maanantai 30. tammikuuta 2012

En halua konfliktipresidenttiä Suomeen!

Jos Jumala suo, ääneni menee Sauli Niinistön valinnan puolesta. En ole vielä äänestänyt enkä voi ennustaa, mitä elämässäni sattuu. Tulisiko ehkä joku este? Mutta jos tavanomaisesti kaikki menee ja pääsen äänestää: ääneni menee Sauli Niinistölle.

Pekka Haaviston tukijoiden eräs tunnettu nimi, Jukka Mallinen, kirjoittaa, että Haavisto piti ”jo” perestroikan aikana yhteyttä Leningradin maanalaisiin ryhmiin. Epäilystäkään ei jää sille, että Mallinen uskoo Haaviston pitävän yhteyttä myös tulevaisuudessa Venäjän alueen ”toisinajattelijoihin”.

Haavisto on itse luvannut television vaalipaneeleissa, että hän pitää yhteyttä sellaisiin kansalaisliikkeisiin, joissa hän näkee demokratian mahdollisuuden Venäjällä. Haavisto tarkoittaa siis duuman ulkopuolisia ryhmiä. Tuskin voi liikaa muistuttaa, että hänen kannattajiensa joukoissa on ainakin tuettu näyttävästi Aleksei Navalnyin, Boris Nemtsovin ja Eduard Limonovin ryhmäkuntia. Jälkimmäisen ryhmä on Venäjän tuomioistuimen päätöksellä osoitettu rikolliseksi äärijärjestöksi, mutta silti ainakin tietyt vihertävät suomalaispoliitikot ovat osoittaneet tukea rikollisryhmälle. Tiedän hyvin, että Haavisto tulee samasta puolueesta, jossa jengi kyllä tuntee toisensa.

Tilanne muuttuu villiä kansalaisaktivismia vakavammaksi, kun on kyse Suomen tasavallan presidentistä ja sen mukaisesta arvovaltaisesta instituutiosta. Miten presidentille sopii/sopisi seikkailupolitiikka? Pystyisikö presidentti Haavisto jättää pois kujajuoksunsa maanalaisten anarkisti- ja toisinajattelijaryhmien luo?

Epäilen kovasti Haaviston kykyä rakentaa luottamuksellisia, arvostavia suhteita Venäjän hallitukseen ja presidenttiin, joiden tulisi olla hänen ensisijaiset vuorovaikutukselliset partnerit Venäjällä. Pahimmassa tapauksessa Haaviston seurauksena Suomen ulkopolitiikka ajautuu pahempaan konfliktiasetelmaan kuin mihin Viro kykeni Pronssisoturi –patsasta ja venäläistä identiteettiä hävittäessään muutama vuosi sitten.

Minua vastustava intomielinen porukka, joiden kanssa olen joutunut erilaisiin ristiriitoihin vuosien varrella, on pieni, mutta kaikki näyttää asettuvan Haaviston puolelle: Eva Biaudet, Jukka Mallinen, Mikael Storsjö, Kerkko Paananen jne. Ei liene outoa, jos susi seuraa suden kutsua, kun saalis on tavoitteena. Susilauma on kuitenkin väsymätön.

Pekka Haavisto on nyt esitelty julkisuudelle, vaikka Sauli Niinistö voittaa hänet toisella kierroksella. Sudet jaksavat kuitenkin kuusi vuotta, jotta sitten vuonna 2018 Pekalla olisi iso tilaisuus. Demarit menettivät mahdollisuutensa: kerroin heidän puolueensa väelle muutama vuosi sitten, että esitelkää nyt lupaava kyky vuoden 2018 vaaleja varten, mutta demarit esittelivät Paavo Lipposen. Keskustan Paavo Väyrysellä oli potentiaalinen mahdollisuus menestyä näissä vaaleissa, joten hänen paikkansa oli nyt perusteltu ehdokkaana.

Suomalaista tietoyhteiskuntaa ja korkeaa koulutusta arvostavana kansalaisena kokisin häpeää, jos vuonna 2012 valitaan Suomeen tasavallan presidentti, joka on Suomen historian vähiten kouluja käynyt presidentti (Haavisto). Hän on päässyt toki puhujaksi ja korkeisiin asemiin poliittisten suhteitten avulla, mutta ILMAN MITÄÄN KOULUTUSTA! Sellainen henkilö ei sovi minun mielestäni esimerkilliseen presidentin virkaan.

Tärkein lähtökohta äänestämisratkaisuuni ei ole suinkaan Haaviston vastustaminen, vaikka sekin olisi jo riittävä syy: Jos Jumala suo, minä äänestän Sauli Niinistöä. Niinistön arvomaailma on oikeamielinen ja kannustaa ihmisiä rehtiin ahkeeruuteen. Hänellä on presidentin virkaan kuuluvat ongelmattomat toiminnalliset edellytykset arvostavaan vuorovaikutukseen kaikkien naapurivaltioidemme kanssa. En halua konfliktipresidenttiä Suomeen! Haluan säilyttää Suomen pohjoismaisena vakaana valtiona, jolla on rauhanomaiset suhteet naapureihin ja kunnioitettu asema kansainvälisesti.

Sauli Niinistö kykenee presidenttinä edustavaan toimintaa Suomen taloussuhteiden kehittämiseksi vahvistuvan Euraasian alueen kanssa. Presidentti ei ole taloudesta ja kaupasta vastaava ministeri, mutta instituutionsa arvovallan puitteissa hän voi seurueensa kansa edistää merkittävien verkostojen syntymistä venäläisen osapuolen kanssa. Tämän mahdollisuuden painoarvo kasvaa koko ajan Suomen edun näkökulmasta, kun EU ja euro ovat kuitenkin kasvavissa vaikeuksissa. Pekka Haavisto pimeiden sivukujien juoksentelijana ei loisi mahdollisuuksia suomalaiselle taloudelle ja hyvinvoinnille.

Monessa muussakin arvostukseen ja talouteen liittyvässä käsityksessä liityn läheisesti Kokoomuksen ja Keskustan esittämiin ratkaisuihin ja käsityksiin. Sauli Niinistö on kokemuksensa ja asemansa vuoksi kehittynyt vuosi vuodelta solidaarisemmaksi ja sosiaalisemmaksi kokoomukselaiseksi, siirtynyt kohti keskustaa, mikä helpottaa huomattavasti hänen äänestämistään. En kuulu kuitenkaan mihinkään nimenomaiseen puolueeseen. Kokoomuksessa itseäni häiritsevät lähinnä nuori valopilkku Alexander Stubb ja vanhemmat konkarit Pertti Salolainen ja Jyri Häkämies sekä jotkut vapaussota-puheisiin intoutuneet jäärät. Missään ei kuitenkaan löydy sitä onnellista ihannepuoluetta, jossa olisi vain sopivia ja itseni kaltaisia täydellisiä ihmisiä.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)