keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Suomen ihmisoikeusloukkaukset varjostivat presidentti Tarja Halosen viimeistä valtiovierailua Moskovassa


Kuva: Suomen ulkoministeriön edessä vaadittiin jälleen Anton Salosen vapauttamista. Nämä vaatimukset toistuvat yhä uudestaan ja uudestaan.

Suomen tasavallan presidentti Tarja Halosen viimeinen valtiovierailu Venäjällä ja Moskovassa toteutuu synkissä merkeissä. Mielenosoitukset ja julkinen moite Suomen ihmisoikeusrikkomuksia vastaan varjostaa presidentin vierailua.

Venäjän ulkoministeriön julkaisema ihmisoikeusraportti käsittelee tilannetta kuudessatoista maailman maassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset, YK:n lasten oikeuksien raportit, viranomaisten päätökset ja monet muut lähteet ovat antaneet perustan Suomea koskevalle arviolle.

Venäjän ulkoministeriön raportin Suomi-osassa arvioidaan mm. oikeusavun puutteita, työelämän syrjintää ja venäläisperheiden kokemia oikeudellisia loukkauksia. Yhtenä keskeisistä tunnetuista tapauskertomuksista on Rimma Salosen ja hänen poikansa kohtalo. Tämä luo mielenkiintoista syvyyttä raporttiin, erityisesti kun tiedostaa suomalaisen osapuolen 1.6.2009 julkaistun Venäjän oikeusoloja käsittelevän raportin taustat.

Vuonna 2009 Suomen oikeusministeriö julkaisi 14 sivua pitkän mietinnön Venäjän oikeusongelmista, ”Oikeusministeriön Venäjä-strategia vuosille 2009-2015”. Suomalaisten suunnitelma Venäjän oikeusolojen muuttamiseksi julkaistiin vain 22 päivää sen jälkeen, kun Suomen Pietarin-pääkonsulaatin konsuli Simo Pietiläinen oli kuljettanut diplomaattikilvin varustetussa autossaan takakontissa, luvattomasti Venäjän federaation valtiorajan yli, Venäjän kansalaisen Rimma Salosen alaikäisen Anton-pojan, jolla on myös Venäjän kansalaisuus. Suomen oikeusministeriön Venäjä-strategian laatijana ja allekirjoittajana oli juuri pahassa mainittu Simo Pietiläinen!

Pietiläisen ryhmä tahtoo parantaa ”suomalaisten henkilöiden ja yritysten oikeusturvaa heitä koskevissa rajan ylittävissä oikeustapauksissa”. Suomen raportti ilmaisee tahdon ”kehittää yhteistyötä Venäjän kanssa kansainvälisiin lapsikaappausasioihin liittyvissä ongelmissa”. Suomalaisraportin mukaan tavoitteena on kehittää ”oikeudenkäyntimenettelyn tehokkuutta rajat ylittävissä rikos- ja siviilioikeustapauksissa kahdenvälisenä yhteistyönä”. Kauniit sanat unohtuivat jo muutamassa viikossa ja paljastuivat teeskentelyksi.

Vain vuosi Suomen ulkoministeriön ja Simo Pietiläisen raportin jälkeen – 20.4.2010 - Venäjän federaation apulaispääsyyttäjä V.Y. Grinn lähetti pyynnön syytteensiirrosta Suomen tasavallan oikeusministeriölle. Syyte koski myös mainittua Simo Pietiläistä, jota koski syyte avunannosta rikokseen ja valtiorajan laiton ylittäminen.

Oikeudenkäyntimenettely ei ollut suinkaan tehokasta rajat ylittävässä tapauksessa, kun syytettynä olivat suomalaiset miehet, vaan 4. maaliskuuta 2011 Suomen valtakunnansyyttäjänvirasto julkaisi päätöksen, jonka mukaan entinen konsuli Pietiläinen ja Anton-pojan isä olivat toki syyllistyneet rikoksiin, mutta miehiä vastaan ei nostettu syytteitä. Yleisen käsityksen mukaan Suomen hallituksen ministeriön painostus vaikutti vapauttavaan päätökseen. Konsulin ”menettely on murentanut diplomaattisessa kanssakäymisessä tarvittavaa luottamusta”.

Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin vastaanotto noudattaa suomalaisen osapuolen jo edellä kuvattua käytäntöä: Suomi torjuu vuoropuhelun Venäjän kanssa, venäläisten arvovaltaisten viranomaisten ja politiikkojen lausunnot tai nootit sivuutetaan vähätellen. Media toistaa politiikkojen vallitsemaa linjaa.

Tiistaina 17. tammikuuta 2012 Helsingissä järjestetyssä neljänsissä lastenoikeuskonferenssissa tuli ilmi useita uusia tapauksia, joista ei ole toistaiseksi julkisuudessa puhuttu. Pääkysymys oli käytännöllinen: Mitä voisi tehdä tilanteen parantamiseksi?

Eräs henkilö määritteli suomalaisongelman ytimeksi ”suomalaisen feministifasistien Gestapon”, jossa suomalaismiestä pahemmassa asemassa lasten huoltajuuskiistoissa on ainoastaan venäläinen äiti. Toinen henkilö kertoi, että huoltajuuskiistoja kehittävän tuomari Anna-Kaisa Aaltosen kaikki tapaukset tutkittiin eikä suomalaismies voittanut suomalaisnaista yhdessäkään oikeustapauksessa. En ole voinut tarkistaa mainittua tilastoa. Virallisesti Suomessa on paras järjestelmä maailmassa. Siksi Suomi ei käy dialogia Venäjän kanssa.

Lastenoikeuskonferenssissa yllätyin, kun ”tuttu” äiti oli joutunut ongelmiin. Paikalle oli saapunut tämän äidin aviomies ja sisar. Olin yhteydessä tähän äitiin vain muutama vuosi sitten. Nyt sosiaalitoimi kyttää 24 tunnissa vuorokaudessa venäjää puhuvaa nuorta paria. Viranomaiset tekevät ahkerasti merkintöjä pariskunnan kommunikaatiosta, vaikka eivät edes osaa venäjää!

Tämä nuori äiti tunnetaan erinomaisena Venäjä-osaajana myös koulutuksensa tähden. Puoli vuotta sitten nuorelta parilta vietiin lapsi muutaman kuukauden vanha lapsi. Virallisestihan Suomessa ei ole mitään ongelmaa lastenoikeusasioissa!

Puoli vuotta sitten isälle ja äidille ilmoitettiin, etteivät he saisi nähdä lasta; mutta keveämpi ratkaisu löytyi sittemmin: lapsi vietiin jonkinlaiseen "sosiaalitaloon", johon vanhempien oli muutettava, jotta heitä valvotaan 24 tuntia vuorokaudessa. Eli heidän oli luovuttava omasta kodistaan. Virkailijat kirjoittavat koko ajan muistiinpanoja vanhempien vuorovaikutuksesta, vaikka viranomaiset eivät osaa venäjää ja venäläistä temperamenttia. Sekä isä että äiti ovat sellaisia kauniita, raittiita, hiljaisia, koulunsa hyvin käyneitä nuoria ihmisiä, mutta eivät ole suomalaisia, jotka puhuisivat yhden sanan kerran minuutissa, vaan puherytmi on reippaampi. Kuukauden kuluttua on oikeudenkäynti, jossa ratkaistaan, että saavatko vanhemmat olla lapsensa kanssa, joka on siis asunut jo puoli vuotta laitoksessa. Syynä oli lääkärin epäily, että ehkä vanhemmat olisivat "ravistelleet". Mitään ulkoista merkkiä tai kehityshäiriötä ei ollut. Ensimmäinen lääkäritutkimus ja kuvaukset eivät näyttäneet mitään merkkiä epäilyn puolesta. Ei toinenkaan sairaalatutkimus paljastanut mitään poikkeavaa lapsessa. Kolmannella kerralla etsivälle paljastui, että ehkä jotakin diffuusia olisi lapsen aivoissa, kun lapsi oli muutaman kuukauden vanha. Niin poliisit tulivat ja veivät lapsen ilman mitään dokumentointia. Nyt vanhemmat saavat kohtuullisen pitkän eroajan jälkeen asua lapsen kanssa. Poliisit eivät ole voineet osoittaa näiden vanhempien mitenkään olleen väkivaltaisia. Siitä huolimatta heitä tarkkaillaan, heidän temperamenttia ja vierasta kieltä kirjaillaan ympärivuorokautisessa tarkkailussa muistiin jne. Mistäkö on kyse? Kyse on isosta rahasta, jota rahantekokoneet tekevät omistajilleen.

Venäläiset äidit –järjestö johtajanaan Irina Bergseth on järjestänyt eri puolilla maailmaa mielenosoituksia suomalaisen osapuolen herättämiseksi dialogiin venäläisten lasten ja perheiden asemasta Suomessa. Moskovassa tasavallan presidentti Tarja Halosta tervehti mielenosoitus. Helsingin lentokentällä Tarja Halosta saatteli mielenosoitus Moskovan matkalle. Myös Suomen ulkoministeriön edessä muistettiin suomalaista ihmisoikeusongelmaa. Toistaiseksi on saatu esimakua siitä, että laajenevat yhteydet ja kansainvälinen julkisuus tervehtivät Suomen ulkoministeriötä ja politiikkoja entistä voimakkaammin jo lähitulevaisuudessa.