lauantai 31. joulukuuta 2011

Venäjän ulkoministeriö 28.12.2011 moittii Suomen ihmisoikeustilannetta

Venäjän ulkoministeriö (KATSO RAPORTTI TÄSTÄ LINKISTÄ) julkaisi 90 sivua pitkän raportin ihmisoikeusloukkauksista eri valtioissa.

Tämän blogikirjoitukseni lopussa on venäjäksi ihmisoikeusrapotin Suomea koskeva osuus. Tätä ennen olen kuvaillut jonkin verran Suomessa käytyä hämmästyttävän vihaista kirjoittelua, joka syntyi Jukka Mallisen Facebook-profiilissa mainitun raportin jälkeen. Huolestuttavaa ei ole ainoastaan Suomessa tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset, vaan raportin jälkeinen ilmapiiri, jossa ei näytä olevan pyrkimystäkään korjata käytäntöjä, vaan keksiä ”syntipukkeja”, kun Suomesta pääsi julkisuuteen niin ruma kuva! Muutoin Suomessa on toistaiseksi vaiettu mainitusta ihmisoikeusraportista.

Tässä alla olevan blogini sisältö (ei siis Venäjän ulkoministeriön raportin sisältö):
(1) Suomessa on ihmisoikeusongelmia (sanallinen referaatti ihmisoikeusraportista)
(2) Raportin jälkeen Suomessa primitiivinen syntipukki-vastareaktio
(3) Mitä Venäjän ortodoksinen kirkko todella sanoi? (suomalaisessa vastareaktiossa esitetyn erään valheen kumoaminen)
(4) Jukka Mallinen ja Anneli Heliö eivät kestä vastakritiikkiä
(5) Johtopäätös
(6) Kopio Venäjän ulkoministeriön raportista (Suomen osuus)

Yhdysvaltain loukkaukset ihmisoikeuksia vastaan saivat huomattavan osan raportista.

Euroopan Unionin käsittely aloitetaan sivulla 20 Baltian maiden tarkastelulla. Erityisesti huomautetaan ksenofobiasta ja rasismista, jotka vaurioittavat Baltian alueella ihmisoikeuksia. Baltian alueen sadat tuhannet kansalaisettomat ja sortava kielipolitiikka nostetaan raportissa selkeästi esille.

Suomea koskeva otsikko on sivulla 39 ja käsittely sivulta 40 alkaen. Suomen ihmisoikeusloukkaukset saavat laajemman käsittelyn kuin useimpien muiden valtioiden – aina sivun 45 loppuun saakka. Tämä kertoo myös valitettavaa kieltä Suomen oloista.

Ensireaktiona näyttää Suomessa olevan primitiivinen hyökkäys kuviteltuja ”syyllisiä ”– raportin syntyyn katalasti vaikuttaneita antifasisteja vastaan – mikä reaktiona voi jatkuessa vain syventää jo kuvattujen ihmisoikeusloukkausten vakavuutta Suomessa. Toivoa kuitenkin sopii, että älyllinen harkinta voittaa pian tunnekuohun ja itse asiat tulevat vakavasti käsittelyyn. Kyse on ihmisistä, ei syntipukeista!

Raportti on julkaistu 28.12.2011. Se antaa hyvän työvälineen ja tiekartan ihmisoikeuksien kehittämistä varten.

(1) Suomessa on ihmisoikeusongelmia (sanallinen referaatti ihmisoikeusraportista)

Suomessa on toistuvasti ilmennyt puutteita YK:n kidutuksen vastaisen komitean ja YK:n lastenoikeuksien komitean sekä EIT:n näkökulmasta. Oikeudenkäyntien kestot esitutkinnasta itse tuomionjulistamiseen ja valitusprosessien jälkeisiin käsittelyihin ovat olleet liioitellun pitkät, mikä on loukannut ihmisten mahdollisuutta käydä oikeudenmukaista reilua oikeutta. Kotietsintöjen suorittamisessa on tapahtunut rikkomuksia. Oikeusavun säännöstö on ollut riittämätön.

Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportissa huomautetaan myös siihen asiaa, jota olen pitänyt suomalaisten tutkimusten ja vähemmistövaltuutetun raporttien valossa usein esillä esitelmissäni Venäjällä: venäjänkielisten kokema syrjintä työelämässä.

Mielenkiintoista, että Venäjän ulkoministeriön raportissa viitataan melkein sanasta sanaa samalla tavalla tuohon ongelmaan, työelämässä syrjintään, kuin tein välipysäkissäni - matkallani Moskovaan Maailma ilman natsismia -konferenssiin - Pietarissa presidentin alaisuudessa toimivassa akatemiassa pitämässäni esitelmässä, joka sittemmin myös julkaistiin akatemian aikakauslehdessä. Juuri mainituista seikoista kävin keskustelua osittain hämmästyneen yleisön kanssa. Näyttää siis siltä, että olen osannut kiinnittää huomiota niihin täysin oikeisiin asioihin, joita isommatkin päättäjät ovat toisaalla itsenäisesti havainneet. Yksi pieni kyläpappi - siinä vaiheessa - ei ollut ajatuksineen väärässä. Tunsin toki hiukan yksinäiseksi, sillä Suomessa ei juuri asiasta puhuttu avoimesti. Nyt Venäjän ulkoministeriön raportti paljastaa samat asiat, vaikka he eivät luonnollisestikaan ole kuulleet sanaakaan minusta ja esitelmistäni. Luultavammin Venäjän suurlähetystö on lukenut myös hyvin vähemmistövaltuutetun raportit ja muut samanaikaiset julkaisut aiheesta. Tein mainituista raporteista myös silloin Venäjän kauppatie -lehteen pitkän jutun. Lehteä jaettiin Pietarissa ja Moskovassa mm. virallisiin hallintorakennuksiin.

Venäjän ulkoministeriö kiinnitti huomiota myös venäjänkielisten maahanmuuttajien moninaiseen sosiaaliseen syrjintään, kuten syyskuussa kirpputorin omistajan sakottamiseen.

Venäjän ulkoministeriö viittasi myös pakolaistapauksiin ja isoäitien julmaan kohteluun Suomessa.

Suomessa on huomattavan yleistä perheväkivalta, jolloin venäläinen maahanmuuttaja jää alisteiseen asemaan. Suomen ongelmat ilmenevät itsemurhien suurena määränä, lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöinä. Sukupuolten välinen palkka ero on Suomessa ongelmallinen. Suomesta puuttuu myös johdonmukainen kansallinen politiikka venäjänkielistä väestöä varten. Euroopan Neuvoston antamat suositukset varmistaa venäjänkielisen väestön oikeudet on jätetty Suomessa huomiotta. Suomessa riistetään huomattavassa määrin lapsia perheistä.

Yksityistapauksina mainitaan Rimma ja Anton Salosen tapaus, kun isä otti voimakeinoin äidiltä lapsen Venäjällä ja Simo Pietiläinen salakuljetti diplomaattiauton tavaratilassa matkalaiset Suomeen. Sen jälkeen äiti sai tuomion oman lapsensa sieppauksesta. Maksuttoman oikeusavun tarjoama tuki oli Rimma Saloselle täysin puutteellinen: Rimma Salosen asianajaja ei juurikaan suojellut RImman etua. Suurlähetystö suosittelikin toista asianajajaa. Julia ja Valentina Putkosen tapaus mainitaan ulkoministeriön ihmisoikeusraportissa. Robert, Inga ja Pekka Rantalan tapaus kerrotaan. Myös kaksi muuta tapausta (Sitnova-Toivosen tapaus ja Tiensuun tapaus) mainitaan erityisesti.

Blogini lopussa on Venäjän ulkoministeriön venäjänkielinen Suomea käsittelevä teksti.

(2) Raportin jälkeen Suomessa primitiivinen syntipukki-vastareaktio

Sen sijaan että sanallakaan olisi käsitelty Venäjän ulkoministeriön hyvin vakavia asioita Suomen ongelmista, on Suomen ulkoministeriötä lähellä olevat myyrät yltyneet primitiiviseen syntipukki-vastareaktioon, jossa syntipukeiksi on nostettu Johan Bäckman, Juha Molari ja Janne Nummela. Me kolme olisimme turmelleet Venäjällä Suomen maineen!



Omasta puolestani voin ihmetellä Jukka Mallisen Facebook-seinällä käytyä keskustelua nimeeni liittyen. Minut on jo heitetty virkaheitoksi tyhjäntoimittajaksi, mutta silti tuo väki vihaa minua. En ole kuitenkaan ollut mainituissa asioissa mitenkään osallinen – vain joskus tehnyt reunahuomautuksia ja ollut sorrettujen ihmisten ystävä. Tuskin minun pitämistä luennoistani Venäjällä akatemioissa ja yliopistoissa ovat tiedot kantautuneet Venäjän ulkoministeriöön, vaan heillä on huomattavasti korkeamman tason henkilöt ja osaava henkilökunta. Pikemmin on niin, että suomalaiset antifasistit ovat nähneet kipukohdat aivan oikein, mikä tuli nyt todistetuksi.

Vaikka toki nykyisessä säälittävässä heikkoudessani olisi kiehtovaa kuvitella itselleni suuri rooli, niin realistina pitää lausua avoimesti, ettei ole pienintäkään roolia eikä kontaktia tuon tason raportteihin kuin Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportit ovat.

Jukka Mallisen primitiivinen reaktio on surkuhupaisa. Nyt hän parjaa julkisesti minun nimeäni Venäjän ulkoministeriön raportin ilmestymisen johdosta, mutta ei edes yritä todistaa, että raportin laatijat tunsisivat vähäisessäkään määrin meikäläistä! Eikö Mallisella ole mitään suhteellisuuden tajua?

Kun Mallisen ja hänen kumppaneiden parjauksen jälkeen kirjoitan Venäjän ortodoksisen kirkon joulun – 7. tammikuuta – jälkeen asiasta koskevat jutut Venäjän valtiolliselle televisiokanavalle ja Pravda.ru –lehteen, sitten Mallinen ja hänen kumppaninsa itkevät, miksi heistä on sanottu niin rumasti ja paljastavasti venäläisiä varten. Mutta itsehän he ovat kaiken pahan jo kertoneet itsestään. Tämä tarvitsee vain kääntää englanniksi ja venäjäksi, niin syntyy mehevä Suomi-kuva.

Primitiivireaktion huvittavia piirteitä tulee esille Jukka Mallisen blogissa Virheiden puolueen, Turun kaupunginvaltuutetun Mikko Laaksosen – FM:n suunnittelijan – näkemyksissä (sivumennen sanoen ihmettelen, että kaikenlaisia ihmiset valitsevat kaupunginvaltuustoon???). Laaksonen keksi tänään mielestään kai loistavan idean ja kirjoitti: ”Tuo pitäisi varmaan antaa sekä suojelupoliisille että ulkoministeriölle. Tuollaisesta pitäisi antaa nootti. Kannattaneet laittaa Erkki Tuomiojan tietoon”. Sitten Juha E. Tetri, Anneli Heliö ja Jukka Mallinen tykkäävät suuresta suunnitelmasta.

Anneli Heliö – moninaisia taiteellisia performaatioita keksinyt nainen – sanottaa syntipukkien kuriin saattamisen entistä fasistisemmalla innolla: ”Miksi Supo ei kommentoi mitenkään Bäckmania sekä Molaria? – Heillä on montakin juttua, jotka menevät jo maanpetoksen puolelle”. Ja neronleimaus saa Kari Kostiaisen ja Jukka Mallisen tykkäämään. Mikko Laaksonen jatkaa, että asia olisi aiheellista ”välittää UM:lle ja Suojelupoliisille toimenpiteitä varten”.

Kun tuo edellä mainittu semifasistinen ja fasistinen ajattelutapa kääntyy tammikuun puolessa välissä (sitä ennen olen varattu muuhun) venäläiseen mediaan Russia Today ja Pravda.ru –kanaville, niin ilmeisesti silloin Jukka Mallisesta alkaen koko porukka taas itkee ja ruikuttaa, että suomalaisista tuli niin paha kuva. Että kehtaavat itkeä ja ruikuttaa!

Antti-Pekka Mustonen on ollut jo aiemmin asialla, kun on kirjoittanut mielestäni monella tavalla sopimatonta minua ja lastani vastaan. Antti-Pekka Mustonen (paremmin tunnettu Tynkä-Karjalan Anttina; "tynkä" viitannee jonkinlaiseen miehisyyden puutteeseen) valitti myös säälittävässä ruikutuskirjeessään 15.2.2011 Espoon tuomiokapitulille minua vastaan, ym. Nyt Mallinen, tynkä-Mustonen ja kumppanit ovat jälleen yhdessä.

Tuo suuri performaatiotaiteilija – josta en ollut koskaan ennen kuullut yhtään mitään – Anneli Heliö nimittää Antti-Pekka Mustosen ideoita seuraten minun liittymiseni Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ”surkeaksi mainostempuksi”. Heliö suorittaa mainitun lausahduksen jälkeen jumalallisen performanssin - futuristista taiteellista osaamistaan paljastaen - tietäen lausua, että ”Eihän hänellä ole minkään maailman uskonnollista vakaumusta”. Sitten Heliö jatkaa, että ”ainakin Supoa pitäisi pyytä julkisesti kommentoimaan näiden häiskien toimintaa”.

Heliö on taiteilija, taiteentutkija ja taideaineiden opettaja. Lisäksi hän opettaa teatteria ja draamakirjallisuutta. Pitänee ottaa yhteyttä hänen oppilaisiinsa ja kysyä, missä määrin he ovat tietoisia opettajansa oudoista jumalallista henkäyksistä, joiden varassa ope luulee tietävänsä muiden ihmisten uskon ja epäuskon, vaikka ei ole koskaan heitä nähnyt eikä tavannut. Erityisesti Heliö tykkää Anna Ahmatovan runoudesta, mikä ei ole paha asia suinkaan. Kaiken kaikkiaan Heliön valmiudet arvioida minun kristillisen uskoni vakavuutta jäävät täysin selittämättömiksi, sillä emme ole edes koskaan tavanneet ja keskustelleet. Nyt tiedän vasta ensimmäistä kertaa tämän tulevaisuuden taidemuotojen pioneerin.

Performaatiotaiteilija Heliö – facebook-kuvien perusteella se tarkoittaa käsiensä asentojen vääntelyä erilaisissa maisemissa – ei tarkemmin määritä, millä perusteella Venäjän ortodoksisen kirkon jäsenyyskin olisi mahdollisesti Supon asia. Mustonenkin ennakoi ortodoksista uskoa jotenkin ongelmalliseksi umpikujaksi. Perusparjaaja siltamäkeläinen eläkeläisukko Pauli Saarinen liittyy kavereidensa juttuun ja piruilee, olisiko kirkon vaihdon aika. Riippumatta siitä, miten hyvin englantilaisessa lehdessä on ymmärretty tai jätetty ymmärtämästä Kirillin lausuntoa, niin ateismiaan avoimesti tunnustava Jukka Mallinen ja muuten vain kaikessa sekoileva Antti-Pekka Mustonen tykkäävät Pauli Saarisen nerokkaista sanoista.


(3) Mitä Venäjän ortodoksinen kirkko todella sanoi? (suomalaisessa vastareaktiossa esitetyn erään valheen kumoaminen)

Minun ääneni ja kirjoitukseni ei ole Venäjän ortodoksisen kirkon virallinen ääni, vaan olen eräs nuori ortodoksikristitty, joka on vasta oppimassa ortodoksista teologiaa ja jumalanpalveluskäytäntöjä. Teologisen ja yhteiskunnallisen muun tulkinnan puitteissa rohkenen arvioida kriittisesti Jukka Mallisen Facebook-profiilissa esitettyjä - anglosaksisesta lehdistöstä - lainattuja yltiöpäivisiä Kirill-tulkintoja vastaan. Totta kai Jukka Mallinen - tunnettu ateisti -, Antti-Pekka Mustonen ja eläkeläinen Saarinen tahtoisivat esittää uskomuksen vallankumouksellisesta Venäjän ortodoksisesta kirkosta, jonka jäsenyydestä Juha Molarin on nyt lähdettävä pois, koska tuo kirkko on ryhtynyt Navalnyin ja Nemtsovin puolesta nopean kumouksen pioneeriksi. Saatan kuitenkin vakavasti epäillä, että mainittujen herrojen tulkinta ei ole erityisen pätevä.

Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill opetti huomattavasti vastuullisemmin kuin tunnetun ateistin Jukka Mallisen Facebook-profiilissa esiintyneet kirjoittajat väittävät. Itse asiassa Kirill kehotti mediakriittiseen lukemiseen. Sellaista kriittisyyttä olisivat myös Mallisen Facebook-profiilin kirjoittajat tarvinneet väitteissään, joita he pistävät toisen suuhun toista vastaan.

Sojuz televisiokanavalla Kirill ilmoitti ”välttämättömäksi, että kaikkiin väitteisiin ääntenlaskentalautakunnan vilpillisyydestä ja vaalirikkomuksista saadaan asianmukainen vastaus”. Kirkon edustajat rakentavat jo kirkon viran ja olemuksen tähden tasapainoa ja korostavat ilmeisellä tavalla ”yhtenäisyyden henkeä” niitä kiivaimpia ortodoksipappeja vastaan, jotka ennättivät virastaan huolimatta ja virassaan ollessaan arvioida mielenosoitukset sponsoroiduksi synniksi. Sojuz TV-kanavalla patriarkan läheinen työtoveri oli jo ilmeisemmin kutsunut protestiliikettä ”provokaatioksi”: ”Bolotnaya-aukion huudot ilmensivät intohimoista vihaa isänmaatamme vastaan”. Kirkko ei voi mennä viranhoidossa liian syvälle konfrontaatioon.

Kirill ei suinkaan kutsu intoiluun mielenosoittajien valloittaman sosiaalisen verkon hengessä:
«Наивное доверие нынешнего человека к информации, выложенной в социальных сетях, вкупе с нравственной дезориентированностью и утратой базисных ценностей, делают наших современников особенно уязвимыми для манипулирования их сознанием», - отмечает Кирилл.
Ihmisen naiivi luottamus informaatioon, jota annetaan sosiaalisessa verkostossa, yhdessä moraalisen hämmennyksen ja perusarvojen menetyksen kanssa tekevät aikalaisistamme erityisen alttiit manipuloinnille”.

Kirill huomautti nuorten virtuaalisen todellisuuden johtavan pahimmillaan perheen ja yhteiskunnan tuhoon. Hän muistutti tuota vastaan, että Jumalan äidin ikoni herätti Jumalan läsnäolon palvonnan yli 3 miljoonassa pyhiinvaeltajassa. Ja edelleen 24. joulukuuta Kirill opasti "rauhanomaisuuteen: ylpeys ja vallanhimo pilaavat miljoonien ihmishengen ja hajottavat hienon maan". Ihmismassojen asenteet eivät ole Jumalan totuus, vaikka tietotekniikkaa käyttäen ihmiset päättävät rakentaa ihmisille identiteetin. "Sinä et tarvitse mitään poliittista ohjelmaa tuntien sydämessäsi, että Jumala on totuus".

Toinen tärkeä henkilö Venäjän ortodoksisessa kirkossa – ylipappi Vsevolod Chaplin (Всеволод Чаплин) on äskettäisessä uudenvuoden tervehdyksessään esittänyt hyvin rakentavat näkymät ja viisaat toimintamallit. Chaplin kertoo, että vuosi 2011 oli vaikea Venäjällä, mutta ihmisillä oli varmasti parempi elämä kuin 90-luvulla. Politiikka alkoi olla ennustettavissa. Tietysti ihmisissä oli myös väsymystä. Chaplin ilmoittaa kunnioittavansa niitä ihmisiä, jotka tulivat osoittamaan mieltään mielenosoituksissa ja niitä, jotka menivät mielenosoitukseen hallituksen tueksi.

Chaplin kirjoittaa varsin suoranaisesti: ”Epäilen kuitenkin hyvin vahvasti, että ne tunnetut poliitikot ja julkisuuden henkilöt, jotka seisoivat Saharovin prospektin ja Bolotnajan aukiolla mielenosoituksissa, eivät tekisi Venäjästä vahvempaa ja rauhallisempaa, jos tulisivat valtaan". Но я глубоко сомневаюсь, что хорошо известные политики и общественные деятели, стоявшие на трибунах митингов на Болотной площади и на проспекте Сахарова, если они придут к власти, смогут сберечь Россию, сделать ее более сильной и мирной.

Chaplin jatkaa, että kyllä hallituksen on uudistuttava, tarvitaan lisää avoimuutta, ”mutta en haluaisi palata 90-luvulle enkä neuvostoaikaan”. Ylipappi toivoo, että vuonna 2012 ei olisi yhteenottoja eikä tuhoisaa paatosta henkiviä mielenilmausten voittokulkua. Pitäisi luoda vahva keskustelu kansan ja paremman tulevaisuuden hyväksi.

(4) Jukka Mallinen ja Anneli Heliö eivät kestä vastakritiikkiä

Jukka Mallinen elää lahkonsa kanssa jonkinlaisessa omnipotenssissa maailmassa, jossa nämä arvioivat hurjilla ja valheellisilla väitteillä toisten yksityisihmisten elämää, mutta nämä itse eivät kestä moitteita, joita kohdistetaan heihin edellä mainittujen valheellisten esitysten johdosta. Mallisen jengi harrastaa siis Göbbelsin menetelmiä: valhetta toistetaan mahdollisimman isolle foorumille, itse faktoja ei esitetä, mutta luotetaan, että vastapuolen vastaukset pienellä foorumilla pienelle lukijakunnalle eivät koskaan pääse valtaenemmistön kuuluville.

Mallinen intoilee nyt Facebook-päivityksessään ja jopa hyvin etuajassa Suomen PEN-lahkon tapoja noudattaen, että poliisi on mahdollisesti siirtänyt syyttäjän syyteharkintaan joitakin Mallisen ongelmia minun suhteeni. Totta kai syyttäjälle paperit siirtyvät, se on virkavallan velvollisuus sen jälkeen kun Mallinen vaatimalla vaatii tutkintaa, mutta syyttäjä tuskin tekee muuta johtopäätöstä kuin paljastaa Mallisen oman onnettomuuden.

Mallisella ei ole mitään erityistä asemaa, jonka perustella häntä pitäisi kohdella eri tavalla kuin hän kohtele muita. Ei voi muuta kuin hämmästellä ja nauraa tuollaiselle moukkamaisuudelle – ja niin nauraisin röyhkeästi moukkamaisuudelle jopa sellaisessa mahdottomassa tapauksessa, että käräjillä pitäisi asiaa selvittää. Mallinen on ollut minua vastaan itse pahimman sortin parjaaja, kuten näkyy hänen teksteistään toistuvasti – myös nyt Facebookissa. Olen vastannut hänen parjausteksteihin vähintäänkin aiheellisesti – enkä jätä hänen poliittista myyräntyötänsä rauhaan. Paljon mielenkiintoista odottaa tiedostoissa.

Mallinen pistää Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin yksittäisten nimeltä mainittavien suomalaisten (!) ihmisoikeusaktivistien syyksi jopa törkeällä tavalla, suosittelee jopa Supoa peliin, vaikka raportissa ei ole mitään mainintaa näistä suomalaista ihmisoikeusaktivisteista! Kyllä tuo on mitä pahinta parjausta, jota Mallinen harjoittaa FB:n vähäosaisia ystäviään provosoiden epäluuloon suomalaisia lähimmäisiään vastaan. Nyt Mallinen kommentoi ystäviensä kanssa tätä blogini kriittistä vastausta, jonka olen kirjoittanut heidän salaliittoteorioiden rakentelua vastaan. Mihinkään itse asiaan tai argumenttiin koko Mallisen jengi ei mitenkään reagoi, eikä edes pystyisi, koska heidän tueksi ei ole olemassa mitään faktaa: niin Mallisen jengi luo yhä uusia mielikuvituksellisia tarinoita.




Jukka Mallinen vetoaa Anneli Heliön kestävyyden puolesta, kun taiteilija on joutunut ahdistettuun asemaan kirjoitukseni johdosta. Mitäkö siis tapahtui? Heliö väitti oman ilmeisen ilmestyksen varassa, että Molari ei ole koskaan mitään uskosta tai uskonnosta kuulluttakaan vaan on ollut ilmeisemmin siis täysi ateisti. Lienee hiukan kohtuullista, että Heliön väitteen pöyristyttävyyden jälkeen kyselen, mikä on hänen ilmestyksensä lähtökohta.

Jukka Mallinen kokoaa ympärilleen kaltaistaan väkeä, kuten Jussi K. Niemelän – toisen ateismin puolesta tunnetusti mainostaneen henkilön – joka kirjoittaa: ”Terkkuja vaan Bäckmanille ja Molarille Suomen Penin mustapaidoilta!” Arto Luukkanen iloitsee, että karavaani kulkee, ja paljastaa viisautensa, että ”kyylä on aina kyylä ja kätyri on aina kätyri”. Ja Jukka Mallinen ja Anneli Heliö tykkäävät dosentti Luukkasen oivallisesta sananparresta, suoranaisesta viisaudesta.

Kyylä-sanalla on kaksi merkitystä: henkilö, joka puuttuu asioihin, jotka eivät hänelle kuulu; ja poliisi. Koska Luukkanen tietää, että en ole poliisi, niin hän otaksuu minun puuttuneen asioihin, jotka eivät minulle kuuluisi. Millaiset asiat ovat niitä, jotka kuuluvat Arto Luukkaselle: hänelle kuuluu tuhatvuotisen Venäjän historian suvereeni tulkinta ja vallankaappausta ennakoivan jytkyn unelmointi. Kyylä-Molarille ei ilmeisesti kuulu sanoa, että pysyisi Luukkanen vaan kasvavissa housuissaan ja jättäisi Venäjän olot venäläisten päätettäviksi.

Kätyri-sana on jopa vielä loukkaavampi: se ilmaisee halventavasti jonkun toisen laskuun toimivaa urkkijaa. Miten kätyri ja kyylä sanat liittyvät ylipäätänsä minun persoonaani, jää Luukkaselta selvittämättä. Hän on niitä samoja tyyppejä kuin Anneli Heliö, joka myös jonkinlaisen hengellisen ilmestyksensä varassa tekee kovia arvioita lähimmäistensä uskosta ja sidosryhmäsuhteista sekä ”urkinnasta”. Minun yksinkertainen tulkintani on, että tuossa Suomen Penin ja Finrosforumin väen joukossa on hämmästyttävän paljon mielikuvituksellisessa paranoidisessa harhassa eläviä ihmisiä: nämä luovat tavanomaisen pienen elämänsä ”kiehtovaksi” salaisilla ja villeillä juonikkailla kuvitelmilla suomalaisista antifasisteista!

Jos minua monesta syytetään, niin en kuitenkaan syytä Mallista tai Luukkasta ja vielä vähemmän Heliötä siitä, että Amerikka toi sota-aluksen Iranin edustalle. Ei se ole Mallisen syy! Niin tunnistetaan reaaliteettien tajuaminen. Mallisen jengiltä näyttää tuo taju olevan hukassa. Mahdotonta on vielä uskoa, että he vilpittömästi uskovat kaiken villin tarinan minua ja ystäviäni vastaan. Ilmeisemmin he eivät välitä edes totuudesta, vaan toistavat vain hulluja väitteitä leimaamisen tarkoituksessa.

Anneli Heliö tuntee jopa vainoharhaisia tunnelmia, kun hänen omia kirjoituksiaan on vähän arvosteltu: ”Stasin menetelmiä näiden tyyppien touhuilu muistuttaa monellakin tapaa. – Ihmisten varjostaminen ja salaa kuvaaminen, häirintä sekä uhkailu, suoranaisten valheiden tehtailu jne. Lista on pitkä. Missähän näitä tyyppejä on kurssitettu!” Heliö ei antanut vieläkään selvitystä, missä määrin hänen VALHEENSA – ”eihän hänellä ole minkään maailman uskonnollista vakaumusta” – on tarkoitushakuista panettelua ja mustaamista. Millä oikeudella Heliö kirjoittaa VALHEELLISTA panettelua ”ihmisten varjostamisesta”, ”salaa kuvaamisesta”, ”häirinnästä”, ”uhkailusta” jne? Onko Suomessa tietty pieni piiri Jukka Mallisen ympärillä, joille tuo valheellinen panettelu on sallittua, mutta sellaisen valheellisen panettelun arvostelu (so. puolustautuminen panettelijoita vastaan) olisikin sitten jo väärämielistä toimintaa – jopa rikollista!

(5) Johtopäätös

Nyt on Venäjän ulkoministeriö antanut tietyn vankan perustan, joka helpottaa keskustelua Suomen kanssa. Liian usein on tähän saakka kiistetty Suomessa, että se olisi vain ”antifasistien marginaalisia” näkemyksiä, kun olemme havainneet vastaavat ongelmat, vaikka olemme perustaneet näkemyksemme arvovaltaisiin suomalaisiin tutkimuksiin. Ensireaktiona näyttää olevan pistää pienet antifasistit syntipukeiksi, kun olemme ymmärtäneet ongelmallisen tilanteen niin oikein analyyseissamme, joita olemme lausuneet julkisesti.

Seuraavassa rakentavassa vaiheessa syntyy ymmärrys, jossa mittasuhteet asettuu oikein: antifasistit ovat vain moraalisesti herkkiä pieniä ihmisiä, jotka ovat aistineet huonon sään oikein ja vilpittömästi. Keskustelu siirtyy siinä vaiheessa itse ongelmiin, joiden ratkaisemisessa suomalaisilla on riittävästi työtä.

Omasta puolestani voin lausua vilpittömästi, että minulla ei ole mitään suhdetta Venäjän ulkoministeriöön tai sen raportin syntyyn. Sen Jukka Mallinen tietää luultavasti varsin hyvin, mutta hän tahtoo jostakin patologisesta syystä nostattaa vihaa Suomen antifasisteja vastaan. Mitkä ovat hänen todelliset pyrkimykset totuudenvastaisen epäluulon virittämisessä vähäosaisten ystäviensä avulla, jää vaikeasti selitettäväksi.

(6) Kopio Venäjän ulkoministeriön raportista (Suomen osuus)

Tässä on alla pdf-tiedostosta kopioituna venäjäksi Suomea koskeva teksti:

Из недостатков в области защиты прав человека в Финляндии в 2011 г. (в частности, в докладах 2011 г.

Комитета ООН против пыток и Комитета ООН по правам ребенка, решениях ЕСПЧ), на которые обращалось внимание, можно выделить следующие:

В сфере следствия и судопроизводства наблюдаются чрезмерная длительность следствия и суда (до 8 лет от начала следствия до оглашения решения суда), несвоевременное и недостаточное обеспечение юридической помощью, несоблюдение прав подследственных при проведении обысков и выемок. На этот счет неоднократно принимались решения ЕСПЧ, в том числе в нынешнем году.

Проблемы наблюдаются и в сфере дискриминация в отношении беженцев и иммигрантов:
1) трудовая дискриминация, в значительной степени касается русскоязычного населения Финляндии. В 2010 г. был подготовлен доклад Уполномоченного по правам меньшинств на эту тему, выявивший, что уровень безработицы среди русскоязычных иммигрантов составляет 31%, в то время как среди иммигрантов в целом это 17,6%, среди населения в целом – 8,8%.

2) социальная дискриминация иммигрантов, в первую очередь, цыган, а также русскоязычных (в основном на бытовом уровне). В сентябре с.г. был оштрафован владелец блошиного рынка, отказавший цыганке в аренде прилавка в связи с имевшимся у него негативным опытом общения с цыганами;

3) проявления национальной нетерпимости со стороны коренного населения. Драки на национальной почве – нередкое в Финляндии явление. В том числе столкновения происходят между различными национальными группами иммигрантов: так, в июне 2010 г. произошла массовая драка в центральном парке аттракционов в г.Хельсинки между сомалийцами и курдами. Всё больше в последнее время случаев вандализма в отношении собственности иммигрантов и их объединений. В 2010 г. трижды подверглось порче имущество строящегося первого в Финляндии буддийского храма;

4) неприятие представителями власти культурных особенностей частной жизни различных национальностей. В мае с.г. внимание СМИ привлекла диссертация аспирантки Университета г.Тампере Й.Хиитолы, в котором она доказывала предвзятое отношение к иммигрантам со стороны финских судов по делам об опеке. В изученных ею более чем 300 делах проблемы с воспитанием детей в семьях иммигрантов объяснялись всегда личными качествами родителей и обусловленной культурными особенностями их стран неспособностью цивилизованно воспитывать детей. При этом в отношении родителей-финнов основной причиной родительских неудач называлась «усталость», а для объяснения проблем родителей-иммигрантов эта причина не рассматривалась ни в одном из дел;

5) перенаправление беженцев в другие страны ЕС, где значительно менее вероятно предоставление им убежища;

6) недостаточно гуманное отношение к беженцам и иммигрантам по вопросам воссоединения семей. В 2010 г. широкий общественный резонанс получили дела т.н. «бабушек»: в отношении престарелых тяжелобольных египтянки Эвелин Фадайел и россиянки Ирины Антоновой, прибывших в Финляндию к родственникам по туристическим визам, были приняты решения о депортации. Родственники Ирины Антоновой согласились на депортацию, родственники Э.Фадайел спрятали её, после чего финские власти продлили ей визу в порядке исключения. Обе женщины скончались в 2011 г. Родственники депортированной россиянки обратились в суд с требованием о возмещении морального ущерба. В сентябре с.г. началось рассмотрение в Административном суде г.Турку аналогичного дела 87- летнего косовского албанца Рамадана Костаницы. Парламент Финляндии в42 2010 г. счел нецелесообразным менять законодательство с целью решения этой проблемы.

7) недостаток специалистов по работе с беженцами и иммигрантами. В Докладе Комитета ООН против пыток, например, отмечено полное отсутствие представителей этнических меньшинств в составе судейского корпуса.

Наблюдается также высокий уровень насилия в семье в целом и в отношении супругов, в частности; широкое распространение в финских школах издевательств и насилия в среде учащихся; высокое число самоубийств; чрезмерно высокие показатели психических расстройств среди детей и молодежи и недостаточная изученность причин такой ситуации; высокая латентность преступлений на сексуальной почве и недостаточно суровые наказания за эти преступления. В августе с.г., например, общественное порицание вызвал приговор в отношении четырех мужчин, совершивших изнасилование 14-летней девочки. Они получили от 40 дней условно до 6 месяцев условно плюс штраф от 500 до 3000 евро. Другой привлекший внимание в этому году случай – получивший в июне с.г. условный срок за изнасилование ребенка мужчина продолжил работу тренером футбольной команды несовершеннолетних девочек, поскольку закон не требует сообщать о судимостях от лиц, работающих в качестве волонтеров.

Присутствуют нарушения в системе психиатрической/неврологической помощи: отсутствие независимой экспертизы и судебной проверки при принудительной госпитализации, проведение электросудорожной терапии без согласия пациента, необоснованное назначение сильнодействующих психотропных препаратов при лечении синдрома дефицита внимания и гиперактивности у детей (из Доклада Комитета ООН против пыток). Нарушения свободы слова, отмечаемые в решениях ЕСПЧ, связаны с принятым в Финляндии ограничительным толкованием, не допускающим вмешательство масс-медиа в частную жизнь. Гендерные различия в оплате за равный труд в частном секторе – в 2010 г. «женский евро» стоил 81 цент.

Другая проблема состоит в отсутствии внятной национальной политики в отношении русскоязычного населения страны, хотя это третья по численности национальная группа после титульной нации и шведов. Рекомендации Комитета министров Совета Европы по обеспечению прав русскоязычного населения как национального меньшинства выполняются слабо. Рекомендация Рабочей группы ООН по правам меньшинств о создании отдельного совещательного органа по вопросам русскоязычного населения Финляндией была проигнорирована, несмотря на обращения местных русскоязычных организаций. Комиссия ООН по правам ребенка неоднократно обращала внимание на недостаточность законодательного и политического обеспечения в Финляндии права ребенка на выражение своего мнения официальным властям по касающимся его вопросам; чрезмерно высокое число детей, изъятых из семей (16 тыс. детей в настоящее время живут вне своих семей) и недостаточную изученность причин такой ситуации; чрезмерно длительное рассмотрение споров об опеке.

В отношении важных с российской точки зрения недостатков правозащитной ситуации в Финляндии наиболее актуальным продолжает оставаться следующие дела:

1. «Дело Салонен». В 2008 г. имеющая российское и финское гражданство Римма Салонен вывезла в Россию своего 5-летнего сына Антона без согласия отца-финна. Отец сразу же обратился в полицию, было возбуждено уголовное дело. Узнав об этом, мать решила в Финляндию не возвращаться. В 2009 г. отец силой отнял ребенка у матери на территории России и вывез в Финляндию в багажнике дипломатической машины финского вице-консула. Приехавшая следом за сыном в Финляндию Римма Салонен была осуждена за международное похищение ребенка и лишена прав опеки. Бесплатная адвокатская помощь, предоставленная Римме Салонен, оказалась настолько недостаточной, что, по ее словам, адвокат отказывался ее выслушать и создавал впечатление, что видит своей задачей не защиту ее интересов, а поддержку обвинения. Посольством ей был рекомендован другой адвокат. В настоящее время Римме Салонен разрешено встречаться с сыном 1-2 раза в месяц под надзором социальных работников. Во время этих встреч матери и сыну было первоначально запрещено общаться на русском языке, причем это решение было подтверждено, как правомерное, судом. После привлечения российской стороной внимания к несоответствию данного запрета международным правозащитным стандартам, де-факто он был отменен. В то же время, продолжает действовать запрет социальной службы на разговоры во время встреч о православии (при этом мать активная прихожанка, сын крещен в православную веру). В июне с.г. представителем Риммы Салонен была подготовлена жалоба в ЕСПЧ.

2. «Дело Путконен»: социальная служба г.Хельсинки в 2010 г. изъяла девочку Юлию Путконен, гражданку Финляндии, у ее матери, гражданки России Валентины Путконен, и определила ее место проживания с отцом, гражданином Финляндии Йоуни Путконеном в Санкт-Петербурге, где он живет и работает. Юлия проживает в настоящее время в России, мать имеет право на встречи.

3. «Дело Рантала»: имеющий российское и финское гражданство ребенок Роберт Рантала в декабре 2009 г. был изъят социальной службой у родителей – гражданки России Инги и финна Вилли-Пекки Рантала. Он сбежал из приюта (по финским оценкам, его забрала оттуда мать) и после вмешательства Уполномоченного при Президенте Российской Федерации по правам ребенка А.П.Астахова был возвращен родителям. В июне 2010 г. мать вывезла сына по письменному разрешению отца в Санкт-Петербург. В Финляндию Инга возвращаться не собирается, поскольку там она должна предстать перед судом по обвинению в нанесении сыну побоев, из-за чего ребенок и был изъят из семьи. По ее словам, она скрывается от суда не из- за возможного наказания, а чтобы уберечь ребенка от очередного помещения в приют.

4. Имеющая российское гражданство проживающая в Финляндии Клара Ситнова-Тойвонен являлась по решению российского суда опекуном своего внука В.А.Богданова, который был изъят финской социальной службой в 2009 г. и помещен в социальное учреждение. В каникулы, которые внуку было разрешено проводить с бабушкой, она выехала с ним в Санкт-Петербург к родственникам и по просьбе внука (ему больше 12 лет) передала им права опеки, поскольку мальчик хотел жить в семье, а не в приюте. По возвращении в Финляндию в отношении нее было возбуждено дело о похищении.

5. У И.Г.Тиенсуу осенью 2010 г. изъяли дочь 15 лет в связи с попыткой самоубийства. По словам матери, эта попытка была связана с изнасилованием девушки, а не с ситуацией в семье. Мать и дочь в письменном виде заявили возражения против помещения в приют. На запрос Консотдела было отвечено, что по закону любая попытка самоубийства является основанием для изъятия, а также что финские социальные власти считают неприменимым к изъятиям детей требование Консульской конвенции между СССР и Финляндией сообщать в консучреждения о лишении свободы гражданина страны, назначившей консула


.


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

ВКонтакте V Kontakte http://vkontakte.ru/id157941374

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)