maanantai 26. joulukuuta 2011

Tapaninpäivänä ylväät puut kaatuilivat



Ylväät männyt olivat kaatuilleet tänään lenkkipolkuni yli. Kaikkiaan kymmenen mäntyä oli kaatunut yli juoksureitin. Lisäksi kaksi valolyhtypylvästä oli kaatunut reitin yli ja yksi oli kaatumaisillaan. Niissä lyhtypylväissä oli edelleen sähköt. Tuo sähkö saattoi olla nyt vaaraksi ihmisille niin tarpeellista kuin sähkö muuten onkin.

Tapaninpäivän VT:n lukukappale Jeremian kirjan luvusta 20 lupaa, että ”vihamieheni kaatuvat eivätkä voi minulle mitään”. Johannes Kastaja ennusti myös profeetallisesti, että kirves on pantu jo puitten juurelle. Tällä kertaa itse tuuli kaatoi puut - kirvestä ei tarvittu.

Niin nämä kaatuneet ylväät, niin mahtavan ja terveen näköiset, männyt tekivät ilosanoman sanansaattajan askeleet tänään keveäksi lenkkipolulla: joskus kiersin männyt juuren puolelta, joskus menin rungon alta ja joskus hyppäsin yli. Kaikki ylväät, kaatuneet männyt oli hyvin voitettavissa tapaninpäivän ristintiellä kuntopolulla. Kaatuneet männyt antoivat profeetallisen tunteen pimenevässä illassa.

Juoksin pitkästä aikaa ulkona juoksulenkin. Kantapääni – ei aivan se akilleen kantapää, vaan vähän sisempänä jalkapohjassa nivelpussi – oli ollut kipeä ja sen vuoksi annoin kipeyden parantua tauon aikana. Kuukauden tauko näkyi juoksussa. Lihaksissa oli iloista terhakkuutta ja leikkisyyttä, noiden ylväiden mäntyjen yli oli hauska hyppiä aina silloin kun oksat eivät häirinneet vauhtia. Mietin hyppiessäni, että näin minä riemullisesti hyppään ylitse myös kaikkien natsimoodissa olevien suomalaisten kirjoittajien, olivatpa nämä Finrosforumista, Suomen Sisusta, Höblästä, Suomen Penistä tai Kavkaz Centeristä tai jostakin muualta. Kaikki nuo kaatuvat maahan niin kuin kirkollinen tapaninpäivän VT:n profetia lupaa.

Juoksin seitsemän kilometrin lenkin, mutta hengitystä piti aina satunnaisesti tasata kävelytuokioilla. Olin tottunut sen verran vauhdikkaaseen juoksuun, ettei nyt tauon jälkeen hengitys pysynyt oikein mukana vauhdissa. Jalat eivät kuitenkaan väsyneet.

Iloinen asia oli myös, ettei kantapään edellä jalkapohjassa limapussi pahemmin kipeytynyt. Lopussa tunsin vähän tunteita tuossa kohtaa, mutta ei pahempaa. Täytynee ottaa jotain tulehduskipulääkettä lenkin jälkeen.

Jos tämä juoksu palaa taas normaaliksi, niin harjoittelen kuukaudet päivät erittäin ahkerasti, koska olisi hyvin kiinnostavaa kokeilla sisähallikisoissa helmikuussa jotain 1500 metrin juoksukilpailua. Tarvitsen kuitenkin neljän viikon intensiivisen harjoittelun ja 7-10 päivän keveämmän jakson ennen kilpailuja. Tämä tarkoittaisi siis 2-3 juoksuharjoitusta päivässä intensiivisesti tämän kauden aikana. En laske harjoitteluksi mitään hölkkää (vauhti 3.40 min/km tai hitaammin).

Hengitys palautunee nopeasti kohdalleen, kun taas alkaa vauhdikkaat juoksut. Sitä paitsi eihän noin 4 minuutin juoksussa edes ennätä paljon hengittää kun se on jo ohi. Pitempää matkaa en jaksaisi mitenkään juosta. Käyn myös pikemmin apteekissa ostamassa monivitaamineja ja rautaa turvatakseni korkea hemoglobiini mahdollista kilpailua varten. Verihän se kierrättää happea lihassolujen käyttöön.

Sinänsä harmi, että tämä kuukauden tauko tuli marras-joulukuun ajalle, sillä nyt on taas aloitettava eräässä mielessä alusta eikä se aivan näin alussa ole ihan mitätön haaste. Olisi eri asia, jos taustat olisivat kovat, jolloin kuukauden tauko olisi vain eduksi.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)