sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Pyhän Filipin muistopäivä Venäjän ortodoksisessa kirkossa

Pyhän Filipin muistopäivä

Venäjän ortodoksinen kirkko ei ole vastuuttomasti hallitsijaa ja esivaltaa kumartava valtiokirkko; hitlerimäinen Deutsche Kirche ja tämän eestiläiset ja suomalaiset uskonnolliset SS-liittolaiset eivät edusta sitä hengellistä ortodoksista perintöä, jonka Venäjän Ortodoksinen kirkko on muistanut ohjeelliseksi jo viimeistään vuodesta 1652 Pyhän Filipin muistopäivää kunnioittamalla.

Tänä pyhäpäivänä 22. tammikuuta 2012 muistettiin Pyhän Raamatun Matteuksen ja Johanneksen evankeliumin lisäksi myös Moskovan metropoliitta Pyhän Filipin (Свт. Филипп) elämää. Filip (siviilinimeltään Фёдор Степанович Колычёв / Feodor Stepanovitš Kolitšev) syntyi 1507. Feodor syntyi nykyisen Kotroman oblastin alueella Galitšissa vuonna 1507 ja kuoli Tverissä Otrotšin Uspenskin luostarissa vuonna 1556. Metropoliitaksi hänet vihittiin vuonna 1566. Sittemmin Filip oli Moskovan metropoliitta tsaari Iivana Julman hallituskaudella.

Hänen isäänsä Stefania on luonnehdittu ”valistuneeksi mieheksi, joka oli hengessään epäitsekäs”. Feodorin äiti oli hurskas Barbara. Lapsuudessaan Feodorin sanotaan olleen ystävällisissä suhteissa Ivan IV:n (”Iivana Julma”) kanssa.

Nuoruudessaan Feodor luki paljon Raamattua ja kirkkoisiä vanhan venäläisen koulutuksen mukaisesti. Moskovalainen elämä masensi nuorta askeettista miestä ja hän kaipasi luostariin pohdiskeluja ja yksinäistä rukousta varten.

5. kesäkuuta 1537 Feodor koki voimakkaasti liturgiassa Vapahtajan sanat ”Kukaan ei voi palvella kahta herraa” (Matt. 6:24). Sittemmin Filip-nimen luostarissa saanut nuori mies kasvoi kokeneiden munkkien ohjauksessa henkisesti, erityisesti paastoten ja rukoillen. Filip työskenteli uutterasti nöyränä askeettina mm. seppänä ja leipurina, rukoili ja kuunteli Jumalaa. Filip vetäytyi usein yksinäiseen hiljaiseen salaiseen rukoukseen muutamien kilometrien päähän luostarista. Paikka sai sittemmin nimen Filippin autiomaa.

Filip vihittiin piispaksi 25 kesäkuuta 1566. 2 maaliskuuta 1568 tsaari Iivana "Julma" saapui tuomiokirkon liturgiaan, mutta Filip kieltäytyi siunaamasta häntä ja nuhteli tsaaria julkisesti verilöylystä. Kun Novgorodin verilöyly alkoi pian, Filip nuhteli jälleen verilöylystä.

Iivana Julma pisti Filipin pois virasta moittien tätä noituudesta ja irstaudesta, hänet pidätettiin kesken liturgian ja teljettiin kahleisiin luostarin likaiseen kammioon, kaulassakin oli raskas riipus. Filip oli monta päivää ruoatta. Sitten hänet siirrettiin Tverin luostariin. Marraskuussa 1568 tsaari kutsui Pyhän Synodin, joka erotti Filipin virasta. Joulukuun 23 päivä 1569 (juliaaninen kalenteri) Venäjän sotilasjohtaja, Iivana Julman suosikki Malyuta Skuratov (Малюта Скуратов) tappoi Filipin Otrotšin Uspenskin luostarissa (Tver) – kaksi päivää ennen joulua. Kolme päivää aiemmin Filip oli pyytänyt saada ehtoollisen.

Vuonna 1590 siirrettiin Pyhän Filipin ruumis Tveristä Solovetskin luostariin. Tällöin Pyhän Filipin ruumis oli edelleen turmeltumaton. Myös erilaisia parantumisihmeitä raportoitiin. Vuonna 1652 patriarkka Nikon suositteli keisarille pyhäinjäännösten siirtoa Moskovaan, missä hänet julistettiin pyhimykseksi myös myöhemmin samana vuonna.

Ortodoksinen musiikki

Venäjän kieltä vain heikosti ymmärtävänä en voi valitettavasti ymmärtää kaikkia yksityiskohtia, joskus en edes isompia jaksoja, venäjänkielisestä puheesta, jonka ortodoksipappi pitää aina liturgian lopulla. Ortodoksinen musiikki riemastuttaa sitäkin enemmän. Slaavilaisen kielen kauneus - äänteiden herkkyys ja rikkaus - pääsee upeasti esille ortodoksisessa kuorolaulussa yhdessä vahvan hengellisen sisällön kanssa ja liturgisen johdonmukaisuuden kanssa.

Ortodoksinen kuorolaulu ei ole irrallisia lauluja, joita väkinaisesti sijoitetaan joidenkin rukousten päätteeksi tai luettavien tekstien väliin, mikä tapa on tullut tutuksi luterilaisista kuoroista jumalanpalveluksissa. Venäjän Ortodoksinen Kirkko, Moskovan patriarkaatti, Pyhän Nikolauksen seurakunta Helsingissä (venäjäksi: Русская Православная Церковь - Московский Патриархат - Свято-Никольский приход в Хельсинки), oli jälleen tänään niin täynnä seurakuntalaisia kuin kohtuudella voi toivoa. Noin 150-200 ihmistä mahtuivat hyvin kirkkoon, pahaa olkapää olkapäässä tuntumaa ei vielä syntynyt.

Tämän ortodoksisen seurakunnan kuoro on selvästi parempi taidoiltaan kuin minkään seurakunnan kuoro toistaiseksi yli 20 vuoden aikana, mitä olen saanut kuunnella ympäri Suomea. Kuoro on ollut toistaiseksi jokaisessa jumalanpalveluksessa paikalla sikäli kuin olen itse käynyt näissä jumalanpalveluksissa. Se ei siis laula vain pieniä jumalanpalvelukseen sisälle upotettuja erillislauluja, vaan on olennainen osa koko liturgiaa: kuoro toimittaa liturgiaa, laulaa liturgiaa silloin kun papin tai diakonin osana ei ole jotain kohtaa toimittaa. Liturgiassa esitetyt laulut ja liturgia ovat kiinteästi toisiinsa liittyviä.

En halunnut häiritä jumalanpalvelukseen osallistumista, enkä sen vuoksi nauhoittanut kuoroa tänään sunnuntaina. Nämä videoleikkeet ovat tunnettua ortodoksista musiikkia. Seurakunta laulaa kokonaisuudessaan suhteellisen vähän liturgiassa: Isä Meidän -rukouksen ja (Nikean) uskontunnustuksen. Nämä lauletaan ilman papereita ja muistilappuja. Ylipäätänsä ortodoksisessa liturgiassa ei pidetä kirjoja ja papereita.

Ortodoksinen kuoro laulaa Pyhästä perjantaista – Kristuksen ristinkuolemasta ja hautaamisesta -


Pyhän ehtoollisen salaisuuteen liittyvä laulu


Isä Meidän –rukous, jonka koko seurakunta laulaa tavallisesti yhdessä kuoron kanssa ortodoksisessa liturgiassa. Tässä on hiukan taiteellisempi tulkinta rukouksesta.


Uskontunnustamiseen liittyvä laulu (Символ веры)


Herra armahda, Herra anna anteeksi (Господи помилуй, Господи прости)


Patriarkka Kirillin saarna loppiaisena 19. tammikuuta 2012

“Loppiaisena” (Pyhän Teofanian päivänä) – Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kasteen päivänä – en päässyt kirkkoon, sillä jouduin välttämättä auttamaan poikaani koulun ja harrastusten kanssa. Venäjän ortodoksisen kirkon jumalanpalvelukset ovat suhteellisen kaukana Hietaniemessä. Julkisilla kulkuvälineillä, joiden varassa olen tällä hetkellä, en voinut mitenkään ennättää jumalanpalveluksiin. Patriarkka Kirillin saarna on kuitenkin kuultavissa Jeesuksen kasteen kunniaksi. Patriarkka saarnasi kristillisen uskon mukaisesti avoimesti myös synnistä ja Herrasta Jeesuksesta, joka on meidän Vapahtajamme.


19. tammikuuta 2012, Pyhän Teofanian (loppiainen) juhla – Herra Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kastejuhla. Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill Moskovassa Loppiaisen katedraalissa (Богоявленский собор в Елохове).

_ _ _ _


Lämpimästi onnittelen teitä kaikkia suuresta pelastavasta Pyhän Teofanian (loppiaisen) juhlasta!

Tätä juhlaa, yhdessä Kristuksen syntymän kanssa, vietettiin samanaikaisesti antiikissa suurena todistuksena jumalallisesta ilmoituksesta – siitä, että Jumala tuli maailmaan. Eikä vain koskettanut Henkensä avulla erinomaisia, koulutettuja ihmisiä, kuten oli Vanhassa Testamentissa, vaan tuli kosketuksiin koko ihmiskunnan kaiken luonnon kanssa, kaiken kosmoksen kanssa.

Kaikki tämä on mahdollista juuri siksi, että synti – joka yritti tuhota Jumalan suunnitelman maailmasta ja ihmisestä – synti, pimeässä vaikuttava pimeä pirullinen valta, ei saavuttanut voittoa. Sillä Kristus, Jumalan Poika, tuli Ihmisen Pojaksi, otti voiton synnistä, pahasta. Hän eli elämän, joka oli tarkoitettu kaikille – täydessä yhteydessä Isä-Jumalan kansa, täysin liittyi tahdossaan Hänen tahtoonsa, täytti täysin Jumalan suunnitelman ihmiskuntaa kohtaan.

Synti, kerran voitettu, jo voitettu, ei väliä kuinka tilapäisesti voitti ihmisen, synnillä ei ollut valtaa hallita yli ihmiskuntaa. Kirkon tehtävänä ja jokaisen uskovaisen tehtävä on estää synnin ja paholaisen ylivalta koko ihmiskunnasta. Vaikka ihminen heikkouksissaan häviää kiusauksille ja houkutuksille, kirkko on kutsuttu voittamaan vapauden voittamattomalle saarelle, jossa ihminen on todella vapaa, koska hän elää Luojan lain mukaisesti eikä tottele paholaisen tahtoa ja syntiä.

Se ei ole hyvin helppoa - saarella, jossa merta riehuu ympärillä, yrittää tuhota tai imeä. Mutta Herra itse sanoi, että helvetin portit eivät voita seurakuntaa (vrt. Matt. 16:18), mikä tarkoittaa, että he eivät koskaan tuhoa Jumalan totuutta ihmiselämästä, ei koskaan tuhoa niitä, jotka suostuvat, vapaasti ja älykkäästi hyväksyvät totuuden, elävät sen mukaan.

Ja ei väliä kuinka voimakkaita ovat pahan voimat, he eivät voita niitä, jotka elävät Jumalan lain mukaan, koska se on Herran tahto, ja Hän – Poikansa kukistaessa synnin ihmiskunnan historiassa, antaa meille kaikille kirkkaan ja näkyvän merkin tästä voitosta. Mutta tätä voittoa ei ole saavutettu meidän heikolla voimalla, ei älyn voimalla, ei tahdon voimalla eikä tunteen voimalla, vaan meidän uskoessa, vastauksena jossa Jumala antaa meille voimansa, armonsa, Hänen voimansa.

Ei ole sattumaa, että Teofanian päivänä (loppiainen) me voimme pyhittää veden näkyväksi merkiksi – maailman materiaalisen luonteen kosketuksesta Jumalan armon ja jumalallisen energian kanssa. Ja me tiedämme, että pyhällä vedellä on aivan erityinen voima – voima parantaa ja luoda hyvinvointia. Mutta tämä ei ole noituuden voimaa, ei taikuuden voimaa, joka toimii itsenäisesti ihmisen tahdosta – tämä on armollisen Jumalan voimaa, joka toimii vain kun me uskomme ja kun meidän päämme ja sydämemme taipuu Herran edessä.

Siksi ymmärrys pyhästä vedestä on liitettävä erityisen mielentilaan. Me emme käsittele tätä vettä eräänlaisena tarvittavana välineenä. Joskus kirkoissa veden pyhittämisen jälkeen ihmiset yrittävät niin nopeasti kuin mahdollista kerätä vettä, joskus jopa satuttavat toisiaan, tuovat pahaa ja väärämielistä paikkaan, jossa Jumalan armo koskettaa elämäämme. Tuollainen toiminta on jumalanpilkkaa, josta Jumala rankaisee niin että Pyhä Vesi pilkkaavan ihmisen käsissä menettää vaikutuksensa. Eihän Pyhä vesi toimi koskaan maagisesti – se on pyhää ainoastaan käsissä, kun uskotaan ja pyritään alistumaan Jumalan tahtoon, kun tunnustetaan synnit ja selvästi tunnetaan Jumalan läsnäolo elämässä.

Siksi on tärkeää, että maassamme kasteesta ei tule kansanjuhla, jossa reiästä upottaisiin veteen ilman yhteyttä Jumalan armoon, jolloin se oli ainoastaan tapa. Muistakoon jokainen, joka menee veteen, että vesi on siunattu. Ja tämä ihminen on kosketuksissa Pyhään, jota tulee muistaa kun hän nousee reiästä ylös vedestä; tunne ei ole vain ruumiin fyysistä aktiivisuutta, vaan sielun pyhittämistä, rohkeutta ja tervehenkisyyttä. Siten tämä on hengellinen, jumalallinen toimi, suuresti tarpeellinen.

Herra auttakoon meitä armonsa voimalla säilyttää usko, säilyttää Jumalan laki sydämessämme vastustaen syntiä ja petosta elämässämme, kukistaen epätotuudet, seisten tukevasti perustalla, jolle Jumala on tahtonut laittaa meidät – uskon perustalla, kirkon kalliolla (ks. Matt. 16:18). Ja uskomme, että Jumalan voima muuttaa meidän elämäämme, kansamme elämää, jotta monet ihmiset – jotka haluavat seurata Kristusta - säilyvät modernissa sivilisaatiossa henkisen vapauden saarella, nousevat synnin vankeudesta vapauteen.

Tarkkaan ottaen tämä ja kaikki ponnistelut ovat heille, jotka ovat Kristuksen opetuslapsia. Tämä kaikki on annettu kamppailevalle seurakunnalle, jota eivät helvetin portit voita. Ja teofania (loppiaisen) siunaus, Jordanin siunaus tulkoon - kuten juuri kuulimme rukouksessa - vahvistamaan meidän heikkoa ihmisvoimaamme rakentaen rauhallista elämää, onnellisuutta, vapautta synnistä, luoden elämää, antaen ihmisille jotakin että heistä tulee innokkaita – aitoa ja pysyvää onnellisuutta. Ja meidän Herramme armollinen voima pelastakoon meidät kaikki. Aamen.


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)