maanantai 23. tammikuuta 2012

Suomen tasavallan presidentin pitäisi olla koko tasavallan presidentti

Koko tasavallan presidentti vai etelä-Suomen kuvernööri?

Suomen tasavallan presidentin haaste on kohota Etelä-Suomen kuvernööristä koko tasavallan presidentiksi – tasapuolisesti kaikille. Sauli Niinistö menestyi suhteellisen hyvin kaikkialla, vaikka Oulun ja Lapin vaalipiireissä Paavo Väyrysen suosio oli selvästi parempi. Sitä vastoin Pekka Haaviston politikointia ei muisteta kovin kauniisti ruuhka-Suomen ulkopuolella.

Realiteetti vai "ilmiö"?

Tarja Halonen sai kokea kovaakin kohtaloa ilkeäkurisissa puheissa, kun kriitikot moittivat hänen tyylittömyyttä ja poliittista linjaa. Presidentti-instituution kannalta uhka on vallitsevassa asetelmassa suuri. Joutuuko presidentti-instituution arvostus inflaation suureen syöksyyn? Sauli Niinistöä ovat vasemmistolaiset jo leimanneet suurpääoman presidentiksi, mikä kiistattomasti murentaa Niinistön arvovaltaa koko tasavallan presidenttinä, kun hänet äänestetään presidentiksi toisella kierroksella. Tiedän jo lukuisia vasemmistolaisia tuttuja ja vähemmän tuttuja, jotka äänestävät toisella kierroksella protestiksi Pekka Haavistoa tai jättävät äänestämättä.

Minä itse koen Sauli Niinistön realistiseksi talousihmiseksi, joka on saanut vuosia käydyn vaalikamppailujensa aikana myös tervehdyttävästi moraalista vastuullisuutta heikompia ja epäonnistuneita kohtaan. Hän pelastaa jossakin määrin mainettaan epämääräisellä sanomattomuudellaan ja mietiskelyllä, mutta toisaalla presidentti ei ole ensisijaisesti talousihminen. Yrittäjyyden näkökulmasta – mukaan lukien maatalousyrittäjyys – ei ole pienintäkään epäilyä, että Niinistö ymmärtää talouden rakenteet vastuullisemmin kuin Pekka Haavisto. En koe omasta puolestani mitenkään vaikeaksi markkinatalouden yrittäjyyshenkistä toimintamallia, vaikka olen epäilevämpi EU:n ja euron autuuteen kuin kumpikaan ehdokkaista. Pekka Haavisto on tuossa suhteessa jo valitettava mielikuvien luoma ”ilmiö”, vailla realistista kykeneväisyyttä.

On vaikea uskoa, että vakavassa valintatilanteessa suomalaiset kuitenkaan äänestäisivät tasavallan presidentiksi "ilmiötä", vaan viimeisessä valinnassa suomalaiset vakavoituvat.Pidän Pekka Haavistoa uhkana Suomen kulttuurielämän henkiselle moninaisuudelle. Koko huuma on epäkriittinen, ällöttävä ilmiö, joka tuskin rikastuttaa Suomen innovatiivista ja intellektuaalista mainetta maailmalla.

Tasavallan presidentin kunnioitettavat valtiovierailut?

Sauli Niinistöä en voi mitenkään kuvata ”arvokonservatiiviseksi”, jos vaikka Pekka Haavistoa voidaan kutsua toki ”arvoliberaaliksi”. Niinistön seksuaalinen suuntautuneisuus on ongelmaton valtiovierailuilla maissa, joissa homoudesta on kuolemantuomio. Homojen etujärjestön SETA:n ex-puheenjohtajan Tarja Halosen jälkeen Suomen tasavalta saisi jo vihdoin saada presidentin, joka on seksuaalisesti luonnollisesti suuntautunut, mutta joka ei ole mikään homofobinen änkyrä.

Maltillinen Venäjä-suhde vai interventio-politiikka?

Sauli Niinistö on tasavallan presidentin tärkeimmässä tehtävässään ulkopolitiikassa huomattavasti maltillisempi ja realistisempi kuin Pekka Haavisto. Esimerkiksi Venäjä-suhteissa Niinistön puolueella on keskusteluyhteys Venäjän suurimman puolueen Venäjän yhtenäisyyden kanssa, kun taas Haavisto henkilökohtaisesti ja hänen puolueensa useat jäsenet ovat hyvin ongelmallisia Venäjä-suhteissa, eräillä on jopa maahantulokieltoja. Eräässä vaalipaneelissa Haavisto ilmoitti tahtonsa rakentaa suhteita ”kansalaisliikkeisiin” Venäjällä, tarkoittaen värivallankumouksellisia, joihin Vihreät ovat jo rakentaneet suhteita. Haavisto on olemattomilla lihaksilla pullisteleva interventio-poliitikko, surkuteltava versio Hillary Clintonista.

Haaviston ulkopoliittinen häpeä näkyi myös vaalijuhlissa, joissa Venäjällä erittäin huonossa maineessa olevan Heidi Hautalan vielä huonommassa maineessa oleva poikaystävä Nekrasov – Boris Berezovskin palkkarenki – ja kumppanit juhlivat saatua tulosta. Joitakin aikoja sitten Mikael Storsjö – maahantulokiellossa Venäjälle oleva terroristi Doku Umarovin tukisivuston omistaja – esitteli Facebook-kuvissaan kotona pidettyä iloista ateriaa Haaviston kanssa. Haavistolla on ilmeisen ongelmatonta hyväksyä sitä häikäilemätöntä toimintaa, jota noissa ystäväjoukoissa harjoitetaan Venäjää vastaan – Suomen ulkopolitiikan tärkeintä tehtävää uhaten.

Miten hävinneitä äänestäneet menettelevät?

Äänestin Paavo Väyrystä, jonka ulkopoliittinen maltillisuus ja yrittäjähenkisyys herättivät luottamusta, vaikka kaikissa käänteissä en täysin allekirjoittanut hänen ilmauksiaan. Päätökseni oli itsenäinen. Tiedän ystäväpiiristäni monia myös muiden puolueiden ehdokkaiden äänestäjiä.

Demareissa lienee monen sortin miestä ja naista: jotkut äänestävät toisella kierroksella Aku Ankkaa, toiset Niinistöä ja toiset Haavistoa. Keskustalaiset – sikäli kuin lähtevät äänestämään – ovat myötätuntoisempia Niinistöä kohtaan. Paavo Väyrystä äänestivät ensimmäisellä kierroksella myös monet vanhat kommunistit, joista monet jättänevät toisella kierroksella äänestämisensä suorittamatta. Perussuomalaiset ovat arvoitus: arvokonservatiiviset äänestävät Niinistöä, mutta yllättäen jotkut äänestävät myös Haavistoa. Vasemmistoliittolaisissa on runsaasti Haaviston tukijoita. Niinistön vaalivoitto ei ole tietenkään ”kirkossa kuulutettu” vielä tässä vaiheessa, mutta varsin todennäköinen, kun hän sai vastaehdokkaaksi Haaviston. Paavo Väyrysen asettuminen vastaehdokkaaksi olisi saattanut vanhan valtiomiehen taidokkuuden ansiosta asettaa tilanteen haastavammaksi.

Presidenttivaalien luotettavuus herättää epäilyä

Väyrysen tipahtaminen on virittänyt myös vaalityöskentelyä aivan vaalipaikalla tarkkailleiden ihmisten silmissä epäilystäkin. Tässä muutamia poimintoja epäilyä herättäneistä laiminlyönneistä ja väärentämisen tuntomerkeistä.

Lyijykynällä äänestämisen suomalainen välttämättömyys on jo sinänsä pohdittava asia vaalien luotettavuuden kannalta.

Henkilötodistusten esittäminen on ollut myös puutteellista, kun edes yksi vaalivirkailija sanoo tuntevansa henkilön. Mutta onko vaalivirkailija luotettava?

Pahin ongelma on kuitenkin siinä, että uurnat eivät ole läpinäkyviä eivätkä ne ole avattuja äänestyksen alkaessa. Miten paljon ääni on ollut jo valmiina avaamattomien uurnien sisällä?

Epäilystä vahvistavat myös melkein aina ilmenevät virheet tilastoissa: äänestyslappujen ja rekisteritietojen sekä mies-/naisjakaumat eivät täsmää. Täsmäämättömyys on täysin luonnollinen seuraus silloin, jos avaamattomien uurnien sisällä on jo ollut ennakkoon täytettyjä vaalilippuja. Edes keskusvaalilautakunnassa ei ole haluttu tai voitu jälkeenpäin tarkistaa tiettyjä ongelmallisia tapauksia.

Ennakkoäänestyksessä juuri tällä kertaa – tuskin oli sattuma – kirjekuoret avautuivat avoimessa laatikossa, kun merkillisesti kirjekuoria ei laitettu uurnaan.

Värivallankumouksellista vaaliprotestia Venäjää vastaan esittäneet vihertävät voittivat vaaleissa hämmästyttävästi pääkaupunkiseudulla ikään kuin heillä olisi ollut samat menetelmät käytössä kuin mistä he tiesivät aiemmin moittia naapurivaltiota. Sikäli kuin olen saanut nähdä Vihreiden kulissien takaista elämää, en voi yhtään luottaa Vihreiden luotettavuuteen vaalityöskentelyssä.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)