä kohta tukea 75 euroa kuukaudessa, kun aiemmin he saivat vain 50 euroa kuussa: lapsi oli syntynyt. Jos Igor pääsisi kokopäiväisesti töihin Narvassa, hän saattaisi saada jopa 260 euroa kuussa. Mutta erityisesti sinnittely oli auttanut: lapsi oli syntynyt - eikä perhe kuollut nälkään vieläkään. He saivat elää ja kokea joulun ihmeen, vaikka puhuivat tuota miehittäjän kieltä.

Nähtyään nuoren parin kovat kamppailut, Vladimir päätti antaa lahjan, suomalaisten ystävien antaman pienen pronssisen patsaan. Siinä luki - vapaasti suomennettuna - "Pronssisoturin hautamuistomerkki, joka kuvaa Viron puna-armeijan sotilaan surua kaatuneiden tovereidensa puolesta, pystytettiin vuonna 1947 Tallinnan vapauttamisen kunniaksi natsimiehityksestä. Huhtikuussa 2007 Viron puolustusvoimat tuhosivat monumentin ja vandalisoivat haudat, minkä tähden syntyneitä mellakoita kutsutaan Pronssiyöksi, ja jättivät rankaisematta murhasta, jonka uhriksi oli joutunut nuori venäläinen vapaustaistelija Dmitri Ganin. Näin Pronssisoturi tuli tunnetuksi miljoonille ihmisille sekä ikuiseksi symboliksi ihmiskunnan fasismin vastaisessa taistelussa".


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)