torstai 22. joulukuuta 2011

Venäjän mielenosoitukset ulkomaalaisen silmin

Mittakaavaero

Venäjän väkiluku - 142 miljoonaa ihmistä – ja Moskovan n. 12 miljoonaa ihmistä aiheuttavat suomalaisessa mittasuhteissa ongelmia. Kun Moskovaan kokoontuu rauhanomaiseen yleisötapahtumaan, iltakävelylle ja mielenilmaukseen puolesta sekä vastaan 10 000 – 40 000 ihmistä, se tarkoittaa Suomen kokoisessa valtiossa 300 - 1 000 ihmisen kokoontumista. Myös näillä ihmisillä on merkitystä, mutta mittasuhteiden eroja ei pidä unohtaa. Suuren rakennuksen väkimäärä voi olla parhaimmillaan ja pahimmillaan Moskovassa sama kuin pikkukaupungin tai kylän väkimäärä Suomessa. Aivan yhtä paha virhe tapahtui siinä, että päiväkävelyllä, uteliaat julkista kohua silmäilevät venäläiset ja ulkomaiset tyypit (ml. toimittajat), turvallisuuspalvelun siviiliasuiset ihmiset, monikirjavan poliittisen kentän puolesta ja vastaan näkemyksiään esittävät ihmiset laskettiin lähinnä länsimaisessa mediassa yhteen pelkistetyn sloganin alle.

En osaa arvioida, onko kyseessä toimittajien laiskuus vai osaamattomuus syynä kyseiseen ala-arvoiseen analyyttiseen arvioon. Mahdollisesti päätoimittajalta tuli käsky säästää palstamillimetrejä asioiden monimutkaisuuden kuvaamisessa: asia piti pelkistää tylyn lyhyeksi, vaikka näin joko juttu muodostui pikemmin valheen kuin todellisuuden kuvaukseksi. Sitäkään en osaa sanoa, onko länsimaisen median johdolla tapahtuva intoilu venäläisistä mielenosoituksista enemmän Venäjän sisäpoliittisia oloja varten, vai jotakin Venäjän ulkopuolella tapahtuvaa eurooppalaista tai amerikkalaista tarvetta varten. Samanaikaisesti on Skandinavian media varsin niukasti kertonut Yhdysvaltoja repivistä mielenosoituksista, värivallankumouksesta USA:ssa.

Suomessa olisi suurikin ilmiö, jos Moskovan tai Pietarin mielenosoittajien väkimäärä kokoontuisi yhteen. Tämän vuoksi tahallisesti ja tahattomasti syntyy jopa politiikan tutkijoiden ja toimittajien keskuudessa laskuvirheet, vaikka nuo mielenosoittajat eivät edusta kuin promilleja Venäjän demokraattisesti äänestäneestä väestöstä, jonka oikeuksia saatetaan nyt toivottaa loukattavaksi halpa-arvoisesti vaatimuksissa uusista vaaleista.

Virheistä sopii kritisoida ja virheet sopii tutkia sekä ongelmat asianmukaisesti korjata. Demokratia antaa oikeudet vähemmistölle laillisesti ja hyvän järjestyksen mukaiseen kritiikkiin, mutta kansanedustuslaitosta ei ratkaista kadulla tehtävissä iskulauseissa, vaan vaalihuoneistoissa, joiden perusteella näyttäytyy suurimmat ja pienemmät puolueet.

Suomalaisen demokratian lyhytikäisyyttä ja osaamattomuutta osoittaa, että katukokouksista on jo useamman kerran tehty ikään kuin symboli koko suuren Venäjän tahdolle, jolloin on kuitenkin valtaväestön näkemykset hylätty muutaman äänekkään ja mediaseksikkään vaatimuksen tähden. Mahdollisesti toimittajamme ovatkin tunteneet Venäjän toistaiseksi ensisijaisesti vain seksin ja alkoholin näkökulmista.

Venäläinen ei vaikene

Venäjän vaaleja ennen ja vaalien jälkeen on vuodesta toiseen kovaa väittelyä ja mielenosoituksia. Venäläinen demokratia poikkeaa huomattavasti suomalaisesta hiljaisesta käytännöstä. Kukaan ei kiistä Venäjällä ongelmia taloudessa, työssä, säässä, tuotannossa, kaupassa, oikeusjärjestelmässä, vaalijärjestelmässä, poliittisessa johdossa, musiikissa, terveydenhoidossa, sosiaalipalveluissa, luonnonsuojelussa, koululaitoksessa, televisio-ohjelmissa, urheilussa,

Venäjä eroaa suomalaisesta tukahdetusta demokratiasta siinä, että Venäjällä on tavanomaista yhtä hyvin itsekriittinen väittely demokratiasta kuin vastapuolta vastaan rajusti hyökkäävä kritiikki. Suomessa ei tunneta kumpaakaan käytäntöä, mikä tähden median, politiikan tutkijoiden ja suuren yleisön on Suomessa suhteellisen vaikeaa tajuta Venäjällä ilmeneviä poliittisia purkauksia. Meidät on opetettu vaikenemaan, kun Venäjällä kansalaiset ymmärtävät demokratian oikeutena ilmaista näkemyksensä. Jo venäläinen klassinen kirjallisuus on täynnä esimerkkejä nerokkaasta ja syvällisestä vallan ja oikeuden kriittisestä arvioimisesta siinä kun suomalainen kirjallisuus pohtii enemmän krapulan edeltävää tai jälkeistä tunnelmaa. Suomalainen vaikenee tunnetusti, ei puhu eikä pussaa, vaan kätkee tuskansa ja kokemansa vääryyden hiljaisuuteen, vaimonsa tai lapsiensa pieksämiseen (Suomessa nykyään myös naiset lyövät) – pahimmissa tapauksissa lastensa tappamiseen ja itsemurhiin (jopa useammin kuin missään muualla Euroopassa) – ja humalahakuiseen juomiseen. Venäjällä käytetään väkijuomia myös liian paljon. Suomalainen vaikenee juo ja oksentaa, mutta venäläinen puhuu ennen juomista ja juomisen jälkeen – joskus hyvin älyttömiä, mutta puhuu.

Mielenosoituksissa heijastuu tuo kulttuuriero, mikä teettää suomalaisille kulttuurishokin. Kulttuurieron ongelma vain pahenee, jos suomalaistoimittaja on saanut koulutuksensa anglosaksisen järjestelmän mukaisesti, vaikka toimittaja saattaisi olla teknisesti venäjän kieltä puhuva virtuoosi. Suomalaiset toimittajat saattavat ehkä myös olla tarkkailemassa mielenosoitusta sopivassa krapulassa edellisillan ja yön sekä koko päivän juomisen jälkeen, mutta sittenkään suomalaisen juoma krapula ei auta kulttuurisen kuilun ylittämiseen.

Venäläinen väittelee

Venäjän politiikan tutkijat ovat kirjoittaneet jo vuosikymmenen ajan hyvin värikkäästi Venäjän historiasta ja sen ongelmista hyvin rajusti politiikan aikakauslehdissä. Esimerkiksi Polis-lehdessä lehden päätoimittaja, professori, FT Igor Konstantinovich Pantin (s. 1930) arvosteli terävästi Venäjän demokratian kulttuuria: ”Venäjällä autoritaarisuutta ja sen jälkeistä totalitaarista hallintoa toteutettiin pitkän aikaa sisäisen demokratian poiskitkemiseksi kansakunnan parista. Mentaliteetiksi muodostui yksinkertaisuus, jonka piirteitä ovat sisäinen katkeruus: sokea viha rikkaita, kulttuurisesti kehittyneitä ihmisiä, lakia ja viranomaisvaltaa vastaan. Tavaksi syntyi kääntyminen mielivaltaan, epäusko virisi kirjainta vastaan: tämä meni venäläiseen sieluun” (v. 2003).

Suomalaista alistuneisuutta ja tukahdettua mielenlaatua osoittaa se, ettei Suomessa ole koskaan valta vaihtunut vallankumouksella – ihmiset ovat aina alistuneet kulloisenkin valtiaan voimaan. Vuonna 1918 käytiin epäselvissä oloissa sisällissota vapaudesta ja oikeuksista, jolloin valkoiset kukistivat verisesti saksalaisten ratkaisevalla tuella demokraattisten oikeuksiensa puolesta protestoineet ihmiset. Erityisesti tämän jälkeen pelko ja alistuminen on hirvittävällä tavalla kirjoitettu suomalaiseen kollektiiviseen tajuntaan. Venäjällä on sitä vastoin kerrottu miljoonia kertoja ja tuhansia monumentteja on pystytetty vallankumouksen kunniaksi: tämä luo perusasetelman, jossa Venäjällä on ankarakin protestointi jo lähtökohdissaan luonnollisempaa kuin alistettujen suomalaisten keskuudessa.

Päätoimittaja Vladimir T. Tretjakov, kenraalimajuri, Kuuban valtioyliopistossa koulutuksensa saanut, Volgogradissa sisäministeriön akatemian johdossa toiminut vuodesta 2007, kirjoitti jo vuosikymmen sitten osuvasti kokemuksestaan kansainvälisestä konferenssista. Venäläiset kuulivat syytöksiä epädemokraattisuudesta. Osallistunut venäläisjoukko edusti monipuolisesti erilaisia näkemyksiä sekä keskenään että muiden osanottajien kanssa. Tretjakov kysyi: Eikö tässä moni-ilmeisyydessä ole merkki demokraattisesta vuoropuhelusta Venäjällä? Trejakov ironisoi, että lännessä todistetaan yhdessä äänin, miten Venäjä ei ymmärtäisi demokraattista prosessia.

Venäläinen on kriittinen

Muistan erittäin kovasti vuoden 1998 häämatkani Kyprokselle ja Israeliin. Venäläinen vaimoni oli omaksunut venäläisen tavan arvioida äärettömän kriittisesti matkanjärjestäjän palveluja, mutta minä suomalaisena koin orjamaisen alistuneisuuteni vuoksi kritiikin henkilökohtaisesti tyytymättömyyden ilmaukseksi. Pitäisi olla vain hiljaa ja moittia korkeintaan pienissä oloissa, niin suostuttelin. Suomalaiset viihtyivät hyvin Kyproksen rantakapakoissa katosten alla ja paluumatkalla he olivat edelleen täysin vaaleita. Mainostettu mahdollisuus matkustaa Israeliin ei kutsunut ketään suomalaista turistia. Suomalainen ei halua tutkia uteliaasti maailmaa, vaan hän on joko kulttuurimatkailija tai rantalomailija (po. juopottelija). Tyypit ovat vähissä.

Minun häämatkani tapauksessa löysimme venäläisen toisen ryhmän, jonka mukana pääsimme Israelin kiertoajelulle. Näitä vastaavia yksittäistapauksia on tullut toistuvasti esille matkoilla, kodeissa ja julkisissa tilanteissa: venäläinen on tunnetusti kriittinen laadun suhteen, kun suomalainen alistuu. Matkatoimistot ovat jo nykyään kertoneet julkisesti, että tyypillisin valittaja on venäläinen turisti.

Sama pätee yleisesti yhteiskunnassa. Tuskin olen käynyt sellaisessa kodissa Venäjällä, jossa ei puhuta kriittisesti poliittisesta. Kritiikki ei ole pahanilkistä vihoittelua Putinia vastaan, vaan ilmenneistä asioista ja mielikuvituksellisista uskomuksista puhutaan myös niiden keskuudessa, joiden seinällä on Venäjän presidentin ja pääministerin kuvat. Venäjä ei ole vaikeneva demokratia.

Venäjällä moni-ilmeinen tiedotus

Venäläinen demokratia eroaa myös median moni-ilmeisyyden tähden suomalaisesta monotonisesta tiedonvälityksestä. Menet mihin tahansa kadun kulmaan tai metroasemalle, sieltä löydät valtavasti erilaisia sanomalehtiä ja aikakausjulkaisuja. Näiden poliittiset linjanvedot ovat myös moni-ilmeisiä. Televisiossa on toistuvasti tiukkoja väittelyjä, jotka yltyvät lähes sanalliseksi tappeluksi.

Muistan hyvinkin mm. erään РТР ЛАНЕТА –ohjelman, jossa sillä kertaa arvioitiin Stalinin paikkaa Neuvostoliiton ja Venäjän historiassa. Mukana oli Venäjän duuman ja duuman ulkopuolelle jääneitä ryhmiä sekä muita ajattelijoita. Mitään yksimielisyyttä ei löytynyt keskustelijoiden välille. Tällaiset tilanteet ovat tavallisia Venäjällä – eikä keskustelu rajoitu vain vaalien alle! Asetelma ei ole vain yksi hallituksen näkemys ja yksi opposition näkemys, vaan moni-ilmeinen kirjo näkemyksiä myös opposition puolelta. Noiden ohjelmien katsominen saattaa luoda suomalaisessa jälleen kulttuurishokin ikään kuin juuri tuon ohjelman aikana tapahtuisi suurikin vallankumous Venäjällä, vaikka nämä ohjelmat jatkuvat päivästä toiseen Venäjällä. Suomessa ei ole poliittista oppositiota eikä vaihtoehtoista tiedonvälitystä, paitsi että nyt Verkkomedia on aloittamassa ripeästi toimintaansa tiedotuksen monipuolistamista varten.

Tiedonvälitys heijastaa Suomessa samaa yleistä alistuneisuutta vallanpitäjän tarjoamaan näkemykseen: vallanpitäjiä ei juuri haasteta. Jos ehkä jonkun antifasistin yksittäisellä blogilla on muutama kymmenen tai sata lukijaa satunnaisessa tapauksessa, tämä hyttysen pissa ei ole yhtään mitään valtameressä, jonka valtamedia yksituumaisesti vyöryttää kansalaisten tajuntaan. Suomessa eivät suuret mielenosoitukset ole toistaiseksi mahdollisia, koska Suomessa ei ole valtarakenteita haastavaa mediaa; jopa ns. perinteinen vasemmisto istuu hallituksessa Kokoomuksen kanssa, ammattiyhdistysliikettä tehokkaasti värittäneet demarit ovat samassa hallituksessa. Jos joku voisi Suomessa protestoida, ovat ultranationalistiset ääri-ilmiöt, mikä ei kieltämättä ole miellyttävä ratkaisu ainakaan yhtään itseään kunnioittavalle ihmiselle.

Venäläinen liioittelee

Useammat kerrat olen todennut ulkomailla asuvien venäläisten kanssa, että paras apua saattaisi olla Medvedeville ja Venäjän hallitukselle lähettää mielenosoittajat tavanomaisiin töihin ulkomaille niin että nämä saisivat itse ansaita palkkansa, tulla toimeen verojen maksujen ja kaikkien kulujen jälkeen. Ihannekuvat ihanasta lännestä romahtaisivat jo varsin pian, kun "korkeat bruttotulot" kääntyvät yhä kasvaviksi menoiksi. Sitä paitsi useat venäläiset eivät saa Lännessä noita isoja bruttotuloja, joita venäläiset anopit ja appiukot sekä mummot ja papat saattavat uskotella, kun vaativat Lännessä asuvilta lapsiltaan jatkuvia avustuksia ja vievät Venäjälle vaatimukset länsimaisista muutoksista.

Venäjällä on vanhempien ja nuorempien ihmisten keskuudessa epärealistisia kuvitelmia länsimaisesta onnesta, joka on todellisuudessa velalla ostettua ja romahduksen tuntumassa. Valtava määrä maahanmuuttajia asuu Suomessa ylivelkaantuneena. Jos he saavat vuokransa maksettua työnsä palkalla, tämä on ylellisyyttä, mutta usein palkan lisäksi tarvitaan yhteiskunnan tukitoimia. Sen jälkeen sopii kysyä, onko se enää reilua palkan maksua vai enemmän orjuutta, kun ihminen ei selviä kokoaikaisella työllään ruoan ostamisesta ja vuokran maksusta. Mutta ei riitä. Tätä köyhyyden häpeää eivät kovin monet Lännessä asuvat venäläiset kehtaa kertoa kotimaassaan Venäjällä asuville sukulaisille.

Ulkovaltojen sekaantuminen

Venäjällä ovat myös ultranationalistiset uusfasistit eräitä tärkeitä tekijöitä mielenosoitusten järjestelyissä. Heidän voimavaransa ovat kasvaneet itseään suuremmiksi ulkomaisen tuen avulla, jossa tärkeää ei ole enää ideologinen veljeys ja yhteisymmärrys, vaan ainoastaan halpahintainen valloittaminen hajottamisen avulla Venäjän valtiollista johtoa vastaan. Amerikkalaisrahoitteinen Golos ohjelmallisesti ja suunnitelmallisesti vääristi vaalivilppitiedotuksen, mikä on paljastettu ko. firman tietokonetietojen avulla, mutta silti esimerkiksi länsimainen valtamedia on täysin vaiennut, että ko. informaatiosodan likainen puoli paljastui. Kaikkien paljastusten jälkeenkin esim. Suomen presidenttiehdokkaat saattavat vedota Golos-järjestön tietoihin ikään kuin ehdokkaat vetoaisivat johonkin luotettavaan näkemykseen.

Venäläinen sanonta on osunut oikeaksi useamman kerran: Etelämantereelta löytyi öljyä, jolloin USA julisti, etteivät he voi hyväksyä pingviinien veristä totalitaristista terrorihallintoa ja niin tekevät demokraattisen interventiopommituksen Etelämantereelle. Ulkovaltojen sekaantuminen informaatiosodan avulla on vahvistanut protestien esittäjien voimavaroja, rahoitusta ja yleistä kiinnostavuutta myös Venäjällä.

Transatlantinen ja osittain islamistinen informaatiosodan verkosto ei ole uusi ilmiö Venäjällä, mutta noiden menetelmien toteuttajien kykyjä ja taitoja on viime vuosien aikoina voimakkaasti tehostettu sodassa Venäjän järjestelmää vastaan. Tuo peli on jopa julmetun vaarallista. Yhtäällä rahoitetaan vähintään välikäsien kautta islamistisia tappokoneita ja heidän tukiverkostojaan epäjärjestyksen voimistamiseksi. Toiseksi luodaan vaarallisia, tappavia nettiviruksia katastrofien aiheuttamiseksi. Kolmanneksi luodaan provokatiivinen manipulaatio kriisitilanteiden johtamiseksi.

Yhdysvaltojen ja Israelin kehittämä Stuxnet-virus Iranin ydinvoimaloiden tuhoamiseksi on jäänyt kokonaan julkisen keskustelun ulkopuolelle Suomessa, vaikka asiasta on keskusteltu voimakkaasti sekä arabimaailmassa, englanninkielisessa, saksankielisessä ja venäjänkielisessä mediassa ja poliittisten päättäjien keskuudessa erityisesti heinäkuussa 2010 tehdyn havainnon jälkeen.

Ei pidä unohtaa myöskään esimerkiksi sitä, että mielenosoitusten järjestelijänä tunnettu Alexei Anatolievich Navalnyi (Алексей Анатольевич Навальный, s. 1976) kävi Amerikassa Yalen yliopistossa (New Haven, Connecticut) propagandistisen koulutuksen ja saapui vuonna 2010 takaisin Venäjälle kenttätyöhön tarkoitusperiä varten, jotka nyt ovat ilmeiset.

Kybersotaa Venäjän järjestelmän epävakauden luomiseksi ei pidä erottaa siitä, että Yhdysvaltain kongressi hyväksyi 12. joulukuuta 2011 kyseenalaisen toimintaohjeen "MILITARY ACTIVITIES IN CYBERSPACE" (SEC 954), jonka mukaan "puolustusministeriö saa valmiudet presidentin ohjauksessa käydä hyökkäyssotaa kyberavaruudessa meidän maamme [US], liittolaistemme ja etujemme puolesta" (Congress affirms that the Department of Defense has the capability, and upon direction by the President may conduct offensive operations in cyberspace to defend our Nation, Allies and interests). Asiantuntijat ovat erityisesti kritisoineet tuota avaraa lupausta sanan "interests" vuoksi.

Lopulta, jos tahdot liikkua hiukan vapaammin amerikkalaisjohtoisen kybersodan voimakeinoista, käytä Googlen sijasta Yandex- tai Rambler- hakukoneita, Ramblerin sähköpostia ja salaa viestisi sekä älä liiku aina vain samasta laajakaistaliittymästä, vaan käytä eri tietokoneita ja satunnaisia prepaid -internetliittymiä (mielellään venäläisiä, jos ne toimivat Suomessa). Mutta ennen kaikkea pistä kaikki tiedot muistiin päähäsi ja juttele kasvotusten sellaiset, mitä et halua sähköpostikortin kautta luettavaksi Viron valvontakeskuksen (Cyber Defence Center, CCDCOE), Ruotsin tukihenkilöiden ja Ruotsin kautta kiertävän liikenteen sekä Amerikan vakoiluorganisaatioiden avulla.

Informaatiosota on siis aloittanut Venäjällä tehostetun hankkeen. Poliittinen nuorisoliike "Mestnye" valitti aivan äskettäin Venäjällä, että V. Putinia vastustavat mielenosoittajat ja heidän verkostonsa estävät V. Putinia tukevien mahdollisuuksia perustaa nettisivuja (näitä tukijärjestöjä ovat mm. "Местные" ja "Россия Молодая"). Ainakin yli 30 tapausta on dokumentoidu: järjestö luettelee näiden henkilöiden käyttäjänimet yksilöidysti. Dos-hyökkäyksiä on tehty em. sivuja vastaan (ps. menetelmä on siis sama kuin vihertävien "sananvapausaktivistien" Suomessa: estävät kaikella tavalla heihin kriittisesti suhtautuvien toimintaedellytykset mediassa).

Voisiko Suomi mennä kaduille mielenosoituksiin?

Venäjän kansallinen, kulttuurinen, uskonnollinen, poliittinen ja maantieteellinen moni-ilmeisyys on ollut kohtuuttoman vaikeasti lähestyttävissä englanninkielisessä ja skandinavisessa poliittisessa analyysissa ja uutisoinnissa omien lähtökohtiemme vaiennetun demokratian ja suhteellisen homogeenis-monotonisen ilmapiirin tähden. Luultavammin Suomessa kansa saattaa astella kaduille ja toreille sekä valtiorakennuksiin ei ainoastaan tuhatmäärin vaan ehkä miljoonan kansalaisen voimalla, jos kansallista puolustusta loukataan Nato-päätöksen avulla. Suomalaiset tahtovat pitää isänmaansa puolustamisen omassa vallassaan. Isänmaan olemassaolo on suomalaisille niin jalo asia, jos vaikka muuten demokraattisesta väittelystä pidättäydytään kohtuuttoman helposti. Poliittinen johto tietää ja Helsingin Sanomat tuntee katkeruutta vallankumouksellisen uhkan vuoksi, joka syntyisi Suomeen Nato-päätöksen johdosta. Muissa tapauksissa Suomi on hiljaa. Meidän on vaikea ymmärtää Venäjää, jossa puhutaan ihan kaikesta, - ja läheltä, värikkäästi, kiihtyneenä, painokkaasti.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)